Uudet tuttavat (Kaksinpeli Hopsu, Untamed)

Yoel

Sekarotuinen oli pysähtynyt metsän reunaan, kun Bonnie saapui paikalle. Toinenkin oli huomannut peurat kauempana, ja toisen ehdottaessa molempien saalistamista, Yoel nyökkäsi, mutta pyörsi sitten päätöksensä. "Otetaan kiinni tuo pienempi..jos tapamme emon, vasa ei pärjää yksin. Emosta riittää myöhemmin suuremmallekin laumalle." Yoel ehdotti, ja kyyristyi sitten valmiusasentoon.

Bonnie nyökkäsi ja kyyristyi. Bonnie valmistautui hyökkäykseen. Sitten hän antoi Yoelille merkin. Bonnie syöksyi vasan kimppuun ja piteli sitä aloillaan. Nuorukainen huomasi että Yoelilla oli tilaisuus. "Nyt!", Bonnie huudahti Yoelille.

Yoel

Kaksikolla näytti olevan työnjako heti selvillä. Bonnie hyökkäsi ensin, ja sai otteen vasasta, joka oli emoaan hitaampi, eikä ehtinyt pötkiä pakoon. Yoel tarkkaili emoa sivusilmällä, kun syöksyi vasan kurkkuun. Joskus emot saattoivat puolustaa aggressiivisesti jälkeläisiään.

Yoel tajusikin, että peuraemo lähti heitä kohti. "Väistä, Bonnie!" Yoel huudahti, ja hypähti viime hetkellä sivuun sorkan tieltä. Vasa oli jo kuollut, mutta emo ei antanut periksi. Sekarotuinen syöksyi peuran taa, ja näykkäsi sitä takajaloista. Peura päästi suustaan pelästyneen huudon, ja lähti sitten laukkaamaan poispäin.

Yoel kääntyi Bonnien puoleen. "Harvemmin sitä saa varjella itseään peuralta." Koira naurahti, ja nuolaisi sitten nälkäisenä huuliaan.

Bonniekin naurahti hiukan. Bonnie otti osansa vasasta ja siirtyi ison kuusen viereen syömään. "Harvemmin saan näyttää metsästystaitoni ja saa palkkioksi näin hyvää lihaa.", Bonnie kertoi Yoelille syödessään.

Yoel

Yoel soi Bonnielle ensimmäisen vuoron ottaa saaliista osuutensa, olihan tämä ottanut vasan kiinni. Sekarotuinen asettui vasanruhon vieree syömään, ja katsoi sitten Bonnieta, joka söi vähän matkan päässä kuusen vierellä. Yoel hymyili toisen sanoille syödessään, ja nosti sitten katseensa. "Pakko myöntää, että metsästät hyvin." Vaaleaturkki kehui, ja maistoi sitten lisää lihaa. "Totta puhut, tämä on hyvää." Uros jatkoi. Yoelilla oli hirveä nälkä, joten saalis oli tullut tarpeeseen.

Bonnie hymyili toisen sanoille ja söi lihanpalansa loppuun. Nuorukainen katseli hetken Yoelin syömistä ja alkoi sitten pestä turkkiaan. Kun Bonnie oli lopettanut hän kuuli jotain. Huutoja, mutta ne eivät olleet koiran vaan ihmisen. Ihmiset kutsuivat Bonnieta. Bonnie katsoi Yoelia."Älä hätäänny. Omistajaperheeni tuli vain etsimään minua, he eiväät tee pahaa.", Bonnie kertoi.

Yoel

Sekarotuinen söi loppuun, ja katsoi sitten peuranvasan raatoa, jossa oli vielä vähän lihaa. "Nämä on paras jättää seuraavalle. Toivon mukaan se ei ole Kurokagen soturi." Yoel sanoi, ja raahasi vasan sitten puun alle. Vaaleaturkkinen ei peittänyt sitä, sillä tahtoi ilmoittaa muille, että se oli vapaassa käytössä.

Kun yhtäkkiä jostain alkoi kuulua ihmisten huutoa, Yoel ponnahti pystyyn, mutta Bonnien sanat saivat sen rauhoittumaan. "Selvä. Sinun on varmaan parasta palata heidän luokseen, niin minä lähden jatkamaan matkaa." Yoel sanoi, ja hymyili. Koko elämänsä villikoirana elettyään, ei sekarotuisella ollut tarvetta kohdata ihmisiä. "Kiitos kaikesta, Bonnie. Toivottavasti törmäämme taas pian." Yoel sanoi, ennen kuin lähti kävelemään poispäin.

// Kiitos pelistä, Yoel poistuu ^^ //

Bonnie nyökkäsi Yoelille ja lähti omistajiensa luokse.

//Bonnie poistuu//