Tapaaminen iltapäivällä (Kaksinpeli: Untamed)

Tiera

Siro vaalea naaraskoira, Tiera, kuljeskeli ympäriinsä tympääntyneen oloisena. Hän oli saapunut aamulla Hokkaidosta Aomoriin. Hän oli yrittänyt löytää itselleen puolisoa, mutta nyt naarasta ei kiinnostanut. Hän toistaiseksi halusi pitää taukoa uroksista. Tiera ei voinut käsittää, kuinka vaikeaa puolison löytäminen saattoikaan olla. Hän ei voinut ymmärtää kuinka hänen kaltaiselle "prinsessalle" pystyttiin sanomaan "ei".

Tiera istuutui maahan ja tuhahti. Pian hän kuuli vatsansa murisevan. Naaras ei ollut kiinnostunut metsästämisestä, joten hänen täytyikin etsiä sopiva uros siihen hommaan. Tiera huokaisi raskaasti ja vilkaisi ympärilleen. Hän ei nähnyt tällä hetkellä ketään. Naaras nousi ylös ja ravisteli turkkiaan. Hän hampaillaan hieman selvitteli turkissaan olevia pieniä takkuja. Hänen täytyi näyttää hyvältä.

Tiera hetken siisti itseään, kunnes hän lähti kävelemään hitain askelein eteenpäin. Hän vilkuili ympärilleen ja yritti löytää katseellaan, jonku jolta kysyä palvelusta metsästämiseen.

Tundra

12-päinen koirajoukko kulki melko reippaaseen tahtiin lumisessa maastossa. Ilma oli onneksi selkeä, eikä pakkastakaan ollut kuin ehkä muutama aste. Auringonpaiste heijastui kauniisti hangesta ja maisemat olivat suorastaan henkeä salpaavat. Silti Tundan ilme oli vakava ja mielialakaan ei hiponut pilviä. He eivät olleet löytäneet kunnollista ravintoa moneen päivään, ja huoli Usvan sekä heidän pentujensa voinnista vaivasi koko ajan karhukoiraa.

Tundra pysäytti joukkonsa ennen kuin he saapuivat metsän reunaan. "Levähdetään tuolla puuston suojassa hetki. Sen jälkeen minä, Myrsky, Kulo ja Aslak lähdemme etsimään ruokaa. Varmistakaa te muut ympäristön turvallisuus ja jääkää asemiin." Tundra antoi määräyksensä, jota kukaan ei kyseenalaistanut. Joukko saapui metsään, ja heti kaikki tiesivät mitä tehdä. Tundra lähti etenemään syvemmälle metsään mukanaan kolme muuta karhukoiraa.

Tiera

Tiera asteli metsässä ja yritti katseellaan haravoida jotain koiria, susia tai koirasusia. Naaras alkoi olemaan kärsimätön. Hänestä tuntui, että jos ei saisi ruokaa niin hän kuolisi nälkään. Todellisuudessa naaraan tuntemus oli yli liiottelua. Pian naaras pysähtyi ja asettui makaamaan pienen polun varrelle. Hän päätti pitää pientä taukoa. Hän toivoi jonku kävelevän ohitse.

Tiera kuuli lähistöltä askeleita, jonka vuoksi naaras nosti päätään. Hän tarkisti äänien lähteen. Naaras näki neljän koiran lähestyvän häntä. Yksi koirista oli Tundra, jota tietenkään naaras ei tuntenut. Hän suorastaan hypähti pystyyn. Tiera ravisti turkkiaan hetken ja varmisti katseellaan ulkonäkönsä. Hän lähti kulkemaan neljää koiraa vastalle.
"Anteeksi. Voisitteko auttaa minua metsästämään ruokaa? En itse osaa", Tiera puhui avuttomalla äänensävyllä. Hän yritti näyttää mahdollisimman viattomalta. Tiera odotti vastausta tuijottaen syvälle Tundran silmiin.

Tundra

Karhukoira johdatti määrätietoisesti joukkoaan. Tottunein askelin Tundra pysytteli mahdollisimman hiljaa, jotta ei säikyttäisi mahdollisia saaliseläimiä, jos näitä lähistöllä olisi. Tietenkään uros ei tahtonut herättää ylimääräistä huomiota myöskään vieraissa koirissa, jos he olisivat toisten reviirillä. Siksi Tundra tunsi kehonsa lihasten jännittyvän, kun kirsuun leijaili vieraan koiran tuoksu. Uros vilkaisi nopeasti taaksepäin, kevyellä nyökkäyksellä pysäyttäen joukkonsa. Joku näytti lähestyvän heitä edestäpäin.

Tundra odotti, että toinen saavutti heidät, pysytellen itse yhä aloillaan. Karhukoira pisti merkille, että toinen liikkui yksin mikä oli hyvä juttu, mutta Tundra ei luottanut pelkästään viattomalta näyttävän nartun olemukseen, olihan hän nähnyt elämässään kaikenlaista. Toisen kysymys siksi yllättikin uroksen hieman, ja Tundran silmät siristyivät tämän yrittäessä lukea Tieraa samalla katsoen naarasta takaisin syvälle silmiin. Karhukoira mittaili narttua katseellaan, ja hämmästeli sitä, miksi toinen pyysi apua metsästykseen, ellei sitten sattunut olemaan kotikoira. Tiera ei näyttänyt nälkiintyneeltä tai muutenkaan kaltoinkohdellulta, ja Tundran epäilykset heräsivät. Uros päätti esittää muutaman tarkentavan kysymyksen.

"Eikö sinulla ole laumaa, joka voisi auttaa sinua?" Tundra kysyi. Äänensävy oli neutraali, uros ei tahtonut vaikuttaa epäkohteliaalta. Jos toinen sattuisi oikeasti olemaan niin viaton miltä vaikutti, tietenkin Tundra auttaisi häntä. Uros oli oppinut, ettei heikompia saanut jättää oman onnensa nojaan. Ehkäpä Tiera myös osaisi kertoa hänelle jotain, joka hyödyttäisi heitä.

Tiera

Tiera näytti hämmentyneeltä Tundran kysymyksen jälkeen. Naaras ei ollut tottunut kuulemaan tuollaista vastausta. Hänen kokemuksen mukaan urokset olivat aina valmiita auttamaan. Naaras tajusi, että viattomuus ei tosiaankaan auttanut tässä tilanteessa. Se ilmeisesti herätti vain epäilyjä. Tieran ilme muuttui enemmän luonnollisemmaksi eli lempeäksi ja ystävälliseksi.
"En kuulu mihinkään laumaan. En ole erityisesti kiinnostunut sodista", Tiera vastasi Tundran esittämään kysymykseen. Vastauksen jälkeen Tiera vilkaisi Tundran mukana olevia koiria. Hän osoitti ystävällisen hymyn heille kuin tervehdykseksi, jonka jälkeen naaras kiinnitti katseen Tundraan jälleen.

Tiera asettui istumaan maahan saadakseen ilmapiirin rennoksi. Hän halusi saada Tundran luottamuksen. Naaras tiesi, että joku koirajoukko voisi käyttää kaunista naarasta syöttinä.
"Harvoin metsästän itse. Yleensä pyydän uroksilta apua", Tiera kertoi vielä tarkennuksen aikaisempaan vastaukseensa. Tiera tunsi olonsa hieman vaivautuneeksi, koska avunpyyntö ei ollut mennyt niin miten naaras oli tilanteen päässään kokenut. Tämä oli erilainen tilanne.
"Ainiin.. Nimeni on Tiera", naaras päätti vielä kertoa nimensä. Hän yritti luoda luottamusta. Hän ei myöskään todellakaan halunnut joutua riitaan Tundran kanssa. Olihan Tundralla muita koiria mukanaan ja Tiera oli yksin.

// Hassua pelata vielä talvimaisemissa, kun on jo kesä xD //

Tundra

Karhukoiran katse oli yhä hyvin tiivis, kun se luki koko ajan Tieran olemusta. Narttu ei edelleenkään vaikuttanut uhkaavalta, mutta jokin pieni epäilys Tundran sisällä oli siitä, ettei toinen ollut ihan rehellinen hänelle. Tundra ei kuitenkaan ollut tyyppiä, joka jättäisi pulaan tuntemattomiakaan. Vaikka heidän oma tilanteensa oli tiukka, ja aikaa vastaan piti taistella, oli uroksen sydän niin suuri, ettei hän voisi kääntää selkäänsä sellaiselle, joka pyysi apua.

"Hauska tutustua, Tiera. Minä olen Tundra. Tässä ovat Myrsky, Kulo, sekä Aslak." Uros esitteli muut karhukoirat. "Meidän on parasta lähteä liikkeelle hetimmiten. Pian tulee pimeää, ja saaliin etsiminen vaikeutuu." Tundra totesi, ja vilkaisi joukkojaan, ennen kuin nämä lähtivät liikkeelle. "Pysyttele joukon mukana, ja ilmoita, jos huomaat jotain." Karhukoira sanoi nartulle ystävälliseen sävyyn, ennen kuin keskittyi haravoimaan ympäristöään.

Tiera

Tiera osoitti ystävällisen hymyn kuullessaan tuntemattomien koirien nimet. Naaras pisti merkille koirien suomalaiset nimet. Ovatko hekin Suomesta?. Tiera mietti päässään. Pian kuitenkin oli aika lähteä etsimään syötävää. Tiera lähti seuraamaan karhukoiria ja katseli ympärilleen. Alkoi jo hämärtymään, mutta valoa riitti silti näkemiseen. Tiera nuuhki ympäristöä myös yrittäen saada vainua edes johonkin eläimeen.

Aikansa aisteja käyttäen Tiera haistoi ilmassa muutaman fasaanin. Tiera kiinnitti katseen hajun suunnalle ja näki kaukaisuudessa kolmen fasaanin tummat siluetit.
"Tuolla on kolme fasaania", Tiera ilmoitti havainnostaan. Tiera ei tosin pitänyt ajatuksesta, että fasaaneita oli vain kolme. Miten kolme fasaania muka riittää viidelle koiralle? Tiera mietti päässään.

Tundra

Tundran kävellessä joukon etunenässä, sen kirsuun kantautui pian jonkin saaliseläimen tuoksu. Tiera vahvisti tämän erottaessaan tuoksun kolmeksi fasaaniksi, ja karhukoira katsoi toista hymyillen. "Sinulla on tarkka hajuaisti, neiti." Tundra totesi, ennen kuin vilkaisi merkitsevästi alaisiaan, ja kuin sanattomasta käskystä joukko erkaantui hieman, ja valmistautui piirittämään fasaanit. "Odota tässä. Tulemme pian takaisin." Tundra ehdotti Tieralle, ennen kuin joukko lähti hieman ripeämpään tahtiin hölkkäämään kohti riistaa.

Tundra joukkoineen oli nyt saanut näköpiiriinsä saaliin. Kolme fasaania oli tosiaan asettunut levähtämään pienen aukion reunalle. Tundra otti näköpiiriinsä yhden linnuista, ja hitaasti lähti hiipimään tuota kohti. Muut lähestyivät lintuja eri suunnista - tarkoituksena oli ajaa ne ikään kuin pussiin ja saada siten jokainen lintu hengiltä. Saalista ei ollut paljon, joten jokainen suupala olisi tärkeä.

Juuri, kun uros oli antamassa muille merkkiä hyökkäykseen, kuului metsiköstä rapinaa ja tömistelyä. Tundra hämmentyi sen verran, että sen keskittyminen herpaantui, ja ääniä pelästyvät fasaanit lehahtivat lentoon kauhuissaan huutaen. Karhukoira pysähtyi lumi pöllyten, ja samoin tekivät muut alaiset. "Odottakaa!" Tundra huudahti, ennen kuin metsästä syöksyi peura päättömästi laukaten, kuin henkensä edestä juosten. Loistavaa.. Uros ajatteli. Kun yksi ovi sulkeutui, toinen avautui. Joukko lähti seuraamaan peuraa, joka rynnisti nyt suoraan päin Tieraa. Tundran askeleet venyivät, ja uros saavutti saalista koko ajan. Lumi vaikeutti etenemistä, mutta vahvoilla takajaloillaan karhukoira ponnisti itsensä sulavaan hyppyyn, ja laskeutui peuran niskaan vaivatta. Saalis menettikin tasapainonsa, ja rojahti kyljelleen vain pienen matkan päästä Tierasta (?), ja Tundran alaiset syöksyivät auttamaan johtajaa tarttumalla peuraan kiinni. Hetken väsyttämisen jälkeen saalis luovutti, ja valahti veltosti maahan makaamaan. Tundra piti vielä otteensa hetken varmistaakseen, että peura oli tosissaan kuollut, ennen kuin irrotti hampaansa. Lämmin veri valui sen suupielestä valkealle hangelle uroksen läähättäessä voimanponnistuksen jälkeen.

Tiera

Tiera koki olonsa tärkeäksi kuullessaan kehuja liittyen hajuaistiinsa. Naaras vain hymyili iloisena ja oli todella otettu. Pian häntä kehotettiin odottamaan. Tieran seurassa olevat koirat lähtivät sitten kohti suuntaan, missä Tiera oli nähnyt fasaanien siluetit. Naaras päätti istuutua alas odottamaan.

Ei mennyt kauan kun Tiera kuuli fasaanien huudon. Fasaanit huusivat pelosta. Tiera tuhahti tylsistyneenä ja oletti, että uudet tuttavuudet ei osanneekaan metsästää. Kohta kuitenki selvisi todellinen syy fasaanien säikähtämiselle. Fasaanien suunnalta juoksi päättömästi peura kohti naaras. Tiera yllättyi siitä, mutta osasi ennakoida vain ylös nousemisen ja sivuun hyppäämisen. Väistäminen tosin ei ollut tarpeen, kun Tundra joukkoineen kaatoi peuran juuri ennen kun se olisi juossut siitä, missä Tiera oli juuri. Naaras tuijotti kun koirat väsyttivät peuran. Tiera oli vain onnellinen ettei hänen tarvinnut tehdä tuota likaista työtä.

Peura lyyhistyi pian, joten Tiera päätti ottaa askeleet juuri kaadetun peuran luokse.
"Hienoa! Tuosta onkin enemmä syötävää, kun niistä kolmesta fasaanista", Tiera iloitsi. Hänen suurin huolenaihe oli ollut tähän mennessä se, että saako hän itse ruokaa. Tiera kun ei olisi voinut tietää jos koirat olisivatkin omineet aikaisemmat fasaanit itselleen. Huolelle ei tosin ollut enää aihetta. Naaras päätti olla hieman röyhkeä ja käydä jo repimässä peurasta palan itselleen. Tiera siirtyi lihanpalasta syömään hieman sivummalle. Hän ei halunnut, että ruoka varastettaisiin häneltä.
"En olekaan hetkeen syönyt näin hyvää lihaa", Tiera nautiskeli ääneen lihaa.

Tundra

Tundra ja muut keräsivät hetken voimiaan saaliin kaatamisen jälkeen. Tiera, joka kävi jo hieman röyhkeästikin ruokailemaan, sai pari Tundran alaista vilkaisemaan toisiaan hyvin merkitsevästi, ja Myrsky näytti siltä, että olisi avaamassa suutaan huomauttaakseen nartulle tämän käytöksestä ei niin ystävälliseen sävyyn. Tundra kuitenkin vilkaisi tuota, ja pudisti kevyesti päätään. Peurasta kyllä riittäisi heille kaikille, ja uros oli luvannut ruokaa myös naaraalle, joten kaikki oli toistaiseksi niin kuin pitikin. Tundra antoi alaisilleen luvan alkaa ruokailemaan, ja tarrasi myös itse lämpimään lihaan hampaillaan. Vahvat leuat saivat hyvin irti tuoretta lihaa, ja Tundra tunsi voiman virtaavan kehoonsa saadessaan viimeinkin kunnon ruokaa itselleen.

Syötyään itsensä kylläiseksi, päätti Tundra viimein saada jotain tiedonmurusia Tieralta, joka saattoi ehkä tietää jotain Japanin koiralaumoista. "Kuule Tiera...oletko tietoinen Japanin tämän hetkisestä tilanteesta, tai Ohu-nimisen koiralauman sijainnista?" Tundra kysyi nartulta.

Tiera

Tiera nautti peuran syönnistä muiden koirien kanssa. Naaras luotti koiriin ja oletti, että he eivät hyökkäisi hänen kimppuun. Naaras tunsi olonsa turvalliseksi, koska sai syödä monen koiran kanssa. Yleensä hän ruokaili yksin tai kahdestaan jonkun uroksen kanssa.

Syötyään tarpeeksi, Tiera perääntyi peuraan luota. Hän nuoli huuliaan ja kuonoaan puhdistaakseen ne verestä. Samalla hän kuuli Tundran kysymyksen. Naaras hetken tuijotti Tundraa miettien. Hänen täytyi muistella mitä oli viimeksi kuullut.
"En kuulu mihinkään laumaan ja vältän laumojen alueita, mutta huhujen mukaan Ohun armeija majailee enemmän etelässä. En tiedä tarkalleen missä he ovat. Ilmeisesti piilottelevat", Tiera kertoi. Naaras ei ollut kovin varma kauanko Tundra oli ollut Japanissa. Olihan naaras havainnut toisen olevan myös kotoisin Suomesta.
"Kurokage niminen koirasusi johtaa toista armeijaa. He ovat täysin päinvastainen Ohuun verrattuna. Kurokage joukkoineen on vallannut Ohun paratiisin itselleen", Tiera päätti vielä kertoa, jos Tundra ei tietäisikään Kurokagesta. Naaras värähti hieman kertomansa jälkeen. Tiera oli aina päässään verrannut Kurokagea erääseen naaraskoiraan, joka oli terrorisoinut Tieran vanhempien laumaa Suomessa.

Tiera käänsi katseen pois Tundrasta ja muista koirista. Naaras ei ollut hetkeen muistellut Suomen aikoja, mutta nyt ne ajat olivat palautuneet mieleen. Naaras huokaisi raskaasti ja näytti poissaolevalta. Tiera oli alkanut miettimään emoaan ja veljeään. Mitähän heille kuuluu...