The good and the bad // kaksinpeli Untamed //

// Untamed come play with us ^^ //

Ivan

Kofun luonnossa oli rauhallista ja päivä oli laskeutumassa iltaan. Tuuli oli hento joka tuntui lähistöllä makailevan suuren mustaturkkisen saksanpaimenkoiran turkissa hyvälle. Vaikka seefferi makasi maassa, mutta samalla kuunteli ympäristöään valppaasti. Pian suuren koiran huomio kiinnittyi jänikseen joka etsi ruokaa maasta. Uros nuolaisi huuliaan ja varovasti nousi maasta. Hän läheni hitaasti, mutta varmasti seuraavaa suupalaansa. Nelijalkaisen lihakset jännittyi sen valmistautuen tappavaan hyppyyn joka murskaisi jäniksen kokonaan. Se hyppäsi saalistaan kohti ja ennen kuin jänis edes tajusikaan makasi se elottomana koiran tassujen alla vielä sätkien. Uros hymähti ja kantoi saaliinsa lähemmäksi pusikkoa jossa saisi syödä rauhassa ateriaansa, mutta samalla ollen valmiina jos tilanne sitä vaatii.

Uros oli jollain tavalla vähän hermona, siitä tuntui kun hän ei olisi yksin alueella ja rupesi punaisilla silmillään haravoimaan aluetta ilman tuloksia. Se oli kuulevinaan askeleita, mutta ei osannut sanoa kuuliko omiaan vai oliko joku oikeasti lähestymässä. Uros ravisteli päätään ja jatkoi jäniksen kaluamista. Se yhä katseli ympärilleen varautuneena, mutta ottamaan jonkun vastaan jos tarvitsee. Mitähän tästäkin päivästä tulee uros tokaisi päässään samalla naurahtaen pienesti ääneen.

// Here I come! //

Diego

Diego haukotteli kulkiessaan. Suuren, sekarotuisen uroksen askellus oli tasaista ja rauhallista. Tuuli ravisutti sen kirjavaa, pitkää turkkia kevyesti, ja Diego nautti sen viileydestä. Talven ensikosketus oli nähtävissä: maa oli roudasta kovettunut, ja kevyen kuuran peitossa.

Diego katsahti taivaalle, joka oli teräksenharmaa. Jostain pilvipeitteen raosta tulvi valoa, kuin aurinko yrittäisi päästä pakenemaan sen takaa. Diegon katse kääntyi yhtäkkiä takaisin eteen sen haistaessa jotain erikoista, tuulen mukana tuomaa tuoksua. Hetkeksi sekarotuisen lihakset jännittyivät, jollain tavalla ehkä epämiellyttävän tunteen kulkiessa sen selkäpiitä pitkin. Diego pysähtyi, ja kuulosteli, muttei kuullut mitään ylimääräistä. Jos kuitenkin vastassa olisi joku, sekarotuinen ei välittänyt kohdata häntä. Näinä aikoina ei voinut olla koskaan varma siitä, kehen törmäisi.

Etäinen naurahdus sai Diegon jähmettymään uudelleen. Se tuntui kaikuvan kaukaa, mutta silti uroksen korvat erottivat sen. Edessäpäin oli kuin olikin siis joku. Diego mietti hetken, kiertäisikö suosiolla reittinsä pidempää kautta Kofun läpi, mutta päätti kuitenkin olla tekemättä sitä. Siihen tuhlaantuisi aivan liikaa aikaa. Sekarotuinen veti syvään henkeä, otti tukevamman asennon, ja teki päätöksensä kulkea suoraan eteenpäin.

Askeleet vaimentuivat kovaan maahan, mutta kuura sai ne narskumaan hiljaisessa metsässä. Diegon olemus muuttui taas tyynemmäksi, sen edetessä kohti aikaisempaa äänen lähdettä. Uros höristeli korviaan päästyään lähemmäs, sillä haistoi tuoreen saaliin tuoksun. Joku oli siis ruokailemassa. Diego ei kokenut sitä enää niin uhkaavana, vaan astui esiin metsiköstä hieman laajemmalle alueelle, ja sai pian silmiinsä punasilmäisen sakemannin. Diego pysähtyi aloilleen, muttei sanonut mitään. Se ei tuntenut toista, mutta päätti kuitenkin ensin selvittää, miten toinen reagoisi hänen ohikulkuunsa, ennen kuin jatkaisi.

Ivan

Sakemanni oli kuullut nämä hiljaiset askeleet, mutta ei päättänyt reagoida sen suuremmin kuin tuijottaa äänen suuntaan. Pian näkökenttään asteli laumanvartijarodun näköinen yksilö. Ivan laskelmoi päässään kokoa ja muita tekijöitä jos pitäisi rajummille hippasille ryhtyä, mutta sitä uros ei hermoillut nyt. Sitä ei ruuan jälkeen kiinnostanut hirveästi kamppailla taikka ees kitistä turhista asioista kun ei hirmu tyranni Kurokagen silmien alla ollut joten vieraita nelijalkaisia pystyi jopa jututtamaan. Ivan ei ikinä todellisesti ole johtajaa kunnioittanut, mutta lauman ylivoima ja vahva johtaja oli parhaimpia selviytymis mahdollisuuksia mitä nyt oli tarjolla.

Kahden välinen tuijotuskilpailu ja hiljaisuus sai Ivanin ärsyyntymään vähäsen. Se nousi ylös kalutun jäniksen luota ja otti pari itsevarmaa askelta vierasta kohti. Mustaturkki hymähti ja pieni hymy nousi sen naamalle. " Oi jäädäänkö katselemaan toisiamme vai haluatko esitellä itsesi? Jos yhtään kiinnostaa olen Ivan." Uros sanoin itsevarmasti, mutta äänensävystä huomasi ettei se ollut kohtelias silti ei riitaahaastavakaan. Uros käänsi katseensa toisesta hetkeksi pois ja katseli taas ympärilleen. Se kuuli ja kauempana näki että lisää riistaeläimiä olisi lähistöllä. Uros mietti ja tuumi hetken olisiko ehkä nyt aika olla ehkä normaalia mukavampi vai ei. Hammastapurren se avasi taas suunsa " Tuolla olisi peura jos sinulla on nälkä taikka tarve nii voin käydä sen kaatamassa, mutta kiinnostavampaa minun silmille olisi jos näyttäisit mihin pystyt...?" Uros oli vähän vielä varautunut, mutta äänensävy oli enemmän ehkä ystävällinen. Ivanilla vain oli tunne että tämä ilta voisi pitää sisäällään iha mitä tahansa ja käänteitä tilanteeseen pystyi tulemaan

// Herranjumala mite paljon virheitä nään alotustekstissäni ;___; Yli väsymyskunniaan näitä kirjottaessa //

// Hahah, tiedän tunteen. Kaikista paras on, kun kirjoittaa puhelimella/tabletilla ja autocorrect muokkailee hieman omia sanoja joukkoon, jotka jäävät huomaamatta :'D //

Diego

Sekarotuisen katse pysyi yhä paimenkoirassa. Toinen oli huomannut hänet, ja tuijotti takaisin. Ilma heidän välillään tuntui hetken aikaa painostavalta, johtuen ehkä osittain myös siitä, että ympäristö oli täysin äänetön. Ainoastaan kevyt tuulenvire leyhytteli oksistoa heidän yläpuolellaan, mutta se tuntui lähes olemattomalta kahden vieraan kohtaamisesta aiheutuneen jännityksen rinnalla.

Kiusallinen tunne valtasi uroksen, ja se aikoi juuri sanoa jotain, mutta tuntematon uros ehti ensin. Tummaturkkinen nousi ylös, ja lähti etenemään häntä kohti, mikä sai sekarotuisen aavistuksen jännittymään. Nopeasti Diego yritti arvioida tuon fyysistä voimaa katseellaan, kun toinen avasi suunsa. Paimenkoira esittäytyi Ivaniksi, mikä sai kirjavaturkkisen hymähtämään ironiseen sävyyn. Toinen oli siis hänen edesmenneen isänsä kaima. Diego ei pitänyt toisen äänensävystä, mikä sai sekarotuisen ilmeen muuttumaan hiukan kylmemmäksi. Hetken aikaa uros pidätteli sanojaan suussaan, kuin painostaen paimenkoiraa hiljaisuudellaan, ennen kuin päätti vastata.

"Olen Diego." Uros vastasi, ja astui nyt kokonaan esiin metsiköstä. Uros alkoi päätellä toisen alkuperää, eikä pitänyt siitä ajatuksesta, että toinen saattoi olla Kurokagen alainen. Ainakin ulkomuoto ja käytös viittasivat siihen. Sekarotuisen yllätti kuitenkin Ivanin seuraavat sanat, kun toinen ehdotti ruokataukoa. Diegon yllätyksen saattoi ehkä huomata kasvoilta, mutta se ei sanonut mitään. Ehkä Ivan olikin vain laumaton, joka oli kasvatettu huonosti, ajatteli Diego mielessään.

Kirjavaturkin katse käväisi riistaeläinten suunnassa, mutta palasi hitaasti takaisin paimenkoiraan. "Minkä vuoksi alkaisin esittelemään sinulle taitojani?" Diego kysyi matalalla äänellä. Se ei tahtonut pelästyttää saalista, mutta pohti, miksi Ivan tahtoisi nähdä tuntemattoman metsästävän. Diego kuitenkin päätteli, että ehkä se pitäisi toisen loitommalla hänestä, jos uros osoittaisi olevansa tarpeeksi vahva fyysisiltä voimiltaan. Niinpä se vilkaisi Ivania nopeasti, ennen kuin lähti hölkkäämään peurojen suuntaan.

Kaikki kävi hyvin nopeasti. Peurat ehtivät viime hetkellä tajuta suuren hahmon lähestyvän, kun Diego ponnisti takajaloillaan vauhtia juoksuun. Diegolla ei ollut mitään varsinaista tekniikkaa metsästää. Uros käytti hyödykseen vain kokoaan ja voimaansa, kun se laukkasi yhden naaraspeuran rinnalle, ja hyökkäsi sivusta tuon kurkkuun. Painonsa ja liike-energiansa avulla Diego sai melko helposti peuran kaatumaan kyljelleen, ja puraisu kurkkuun vei siltä hengen lopullisesti. Muu lauma oli jo kadonnut, nostattaen maasta kevyen lumipilven kaatuneen saaliin ja Diegon ympärille. Kirjavaturkkinen nuolaisi verisiä huuliaan, ja katsoi sitten Ivanin suuntaan.

// Onneks en oo vielä puhelimella joutunu kirjottelee..vois tulla aika huvittavaa tekstiä :'D "

Ivan

Ivan huomasi että toinen Diegoksi esittäytynyt koira oli hiukan yllättynyt ehdotetusta tauosta. Ivan yritti vääntää naamalleen lämpimämpää ilmettä, mutta kärttyiselle seefferille se oli vaikeaa joten naamalla vilahti hymy, joka kuitenkin enemmän muistutti irvistystä. " Pitäähän sitä minullakin jotain viihdykettä tähän liian rauhalliseen päivään." Se sylkäisi lauseen ilmaan toinen kulma koholla odottaen mitä Diego päättäisi tehdä.

Vieras uros kumminkin lähtikin peuroja kohti jolloin seefferi otti vain mukavamman asennon ja katsoi kiinnostuneena mikä olisi lopputulos. Ivan luuli että Diego olisi melko hidas pysymään hintelä jalkaisen peuran perässä, mutta oli yllättynyt kun toinen saikin saalista. Ivan lähti hitaasti kävelemään Diegoa ja tämän kaatamaa peuraa kohti hyvin rennosti antaen kumminkin merkkejä ettei ole vaaraksi. Ivan tiesi vallanmainiosti ettei toinen kävisi hänen päälleen jos seefferi ei siihen syytä anna. Tosin ajatus kummankin kamppailusta oli mielenkiintoinen tilanne Ivanille että kumpi veisi pidemmän korren vai oliko kummatkin samalla viivalla voimanmittelössä.

"Vähän epäilin sitä että saatko yhtäkään kiinni tuon lihasmassan takia..." Uros sanoi melko neutraalilla äänellä ja ehkä jopa pienen ihmettelyn sävyn pystyi kuulemaan lauseesta. Uros oli jo metrin päästä Diegosta joten se päätti antaa toiselle vähän tilaa ja rupesi istumaan vähän ympärilleen katsoen. Tummaturkki oli jo jonkin aikaa ollut omilla teillään Kurokagen alueilta eikä edes ollut enää varma missä mennään. Sitä ehkä enemmän jännitti tilanteessa että joku laumasta tuttu löytäisikin hänet jolloin hänellä saattaisi Diego kurkun ympärillä. Ivan oli varma että toinen ei ollut Kurokagen rivistöissä taikka muutenkaan väkivaltainen vaikka epäilevä oli, ihan syystäkin kun nykyään kaikilla oli vaikeaa liikkua laumojen sodan takia. Se ravisti päätään ja keskitti katseensa takaisin Diegoon.

// minä aika paljon, mutta varsinkin tabletilla kirjoittelen : D //

Diego

Sekarotuinen katseli Ivania hiukan laimeasti. Jokin toisen olemuksessa ei oikein miellyttänyt Diegoa. Toinen käyttäytyi jollain tapaa liian tuttavallisesti, ja jollain tapaa paimenkoiran olemuksessa oli tietynlaista häikäilemättömyyttä. Diego kuitenkin antoi asian olla, sillä toinen ei käyttäytynyt uhkaavasti. Ehkäpä Ivanilla ei ollut kokemusta laumaelämästä, ja siitä, miten toista kohdeltaisiin kunnioittavasti.

Diego hörähti matalan naurunsa Ivanin ihmettelyille. Olihan se totta, ettei Diegosta ensimmäiseksi uskoisi muuta, kuin tämän olevan melko kankea ja kömpelö. Paksu turkki kuitenkin kätki sisään yllättävän ketterän ja lihaksikkaan vartalon. "En minä niitä kiinni juoksekaan, jos en pääse tarpeeksi lähelle." Diego totesi. Harva koira nyt muutenkaan saisi ketterää ja pitkäjalkaista peuraa kiinni jahtaamalla, ellei olisi huomattavasti keskivertoa nopeampi.

Kun Ivan istuutui, Diego rentoutui hiukan. Uros käveli saaliinsa luo, iskien hampaansa peuran takajalkaan. Uros taivutti sitä voimakkaalla kiertoliikkeellä, ja riuhtoi hartiavoimillaan jalkaa irti ruhosta. Kuului rusahdus, ja luu irtosi kuopastaan. Diego riuhtaisi jalan nyt kokonaan irti, ja asettautui makaamaan. Ennen kuin uros iski hampaansa lihaan, se nosti katseensa Ivaniin. "Ota toki sinäkin. Tuosta kyllä riittää useammallekin." Uros sanoi, ja kävi sitten ruokailemaan.

Ivan

Ivan hämmentyi hiukan kun toinen oli valmis jakamaan saaliinsa vieraan kanssa. Miksi hän on noin ystävällinen...? Uros mietti hämmentyneenä mielessään. Se oli jo pidemmän aikaan joutunut tappelemaan ruuasta lauman parissa, koska kukaan ei ollut jakavaa tyyppiä, ei edes itse Ivan. Se hetken katsoi Diegoa ja siirti katseen taas peuraan, uroksella oli vielä nälkä ja olihan se hyvä syödä kun ruokaa oli tarjolla. Seefferi nyökkäsi kiitokseksi Diegolle samalla kuin käveli lähemmäksi ruhoa. Se iski hampaat peuraan ja siististi irroitti ison liha kimpaleen itselleen, jonka jälkeen otti muutaman askeleen taakse päin. "No mikä sinun tarinasi on? Kaikilla täällä tuntuu olevan joku tarina miten on päätynyt tänne tai miksi elää villinä..." Uros sanoi hampaittensa välistä siirtäen punaiset silmänsä Diegon suuntaan nostaen kulmiaan kysyvästi.

Ilma oli muuttunut vähän viileämmäksi, mutta tunnelma kumminkin oli melko rauhallinen ja hiljainen. Ivan ei kumminkaan voinut kunnolla rauhoittua kun ei ikinä tiennyt milloinka Kurokagen alaisia saattaisi liikkua paikalla ja tunnistaa Ivanin, jolloin hengenlähtö olisi lähellä kun veljeilee ehkä väärän laumalaisen kanssa. Tosin jo Ohulaisistakin voisi olla ongelmia urokselle, koska hän oli joutunut niitäkin niittämään käskyn alaisena. Ivan ravisti pienesti päätään ja jatkoi lihan syöntiä piilottaen huolestuneisuutensa jotta ei vaikuttaisi liian epäilyttävälle toisen silmissä.

Diego

Sekarotuinen ruokaili hyvällä ruokahalulla, riuhtoen sitkeää lihaa vahvoilla leuoillaan kevyennäköisesti. Uros päätti olla täyttämättä vatsaansa liikaa, sillä sen täytyi vielä kulkea pitkä matka, ja sitä paitsi myöskään Ivanista ei voinut olla varma. Jos Diego joutuisi taisteluun, ei häviöstä voisi syyttää ainakaan liian täyttä olotilaa.

Kun Diegon hampaat tavoittivat lihan sisällä olevan luun, uros kalusi sen ympäristöä viimeisten suikaleiden toivossa. Ivan esitti hänelle kysymyksensä, jolloin Diego hiukan varautuneena vilkaisi toista, ja pohti, mitä voisi sanoa menneisyydestään. Uros tuli siihen tulokseen, että olisi ehkä paras olla sanomatta toistaiseksi mitään Ohusta, kun Ivanin alkuperä ei ollut tiedossa.

"Olen entinen karjavahti, jonka jälkeen toimitin taistelukoiran virkaa. Se oli typerintä ja turhinta aikaa elämässäni, kunnes löysin nykyisen johtajani, joka sai minut tajuamaan, että voisin tehdä jotain muutakin, kuin pyöriä kehässä taistelemassa hengestäni." Diego kertoi, ja risti sitten suuret käpälänsä eteensä maatessaan. "Jos saan udella, niin mistä sinä tulet?" Kirjavaturkkinen kysyi pienen hiljaisuuden kuluttua.

Ivan

Ivan irrotti ongelmitta pienempiä paloja liha kimpaleesta ja näläntunne alkoi hiipua. Se kuunteli kiinnostuneena Diegon sanoja kumminkaan siirtämättä katsettaan toiseen. Johtajasta puhuminen kumminkin sai uroksessa pienen jännityksen nousemaan. Oli lähellä ettei nyrpeän tummaturkin lihapala mennyt väärään kurkkuun. Uros nielaisi ja avasi suunsa. " Johtaja?" Koittaen vähän tiedostella, mutta kumminkaan ei liian fanaattisesti koittanut saada asiaa selville. Uroksella oli kysyvä ilme kasvoillaan kun se vihdoin siirsi katseensa laumanvartijaan. Seefferi oli jo henkisesti hyvin varpaillaan eikä tiennyt mitä vastata toisen kysymykseen, joka tuli pienen hiljaisuuden jälkeen.

Perhana en jaksaisi nyt mitään ongelmia vihollislaumalaisista jos oletukseni on nyt oikea... Ivan kirosi mielessään. " Olen kyllä laumassa, mutta nyt kuljen itsekseni...tosin etsin siskoani, joka lähti ilmoittamatta mitään. Tosin kyseinen piirre taitaa kulkea suvussa" Ivan sitten vastasi toisen kysymykseen miettien siskonsa lähtöä, mutta kumminkin pieni hymy kasvoillaan. Nikita ei ikinä ole lähtenyt mitään sanomatta, mutta ehkä hänellä oli turvallista matkaseuraa, jonka takia ei Ivanille ollut lähdöstään mitään kertonut. Seefferi hätkähtyi vähän kun ei ollut varma kuuliko kauempaa askelia vai saiko hänen jännitys vain ympäristön temppuilemaan hänelle. Silti se käänsi katseen suoraan Diegon silmiin ja kuin ilmeellä kysyen oliko hän ainut joka kuuli hiljaisia askelia. Punaiset silmät koittivat käydä pimeää ympäristöä läpi nopeasti. Voimakas tuulen puhallus tuli näitten seefferin kuulemien askelien suunnasta. Tuuli pyyhki kummankin uroksen turkkia huolella, mutta jos joku oli saapumassa heitä kohti niin siitä voisi saada vainun ja kartoittaa mistä laumasta hän olisi vai olisiko jopa yksinäinen kulkija. Seefferiä ärsytti ajatus ettei ollut varma edes oliko siellä kukaan vai ei ja tämä sai uroksen sisällä jännitteet niin korkealle että sen pinnan kiristymisen voisi vain kuulla.    

// Hahaa heitän pallon sinulle ja saat päättää tuleeko pikku kärhämää pojille ;D //

// pistetäänhän vähän jännitystä mukaan (; //

Diego

Sekarotuinen kuunteli, kun toinen toisti hänen sanansa johtajasta. Diego ei kuitenkaan noteerannut siihen, vaan vilkaisi Ivania nopeasti, ja odotti toisen vastaavan hänen kysymykseen. Kun sakemanni kertoi itsekin kuuluvansa laumaan, Diegon varautuneisuustaso kasvoi lähes räjähdysmäisesti. Olihan toki Japanissa nykyään useampia koiralaumoja, johtuen Ohun ja Hougenin lauman hajoamisesta, mutta silti jokin Ivanin olemuksessa sai Diegon epäileväiseksi. Ivanin kertoessa siskostaan, Diego nyökkäsi, ja nousi sitten seisomaan. "Toivottavasti löydät vielä siskosi. Minun on kuitenkin nyt jatkettava matkaa. Kiitos seurasta." Kirjavaturkkinen sanoi neutraalisti. Se ei tahtonut alkaa keskustelemaan laumoista sen enempää. Diego ehti ottaa pari askelta eteenpäin, mutta pysähtyi sitten äkisti kuullessaan ääniä. Nopeasti se vilkaisi Ivaniin, joka oli myöskin näyttänyt kuulleen saman, toisen katseesta päätellen.

Pian näkyviin saapui hengästyneen oloinen tumma hahmo, joka Ivanin nähdessään päästi suustaan turhautuneen huokaisun. "Täällähän sinä olet! Kurokage lähetti etsimään puuttuvia sotureita, sillä hänellä on tärkeää asiaa." Koira sanoi, ja tämä sai Diegon aistit valpastumaan. Nyt tulijan katse siirtyi sekarotuiseen. "Ja kukas hitto tuo on?" Koira kysyi, ja katsoi jälleen Ivaniin. Diego ei vastannut, sillä sen mielessä pyörivät täysin muut asiat. Tärkeää asiaa? Kirjavaturkkinen oli poiminut sanat tiukasti mieleensä, muttei sanonut mitään. Uros tajusi olevansa melko tukalassa paikassa, jos hänen alkuperänsä selviäisi. Olihan Ivankin nyt paljastunut vihollislauman jäseneksi.

Ivan

Ivan oli osittain helpottunut laumatoverin tullessa, mutta kumminkin nyt piti olla terävänä sillä Diegon olemus oli nyt aivan toinen. Se ei vastannut tulijalle mitään vaan mulkaisi närkästyneesti. " Mitähän tällä kertaa..." Ivan sanoi hiukan laiskan kuuloisena. Urosta ei innostanut enään ajatus ylimääräisestä työstä.

Tulijan kysyessä kuka Diego oli, Ivan siirsi katseensa kirjavaturkkiin ja avasi suunsa. " Sitä tässä koitinkin selvittää...No Diego mihin laumaan kuulut? Eihän tässä ainakaan itsellä nyt enään mitään salattavaa ole. " Seefferi sanoi naurahtaen. Hän osasi jo ehkä vähän epäillä että Diego oli jollain tavalla sidoksissa Ohun sotureihin. Eihän Ivan ollut edes ikinä nähnyt sen näköistä koiraa Kurokagen riveissä eikä samaisen lauman hajukaan ollut toisessa. Seefferi tiesi jo jos Diego oli vihollislaumasta hänen olisi pakko joutua jonkinlaiseen kamppailuun kerta laumatoverikin nyt oli paikalla. Seefferi huokaisi ja odotti malttamattomana Diegon vastausta vieno hymy kasvoillaan.

Kolmikon ilmapiiri oli muuttunut äkkiä hyvin viileäksi ja osittain hyvin hämmentäväksi.

Diego

Sekarotuinen tiesi, ettei ollut enää turvallisilla vesillä. Se katsoi nopeasti Ivania, sitten tulokasta, ja tajusi, että hänen hiljaisuutensa ja jähmettyneisyytensä oli varmasti hyvin epäilyttävää. Kirjavaturkkia hiukan kismitti ajatus siitä, että hän oli juuri jakanut saaliinsa vihollisen kanssa.

"Se ei kuulu teille." Diego vastasi kylmän rauhallisesti. Uros arvioi nopeasti kahta vastustajaansa, joista Ivan näytti selvästi voimakkaammalta. Toinen taas näytti hiukan pienemmältä, ja oli rakenteeltaan hintelä, ehkä jokin vinttikoira. Tuo olikin hiukan kärsimättömämpi luonteeltaan, sillä Diegon vastauksen kuultuaan se syöksyähti eteenpäin, ja pysähtyi parin askeleen päästä sekarotuisesta.

"Ahaa. Eli olet Yukimuran pikku kätyreitä, eikös?" Koira kysyi, ja kohotti ovelasti toista kulmaansa. "Itse asiassa en ole." Diego vastasi, ja siristi hiukan silmiään. "Jahas, no kenes sitten?" Toinen jatkoi, ja Diego päätti kokeilla onneaan. "Johtajani nimi on Laika." Sekarotuinen vastasi tyynesti, ja sai selvästi toisen hiukan hämilleen. Diego pysytteli hiljaa, toivoen, ettei joutuisi selittelemään sen enempää.

Vihdoin toisen pistävä tuijotus siirtyi poispäin kirjavaturkkisesta, vilkuilemaan nyt laumatoveriaan Ivania. "Tunnetko sinä ketään Laikaa?" Tämä kysyi paimenkoiralta, ja oli selvästi epäileväinen Diegon sanoja kohtaan. Laika ei välttämättä ollut vielä kovin tunnettu Ohussa, vaikka muuten hänen nimensä ja sukulaisuutensa Giniin olikin monille tuttu.

Diegolle toistaiseksi tuntematon koira siirtyi nyt hitusen kauemmas uroksesta, ja katsoi sitten taas Diegoa huuliaan lipoen. Toinen vaikutti sekarotuisen silmiin siltä, kuin yrittäisi olla karismaattisempi ja uhkaavampi, kuin todellisuudessa olikaan. "Noh, mitäs me hänelle nyt teemme?" Koira kysyi Ivanilta, ja jäi sitten odottamaan laumatoverinsa vastausta.

Ivan

Ivan kuunteli mielenkiinnolla kahden välistä keskustelua. Hän jo melkein innostui kun laumatoveri päätti laittaa vauhtia tilanteeseen, mutta hyökkäyksen sijasta pysähtyikin. Sillä välin kun laumatoveri päätti leikkiä kuulustelijaa otti Ivan muutaman askeleen sivummalle jotta voisi arvioida paremmin tilannetta.

Laikan nimen kuullessaan Ivanin kasvoille nousi taas hymy. " Jos en aivan väärässä ole niin Laika on jollain tavalla sidoksissa samaan sukuun Ginin kanssa...Voi olla että tämä on vain huhupuhetta kun ei itse johtajaasi ole näkynyt sotasilla sukulaistensa kanssa vai joko on lusikka heitetty nurkkaan?" Ivan sanoi nauraen. Tosissaan Ivan ei tiennyt minkä näköinen kyseinen koira oli, mutta oli vaan kuullut muilta Laikan laumasta.

" No Katsu, jos hän kerta on vihollislaumasta niin miksemme veisi hänen päätään johtajalle? Siitä saattaisi herua hyvälläkin tuurilla parempaa ruokaa tai ehkä jopa ylennys. " Ivan yllytti toista. Tällä tavoin hän pystyi katsomaan mihin Diegosta on. Katsu hetken katsoi Ivania kunnes alkoi laskemaan päässään mitä uusia ovia toisen tappaminen voisi tuodakkaan. Katsu söi seefferin asettaman syötin ja täyttä päätä alkoi hyökkäyslinjalle.

Tämähän meni heti Ivanin mielestä mielenkiintoiseksi, silmät tarkkana se katsoi kun kaksikko väisteli toistensa iskuja, mutta Ivan jo tiesi että Diego veisi pidemmän tikun Katsun kokemattomuuden takia. Ivan tietenkin menisi väliin jos toverin tilanne kärjistyisi liikaa. Kuolleita sotureita ei nyt tarvittu yhtään enempää ja Ivan ei haluaisi Kurokagelta enään rankaisuja.

Hintelä Katsu oli kyllä nopea jaloistaan, mutta iskun voima melko laimeaa. Hintelä koira hyppäsi ketterästi taakse päin ja lähti nopeaan syöksyyn Diegon kylkeä kohti. Ivan oli keltanokan yritteliäisyydestä melko vaikuttunut ottaen huomioon että entinen taistelukoira oli häntä vastassa. Ivan oli valmiina menemään väliin, mutta oli liian kiinnostunut miten laumatoverin hyökkäys onnistuisi.

// Sori jos on ihan mini autohittauksia //

// Ei se mitään (; //

Diego

Sekarotuinen tajusi, että hänen oljenkortensa olivat mennyttä. Nyt Diego oli varma, ettei selviäisi taistelutta. Uros alkoi jännittää lihaksiaan, ja katsoi sitten Ivania, joka puhui Laikasta hiukan halveksivaan sävyyn. "Uskallakin puhua johtajastani noin." Diego sanoi varoittavasti, matalalla äänellä. Kun Ivan ja Katsuksi paljastunut toinen uros alkoivat keskustella Diegon pään viemisestä Kurokagelle, kirjavaturkkinen ei enää yrittänytkään pitää matalaa profiilia, vaan siirtyi hiukan sivuttaen Katsuun nähden. Kauaa kaksikko ei ehtinyt keskustella, kun Katsu jo sen kummempia miettimättä lähti hyökkäämään urosta kohti.

Diego ei ollut yhtä ketterä kuin Katsu, mutta toinen teki turhan hätiköityjä hyökkäyksiä, ja sekarotuisen onnistui nipin napin väistää ne. Myös ketterä Katsu ehti viime hetkellä sivuun Diegon iskujen tieltä, mutta silti tuo ei osannut yhtään lukea kirjavaturkkia. Ehkä Katsua houkutteli niin kovasti Ivanin väläytellessä haavekuvia ylennyksestä, että tuo vain tahtoi mahdollisimman nopeasti saada vastustajansa päiviltä. Diego oli kuitenkin taistelukehässä tottunut käsittelemään kokemattomampia taistelijoita, ja siksi se oli askeleen edellä vastustajaansa.

Kun Katsu syöksyi jälleen häntä kohti edestäpäin nopealla iskulla, päätti Diego ottaa osuman vastaan. Sekarotuinen kuitenkin tiesi mitä teki, sillä Katsu tähtäsi mahdollisimman heikkoon kohtaan: kurkkuun. Diego kohotti hiukan leukaansa, kun Katsun hampaat iskeytyivät kohti sen kaulaa, mutta koskaan ne eivät päässeet iholle asti. Hintelän uroksen kurkusta purkautui tuskanhuuto, kun ruosteiset naulat lävistivät sen kitalaen. Ennen kuin Katsu ehti irrottautua, sekarotuinen iski voimakkaat leukansa suoraan tuon niskaan, ja riuhtaisi toisen irti naulapannastaan. Katsu oli lamaantunut kivusta, kun Diego paiskasi sen voimalla maahan, irrottaen sitten hampaansa toisen niskasta. Kirjavaturkki painoi suuren tassunsa Katsun poskelle, ja piteli tuota aloillaan toisen yrittäessä rimpuilla irti. Diego käänsi katseensa nyt Ivaniin, ja nuolaisi huuliaan. "Lopetetaan nyt tämä pelleily." Sekarotuinen sanoi hiukan varoittavasti, mutta pitäen silti raudanlujat hermonsa kurissa.

Ivan

Seefferi laskelmoi suuren uroksen liikkeitä ja tapaa taistella. Se ei oikeastaan välittänyt mitä Katsulle tapahtuisi, häntä kiinnosti tällä hetkellä enemmän Diego. Se pudisteli päätään kokemattoman Katsun hyökkäyksille ja heti kuin Diegon pannan piikit lävistivät keltanokan kitalaen tämä naurahti. Hän ei ollut aijemmin laittanutkaan merkille susipannan tapaista kapistusta. Tämän jälkeen tilanne oli yhtä nopeasti ohi kuin olikin alkanut. " Voi, joko se jo on ohi? " Seefferi sanoi olevinaan ihmettelevään sävyyn. Ivan siirsi katseensa toisen tassun alla tuskaiseen Katsuun, toisen olemus sai seefferin hymyilemään.

" Katsu ehkä tämä oli opetus että hätiköidyt iskut voivat johtaa kuolemaan." Ivan tokaisi huvittuneena. Pian kolkko naurutavoitti uroksen, se ei ollut pitkään aikaan saanut tälläistä tilannetta jossa vastustaja olisi ollut jopa taitava. Uros ei ollut vielä edes vastannut Diegolle, mutta pienen naurunsa päätteeksi käänsi hetkessä kylmäksi muuttuneen katseensa sekarotuiseen. " Laske ensin se räkänokan pahainen käpäläsi alta niin ei raukka jää jalkoihin. " Hän sanoi antaen pienen virneen tulla naamalleen.

Seefferi ei odottanut kauaakaan kun lähti ketterästi liikkeelle. Hänen piti pitää mielessä  ettei kaula ollut turvallinen paikka hyökätä ja varoa toisen vahvoja jalkoja joilla voisi helposti runnoa vastustajaa. Hänen pitäisi pysyä liikkeessä ja olla valmiina väistämään toisen liikkeitä. Vaikka Ivan ei ollut hirveän paljoa ikää kerännyt oli se taitava taistelija.

Ketterästi se hypähti yllä olevan puun oksalle ja katsoi Diegoa pistävästi silmiin. Vaikka kaula ei ollutkaan enään hyökättävissä hän pystyisi iskemään muihin kohtiin, jotka olisivat herkkiä kovalle iskulle. Hän ei pitkään oksalla ollut kunnes loikkasi ilmaan ison uroksen yläpuolelle koittaen osua takajaloillaan Diegon selkärankaan. Ivan koitti hyödyntää painoaan hyökkäyksessä. Seefferi sulki jännityksestä silmänsä ja heti kun tassut tavoittivat, se loikkasi kauemmaksi jotta näkisi olisiko edes toiseen osunut.

// Liian pitkäaika kun on tämän tyyppisiä pelejä pelannut ^^' Jos tuntuu että olisi sulavampaa kirjoittaa nii pieniä autohittejä saat tehdä //

// hyvinhän tuo näyttää sujuvan! ^^ //

Diego

Kirjavaturkkinen ei pitänyt Ivanin äänensävystä, kun toinen kuulosti ihmettelevältä, ehkä jopa pettyneeltä, kun taistelu oli jo Diegon ja Katsun osalta ohi. Sekarotuinen ei voinut käsittää, miten Ivan pystyi puhumaan laumatoverilleen niin ivallisesti, kun tuo oli hävinnyt taistelun, eikä edes pyrkinyt auttamaan tätä. Kyllähän Diego tiesi, miten häikäilemättömiä Kurokagen alaiset olivat, muttei voinut silti käsittää tuota lojaaliuden puutetta.

Diego päästi Katsun otteestaan, joka riuhtoi itsensä jaloilleen, ja lähti suu verta vuotavana juoksemaan pakoon. Sekarotuinen ei kuitenkaan enää kiinnittänyt tuohon huomiota, vaan katsoi paimenkoiraa, joka oli loikannut ketterästi oksalle, ja tuijotti häntä nyt pistävästi silmiin. Diego vastasi katseellaan, kuin ilmoittaakseen ottavansa haasteen vastaan. Ivan ei kauaa odottanutkaan, vaan syöksyi häntä kohti sulavalla hypyllä. Diego ei osannut aavistaa toisen aikeita, vaan valmistautui suoraan hyökkäykseen. Sekarotuinen huomasi kuitenkin viime hetkellä, että paimenkoira ei tullutkaan suoraan häntä kohti, vaan syöksyi hänen ylitseen. Diegolla ei ollut paljon aikaa reagoida, joten nopeasti hän pyrki väistämään toisen liikeradan hyppäämällä sivuun.

Ivanin toinen takajaloista ehti iskeytyä vasten Diegon selkää, mutta kirjavaturkki saisi siitä tuskin mustelmaa suurempaa vammaa. Uros oli hengästynyt siitä, miten täpärällä hän oli saada iskun selkärankaansa. Se olisi voinut vammauttaa hänet loppuiäkseen. Diego ei kuitenkaan voinut jäädä sen kummemmin murehtimaan "mitä jos" tilannetta, vaan se lähti syöksymään juuri maata laskeutunutta paimenkoiraa kohti, ja yritti iskeä vahvat hampaansa tuon kehoon, hyödyntäen omaa ruumiinpainoaan.

Ivan

Ivan huomasi kyllä että hän osui, mutta huonosti. Piru! Uros kirosi mielessään samalla pitäen Diegoa, joka olikin jo hyökkäyslinjalla tulossa kohti. Seefferi huomasi että jalat olivat hiukan hitaammalla hypystä ja väistäminen sillä hetkellä oli hitaampaa kun yleensä. Ivan siirtyi hiukan taaemmas kirjavaturkista. Pian uros tunsikin kivun lavassaan johon Diegon voimakkaat leuat oli osunut, mutta se voima joka iskusta tuli oli melkein lamauttava. Isku oli vähän vaimentunut Ivanin siirrosta vaikka kipeää tekikin.

Ivanin ilme muuttui kylmäksi vaikka isku tekikin kipeää. Hän ei muistakkaan milloin hän olisi tuntenut noin voimakkaasti edes jotain tunnetta. Tämä sai uroksen hiukan hymähtämään mielessään samalla siirtäen katsettaan Diegoon. Salaman nopeasti se paljasti hampaansa samalla koittaen iskeä Diegoa pään seudulle niin kovaa kuin vain pystyi. Ivan rupesi olemaan hiukan turhautunut, mutta vihan vallassa. Hän koitti hillitä äkkinäisiä päätöksiä ja vaikka antaisi toisen repiä jalkansa irti kuhan vain elossa pääsee pois. "Kyllähän sinusta johonkin on!" Uros huudahti naurahtaen.

// apua, anteeksi vastauksen kesto! : D //

Diego

Kirjavaturkkisen kielellä maistuva rautainen neste kertoi, että Diego oli onnistunut iskemään hampaansa paimenkoiraan. Iskun teho ei kuitenkaan ollut riittävä, sillä Ivan oli yhä jalkeillaan, valmiina iskemään häntä takaisin.

Vastahyökkäys tulikin salamannopeana iskuna kohti sekarotuisen päänseutua, ja Diego loikkasi refleksinomaisesti taaksepäin, vetäen päätään ylöspäin, kuono sivulle suunnattuna. Taistelukoira-aikoinaan se oli oppinut, että pään suojaaminen oli hyvin tärkeää sekä vihollisen iskuilta, että kehän laitaan osumisilta. Se oli nähnyt omin silmin, mitä tuhoa päähän kohdistuneet iskut saattoivat aiheuttaa.

Vastustajana Ivan oli kuitenkin keskiverto taistelukoiria taidokkaampi, ja Diego tunsi pistävää kipua vasemmassa korvassaan. Se tunsi veren valuvan lämpimänä pitkin korvaa, vuotaen sitten poskelle, ja siitä pieninä pisaroina maahan. Ivan oli melkein repinyt hänen korvansa irti, mutta nopean väistöliikkeen ansiosta Diego oli saanut sen pelastettua, vaikka sen pintaan ja hiukan ohimon seutuville olikin repeytynyt haava. Kun Ivan huudahti ivallisesti, todeten, että Diegosta on johonkin, sekarotuisen vakaa ilme pysyi entisellään.

Odota vain... Diego ajatteli, ja pysähtyi paikoilleen liikkumattomana kuin patsas. Koska Ivan vaikutti olevan nopeuden ja refleksien puolesta samaa tasoa hänen kanssaan, Diego uskaltautui kokeilemaan tekniikkaansa Jisatsua. Kirjavaturkkinen jäi odottamaan paimenkoiran seuraavaa siirtoa, hyökkäystä, jotta voisi iskeä takaisin.