Dezik - Yksinäinen sielu

Nimi: Dezik
Kutsumanimi: Dezik, Dez
Skp: Uros
Ikä: 8v
Rotu: Siperianhusky x Collie


Kotimaa: Venäjä
Liittouma: Venäjän armeija, Levin iskuryhmä, Uuden maailman soturit, Ohun soturit
Asema: Levin iskuryhmän soturi
Jälkeläiset: Ei ole
Puoliso: Ei ole


Motto: "Älä koskaan menetä uskoasi heihin, jotka uskovat myös sinuun."


Suku

Isä: Herlew
Äiti: Tina (kuollut)
Veli: Denis
Sisko: Diana (kuollut)


OMINAISUUDET


Taito
Voima
Karisma
Nopeus
Kestävyys
Älykkyys
Puruvoima
Kivunsietokyky
Ketteryys
Refleksit
Tekniikat
Vaarallisuus
Puissa hyppely
Metsästystaito
Uimataito

Aistit
Näkö
Kuulo ja 1/2
Haju



ULKONÄKÖ


Säkäkorkeus: 57cm
Paino: 24kg
Turkinväri: Sekoitus mustaa, harmaata ja valkoista
Silmien väri: Ruskeat
Tuntomerkit: Arpi vasemmassa poskessa ja vasemmalla puolella kuonoa, titaaniset hampaat.

Dezikistä on huomattavissa selkeästi sen molempien edustamien rotujen piirteitä, huskyn ja collien. Huskyn ominaisuuksia ovat mm. väritys, kasvonpiirteet sekä kehon ja lihaksiston jäntevyys. Collien piirteitä puolestaan tuovat esiin puolipitkä turkki, huskylle epätyypillisesti pidempi kuono, sekä jalkojen pituus ja keskivartalon solakkuus ja notkeus. Korvista toinen on puolipysty, ja häntä on tuuhea ja kiertyy hieman kerälle. Dezikillä on ruskeat silmät, joissa on viisas ja hieman arvoituksellinen katse.

Uroksella on räjähdysonnettomuuden jäljiltä pari arpea kasvoissaan. Dezikin hampaista suurin osa on korvattu titaanisilla, sillä tämä menetti kranaatin räjähtäessä paljon omia hampaitaan. Vain osa takimmaisista hampaista on vielä hänen omiaan, mutta etuhampaat, kulmahampaat ja kaikki noin leukojen puoleen väliin ovat titaanisia korvikkeita. Se ei varsinaisesti Dezikiä haittaa, vaan sitä vastoin tuo kestävyyttä ja voimaa purentaan. Dezikin kuulo on myös keskivertoa heikompi, sillä räjähdys vahingoitti vasemman korvan kuuloaistia peruuttamattomasti, eikä uros kuule sillä yhtä tarkasti kuin toisella korvallaan. Sitä vastoin Dezikin hajuaisti on terävöitynyt.



LUONNE

Dezik on melko vakavahko, hiljainen ja mystinen tyyppi. Se ei puhu paljoa, ja viihtyy enimmäkseen niin sanotusti "omissa oloissaan". Uros on aika tiukasti paennut rakentamansa muurin taa, eikä juurikaan näytä tunteitaan. Dezik ei kuitenkaan ole muita kohtaan mitenkään ilkeä, mutta se suhtautuu läheisiinsäkin neutraalisti ja asiallisesti, kuin muut olisivat pelkkiä työkavereita, joille ei tarvitse sen kummemmin avautua yksityiselämästään. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö uros luottaisi noihin ja etenkin Leviin täysin sataprosenttisesti. Dezikillä on käsittelemättömiä traumoja, ja siksi ne ovat muokanneet uroksesta sellaisen, kuin se tänä päivänä on.

Sekarotuinen kunnioittaa Leviä täydestä sydämestään, ja vain tuon seuraaminen on antanut hänelle jonkinlaisen tarkoituksen ja suunnan elämässä, kun aiemmin se oli armeijan ihmisten käskyjen totteleminen. Dezikillä ei ole juuri minkäänlaista käsitystä vielä Ohusta kokonaisuudessaan, mutta Weediä uros pitää hyvin osaavana ja taitavana soturina tämän nuoresta iästä riippumatta. Dezik ei kyseenalaistanut sitäkään, kun Levi päätti viedä alaisensa jälleen sotatantereelle, sillä se sai uroksen ikään kuin heräämään eloon. Vaikka sodassa ei olekaan mitään hyvää ja kaunista, niin Dezik tunsi jälleen olevansa tarkoitettu johonkin, olihan hän koko elämänsä ollut keskellä sodankäyntiä toimittamassa erilaisia tehtäviä.

Vihollisiin Dezik suhtautuu hyvin kylmästi. Uros näkee nämä vain kohteina, jotka täytyy tuhota, viis muusta. Dezik on taistelijana taitava ja strateginen, ja se osaa venyttää fyysisiä voimiaan hyvinkin pitkälle, sekä kohdistaa hyökkäyksensä aina vastustajan heikkouksia myötäillen ja tämän omia liikeratoja kopioiden. Vaikka muuten Dezik onkin suhteellisen mitäänsanomaton ja ilmeetön ulkoisesti, niin taisteluissa se on hyvin eläväinen ja jopa yllättävä, kuin täysin eri koira.


MENNEISYYS

Syntymä

Dezik syntyi katukoiraksi Kazanissa. Sen isä oli kotikoira nimeltä Herlew ja rodultaan collie, ja äiti kaduille hylätty husky nimeltä Tina. Kaksikko tapasi sattumalta, kun Herlew oli päässyt karkaamaan omistajaltaan kesken ulkoilun. Niihin aikoihin useampi narttu oli kiimassa, ja siksi Herlewin pää oli aivan sekaisin, ja se vain suuntasi vaistojen varassa tuoksujen johdattamana. Uros törmäsi nuoreen huskyyn, ja loppu on historiaa.

Uroksen omistaja löysi pian koiransa, ja otti tämän kiinni. Tina ei sen koommin enää nähnyt Herlewiä, mutta tajusi viikkojen kuluessa odottavansa pentuja. Tina oli huolissaan siitä, miten saisi kasvatettua jälkeläisensä yksin, sillä katukoiran elämä ei ollut helppoa, ja ruoan löytäminen oli varsinaista arpapeliä. Tina kuitenkin lupasi itselleen tekevänsä kaikkensa pienokaistensa eteen.

Pennut syntyivätkin kasteisena kevätyönä. Kaikki olivat terveitä ja hyvinvoivia, eikä tuore äiti voinut olla onnellisempi. Katukoiran elämä ei ollut kuitenkaan helppoa, ja Tina joutui tekemään paljon töitä löytääkseen ruokaa pennuilleen. Narttu joutui usein jättämään itse ruokailun väliin, jotta Dezik sisaruksineen sai ravintoa. Tämän myötä Tina lopulta sairastui hyvin vakavasti. Narttu yritti viimeisillä voimillaan löytää jonkun, joka huolehtisi hänen jälkikasvustaan, mutta tuloksetta. Kun aurinko laski horisontin taa, sammui elämä Tinan silmistä ja narttu menehtyi sairauden ja nälän uuvuttamana, jättäen maailmaan kolme pentua vain odottamaan omaa synkkää kohtaloaan.


Armeija

Kohtalo oli suunnitellut Dezikille ja tämän sisaruksille kaikeksi onneksi muuta peruuttamattomalta vaikuttavan kuoleman sijaan. Venäjän armeijalla oli kokeilu, jonka tarkoituksena oli värvätä kaduilla kasvaneita, pääasiassa sekarotuisia koiria riveihinsä. Dezik ja tämän sisarukset olivat maanneet kolme päivää emonsa jo kohmeisen ruumiin vierellä, heikkoina ja viluisina. Armeijan soturit olivat juuri sinä päivänä liikkeellä Kazanin kaupungin syrjäkaduilla etsimässä potentiaalisia sotakoiria, jotka noukkia mukaansa, ja he löysivät kolmikon pimeältä umpikujalta roskien ja lian keskeltä. Pennut vinkuivat lohduttomasti, kun ne vietiin emonsa ruumiin vierestä, ja nostettiin autoon. Dezik muisti vain sen, miten lämmintä ja pehmeää autossa oli, ennen kuin uupumus vei voiton ja pentu nukahti kesken matkan.


Koulutus

Pennut olivat vain kuukauden ikäisiä, kun ne tuotiin armeijan käytettäviksi. Ne DNA-testattiin ja tarkastettiin, ja koska pennuissa oli kahta rotua: collien palvelualtis ja nöyrä luonne yhdistettynä huskyn kestävyyteen ja päättäväisyyteen ja fyysiseen voimakkuuteen, sopi niiden yhdistelmä täydellisesti heidän ohjelmaansa. Pentujen annettiin kasvaa ja kehittyä rauhassa, ennen kuin niiden täyttäessä neljä kuukautta, alettiin käynnistelemään oikeaa koulutusta. Pennut saivat nimet Dezik, Denis ja Diana.

Dezik oli hyvin motivoitunut heti alusta lähtien. Se alkoi erkaantua sisaruksistaan ja oli selvästi muita ikäisiään kypsempi. Äidin kuolema oli jättänyt sille käsittelemättömäksi jääneen trauman, joka sai pennun tunteet ikään kuin katoamaan, ja tästä tuli kylmäpäinen ja raudanluja sotilaan alku. Dezik olikin yksi ikäpolvensa parhaista, ja se pyrki niin miellyttämään ihmisiä, kuin täyttämään jokaisen tehtävänsä parhaansa mukaan. Denis ja Diana olivat tukeutuneet toisiinsa, mutta Dezik ei päästänyt enää ketään lähelleen.

Kaksivuotiaaksi kasvettuaan Dezik oli kokenut ja nähnyt paljon. Se oli tuntenut fyysistä ja henkistä kipua, nähnyt tuskaa ja kuolemaa, mutta aina selvinnyt voittajana. Dezik ja sen sisarukset siirrettiin Venäjän armeijan ykkösryhmään, jolloin tämä näki nuo pitkästä aikaa uudestaan. Uros kuitenkin suhtautui noihin kuin keneen tahansa muuhunkin, mikä hieman yllätti sisaruksia, jotka olivat onnellisia nähdessään veljeään niin pitkän ajan jälkeen. Uros keskittyi vain kovaan harjoittelemiseen ja taitojensa kehittämiseen, eikä antanut tilaa muille asioille elämässään. Ykkösryhmässä ollessaan Dezik tapasi myös ensi kertaa Levin, muttei vielä siinä vaiheessa osannut arvatakaan, miten merkittävä henkilö tämä tulisi olemaan tulevaisuudessa uroksen elämässä.


Onnettomuus

Dezikin ollessa kolmevuotias, armeija oli saanut tehtäväkseen lähteä Venäjän itärajan tuntumaan puolustamaan alueitaan. Joukko liikkui verkkaisesti pimeän turvin, ja sotilailla oli käsitys, ettei vihollinen ollut huomannut heitä. Dezik kulki joukkojen etunenässä yhdessä siskonsa kanssa, pysyen koko ajan valppaana ja tarkkaavaisena jonkin epäilyttävän varalta.

Dezik -kuin ei myöskään kukaan mukaan- ollut valmistautunut siihen, että vihollinen heitti kranaatin suoraan keskelle heidän kulkuväyläänsä. Uros ei muista jälkeenpäin tapahtumia laisinkaan, mutta se toimi täysin vaistojensa varassa syöksyessään kohti kranaattia ja napatessaan sen suuhunsa tarkoituksenaan viedä se kauemmas muista. Dezik tiesi, että uhraisi siten itsensä, mutta onnistuisi ehkä pelastamaan monen muun hengen. Uros ei kuitenkaan ehtinyt toteuttaa suunnitelmaansa, kun Diana syöksyi estämään hänen aikeensa, ja siinä samassa kuului kova pamahdus ja kaikki pimeni.

Dezik oli pitkään pimeässä, ennen kuin se alkoi erottaa valoja ympärillään ja kuulla toisten ääniä. Uros yritti liikkua, mutta turhaan. Dezik pelkäsi olevansa halvaantunut, mutta tunsi kipua, mikä oli hyvä merkki. Uroksen koko pää oli verestä punainen, ja hampaat olivat pirstoutuneet miltei kokonaan. Sotilaat olivat valmiita jo lopettamaan hänet, mutta joukkoa johtanut alikersantti teki päätöksen olla lopettamatta koiraa, sillä Dezik oli pelastanut heidän henkensä, ja ansaitsi mahdollisuuden taistella elämästään.

Dezik vietiin viipymättä tukikohtaan, jossa se sai ensiapua, ennen kuin uros vietiin takaisin kotiin. Sen kasvoja operoitiin, sillä kranaatin sirpaleet olivat repineet kaksi syvää haavaa sen vasemmalle puolelle päätä. Oli onni, ettei Dezik menettänyt silmiään. Hampaat korvattiin titaanisilla implanteilla, ja suun haavat hoidettiin niin hyvin, kuin ne vain pystyttiin. Dezik sai paljon kipulääkkeitä ja rauhoittavia, jotta se malttaisi maata aloillaan mahdollisimman pitkään. Uroksen selviäminen näytti kaikesta huolimatta melko epätodennäköiseltä. Dezik ei kuitenkaan aikonut vielä luovuttaa.

Paraneminen kesti useamman kuukauden, ja sinä aikana Dezik vajosi entistäkin syvemmälle muurinsa suojiin. Vain sen päättäväinen luonne piti uroksen yhä kiinni elämässä. Se ei kyennyt puhumaan alkuun ollenkaan, ja Dezik joutui tekemään kovasti töitä pystyäkseen palauttamaan puhekykynsä. Titaanisiin hampaisiin meni hetki totutella, sekä kuuloaistia piti harjaannuttaa nyt eri tavalla, kun toinen korva ei enää vastaanottanutkaan ääniä enää entisen lailla. Sekarotuinen oli kuitenkin oppinut hyvin mukautumiskykyiseksi, ja lupasi itselleen kääntävänsä vielä heikkoutensa vahvuuksiksi.

Dezik kuuli vasta jälkeenpäin päästyään pikkuhiljaa muiden sotakoirien keskuuteen, että Diana sekä kolme muuta sotakoiraa olivat kuolleet räjähdyksessä. Vaikka hän ei ollutkaan ollut kovin läheinen siskonsa kanssa, oli uutinen silti musertava, eikä Dezikiä lohduttanut se, että hän oli pelastanut kymmenien muiden hengen. Uros tunsi vain valtavaa syyllisyyttä siitä, ettei hän ollut pitänyt tarpeeksi yhteyttä siskoonsa, kun siihen oli vielä mahdollisuus.


Levin iskuryhmään siirtyminen

Dezik ja tämän veli Denis siirrettiin Levin johtamaan 50 päiseen valiojoukkoon. Dezik oli tuolloin 4-vuotias, ja se oli toipunut lähes täysin koettelemuksistaan, ja koulutuksen jälleen edistyttyä ylennetty parempiin joukkoihin. Dezik tunsi Levin etäisesti ykkösryhmästä, muttei juurikaan nähnyt toista kuin korkeampana auktoriteettina ihmisten tavoin. Kuin mekaanisesti uros totteli käskyjä, omaamatta sen kummempaa kytköstä kenraaliinsa. Suojamuurinsa vuoksi se ei juuri keskustellutkaan kenenkään kanssa, eikä siis tiennyt kaikkia tapahtumia menneisyydestään..

Dezik lähentyi pienemmässä joukossa ollessaan veljensä kanssa. Dezik puhui tälle myös onnettomuuden jälkeen ensimmäisen kerran Dianasta, ja veljekset pystyivät tukemaan toisiaan, mikä oli voimavara myös sulkeutuneelle Dezikille. Denis kertoi tuolloin, että kranaatin räjähtäessä Levi oli pelastanut sekä hänet että Dezikin varmalta kuolemalta sysäämällä heidät sivuun sirpaleiden tieltä, mikä sai Dezikin jähmettymään. Vaikka Dezik olikin haavoittunut vakavasti, olisi se ilman kenraaliaan kuollut. Sekarotuinen tunsi valtavaa kunnioitusta ja kiitollisuutta Leviä kohtaan, ja Dezik alkoi nähdä tämän aivan uusin silmin. Levi oli paitsi pelastanut hänen henkensä, myös antanut hänelle tilaisuuden tutustua veljeensä paremmin ja luoda lähemmän suhteen tähän.  Sitä Dezik ei koskaan unohtaisi.

Vuosien kuluessa Dezikistä muovautui yksi Levin uskollisimmista ja taitavimmista alaisista. Se ei koskaan kyseenalaistanut tämän päätöksiä. Dezik alkoi pikkuhiljaa tuntea taas olevansa tarkoitettu johonkin ja Levin alaisena toimiminen oli sille suorastaan kunniallinen tehtävä.


Villiin luontoon

Kun koirajoukko lähetettiin tehtävälle Itä-Siperiaan, ei Dezik tiennyt tuolloin sen jäävän hänen viimeiseksi tehtäväkseen armeijassa. Levin johdolla he saivat kiinni rikollisjengin, jotka suunnittelivat terrori-iskua, ja olivat varastaneet ydinpommeja käyttääkseen niitä vääriin tarkoituksiin. Dezik odotti ihmisten keräävän joukot kokoon ja valmistautui kotiinlähtöön, kun kaikeksi yllätykseksi Levi kävikin ihmisten kimppuun, haavoittaen noita vakavasti. Dezik ei ollut koskaan osoittanut vastarintaa ihmisille, ja siksi Levin toiminta sai sen häkeltymään. Mutta koska sekarotuisen luotto kenraaliinsa oli hyvin vahva, Dezik oli varma siitä, että Levillä oli painava syy toimia niinkin odottamattomasti. Levi pakeni metsään, ja hetken epäröityään Dezik päätti lähteä hänen peräänsä. Uros yritti houkutella mukaansa myös veljensä, mutta tämä kieltäytyi ja kertoi, ettei voinut uskoa, miksi Levi oli käyttäytynyt niin typerästi. Dezik puolusti johtajaansa, ja syytti Denisiä kiittämättömyydestä, olihan tämä sentään pelastanut heidän henkensä. Denis ei kuitenkaan kuunnellut häntä, vaan haukkui Leviä hulluksi ja täysin mielipuoleksi. Veljekset ajautuivat aggressiiviseen riitaan, ja silloin Dezik teki raskaan päätöksen kuunnella sydäntään. 14 muun sotakoiran kanssa uros lähti Levin perään, jättäen veljensä taakseen.

Parin päivän ajan joukkio etsi johtajaansa, ja samalla opetteli sopeutumaan elämään villissä luonnossa ilman ihmisten ohjausta. Dezikin, joka oli syntynyt kaduilla, selviytymisvaistot kytkeytyivät päälle kuin itsestään, ja tämä auttoi muita metsästämään ruokaa ja etsimään suojaa. Kun he viimein löysivät Levin, Dezik astui esiin vannoen uskollisuuttaan ja pyytäen johtajaltaan lupaa seurata tätä, mihin ikinä Levi olikaan menossa. Jokainen johtajaansa seurannut koira kumartui tämän eteen, odottaen vastausta. Kaikeksi onneksi Levi suostui. Dezik ikävöi alkuun veljeään, mutta kunnioitti tämän päätöstä jäädä ihmisten luo, ja toivoi myös veljen kunnioittavan hänen päätöstään.

Pieni joukko oppi elämään hyvin tiiviisti ja toisiinsa luottaen. Levin johdolla he toimivat hyvin yhdessä ja Levi piti hyvää huolta alaisistaan. Lauma auttoi apua tarvitsevia, ja nähdessään kaduilla eläviä hylättyjä koiria Dezik mietti, että olisipa tällainen lauma ollut olemassa silloinkin, kun hän itse eli samanlaista elämää. Uros oli hyvillään siitä, että pystyi nyt auttamaan toisia hädässä olevia.


Uuden maailman soturit

Lauma oli elellyt jo vuodenpäivät omissa oloissaan, kun Weed -niminen akita tuli Japanista asti etsimään uusia sotureita joukkoihinsa. Levi ei alkuun suostunut, joten Weed haastoi tämän kaksintaisteluun. Dezik luotti täysin johtajansa voittoon, ja halveksui Weediä, joka oli tullut häiritsemään heidän rauhaansa. Kaikkien yllätykseksi Weed kuitenkin käytti battougaa, mikä sai Levin antautumaan välittömästi. Dezik oli hyvin hämmentynyt tajutessaan, että oli muiden tavoin aliarvioinut nuorukaisen täysin. Toisesta huokuva aura oli jotain sellaista, jota uros ei ollut koskaan aikaisemmin nähnyt. Levi suostui lähtemään Weedin mukaan auttaakseen tuota tehtävässään. Dezik tunsi taas jonkin kihelmöivän sisällään, kuin ennen ameijassa ollessaan. Olihan hänet pennusta pitäen koulutettu sotaa varten, ja sitähän Dezik olikin pohjimmiltaan, kylmäpäinen sotakoira.



TAISTELUTEKNIIKAT

Koska Dezik on taitava ja nopea oppimaan, se pyrkii usein kopioimaan vihollisensa liikkeitä mahdollisimman tarkasti. Uros onkin "ryöstänyt" pari tekniikkaa itselleen nähtyään Ohun sotureiden käyttävän niitä. Joskus Dezik saattaa keskittyä liikaa vastustajan liikkeisiin taistellessaan, minkä vuoksi sen keskittyminen herpaantuu itsestä ja vihollinen saatetaan osata käyttää tätä hyödykseen. Dezik kuitenkin itse tiedostaa tämän riskin, ja pyrkii välttämään sen tapahtumista.


Neji Ki - Nähtyään yhden Weedin alaisista käyttävän kyseistä tekniikkaa, päätti Dezik itsekin opetella sen.

Kūchū Sappō - Kopioinut myös hyökkäyksen yhdeltä Weedin alaisista.



MUUTA

-Dezikin Denis -veljen saa ottaa pelattavaksi. Olisi mukavaa selvitellä veljesten kimurantteja välejä; liittyisikö Denis myös Levin joukkoihin, vai jopa katkerana Levin paosta ja veljensä tekemästä valinnasta olisikin liittynyt Kurokagen riveihin? Who knows...

-Dezikille ehkä jossain vaiheessa joku hyvä ystävä, ehkä puolisokin, joka saisi uroksen hieman tulemaan ulos kuorestaan.

-Dezikillä on paljon käsittelemättömiä tapahtumia menneisyydestään kannettavanaan, mitkä ovat tehneet siitä sisäänpäinkääntyneen. Uros ei koskaan saanut tuntea kunnolla äitiään, tai tavata lainkaan isäänsä, ja suhde siskoon jäi hyvin pinnalliseksi. Denis on ainoa verisukulainen, jonka kanssa Dezik on ollut läheinen, ja siksi tuon kanssa selvittämättä jääneet asiat ja pieni syyllisyys veljensä "hylkäämisestä" vaivaavat urosta ajoittain. Myös onnettomuus, jossa Dezik melkein kuoli, tulee välillä kummittelemaan painajaisiin ja saa uroksen hätkähtämään esimerkiksi kovaa pamahdusta muistuttavia ääniä.


Hahmo (c) Shiomi
Kuva (c) Shiomi (muokkaus: Untamed)
Tiedot (c) Untamed, (Shiomi)