Caitlin - Yksinäinen Ja Eksynyt Huivikaula

Kuva © Shiomi


Teemamusiikki
Sixth Stop - Spirited Away

Nimi
Caitlin

Japaniksi
ケイトリン

Muut Kirjoitustavat
けいとりん (Hiragana)
ケイトリン (Katakana)

Nimen merkitys
Puhdas (Irlannista)

Nimen alkuperä
Tuntematon

Kutsumanimi
Caitlin

Ääntäminen
Keitlinn

Muut Nimet
Himitsu (Ihmisen antama nimi, ei käytetä)

Synnyinpaikka
Etelä-Hokkaido, Japani

Motto
”Luottamus on kuin lasia - jos sen rikkoo, sen voi korjata mutta se ei koskaan tule olemaan sama kuin ennen.”

Ikä
3 Vuotta

Sukupuoli
Naaras

Suuntautuminen
Biseksuaali

Laji
Koira

Rotu
Islanninlammaskoira x Kaanaankoira

Liittouma
Kuollut Perhe

Lauma
Laumaton

Asema
-


Kuva © Shiomi
Pohja © DRLA-B

Ulkonäkö
Caitlin oli pentueensa rääpäle, ja tämä näkyy selvästi tämän ulkonäössä. Narttu on pieni kooltaan, hyvin hoikka ja heiväröinen, jolla ei ole paljoakaan lihasta. Tämä on 53cm säkäkorkeudeltaan ja noin 18kg painoltaan, kun muut sisarukset kasvoivat 60cm:n lähistölle. Pienestä koostaan ja alipainostaan huolimatta, narttu on silti sievä ulkonäöltään. Kasvojen piirteet ovat pienet ja suloiset, mikä usein saa nartun näyttämään nuoremmalta kun mitä tämä oikeasti on. Tämä on kermanvaalea pääväriltään, ja tällä on vaaleanpunaruskeat korvat ja häntä, ja kolme neljästä tassusta ovat myös tämän sävyisiä. Nartun silmät ovat vihertävän ruskeat. Caitlinin kaulan ympärillä on ihmisen sitoma tummanvihreä huivi joka peittää rumat arvet nartun kaulassa, jotka tämä sai pentuna kun pennun isä hyökkäsi tämän kimppuun. Caitlinin turkki on keskipitkää, mikä on selvästikkin peritty Islanninlammaskoiralta, ja tämä pitää nartun lämpimänä talvella. Lihasta nartulla ei juurikaan ole: tämä on siro rakenteeltaan, ja tämän luusto on heikompi kun useimpien villikoirien. Häntä on pitkähkö, mutta usein kaarevasti kiertynyt selän päälle ja korvat ovat kolmionmuotoiset ja pystyt. Caitlinin ilme on aina neutraali, mutta silmistä paistaa yksinäisyys.

Luonne
Caitlin on ollut yksin suurimman osan elämästään, joka on tehnyt nartusta hyvin ujon, pelokkaan ja epäsosiaalisen. Tämä välttelee muita koiria koska pelkää lähes kaikkia koiria lapsuudentraumojensa takia. Caitlin ei uskalla luottaa keneenkään jonka takia hän elää yksin, mutta salaa toivoo että pystyisi joskus löytämään jonkun joka suojelisi häntä ja olisi tälle ystäväksi. Jos Caitlin tapaa toisen koiran, tämä usein vierastaa toista ja yrittää lähteä pois paikalta niin nopeasti kun vaan on mahdollista. Jos narttuun onnistuu luomaan kontaktin (mikä on vaikeaa ja suhteellisen harvinaista), niin sitten Caitlinillä on hyvät käytöstavat ja ystävällinen luonne. Mutta nämä eivät paljastu usein, koska narttu pakoilee ja piiloilee muilta koko ajan, eikä mielellään hengaile muiden koirien seurassa. Caitlin on hiljainen eikä puhu, paitsi jos on pakko. Kurokagea ja tämän armeijaa Caitlin pelkää kuollakseen, eikä ole ollenkaan taistelutyyppiä: narttu aina juoksee pois, sillä tietää jäävänsä pahasti alakynteen. Tämä toivoo että osaisi taistella ja olla rohkea että pystyisi auttamaan ja puolustamaan muita, mutta tässä vaiheessa ainakin narttu on liian pelokas kumpaankin. Caitlin ei pidä tappamisesta eikä koskaan pystyisi tai uskaltaisi satuttaa ketään. Caitlin on vaan yksinäinen kulkija joka ei koskaan ole agressiivinen, muttei myöskään kovin lämmin tai sosiaalinen.



Kuva © Shiomi
Pohja © RurouniGemini83


Menneisyys

Syntymä
Caitlin syntyi luontoon neljän sisaruksensa kanssa alkukesästä Hokkaidon saarella. Molemmat vanhemmat olivat villikoiria, laumattomia sellaisia. Pentujen isä, Daichi niminen Kaanaankoira oli ollut laumaton koko ikänsä, kun taas tämän äiti, Miyu niminen Islanninlammaskoira oli ollut kerran osa Hakuron laumaa, mutta jättänyt lauman kun tapasi Daichin. Kaksikko asui hylätyssä vajassa metsän keskellä, missä he olivat suojassa Hokkaidon kylmältä säältä. Caitlin syntyi pentueen nuorimpana, ja pienimpänä, muttei tietenkään huonoimpana. Vanhemmat ja sisarukset rakastivat Caitliniä, varsinkin tämän isoveli Shingeki. Shingeki halusi aina varmistaa ettei pieni Caitlin koskaan jäänyt mistään pois. Tosin, ei siitä ollut mitään pelkoa koska kaikki sisarukset olivat hyvin läheisiä toistensa kanssa. Caitlinin ensimmäiset kuukaudet kuluivat rakastavan perheen keskuudessa, ja nuori narttu oli aidosti onnellinen.

Kurokage
Pennut olivat juuri täyttäneet neljä kuukautta, kun Kurokage saapui kuin tyhjästä hylätylle vajalle. Miyu ja Daichi kysyivät millä asioilla paholaiskoira oli heidän alueella, ja Kurokage antoi perheelle kaksi vaihtoehtoa: liittyä hänen Armeijaansa ja murskata Ohun koirat tai kuolla. Hakuron entisenä alaisena, Miyu kieltäytyi terävästi ja kävi Kurokagen kimppuun. Se kääntyi nartun epäonneksi, kun Kurokage tappoi nartun siltä seisomalta. Daichi meni shokkiin puolisonsa kuolemasta, eikä osannut hyökätä Kurokagen kimppuun, suojata pentujaan tai edes juosta itse paikalta. Caitlin sisaruksineen juoksi ulos katsomaan tilannetta ja he kaikki alkoivat itkeä emonsa ruumiin vieressä. Siitä Kurokage saikin kieron idean: paholaiskoira katseli pentuja ja kääntyi sitten Daichiin. ”Jätän teidät rauhaan... Jos tapat yhden pennuistasi.” Daichi tietysti järkyttyi, mutta Miyun kuolema oli sumentanut uroksen mielen ja arviointikyvyn. Joten kuin transsisa, uros tarttui Caitliniä kurkusta, ja alkoi kuristaa pentua hengiltä. Caitlin alkoi itkeä ja riuhtoa, muttei heiväröisen vartalonsa takia pystynyt tekemään mitään. Tästähän muut pennut menivät täyteen paniikkiin, ja alkoivat peloissaan huutaa isälleen. Kurokage ärsyyntyi Caitlinin sisarusten vikinästä ja iski pentuja käpälällään, lennättäen ne alas kivistä rinnettä. Se sai Daichin havahtumaan ja tämä pudotti Caitlinin, käyden Kurokagen kimppuun. Daichi ei ollut yksin: Shingeki oli myös kiivennyt ylös rinnettä ja nyt hyökkäsi uhkarohkeasti Kurokagen ja tämän alaisten kimppuun, puolustaakseen nuorempia sisaruksiaan. Caitlinille jäi ikuisia traumoja Kurokagesta, verisestä taistelusta ja siitä miten isä oli yrittänyt tappaa tämän, joten tämä ei sillä hetkellä uskaltanut tehdä muuta kun paeta. Caitlin ei sitä saanut tietää, mutta Shingeki ja heidän isä saivat surmansa kamppailussa. Hän ei koskaan kohdannut muita sisaruksiaan sen jälkeen, ja uskoo vieläkin niiden kuolleen.

Yksinäisyys
Caitlin juoksi pidemmälle ja lujempaa kun oli koskaan juossut, eikä pysähtynyt vasta kun jalat eivät enään fyysisesti kantaneet koiraa pidemmälle. Pieni narttu kaatui maahan epätoivoisena ja alkoi itkeä: hän oli yksin, peloissaan, nälkäinen ja hänen kaulasta vuosi verta. Caitlin alkoi siitä hetkestä lähtien hävetä ulkonäköään, sillä isän hampaiden jättämät haavat tulisivat arpeutumaan rumasti. Sää oli sateinen ja oli tulossa pimeää, eikä Caitlin tiennyt missä oli. Väsyneenä ja pelokkaana, Caitlin etsi itselleen yösijaa, ja löysi pian pienen ladon. Pentu kömpi sisälle ja kävi suureen heinäkasaan nukkumaan, itkuisena ja traumatisoituna.

Uusi Ystävä
Caitlin heräsi siihen, kun ladon ovet avattiin, ja hätiköiden sekarotuinen yritti piiloutua heinäkasan taakse. Tulija sattuikin olemaan kymmenvuotias tyttö nimeltä Ran, joka oli tullut hakemaan heiniä ponilleen. Tyttö näki Caitlinin piiloilevan ja ilahtui suunnattomasti; Ran rakasti koiria, vaikkei hän omistanut sellaista pikkuveljensä koira-allergian takia. Caitlin pelkäsi tyttöä suunnattomasti, mutta vähän ajan kuluttua Ranin lempeä äänensävy sai nartun tulemaan esille. Ran rapsutti koiraa ja rauhoitteli tätä, mikä sai Caitlinin tuntemaan olonsa hiukan turvallisemmaksi. Tyttö huomasi että pentu vuoti verta ja kävi hakemassa sisältä ensiapulaukun sekä paketin kinkkua. Ran puhdisti haavat ja sitoi niiden yli sideharsoa, niin etteivät ne tulehtuisi, samalla kun syötti Caitlinille kinkkua. Koko ajan, Ran puhui pennulle rauhoittavalla äänellä, ja sai Caitlinin viimein kömpimään tytön syliin turvan toivossa. Siitä hetkestä alkoi uusi luku Caitlinin elämässä: pentu jäi Ranin maatilalle asumaan. Koira nukkui ladossa yöt ja leikki ladon takana olevalla niityllä päivisin, missä Ran vietti aikaa poninsa kanssa. Caitlin oppi metsästämään ladossa majailevia hiiriä ruoakseen, vaikka Ran toikin pennulle aina päivän päätteeksi suuren kulhollisen perheen syömätöntä ruokaa. Ran ei kertonut perheelleen koirasta, ja Caitlin ymmärsi hyvin, ettei voinut tulla Ranin mukaan sisälle. Miksi, Caitlinillä ei ollut harmaintakaan aavistusta, mutta narttu tottui elämään ladossa ja niityllä. Ran oli nimennyt Caitlinin Himitsuksi, koska se tarkoitti salaisuutta, ja olihan koira nyt tytön oma salaisuus. Tosin, Caitlin ei koskaan luopunut synnyinnimestään ja käyttääkin sitä vielä nykyäänkin.

Taas Yksin
Caitlin oli viettänyt vuoden maatilalla, kun eräänä loppukesän aamuna Ran tuli itkuisena latoon. Ran syleili Caitliniä, samalla kun selitti miten hänen perheensä oli joutunut myymään maatilan rahavelkojen takia, ja kuinka heidän pitäisi muuttaa kaupunkiin. Ran tiesi varsin hyvin ettei voinut ottaa Caitliniä mukaan, ja ajatus pienestä koirasta yksin luonnossa särki Ranin sydämmen. Ennen kun tyttö lähti, hän otti vihreän kaulahuivinsa pois kaulansa ympäriltä ja sitoi sen Caitlinin kaulan ympärille, niin että se peitti arvet Caitlinin kaulassa. ”Nyt voit tuntea itsesi kauniiksi taas. Ja pysyt samalla lämpimänä.” Ran sanoi, ennen kun meni autoon ja perhe ajoi pois. Caitlin ei ymmärtänyt ihmisten kieltä, ja luuli vaan että perhe oli menossa ostoksille ja tulisi pian takaisin. Joten narttu kävi nukkumaan heinäkasaan ja odotti Ranin paluuta. Viikko ehti kulua, ennen kun Caitlin tajusi ettei tyttö tulisikaan takaisin. Kyyneleet silmissään Caitlin vajosi siihen uskoon ettei hänestä välitetty, ja että hänet oli taas kerran hylätty. Surullisin mielin, Caitlin lähti pois maatlian ladosta ja jatkoi matkaansa etelään. Narttu saapui Tomakomain lauttasatamaan, missä autolautat kulkivat yötä päivää Hokkaidon ja Honshun välillä. Caitlin onnistui livahtamaan laivan sisälle ja sai kyydin Sendaiin. Sendaissa Caitlin nousi maihin ja juoksi metsään, ja alkoi vältellä muita koiria ja ihmisiä. Narttu oli kuitenkin avuttomassa tilassa: tämä ei osannut puolustaa itseään vaarallisilta vuorirosvoilta tai edes metsästää muuta kun hiiriä, joita oli oppinut pyydystämään maatilan ladossa. Sen takia Caitlin joutui kulkemaan aina silloin tällöin kaupungeissa ja kylissä, tonkien roskiksia, etsien ruoanjätteitä. Tähän päivään asti, Caitlin on yksin vaeltanut ympäri Honshua, pysyen piilossa muiden katseilta. Narttu yrittää etsiä itselleen turvallista asuinpaikkaa minne Kurokagen verinen koura ei ylettyisi, ja samalla vielä jotakuta kehen voi luottaa täysin, sillä ei haluaisi enään elää yksin.


Pelissä Tapahtunutta
...



Kuva © Muerto

Taistelutekniikat

Ei osaa mitään, mutta saattaa oppia jos joku suostuu opettamaan hänelle.


Ominaisuudet
Voima:
Taito:
Karisma:
Nopeus:
Kestävyys:
Älykkyys:
Puruvoima:
Kivunsietokyky:
Ketteryys:
Refleksit:
Tekniikat:
Vaarallisuus:

Aistit
Näkö:
Kuulo:
Tunto:
Maku:
Haju:


Kuva © Shiomi
Pohja © entadeath

Perhe
Isä: Daichi †
Äiti: Miyu †
Veljet: Tomodachi, Shingeki †
Siskot: Akane, Kazuha

Isänisä: ?
Isänäiti: ?
Äidinisä: ?
Äidinäiti: ?
Sedät: ?
Tädit: ?
Serkut: ?

Muut Tiedossa Olevat Sukulaiset:
-


Puoliso
Ei Vielä
(Myräkkä Tulevaisuudessa)

Pennut
Ei Vielä

Suhteet
- Oli läheinen vanhempiensa kanssa. Ikävöi heitä joka päivä.
- Rakasti sisaruksiaan ja miettii heitä paljon. Ei tiedä että hänen veljensä Tomodachi ja molemmat siskonsa ovat vielä elossa.
- Pelkää Kurokagea ja tämän liittolaisia kuollakseen.
- Toivoo salaa että löytää jonkun joka huolehtii hänestä mutta ei pysty luottamaan keneenkään tässä vaiheessa.
- Ei tiedä kovin paljoa muista laumoista.

Triviaa
- Kehittelin Caitliniä ollessani lomalla Skotlannissa. Useimmat kuvatkin piirsin vuorien juurella olevan country-hotellin makuuhuoneessa ikkunan vieressä, tuijottaen syksyisiä lehtiä :3
- Etsisin nyt heti Caitlinille tätä ”henkivartija” - hahmoa joka kulkisi nartun seurassa ja puolustaisi tätä. Caitlinin sisarukset ovat myös vapaana muille pelaajille jos kiinnostaa ^^ Molemmista voi lähettää yksäriä

Pelaaja
Shiomi



Caitlin © Shiomi
Kuvapohjat © Tekijänsä
Kuvien Muokkaus © Shiomi
Kuvat © Shiomi & Muerto
Tiedot © Shiomi