Alueen rajoillle saapuminen (Avoin)

Miguel

Aamu alkoi sarastamaan. Agres oli aamuyöllä mennyt vasta pesään nukkumaan. Miguel heräsi ensimmäisenä (?). Hän nousi ylös ja haukotteli hiljaa. Hän vilkaisi muita nukkuvia. Hän hiippaili pois pesästä ja varoi herättämästä muita. Uros pääsi ulos ja nuuhkaisi ilmaa. Tänään oli paljon kylmempi päivä kun eilen. Pennut eivät voi harjoitella tänään... Parempi, että kaikki pysyvät pesässä. Miguel mietti enen kun hyppäsi puun oksalle. Uros lähti loikkimaan Kogien aluetta päin.

Schädel heräsi ja katsoi muita. Hän huomasi heti isän puuttuvan, mutta ei vingahtanut niin kuin yleensä. Eilinen koulutus oli vaikuttanut Schädeliin. Hän koki ettei tarvinnut isää niin paljon enää kun osasi jo itse jotain. Schädel laski päänsä takaisin maahan ja tuhahti.

Miguel oli useita tunteja Kogien alueella. Hän oli lähdössä alueelta ja asteli tällä hetkellä pesää päin Koga naaraan kanssa, joka oli eilen Angelan tuonut kotia.
"En olisi uskonut, että sinulla olisi pentuja", Koga vitsaili.
"Enhän minä tiedä onko minulla niitä lisääkin", Miguel sanoi rentona.
"Harmi, että meille ei koskaan pentuja syntynyt", Koga sanoi ja asettui lähemmäs Miguelia. Naaras nojasikin urokseen. Uros ei tönäissyt naarasta läheltään. Miguel muisti, että haluaisi lähteä seikkailemaan. Hän oli jo unohtanut miltä muiden kuin Ryūsein läheisyys tuntui.
"Niin. Niistä olisi tullut täysiä Kogia", Miguel mietti. Naaras vetäytyi uroksen luota ja pysähtyi. Miguel pysähtyi myös.
"Niin olisi. Noh, lauma tarvitsee ruokaa", Koga naaras sanoi ja lähti kävelemään pois päin uroksesta. Miguel tuijotti sanomatta mitään naaraan perään. Hän sitten hyppäsi puun oksalle ja lähti niitä pitkin loikkimaan kohti pesää.

Ryūsei

Emo oli nukahtanut pesän suuaukolle kun oli vahtinut Agressia, mutta Ryūsei luotti Agressiin niin paljon, että antoi itsensa nukahtaa.

Fenix heräsi isänsä poistumiseen, mutta ei tehnyt elettäkään koska oli uuvuksissa. Lopulta tämä nousi ja meni katsomaan miten Murasaki voi. Fenix nukahti uudelleen Murasakin viereen. Seiken oli myös uuvuksissa eikä herännyt. Kiri oli pennuista(?) ainoa joka heräsi ja vielä hymyillen. Kirille se oli epätavallisen iloinen päivä ja tuo hiipikin emonsa ohi pihalle. Kiri meni pesän taakse taas ja mietti paljoan asioita. Pentu myös kaivoi ja hieman harjoitteli itsenäisesti.

//Lyhyttä

Miguel

Miguel saapui pesän luokse. Hän näytti todella miettivältä. Uros vilkuili kaukaisuuteen. Hän vilkaisi Ryūseita, joka yhä nukkui pesän suuaukolla (?). Miguel tuhahti, koska hänellä oli naaraalle asiaa. Uros päättikin odottaa naaraan heräämistä ja hyppäsi siksi ajaksi puun oksalle. Hän tähysteli sieltä kaikaisuuteen hyvällä ryhdillä.

Schädel heräsi pesässä. Hän haukotteli ja nousi ylös. Uros huomasikin kaikkien muiden nukkuvan (?). Uros huomasi heti Kirin puuttuvan. Uros asteli ruokien luokse ja nappasi sieltä linnun itselleen. Sitä hän alkoi syömään aamiaisekseen.

Ryūsei

Ryūsei oli valvonut yöllä ja siksi tämä ei ollut herännyt. Seiken heräsi, kun Schädel käveli tuon ohitse. Naaras venytteli ja söi aamupalansa. Seiken ei aikonut tänään tehdä mitään muuta kuin harjoitella. Kiri vetäytyikin enemmän piiloon, kun lisää sisaruksia ilmestyi paikalle koska ei halunnut kenenkään tietävän tuon harjoittelevan. Kiri harjoitteli vain ajankulukseen ja siksi, että tämä voittaisi Fenixin ja muut sisaruksensa taistelussa. Tästä kun tuntui siltä, että tämä nähtiin heikkona kun olihan tuo nuorin kaikista.

Miguel

Miguel Kirin ja Seikenin olevan ulkona. Pian Schädel oli tuloss myös ulos. Miguel hyppäsi puusta Seikenin ja Schädelin luo, koska nuo olivat melkein samassa paikassa.
"Tänään ei kannata harjoitella. On tulossa kovat pakkaset tänään", Miguel kertoi. Ulkona oli jo viileä, mutta se ei tuntunut vielä kovin suurelta pakkaselta. Uroksella nyt oli kokemusta ulkoilmasta ja tiesi milloin pakkanen kiristyisi.
"Mutta ei tällä ole vielä kylmä", Schäde sanoi.
"Usko minua. Pakkaset eivät tee hyvää meille aikuisillekkaan, joten miten se teihin sitten vaikuttaisi? Voisitte varmaan kuolla siihen", Miguel sanoi suoraan asiat miten ne olivat. Schädel nyökkäsi ymmärtäväisenä ja käveli takaisin pesään.

Miguel vilkaisi suuntaan minne oli nähnyt Kirin vetäytyvän. Uros astli sille suuntamille ja löysi Kirin (?).
"Sama koskee sinua. Menepäs muiden mukana pesään", Miguel puhui ystävälliseen äänensävyyn. Uros odottaisi niin kauan, että tuo menisi. Uros kävelisi Kirin perästä vasta pesään myös.

Ryūsei

Kiri kiersi pesän vastakkaisesta suunnasta josta Miguel oli tullut, välttääkseen tuon. Seiken oli hieman surullinen, kun tajusi ettei pääse harjoittelemaan tänään. Fenix ja Murasakin syötyä, nämä painivat hieman pesän reunassa muista kauempana. Kiri ärsyyntyi, kun tuosta nämä pöllyttivät multaa ja veivät paljon tilaa vaikkei Kiri ollut lähelläkään. Ryūsei heräsi hieman ihmeissään kun huomasi, että tämän puoliso palasi jostain.

Miguel

Miguel huomasi Ryūsein heränneen. Uros kävelikin heti naaraan luo.
"Huomenta. Olenki odottanut, että koska heräät. Minulla on sinulle tärkeää asiaa", Miguel sanoi jotenki vakava katse kasvoillaan. Hän vilkaisi olan yli pentuja, jotka tekivät omia asioitaan. Uros katsoi naarasta jälleen.
"Aion lähteä pitkälle matkalle kun sää sen sallii. Tänään en voi, koska on tulossa kylmä päivä", Miguel kertoi. Uros katsoi naarasta silmiin asiansa jälkeen. Hän odotti vastausta tai reaktiota.

Schädel oli asettunut hieman syrjempään makaamaan. Hän salakuunteli isänsä puheita emolle. Uros vain kiinnostui isänsä seikkailuista. Minunkin täytyy sitten lähteä... Pentu mietti omassa päässään. Uros asettui maaten ja tuijotti sisaruksiaan. Hän peitti sisarustensa katsomisella salakuuntelunsa.

Kaksoet leikkivät keskenään. Naranja tuijotti Fenixia ja Murasakia. Naaras vain kallisteli päätään hämemntyneenä. Hän ei ymmärtänyt miksi Fenix ja Murasaki painivat lattialla. Toivottavasti heille ei tule mahalaukun kiertymää kun he noin riehuvat ruokailun jälkeen.... Naaras ajatteli huolestunut ilme kasvoillaan.
"Älkää leikkikö terveydellennä", Naranja neuvoikin veljiään huolissaan ja hieman ujolla äänensävyllä.

Ryūsei

Ryūsei kuunteli puolisoaan hieman unisena. Tuolla oli jotain tärkeää asiaa ja naaras nousi istumaan kuunnellakseen tuota. Ryūsei katsoi Miguelia ensin hieman huolissaan ja sitten hymyili. "Jos sinun on pakko lähteä retkellesi, niin mene. En voi sinua estää, mutta huolehdithan itsestäsi. Yritän kasvattaa pennuista vahvoja, mutta uskon että he osaavat sen jo itse." Ryūsei sanoi hiljaa viimmeiset sanansa, koska tämä ei osaa luottaa omiin taitoihinsa. On mahdollista, että Ryūsei pyytää Kogalta, pentujen koulutukseen. Murasaki oli kuullut isänsä ja emonsa keskustelusta osan, mutta keskittyi silti painimaan Fenixin kanssa. Naranja tulikin varoittamaan niin molemmat lopettivat hetkellisesti. "Älä huoli Naranja. Tämä auttaa meistä vahvempia ja silloin voimme suojella sinua ja kaikkia muita." Fenix sanoi luoden lempeän hymyn siskoonsa. Murasaki hymyili "Ja samalla kasvamme valppaiksi, koska vihollinen voi hyökätä koska vain." Murasaki sanoi ja hyökkäsi Fenixin kimppuun taas. Kaksikko paini, mutta Murasakista saattoi huomata pienen huolestumisen, kun tuo oli kuullut vanhempien keskustelun.

Miguel

Miguel kääntyi katsomaan pentuja. Hän tuijotti miettivänä niitä.
"Pennut, minulla on tärkeää asiaa", Miguel aloitti. Urokselle kertominen oli vaikeaa. Hän oli itsekkin kiintynyt pentuihin ensimmäistä kertaa, mutta se ei ollut muuttanut urosta tarpeeksi. Schädel tuijotti isäänsä toiveekkaana. Hän toivoi, että isä ilmoittaisikin jäävänsä kotia. Kaksoset lopettivat leikkimisen ja tuijottivat isäänsä. Naranja katsoi myös isäänsä.
"Lähden ehkä jo huomenna pidemmälle matkalla. Olen täällä vielä tämän päivän kylmän ilman vuoksi", Miguel kertoi kun oli saanut kaikkien pentujen huomion(?). Uroksesta tuntui heti, että hän häpesi sanojaan. Hän ei halunnut lähteä, mutta luonne päätti toista.

Schädelin ilme ei ulkoisesti vaihtunut. Hän vain tuijotti isäänsä. Sisimmissään pentu koki pettymystä isäänsä kohtaan. Pentu tuhahti ja käveli syrjemmälle. Kaksoset osoittivat myötätuntoa ja ymmärrystä katseillaan. Naranja näytti säikähtäneeltä ja vilkaisi heti Kirin suunnalle. Naranja pelkäsi, että Kiri kävisi kaikkien kimppuun heti kun isä lähtisi. Naranja vingahtikin katsoessaan Kiriä.

Ryūsei

Pentujen antaessaan huomionsa isälleen, saivat nuo kuulla huonoja uutisia. Kiri sai isänsä lähdöstä älyn väläyksen ja päätti toteuttaa sen. Kiri tulisi käyttämään isän lähtöä syynä... Tänään kiero pentu, ei kuitenkaan voi tehdä tuota sään takia. Fenix loi lempeän hymyn isälleen, kuin ymmärtäisi tuota. Murasakin kasvoilta ei voinut nähdä kuin tuon totisen ilmeen. Murasaki tunsi hieman pettyneeltä, mutta myös hieman onnellisemmalta. Murasakille isänsä lähteminen oli tuolle vain merkki, että he ovat tarpeeksi vanhoja lähtemään omilleen. Murasaki loikin kiinnostuneen katseen Schädeliin ja meni tuon luokse, kuin aistien jotain. Seiken ei ollut reagoinut isänsä uutiseen, koska tämä luotti jo omaan koulutus taitoihinsa. Ryūsei oli hiukan surullinen tuon ilmoittaessa pennuillekkin lähdöstään ja seurasi sivusta. Ryūsei kävi hellästi puskemaan Miguelin kylkeä ja lummisti korvansa. Emo ei sanonut mitään, koska tämä tiesi, että hänen suusta tulisi vain paljon tarpeetonta potaskaa joka ei Miguelia olisi auttanut.


//Oon kans vähä kirjoittanut Kiriä, mutta se nyt vähän riippuu miten peli tästä vielä etenee.
(Katso valmishahmoista jos kiinnostaa)

Miguel

Miguel seuraili jokaisen pennun reaktiota vaikka niillä ei ollut vaikutusta uroksen päätökseen. Reaktioissa uros huomasi selvästi eroja pentujen luonteissa. Uros havahtui ajatuksistaan kun Ryūsei puski hänen kylkeään. Uros vilkaisi naarasta ja loi rauhallisen hymyn suupielilleen.
"Minun on käytävä...", Miguel sanoi ja mietti hetken mitä sanoa: "Ulkona". Uros asteli pesästä ulos. Hän loikkasi lähimmän puun oksalle ja istui sinne. Uros huokaisi ja lysähti makaamaan oksalle. Uros oli harvoin surumielinen, mutta nyt hän oli. Uroksen silmistä valui muutamat kyyneleet, mutta ne jäivät niihin muutamaan.

Schädel ei välittänyt Murasakin lähesyumisestä. Pentu oli vain asettunut makuulle. Kaksoset olivat jatkaneet leikkimistä kuin mitään ei olisi tapahtunut. Agres ei tiennyt mitä hänen ympärillään oli tapahtunut. Oli pentu sen verran sikeässä unessa. Naranja katsoi pois Kiristä ja vilkaisi emoaan. Emonsa luokse Naranja menikin. Naaras heilutteli häntäänsä ja tökkäisi etutassullaan äitinsä etutassua. Hän yritti kuin viihdyttää emoaan.

// Anteeksi vastauksen viipyminen. Oon ollu hieman kiireinen //

Ryūsei

Murasaki tuhahti hieman, kun isä asteli ulos pesästä. Hän ei sitä sanonut, mutta tiesi elämän vaikenevan ilman isän tukea. Emon tulisi oppia metsästämään ja Murasaki luultavimmin auttaisi tuota. Onhan pennut jo 7kk vanhoja.(?) Murasakin irokeesin värikin oli alkanut muuttua, mutta se ei ollut vielä niin huomattava. Fenix oli kyllä myös hieman surullinen, mutta ei sitä onnellisesta pennusta niin huomannut. Fenix oli mennyt leikkimään kaksosten kanssa(?). Ryūsei hymyili Miguelille ja tuon poistuttua vieräytti muutaman kyyneleen. Naranjan leikkiminen lohdutti emoa hieman, muttei tarpeeksi. Ryūsei asettui makaamaan ja halasi pentua hieman. Ryūsei ei saanut kyyneliä loppumaan, mutta ei niitä paljoa tullut. Kiri oli nurkassa hieman kiero ilme kasvoillaan ja tuijotti iloisesti leikkivää Fenixiä, kuin tuo olisi tämän saalis. Seiken oli mennyt Naranjan ja emon luokse, mutta vahti Kiriä hiukan sivusilmällä. Tämä kun tunsi, että jotain oli tekeillä.

Miguel

Miguel tunsi tuulen voimistuvan. Uros nosti päätään ja arveli myrskyn pian puhkeavan. Uros loikkasi puusta ja nosti kuonoaan. Hän tarkisti mistä suunnasta tuuli tällä hetkellä puhalsi. Se oli peräisin idästä, joten myrskyn ei pitäisi olla kovin paha. Uros päätti silti astella pesään takaisin.
"Nyt ei ainakaan kenenkään kannata mennä ulos. On myrsky puhkeamassa", Miguel ilmoitti ja asettui istumaan pesän suuaukolle. Hän aikoi vahtia ettei kukaan pennuista karkaisi.

Schädel nousi ylös huomattuaan isänsä paluun. Pentu pyrkikin mennä mahdollisimman kauas isästään kuin osoittaakseen mieltä. Kaksoset yrittivätkin leikin aikana kaataa Fenixin yhdessä maahan (?). Olivathan kaksoset aina yhdessä jotain vastaan, vaikka nyt olikin kyseessä leikki. Naranja tunsi olonsa onnelliseksi kun oli hieman onnistunut emoaan lohduttamaan. Agres vain vaihtoi asentoa ja nukkui yhä. Illan tullessa hän vasta heräisi.

Ryūsei

Fenix otti vastaan kaksosten yhteis hyökkäyksen, koska ei osaa ottaa leikkiä tosissaan. Tämähän oli muutenkin hellävarainen leikkiessään, mutta taistellessaan olisi tuo rauhallinen ja taitava. Fenix ei huomioinut isäänsä tuon palatessa kotiin vaan keskittyi leikkiin ja hellävaraisesti näykkäsi sisartaan. Murasaki oli totisen näköinen ja istui emon vierellä, seuraten muiden touhua. Pennuksi, tuo ilmeni lähes tunteettomalta, kun ei Murasaki voinut tuntea iloa lähes mistään enää. Tämä pohtikin päässään, että mitkä asiat tulisi muuttumaan ja mitkä eivät. Seiken ei ollut tajunnut isän tulevan pesään, koska oli vahtinut kieron näköistä veljeään, Kiriä, kovalla silmällä. Kiri taas kävi päässään, miten onnistuisi kierouksissaan. Emo vilkaisi Miguelia hymyillen, mutta hymystä saattoi nähdä läpi pienen tuskan jota Ryūsei taisteli päässään. Tämä ei ollut varma omista kasvatus taidoistaan ja siksi pohti, luottiko itseensä pentujen kanssa.

Miguel

Miguel vilkaisi puolisoaan ja osoitti myötätuntoisen hymyn. Hän ei voinut siirtyä pesän suuaukolta pentujen takia, vaikka kuinka hän sitä halusikin. Uros asettui maaten ja tuhahti vilkuilessaan pentujen touhuja. Uros oli ihmeen rauhallinen, vaikka oli ilmoittanut lähtevänsä. Häntä ei harmittanut pentujen ja puolison taakse jättäminen. Hän vain ei voinut luonteelleen mitään.

Schädel lähti kiertämään pesää ja yritti kulkea isänsä ohitse. Miguel kiepauttikin häntänsä pennun eteen, joten pentu vilkaisi isäänsä.
"Älä mene ulos. Lentäisit tuulen mukana", Miguel totesi lempeästi. Schädel tuhahti ja asteli emonsa luo. Uros asettui istumaan ja näytti hapanta naamaa. Uros ei silti osoittanut katsettaan ketään päin.

Escapio ja Angela saivat kaadettua Fenixin. He eivät välittäneet veljensä näykkäisystä vaan pyrkivät makaamaan veljensä päällä niin, että toinen ei pääsisi ylös. Virallista kiusaa tilanne ei ollut ja sen huomasi kaksosten heiluvista hännistä.
"Hahaa! Olet vankina nyt, Fenix!", Escapio iloitsi. Angela vain naurahti iloisena.

Naranja vilkaisi Schädelziä, joka tuli lähelle. Naaras ei pitänyt veljensä katseesta vaan päätti vilkuilla muita sisaruksiaan. Naaras huomasi Murasakin katseen, joten pentu oli huolissaan heti veljestään. Naranja kävelikin veljensä luokse ja haukahti tuolle iloisena. Naaraan häntä heilui. Tuo oli kuin pennun oma tervehdys.
"Voitko hyvin?", Naranja kysyikin ja istui veljeään vastapäätä.

Ryūsei

Naaras vältti katsomasta Miguelia, koska ei pystynyt kestämään sitä kipua jonka tunsi. Naaras tiesi, että tämä päivä koittaisi ja rakkaansa palaisi menneisyyteensä. Ryūsei tiesi rakastavansa Miguelia todella paljon, vaikka osasi arvata millainen uros muutenkin oli. Naarasta kuitenkin huolestutti pennut enemmän ja toivoi saavansa edes vähän apua Kogilta, kunnes oppisi metsästämään tarpeeksi hyvin. Ryūsei onnistui joskus nappaamaan jotain pientä, mutta se ei ikinä riittäisi kaikille pennuille ja hänelle itselleen. Fenix iloitsi leikistä täydelläteolla, mutta aisti ympärillä leijuvan "surun". Fenix ulkoisesti osasikin näyttää tyhmältä ja liian onnelliselta, mutta välttikin yleensä näyttämästä surulliselta tai vihaiselta koskaan, koska oli oppinut, että tunteet tarttuvat muihinkin. Siksi pentu leikkikin kaksosten kanssa ja yritti olla huomioimatta muita. "Voi ei!" Fenix sanoi ja naurahti. Tässä vaiheessa Fenix ei ollut kiinnittänyt huomiota muihin kuin kaksosiin. Murasaki kiinnittikin katseensa Naranjaan, mutta jo tuon silmistä näki miltä pennusta tuntui. "Eh... Älä minusta huolehdi... mene vain leikkimään Fenixin, Escapion ja Angelan kanssa." Murasakin silmät olivat tunteettoman onton ja tuon kasvoilla oli tekohymy puhuessaan siskolleen. Murasaki oli niin ajatuksissaan saanut tilansa nousemaan leikkisästä pennusta - aikuiseen koiraan tai sanoisiko "vanhemman" rooliin. Murasaki aistikin, että tämän tulisi tehdä parhaansa auttaakseen muita sisaruksia ja auttaa emoa heidän hoidossa... Melkein kuin olla isänsä sijainen tuon poistuessa kuvasta. Murasaki tunsikin olonsa ontoksi, kun menetti sillä hetkellä pennulle tärkeän aspektin: "Ilon ja murhettomuuden". Seiken aistikin tämän, mutta tiesi, ettei osannut veljeään tukea. Eihän tuo ikinä ollut persoonaltaan tukeva tai mitään. Eihän nuori naaras mitään kummoista tuntenut isänsä lähdöstä vaan oli enemmän huolissaan Kiristä huokuvasta "ilkeydestä". Kiri virnistelikin oudosti, katsoessaan Fenixin jäävän vangiksi Hän onkin heikompi kuin luulin! nyt tiedän varmasti onnistuvani!... Kiri hihitti kierosti. Kirillä olikin mielessä vain itsensä ja oma ilonsa. Muut eivät sitä kiinnostanut, edes isä tai emon välinen "etäisyys".

Miguel

Miguel oli huomannut Ryūsein reaktion. Uros osasi joskus olla ajattelematon, joten häntä ei kiinnostanut puolisonsa reaktio hirveästi. Olihan uros kohdannut useita naaraita elämänsä aikana ja osa niistä oli ollut "nirppanokkia". Eihän Ryūsei tietenkeen sellainen ollut, mutta Miguel tiesi, että jokainen naaras on omalla tavallaan hankala. Uros haukotteli makeasti ja asetti päänsä maata vasten. Häntä väsytti, mutta hän ei voinut vielä nukahtaa.

Naranja oli kuullut Murasakin vastauksen. Naranjan ilo katosi veljen surumielisyyden vuoksi, ja kun Murasaki oli ajamassa naaraan viettämään aikaa kolmen muun sisaruksen kanssa. Naranja nousi ylös ja käänsi korviaan taemmas. Häntä roikkui naaraalla suorana alaspäin kun hän asteli takaisin emonsa luo. Pennulla ei ollut mieli leikkiä tuossa mielentilassa. Emonsa luo päästyä naaras pyrki saada lohtua vinkumalla.

Kaksoset siirtyivät Fenixin päältä ja heiluttivat häntiään iloisina.
"Se oli hauskaa. Nyt vain ei jaksa enää", Angela totesi. Escapio vilkaisi kaksostaan.
"Onpa sinulla huono kunto", Escapio sanoi. Angela vain vilkaisi veljeään. Hän käveli hänen ohitse isänsä luokse sanomatta mitään. Angela kiipesi isänsä selän päälle ja istahti siihen. Escapio tietenkin seurasi siskoaan. Hän kiipesi isänsä pään päälle istumaan.
"Nosta päätäsi niin olen korkeammalla kun Angela!", Escapio yritti yllyttää isäänsä.
"En nyt jaksa", Miguel totesi vain ja haukotteli.
"Tylsää!", Esacapio totesi. Ei hän tietenkään tosissaan isäänsä piikitellyt. Se oli vain leikkiä.

Ryūsei

Naaras huokaisi, saatuaan koottuan ajatuksensa ja mielentilansa. Ryūsei asteli Miguelin luokse asettui makaamaan tuon vierelle. Naaras asetti kuononsa tuon kuonon ylle sanoen hiljaa "Kiitos." Ryūsein kyyneleet saatoivat kimaltaa hieman suuaukolta karkaavan valon takia. "Näin on parempi..." Ryūsei lausahti hiljaa hymyillen ja katsoen makaavaa puolisoaan. Ryūsei tiesi, ettei tällä ollut aikaa paljoa, ehkä vuosi maksimissaan, mutta oli onnellinen saadessaan viettää elämänsä onnellisiminta hetkeä noiden kanssa.

Ryūsei oli oppinut jo hyväksymään kohtalonsa, mutta ei tiennyt miten uros tuohon reagoisi ja vältti sitä kertomasta. Naranja tulikin surullisen oloisena Ryūsein luokse vinkumaan ja emo hymyilikin tuolle lempeästi. Ryūsei asetti päänsä pennun vierelle "Rakastan teitä kaikkia niin paljon..." Naaras sanoi, koska ei ollut ennen tuntenut oloaan niin onnelliseksi tai rakastetuksi. Murasaki heräsikin todellisuuteen ja nykyhetkeen emon liikkuessa. Tämä tajusi Naranjan ilon hävinneen tuon takia. Pentu menikin Naranjan luokse "Haluatko leikkiä?" Murasaki sanoi normaalilla hymyllä ja näyttikin enemmän itseltään. Murasaki pökkäsikin Naranjaa hieman kuonollaan ja asettui pieneen kyyristys asentoon jossa koirat yleensä leikkivätkin.

Fenix jäikin hetkeksi tuijottamaan, kun kaksokset poistuivat ja seisoi luolan keskellä miettien. Fenixillä oli totinen ilme, mutta se muuttui hymyksi oitis kun tuo näki Murasakin leikkittelemässä Naranjaa. "Saanko minäkin tulla?" Tuon sanoi juostessaan kohti ja häntä hieman heiluen. Murasaki katsoikin ihmeissään veljeään. Kuinka tuo pöhkö pystyy olla aina niin onnellinen? Murasaki sanoi ja naurahtaen tuhahti. Fenix taklasikin Murasakin pian ja sanoi "Naranja! Auta minua pitämään hänet maassa!" hymyillen iloisena. Murasaki saikin veljensä pois päältään helposti, mutta ei vaivautunut nyt vastustelemaan, vaan antoi kakaramaisen isoveljensä leikkiä. Ryūsei nuolaisikin Naranjaa ja hymyili tuolle lempeästi. "Kannattaa iloita jokaisesta hetkestä mitä elämä antaa." Emo lausui tyttärelleen ja katsoi sitten Fenixiä. Ryūsei oli ylpeä kaikista pennuista ja pelkäsi hieman, että murtaisi noiden sydämmen lähtiessään.

Kiri oli huomannut Fenixin muutoksen tuon olotilassa ja oli aiheuttanut Kirin palaavan nykyhetkeen. Pentu käpriytyikin nukkumaan ja asetttui kasvo kohti pesän seinää. Seiken tuhahti Kirin alkaessa nukkua ja käänsi katseensa Fenixiin. Idiootti... Tuo ajatteli hieman ilkeästi, mutta totuudessa oli vain huolissaan veljestään. Kiri ja Fenix kun ei ollut hyvissä väleissä ja Seiken tiesi tämän. Seiken asettui isän vierelle makaamaan, vain lämmön takia ja nukahti lähes heti. olihan pentu väsynyt jo muutenkin.

Miguel

Miguel nosti päänsä ja asti Ryūseissa jotain, mitä ei ollut ennen tajunnut kunnolla. Voiko tämä olla..? Uroksen pään nosto oli Escapiosta hupaisaa, koska olihan pentu tuota aikaisemmin toivonut.
"Jee! Sä jaksoikin!", Escapio riemuitsi. Miguel ei edes kuunnellut poikansa riemua, kun hän tuijotti Ryūseita huolestuneena ja hieman järkyttyneenä.

Naranja havahtui surumielisyydestään emonsa nuolaisun jälkeen. Naaras kuuli Fenixin pyynnön, joka koski Murasakia. Se oli silti jo myöhäistä kun Murasaki työnsi veljensä pois. Naranja päättikin tehdä "yllätyshyökkäyksen" ja pyrki päästä nappaamaan veljensä hännästä. Jos hän onnistuisi niin sitä hän leikkimielisesti vetelisi.

Escapio laski pois isänsä pään päältä uroon selän päälle, missä Angela ja oleili. Angela asettui maaten ja Escapio tuli hänen päällensä makaamaan. Angela vain tuhahti ja pyrki alkaa nukkumaan. Escapio nukahti melkein samantie saatuaan ensin hyvän asennon.

Schädel asettui nukkumaan syrjemmälle, mutta samaan aikaan Agres heräsi toisella puolella pesää. Uros nousi ylös ja haukotteli. Miguel kiinnitti huomion yökukkujaan ja osasi päätellä illan tulleen. Uros vilkaisi luolan suuaukolle. Myrsky oli hieman laatunut - ainakaan tuulen virettä ei kuulunut enää niin selvästi. Uros käänsi katseen Ryūseihin.
"Minun pitäisi puhua kanssasi, mutta ajattelin lähteväni jo aamulla... Siirränkin lähtöäni, että sana mahdollisuuden puhua kanssasi", Miguel sanoikin ja laski päänsä naaraan niskan päälle lempeästi. Uros oli kylmästi jättämässä perheensä, mutta hänen omatuntonsa ei sallinut uroksen alkuperäisi suunnitelmia. Uroksen oli pakko saada puhua rakaansa kanssa ensin.

Agres oli seuraillut vanhempiaan sivummalta. Hän näytti olevan tylsistynyt, koska nuo olivat asettuneet juuri pesän suuaukolle. Uros olisi halunnut mennä ulos, mutta se ei ollut mahdollista. Uros kävelikin hakemaan valmiiksi metsästettyjen eläinten luo ja nappasi sieltä oravan. Sitä uros alkoi syömään. Hän vilkuili kokoajan vanhempien suuntaan ja odotti pääsevänsä jossain vaiheessa ulos.

// Vilkaisin pitkästä aikaa Ryūsein tietoja niin se aiheutti tuon pienen suunnitelmien muutoksen //

Ryūsei

Naaras ei kiinnittänyt huomiota Migueliin, tuon nostaessa päänsä. Ryūsei kun halusi vain olla siinä ja pysyä hiljaa, nauttien pentujen iloisuudesta. Fenix makoilikin vielä Murasakin päällä virnistellen hieman voittajana. Murasaki leikki mukana, muttei tuolla ollut nyt fiiliksiä työntää veljeään pois päältään. Naranjakin tarttui Murasakia hännästä ja tämä hieman naurahti "Voih! mitä minä nyt teen?" Fenix nauroi hieman onnellisena "Olet minuna ja Naranjan vanki nyt!"
Murasaki hymyiliki Fenixille "Älä luulekkaan!" ja samassa Murasaki kaatoi Fenixin ja istui tuon päälle vaikka Naranja(?) roikkui yhä tuon hännässä. Fenix nauroi iloisena "Voi ei! Vanki hyökkäsi! Naranja auta minua!" Murasakin mielikin oli parantunut toisten höpsöilystä ja tämä saattoi hieman tuntea olonsa pennuksi. Ryūsein kova vain kääntyi, kun Miguel sanoi haluavansa jutella. Ryūsei saattoi hieman pelätä tuon sanovan mitään naaraan tilasta, muttei uskonut toisen huomanneen. Seiken ja Kiri nukkuivat muiden leikkimisestä huolimatta.

//Ketkäs pennuista nyt jääkään emon kanssa? Ryūseille yrittäisin vielä yhden pelin tämän jälkeen, jossa tuolla olisi osa pennuista mukana... Koska emo haluaa vain saada pennuille Ns suojelian tai vahdin Kogista jne :3

// Teen tähän väliin vaikka päivän vaihdoksen? //

Miguel

Ulkona sää oli lempeä. Myrsky oli loppunut yön aikana. Miguel oli jo herännyt ja maannut koko yön Ryūsein vierellä. Uros nyt vasta nosti päänsä ja vilkaisi ympärillä olevia nukkuvia pentuja ja rakastaan (?). Uros pyrki nousemaan varovasti ettei herättäisi ketään (?). Hän tassuttelikin luolasta ulos, koska halusi haukata raikasta ilmaa. Olihan hän ollut eilen melkein koko päivän luolassa perheensä kanssa.

Miguel saapui ulos ja veti sieraimiinsa raikasta ilmaa. Uroksesta luonto tuoksui todella hyvältä. Uros vilkaisi ympärilleen, mutta jäi tuijottamaan laumansa alueen suunnalle. Ryūsei varnasti saa apua laumalta, vaikka lauma ei ole nähnykkään häntä... Miguel mietti itsekseen. Hän huokaisi ja vilkaisi puun oksistoja. Hän loikkasikin yhden puun oksalle ja asettui sinne makuulle. Hän vilkuili ympärilleen ja yritti keksiä minne suuntaan hän lähtisi. Ensin hänen täytyi saada jutella Ryūseille. Uros oli haistanut rakkaassaan tutun hajun. Uros oli haistanut sen ennen pentuna omasta äidistään, mutta ei silloin tiennyt mistä oli kyse. Ei hän vieläkään tiennyt, mutta mitään hyvää se ei voinut olla. Uros ei olisi voinut mitenkään tietää, että hänen äitinsä olisi kuollut lopulta urokselle tuntemattomaan tautiin jossain vaiheessa. Miguelin äiti kun oli kuollut oman rakkaansa vieressä igoja vastaan.

// Naranja varmaan on ainut pentu, joka multa jää. Kaksoset jäis muuten, mutta kun neki haluaa sitten lähteä seikkaileen kun sisaruksia alkaa katoilemaan //

Ryūsei

Pennut olivat nukahtaneet syvään uneen. Ryūsei ei kunnolla ollut saanut unta ja siksi heräsikin, kun rakkaansa lämpö karkasi viereltään. Nytkö jo lähdet? etkö yhtän välitä heistä...? Omista pennuistasi? Ryūsei pohti katsoen luolan uloskäyntiä. Ryūsei tarkisti nopeasti, että kaikki olisivat nukkumassa ja astui itsekkin ulos. Tämä vilkuili ympärilleen, muttei huomannut puolisoaan missään. Naaras istahti suu aukon eteen ja rauhoitteli itseään. Olen kunnoss... kyllä minä selviän... Kyllä HE selviävät. Ryūsei oli valmis kaikkeen, pentujensa elämän vuoksi.

Nyt vasta naaras kuuli oksissa rapinaa ja nosti katseensa. Tämä hädintuskin huomasi tummaturkkista urosta, mutta puolisokseen tuon tunnisti. "Miguel!" tämä sanoi varovasti puun oksia kohti ja yritti olla herättämättä ketään. Ryūsei oli hieman onnellinen, ettei puoliso ollut lähtenyt hyvästelemättä.

Miguel

Miguel huomasi Ryūsein tulevan ulos luolasta. Uros ei sanonut silti mitään vielä, vaan halusi katsella naarasta. Uros hymyili pienesti tuijottaessaan naarasta yläilmoista. Naaras näytti niin pieneltä ja viattomalta. Hän silti kantoi hajua, joka herätti kysymyksiä Miguelin päässä. Nyt minä kyllä selvitän miksi sinussa on tuo haju...

Miguel nousi oksalla seisomaan. Heti sen jälkeen alhaalla oleva Ryūsei lausui uroksen nimen. Miguel loikkasi alas puunjuurelle ja seisoi siinä hetken. Uros hymyili lempeästi, mutta ei sanonut vielä mitään. Seisottuaan tovin paikallaan hän käveli rakkaansa eteen.
"Nyt olemme pitkästä aikaa kahden. Meidän on nyt puhuttava", Miguel sanoi ja hänen katseensa muuttui hieman vakavaksi. Hän pyrki silti pitämään äänensävynsä rauhallisena.
"Sinussa on liian tuttu haju. En ole sitä aikaisemmin tajunnut, mutta nyt olen. Sinussa on samaa kuin äidissäni, kun olin vielä pentu", Miguel kertoi. Hän huokaisi puheryöpyn jälkeen raskaasti ja päätti jatkaa: "Olet ollut lemmikki, joten uskon sinun tietävän mitä tuo on". Miguel ei tosiaan keksinyt oikeita sanoja. Asia kun oli hänelle tuntematon. Hän toivoi, että Ryūsei tietäisi.

Ryūsei

Naaras huokaisi, Miguelin seistessä vielä kaukana. Toinen tiesi, että jonain päivänä tämä aika tulisi. Ryūsei pysyi hetken hiljaa ja tuijotti Miguelia totisena. Tämä halusi valita sanansa tarkkaan, ennen kuin avasi suutaan. "Se..." naaras huokaisi toistamiseen "Muistatko kun tapasimme? Olin ankella tuulella... Koska sain itse silloin asian vasta selville." Ryūsei taukosi "Minulla... ei ollut tarkoitusta saada perhettä... Halusin karata, jotta voisin mennä tekemään jotain, mikä mullistaisi maailman... Vaikkapa pelastaa joku tai jotain sellaista... Tai sitten löytää itselleni nopea tapa kuolla... Olen kuitenkin nyt iloinen, etten päässyt ikinä itseäni tappamaan, vaan rakastuin sinuun. Ajattelin elämääni aina turhana ja siksi monesti toivoin kuolemaani. Nyt en halua kuolla, mutta olen hyväksynyt sen jo... en osaa ajatella mitä itse tekisin kohdallasi, mutta... Olen pahoillani... En halunnut jättää näin suurta jälkeä, kenenkään elämään tai odottanut saavani koskaan jälkeläisiä... En edes aavistanut olevani niin hedälmällinen." Ryūsei hieman naurahti peittääkseen sitä tuskaa jota tunsi, kun joutui asiaa selittämään. "Minulla... Minulla ei ole halua kuitenkaan peruuttaa mitään. Haluan, että pentumme ja sinä elätte pitkään, onnellisina..." Ryūsei käänsi katseensa sivummalle ja veti henkeä "minulla on... Syöpä." naaras pysyi hiljaa. tämä oli onnellinen, että sai kertoa tästä ja näin kuolla tietoisesti, kuin vain kadota olemattomiin.

//kakke teksti miult

Miguel

Miguel kuunteli Ryūseita kärsivällisenä. Naaras hieman änkytti sanoissaan, mutta uros antoi siihen luvan. Hän ei kommentoinut mitään vaan anto naaraan itse kertoa. Miguelin katse ei muuttunut vakavasta mihinkään toisen puhuessa. Pian naaras mainitsi sanan "syöpä". Uroksen katse muuttui täysin. Se oli nyt järkyttynyt. Muutaman askeleenki uros otti taemmas. Askeleet enemmän keroivat siitä kuinka järkyttynyt uros oli. Takapakin ottaminen ei ollut merkki siitä, että uros olisi halunnut äkkiä pois Ryūsein luota.
"Syöpä? Olenkin kuullut siitä", Miguel puhui. Hänen puheen oli tarkoitettu naaraalle, mutta sanat tulivat suusta kuin hän olisi puhunut itsekseen. Uros oli kääntänyt katseen hetkeksi pois naaraasta. Tuon eleen voisi helposti lukea väärin. Todellisuudessa Miguel mietti äitiään. Hän tiesi viimein mikä hänen äidillään oli ollut. Uros sulki silmänsä ja haki näin pienen oman rauhan. Hän ei sanonut hetkeen mitään.

Miguel käänsi katseen Ryūseihin pian uudelleen. Uros huokaisi raskaasti ja käveli naaraan eteen. Miguel laski päänsä naaraan pään päälle hennosti ja sulki silmänsä.
"Kiitos...", Miguel sanoi ensin, kunnes jatkoi: "Kiitos, että kerroit. Nyt tiedän mikä sinulla on, ja mikä äidilläni oli ennen. Hän ei koskaan vain ehtinyt kuolla syöpään, vaan hän kuoli isäni rinnalla Igoja vastaan". Sanottuaan asiansa uros nosti päänsä pois, mutta hän pyrki luomaan suoran katsekontaktin naaraaseen.
"Mites pennut? Meinaatko heille kertoa sairaudestasi? Heidän kuuluisi tietää", Miguel mietti.