Koira Ja Susi (AVOIN)

// Kuma ja Hypno tänne päin, jätän pelin auki muille halukkaille pelaajille kanssa //

Kiza

Kultaturkkinen susinarttu ei saanut rauhaa piinaavalta tunteelta, joka oli vaivannut häntä jo useita viikkoja. Ihan kuin jotain oli tapahtumassa, mutta Kiza ei ymmärtänyt mitä. Monarkian tukikohdassa asiat olivat hyvin, Imperiumin sudet olivat olleet ainakin toistaiseksi hiljaisia, ja Kiza uskoi vahvasti siihen että he saisivat tietää ajoissa jos heidän arkkivihollisensa päättivät hyökätä. Heidän tarkkailijat Monarkiassa eivät nimittäin olleet amatöörejä. Jäi siis vain yksi mahdollinen tapaus: Ohussa oli viimein tapahtumassa jotain. Kiza, Siriuksen soturina ja Ohun koirien ystävänä, oli huolestunut siitä että Kurokage oli suunnittelemassa hyökkäystä Ohuun, joten Kiza oli itse päättänyt tarkistaa tilanteen lähtemällä Alpeille itse. Nyt tuon jalat vetivät tuota vahvasti Ohun tukikohtaa kohti, ja vilpoisen aamupäivän valossa kultaturkkinen naaras tarpoi voimakkaasti Yamanashin maaston halki.

Kiza oli lähtenyt matkaan toissapäivänä Fujivuorelta, ja ei ollut levännyt ollenkaan. Tuo oli ollut niin levoton ja halukas pääsemään Ohun tueksi ettei edes miettinyt syömistä, juomista tai nukkumista. Asia ei ollut haitannut Ran-soturia aluksi, mutta ravinnon ja levon puute alkoi tuntua tämän kropassa kun tämä saavutti pienen vuoristopuron. Kiza hiljensi vauhtiaan ja läähätti voimakkaasti, tuijottaen iloisesti pulputtavaa, viileää pikkupuroa. Pieni juomatauko vaan! Mutta sitten jatkan matkaa! Kiza mietti ja väsyneenä kaatui puron viereen, lipoen kylmää vettä ahneesti. Hän alitajunnassaan tiesi että hänen pitäisi myös syödä, mutta päätti odottaa kunnes pääsisi Ohun tukikohtaan. Hän ei voinut haaskata aikaa... Mitä jos jotain oli jo tapahtunut Ohun sotureille, Monarkian susien tärkeimmille tovereille?

// Täältä myö tullaan ^^ //

Kuma

Suuri koira liikkui rennon oloisella ravilla Yamanashin alueella samalla haravoiden ympäristöään. Koiran ilme oli hyvin päättäväinen, mutta samalla siitä näki että se oli hiukan hukassa ja huolissaan. Kumaksi itseään kutsuva sekarotuinen ei ollut ihan varma mihin suuntaan hänen piti mennä. Uros oli kysynyt matkan varrella suuntaa Ohun joukkojen luokse, mutta joko oli tullut hyvin niukasti apua tai olivat epäilivät uroksen olevan uhka Yukimuran piilossa olevalle laumalle. Eipä se ollut ihmekkään kun Japani oli aikalailla Kurokagen hallinnassa suurenevan laumansa takia ja olihan Kuma melko uhkaavan oloinen jo kokonsa puolesta vaikka pahaa hän ei kenellekkään halunnut. Kuman päässä pyöri mielikuva hirviö johtajan laumasta jonka keskellä hän näki tyttärensä surullisenä. Tämä mielikuva sai uroksen irvistämään, mutta nopeasti ravisti päätään palaten todellisuuten ja jatkoi matkaansa samalla ottaen vainua muista kulkijoista.

Pian se saikin nenäänsä hajun toisesta koiraeläimestä ja lähti hajua kohti. Uroksen rento ravi oli muuttunut nyt kevyeen laukkaan kun hän kiirehti hajun suuntaan. Eteen tulikin nopeasti puro ja vähän matkan päässä hän näkikin kultaturkkisen suden. Kuma pysähtyi kokonaan ja lähestyi hyvin varovaisin askelin toista. Kuma koitti ottaa hyvin alistuvan, mutta ystävällisen kehonkielen että ei säikäyttäisi narttua taikka vaikuttaisi uhkaavalle. Uros pysähtyi vähän matkan päähän nartusta ja avasi suunsa. " Anteeksi jos häiritsen, mutta olen vähän eksynyt suunnasta enkä ole edes ihan varma missä olen...Minun pitäisi löytää Yukimuran lauma enkä ole matkallani saanut kunnolla tietoa heidän olin paikastaan."  Uros selitteli hiukan nolona, mutta kuuluvalla äänellä. Uroksen jäänsiniset silmät tutkaili vierasta pistäen merkille että hän jutteli häntä vanhemmalle susinartulle. Uros istui alas odottaen vastausta nartulta, mutta ilme oli nyt vienosti hymyilevä.

Kiza

Susinaaras kellahti vatsalleen, huohottaen vieläkin matkansa jäljiltä. Ei hemmetti! Haaskaan aikaa! Tuo mietti, mutta yllättyi itsekkin omasta stressistään. Ylireagoiko hän? Vai oliko jotain tosissaan tapahtumassa? Miksi tämä levottomuus?

Kizan hermostunut tila kuitenkin muuttui puolustavaiseksi kun hän tajusi ettei ollut yksin. Hän haistoi toisen tulevan jo ennen kun tuo tuli näkyviin ja pongahti jaloilleen, valmiina taistelemaan jos tuo paljastui viholliseksi. Esiin tuli sekarotuinen uros, kuka lähestyi Kizaa varovasti ja nöyrän oloisena. Kizan korvat menivät heti luimuun, koska luuli tuon näyttelevän, mutta tarkastellen urosta vähän aikaa, tuo päätti antaa urokselle mahdollisuuden kertoa huolensa. Kiza rentoutui ja istahti myös maahan, nähdessään toisen tekevän saman. Vaikka kultaturkki oli vieläkin varuillaan, tämä hymyili heikosti takaisin.
"Vai etsit Ohun sotureita?" Kiza kysyi toiselta, kuin varmistaakseen toisen aikeet. "Et ole ainoa kuka ei tiedä heidän olinpaikastaan, Yukimura on piilottanut joukkonsa hyvin." Naaras naurahti hiukan, keventääkseen tunnelmaa. Vaikkei hän vielä ollut varma oliko uusi tulokas todella vihollinen vai ystävä, tuo ei halunnut vaikuttaa uhkaavalta tai töykeältä. "Millä asioilla etsit heitä? Soturiksiko haluat?" Kiza kysyi, oikeasti kiinnostuneena toisen aikeista.

Kuma

Uros tarkkaili narttua ja huomasi tämän olevan varuillaan, mutta ei yhtään ihmetellyt reaktiota kun raakalaisia oli joka paikassa. " Minun entinen puolisoni ja pieni pentuni on Kurokagen lauman kynsissä ja kuulin että Ohun soturit olisivat nousemassa sen demonin laumaa vastaan joten...Haluan liittyä Yukimuran joukkoihin että voin pelastaa siinä samalla heidät. En pystyisi siihen yksin..." Kuma sanoi vakavana samalla kun uroon kynnet upposivat maahan. Se tunsi inhoa, surua, vihaa sekä oli suuresti pettynyt itseensä isänä. Uros oli epätoivoa täynnä eikä oikein tiennyt miten päin olla nartun edessä jotta ei liikaa häiritsisi tätä murheillaan.

Pian se nosti katseensa narttuun ja koittaen väkisin vääntää pientä hymyä suulleen. " Mutta kukas sinä olet ja mikä sinut tänne tuo? Näytät sille että olisit pidemmänkin matkan kulkenut." Uros kysyi päätään kääntäen. Hän ei halunnut nyt ajatella liian painavia asioita vaan koitti harhauttaa itseään kysymällä nartulta kysymyksiä.

//anteeksi pieni kesto ja tämä tynkä kirjottelu ^^' //

// Heiiii! Minä tungen tähän peliin jos käy! Gabriel tahtoo päästä ulkoilemaan välillä! xD //

Gabriel

Gabrielia oli alkanut kyllästyttää ainainen kykkiminen piilossa Kurokagen alaisilta, joten vartiointivuoro Yamanashin alueella oli sille kuin jonkinlainen pelastus. Mastiffi ei pelännyt Kurokagen alaisia, sillä luotti voimiinsa ja suureen kokoonsa, ja selviäisi kyllä muutamasta säälittävästä rakista helposti, jos näihin törmäisi. Gabrielin itsevarmuus oli ehkä turhankin varomatonta, mutta nuori ja spontaani kun oli, ei tämä välittänyt muiden varoitteluista ja huolesta.

Lumi oli jo satanut maahan, mikä miellytti pörröturkkia. Viileä ilma ei haitannut Gabrielia, sillä paksu karva suojasi hyvin kylmältä. Lumikaan ei haitannut etenemistä, sillä mastiffin valtavat käpälät aurasivat reitin sen lävitse vaivatta. Gabriel haukotteli hieman tylsistyneenä. Tapahtuisi nyt edes jotain.. Uros ajatteli mielessään turhautuneena. Missään ei kuitenkaan vaikuttanut olevan ketään, ja Gabriel oli jo kääntymäisillään takaisin, kun kuuli etäistä, vaimeaa puhetta edestäpäin. Mastiffi valpastui oitis, ja otti hiukan suojaavamman asennon, lähtiessään etenemään ääntä kohti. Ketähän siellä on? Uros ajatteli, yrittäessään poimia ilmasta tuttuja tuoksuja niitä löytämättä. Gabriel varautui kohtaamaan vihollisia, joten se liikkui ääntä kohti niin hiljaa kuin kykeni.

// Siitä vaan, kiva että tulee lisää porukkaa! xP Eli järjestys on nytten: Minä, Hypno, Untamed //

Kiza

Kultaturkki kohotti kulmiaan, ennen kun huokaisi surullisesti.
"Kurokage on siis vienyt perheesi... Kamalaa kuulla. Ei ihme että haluat vastapuolelle sotimaan." Kiza totesi. Hän ei ollut täysin varma vielä siitä että oliko tulija vihollinen vai ystävä, mutta naaras alkoi päättellä että tuo puhui totta ja halusi tosissaan löytää Yukimuran siksi että halusi liittyä Ohun laumaan. Susinartun korvat kääntyivät toista kohti kun tuo kysyi nartulta tämän omista puuhista. Kiza hymyili takaisin. "Itse asiassa, minäkin olen menossa etsimään Ohun koiria. Tulen Monarkian susien laumasta, ja haluan päästä Ohun tueks-" Kiza yhtäkkiä pysähtyi ja jännittyi täysin. Väsymyksestä huolimatta, tuon aistit toimivat terävästi; viileän tuulahduksen mukana oli tullut vierään koiran haju, ja Kiza kääntyi katsomaan puiden keskuuteen. Narttu olisi voinut vannoa näkevänsä jonkun tulevan, mutta oli niin väsynyt ettei voinut sanoa olevansa varma. Hänen niskakarvansa nousivat pystyyn kun hän huudahti metsän suuntaan: "Kuka siellä?! Älä piiloile siellä vaan näytä itsesi!" Kiza ei tiennyt että olisiko tämä toinen tulija ystävä vai vihollinen, mutta hänen piti varaantua molempiin.

//minunkin puolesta tervetuloa vain :3 //

Kuma

" Haluan vain että rauha palaisi ja kaikki saisivat elämänsä takaisin. " Suuri uros sanoi toiselle pieni toivon pilkahdus silmissään. Kuma jaksoi uskoa että toivoa oli vielä jäljellä vaikka tilanne olikin nyt hyvin kaoottinen. Kuman ilme muuttui heti valoisammaksi kun sudella olikin sama suunta kuin hänellä, mutta nartun nopea reagointi johonkin sai tämän hätkähtämään. Kuma pian sai itsekkin vainun vieraasta koirasta ja rupesi silmillään etsimään hajun lähdettä. Uros toivoi ettei tulisi törmättyä Kurokagen kätyreihin ja tämä ajatus sai uroksen koko kropan jännittymään. Kuma pysyi täysin hiljaa, mutta siirtyi nyt nartun vierelle kuin näyttäen toiselle että jos siellä tosiaan vihollinen lymyilisi niin hän auttaisi toista.

Kuman piti hetki siristellä silmiään että voisi todellakin todeta jonkun kävelevän heitä kohti. Kuma pysytteli vieläkin hiljaa, mutta katsahti sitten hetkeksi narttuun päin kysyvällä ilmeellä mitä hän meinasi tehdä. Turhaan uros ei halunnut tapella, mutta jos olisi tarve niin ei hän epäröisi hetkeäkään. Tule jo esiin...Kuma ajatteli malttamattomana pitäen tulijaa silmällä.

Gabriel

Tummaturkki kuuli jonkun pyytävän häntä astumaan esiin, ja Gabriel virnisti itsekseen. Se ei tiennyt tulijoiden alkuperästä, mutta nartun ääni sai hänen epäilyksensä Kurokagen sotureista hieman laskemaan. Mastiffi astuikin pian esiin, ja tarkasteli ensin kultaturkkista sutta, jonka tämä nopeasti tunnistikin nähneensä muutamaan otteeseen Ohun joukkojen luona. Sen sijaan toinen koira vaikutti täysin tuntemattomalta, ja nopeasti Gabriel arvioi toisen fyysisiä ominaisuuksia, ennen kuin päätti avata keskustelun.

"Päivää vain. Olen Gabriel. Vartioin tätä aluetta, ja tulin varmistamaan, ettei täällä liiku epäilyttävä porukkaa. Te, neiti, taidattekin olla se Monarkialainen, joka vierailee usein Ohussa, eikö vain?" Mastiffi puhutteli kohteliaaseen sävyyn Kizaa, ennen kuin katsoi sitten Kumaa. "Sinua en olekaan tavannut ennen. Et taida olla täältä päin?" Gabriel jatkoi, pitäen sävyn neutraalina, ehkä jopa hieman tuttavallisenakin. Uroksen olemus oli hyvin rento ja mastiffi kokikin olonsa myös hyvin itsevarmaksi.

Kiza

Naarassusi tuijotti metsää, kunnes viimein isokokoinen Tiibetinmastiffi tuli esille. Kizan lihakset rentoutuivat hiukan kun tuo näki toisen, sillä hän tunnisti tuon yhdeksi Ohun vartijaksi. Tiibetinmastiffi esitteli itsensä Gabrieliksi; Kiza ei ollut ennen tiennyt tuon nimeä, mutta oli usein nähnyt tuon hengaamassa Ohun tukikohdan lähistöllä. Gabrielin erikoinen ulkonäkö, ja koko, herättivät ohikulkijoissa huomiota, eikä Kizakaan voinut helposti unohtaa näkevänsä tuota. Mastiffi puhutteli Kizalle kohteliaasti, kutsuen tuota neidiksi, mikä sai Kizan hiukan ärtsyksi.
"Pahoittelen, mutten ole mikään 'neiti'. Jos aiot puhua minulle niin kutsu minua nimeltä, mikä on muuten Kiza." Kultaturkki sanoi terävästi - hän ei halunnut olla toiselle ilkeä, mutta halusi tehdä pointtinsa selväksi. Narttu istahti alas ja yskäisi, jatkaen rauhallisemmalla äänensävyllä. "Mutta kyllä, olen Monarkiasta, ja käyn Ohussa silloin tällöin. Ohun joukot ovat olleet meille aina apuna, ja haluan myös tehdä heille samoin." Kiza varmensi asian, ei pelkästään Gabrielille, vaan myös toiselle koiralle. Hänhän ei ollut ehtinyt kertoa kuka oli ja mistä tuli, joten käytti tilaisuutta hyväkseen esitellä itsensä. Kiza katsoi toista pystykorvaa päin, odottaen hänen esittelyään. Kiza rauhoittui pikkuhiljaa, ja pian tämä oli rento kun ymmärsi olevansa ystävien seurassa.

Kuma

Kuma tarkasteli hetken Gabrieliksi esittäytynyttä koiraa. Uros heti vaikutti helpottuneelle kun Gabriel mainitsi suden olevan tuttu kasvo vieraalle urokselle. Kuma ei kerennyt vielä esitellä itseään kun nartun nopea korjaus sai tämän hiukan hätkähtämään, mutta uros silti hymyili hiukan huvittuneesti nartun tulisesta tempperamentista. " Ah anteeksi töykeyteni...Olen Kuma ja olen alkujaan tullut Akitan suunnilta jonka kautta päädyin laumattomaksi." Uros sanoi ystävällinen hymy kasvoillaan koittaen vielä varmistaa tiibetinmastiffille ettei ole uhka missään muodossa.

Uros istahti alas katsoen hiukan ympärilleen kunnes siirsi katseensa kaksikkoon. "Olette siis molemmat matkalla Yukimuran luokse vai ymmärsinkö jotain vääri?" Uros kysyi hiukan varovasti pää kallellaan.

//Anteeksi lyhkäisyys, mutta en kehannu enempää tätä seisottaa paikoillaan ;D //

Gabriel

Mastiffi ei hätkähtänyt Kizan terävästä kommentista. Gabriel hymyili toiselle ystävällisesti, ehkä jopa hieman kiusoittelevasti. "Hm, asia ymmärretty, Kiza." Tuuheaturkki sanoi huolettomasti, ja virnisti leikkisästi. Sitten tämä kiinnitti huomionsa vieraaseen akitaan.

Nopeasti Gabriel yritti muodostaa jonkinlaisen käsityksen uroksesta, eikä mastiffi kokenut toisen olevan mitenkään uhkaava. "Hauska tutustua. Ja kyllä, minä olen palaamassa ylipäällikön luo kertomaan raporttini vartioitavista alueista. Toistaiseksi näyttäisi siltä, ettei Kurokage ole ylittänyt kriittisiä rajoja, mikä on hyvä juttu." Gabriel kertoi, varomasta kuitenkaan paljastamasta liikaa, ennen kuin olisi täysin varma siitä, että Kumalle saattoi paljastaa enemmän Ohun salaisista alueista.

Kiza

Naarassusi vilkaisi Gabrielia kun tuo puhui, ja kääntyi sitten itse katsomaan Kumaa.
"Minä taas halusin tulla tervehtimään Ohulaisia, ja tarkastamaan että heillä on kaikki hyvin. Tiedän etteivät Ohun soturit ole mitään avuttomia nynnyjä, mutta haluan olla heti apuna jos jotain pahaa tapahtuu." Kiza selitti ja katsoi metsän uumeniin, ihan kun odottaessaan jonkun vihollisen yllätyshyökkäystä. Vaikka Gabriel olikin maininnut etteivät Kurokagen joukot olleet päässeet lähellekkään tukikohtaa, niin uhkaava tunne ei jättänyt Kizaa. Tuo oli silti varuillaan, vaikkei yhtäkkistä vaaraa ollutkaan. "Kurokagen joukot ovat niin arvaamatonta sakkia... Sitä paitsi meidän päävihollisemme ovat olleet jo pitkään hiljaa, eli ei haittaa jos lähden Monarkiasta pariksi päiväksi."