Tuttu kasvo menneisyydestä // Kaksinpeli Lone wolf //

Malum Nox & Raiden

Kaksi tummaturkkista hahmoa käveli vierekkäin lumisessa Futago-solassa, jossa muut Kurokagen alaiset olivat. Toisella hahmoista oli sotilaallinen ryhti kävellessään kuin toinen taas närkästyneenä löntysteli vieressä. Kaksikko paljastui olemaan dobermanni Raiden ja laumassa vähän aikaa majaillut susi Malum Nox. Dobermanni saarnasi mustaturkkiselle sudelle lauman säännöistä ja mitä seuraisi jos niitä rikotaan, muistuttaen sutta tämän häviöstä. Dobermanni oli ottanut suden omaan valvontaansa hetkeksi, kumminkin koittaen opettaa tälle uusia tekniikoita taistelukentälle jotta sudesta saataisiin kaikki voittoa tuova tulos esille. Dobermanni nuolaisi huuliaan ja ärähti sitten sudelle tämän löntystelystä.

Nox oli jo monta kertaa kuullut samat lauseet yli innokkaan työnarkomaani Raidenin suusta eikä enään jaksanut edes vastata tälle. Se vain pyöräytti silmiään ja jatkoi löntystelyään. Hän olisi halunnut jäädä susien seuraan eikä tämän kapisen rakin ripitettäväksi. Suden sisällä kiehui vieläkin Raidenille häviämisestä ja haluaisi tarrata teräshammasta kurkusta, mutta hänen oli vain pakko pitää raivo sisällään. Nox huomasi että Raiden alkoi hidastaa kävely vauhtiaan kumminkin pitäen ryhtinsä. Kaksikko pysähtyi ja kuuli kuinka Raiden kyseli missä, joku ryhmänjohtaja oli. Nox alkoi katsella ympärilleen olisiko siellä ehkä hyvällä tuurilla tutumpia kasvoja, mutta kaikki ympärillä olevat sattuivat olemaan koiria.

Nox oli aamusta asti kulkenut Raidenin seurassa ilman taukoja ja oli jo kyllästynyt kokoaikaiseen liikkumiseen. Susi rupesi makaamaan ja risti tassunsa. Se ei nyt jaksanut turhan päiväistä partiointia vaan mielummin sulkea silmänsä ja olla hetken rauhassa. Tämä muutaman minuutin kestävä rentoutuminen loppui lyhyeen kun napakka isku kylkeen sai suden taas ärähtäen jaloilleen. " Sinä kirpun syömä hukka älä laiskottele vaan ota jo se perhanan ryhti! " Raiden ärähti hampaitten välistä. Raidenia oli alkanut pikkuhiljaa jo ärsyttää hukan lapsenvahtia leikkiminen, mutta ei osannut ihan vielä luottaa sitä kulkemaan omillaan laumassa oikukkuuden takia. Nox mutisi jotain, mutta päätti pitää mölyt mahassaan sillä se tästä vielä puuttuisi jos Raiden nöyryyttäisi lisää häntä muitten edessä. Nox vielä kerran katsoi ympärilleen kun vähän kauempana oli hyvin etäisesti tutun näköinen koira, mutta käänsi katseensa taas muualle. Hänen mielestään jo kaikki rupesivat näyttämään tutulle ympärillä kun joka päivä näki samat kasvot. Ainut asia mikä oli tuonut susi urokselle hiukan paremman olon oli kylmät talvi-illat. Osa koirista silmäili mustaa sutta ja joku rupesi kertomaan samaa tarinaa kuinka hän söi jo yhden laumanjäsenistä ennen kuin saapui laumaan. Nox nosti päänsä korkeammalle ja vilautti hampaitaan koirien suuntaan varoitukseksi, mutta reaktioiltaan nopea dobermanni muistutteli hukkaa viime selkäsaunasta. Musta susi kunnioitti jonkin verran jo Raidenia ja kahdestaan he toimivat ihan hyvänä tiiminä, mutta muitten läsnäolo ympärillä sai sen ärtyisäksi.    

Dobermanni tuskin nokittelisi edes sutta jos tämä ei muuten olisi jo niin vaikea. Raiden oli kiinnostunut Futago-solan raporteista oliko jotain hämärää tapahtunut missään ja muutenkin katsoen vähän kaikkien perään ettei pettureita löytyisi joukkojen seasta. Tällä hetkellä hänellä ei ollut mitään tehtäviä, joten uros oli partioimassa lauman alueita. Hän oli tähän asti pärjännyt hyvin Kurokagen edessä ja halusi pitää ne ohjat tassuissaan. Raiden koitti silmäillä ympärilleen näkyisikö muita ryhmänjohtajia missä päin. Hänen teki niin mieli jättää Nox hetkeksi solaan muitten sotilaitten kanssa, jotta saisi raportit kysyttyä kaikilta nopeammin ja laittaa viestin kulkemaan eteenpäin Kurokagelle.

// Anteeksi jos teksti on sekavaa ku kirjotin samalla työhakemuksia //

// Ei se mitään, ihan sujuvaa se silti on :) //

Sagasu

Sekarotuinen Sagasu oli oleskelemassa ryhmänsä kanssa alueella. Hän olisi mieluummin ollut jossain muualla, vaikkapa jäljittämässä Ohun joukkoja, mutta juuri nyt heillä ei ollut mitään aktiivista tehtävää ja joutuivat enemmänkin tappamaan aikaa, jotain missä Sagasu itse ei kovin hyvä ollut. Paremman tekemisen puutteessa hän oli tyytynyt tilapäisesti istumaan pienellä kivirykelmällä hieman erillään muusta laumasta, samalla näiden tekemisiä laiskanomaisesti tarkkaillen. Mustaturkkiselle tilanne oli koitumassa erittäin tylsäksi, kunnes tämän katse kohdistui paikalle vasta saapuneeseen kaksikkoon.

Dobermannin ja suden muodostamaa kaksikkoa hetken tarkkailtuaan, Sagasu tunnisti Raidenin ja muistikin hänet melko selvästi muista laumalaisista, sillä itsensä tavoin, tälläkin oli piikkipanta kaulassa, tuntomerkki jota sekarotuinen ei kovin helposti vain unohtanut. Raidenin seuralainen oli eri juttu. Heti suden ensimmäistä kertaa nähdessään, Sagasu oli tunnistanut tämän jostain, muttei kyvennyt tarkalleen sanomaan, mistä. Toisessa oli jotain, mikä sai suden erottumaan jokapäiväisistä ja ohimenevistä kasvoista. Voisiko se olla...? Tämä ajatteli, seuraten tarkasti katseellaan Raidenin ja Noxin yksisuuntaiselta vaikuttavaa kanssakäymistä.

Muukalainen oli tuttavuuden tunteellaan onnistunut herättämään Sagasun mielenkiinnon, jotain mitä ei tapahtunut kovin usein ja sekarotuinen päätti selvittää, olivatko hänen epäilyksensä sudesta tosia. Ilman mitään kiirettä tämä nousi jaloilleen ja venytteli raajojaan oikein kunnolla, ennen kiviröykkiön päältä hyppäämistä. Tämän tassujen tavatessa maan pinnan, kaksi Sagasun ryhmäläistä lähistöllä vilkaisi sekarotuisen suuntaan. Tämä viesti katseellaan alaisilleen sen, että heidän täytyisi seurata.

Pikaisesti kaksi koiraa saapuivatkin ryhmänjohtajansa rinnalle ja kolmikko lähti kävelemään Raidenin ja Noxin suuntaan. Sagasun apurit jäivät hänestä hieman jälkeen, ikään kuin turvaamaan uroksen selustan. Tälle ei ollut mitään oikeaa syytä, mutta se sai Sagasun näyttämään tärkeämmältä, kuin sekarotuinen todella oli. "Kas kas, mitäs meillä täällä?" Sagasu kysyi kaksikolta, kevyt virne kasvoillaan. Hän salli alkuun vain lyhyen vilkaisun Raideniin, ennen katseensa lukitsemista Noxiin. "Kuka tämä on, uusi alokas?" Sagasu heitti jatkokysymyksenä, vilkaisten taas Raidenin suuntaan hetkellisesti.

Malum Nox & Raiden

Raiden ja Nox käänsivät katseensa kohti saapuvaan Sagasuun jolla oli kaksi ryhmäläistään mukana. Tummaturkkinen susi nosti jo niskakarvoja pystyyn, mutta Raiden antoi pistävällä katseellaan käskyn pysyä paikoillaan. Raiden otti muutaman askeleen Sagasua kohti, tämähän meni helpommin kun dobermanni oli kuvitellutkaan. Hän kumminkin hämmentyi hiukan sekarotuisen kysymyksistä. " Keräämme pientä tilanne raporttia ryhmänjohtajilta, kun ei täällä nyt muitakaan tehtäviä ole tarjolla..." Dobermanni sanoi nostaen toista kulmaansa. Hän ei kerennyt vastata Sagasun toiseen kysymykseen kun Nox oli saapunut dobermannin viereen. " Jos olisin sinä niin kutsuisin nimellä Malum Nox alokkaan sijasta...rakki." Hukka murahti ivallisesti ja vilautti hampaitaan varoituksena Sagasulle, joka hänen mielestään uteli liikaa. Sen katse oli nauliintunut suoraan Sagasuun ja jokin koirassa sai sen ärsyyntymään entisestään.

Raiden siirsi turhautuneen katseen hukkaan, jonka jälkeen taas Sagasuun. Tässä oli yksi hyvä esimerkki siitä miksi Nox oli dobermannin tarkkailussa. Turha pään aukominen voisi saada taidokkaammankin soturin menettämään henkensä. Raiden huokaisi, kunnes siirsi katseensa takaisin ryhmänjohtajaan. " Hän on uusimpia tulokkaita, joka tällä hetkellä toimii Kurokage herran käskyjen lisäksi minun tehtävä parina. Hyvin taidokas susi onkin monella tasolla, vaikka onkin turhan kova suustaan. Jos nyt voitaisiin lopettaa tämä turha länkytys sillä raportti, jotta Kurokage saisi sen ajoissa. " Dobermanni tokaisi hiukan töksäyttäen turhasta ajan kulutuksesta katsoen samalla Sagasua ja Noxia.    

Nox ei ollut siirtänytkään katsettaan Sagasusta, joka toi mukanaan tutun olemuksen. Sitä alkoi enemmän kiinnostaa tämän ryhmänjohtajan identiteetti. Mustaturkkinen hukka ei kuullut lainkaan Raidenin sanoja vaan keskittyi tähän turhan tutulta tuntuvaan koiraan, joka tuijotti häntä takaisin. Nox oli ottanut toisen katseen jonkinlaisena haasteena, mutta ei liikahtanutkaan. Hänen teki jo mieli rynnätä toisen kurkkuun kiinni, mutta pidätteli itseään äkkinäisiltä päätöksiltä. Tämän mielesyä oli alentavaa, että koira oli korkeammassa asemassa kuin hän itse. Noxin ilme muuttui hiukan halveksivaksi yrityksenä vain ärsyttää toista.  

Dobermanni oli hiukan kiinnostunut kaksikon välisestä tunnelmasta. Tässähän voisi olla Noxille hyvä harjoutus tilanne siitä kuinka raivoa pidetään kurissa. Se nuolaisi huuliaan seuraten hetken tilannetta koiran ja hukan välillä.

Sagasu

Malum Nox... Sagasu ajatteli, heti toisen nimen kuultuaan. Nimi oli täysin vieras, mutta hän silti tunnisti suden jostain. Vasta Noxin kutsuttua ryhmänjohtajaa rakiksi, oivallus pamahti kuin pommi uroksen mielessä. Susi oli joskus kauan sitten kutsunut sekarotuista siksi. Tämän virne hyytyi hitusen vanhojen muistojen noustessa tummaturkkisen mielen sopukoista, mutta palasi entiselleen hetkeksi, ennen laajenemista vielä entisestään. Sagasu paljasti terävät hampaansa sen yhteydessä, muttei suinkaan vihamielisenä merkkinä.

Raidenin mainittua suden tämänhetkisestä roolista, Sagasun teki mieli naurahtaa oikein kovaäänisesti, mutta pidättäytyi siitä. Vai niin, että apupoikana... Tämä ajatteli huvittuneena. Hän saattoi aistia toisen nöyryytyksen tunteen ja parasta tilanteessa Sagasun mielestä oli se, että hän oli korkeampiarvoinen ja sen kautta etulyöntiasemassa. Nox oli ensimmäinen koiraeläin koko Sagasun elämän aikana, joka oli onnistunut suututtamaan ja nöyryyttämään urosta. Nyt alkaisi takaisinmaksun aika, kaikkien vuosien aikana kertyneiden korkojen kera.

Normaalisti Sagasu ei reagoisi kovin tyynesti Noxin heittämän herjan kaltaiseen puheeseen, mutta ajatukset ja mahdollisuudet tulevasta saivat sekarotuisen sivuuttamaan suden sanat ja tämä vain virnuili Noxille takaisin, nauttien täysin siitä tiedosta, että tilanne nöyryytti sutta. "Hmm, tosiaan. Minulla ei ole juurikaan raportoitavaa. " Tämä viimein vastasi Raidenille, pidettyään hetken hiljaisen tuijotuskilpailun (?) Noxin kanssa. "Ryhmäni on täysilukuinen ja odottaa uusia tehtäviä." Tummaturkkinen jatkoi. Koko puheenvuoronsa aikana hän ei irrottanut katsettaan Noxista.

Nyt uros välitti entistä vähemmän Raidenista, Kurokagesta, laumasta tai edes koko Japanin tilanteesta. Hän oli löytänyt henkilökohtaisen taistelunsa, henkilökohtaisen haasteensa. Vihollisen, joka hänen täytyisi nujertaa sekä fyysisesti, että henkisesti. Hänen täytyisi murtaa Nox, kun tämä vielä maan päällä oli. Nyt, kun Sagasu oli jollain uskomattomalla yhteensattumalla löytänyt toisen, ei hänen mielessään ollut mitään syytä olla tekemättä sitä. Tunnistaakohan hän edes minua? Sekarotuinen pohti, arvioiden toisen kykyjä ja taitoja, suden kehonrakennetta silmäillen.

Kuten hänen oli tapana, Sagasu ei aikonut mennä vain ja hosua ollenkaan tämän uuden tehtävänsä kanssa, ajattelematta toimiensa vaikutusta tulevaisuuteen. Hänellä olisi aikaa suunnitteluun, sekä lukuisia mahdollisuuksia pistää suunnitelmansa käytäntöön. Uroksen täytyisi ylläpitää suhteitansa Kurokagen laumassa asemansa pitääkseen ja selvittää kaikki mahdollinen vihollisestaan. Hänen täydellinen tilaisuutensa tulisi vielä ja silloin Nox tulisi katumaan sitä, että ikinä törmäsi sekarotuiseen.

Malum Nox & Raiden

Raiden oli vähän hämillään kaksikon välisestä ilmapiiristä, mutta hänen huomionsa vei Sagasun takana menevä ryhmänjohtaja, jota ei ollut vielä jututtanut. Dobermanni lähti pois päin, mutta huomasi että susi oli kiinnostuneempi Sagasusta. " Nox jos haluat jää siihen, mutta muista että revin toisen silmäsi jos aiheutat ongelmia. " Raiden uhkaili kevyesti sutta ja vilautti vielä katseensa Sagasuun. Dobermanni lähti kauempana kävelevän ryhmänjohtajan juttusille.  

Nox sai toisen virnuilusta enemmän bensaa liekkeihin ja hänen sisällään kuohusi. Hän ei voi sallia tälläistä käytöstä koirilta, etenkään entisiltä ihmisen koirilta. Susi tarkkaili toista hetken, kun tämän päähän tuli tuttuja muistoja haamun lailla hiipien. Koiran kaulapanta oli hyvin tutun näköinen ja kokonaisuudessa tämä ryhmänjohtajan olemus oli oudon tuttu. Uroksen ilmekkään ei värähtänyt, mutta sisältä päin Nox olisi voinut räjähtää. Vihdoin uroksella loksahti palat kohdilleen. Tämän koiran hän tapasi ennen kuin hänen puolisonsa tapettiin. Mustaturkin huulet nousivat paljastaen hampaat jonka perästä tuli matala murahdus sen katse oli raivokas, mutta kumminkin pysyi paikoillaan.

Nox siirsi ainoan näkevän silmänsä Sagasun takana oleviin koiriin. " Jos kerta luulet itsestäsi liikoja niin miksi nuo kapiset henkivartijat?" Uros sylkäisi suustaan hyvin hidas tempoisesti, mutta siitä voi kuulla huvittuneen sävyn. Nox kyllä mietti mielessään että tällaisten lauseiden heitto olisi huono idea, mutta ei voinut itselleen mitään. Se laiskasti siirsi katseensa takaisin sekarotuiseen odottaen tämän vastausta. Hukka halusi ärsyttää koiraa, jotta saisi syyn ehkä näpäyttää tätä. Noxin piti kyllä myöntää että toinen uros ei ehkä olisi niin tyhmä vaikka hän niin voisi luullakkin jokaisesta koirasta.

Jokin tässä koirassa sai uroksen kokoajan vain ärtyneemmäksi. Nox halusi nähdä mihin toisesta olisi, sillä kilpailuhenkinen Nox ei voisi jäädä kakkoseksi hänelle jos se sudesta olisi kiinni. Susi unohti kokonaan inhonsa laumassa oloon ja keskittyi häntä jonkin verran pienempään tummaturkkiin.

Sagasu

Jälleen kerran, Sagasun virne hyytyi huomattavasti reaktiona Noxin mainittua hänen apurinsa. Etulyöntiaseman ja aikaisemman herjauksen siedostaan huolimatta Noxin tämänkertainen kommentti onnistui loukkaamaan sekarotuista jonkin verran. Hän tiesi, mitä toinen yritti sanoa, eikä todellakaan pitänyt siitä. Hetkeksi tämä rikkoi tähänastisen katsekontaktinsa, katsoakseen, mihin Raiden oikein meni ja samalla sivusilmällä vilkaistakseen selustassa olevia alaisiaan. "Menkää." Tämä käski normaalia hiljaisemmin, mutta tarpeeksi kuuluvasti. Noxin ja Sagasun tähänastista keskustelua sivusta seurannut kaksikko vilkaisivat toisiinsa pikaisesti, hieman kyselevästi, täysin tietämättöminä siitä, mistä suden ja sekarotuisen välinen jännite oikein johtui, ennen lopulta paikalta poistumista.

"Ero meidän välillämme on se, että minulla on valtaa... Sinä olet pelkkä alhainen apuri hänelle." Tummaturkki vastasi viimein Noxille, nyökäten ohitse menneen Raidenin suuntaan. Tässä vaiheessa Sagasu veikkasi toisen tunnistaneen hänet, joten ei aikonut vältellä kahden aikaisemmasta kohtaamisesta puhumista. "Mitä sanoitkaan silloin? Että en pärjäisi omillani?" Sagasu kysyi toiselta, hakien taas katsekontaktia. Viekkaan oloinen virne nousi tummaturkkisen kasvoille, sillä hän tulisi nauttimaan siitä, mitä oli seuraavaksi sanomassa. "Siitä huolimatta, tässä me nyt olemme." Koira totesi perään ja kohotti päänsä korkeammalle, kuin aikaisemmassa tuijotuskisassa Noxin kanssa, selvästikin ylimielisenä.

Sagasu ei osannut arvata, miten Nox reagoisi tällaiseen piikittelyyn, mutta epäili vahvasti toisen tekevän mitään radikaalia. Olihan Raiden uhannut tätä melko vakavasti ongelmien aiheuttamisesta. Vaikka ajatus siitä, että Nox menettäisi jäljellä olevan silmänsä ja sen kautta kärsisi huomattavasti oli viihdyttävä, ei sekarotuinen halunnut sen tapahtuvan Raidenin toimesta. Hän halusi itse tehdä sen.

Malum Nox

Nox sai pientä nautintoa kun hänen piikittelynsä upposi Sagasuun, mutta sekin ilo loppui kun toinen päätti muistutella hänelle heidän välisestä arvojen erosta. Susi puri hammasta raivosta, mutta ei antanut sen näkyä liian selvästi sekarotuiselle. " Meidän kahden ero on kanssa se että sinä olet vain entinen kotikoira ja minä susi. Jos et ole sattunut huomaamaan sudet syövät koiria...Ja sinuna minä nukkuisin toinen silmä auki." Mustaturkin äänensävy oli muuttunut vielä synkemmäksi ja pieni hymy nousi sen suupieliin. Nox oli hyvin ylpeä mitä lajia edusti ja nosti kanssa päänsä korkealle vain ärsytys mielessä.

Nox tajusi että Sagasussa oli jotain muuttunut kun viimeksi olivat törmänneet, tosin siitä oli jo aikaa jonkin verran. Tämä rupesi laiskasti makaamaan maahan ja haukotteli ihan kuin olisi tylsistynyt. " Tässä nyt kun tosiaan ollaan ja minua rupeaa tylsistyttämään sinun ylimielinen lätinä, niin kerro toki mistä olet tuon säälittävän arpesi saanut? " Uros sanoi yliampuvan tylsistyneellä äänellä, jonka jälkeen siirsi uhmakkaan katseen urokseen. Periaatteessa hukkaa ei kiinnostanut toisen arvet, mutta kaikki henkiset lyönnit piti käyttää kun kerta nyt pystyi. Eihän sitä tiedä milloinka taas näkisivät uudestaan.

Mustaturkki lupasi mielessään että heti kun pystyisi hän kostaisi kaiken tämänpäiväiset tapahtumat kymmenenkertaa kovempana niin että toinen kärsisi. Uros oli ottanut kohteekseen nyt tämän sekarotuisen, joka edes uskalti kohdata hänet. Se oli pöyristyttävää, mutta tämä sai urokselle sopivan haasteen ja tehtävän johon keskittyä. Kahden uroksen välinen jännite oli korkealla, eikä se jäänyt keneltäkään huomaamatta.

// Anteeksi lyhyt teksti ^^ //

// Älä turhaan pyytele anteeksi, ei tuo nyt niin lyhyttä tekstiä ole :) //

Sagasu

Sagasu naurahti pienesti Noxin varoitukselle. "Mitä yrität sanoa? Että aiot tappaa ja syödä laumalaisia? Anna mennä vain, täälläpäin ei olekaan sen nopeampaa tapaa saada itseään hengiltä." Uros totesi viekkaan oloisena vastaukseksi. Toisen yhtäkkinen mielenkiinnottomuus tulikin yllätyksenä Sagasulle. Tämä oletti suden heittävän lisää herjaa tai jännittyvän entisestään, muttei tätä. Vaikka Sagasulla olikin luuloja siitä, että toinen tahallisesti esitti tylsistynyttä vain ärsyttääkseen, hän ei voinut olla tuntematta raivonsa nousevan, sillä tämän ylpeys ei normaalisti antaisi kenenkään alempiarvoisen tehdä tällaista. Uroksesta tuntui, kuin toinen ei ottanut häntä tosissaan, joka yleensä oli suorastaan raivostuttavaa tummaturkille.

Huomioi minut, rääpäle. Tämä ajatteli ärsyyntyneenä ja naulitsi katseensa maahan makaamaan asettuneeseen Noxiin. Juuri, kun Sagasu oli sanomassa jotain sudelle, tämä ehti ensin ja kysyi sekarotuisen arvesta. Alkuun Sagasu oli välittömästi vastaamassa, muttei näyttänyt löytävän sanoja. Hän yritti parhaansa mukaan ylläpitää pokerinaamaa ja piilottaa raivonsa, mutta toisen kommentti iski kovaa. Se toi tämän muistot omistajastaan ja kauan sitten tuntemastaan vihasta, sekä pettymyksestä. Hän ei sitä seikkaa ollut tajunnutkaan aiemmin, mutta oli saanut arpensa vasta sen jälkeen, kun tapasi suden ensimmäistä kertaa. Sen näky oli varmasti jollain tasolla epävakuuttava toiselle, ikään kuin Sagasu olisi saanut pahasti turpaansa kaksikon ensitapaamisen ja nykyhetken välillä.

Sagasu hymähti suvaitsemattomasti ja vastenmielinen ilme kasvoillaan otti uhmakkaan askeleen lähemmäs Noxia. " Kysyisin samaa sinun arvistasi. Ei muuten kovin vakuuttavan kuuloista puhetta sudelta, jolla on yksi silmä." Tämä viimein vastasi loukkaavaan äänensävyyn ja kuin kirsikkana kakun päälle, iski oikeaa silmäänsä toiselle, virnistäen hieman sen tehdessään.

Malum Nox

Nox edelleen makasi maassa ja loi toiselle hyvin totisen ilmeen. " Kehoni voi olla täynnä arpia, mutta jokaisesta arvesta kuvastaa oikean villieläimen tahto elää, mitä ikinä ei tule olemaan yhdelläkään kotikasvatetuilla koiralla." Uros sanoi matalalla äänellä katsoen toista vieläkin hyvin totisesti, mutta siitä pystyi havaitsemaan että uros oli arvistaan ylpeä. Kuvastihan ne hänen menneisyyttään ja arvet selässäkin tuli hänelle kun hän suojeli perhettään karhulta. Jotkin asiat uros osasi ottaa todella henkilökohtaisesti, mutta arvistaan hän oli vain ylpeä. Tosin toisen silmän puuttumisen muistuttelu sai Noxille närkästyneen ilmeen nousemaan kasvoille.

Mustaturkki pian nousikin ylös laiskasti ja otti pari askelta Sagasua kohti. Häntä yhä raivostutti, mutta ei halunnut näyttää sitä hänelle niin selvästi. Olet niin selvää jälkeä kun et olekkaan enään lauman turvassa... Hukka ajatteli nuolaisten huuliaan. "Minulla on vähän sellainen tunne, että vain yksi meistä selviää voittajana, mutta se et tule olemaan sinä." Nox vielä sylkäisi suustaan naurahtaen päälle. Hän jäi odottamaan toisen reaktiota innolla.

Sagasu

Sekarotuinen seurasi tarkkana Noxin jokaista liikettä tämän noustessa ylös ja tullessa lähemmäs. Vaikka susi saapuikin uhmaavan lähelle, Sagasu pysytteli varmana paikallaan, uskoen, ettei toinen tekisi mitään vaikka kuinka uros häntä ärsyttäisi. "Se tulee nähtäväksi." Sagasu vastasi yllättävän rentoon äänensävyyn Noxin toteamukselle. Sattumoisin, hän oli ajatellut jotain samankaltaista, vain toistepäin. Sagasun mielessä ei ollut epäilystäkään siitä, että uros tulisi itse olemaan tämän henkilökohtaisen taiston voittaja. "Usko pois... 'Nox', tämä on vasta alussa." Tummaturkki totesi Noxille, kutsuen tätä nimeltä ensimmäistä kertaa. Uroksen tavasta sanoa toisen nimi saattoi selvästi huomata, että tämä vähätteli tai halveksui sitä.

"Menes nyt, Raiden varmasti tarvitsisi apupojua johonkin, ja minullakin on tämän parempaa tekemistä." Tämä totesi tyynen oloisena ja kevyesti virnistäen, ennen selkänsä kääntämistä toiselle ja rauhallisesti kävellen ryhmänsä suuntaan. Uros ehti astella pari askelta, kunnes pysähtyi ja höristi korviaan kuullakseen, olisiko toisella vielä jotain sanottavaa. Tämän tyyneys ja rauhallisuus olivat tarkoituksellisia, sillä Sagasu toivoi ärsyttävänsä toista mahdollisimman paljon asenteellaan.

Malum Nox

"Kuten sanotaan pidä ystävät lähellä, mutta vihollinen lähempänä. Siitä kyllä voit olla varma että tämä on vasta alkamassa...rakki." Uros sanoi sekarotuiselle tyynesti kumminkin pieni uhmakas virne naamallaan. Uros ei tosiaan toisen nimeä tiennyt eikä sitä kysyisikään niin oli päättänyt alkaa kutsua toista uudella "lempinimellä", mutta tämä oli siitä varma että tulisi toisen nimen vielä kuulemaan. Susi oli kyllä huomannut toisen lausuvan hänen nimensä hyvin halveksivaan sävyyn, mutta päätti olla huomioimatta sitä.  

"Tässä minulla on ihan hyvä olla, mutta mene vain tekemään mitä ikinä te kirppusäkit teettekään. Hmm, kuuluiko siihen ehkä oman hännän jahtaamista ja oraville haukkumista tai entäpäs jos antaisit minulle tassua niin saisit palkkion siitä?" Hukka kysyi olevinaan ihmettelevästi, mutta naurahti kevyesti loppuun. Mustaturkki päätti kokeilla veitsenterällä tanssimista toisen kustannuksella, mutta tuskin tämä sekarotuinen nyt menisi johtajaa häiritsemään ja valittamaan että häntä herjataan.

Sagasu oli saanut herjansa kyllä perille ja uroksen olisi tehnyt mieli jo tarttua toista kaulasta jo monta kertaa, mutta hän päätti olla mahdollisimman rauhallinen ulkoapäin vaikka sisällä kiehui. Hänen ainakin tulisi näyttää suhteellisen hyvätuuliselle oli se sitten pakotettu hymy tai ei. Nox rupesi jo vähän katselemaan ympärilleen enemmänkin missä Raiden olisi, mutta päätti istahtaa paikoilleen ja vasta sitten lähteä jos käsky kävisi.

// Enään ikinä en kirjoita pelejä kun hoito hauvavauva on hereillä :'D //

// Voin kuvitella, että sellaisen seura voi vähänväliä viedä keskittymisen :D //

Sagasu

Naura vielä, kun voit. Se tekee väjäämättömästä kostostani vain paremman. Sagasu ajatteli omahyväisenä, kuunnellessaan toisen sarkasmin täytteistä puhetta. "Hah, jopa oraville haukkuminen olisi paremmin käytettyä aikaa, kun sinulle puhuminen." Tämä heitti vielä hymähtäen loppuun, edelleen selin Noxiin, ennen rauhallista kävelyä poispäin toisesta. Uros ei todellakaan puhunut totta, hänen henkilökohtaisesta sodastaan suden kanssa oli jo näin lyhyessä ajassa tullut sekarotuisen korkein prioriteetti. Hän halusi jopa tietää enemmän Noxista, vaikkakin siksi, että voisi tämän heikkoudet saada selville ja siten saada etulyöntiaseman.

Sagasu oli myös huomannut sen, ettei susi ollut kutsunut häntä nimellä. Tummaturkki ei ollut varma, eikö toinen vain sitä tietänyt, vai tahallisesti yritti ärsyttää. Oli miten oli, hän vannoi itselleen, että Nox tulisi vielä kutsumaan häntä nimellä, ennen kuin Sagasu tämän viimeinkin pistäisi hengiltään. Ajattelen liian pitkälle tulevaisuuteen. Minulla on paljon suunniteltavaa, jos haluan saavuttaa sen tilanteen... Uros ajatteli, suunnitelmien alkaessa jo hahmottumaan hänen mielessään.

Sekarotuinen palasi ryhmäläistensä luokse, jotka olivat hiljaa kummastelleet Noxin ja ryhmänjohtajansa välistä jännitystä. "Onko ongelmia?" Yksi näistä kysyi. Miltei transsissa kävellyt Sagasu havahtui kysymykseen ja näytti lievästi ärsyyntyneeltä. "Ei tietenkään, älä kysele tyhmiä." Tämä tiuskaisi takaisin alaiselleen, joka hieman säikähti vastauksen nopeudesta ja jännittyneisyydestä. "Meillä on huomenna tehtävää, levätkää riittävästi siihen mennessä, älkääkä kyselkö mitään typeriä. Ai niin, ja pysykää kaukana tuosta sudesta." Uros selosti paikalla olleelle ryhmälleen, nyökäten sitten Noxin suuntaan.

// Olikos tämä peli tässä, vai haluatko jatkaa? Olisi erittäin hyvä näiden kahden ekaksi peliksi mielestäni :3 //

Malum Nox

Nox kuunteli Sagasua ivallinen hymy kasvoillaan. Tällä ei enään ollut herjaa, jota heittää vaan halusi hävittää toisen maailmankartalta kokonaan. Kyllä minä sinut vielä hengiltä saan...Uros ajatteli hetken aikaa. Hänen vain tulisi pitää toista silmällä ettei koira pääse yllättämään.

Sagasun palattua takaisin ryhmänsä pariin tummaturkki hymähti, mutta katse pysyi vielä toisessa. Toisen poistuminen oli ehkä tällä hetkellä molempien kannalta parempi ja Nox saisi aikaan miettiä kuinka Sagasun voisi kukistaa. Hukka tiesi että sekarotuinen ei olisi niin tyhmä että juoksis surmansuuhun joten ei ottaisi riskiä käyttää pelkkää voimaa.

Mustaturkin katse oli yhä koirassa, joka jutteli ryhmälleen. Nox tiesi että uros puhui hänestä nyökkäyksen perusteella, mutta suden keskittyminen herpaantui Raidenin saavuttua takaisin paikalle. Dobermanni käski sutta jaloilleen ja jatkamaan heidän matkaansa, jotta päivä olisi pian jo pulkassa. Kaksikko kääntyi Sagasun vastakkaiseen suuntaan, jolloin susi vielä kerran katsoi taaksensa vilauttaen raivosta hampaitaan. Tummaturkit pian hävisivät muun lauman keskelle kuin aaveet.

// Huhhu anteeks että kesti tämän kanssa ;__; Nyt vaan oottelee uutta pelii > //