Happiness has its price (Kaksinpeli: Lone Wolf)

Yu Gija

Yu Gija oli saapunut Ohun uudelle alueelle muutama päivä sitten ja hieman tutustunut elämään lauman keskuudessa. Yu Gija oli jopa saanut muutaman tuttavan, mutta tämä ei vielä luottanut noihin hengellään. Yu Gijalla kun oli hieman vaikeuksia luottaa välillä, vaikka kyseessä olisikin oma lauma tai "armeija". Naaras oli tyytyväinen elämään alpeilla, vaikkei tuo ollutkaan se "täydellinen" paikka joksi paratiisia kuvailtiin, mutta Yu Gija ei nähnyt syytä taistella tuosta tuntemattomasta alueesta. Kuitenkin kuulemastaan päätellen Kurokage ei ole hyvä valinta suurvaltiaaksi, kun kerta tyrannisoi jopa pentuja.

Yu Gija huokaisi rankan metsästys reissun jälkeen, kun oli auttanut talven takia hankkimaan ruokaa ja he olivat sattuneet löytämään vielä hirven. Hirvi oli kyllä laihtunut talven takia ja oli huomattavasti heikompi, mutta ei tuo hidastanut sen taistelua. Yu Gija käytti kaikkia mahdollisia ryhmäkoordinaatioita jotta kaikki pääsisivät naarmutta pois. Hirvi lopulta kaatui, tunnin tanssimisen jälkeen ja kaikki koirat selvisivät sen suuremmilta ruhjeilta, mutta pieniä kuhmuja saattoi tulla.

Yu Gija tyytyväisesti kantoi ansaitsemaansa palaansa ja asettui makoilemaan kuivaa maata löytäessään. Tämä järsikin lihaa hyvän tovin häiriöimättä, mutta Yu Gija piti silti kaikkia ohi kulkevia hieman silmällä. Yu Gija kyllä luotti, ettei kukaan laumassa tämän kimppuun kävisi, niin tuosta saattoi huomata hieman rentoutta. Yu Gija ei ollut nähnyt Volyaa kahteen päivään, mutta tiesi että ystävänsä oli kunnossa. Toinen kun oli myös armeijasta ja Yu Gija hieman näkikin normaalit villit koirat heikompina, mutta eihän se näin aina ollut.

Volya

Volya oli palannut nopeasti lauman arkeen sitten saatettuaan Yu Gijan Ohuun pari päivää aikaisemmin, eikä ollut tuota nähnytkään siitä asti. Siitä huolimatta uusi tuttavuus oli kyllä Volyan ajatuksissa hänen suorittaessaan normaalia rivisotilaan työtaakkaansa. Fakta kuitenkin oli, että sakemanni halusi kuulla nartusta ja siitä, miten tuo oli pärjännyt laumassa. Tämä mielessään, Volya koitti parhaansa paikantaa toverinsa matkallaan upseerin tapaamiseen. Uros oli ennakoinut tätä varten ja ajan vapauttamiseksi suorittanut päivän tehtävänsä nopeasti, mutta huolellisesti.

Onni taisi olla hänen puolellaan, sillä harmaaturkkinen paikansikin Yu Gijan helpommin kuin saattoi edes toivoa. Osa joukoista oli juuri saapunut metsästysreissulta, ja Yu Gija näytti olevan yksi heistä. Volyan oli hankala erehtyä etäisyydelläkään noista erivärisistä silmistä, jotka aina välillä vilkuilivat ympärillään olevia epäilevinä. Narttu ei ollut selvästikään nähnyt, tai sitten tunnistanut Volyaa, mutta paikalla olikin paljon laumalaisia joten uros ei tuota pohtinut, vaan helpottuneena hölkkäsi kevyesti ystävänsä luokse.

"Hei!" Tuo huudahti hieman vaimennetulla, mutta silti kuultavalla äänellä lähestyessään. Volyan hölkkäys menetti nopeuttaan mitä lähemmäs hän saapui, ja lopulta seefferi pysähtyi lopullisesti parin metrin päähän nartusta. "Löysinpäs sinut, tovarishch." Tuo totesi, vitsikkäästi hymyillen kielen käytölleen, joka oli viittaus heidän ensitapaamiseensa. "Miten olet pärjäillyt?" Volya heitti välittömästi perään, innokkaana saada tietää toisen kuulumisista.

Yu Gija

Naaras yllättyi iloisesti kuullessaan Volyan. Tämä oitis nousikin seisomaan ja hymyili tuolle. "Volya!" sanoi naaras onnellisen kuuloisesti, mutta jälkeempäin ihmetteli miksi olikaan niin iloinen nähdessään toisen. Naaras antoi kuitenkin asian olla ja ja hymyili toiselle "Hyvinhän minulla. Tykkään tästä rennosta ilmapiiristä... ja siitä, ettei tarvitse vahtia omaa ruokaansa hengellään." Yu Gija hiukan naurahti lopuksi ja katsoi sitten toista silmiin. "Mitäs sinulle? Oletko vielä saanut ylennystä? Kuulin, että tavoittelet sitä." Yu Gija sanoi hieman virnistäen, kuin haluaisi toista tahallaan härnätä, mutta ei aikonut.

Yu Gija tarttui jäljellä olevaan lihan palaseen ja antoi sen Volyalle(?). Olet sen ansainnut, tuo sanoi ja käveli toisen ohitse, antaen häntänsä osua tuon naamaan. Yu Gija ei edes tajunnut tehneensä niin. Yu Gija käveli lähimmän vesilähteen luokse ja laski päänsä juodakseen. Yu Gijan käänsikin hieman päätän, vilkaistakseen salamyhkäisesti kauempana takanaan olevaa volyaa samalla.

Naaras hymyili ja palautti katseensa eteenpäin, mutta säikähti hieman nähdessään uroksen toisella puolella juomapistettä. Uros oli yksi metsästäjistä ja oli tullut myös juomaan, kovan metsästyksen jälkeen. Yu Gija ei sanonut mitään ja oli vaalmiina lähtemään, kun toinen jo avasi suunsa. "Sinähän olet se uusi... Yuugijako se oli?" tuo sanoi nuolaisten huuliaan. Naaras katsoi tunteettomasti toista ja siirsi katseensa sivulleen sanoessaan "se on Yu Gija." Uros naurahti "Anteeksi, en tiennyt... Olet todellä hyvä metsästämään muuten. Sinun pitäisi tulla auttamaan useamminkin! Saisimme enemmän ruokaa kaikille." uros sanoi iloisesti hymyillen ja antaen häntänsä heilua. Yu Gija pysyi hiljaa toista tuijottaen hiukan totisella katseella. "Mikä on nimesi?" Tämä kysyi hieman varovaisesti, mutta vain varmistaakseen, ettei jättäisi huonoa kuvaa itsestään. Yu Gijalla kun ei oikein ole ollut ystäviä, Volyaa lukuun ottamatta. Uros hymyili "anteeksi etten esittäytynyt, Olen Kakyoku, mutta voit kutsua minua Okuksi." Yu Gija tirskahti hieman "Selvä Okusama." Uros naurahti "En nyt sentään vaimo ole! Kutsun sinua sitten Yūjiniksi sitten!" uros sanoi hymyillen ja tarpoen pois paikalta. Uros myös vilkaisi Volyaa muutaman kerran todella "poraavalla" katseella. Toisen kutsuessa Yu Gijaa yūjiniksi tämä hieman häkeltyi. Tämä ei tiennyt miten ystävän tulisi käyttäytyä. Ystävä... tämä mietti ja tuijotti heijastustaan veden pinnasta.

Volya

Vuosia omillaan vaeltanut Volya hymyili vain entistä leveämmin Yu Gijan sanoille ruoan vartioimisesta, sillä hän tiesi täysin mistä narttu puhui. "Jep, se on yksi laumaan kuulumisen eduista." Uros vastasi asiantuntevasti, ja kohtasi Yu Gijan katseen omallaan. Toisen viittaus ylennyksen tavoittelemisesta yllätti Volyaa hieman, hänen hymynsä laski hitusen ja toinen kulma lähti nousuun, luoden yhä ystävällisen vaikkakin kysyvän ilmeen. Onko ollut ikävä? Seefferi tuumi hieman huvittuneena siitä, miten toinen oli tästä tietoinen. Hän ei kuitenkaan muuten vastannut, vaan palasi rennompaan olemukseensa jälleen.

Nartun tarjotessa jäljellä ollutta lihanpalaa, Volya vasta tajusi olleensa nälkäinen ja syömättä koko päivän. "Kiitos, jos vain vaadit..." Volya sanoi vitsikkäällä äänensävyllä, rennosti seuratessaan ohitseen kulkevaa Yu Gijaa, mutta säpsähti vähän nartun hännän yllättäessä iskiessä urosta kasvoihin. Volya lamaantui ja hämmentyi hetkellisesti, Yu Gijan jatkaessa huolettomana juomapisteelle. "Ööh..." Volya aloitti, yrittäessään vaivalloisesti kommentoida tilannetta, mutta kääntäessään katseensa lopulta hänen taakseen pysähtyneeseen Yu Gijaan, sakemanni hylkäsi aikomuksensa sanoa mitään. ... Mitä tuo oli? Hän pohti, tarkkaillessaan vettä juovaa Yu Gijaa. Tätä pohdintaa kesti parin sekunnin ajan, kunnes Volya tuli siihen päätökseen, että ele oli ollut yksinkertainen vahinko, jota Yu Gija ei ollut edes huomannut.

Yhä hieman hämmentyneenä, Volya siirsi huomionsa takaisin lihaan edessään, upottamalla hampaansa siihen. Harmaaturkki tajusi kuitenkin olla tästä kiitollinen ystävälleen, sillä olisi piakkoin tapaamassa ylemmistöä ja mieluusti söisi ennen sitä. Pienennettyään palasta hieman, Volya otti tuon kokonaan leukojensa väliin ja kääntyi ympäri vain havaitakseen Yu Gijan ja toisen laumalaisen keskustelevan. Sakemanni otti pari askelta lähemmäs, päästessään samalla kärryille keskustelusta. Yllättäen tuo urospuolinen laumalainen naurahti ja vilkaisi Volyaan. Volya itse ei täysin tunnistanut toisen katsetta, muttei pitänyt siitä yhtään ja vastasi omalla totisella katseellaan, pudottaen jäljellä olleen lihanpalan, joka aiheutti pienen läsähdyksen osuessaan maanpintaan.

Yhä tämän Kakyoku-nimisen uroksen lähtiessä poistumaan paikalta, Volya naulitsi totisen katseensa häneen. Sotakoiralla teki melkein mieli jopa näyttää hampaitaan, mutta hän ei ollut täysin varma mistä tämä kaikki johtui. Vasta Yu Gijan ja hänen ollessaan kahden, Volya alkoi viimein rauhoittumaan. Hän jätti ruokansa siihen paikkaan ja asteli lopun matkaa veden äärelle, aivan Yu Gijan viereen (?). "Outo tyyppi, mikähän hänellä oli?" Uros kysyi, katsoen kanssa veteen, nähden kaksikon peilikuvat vierekkäin. Sinisten silmien tarkkaillessa vedenpinnan heijastumia, Volya tunnisti naaraan mahdollisesti pohtivan jotain. "Oletko kunnossa?" Hän esitti jatkokysymyksenä, lievä huolestuneisuus äänessään. Volyan rentous oli vaihtunut nyt lievään totisuuteen ja mietteliäisyyteen.

Yu Gija

Naaras oli täysin ajatuksissaan toisen tullessa tämän vierelle, esittäessään ensimmäisen kysymyksensä ja siksi Yu Gija ei tuota kuullut. Miksi minusta tuntuu, kuin unohtaisin jotain tärkeää...? Yu Gija heräsi ajatuksistaan, tajutessaan tuijottavansa Volyan heijastusta ja siksi hieman säpsähti toisen ilmestystä. Yu Gija nostikin katseensa Volyaan ja toinen esittikin kysymyksen, mihinkä Yu Gija ei oikein osannut heti vastata. "O-olenhan minä...? kuinka niin?" Yu Gija ihmetteli hiukan, koska ei itsekkään tiennyt mitä sanoa.

Hetken hiljaisuudessa Yu Gijasta ilmapiiri oli hieman ahdistava ja tuo halusi vain kadota. Naaras ei kuitenkaan tohtinut vain häipyä sanomatta mitään. Yu Gija huokaisi hieman ja istuutui, katsoen taivaalle. kohta sataa... tai ukkostaa. Ilmassa leijuu sähköinen haju... Yu Gija totesi päässään. "On ollut hieman hankalaa tottua näin rauhalliseen elämään... herään nykyäänkin aamulla pieniin paniikki kohtauksiin tai painajaisiin, jotka johtuvat armeijassa elostani..." Yu Gija sanoi apea ilme kasvoillaan. Yu Gija käänsi katseensa Volyaan, antaen tuolle lempeän hymyn ja jatkaen "Mutta enköhän minä selviä." Yu Gijalle oli epänormaalia, kertoa kenellekkään omista murheistaan, mutta tunsi siltä, että sen kertominen voisi edes auttaa hiukan ja tämä kun luotti Volyaan. Naaras hymyili uudestaan "Eiköhän hakeuduta suojaan, ennen kuin taivaalta putoaa salamia." Yu Gija lopetti hiukan naurahtaen lievittääkseen pientä jännitystä.

Volya

Volyan kasvoilla oli epävakaa huolestuneisuuden ilme, joka säilyi sellaisenaan Yu Gijan kertoessa tarinansa aivan loppuun asti. Volya oli myös kohottanut katseensa vedenpinnasta seuralaiseensa ja tarkkaili toisen piirteitä kiivaasti katseellaan. Volya tunnisti niin hyvin sen, mitä Yu Gija kuvaili. Uros ymmärsi henkilökohtaisesta kokemuksesta mitä tällainen elämänmuutos, erityisesti sotakoiran kokemuksien jälkeen saattoi aiheuttaa. Volyan katse siirtyi rauhallisen hitaasti takaisin veteen, miettiessään kuulemaansa. Sakemanni hädin tuskin reagoi Yu Gijan seuraaviin sanoihin, vaikka kuuli ne kyllä.

"Minä ymmärrän..." Volya lopulta vastasi. "Ihmisten sota on harvoin mitään kaunista." Hän jatkoi, puriessaan vähän hammasta pahojen muistojen palatessa suorastaan automaattisesti uroksen mieleen. Volya katsoi taas Yu Gijaan ja hänen katseestaan saattoi nähdä sympatiaa narttua kohtaan. Hetken aikaa Volya vain katsoi toista hiljaa (?). "Mutta, olet oikeassa. Jotain on ilmassa." Volya yllättäen totesikin, vilkaisten pikaisesti taivaalle ja siten rikkoen katsekontaktinsa. "Minulla on vielä hyvin aikaa rupatella." Seefferi jatkoi nyt rennomman oloisena ja katsoi takaisin ystävättäreensä. Volyan olemus oli palannut takaisin rennompaan itseensä.

Yu Gija

Naaras tallusti lähimpään suojaan jonka tiesi ja tietysti siellä oli muitakin ohulaisia. Osaa ei kuitenkaan haitannut sade tai ukkonen ja siksi varmaan joutuivatkin vartiointiin kura säällä. Yu Gija vetäytyi muista kauemmas ja tietoisesti istuutui selkä vasten seinää. Naaras sulki silmänsä, tietäen, että alkaisi "uhkailemaan" tuijottavia katseellaan. Yu Gija ajattelikin, että näin olisi parempi ja pystyi myös rauhoittumaan. Vaikka Yu Gijan silmät olivatkin kiinni, tämä tiesi lähes täysin mitä ympärillään tapahtui. Toivottavasti en tee mitään typerää täällä... Yu Gija mietti hieman huolissaan, avaten silmänsä. Naaraan katse löysi oitis tuon aiemmin tavannen uroksen, joka nyt keskusteli muille naaraille, suuri hymy kasvoillaan. Kakyoku näytti myös hieman vilkuilevan Yu Gijan suuntaan, muttei naaras itse sitä äkännyt. "Kakyoku saattaa odottaa jotain hyvää hetkeä mennä "kuhertelemaan" tuolle tulokkaalle..." kuiskivat suojassa olevat nuoremmat naaraat. Yu Gija haki katseellaan Volyaa, jonka oli jättänyt jälkeensä(?) hakiessaan suojaa. Naaraan löytäessä tuo, tuli Yu Gijan kasvoille lempeä hymy, vaikkei toinen ollut tätä vielä huomannut(?). Yu Gija asettuikin lepäämään, koska tiesi sateen kestävän mahdollisesti kauan. Olimme onnekkaita, kun saimme metsästyksen lopetettua ennen tätä... se olisi vaikeuttanut työtäni... Yu Gija pohti maaten kivisellä maastolla.

/en keksinyt parempaa -m-

Volya

Sakemanni lähti seuraamaan Yu Gijaa suojaan, mutta jäi nartusta vähän jälkeen. Hän mietti aikatauluaan ja tarkkaili tummentuvaa taivasta jatkoa pohtien. Volyalla ei vielä ollut kiire, mutta ei myöskään haluaisi kulkea sateessa. Olisi siis ihanteellista, jos sade loppuisi mahdollisimman pian ja matka upseerin tapaamiseen ei tapahtuisi litimärkänä. Saavuttuaan muiden joukkoon, Volya haki välittömästi katseellaan Yu Gijaa jo toistamiseen tältä päivältä. Tajuten nyt jo toverinsa tottumuksen pysyä etäällä muista, Volya havaitsi tuon nopeasti eikä tuhlannut yhtään aikaa, vaan alkoi rennon hölkkäyksen neidin luokse.

Matkaa oli vielä muutama metri, kun Volyan sivustalla olleet nuoremmat naaraat kiinnittivät hänen huomionsa. Uros ei ollut täysin varma siitä, mistä nuo puhuivat, mutta naaraat selvästikin vilkuilivat Yu Gijan suuntaan. Havainto aiheutti lievää hämmennystä Volyassa ja hän tunsi jonkin olevan poissa kohdiltaan, kuin ilmassa oli myrskyn sähköisyyden lisäksi jotain muutakin. Harmaaturkki ei kuitenkaan osannut sanoa mitä.

Volya keskitti huomionsa takaisin aloillaan makaavaan Yu Gijaan ja pysähtyi aivan metrin etäisyydelle tuosta. "Tuota... Onko jotain tapahtunut?" Volya kysyi, kohottaen toista kulmaansa epäilyn ja huolen eleenä. Hän nyökkäsi ja vilkaisi sivusilmällä nuorempien naaraiden suuntaan, palauttaen sitten katseensa takaisin Yu Gijaan. Tämän eleen oli tarkoitus osoittaa juoruilijoiden paikallaolo, jos Yu Gija ei heitä vielä ollut huomannut.

Yu Gija

Naaras oli hiukan toivonut, ettei Volya tajuaisi ilmapiiriä. Tämä kun ei jaksanut vaivautua kinastelemaan yhtään enempää asiasta, kuin jo oli. "Älä heistä huoli. Ovat vain kateellisia uudesta tulokkaasta ja tuon taidoista." Yu Gija puhui itsestään, kuin kolmannesta persoonasta. Toivottavasti tämä ärsyttävä ilmapiiri katoaa, koska en jaksa tällaista... Yu Gija mietti hiukan ärtyneenä ja katsoi maahan.

Yu Gija kiinnitti Volyaan taas huomionsa "Eiköhän asiat parane ajan myötä. En jaksa ruveta heille selittämään tilannettani tai taitojani." Yu Gija selitti ja toivoi, että Volya olisi puuttumatta tämän murheisiin. Naaras kun oli jo tarpeeksi ärtynyt.

"Hei Kakyoku. Nyt se kuhertelee Volyalle." Nuoret kuiskivat ja tirskuttivat. Kakyoku oli huomannut myös Volyan saapumisen, muttei kiinnittänyt tuohon huomiota. Tämä käänsi päänsä vasta sitten, kun nuoret naaraat siitä sanoivat. Luolassa sanat tosin kantautuivat kauemmas ja siksi Yu Gija kuuli tuon. Naaras vain lummisti korvansa ja katsoi noita ärtyneenä. Tämä vielä tästä puutuikin... Olkaa hyvä vain ja vetäkää Volyakin kohteeksenne. Tuplasti enemmän sotilaita teillä sitten vastassa. Yu Gija välttikin taistelemasta, kenenkään kanssa ja siksi nuoret olettivatkin tätä aika normaaliksi (heikoksi) naaraaksi. Yu Gija huomasi, että Kakyoku oli tuijottanut kiivaasti Volyaa ja tämä ärtyi vielä enemmän. Naaras nousikin seisomaan ja asteli Kakyoun katseen eteen, aivan Volyan vierelle. Naaras irvisti hiukan tuolle vihaisesti ja kuiskasi Volyalle "Sade tekisikin minulle hyvää. Menen sinne, ennen kuin pintani kärähtää näihin tolloihin." Yu Gijalle normaalit koirat tai sudet, jotka olivat eläneet lemmikkeinä tai villeinä, oli lähes kirjaimellisesti Snobeja.

Yu Gija asteli pihalle ja hakeutui mahdollisimman kauas kenestäkään, vetäytyen puun alle suojaan sateelta. Naaras istui ja nojasi vasten tuota puuta. Yu Gija nosti katseensa oksiin ja vilkuili ympärillään olevaa loskaa sekä vettä. Hah, Ilmainen pesu. Ihanaa. Yu Gija tuhahti hieman. Tämä oli tottunut sateessa seisomiseen, armeijan takia, muttei silti siitä tykännyt. Yu Gija harvemmin tulikaan kipeäksi mistään, mutta silti mieluummin vältti kokeilemasta onneaan.

Volya

Sakemanni ei ollut varma mitä ajatella Yu Gijan kuvailemasta tilanteesta. Volya ei ollutkaan havainnut tällaista ilmapiiriä laumassa, saati ikinä aikaisemmin elämässään. Juuri kun uros oli aikeissa kommentoida jotenkin, kyseiset naaraat jatkoivat juoruamistaan kuuluvasti. Kuhertelee? Kateellisia? Mitä ihmettä tämä kaikki on? Volya tuumi hämmentyneenä kuulemastaan. Hän oli elinikäisenä sotilaana totisesti keltainen ja pihalla ympärillään tapahtuvasta draamasta. Kuitenkin, kohdatessaan Kakyokun katseen jälleen, Volya vakavoitui ja kohtasi sen tuimana välittömästi. Oli kuin jokin hänen sisällään olisi aktivoitunut, hänen oli vastattava tämän laumalaisen eleeseen, se oli kuin... Haaste?

Tuijotuskisan keskeytti Yu Gija, joka siirtyi Volyan ja Kakyokun väliin ja Volya keskittikin katseensa takaisin narttuun. Tuon tuima ja vakavampi ilme suli lievään levottomuuden ja häiriintyneisyyden muotoon, kun Volya yritti hakea jotain vastausta Yu Gijasta, mutta ei sitä niinkään saanut, vaan narttu ilmoitti olevansa lähdössä. Volyan siniset silmät seurasivat yhä selityksen puutteessa Yu Gijaa, tuon astellessa luolasta ulos. Sitten katse palasi vielä kerran tähän Kakyoku -nimiseen urokseen. Volya alkoi myöskin astelemaan luolan sisäänkäyntiä kohti, muttei irroittanut katsettaan toisesta. "Jos sinulla on ongelma kanssani, käyttäydy kuin sotilas ja vie asia komentoketjussa ylöspäin." Volya totesi kylmästi, ohittaessaan Kakyokun. Hän ei jäänyt katsomaan toisen reaktiota, vaan keskittyi tästedes ystävänsä saavuttamiseen.

Luolasta poistuttuaan, Volya havaitsi välittömästi sateen alkaneen ja päätteli kastuvansa sittenkin. Tuo seikka ei kuitenkaan enää ollut tärkeä, vaan seefferillä oli paljon palavampi halu vain löytää Yu Gija ja yrittää selvittää se, mitä ihmettä hänen ympärillään oli oikein tapahtumassa. Yu Gija ei kuitenkaan ollut turhan kaukana (?) ja Volyan onnistui paikantamaan tuo nopeasti. "Yugi!" Hän kutsui toista lähestyessään, nyt luonnostaan lyhentäen nartun nimen. Harmaaturkki pysähtyi vähäisen metrin päähän toisesta, jääden seisomaan vesisateeseen viereisen puun suojan ulkopuolella. "Mitä ihmettä tapahtuu, oletko vaikeuksissa?" Volya kuulusteli. Hämmentyneisyys äskeisestä vain lisäsi hänen huolestuneisuuteensa. Uros ajatteli Yu Gijaa mahdollisesti jopa parhaimpana ystävänään nyt jo, eikä todellakaan halunnut tuon joutuvan mihinkään ongelmiin laumassa. Ja jos ongelmia muiden laumalaisten kanssa todella olisi, aikoi Volya tehdä parhaansa auttaakseen.

Yu Gija

Kakyoku oli vain tuhahtanut Volyan sanoille. Uroksessa oli jotain, mikä häiritsisi Yu Gijan elämää niin kauan kuin tuo tuolla oli. Naaras oli hiukan yllättynyt, kun Volya seurasi sen perässä pihalle luolasta. harvemmin kukaan uhrautui kastelemaan turkkiaan, tullakseen kärttyisän naaraan seuraan. Kuitenkin tuo ele jo yksinään rauhoitti Yu Gijaa hieman. Yu Gija ravisti päätään kieltävästi toisen sanoille. "Hän on myös karannut samasta armeijasta josta lähdin, mutta minua ennemmin... Siksi hän näkee velvollisuutenaan luoda minusta itselleen puoliso, mutta hädin tuskin tunnen tuota... Uhkaili myös palauttaa minut armeijaan jos en tuota hyväksy." Yu Gija selitti, hieman tauoten lausettaan, koska ei osannut asiaa ystävälleen selittää kunnolla. "Mukava hän kyllä on, mutta liian ärsyttävän itseensä rakastunut. Metsästyksen jälkeen jopa kuullutti, että aikoo tehdä minusta Japanin parhaimman puolison itselleen!" Yu Gija selitti hieman turhautuneena ja höyrystyneenä. Yu Gija ei jaksanut sellaisia koiria sitten ollenkaan, varsinkin jos kyseessä oli joku samasta armeijasta ja tietää millaista siellä oli. Kehtaakin uhkailla minua sillä asialla... "Tämä alkoi siitä, kun hän ensimmäistä kertaa tunnisti minut, päivän lähtösi jälkeen. Ensiksi hän epäili minua, että tulin hakemaan hänet takaisin riveihin... Mutta pian tuo alkoi kiinnostumaan minust, koska olen niin... Erillainen." Yu Gija tuhahti ja käänsi viimmein katseensa Volyaan "Tämä ei ole kuitenkaan mitään uutta minulle, koska armeijassa naaraat helposti nähtiin enemmän leluina, kuin sotilaina." naaras selitti hieman rauhallisemmalla ilmeellä. "Eikö teidän armeijassa ollut naaras sotilaita ollenkaan?" Yu Gija uteli.

//muutin hieman Yu Gijan ja Kakyokun välejä, koska sain paremman idean yhtäkkiä.

Volya

Sakemanni oli miltei tyrmistynyt kuulemastaan. Tieto siitä, että hän oli onnistunut asettamaan Yu Gijan hankalaan tilanteeseen jo toistamiseen, vaikkakin tiedottomana, kadutti häntä suuresti. Ja vaikka Yu Gijan kertoma selittikin paljon ilmapiiristä, Volya ei oikein tiennyt miten auttaa. Hän oli aikeissa kommentoida tilannetta, mutta Yu Gijan kysymys uroksen ajasta armeijassa yllättikin hänet niin, etteivät seefferin sanat ikinä materialisoituneet.  

Volya naurahti hieman hysteerisen oloisena, kuin toisen kysymys olisi ollut vitsi. "Naaraita? En tainnutkaan kertoa sinulle sen tarkemmin, mistä olen kotoisin?" Hän esitti vastakysymyksenä. Volyan ilme vakavoitui ja hän huokaisi kerran syvään, ennen kuin käveli aivan Yu Gijan vierelle ja suojaan sateelta (?). Sotakoira istahti rauhallisesti maahan, katsoen hetken aikaa hiljaisena vesisadetta. "En ollut sellaisessa armeijassa, kuin sinä." Volya aloitti, vilkaisten narttuun lyhyesti, ennen jatkamista. "Se oli... Palkka-armeija. Ihmiset siellä olivat julmia, eivätkä suinkaan urotekojen tai kunnian perässä, vaan rahan... Niin yksinkertaista. Sotakoirat ja vain urokset, olivat kaikki pelkkiä sijoituksia, aseita... Kuten minä. Siksi minulla on tämä liivikin. " Uros myönsi, selvästikin aiempaa haikeampana.

Yu Gija

Toisen hiljaisuus hieman aluksi kummastutti tätä, mutta tajusi pian, ettei puheen aihe ollut mikään helppo, kun löysi itsekkin vaikeuksia puhua siitä. "Älä huoli, ei sinun tarvitse vastata." Yu Gija sanoi nopeasti ja tekohymy kasvoillaan.

Yu Gija oudoksui toisen käytöstä aluksi. pitääkö hän minun elämää vitsinä? naaraas ajatukset saattoi nähdä hetkellisesti tämän kasvoilta. "et ole mielestäni..." Yu Gija vastasi hieman epäillen sanojaan. Volya asettuikin lähemmäs, mikä aiheutti sillä hetkellä hieman paniikkin Yu Gijan osalta, koska ei tuo osannut odottaa toisen lähtevän liikkeelle. Siksi tämä liikahtikin nopeasti askeleen taaksepäin ja jälkeempäin hieman oudoksuen tapahtunutta. tämä naurahti hieman, koska ei osannut muutenkaan reagoida. Yu Gija kuitenkin palasi paikalleen ja Volya(?) asettui vierelleen. Yu Gija hieman uteliaalla katseella katsoikin Volyaa. tämä kun ei pitkään aikaan ollut nähnyt tun kasvoja niin läheltä. Siksi naaras hieman säpsähti toisen katsahtaessa tämän suuntaan. Yu Gija kuunteli toista, sanasta sanaan ja jokseenkin pystyi näkemään selityksessä samanlaisuuksia ja erillaisuuksia omaansa. "Armeijassa josta tulin, ihmiset hyödynsivät koiria paljon ja leikkivät heidän hengillä, asettaen pommia heihin tai pakottaen ne taistelemaan aseistettua ihmistä vastaan, ilman minkään laista suojaa. Liivisi osalta oletkin mielestäni hieman onnekkaampi, koska voin kuvitella sen pelastaneen sinut, edes muutaman kerran."Yu Gija taukosi vetäen henkeä ja rauhoittaakseen itseään hieman " itse en saanut mitään niin hienoa ja naaraana Armeijassa, olin yhtä tärkeä heille, kuin jokin vanha ja ei toivottu riepu. Minua kirjaimellisesti kidutettiin koulutuksen aikana, eikä meidän haavojakaan parannettu vaan jätettiin mätimään. Omissa silmissäni se kohtelu oli rankka, mutta sinun kokemuksesi ovat sinulle rankkoja... En osaa siksi nähdä osasi huonoja puolia, koska en osaa ajatella muiden tilannetta omaani huonompana..." Yu Gija yritti selittää ajatuksiaan, mutta se ei auttanut ilmapiirin haikeudessa. Yu Gija huokaisi ja hymyili hieman Volyalle "Toivoin joskus, ettei ihmisiä olisi ollenkaan... nyt en tiedä mitä heistä ajattelisin, koska heidän ansiosta sain ystävän. Tarkoitan sinua Volya. Sinulle on helppompi kertoa näistä asioista, mutta en tiedä miksi." naaras selitti katsoen hiukan itsestään vasemmalle (johonkin vain).

//Lol, hieno teksti minulta taas. Yu Gija pälättää liikaa XD

Volya

Volya pohti Yu Gijan sanoja, jälleen sadetta seuraten. Hänellä ei ollut epäilystäkään siitä, etteikö narttu olisi nähnyt kauheuksia ihmisten alaisuudessa ja tuon kertoma ei urokselle kuulostanutkaan menevän lainkaan nuotin vierestä. Sanat räjähteistä ja aseistettuja ihmisiä vastaan taistelemisesta erityisesti toivat hänen omia muistojaan takaisin pintaan, jonka seurauksena Volyan mieliala ja olemus laskivat hetkellisesti vielä entistäkin enemmän. Harvinaisesti hänen korvansa jopa laskivat niskaan ahdistavista muistoista. Menneisyydestä keskustelu kuitenkin tuntui kantavan jotain pitkäkantoisempaa... Volya ei osannut täysin sitä paikantaa, mutta kaksikon keskustelu tästä aiheesta antoi jotain helpotusta hänen sisimmissään.  

Seefferin pohtiessa vastaustaan, Yu Gija yllättikin hänet jälleen viimeisellä lauseellaan ystävän löytämisestä: Volyan korvat suorastaan pomppasivat takaisin ylöspäin ja katse siirtyi takaisin narttuun pienessä yllättyneisyydessä. Tuntui kuin hänen mielensäkin olisi virkistynyt ja avautunut enemmän kaikelle mitä toinen sanoi. "Minä... " Volya aloitti hieman huterasti, mutta pysähtyi vielä lopullisesti kokoamaan ajatuksensa vastaustaan varten. Hän mietti sisimmässään tuntemaansa helpotuksen tunnetta ja sitä, miten Yu Gijan, hänen toverinsa paikallaolo oli siihen osallisena. "... Olen samaa mieltä, Yugi!" Uros sai lopulta sanottua, selvästikin aikaisempaa iloisemmalla äänellä. "Minustakin on helpompaa jutella... Olisiko se siinä, että me olemme kokeneet samoja asioita?" Hän vielä ehdotti, kevyt hymy kasvoillaan ja silmät ystävällisyyttä tuikkien.

Yu Gija

Naaras hymyili, kun Volya kertoi toisen ajattelevan tätä ystävänään, mikä jostain syystä helpotti Yu Gijan mieltä ja naaras ei siihen syytä saanut. Yu Gija ei kuitenkaan sen suuremmin asiasta ajatellut, koska oli niin iloinen toisen sanoista. Yu Gija tuijotti hetken miettivästi Volyaa tuon kysyessä "Niin... se voikin olla mahdollista, vaikka en näe itseäni juttelemassa Kakyokun kanssa samalla lailla." Yu Gija totesi ja kallisti mietteliäänä päätään. "Syy siihen kuitenkin voi olla, etten näe häntä ystävänä millään lailla." Yu Gija virnisti ja hieman naurahti. Yu Gija käänsi katseensa Volyaan, vain tajutakseen tulleensa toista lähemmäs ja melkein osuen kuonollaan tuohon. Yu Gija naurahti hiukan nolostuneena ja liusui hieman kauemmas toisesta, vaikkei tajunnut miksi niin teki.

Kakyoku oli tullut myös sateeseen ja irvisti ärsyyntyneesti Volyalle, nähdessään kaksikon läheisyyden. Uros oli jäänyt luolan suun kohdille, mutta ei ollut sateelta suojassa siltikään. "Yu Gija! Tule tänne-" Yu Gija keskeytti toisen heti tajutessaan tuon paikalla olemisen. "En tule! Mene nuolemaan kassejasi, hullu!" Yu Gija vastusti, mikä vain sai Kakyokun pään höryämään vihasta. "Tulet tänne nyt nainen, etkä vastustele kun puolisosi puhuu! Vai haluatko, että revin tuon idiootin pään takiasi?" Kakyoku huusi. Yu Gija tuhahti ja nyrpisti kuonoaan tuolle. Kakyoku oli vihan sokaisema ja kirosi hetkellisesti Volyaa ja Yu Gijaa. "Tiedät itsekkin, että isäni oli päättänyt sinut puolisokseni ja aion sen täyttää!" Kakyoku huusi uudelleen, mikä sai Yu Gijan virnistämään. "Hah! Tapoin isäsi!" Naaras huusi tuolle, mikä aiheutti Kakyokun menemään hetkellisesti shokkiin, mutta lopulta uros suuttui niin, että lähti vaanimaan kaksikkoa kuin seuraavaa saalistaan. Yu Gija vilkaisi Volyaa vierellään(?) ja kuiskasi "Hän on ylempiarvoisen poika armeijassa ja vaikka hän on ollut vuoden poissa, on hänen taistelu taidot yhä hyvät. Siksi en ole häneen niinkään koskenut, koska ymmärrän etten häntä yksin saisi voitettua helposti..." Yu Gija selitti tuolle äkkiä ja toivoi, ettei Volya aliarvioisi tuota. Naaras kuitenkin ymmärsi, ettei täältä nyt poistuttaisi, ilman verilöylyä. Kakyoku irvisti Volyalle "Tapan "ystäväsi" sitten isäni kuolemasta maksuna!" Kakyoku huusi ja hyökkäsi Volyaa päin. Yu Gija meni pieneen lukkoon tajutessaan Kakyokun sanat. Volya? Yu Gija mietti hieman hätääntyneenä ja tuijotti urosta. Yu Gijalla napsahti jokin ja naaras juoksi Volyan eteen, tuota suojatakseen iskulta. Kakyokun isku ei siis osunut Volyaan vaan Yu Gijan ja naaraalle tuli kylkeen suuri viilto haava. Haava vuoti enemmän verta aina kun Yu Gija vähänkin liikkui ja naaras puri hampaansa yhteen. Yu Gija oli tottunut kipuun, mutta tiesi, että voisi mahdollisesti kuolla tuohon haavaan jos sitä ei tyrehdyttäisi. "Käytit sitten isäsi parasta liikettä heti ensimäisenä? Naurettavaa." Yu Gija sanoi Kakyokulle virnistäen. Kakyoku tuijotti Yu Gijan kylkeä, pienessä shokissa ja uros menetti täysin järkensä. Kakyoku karhati vihaisena Volyalle ja näytti hampaansa. "Tämä on syytäsi!"

Yu Gija ei viitsinyt liikkua Volyan ja Kakyokun välistä, koska suojeli mieluusti hengellään Volyaa. Naaras ei ymmärtänyt miksi, mutta lopulta Yu Gijaa alkoi pyörryttämään ja tämä siirsi katseensa luolaa kohti. Luolan suulla oli joukko naaraita jotka olivat kauhistuneita näkemästään. Olivathan he tykänneet Kakyokusta jollain tapaa. Yu Gija virnisti noille ilkikurisesti, mikä hieman hetkautti nuorempia naaraita.

// Anteeksi pitkä kesto jälleen. :/ //

Volya

Volya tarkkaili Yu Gijaa, tuon puhuessa. Uros tunsi olonsa rauhalliseksi tässä seurassa, eikä itsekään tajunnut toisen siirtyneen lähemmäksi, ennen kuin Yu Gija kääntyi hänen puoleensa. Realisaatiolla oli hieman samankaltainen reaktio Volyaan, hän hymyili mahdollisimman rennosti, toinen kulma nostettuna pienessä hämmennyksessä.

Siinä hetkessä, Volya tunsi halun sanoa jotain Yu Gijalle. Ennen kuin sakemanni ehti edes selvittää ajatuksensa sanoistaan, oli Kakyoku palannut heidän seuraansa sateeseen. Volya tunnisti nyt jo äänen ja heti saadessaan pahaenteisen kollegansa näkyviinsä, oli aikaisempi ilmapiiri turmeltunut. Alat todella ärsyttämään minua. Volya totesi mielessään ja vaikkei hän mitään sotilaan asiallisuutensa takia sanonut, saattoi tuon sinisten silmien tuimasta katseesta päätellä Volyan suhtautumisen Kakyokuun.

Siksi Volya olikin yllättynyt Yu Gijan vastauksesta Kakyokun vaatimukseen ja hän kääntyi nartun puoleen kysyvä ilme kasvoillaan. "Yugi, otetaan ihan rauhassa." Hän ehti vain hädin tuskin sanoa seuralaiselleen, kun tuo yllätti hänet toistamiseen, sekä shokkeerasi Kakyokua. Tapoit hänen isänsä?! Uros ihmetteli, tajutessaan nyt kahden välisen sopan olevan vain entistä suurempi. Seuraavat tapahtumat olivat nopeita, eikä Volya sotakoiranakaan osannut niitä täysin odottaa. Kakyoku oli muuttunut vihamieliseksi ja Volya valmistautui iskuun, mutta uroksen järkytykseksi Yu Gija oli rynnännyt väliin ja ottanut iskun hänen puolestaan vastaan.

Yugi! H*lvetti! Oli ensimmäinen ajatus, joka Volyalle tuli näkemästään näystä. Järkytyksestään huolimatta, Volya astui välittömästi lähemmäs nähdäkseen Yu Gijan haavan paremmin. "Miksi, Yugi?!" Hän tiuskaisi huolestuneen oloisena. Volya yritti asettua nartun ja Kakyokun väliin, estääkseen mitään muuta ristitulta. Hän näytti epäröimättä Kakyokulle hampaansa ja teki kaikkensa olla hyökkäämättä tuon kimppuun, sillä Volyan psykologisessa ohjelmoinnissa oli olla taistelematta omia vastaan, huolimatta henkilökohtaisesta mielipiteestä.

"Mitä ihmettä sinä teet?! Kutsutko itseäsi sotilaaksi? Takaisin riviin tai tulet katumaan sitä!" Volya komensi niin auktoriteettisellä äänellä kuin vain kykeni. Hän oli hiuskarvan päässä hyökkäämästä Kakyokun kimppuun.

Yu Gija ei kuullut Volyaa tuon käskiessä rauhoittua, kun olihan naarastakin alkanut ärsyttämään ja tajunnut muististaan asioita joita olisi halunnut unohtaa. Tsh. En pääse pakoon teoiltani... Otan ne sitten avosylin vastaan, täydellä teholla! Yu Gijan muistoja armeijasta vilahteli sen silmissä [referenssi siihen että: Napalmit vilahtelee silmissä :'D] mitkä saivat naaraan rajoilleen. Yu Gija ei sitä sanoin voinut kuvailla, kuinka taisteli erillaisia tuskia ja tunteita sisällään.

Yu Gija pudisti päätään, ja käänsi silmänsä Volyaan. "Syylläni ei ole nyt väliä..." Naaras sanoi näin, koska ei varsinaisesti tiennyt miksi oli tullut eteen. "Minä vain... Aistin, että hän käyttäisi pelkurimaisesti tuon liikkeen..." Yu Gija yritti thedä itselleensäkkin järkeä miksi oli niin ajatellut. Olihan Yu Gijalle jo yllättävän epänormaalia olla ystävä saatikaan sotilaalle. Yu Gija ravisti päätään, koska tämän silmissä sumeni ja keskittyminen alkoi herppaantua. Helv.... huokaus. Yu Gija ei pystynyt edes päässään pysyä vihaisena, koska tunsi olonsa siihen liian heikoksi. Naaras taivutti itsensä nuolemaan haavaansa, mutta koska taivutti kehoaan, tuli verta vain enemmän. "Perhana!" Yu Gija manasi itsekseen, kun ei saanut vuotoa tyrehtymään. Naaras viimmein vilkaisi Kakyokuaa joka oli seurannut naarasta vain huollestuneena ja taistellut jotain päässään. Naaraan katse toi kuitenkin Kakyokuan takaisin, mutta yhä vihaisena ja sekä hieman petetyn oloisena. "Isäni ei ollut tehnyt mitään pahaa! Ei hänen tarvinnut kuolla... Hullu ämmä!! Ansaitset jokaisen haavasi, erityisesti tuon jonka annoin!" Kakyokua kiehui vihasta ja se eniten oli nyt kohdistettu Yu Gijaan, mikä sai naaraan hiukan suuttumaan. Yu Gija ei silti sanonut tuolle mitään vaan antoi toisen kylpeä vihassa ja että toinen menettäisi haaveensa tästä puolisokseen tekemisen.

Volyan sanat kaikuivat Yu Gijan mielessä ja naaras kyseenalaisti Sotilaana olemisen. Toisen auktoriteettinen ääni oli antanut Yu Gijalle kylmiäväreitä, ollessaan toista niin lähellä ja hiukan alistuin tuon takia. Kakyoku virnisti Volyalle ja vilkaisi Yu Gijaan, mikä sai jonkin uroksessa napsahtamaan. "Oletko itse sitten yhtään parempi?!? Vietät aikaasi petturin kanssa joka käänsi selkänsä koko armeijalle ja lähti! Äläkä yhtään komentele minua, Hulikka!" Yu Gija murahti toisen sanoille "Teit itse saman!" Kakyokua naurahti ja katsoi naarasta kuvotusta täynnä. "Minä lähdin isäni määräyksestä, mutta sinä otit toverin hengen. Vieläpä oikein amiraalin. Olisit voinut vain hyväksyä asemasi ja kitua!" Yu Gija pysyi nyt hiljaa. Naaras tunsi, kuin liika tästä olisi paljastettu ja nyt Kakyoku vielä oli oppinut painelemaan oikeita nappeja saamaan tämän pois normaalista taistelu mielestään.

//Ei haittaa ^^

Volya

Volya ei hetkeen päästänyt Kakyokua pois näkyvistään, vaan naulitsi kylmästi ja totisesti tuon katseellaan. Sakemannin hampaat olivat edelleenkin uhmaavasti näkyvissä toiselle urokselle, kun Volya puri niitä yhteen täydestä vihasta. Omien tulitus oli aina ollut suurimpia rikkeitä jotka Volya tunsi, mutta hänen suhtautumisensa tilanteeseen oli aivan omaa luokkaansa. Hänestä tuntui, kuin panoksena olisi ollut jotain niin paljon enemmän, nimittäin oikea ystävä eikä vain mikä tahansa rivisotilas. Mitä ikinä tapahtuisikaan, uros ei antaisi tilanteen pahentua Yu Gijan osalta.

Harkitusti Volya irrotti katseensa kohteestaan ja siirsi tuon sivustaansa, että näkisi Yu Gijan kääntymättä kuitenkaan pois Kakyokun suunnasta. Samassa liikkeessä hänen uhmaava olemuksensa suli pois huolestuneisuuden tieltä. "Yugi...?" Sakemanni kysyi, normaalia hiljaisemmalla äänellä, tarkoittaen puhua vain Yu Gijalle. "Mitä ikinä tapahtuukaan, pysyttele etäällä." Hän jatkoi totisella äänellä, vilkuillen takaisin Kakyokun suuntaan varmistaakseen, ettei tuo yrittäisi mitään. Volya ei jäänyt odottamaan vastausta nartulta, vaan kääntyi jälleen täysin kohtaamaan Kakyokun. Paikalle, luolan suulle oli nyt kerääntynyt sivullisia, jotka Volya saattoi nähdä sivusilmällään. Kukaan ei kuitenkaan yrittänyt tulla väliin, joka sai Volyan miettimään pienellä epätoivolla. Missä ovat upseerit? Hän kyseenalaisti, tietäen nyt ettei varmaankaan pystyisi komentamaan Kakyokua lopettamaan käyttäytymistään.

Taistelu näytti vain entistä todennäköisemmältä. Silti, tässäkin jännittyneessä ilmapiirissä Volya tiesi taistelun tuovan pelkkää harmia ylempiarvoisten kanssa, mutta jokin osa hänestä ei välittänyt vaan halusi ainoastaan kostaa Kakyokulle Yu Gijan haavoittamisesta. Matala murina alkoi nousemaan tuon kurkusta, sotakoiran ottaessa uhmakkaan askeleen Kakyokun suuntaan. "Peräänny. Nyt." Hän komensi vain entistä vihaisemmalla ja uhmaavammalla äänellä. Tuon sinisissä silmissä paloi liekki, joka viesti sotakoiran itsekurin muurin murtumisesta.

Yu Gija seurasi sivusilmällä molempia uroksia, hiukan pohtien, että miten oltiin tähän tultu. Kuitenkin sen keskeytti pian Volyan ääni ja naaras käänsi katseensa urokseen joka puhui tälle hiljaisesti. "Mitä?" Yu Gija kysyi ihmeissään ja katsoi kun Volya Kiinnitti katseensa Kakyokuun, joka vain ärähti uroksen katseelle. Tämä saattaa muuttua likaiseksi... Yu Gija katseli ympärilleen ja näki yleisöksi tulleet, mutta ymmärsi, ettei heistä olisi apua juuri nyt. Kakyoku kuitenkin napsahti, kun Volya vilkuili sivusta katsovia ja lähti silloin hyökkäämään Volyan kimppuun. Kakyokulla oli huono tapa käyttää iskuja joissa oli paljon voimaa, mutta vähän kontrollia ja ne rasittivat tuon nopeasti. Siksi Kakyoku välttikin tekemästä liikettä iskunsa Yu Gijaan, jälkeen. Kuitenkin Kakyokun rynnäkkö tulikin äkki pysähdykseen matalan murinan ja tämän korviin erittäin auktoriteetisellä sävyllä, mikä saikin Kakyokun epäröimään ja hiukan perääntymään. "Et sinä minua komenna!" Kakyoku vastasi hiukan nopeasti, vain koska pienen paniikin alaisena uros oli alkanut pelätä näyttävänsä heikolta. "Saisit itse häipyä!" Kakyoku jatkoi. Yu Gijan reaktiot olivat heikonneet ja tämä ei enää vastannut Kakyokulle. Naaras pakotti itseään pysymään jaloillaan ja hereillä, sotilaan taisteluvaiston takia. Kuitenkaan Yu Gija ei ollut mihnään asemassa hyökätä, koska oli niin heikkona, että hädintuskin pystyi ajatella kunnolla kun päässä hiukan pimeni. Yu Gija oli vuodattanut vertaan paljon, mutta ihmeellistä oli että tuo pystyi vielä seistä, saatikaan seurata vihollistaan Kakyokuaa joka oli uhka tälle ja siksi tämä ei päästänyt itseään maahan, lepäämään tai hoivaamaan haavaansa.

//Vaikea oli keksiä vastausta XD

// Anteeksi poissaoloni. xc //

Volya

Kakyokun sinnikkyys ja sanat koettelivat Volyan hermoja, jotka olivatkin jo äärimmillään. Tilanne ei ollut helpottunut laisinkaan kaikesta harmaaturkkisen sanomasta ja hän tiesi keinojen olevan vähissä. "Riittämiin! Peräänny!" Volya komensi edelleen uhmaavalla äänellään, sekä eteni sanoista tekoihin: äkillisesti sakemanni ampaisi suoraan syöksyyn Kakyokua päin (?), aikeinaan tönäistä tuota rajusti kauemmas. Tämä oli Volyan vihoviimeinen oljenkorsi, yritys hätyyttää Kakyoku pois rikkomatta sotilaan koodiaan ja suorastaan tappelemista niin kutsutun rivitoverin kanssa. Jos Kakyoku ei perääntyisi, ei Volya aikoisi pidätellä yhtään itseään iskemästä hampaitaan tuon kaulaan. Mitä tapahtuisikaan, Volya ei tulisi astumaan pois tämän riitapukarin ja Yu Gijan välistä. Erityisesti, kun narttu oli jo kärsinyt Volyalle itselleen tarkoitetun iskun.

Kakyoku jäi paikoilleen ja ei reagoinut mitenkään Volyan hyökkäykseen, muuten kuin vingahtaen iskun osuessa. Yu Gijakin saattoi hiukan kivettyä, mutta luotti Volyaan ja siksi ei pelännyt, niin kuin Kakyoku oli alannut toisen uhmaavalla äänen sävyllä. Kakyoku lensi hetken ja liukui kurassa vähän matkaa, mutta nousi jaloilleen heti pysähdyttyään. Kakyoku turhautui ymmärtäessään viimmein asemansa ja ärähti "Pidä se ämmä sitten! Ei siitä edes ole naaraaksi!" Kakyoku hölkkäsi luolalle, ihan kuin olisi kunnossa asian kanssa, mutta päästyään hieman syrjään, tuo vinkui mustelmistaan joita sai osuessaan maahan ja sen kiviin. Kakyoku kirosi itsekseen Volyaa, mutta tiesi nyt ainakin pysyä uroksesta kaukana. Yu Gija kaatui heti, kun Kakyoku katosi näkyvistä ja naaraasta huomasi oitis tuon kärsimyksen. "Perhana!" Yu Gija huudahti, kun yritti itse nuolla haavaansa, mutta taivutus aiheutti veren vuodon nopeutumisen. Naaras yritti nousta jaloilleen, päästäkseen suojaan ja pois, nyt verisen kuraisesta maasta, mutta Yu Gijan jalat eivät kannatelleet tätä. Yu Gija turhautui avottumuudestaan sillä hetkellä ja puri hampaitaan yhteen.

//anteeksi kestosta

Volya

Volya ei osannut arvata lyhyen hyökkäyksensä seuraamuksia, hän odotti jotain arvaamatonta tai itse pahinta, mutta Kakyoku ottikin siipeensä ja perääntyi ilman suurempaa taistelua. Volya ylläpiti uhkaavan olemuksensa yhä Kakyokun perääntyessä, seuraten tuota intensiivisen tuimalla katseella. Rinnassaan uros tunsi sydämensä pumppaavan hidastumatonta tahtia ja kuuli veren kohisevan korvissaan, kun taas jalat olivat jännittyneet ja vahvasti aloillaan. Harmaaturkki ei edes rekisteröinyt Kakyokun sanoja, vaan keskittyi täysin sen valvomiseen, että tämä kävelevä uhka poistuisi paikalta pysyvästi.

Vasta nyt Volya alkoi palautumaan entiseensä ja vilkaisi heti ensimmäisenä Yu Gijan suuntaan. Kun suoranainen uhka ei ollut enää olemassa, tekisi Volya kaikkensa vahingon korjaamiseen, näin sotakoira luonnostaan kulki armeijan hänelle opettaman protokollan mukaan. "Yugi!" Sakemanni huudahti huolestuneena, hölkäten ripeästi nartun luokse. Pysähdyttyään tuon vierelle, Volya näki nyt haavan totisuuden. Helvetti... Hän kirosi mielessään. "Hengitä rauhassa, pärjäät kyllä!" Harmaaturkki vakuutteli käydessään samalla päässään läpi vaihtoehtoja tilanteelle. Volyan alkuperäinen tapaaminen upseerin kanssa oli totaalisesti jättänyt uroksen ajatukset, sillä tuo olisi yli kaiken varmistamassa Yu Gijan selviytymisen. "Meidän pitää saada sinut turvaan täältä ulkoa. Pystytkö ollenkaan kävelemään? Nojaa minuun." Volya jatkoi nopeatempoisesti, mutta selvästi ja hallitusti, asettuen Yu Gijan vierelle ja valmiina tukemaan tuon kävelyä jos narttu siihen vain pystyisi.

Naaras otti tukea Volyalta ja kaksikko(?) käveli sivumpaan kuraiselta alueelta. Yu Gija puri hampaitaan yhteen kivuta koko matkan, mutta ei vinkunut tai voihkinut, koska sotilaan koulutus varmisti Yu Gijan henkisen kestävyyden. Haava oli kivulias ja muutaman kerran Yu Gija säpsähti kävellessä, kun kipu viilsi koko kehon läpi. "Kiitos..." Yu Gija sanoi päästyään sivummas suojaan. Onneksi ei suoleni tulleet pihalle... jos Kakyoku osunut alemmas, olisin varmasti kuollut... Naaras mietti päässään, tajutessa iskun pahuuden. Yu Gija oli Volyaa puollustaessa olettanut Kakyokun iskevän heikommin, tuon osuessa naaraaseen, mutta uros oli iskenyt tosissaan Yu Gijaa vain koska oletti iskevänsä Volyaa. Yu Gijalla alkoi olla vaikeuksia pysyä valveilla ja naaraan silmissä pimeni. "...O-olen menettänyt liikaa verta..." Yu Gija totesi, tuon pää lössähtäessä maahan silkasta väsymyksestä. Naaraan silmät pysyivät auki ja Yu Gija puri hampaita yhteen, keskittyen valveilla olemiseen. "Hae apua..." Naaras ehdotti Volyalle toivossa, että tuo hakisi jonkun joka osasi sitoa haavoja, esimerkiksi Tesshinin ja sen ettei Yu Gija pystyisi pitelemään hengestään kauaa kiinni.

Volya

Volya tuki Yu Gijan kevelemistä varovaisesti, kunnes kaksikko pääsi pois mutaiselta maalta ja narttu kykeni asettumaan makuulle. Volya huomasi Yu Gijan piilottelevan kipuaan, joka oli selvästi paljon siedettävää. Asian ajattelu sai hänet tuntemaan pahaa tapahtuneesta, iskuhan oli tarkoitettu hänelle, eikä Kakyoku olisi todennäköisesti kyennyt aiheuttamaan tällaista vahinkoa hänelle suojavarusteensa ansiosta. "Rentouta lihaksesi, älä liiku yhtään enempää kuin on pakko." Volya selitti seuralaiselleen.

Mutta, Yu Gijan puhuessa Volya oli pienen dilemman edessä. "En tiedä kuka parhaiten kykenisi auttamaan... Tesshin varmaankin, mutta en ole varma onko hän paikalla... Olisi riskaabelia lähteä luotasi arvauksen varassa." Uros vastasi Yu Gijan pyyntöön pieni turhautuneisuus äänessään. "Pidän kyllä huolta, että se paskiainen Kakyoku maksaa teostaan, ylempiarvoiset eivät varmasti tykästy siihen käytökseen..." Volya kirosi viha äänessään, muistaen siinä samalla tapaamisensa upseerin kanssa, muttei kommentoinut asiaa mitenkään. "Voin lähteä hakemaan häntä, tai pyytää muilta apua, mutta verenvuoto tulisi pysäyttää..." Hän jatkoi, kääntyen sitten haavan puoleen. Näyttää pahalta... Harmaaturkki totesi mielessään, muttei sitä aikonut sanoa ääneen. "Mikä on olosi? En lähde tästä ellet ole varma jaksamisestasi. Parannan haavan vaikka itse, jos täytyy." Volya sanoi äänellä, jonka toivoi olevan rohkaiseva.

Yu Gija nyökkäsi Volyan sanoille ja taisteli tajunnan menettämistä. Miksi ihmeessä syöksyin väliin? Mikä minuun tuli?? Tiedän satavarmana, ettei se ääliö olisi pystynyt Volyaa sillä iskulla tappamaan... niin miksi? Yu Gija ei kuullut, kun Volya puhui siitä, että Kakyoku joutuu maksamaan. ...Ajattelenko häntä alitajunnassa henkeäni arvokkaampana, koska hän on ainoa ystäväni? Yu Gija palasi ajatuksistaan toisen sanoessa menevänsä ja Yu Gijan silmissä vilahti epäröivä katse hetken, koska naaras ei halunnut toisen lähtevän läheltään, mutta apu olisi tarpeen kuitenkin. "Pysyn elossa... Mene nyt vain, ei sen pitäisi vuotaa enempää jos en liiku..." Yu Gija oli liikkumattomana, aivan kuin kuollut ja tämäkin oli koulutettu naaraalle. Yu Gija oli siis todella näyttävä kuollut jos mitään. Yu Gija sulki silmänsä vain säästääkseen energiaansa ja rauhoitti hengitystään. "...Lupaan etten lähde minnekkään, Elossa taikka sitten sieluna..." Yu Gija kuiskasi sateen peittäen tuon sanat. Naaras oli hereillä, mutta kyvytön liikkumaan. Ainoa mitä naaras voi nyt on olla ja odottaa parantumistaan.