Arvaamaton liittoutuminen (Kaksinpeli, Daedra)

Uros laski päänsä hiukan, kun naaras hoivasi tämän haavoja ja urosta saattoi jopa pelottaa hieman, kun moni tunne oli purkautunut illan aikana ja uros ei kaikkia niitä osannut kontrolloida. Haava olisi luultavimmin tulehtunut jos sitä ei olisi hoidettu, mutta sellaista itsetuhoa Dae saattoi sillähetkellä itselleen toivoa.

Dae seurasi naarasta katseellaan, toisen asettuessa makaamaan ja Araigneén katse kertoi tuon odottavan Daea. Uros puri hampaansa yhteen "En ole sen arvoinen... en ole sinun arvoinen..." Uros mumisi ja raahasi jalkojaan, kävellessään naaraan vierelle makaamaan. Dae tuijotti naarasta silmiin, tietäen, että uroon silmistä näki kaiken. Sen myrskyn mikä tuon päässä meni, surua, vihaa, rakkautta ja monta muuta tunnetta jotka Araigneé oli onnistunut vapauttamaan. Dae oli niin surunsa ohjaama, että uskalsi laittaa kuononsa naaraan kuonon lähelle ja antamaan suukon, täynnä surua ja anteeksipyyntöä. Dae sopeutui makaamaan naarasta vasten ja asetti ajattelematta tuon vatsan päälle päänsä, kuin suojellakseen tuon mahaa.

Araigneé

Araigneé tuijotti urosta, joka tuli hänen viereensä makaamaan. Naaras oli hieman yllättynyt siitä, että Dae ei ollut lähtenyt hakemaan väkivallan tekijää. Araigneé kuuli uroksen puheet siitä, että hän ei olisi tarpeeksi arvokas naaraalle. Puheiden jälkeen Dae laski päänsä Araigneén vatsan päälle. Viimeisimmän eleen vuoksi naaras käsitti väärin Daen puheet. Hän luuli, että naaraalle tehty väkivalta oli muuttanut uroksen mielipiteen. Araigneé käänsi korviaan taaksepäin.
"Aijaa?", Araigneé mutisi vastauksensa epäselvästi. Hän käänsi katseen pois Daesta.

Araigneé nousi pian ylös ja katsoi jälleen Daea.
"Menen tarpeilleni...", Araigneé sanoi. Hänen puheessaan ei ollut mitään painotusta, vaan hän puhui kuin robotti. Naaras käänsi katseen metsään ja juoksi sinne. Uroksen eleet ja puheet olivat saaneet naaraan pelkäämään enemmän tiineyttään. En halua sitä... Varsinkaan tuntemattoman uroksen kanssa, josta en edes pidä..! Araigneé mietti päässään. Naaras kulki hetken eteenpäin, kunnes pysähtyi. Hän katsoi sivummalla olevaa kantoa. Se oli epätasainen, koska myrsky oli joskus aikoinaan kaatanut puun. Kannon lähellä oli terävän näköisiä oksia.

Araigneé katseli hetken kantoa kunnes päätti kävellä sen luo. Naaras kiinnitti katseen maassa oleviin oksiin. Naaras nappasi oksan maasta hampaisiinsa ja asettui makuulle. Naaras tuijotti vatsaansa. Hänen suunnitelmansa oli iskeä oksa vatsaansa, mutta naaras ei voinut tehdä sitä. Hän vain tuijotti vatsaansa. Mikä minulla on? Miksen vain tee sitä? Naaras ihmetteli päässään. Araigneé pakotti itsensä tekoon, mutta sai vain aiheutettua itselleen pienen pinta naarmun oksalla. Naaras tiputti oksan hampaistaan ja huokaisi raskaasti. Lopulta naaras laski päänsä maahan ja tuijotti eteenpäin tunteettomana.

Toinen lähti ja Dae jäi makaamaan, odottamaan toisen paluuta. Uros kun ei viitsinyt mennä etsimäänkään kun jos toinen vaikka vääntäisi isoa torttua, niin ei Dae haluaisi häiritä. Silti uros koko ajan oli huolissaan toisesta ja makasi paikoillaan, toista odottamassa. Dae saattoi myös hieman vain ajatella, ettei naaras haluaisi olla tämän luona ja siksi moni itsetuhoinen ajatus kävimielessä. Dae makasi siinä ja odottaisi varmaankin seuraavaan aamuun asti, kunnes saisi sen ajatuksen että toinen todellakin vihasi tätä. Dae näkisi sen syynä lopettaa kaikki tämä kipu ja lähteä...

Araigneé

Araigneé heitti oksan pois hampaistaan ja huokaisi raskaasti. Hän laski päänsä maahan ja tunsi väsymystä. Hän halusi olla rauhassa, vaikka järkevintä hänen olisi ollut olla Daen lähellä. Naaras haukotteli ja sulki silmänsä. Hän päätti yrittää nukkua tai edes levätä.

Aamu alkoi sarastamaan ja Araigneé havahtui hereille. Hän vilkaisi ympärilleen ja oli hämmentynyt olinpaikastaan. Eniten häntä ihmetytti missä Dae oli. Naaras nousi seisomaan ja vilkuili ympärilleen nopeasti. Hän ei nähnyt eikä aistinut muutenkaan tuttua urosta lähellä. Yhtäkkiä Araigneé muisti, että eihän tuo ollut paikka missä hän ja uros oli menneet erilleen. Naaras päätti lähteä sinne, missä oli viimeksi Daen nähnyt.

Araigneé saapui paikkaan missä hän oletti Daen olevan. Urosta ei näkynytkään missään. Naaras katseli ympärilleen. Naaras tunsi olonsa yksinäiseksi. Hän kiinnitti pian katseen maassa oleviin tassun jälkiin, jotka olivat uppoutuneet märkää maahan. Naaras huomasi jälkien johtavan sivummalle metsään. Naaras kävi nuuhkimassa jälkiä ja tunnisti Daen hajun. Naaras lähtikin juoksemaan jälkien perässä välillä nuuhkien maata.

Dae oli jäänyt makaamaan paikoilleen, auringon nousuun asti ja hän ei saanut unta. Uros tunsi olonsa ärtyneeksi, mutta enemmän surulliseksi ja petetyksi. Hän lähti... Ja se on minun syytäni. Mitä minä nyt teen? Eihän elämälläni ole enää tarkoitusta, kun ainoa voimani oli hän... Araigneé... Olen pahollani, että annoin sinun joutua sellaiseen tilanteeseen... Olen pahoillani etten voi olla mitään parempaa. Dae ajatteli ja nousi seisomaan.

Uros käveli ajatuksissaan pois lauman alueelta, tiheään metsään. Ei Daella ollut alunperin ajatuksia itsemurhasta, mutta tullessaan rotkolle hän mietti. Voisin hypätä... Päästää Araigneén tuskasta tuntea minut... ja omista tuskistani. Dae asetti etutassunsa aivan kiellekkeen reunalle ja katsoi alas. Pudotus oli pitkä ja pohjalla oli hiukan vettä, monen suuren kiven keskellä. Dae veti henkeä ja laski kehoaan hiukan kuin vaanimis asentoon. "Nyt tai ei kosk-"
Daen lause keskeytettiin ja uros heilautti nopeasti päänsä taaksepäin. Tekojensa katkeruus ja pieni ilo näkemästään saattoi välähtää uroksen silmissä kun tämä tuijotti tummaa siluettia metsän reunalla.

Araigneé

Araigneé nosti päänsä ja näki Daen kauempana. Naaraan sydän hyppäsi kurkkuun, kun hän näki uroksen rotkon kielekeellä ja valmiina hyppäämään. Naaras ei voinut muuta kuin juosta mahdollisimman lujaa kohti urosta estääkseen toisen teon. Naaraan onneksi Dae huomasikin naaraan lähestymisen.
"Älä tee mitään harkitsematonta", Araigneé huusi hieman ääni väristen.

Araigneé saavutti pian Daen. Naaras ei epäröinyt pysähtyä Daen taakse. Hän nappasi urosta takatassusta ja vetäisi kauemmas kielekkeeltä(?) varmistaakseen, että toinen ei hyppäisi.
"Älä hyppää", Araigneé pyysi. Hänen silmistään valui kyyneleitä. Hän oli todella säikähtänyt, jonka vuoksi naaras koki olonsa hieman huonovointiseksi. Hän ei silti aikonut tällä kertaa mennä olotilansa vuoksi pois. Hän halusi varmistaa, että Dae pysyisi hengissä eikä tekisi mitään typerää.

Dae vilkaisi kiellekkeeltä kerran alas, Araigneén huudahduksen jälkeen. Mitä minä oikein olin tekemässä!? Uros oli hiukan sisäisessä shokissa ja hämmentyneeltä. "Araigneé, minä-" Naaras kielsi Dae hyppäämästä, katkaisten uroksen lauseen. Vastalauseilla ei ollut nyt tilaa tässä tilanteessa ja Dae ymmärsi miksi. Araigneé piti myös suht, lujaa kiinni uroksen takajalasta ja Dae turhautuneena tuhahti itselleen, peruuttaen Araigneéa kohti. Uros katsoi, kun naaraan kasvoilla valui useita kyyneleitä ja Dae vannoi useampaan kertaan pysyvänsä elossa Araigneélle hiljaa, että lopulta omatkin kyynelensä karkasivat. Dae halasi Araigneé, koska ei tiennyt mitä muuta tekisikään ja lausui rohkaisevia ja lupaavia lauseita naaraalle. "Olen niin pahoillani..." Dae lausahti useammin, ennemmän siitä, että oli melkein jättänyt naaraan oman onnensa nojaan ja murskannut tuon sydämmen.

Araigneé

Araigneé itki ja kuuli Daen lupaukset pysyä hengissä. Uros halasi pian naaras, johon naaras tietenkin vastasi. Araigneé painoi päänsä toisen rintakehää vasten kuin kuunnellakseen toisen sydämen lyöntejä. Naaras hieroi päätään ja kuunteli Daen pahoitteluja.
"En tiedä mitä olisin tehnyt jos olisit kuollut. Olisin taatusti ollut vihainen sinulle, koska kaikki läheiseni ovat joko kuolleet tai kadonneet elämästäni", Araigneé puhui suoraan mitä ajatteli. Hän halusi uroksen käsittävän paremmin mitä naaras kävi tällä hetkellä läpi omassa päässään.
"Jos totta puhutaan... Yritin hieman samaa... Yritin...", Araigneé änkytti. Hän yritti etsiä sanoja miten kertoa asian. Hän saikin pian jatkettua: "Kun se uros teki minulle väkivaltaa niin koin ensimmäistä kertaa oloni todella tyhjäksi. En ole koskaan ollut niin tyhjä.. Muutenkin kun se uros nyt on voinut saada minut tiineksi... En ole valmis emoksi"
Naaras valutti muutaman kyyneleen. Hän tajusi ettei ollut vielä kertonut sitä mitä oli alunperin ajatellut.
"Yritin lopettaa tiineyteni väkisin itseäni satuttaen. En pystynyt siihen. Sain vain tehtyä pinta naarmun...", Araigneé avautui. Hän kuullosti synkemmältä ja painautui urokseen tiukemmin. Naaraan itkulle ei näyttänyt tulevan loppua.

Dae puri hampaansa yhteen kuunnellessaan Araigneén tunteita täynnä olevia sanoja. Uros ei uskonut olevansa Araigneélle niinkään tärkeä ja oli hiukan jopa kiitollinen siitä. "Olisin varmaan itsellenikin vihainen jos sen olisin tehnyt..." Dae mumisi itselleen ajatellessaan toisen sanoja.
Uroksen silmät hiukan suurenivat ja pieni yllätyksen, sekä kauhistumisen sekoitus vilisi sen kasvoilla, mutta uros piti päätään toisen hartioilla joten tuskin naaras näki. "Miksi... Miksi yritit? Tai miksi minä yritin...?" Dae pohti ja halusi löytää vastauksen kaikkiin kysymyksiinsä jota päässään piti.
Dae huokaisi toisen selittäessä syytään ja totesi "Ajatukseni siitä, että lähdit saivat minut tuntemaan oloni tyhjäksi ja turhaksi joten voin osittain ymmärtää..." Uros sanoi ja istahti Araigneén eteen.
Toisen puhuessa pennuista ja Emona olemisesta, Uros heilutti päätään. "Häneltä oli ilkeää riistää sinulta valinnan vapaus ja pakottaa sinulle mahdollisia vastuita, sekä stressiä..." Dae pohti hetken hiljaa. "Mutta lupaan auttaa sinua... Et joudu olemaan yksin pentujesi emo, jos niitä saat. Lupaan auttaa jos se vain on mitä haluat... Älä siis enää sorru viemään henkeäsi tai satuttamaan itseäsi... Mikään ei ole sen arvoista." Uros totesi sanojaan myös hiukan itselleen, mutta sanoi ne silti Araigneélle. Miten tästä pääsee enää pois? Olemme jo tunteiden rotkossa ja sieltä ei helpolla pääse pois, vaikka en siellä usein ole ollut... Uros huokaisi ja hieman hymyili. "Jos lähtisimme seikkailulle ja kauas näistä muistoista? Voisimme matkustaa jonnekkin jossa olisi paikkamme tai sitten palata, kun tunteemme sen sallivat?" Uros rohkaisi toista.

Araigneé

Araigneé tuijotti urosta silmiin tuon puhuessa.
"Ai karata? Kuullostaa hyvältä. Tämä metsä muistuttaa minua liikaa siitä väkivaltaisesta uroksesta", Araigneé sanoi. Hän oli hieman rauhoittunut tunteellisuudesta. Muutama kyynel vielä valui naaraan silmistä kun hän alkoi hymyillä lempeästi.
"Entä muut liittolaisesi? Oletko valmis jättämään heidät taakse hetkeksi minun takia?", Araigneé päätti kysyä. Hän oli tajunnut kuinka tärkeitä liittolaiset olivat Daelle. Naaras ei mitenkään halunnut tulla Daen ja hänen pitkä aikaisten liittolaisten väliin.

Araigneé vilkaisi vatsaansa ja huokaisi raskaasti. Naaras tajusi ettei voisi olla kevyt liikkeinen vatsan kasvaessa. Naaras koki ettei tiineys "pukisi" häntä. Araigneé piti tiineyttä todella suurena esteenä elämässään varsinkin kun hän ei ollut valmis tai halukas siihen.

Uros tuijotti hetken maata ja mietti toisen sanoja. Uskon, että he pärjäävät ilman minuakin... ja ei minusta olisi nyt mihinkään. Dae nosti katseensa Araigneén silmiin ja harvinainen hymy tuli uroon kasvoille. "En usko, että he piittaavat. Pärjäävät he ilmankin minun apua." Dae uskoi näin, koska harvemmin uros liittoutui kenenkään heikon kanssa ja Araigneén kanssa uros oli liittoutunut silkasta uteliaisuudesta, mutta nyt se oli enemmän tuon tunteista kiinni.

Dae huomasi toisen raskaan huokaisun ja vilkaisun mahaansa. Uros ei edes tajunnut asettaneensa tassuaan Araigneén mahalle, hieman kuin varjellakseen sitä. Hän jopa hymyili iloisesti, mikä oli harvinaista Daelle. "Kohdataan uudet haasteet yhdessä?..." Dae sanoi enemmän kuin ajatellen ääneen tai kohdistaen sanansa mahdolliselle pennulle. Dae huokaisi ja nousi seisomaan, katsoen sitten Araigneéta silmiin. "Mennään mihin mennään. Meidän tulee kuitenkin varoa tämän lauman väkeä ja Ohun väkeä... En usko tämän lauman hyväksyvän meidän "seikkailua" ja Ohu tuskin on meikäläiselle hyvä paikka. Heh" Dae totesi tunteettomasti.

Araigneé

Araigneé kuunteli Daen puheita. Hän ei vielä aikonut vastata, vaan katsella ympärilleen. Naaras halusi saada mielikuvan päähänsä hänen ja Daen yhteisestä seikkailusta.
"Kohdataan vain. En pärjäisi yksin nyt. Olisin todella huono emo tälle pennulle...", Araigneé sanoi. Lause ei ollut tarkoitettu hänelle suoranaisesti, mutta naaras päätti vastata pennun puolesta omasta näkökulmastaan.
"En haluaisikaan synnyttää täällä. En halua sen väkivallaan tekijän kerskuvan kaikille 'Tuossa se on! Minun oma tytär/poika!' tai jotain siihen suuntaan", Araigneé selitti.

Araigneé alkoi kävelemään ympäriinsä kuin etsiäkseen hyvää suuntaa puheidensa jälkeen. Aina hän keskeytti kävelynsä ja etsi toista suuntaan. Useaan kertaan naaras toisti tuon saman, kunnes katsoi Daea.
"Tiedät takuulla paremmin nämä alueet kuin minä. Näytä sinä suunta", Araigneé pyysi. Naaras hieman kallisti toista korvaansa. Naaras oli kuin täysin unohtanut mitä äsken oli tapahtunut. Kaikki suru ja synkkyys oli kadonnut naaraan mielestä. Araigneé vain halusi elää eteenpäin, eikä katsoa menneisyyteen. Kaikki menneisyyden arpia silti naaras ei voinut parantaa.

Milloin minusta tuli niin... Korni..? Dae mietti samalla, kun odotti toisen vastausta. Vastauksenaan Dae vain nyökkäsi tuolle ja vilkaisi hieman toisen mahaa. "Totta." Dae tuhahti ärsyyntyneenä ajatellessaan jonkun kerskuvan sillä tapaa pennusta, jota ei ansaitse. Dae näkikin itsessään enemmän isä ainesta kuin Araigneén raiskaajassa. "Pitäisiköhän minukin saada pentuja..." Dae mietti ääneen ja tuijotti hiukan tyhjyyteen. "Noh, mennään sieltä mistä meidät ei varmasti nähdä..." Dae sanoi ja päätteli, että toinen tietysti seuraisi. Dae kääntyi ympäri ja käveli suoraa pois Kurokagen reviiriltä. Ehkä nyt voin viimmein kokea surua ja onnea? Dae hymyili omille ajatuksilleen ja käveli hieman iloisen oloisesti.

Araigneé & Lilith

Araigneé seurasi urosta. Hän oli kuullut Daen ääneenajattelun omista pennuistaan.
"Olet hyvä isäpuoli... Tai no, opetetaan pentua kutsumaan sinua isäksi", Araigneé sanoi. Hän oli hieman häpeissään puheissaan. Häntä hävetti yhä tiinenä oleminen. Naaras ei osannut kuvitella itseään vieläkään emoksi.

Lilith asteli alueen rajoilla. Hän oli saapunut juuri tehtävältä. Hänellä oli ollut tehtävä käännyttää muutama uros lauman jäseniksi. Naaras kuuli sivummalta askelia, jotka kulkivat ulospäin alueelta. Naaras pysähtyi ja vilkaisi sivummalle. Hän huomasi vanhan liittolaisensa: Daen. Daen mukana oli tuntematon naaras, joka yllätti Lilithin suuresti. Naaras meinasi lähteä kävelemään Dae päin, mutta hän huomasi yhden uroksen melkeen seuraavan häntä. Lilith pysähtyi ja tuijotti ulkopuolista urosta.
"Älä seuraa", Lilith sanoi ja hymyili viettelevästi. Uros nyökkäsi ymmärtäväisesti ja jätti Lilithin seuraamisen. Lilith naurahti ja jatkoi matkaansa kohti vanhaa liittolaistaan.

Lilith asteli sivummalta Daen ja Araigneén eteen.
"Hei, Dae!", Lilith tervehti iloisena liittolaistaan. Naaras heilautti häntäänsä muutaman kerran ja hymyili. Araigneé tuijotti Lilithiä hämmentyneenä ja vilkaisi Daea kysyvänä. Lilith käveli pian Daen eteen ja heilutteli tuuheaa häntäänsä.
"Mitä sinulle kuuluu?", Lilith kysyi.
"Dae, kuka tämä naaras on?", Araigneé päätti kysyä. Lilith kiinnitti huomion toiseen naaraaseen. Lilithin katse muuttui hermostuneeksi, koska hänestä naaraan puuttuminen keskusteluun ei ollut todellakaan hyvä asia.
"Ole sinä hiljaa. Minä puhun Daen kanssa nyt", Lilith sanoi komentavasti. Araigneé kiinnitti huomion Lilithiin ja huokaisi raskaasti. Araigneésta tuntui, että hän ei tulisi kovin helposti toimeen tämän naaraan kanssa. Araigneé toivoi, että hänen ja naaraan välille ei tulisi mitään muuta kuin sanasotaa.

Dae kuunteli Araigneén puheita samalla kun he kävelivät pois alueelta. "En halua että ajattelet itsekkään minua pennun isäpuolena." Dae sanoi suoraa. Uros kun oli jo päässään kuin kiveen hakannut olevansa isä tulevaisuudessa.

Dae vilkaisi Araigneéta ja hidasti vauhtiaan hiukan päästäkseen tuon vierelle. Uros hymyili lempeästi, tajuamattaan tekevänsä edes niin. Daen kasvot kuitenkin muuttui hetkessä kiviseksi ja uros pysähtyi, huomatessaan Lilithin.

"Lilith?" Dae sanoi kuin kysymyksenä, toisen huutaessa tätä. Uros katsoi Lilithiä hiukan kylmästi, niinkuin tällä oli tapana katsoa kaikkia, joka ei ollut Araigneé. Daen kasvot ei värähtäneetkään Lilithin tullessa tämän eteen. "Eipä kummoista..." Uros tuhahti. "Olitko tekemässä töitä?" Dae kysyi ja vilkaisi suuntaan johon urokset lähtivät.

Dae Murahti Lilithin komentamiselle, mutta pian kääntyi katsomaan Araigneéta ja naurahti hiukan tuolle. "Araigneé, tässä on Lilith, yksi liittolaisistani." Uros kääntyi Lilithiin ja tämän kasvoille tuli ärsyyntynyt katse. "Lilith, tässä Araigneé, Puolisoni." Dae sanoi piittaamatta siitä, ettei puolisoina oloa oltu varmennettu Araigneélta.

Araigneé & Lilith

Araigneé kiinnitti huomion Lilithiin, joka oli jälleen kääntynyt katsomaan hymyillen Daea. Araigneé oli kuullut naaraan nimen ja kuullut kuka hän oli. Araigneé näytti hieman kateelliselta katsellessaan Lilithin ulkonäköä läpi. Naaras oli huomannut toisen naaraan kauneuden.
"Olin tekemässä töitä. Laumassa on jälleen muutama uros lisää", Lilith naurahti ja jatkoi. Lilithin katse vakavoitui kuullessaan toisen naaraan nimen ja lisäksi sanan "puoliso". Lilith käänsi katseen Araigneéhen taas.
"Vai, että puoliso.. En olisi uskonut sinusta Dae. Ennen olit niin vihainen, että kukaan ei uskaltanut edes lähestyä sinua", Lilith muisteli vanhoja aikoja ja katsoi Daea jälleen ja jatkoi: "Vanhoista ajoista tuli mieleen: Oletko nähnyt muita liittolaisia? Itse olen nähnyt Beelzeä eniten, ihme ettei hän nyt seuraa minua, kuten aina"

Araigneé katsoi Daea ja hymyili. Araigneé ei väittänyt vastaan puoliso-lisänimestään. Araigneé oli salaa päässään ajatellut Daen omana puolisonaan.
"Hän on kaunis", Araigneé kommentoi Daelle Lilithin ulkonäöstä. Araigneé katsoi sitten Lilithiä jälleen, joka oli kiinnittänyt huomion Araigneéhen.
"Olisit voinut sanoa tuon suoraan minullekin, mutta miten vaan", Lilith mietti ja jatkoi: "Mihin olette muuten menossa?"

Dae tuhahti ja virnisti ilkikurisesti Lilithille. "Kai olen tulossa vanhaksi? Olithan sinäkin aluksi aika ämmä." Dae naurhati, mutta murahti lopuksi tuolle. "Eikä Araigneé ole kovinkaan erillainen tai hellävarainen naaras, vaan raivoisa taistelija ja arvostan sitä suuresti." Dae huokaisi. "Huomautan vain, että osa orjista on alkanut kapinoida vastaan, vaikka heidän henkensä olisi pelissä. Muistutan nyt teitä molempia, että kurokagen laumassa monesti katsotaan naaraita heikompina ja heitä kokeillaan useasti, joten en menisi hurmaamaan uroksia vain saadakseni noita tähän laumaan. Siitä ei voi seurata mitään hyvää..." Dae kohdisti ärtyneen katseen Lilithiin enimmäkseen, mutta tajusi kyllä, että oli itsekkin tavallaan hurmannut Araigneén liittymään tämän kanssa.

Araigneé kehui Lilithin ulkonäköä mikä sai tämän hiukan virnistämään. "Eikö olekkin?" Daen hymy kasvoi "Ai anteeksi, luulin että puhuimme peilikuvastasi Araigneé." Dae naurahti ja hiukan leikkisästi heilutti häntäänsä. Dae ei ollut kuunnellut Lilithiä, eikä siksi kuullut tuon kommenttia, mutta kuitenkin toisen kysymyksen tämä kuuli. "Pois. Ainakin väliaikaisesti." Dae tuhahti.

Araigneé & Lilith

Lilith vain naurahti kuullessaan orjuudesta. Araigneé kuunteli tarkasti Daen puheita. Hän ajatteli ottaa asian vakavasti. Hän ei halunnut orjaksi.
"Ei ne minua orjaksi enää tee. Olinhan aluksi orja, mutta he huomasivat kuinka hyödyllinen manipuloinnin taitoni on", Lilith puhui rentona, ja jatkoi: "Työni on hankkia sen taidon avulla vahvoja uroksia laumaan".

Araigneén vakavuus katosi, kun Dae sanoi Lilithin olevan naaraan peilikuva. Lilithistä vertauskuva ei ollut hauskaa.
"En minä ole hänen näköisensä", Araigneé sanoi huvittuneena. Lilith vain ehti murahtamaan, kunnes kuuli Daen vastauksen siitä minne hän ja tuntematon naaras olivat menossa.
"Pois? Miten voit viedä orjan pois alueelta?", Lilith sanoi ja katsoi Araigneéta. Lilith oletti naaraan olevan jo orja, tai sitten hän on joskus ollut. Araigneén katse vakavoitui jälleen. Naaras tuhahti ja katsoi Daea.
"Ehkä olisi parempi jos kohtaisin Kurokagen ensin...", Araigneé ehdotti. Lilith näytti tyrmistyneeltä kuullessaan naarana lauseen.
"Eikö Herra ole nähnyt häntä?!", Lilith kysyi järkyttyneenä.

Lilith kiinnitti huomion Araigneéhen ja päätti kiertää tätä hieman. Naaras halusi tutkailla häntä hieman tarkemmin. Pian Lilith päättikin yhtäkkiä syöksyä naaran kaulaan kiinni hampain. Araigneé ei osannut odottaa sitä vaan sai osuman. Lilith heittikin Araigneén sivumpaan. Araigneé lennähtikin maahan kyljelleen, mutta hän nousi nopeasti ylös.
"Mistä hyvästä tuo oli?", Araigneé ihmetteli.
"Et ole laumajäsen virallisesti, joten sinua voi kohdella miten vain. Ihan sama oletko Daen, tai vaikka Lucen, puoliso", Lilith puhui. Araigneé näytti ymmärtävältä.
"Ymmärrän...", Araigneé sanoi. Naaras tutkaili Lilithiä ja muisti hänen sanoneen ettei lauma häntä orjaksi enää tee. Siitä päätellen Araigneé tajusi Lilithin olleen joskus orja, mutta ei enää. Araigneé vielä mietti Daen sanoja siitä kuinka naaraat olivat heikompia kuin urokset tässä laumassa. Araigneé tajusi kuinka suuren työn Lilith oli tehnyt arvonsa eteen.
"Olet tehnyt suuren työn arvosi eteen...", Araigneé sanoi ja yritti osoittaa jotenkin kunnioitusta Lilithiä kohtaan.
"Hyvä, että huomasit", Lilith sanoi koppavasti ja päätti vain istua maahan. Naaras sitten etutassullaan siisti tummaa harjastaan.

Dae katsoi tunteettoman oloisesti Lilithiä tuon puhuessa, mutta päätti olla vastaamatta. Ei naaras ikinä Daea ollut kuunnellut, jopa silloin kun Dae tuosta vielä tykkäsi. Dae hymyili Araigneén vastaukselle "En meinannut sitä ihan noin, mutta... olkoon." Uros totesi ja katsoi tuota silmiin. Lilithin käytös alkoi huollestuttaa Daeta ja tämä pysyi varuillaan tuosta. Ei Dae silti osannut odottaa Lilithin hyökkäävän ja murahti verenhimoisesti naaraalle. "Vaikka hän ei olisi lauman jäsen hän on liittolaiseni ja minulle sinuakin arvokkaampi! Jos et enää arvosta liittoamme, voin sen pistää oitis poikki." Dae raivosi Lilithille ja asettui Araigneén vierelle. Olihan Araigneé jo kokenut kovia ja sen kautta tuon oma tahto oli murtunut ja naaras oli tullut luonteeltaan "heikoksi". Araigneén vastaus lilithille kuitenkin huollestutti Daea, kun ei uros halunnut Araigneén olevan aliarvoinen. Dae uskoi Araigneén olevan rohkeampi ja Parempi kuin Lilith.

Dae tuhahti "ennemminkin hän vain osaa käyttää sanojaan hyvin. Ei siinä mitään suurta työtä ole." Daea alkoi ärsyttämään Lilithin käytös ja uros alkoi mitettimään miksi ikinä olikaan tuohon pihakassa, vaikkakin vain lyhyen ajan.

Araigneé & Lilith

Lilith kiinnitti huomion Daeaan, kun tuo uhkasi liiton päättämisellä. Lilith vilkaisi nopeasti Araigneéta, ja katsoi jälleen sitten Daeen.
"Totta kai arvostan liittoamme. Meitä yhdistää jokin, mutta emme tiedä vieläkään mikä. Luce, Levia, Belphe, Barba ja Beelze kuuluvat samaan kategoriaan kanssamme. Me seitsemän olemme yhdessä jotain todella erityistä. Haluatko sinä pilata sen kaiken tuon naaraan vuoksi?", Lilith puhui. Hänen äänensä oli todella vakuuttava, joka sai Araigneén yllättyneeksi.

Araigneé vain vilkaisi Daea, kun tuo tuli naaraan viereen. Araigneé tuhahti tylsistyneenä, kun Dae häntä oli puolustanut. Araigneé halusi itse hoitaa puhumisen. Naaras halusi päästä Kurokagen laumaan, eikä sen vuoksi halunnut osoittaa koppavuutta. Hänen oli pakko arvostaa laumanjäseniä toteuttaakseen haasteen. Araigneé ei halunnut perustella "heikkoa käytöstään" ääneen, mutta naaraan katse muuttui hermostuneeksi. Naaraan sisällä oleva mieliala tuli esiin ulkoisesti katseena.
"Sekin taito on hyvä", Araigneé sanoi viitaten Daen puheisiin Lilithin taidosta.

Araigneé astui lähemmäs Lilithiä. Lilith vain tuijotti Araigneéta silmiä siristäen.
"En tietenkään halua tulla sinun ja Daen liiton väliin. Minä ja Dae nyt vain olemme yhdessä", Araigneé puhui. Lilith nousi seisomaan, jonka vuoksi Araigneén käytös muuttui varautuneeksi. Hän ei silti perääntynyt vaan tarkkaili Lilithin liikkeitä nyt tarkemmin.
"Ethän se sinä ole, joka väliin on tullut. Daen vain päättää niin. Onhan minullaki useita uroita ollut, mutta yksikään niistä ei ole tullut meidän seitsemän liiton 'väliin'. Ne eivät ole haitanneet liittoa", Lilith sanoi ja vilkaisi Araigneén ohitse Daeen. Liltih katseellaan halusi Daen sanovan jotain. Lilithin katse sai myös Araigneén kääntämään katseen Daeen. Molemmat naaraat jäivät odottamaan Daen mielipidettä hiljaisina ja sopusoinnussa.

Dae oli turhautunut aluksi, mutta istuutui ja katsoi kaksikosta poispäin. Dae olisi toivonut ettei Lilith olisi liitosta maininnut mitään ja mennyt sen mukana. Siksi Dae kääntyi pois noista ja katsoi menosuuntaan kuin olisi halunnut vain haihtua. Dae ei ollut sillä hetkellä vihainen, vaan etenkin ontto ja lopulta uros tajusi, että oli kiintynyt Araigneéseen samasta syystä, kuin Lilithiin alunperin. Heidän jääräpäisyyden takia joka kukoisti Araigneésta varsinkin heti alussa. Dae piteli vielä kiinni kiinnostumisestaan Araigneéseen, koska pystyi hymyillä tuon seurassa, toisin kuin Lilithin kanssa. Dae tuijotti tyhjyyteen ja mietti näitä asioita. Siksi uros ei vastannut mitään vaan kävi päässään läpi, miten asiat olisi päätynyt jos Dae olisi pariutunut Lilithin kanssa? Olisiko Dae ikuisesti vihainen, ilman Araigneéta? Olivatko tunteet aitoja vai omia toiveita jotka saivat uroksen haluamaan onnea ja tunteiden myrskyä.

Araigneé & Lilith

Araigneé ja Lilith odottivat kärsivillisinä Daen vastausta, mutta uros käänsi katseen muualle. Naaraat vilkaisivat toisiaan. Molemmat naaraat päättivät kävellä Daen luokse sitten.
"Dae?", Araigneé kysyi ja yritti saada uroksen huomion.
"Kuulitko sinä mitä me puhuttiin?", Lilith kysyi suoraan. Araigneé koki olevansa huolissaan, jonka vuoksi naaras painoi päänsä lempeästi Daen rintakehää vasten. Lilith vain tuijotti vierestä pariskuntaa. Lilith perääntyi muutaman askeleen taemmas kuin antaen tilaa ja omaa rauhaa kaksikolle.

Lilith vilkaisi sivumalle ja huomasi mustankirjavan uroskoiran sivummalla. Lilith katsoi kaksikkoa jälleen.
"Minun täytyy jatkaa työtehtäviäni", Lilith totesi. Araigneé nosti katseen Liltihiin ja vilkaisi automaattisesti koiraa sivummalla.
"Hyvä on. Oli hienoa tutustua sinuun", Araigneé sanoi. Lilith oli huomannut Araigneén vilkaisevan sivummalla olevaa urosta.
"Hän on Beelze", Lilith päätti vielä kertoa. Lilith kun oli huomannut, että Dae ei ollut kovin esitellyt heidän seitsemänpäistä joukkoa. Lilith lähti sitten kävelemään koiran luokse, jonka kanssa he katosivat syvemmälle metsään.

Araigneé kiinnitti huomion jälleen Daeen ja päätti odottaa tuon heräävän "koomastaan".

Uros tuhahti "Ei minun tarvitse vastata." Dae käänsi katseensa Lilithiin tuon sanoessa menevänsä jatkamaan töitään. Dae ei piitannut Araigneén lähellä olemisesta ollenkaan ja kysyi Lilithiltä. "Mitä luulet sen olevan? sen yhteyden meidän liiton sisällä?" Dae pohti lisää.

Dae vilkaisi taakseen nähden Beelzen, urokselle hyvän "kaverin" ja virnisti vitsikkäästi, vihjaten Beelzeä ja Lilithiä. Uros naurahti hiukan ja katsoi Araigneéta. "mitä?" Uros kysyi ja nousi seisomaan. Dae lähti hitaaseen kävelyyn jo, vain päästäkseen kauemmas Lilithistä ja Beelzestä.

Araigneé

Araigneé kallisti päätään hämmentyneenä Daen "heräämisestä". Hän lähti seuraamaan urosta.
"Onko kaikki liittolaisesi yhtä kiinnostavia kuin Lilith? Mistä heidät tunnistaa?", Araigneé kysyi. Hän halusi tietää uroksesta nyt kaiken mahdollisen. Liittolaiset olivat selvästi olleet suuri osa Daen elämää, joten naaraasta tuntui, että heidän oli nyt puhuttava heistä.
"Olisin todella kiinnostunut kuulemaan heistä lisää, koska he ovat sinulle tärkeitä", Araigneé vielä päätti perustella.

Araigneé ajatteli, että kun Dae hänelle kertoo liittolaisistaan niin hän voisi hyvin itse avata hieman menneisyyttään. Oli naaras pieniä asioita kertonut silloin tällöin, mutta hän ajatteli kertoa kokonaisena tarinana omasta menneisyydestään. Araigneé ei halunnut sanoa suunnitelmastaan ääneen. Hän antoi ensin Daen puhua.

Dae tuijotti hetken Araigneéta ja hymyili tuolle. "He ovat vain liittolaisia ja meillä kaikilla sattui olemaan joku veto toisiimme..." Dae sanoi ja pohti jälkeenpäin syytä. "Kaikilla meillä on jonkinlainen kuvio joka muistuttaa samaa, mutta on erillainen siltikin..." Dae höpisi ja pohti lisää. Uros pudisti päätään "Ei he niin suuri osa ole, mutta toimimme usein yhteispäätöksin... Jopa sillloin kun osa meistä epäilee Kurokagen päätöstä ja sen seurauksena me äänestämmä päätöksen. Nykyään olen viettänyt aikaani enemmän yksin." Uros sanoi hiukan tylsistyneen oloisesti.

Dae kääntyi Araigneéseen ja kysyi "Mitä muuta?" Uros sanoi kuin kysyeen itseltään.