Arvaamaton liittoutuminen (Kaksinpeli, Daedra)

Araigneé

Araigneé pysähtyi ja näki karhun. Karhu oli keskittynyt syömään. Pian karhu käänsi katseen naaraaseen, mutta se ei ollut tapansa mukaan aggressiivinen. Naaras murahtikin ja vilautti hampaitaan karhulle. Naaras juoksikin suoraan päin karhua. Hänestä voisi saada ruokaa. En käytä häneen myrkkyä. Araigneé suunnitteli päässään. Hän loikkasikin karhua päin ja osui sen kuonoon kiinni. Karhu ärisikin ja nousi takajaloilleen. Karhu alkoikin huitomaan käpälillään ja yritti osua naaraaseen. Naaras loikkasikin karhun ylitse.

Karhu kääntyi pian ympäri ja katsoi naarasta. Araigneé loikkasi karhun kasvoja päin jälleen. Karhu löikin naaraan maahan. Naaras ei osannut väistää lyöntiä, koska hänen keskittyminen oli edelleen hieman sekaikin. Karhu laskeutuikin neljälle jalalle takaisin ja hän painoi toisen etukäpälistään naaraan päälle. Kynnet eivät silti osuneet Araigneéhen, mutta karhun paino tuntui raskaalta. Naaraan oli vaikea hengittää karhun painon vuoksi. Miksen osaa keksittyä?!

Dae näki karhun, mutta kiinnitti huomion naaraan taisteluun ja jätti osallistumatta. Tämä kun ei luottanut itseensä kovin. Dae oli hieman ajatuksissaan, toisen taistellessa, mutta nähdessään karhun liiskaavan Araigneéta, tämä suorastaan raivostui roihuvaksi liekiksi. Dae ei sanonut mitään, vaan juoksi paikan päälle ja kaikkin voiminsa puri karhun jalkaa. Karhu parkaisi murskaavasta tunteesta ja nosti tassuaan hieman. Naaras pääsisi nyt varmaankin pois, mutta karhu meni lukkoon, sen nähdessä Daen murhanhimoisen katseen. Ei karhu ollut suuri tai kokenut, mutta ymmärsi koska olisi vaarassa. Tuo yritti lyödä Daea toisella tassullaan, koska ei saanut liikutettua Daen pitämää käpälää. Ei Dae niin vahva ollut, että olisi saanut pidettyä karhua paikoillaan. syy miksi karhu ei voinyt käpäläänsä liikuttaa oli silkkaa pelkoa. Araigneé oli vetäytynyt kauemmas(?) ja Dae repäisi käpälästä hyvän kokoisen palan. Ei karhu pystyisi nyt kivutta tuolla jalalla kävelemään. Dae hiukan läähätti ja kävi sitten karhun mahaan kiinni, vain saadakseen tuon huomion jos naaras vaikka sattuisikin hyökkäämään uudestaan. En anna sinun satuttaa Araigneéta enää! Dae lupasi itselleen päässään ja repäisi karhulta mahasta palan, ennen kuin tuon huitaisu osui tähän. Karhun liha oli sitkeää ja kovaa, siksi sen repiminen vei helposti voimia. Dae hiukan läähätti ja tämä hetkellisesti siirsi katseensa Araigneéhen, mutta kävi sitten karhun takajalkaan kiinni, tuon noustessa niille. Dae aikoi tehdä karhulle monta haavaa ja aiheuttaa sille kipuja niin, ettei tuo pystyisi kävelemään.

Araigneé

Araigneé vetäytyi karhun käpälän alta saatuaan siihen mahdollisuuden. Naaras oli yhä hämmentynyt siitä, että ei ollut osannut väistää. Karhusta selkeästi näki ettei se ollut kokenut taistelija. Naaras tuijotti kun Dae taisteli karhua vastaan. Naaras näki pian taistelun aikana uroksen katseen. Naaras hyökkäsikin karhun kimppuun nähdessään sen. Naaras syöksyi karhun silmienväliin kiinni ja pyrki auttamaan Daea kaatamaan karhun.

Karhu kaatui pian kaksikon yhteistyön vuoksi. Naaras loikkasikin karhun vatsan päälle seisomaan ja puri sitä. Naaras yritti repiä karhun vatsaa auki. Naaras osaisi kyllä viiltää karhun vatsan paremmin auki kynsien avulla, mutta hän ei halunnut myrkyttää karhua. Naaras kun ei ollut syönyt tänään ja häntä alkoi jo hieman hiukomaan.

Naaras ei jaksanut täysin odottaa karhun kuolemista, joten hän repäisin vatsasta lihan palasen. Naaras söikin karhun lihaa. Lihaa oli hieman vaikea syödä sitkeyden vuoksi, mutta naaras silti pystyi sitä syömään. Naaraalla ei ole yleensä tapana hätiköidä ruoan suhteen, mutta tämä kerta oli poikkeus.

Karhun kaatuessa Dae repäisi hampaillaan karhun kaulan auki ja naurahti hiukan Araigneélle tuon hätiköimisen takia. Hän ei tosiaan käyttänyt kynsiään... Dae mietti ja kävi myös karhun lihaan kiinni. Uroksen mielestä karhun liha oli hyvää ja mureaa, sen sitkeydestä huolimatta.

Saatuaan vatsansa täyteen uros asettui makaamaan karhun päälle, josta tuota ei oltu vielä syöty kunnolla ja lämmitteli tassujaan. Talvi kun oli jättänyt jälkeensä lunta maahan ja Dae lyhytturkkisena kärsi kylmyydesta hiukan helpommin. "no, se ei mennyt aivan nappiin... Voitimme sentään lopulta." Dae sanoi ja hiukan tekonaurahti.

Uros tuijotti naarasta sitä tajuamattaan. Tämä vasta tajusi tuijottavansa toista, ajatellessaan härskejä asioita ja kiinnitti katseensa sitten metsään. Dae virnisti ja ravisti päätään. Tämä oli jostain syystä iloinen.

Araigneé

Karhu kuoli, joten Araigneé ruokaili karhun ansiosta. Hän oli kuullut Daen kommentin siitä, että tappelu ei mennyt ihan täysin niinku haluttiin. Naaras katsoikin Daea.
"Aiheutat minulle keskittymishäiriöitä", Araigneé vitsaili.

Syötyään Araigneé asteli Daen luo, joka oli tullut karhun päälle. Naaras oli huomannut uroksen lyhyen katseen, mutta Dae katsoi nyt metsään päin. Naaras puskikin toista päällään ja tiputti uroksen alas(?).
"Minä tähän iskin ensin, joten karhu on minun. Nopeat syövät hitaat", Araigneé sanoikin ja naurahti. Naaras tunsi olonsa jotenkin leikkimieliseksi nyt. Se oli tuttu tunne naaraalle kaukaa menneisyydestä, joten naaras ei sitä ihmetellyt yhtään. Araigneé ei tosin tiennyt oliko Dae kovin leikkimielinen, koska hän oli usein todella aggressiivinen.

Dae yllättyi pudotessaan karhun päältä ja tällä meni hetki prosessoida mitä oli tapahtunut. "Minä sen lopulta kuitenkin tapoin." Uros virnisti ja loikkasi karhun päälle takaisin. Tämä ei tehnyt mitään naaraalle, vaan seisoi tuon edessä tukevassa asennossa. Dae naurahti ja napsautti hampaitaan tuon naaman edessä.

Araigneé

Araigneé yllättyi toisen loikatessa takaisin karhun päälle hänen eteensä.
"Vai, että sinäkö sen muka tapoit? Olisin voinut tappaa enemminkin kynsieni avulla", Araigneé totesi. Hän koki uroksen hampaiden napsautuksen niin sanottuna haasteena. Naaras pyrkikin ottamaan kiinni toisen korvanlehdestä kiinni hampain? Saman aikaisesti naaras yrittäisi kampittaa urokselta jalat alta etutassullaan? Jos naaras onnistuisi niin hän tulisi maakaamaan toisen päälle poikittain.

Naaras nappasi uroksen korvasta johon tämä vain naurahti hieman. Dae tajusi heti mitä toinen yritti ja yritti itsekkin kampata tuon(?). Uros työnsi kielensä pihalle, härnätäkseen tuota. Dae loikkasi alas karhulta ja merkkasi sen pissallaan, sekä virnisti härnäävästi naaraalle. "nyt se on minun." Tämä naurahti ja katsoi naarasta samalla. Uros ei pitkään aikaan ole ollut niin onnellinen ja ei utse ymmärtänyt miksi. Yleensä olisi Dae ärsyyntynyt jos joku tätä leikityttäisi.

Araigneé

Araigneé irrotti otteen uroksen korvasta kun uros oli hänet saanut kampitettua. Dae loikkasi karhun päältä ja päätti merkata kirjaimellisesti karhun itselleen. Naaras vain tuijotti urosta hieman hölmistyneenä. Araigneé päätti loikata alas karhun päältä hieman kauemmas uroksesta. Naaras tuijottikin urosta suoraan silmiin. Naaraan katse oli jälleen viettelevä. Naaras ottikin muutaman kevyen askeleen eteenpäin ja tuijotti kokoajan urosta.
"Pidä sitten hauskaa sen karhusi kanssa, kun niin kovasti halusit sen omia", Araigneé totesi. Hän irrotti katseen uroksesta ja lähti kävelemään hitain askelin syvemmälle metsään. Naaras kiinnittikin katseen taivaalle ja näki taivaalle kertyvät pilvet. Pian pitäisi alkaa satamaan. Naaras vain näytti tyytyväiseltä. Hän kun rakasti sadetta ja halusi tuntea sen jälleen turkillaan.

Uros virnisti toiselle tuon kommentoidessa merkkailuaan. Dae antoi toisen edetä syvemmälle metsään kunnes juoksi tuon kiinni ja näykkäsi korvaa(?). Dae sitten irroitti(?) ja käveli rauhallisesti tuon vierellä, tietämättä sen tarkemmin mihin tuo oli menossa. "Oletko koskaan miettinyt maailmaa pienenä?" Dae kysyi katsoessaan myös taivaalle.

Araigneé

Araigneé yllättyi Daen yllätyshyökkäyksestä. Naaras ei silti pysähtynyt, koska purema ei kauan kestänyt korvanlehdessä. Naaras kuuli Daen kysymyksen maailman pieneydestä.
"En. Olen itse kotoisin Ranskasta, joka on kaukana Japanista. Olen myös elänyt Egyptissä, joka on myös kaukana täältä", Araigneé kertoi ja päätti jatkaa: "Miksi kysyt?".

Kaksikko matkasi hetken, kunnes nuo saapuivat jollekkin aukiolle. Aukiolla oli paljon kaatuneita puita. Naaras astelikin yhden puun luo. Naaras asettui sen vierelle maaten ja tuijotti odottavana taivaalle. Naaras odotti sadetta kuin kuuta nousevaa.
"Pian alkaa satamaan", Araigneé päätti kertoa ja tuijotti Daea. Naaras kallisti hieman päätään tuota katsellessaan. Naaraan päässä pyöri kaikenlaisia ajatuksia kun hän urosta tuijotti. Naaras ei halunnut irrottaa otetta uroksesta ajatuksiensa vuoksi. Araigneé piti ajatuksistaan, mutta halusi pitää ne omana tietonaan.

"Koska törmäsin sinuun." Dae lausahti ja käänsi katseensa naaraaseen hetkeksi. Uros hymyili ja jatkoi "En tiedä mikä sinussa on, mutta pystyn rauhoittumaan lähelläsi..." Dae huokaisi ja he jatkoivat matkaa.

Aukiolla Dae lähti juoksemaan pitkin pitkää heinää ja pelotti samalla muutaman tulikärpäsen lentoon. Uros ei voinut olla nauramatta katsoessan Araigneéta joka tätä pällisteli(?). Dae käveli naaraan luokse ja asettui itse makaamaan kaatuneen puun päälle. "Niin varmaankin." Dae vastasi ja katsoi myös taivaalle. Hetken taivasta tuijotettua Dae laski hitaasti katseensa naaraaseen ja hymyil tuolle hieman. "Olet kaunis..." Dae ajatteli ääneen, muttei välittänyt sen suuremmin vaikka tuo olisi kuullut.

Araigneé

Araigneé nousi ylös kuultuaan kehut ulkonäöstään. Naaras kiipesi puun päälle Daen vierelle.
"Kiitos", Araigneé totesi. Naaras asettuikin uroksen päälle makaamaan niin, että hänen etutassut olisivat uroksen toisen kyljen puolella ja takatassut taas toisen kyljen puolella?
"Et sinäkänä hassummalta näytä. Sinulla on erikoinen väritys", Araigneé totesi lempeästi.

Ensimmäinen vesipisara tippui taivaalta naaraan kuonolle. Naaras nosti katseen taivaalle ja pian alkoikin satamaan rauhalliseen tahtiin. Naaras siirsikin tassunsa niin, että vesipisarat eivät osuisi hänen kynsiinsä.
"Rakastan sadetta, mutta kynteni eivät", Araigneé mutisi turhautuneena. Hänen kun piti aina olla niin varovainen kynsiensä vuoksi vesisateen aikana.

Uros hyymili toisen asettuessa tämän viereen. Dae naurahti ja vastasi "kiitos". Uros hymili toiselle ja asetti itsekkin hieman suojaa tuon kynsille. Ei uros muutakaan keksinyt jakaa mieltään tuosta. "Onhan se virkistävää." Dae totesi sateesta ja katsoi tuota olansa yli.

He makoilivat siinä tovin, sateesta huolimatta. "Aiotko pysyä Kurokagen keskuudessa kauankin?" Dae kysyi katsoessaan aukiolle johon pisarat putoilivat.

Araigneé

Araigneé oli nostanut kuononsa kuin toivottaakseen sateen tervetulleeksi. Hän oli sulkenut silmänsä ja hymyili vienosti. Hän kuuli Daen kysymyksen.
"Enköhän. Näyttää siltä, että minulle on tulossa syy jäädä", Araigneé sanoi ja tuijotti Daea. Naaras kääntyikin samoin päin makaaman kuin Dae. Hän laittoi tassut tuon kaulan edestä kuin "halaten". Naaras laski sitten päänsä Daen pään päälle ja päätti nauttia sateesta. Naaras sulki silmänsä.

Araigneé avasi pian silmät ja tajusi olevansa vähän liiankin helposti lähestyvä. Noh, antaa olla... Naaras ajatteli päässään, kun hän oli ensin ajatellut ylös nousemista. Dae ei ollut tähän asti haitannut naaraan huomionkipeys, joten Araigneé päätti asian olla.

Dae ei ole pitkään aikaan tuntenut olevansa "tärkeä" jollekkin ja se sai uroon hiukan hymyilemään. Onko pala taivasta pudonnut syliini? Miksi saan olla näin onnellinen? Dae pohti ja katsoi tummaakin tummempaa taivasta. Dae kuitenkin alkoi miettiä, haittoja ja vaaroja tilanteesta. Mitä enemmän uros noita mietti, sitä enemmän Dae halusi poistua ja näin mahdollisesti suojella Araigneéta. Olihan Daella monta vihollista, jotka voisivat käyttää naarasta panttivankinaan. Dae ja Araigneé voisivat jopa päästä hengistään sen takia. Kuitenkin, Dae oli sillä hetkellä niin onnellinen, että pahatkin ajatukset kaikkosivat.

Araigneé

Vesisade alkoi olla kovempi, mutta se ei naarasta tuntunut haittaavan. Hän tosin tajusi aukion pitkän nurmikon, joka voisi kastua helposti. Pian naaras ei voisi kulkea nurmikon poikki kynsiensä vuoksi. Araigneé tuhahti turhautuneena. Hän kun olisi halunnut jäädä sateeseen.

Araigneé nousikin ylös ja hypähti puun päältä pois. Naaras käänsi katseen Daeen.
"Nurmikko on tätä menoa niin märkä, että en voi kulkea sen läpi", Araigneé ilmoitti syynsä kiireellisyydelleen. Naaras meinasikin lähteä kävelemään jo edeltä, mutta aukiolle asteli muutama koira.
"Kappas. Dae on täällä uuden nartun kanssa", yksi koirista ilmoitti itsestään selvän faktan. Koirat kävelivät Araigneén luo. Naaras vain tuijotti heitä tunteettomana. Yksi koirista katsoikin Daea.
"Täällä te vain kuhertelette. Me kyllä näimme kaiken. Etkö muka ole harkinnut vieväsi tätä narttua Kurokage Herralle?", Daea tuijottanut koira kysyikin ja virnisti ilkikurisesti.

Araigneé vain tuhahti ja päätti lähteä kävelemään, mutta hänen tielleen astuttiin.
"Älä karkaa minnekään", tielle astunut koira varoitti ja tuijotti Araigneéta ja jatkoi: "Tai voithan sinä, mutta tulen mukaasi sitten".

Dae olisi mahdollisesti toisen kantaa pois aukiolta jos se siihen olisi tullut, mutta Araigneé valitsi helpomman tien pois vaikka sateeseen olisi halunnutkin jäädä. Dae ei piitannut vaan pysyi täysin rauhallisena ja nautti hiljaisuudesta.

Dae hymähti rauhan rikkoutuessa, naaraan loikatessa pois ja lähtiessä. Uros oli yhä rauhallinen, mutta jokin tuntui "väärältä". Paikalle ilmestyessä lisää koiria Dae ärsyyntyi hiukan, ehkäpä mustasukkaisuudesta, muttei sitä itse tajunnut. Toisen kommentoidessa tämän hengailemista uuden naaraan kanssa, Dae vain tuijotti noiden päälle kuin olisivat idiootteja. Toisen kommentoidessa kuhertelussa jokin Daen mielessä loksahti. Dae hymähti ärähtyneesti "En ymmärrä miksi kaikki olettaa heti, että kyseessä olisi minkään laista "kuhertelua" tai rakkautta, kun lämmittää toista kylmässä sateessa. Tarkoitatko että minun olisi pitänyt vain tuo jättää siihen sairastumaan? Älä viitsi. Jos kaikki tässä saataisessa laumassa vastustaisivat toisten tukemista ja auttamista, ei tämä lauma toimisi koskaan. Ymmärrän kyllä miksi jotkus niin tekevät mutta minun motiivini ovat erit. Olen elämäni velkaa tuolle naaraalle, ettäs sen tiedät. On siis velvollisuuteni varmistaa, että hän elää minuakin kauemmin." Dae höpötti suutaan soukeamatta ja oli nyt päässään täysin kieltänyt rakastumasta Araigneéseen tai muutenkaan tuota alistamassa. Siitä ei voinut olla varma pysyisikö tuo sääntö uroolla vai kuinka, mutta naulan kuin lautaan hän sen itselleen laittoi takaraivoonsa. Eihän uros halunnut toisen elämää pilata omallaan, vaikka löysikin itselleen rauhan tuon seurassa. "Ja Araigneé päättäköön itse koska menee Kurokagen puheille!" Dae jatkoi ja jätti tahallaan pois Herran. Ei tämä nähnyt syytä sitä sanoa kun HERRA itse ei ollut paikalla. Dae olisi halunnut käydä kiinni naaraan lähellä olevaan uroon, mutta tunsi, ettei sanansa menisi muuten perille jos tuota alkaisi puollustamaan muiden ns kuhertelulla.

Araigneé

Paikallet tulleet koirat tuijottivat Daea ja olivat todella hämmentyneitä toisen puheista. Araigneé oli kuunnellut myös ja huomasi nyt muiden koirien keskittymisen siirtyneen toisaalle. Naaras päätti käyttää tilaisuuden hyväksi, joten kevyin ja nopein askelin Araigneé siirtyi aukiolta takaisin metsän siimeksiin.

Araigneé pyrki kulkemaan kuivimmalla maalla. Hän etsi katseellaan sateen suojaa. Pian hänen silmiinsä pisti kallio, jossa oli niin sanottu sisennys. Naaras kävelikin sinne ja asettui maaten sateen suojaan. Hän kuunteli vesisateen ääniä ja huokaisi. Naaras laski päänsä etutassujensa päälle. Hän tuhahti tylsistyneenä, koska oli joutunut tyytymään pelkästää vesisateen katseluun.

Daen onneksi, naaras pääsi muiden huomaamatta pois paikalta. "Oppisitte edes pitämään pervoa asioitanne kurissa." Dae sanoi noille ja lähti vastakkaiseen suuntaan Araigneésta. Tämä kun ei halunnut antaa väärinkäsitystä ja hiukan pelkäsi alkavansa muuttua muiden uroiden kaltaiseksi pervoksi idiootiksi naaraan silmissä. Uros oli tuhautun ja äkäinen, mutta sai kuitenkin oman rauhan lähdettyään. Tai niin tämä ainakin luuli. Yksi uroista oli lähtenyt seuraamaan Araigneén jalanjälkiä ja kaksi lähtivät hiljaa Daen perään. Kaksikon tarkoitus oli estää Daea palaamasta naaraan luo ja auttamasta tuota, sillä aikaa kun yksi uroksista yrittäisi alistaa tuon. Oli normaalia, että rivisotilaiden välillä tuli helposti kipinää siitä, kuka oli niin sanotusti korkeampiarvoisempi. Naaraita luokiteltiin helposti heikoksi niin siksi noilla voi olla vaikeuksia pysyä sovussa muiden rivisotilaiden kanssa.

Araigneé

Oli kulunut aikaa ja Araigneé oli nukahtanut. Nyt hän ei ollut enää nukkuva vaan makasi samalla paikalla. Hänestä oli tullut tunteeton. Hän ei ollut tuntenut sen jälkeen mitään kun tuntematon uros oli hänen luonaan käynyt. Uros oli poistunut jo paikalta hyvillämielin. Naaras luuli, että hän ei välittänyt. Todellisuudessa hän osoitti välittämistä makaamalla paikallaan. Naaras kun oli muutenkin luvannut itselleen ettei siirtyisi tuolta paikalta minnekää.

Araigneé oli maannut minuutteja yksin. Sade oli loppunut. Naaraasta tuntui, että hän vihasi sadetta. Hänestä oli normaalia, että asia josta pitää muuttuu yhtäkkiä vihatuksi. Naaras ei kokenut vieläkään tarpeelliseksi nousta. Hän halusi olla yksin, mutta toisaalta hän toivoi Daen tulevan hänen lähelleen. Naaras ikävöi jo tuttua ja turvallista urosta. Hän halusi tietävän Daen olevan läsnä, ei muuta. Uroksen läsnäolo riittäisi tähän hetkiseen tilanteeseen toistaiseksi.

Kaksikko oli lopulta saanut Daelta sen verran iskuja, että olettivat kuolevansa tuolle. Dae oli muutenkin ärtynyt ja vihainen. Dae tuhahti ja poistui paikalta, kun taas kaksikko jäi makaamaan ruhjeittensa kanssa maahan.

Dae tajuamattaan lähti seuraamaan Araigneén hajua ja hiukan suuttuikin tajutessaan yhden uroksista seuranneen myös naarasta. Dae hölkkäsi paikalle, vain löytääkseen maassa makaavan Araigneén ja oitis ajatellen pahinta. "Araigneé!" Dae huudahti ja juoksi tuon luokse. Huolen saattoi näkeä uroksen kasvoilla, vaikkei Dae itse sitä tajunnut. Uros huokaisi toisen ollessa hengissä yhä ja istuutui maahan. Yhä Dae kuitenkin oletti Araigneén joutuneen raiskauksen uhriksi ja alkoi syyttämään itseään. "Anteeksi..." uros lausui hiljaisesti ja asetti päänsä varovasti naaraan olalle. Dae ei tiennyt mitä sanoa, mutta ymmärsi tuntevansa surua toisen puolesta.

Araigneé

Araigneé havahtui ajatuksistaan kuullessaan nimensä. Hän ei nostanut päätään, mutta siirsi katseen tuttuun ja turvallisene urokseen: Daeen. Uros juoksi naaraan luokse, joka ei näyttänyt osoittavan minkäänlaista elettä. Araigneén kasvoilla ei ollut minkäänlaista ilmettä, vaikka hänen toiveensa olikin toteutunut Daen tultua paikalle.

Araigneé kuuli Daen olevan pahoillaan. Naaras uskoi, että uros tajusi mitä oli tapahtunut hänen selkänsä takana. Uros laski pian päänsä naaraan olalle.
"Eipä tuo oikein ollut mitään...", Araigneé vähätteli. Hänn puheensa oli hieman katkonaista. Hän ei oikein tiennyt miten reakoida.
"On minua ennenkin yritetty parittaa toiseen...", Airangeé puhui lisää. Hän alkoi enemmän olemaan nyt hämmentynyt. Hän tajusi, että ei tosiaankaan ollut varma mitä nyt pitäisi tehdä.

Araigneé nousi pian ylös - hieman vaivalloisesti silti. Naaras puski päällään Daen rintakehää ja asettui tuon eteen istumaan.
"Älä syytä itseäsi. Minun olisi pitänyt raapaista sitä urosta...", Araigneé puhui hieman epävarmasti, mutta päätti jatkaa hieman iloisemmalla äänensävyllä: "Pääasia, että nyt olet siinä. Olen nyt turvassa" Naaraan puhuttua, hän loi suupielilleen hymyn. Naaras sulki silmänsä ja tuhahti tyytyväisenä. Hän halusi nyt vain olla lähellä urosta ja tuntea tuon läsnäolon. Naaras halusi hiljaisuudellaan saada itselleen aikaa koota ajatuksiaan kasaan rauhassa.

Dae kirosi mielessään itselleen ja ei hevillä tulisi antamaan anteeksi itselleen. Dae heilutti päätään Araigneén sanoille. "Oli se..." Araigneé jatkoi vielä, mikä sai Daen hiljenemään ja varsinkin tuon sanat jota vain puukottivat uroolle lisää tuskaa. Dae pysyi hiljaa ja tajuamattaan silmiensä tulleen lasittuneeksi kun kyyneleet halusivat purkautua, mutta Daen kivinen omatunto ei halunnut päästää niitä. Ei Dae koskaan itkenyt ja siksi oli hieman hämmillään kostuneista silmistään, mutta enemmän kirosi itseään kun ei voinut auttaa Araigneéta. "Jos.." Daelle jokainen sana oli kivulias, mitä suustaan päästi. "Jos nyt tulet raskaaksi... Lupaan suojella sinua ja pentujasi hengelläni..." Dae totesi ja tuijotti toista silmiin, surullisin silmin, vaikka sitä ei tämän kasvoilta voinut lukea. Yksi pieni kyynel vierähti Daen poskelle kun uros etsi anteeksi antoa Araigneén silmistä. Toinen nousi mikä sai Daen puremaan hampaansa yhteen ja huolestuneeksi. Uroksen silmät skannasivat naaraan kehon mahdollisille haavoille tai ruhjeille, mutta huokaisi kun ei löytänyt mitään. Uros ei omista haavoistaan välittänyt, vaikka tunsi, kun hitaasti veri valui tämän selkää pitkin. "tuon hänet sinulle, niin saat vaikka repiä paloiksi." Dae kuiskasi Araigneén korvaan ja kivuliaasti päästi hymyn kasvoilleen. Toisen sanat rohkaisivat tämän mieltä hieman, mutta Dae ei voinut olla syyttämättä itseään tapahtuneesta.

Lol
Daen menneisyyteen tuli juttua tästä.

Araigneé

Araigneé kuunteli Daen puheita. Naaras avasi silmänsä kuultuaan toisen epäilyt naaraan tiineksi tulemisesta. Araigneé tuijotti urosta syvälle silmiin vakavana.
"Kiitos...", Araigneé kiitti vain epävarmalla äänensävyllä kuultuaan tuon lupauksen suojelusta.

Araigneé haistoi veren selkeästi nousi seisomaan. Hän kiersi uroksen sivulle ja huomasi tuon selässä olevan haavan. Naaras päättikin nuolla toisen verta vuotavaa haavaa. Hän halusi nyt muuta ajateltavaa ja koki toisen parantamisen olevan oivallinen tapa siihen. Naaras ei aikonut kysyä mistä uros oli saanut haavansa. Hänestä haavojen saannin syy ei ollut nyt tärkeää, koska uros ei ollut hengenhädässä.

Araigneé kuuli Daen ehdotuksen siitä, että uros toisi väkivallan tekijän naaraan luokse revittäväksi. Naaras nyrpisti hieman kuonoaan ja inho näkyi selkeästi naaraan kasvoilta.
"Oletko täysin varma kuka teki tämän minulle? Hän näytti samalta kuin kaikki muut... Jos olet täysin varma kuka se on niin tuo hänet tänne", Araigneé suostui, mutta vain tietyin ehdoin. Naaras lopetti samalla uroksen haavan hoivaamisen, jonka veren vuoto oli tyrehtynyt? Naaras asteli sivummalle ja asettui maaten. Hän katseli Daea odottavasti.