Hätä ei lue lakia (kaksinpeli)

{{ Shiomi Chikon kanssa tähän ^^ }}

HANAE

Oli keskipäivä, kun Hanae kuljeskeli Futago-solan reunamilla. Sillä oli ollut kiireinen aamupäivä: metsästysryhmät olivat lähteneet aikaisin hakemaan saalista muulle laumalle, eikä sen löytäminen tuhansille suille ollut helppoa. Hanae oli juossut pää viidentenä jalkana Futago-solan lähistöllä, kunnes sen ryhmä oli viimein saavuttanut oman tavoitteensa. Asiaa ei ollut helpottanut, että yön aikana oli satanut vettä, mikä oli riistan haju oli heikentynyt ja maasto oli liukas. Uros oli kuin olikin liukastunut metsästyksen loppuvaiheessa, minkä seurauksena se ontui vasenta etujalkaansa.

Vamma ei ollut vaikuttanut huomattavasti paluumatkalla Gajyolle, mutta nyt jalkaa alkoi särkeä.
"Kai se on venähtänyt", Hanae mumisi ääneen nilkuttaessaan löytämälleen purolle. Sen suupielet olivat vielä veressä metsästysretken jäljiltä, ja se halusi pestä ne pois, joskin tiesi, että joutuisi toistamaan toimenpiteen myöhemmin. Täytyihän uroksen syödä jotain itsekin. Se ei viitsinyt toisaalta kiirehtiä, sillä mitä todennäköisemmin se saisi viettää loppupäivän rauhassa. Aamulla saadun saaliin tulisi riittää vähintään iltaan asti, ellei pidempään.

Siksipä Hanae kellahti puroon makaamaan, antaen veden kuljettaa veren turkistaan pois.

// Hiukan myöhässä, mutta täältä tullaan! :3 //

Chiko
Punaturkkinen akitanarttu tunsi kylmät väreet niskassaan, kun käveli metsän halki. Kurokagen armeijan haju leijaili ilmassa, mikä sai nartun lähes vapisemaan pelosta. Viime kerralla kun hän oli eksynyt Kurokagen valtaamaan Futago-solaan, niin hän oli melkein menettänyt henkensä. Chiko tiesi että oli hyvin vaarallista kulkea näillä mailla, mutta hän oli hyvin huolissaan Shirosta ja Saiyurista, ketkä olivat kadonneet yön aikana. Yukimura oli käskenyt puolisoaan, Kousukea, Hikaria ja Kojiroa menemään alas kylään missä he olisivat turvassa, ja lähettänyt kaksi alaistaan etsimään kadonneita pentuja. Mutta hätäisenä äitinä Chiko oli jättänyt kolme muuta pentuaan isäntänsä hoiviin, ja lähtenyt myös itse pentuja etsimään, vaikka pelkäsikin aivan kauheasti. Solassa oli näköjään satanut yön yli, sillä maa oli märkä, ilma sumuinen ja kostea, eikä Chiko saanut mitään hajujälkiä.

Narttu oli hermostuneena hölkännyt jo kauan, kun tämä yhtäkkiä sai vainun, nyt oli muutakin kun vaan Kuorkagen alaisten haju: Verta. Chiko alkoi yhtäkkiä vapista, ja meni paniikkiin. Ei kai... Ei kai Kurokage ole saanut pentujani kiinni? Tämä mietti kauhistuneena ja alkoi haistella ympäriinsä.
"Saiyuri? Shiro?" Chiko huudahti, vaikka tiesi että Kurokagen alaiset saattaisivat kuulla. Hopeanharmaana tora-genä Saiyuri herättäisi hyvin paljon huomiota alaisten keskuudessa; he tajuaisivat heti että pentu oli Akita-suvun nuoremmasta päästä, eivätkä epäröisi murhata narttua ja tämän pikkuveljeä. Narttu kiihdytti vauhtia ja vilkuili ympärilleen, varautuneena yllätyshyökkäykseen. Kurokage tunsi hänet, ja hänen pelinsä olisi pelattu jos hänet huomattaisiin. Eikä Chiko ollut mikään varsinainen soturi.

Chiko saapui pian pienen puron luo, ja pysähtyi heti paikoilleen, pelästyneenä. Purossa makasi sutta muistuttava koira, jonka turkki oli veren tahrima. Veren näky, ja aiemmat, kauhistuttavat mielikuvat Kurokagesta repimässä hänen pentujaan palasiksi saivat Chikon jäätymään pelosta. Narttu vaan tuijotti purossa makaavaa koiraa, eikä uskaltanut sanoa mitään.

HANAE

Uros makasi rentoutuneena purossa, kun oli kuulevinaan etäältä huudahduksen. Hanae kohotti päätään hieman katsellakseen ympärilleen, mutta laski sen pian taas kun ei nähnyt ketään lähistöllä. Suurlauman alueella oli tavallisesti välttämättäkin pientä meteliä, johon ei ollut aina tarvetta reagoida sen suuremmin. Puro, jossa ruskeaturkki makasi, oli kylläkin hieman syrjemmässä ja varsin hiljainen paikka tavallisesti, mutta Hanaesta ei juuri sillä hetkellä ollut välittämään asiasta.

Hanae hieroi kuonoaan käpälällään veden alla saadakseen loput veret irtoamaan sen turkista, eikä sen takia kyennyt haistamaan akitaa, joka oli saapunut puron läheisyyteen. Uros oli niin uppoutunut toimintaansa, ettei huomannut toisen saapuneen purolle ennen kuin näki liikettä silmäkulmassaan. Näköhavainnon rekisteröityessä Hanaen aivoihin se säikähti ja refleksinomaisesti kierähti yllättäen jaloilleen peläten mahdollista hyökkäystä. Ripeän nousun yhteydessä metsästäjä laski liikaa painoa vasemmalle etujalalla ja joutui nopeasti korjaamaan asentoaan ikävän vihlauksen takia.
"Aah, a-auts", se äännähti paniikissaan menetettyään viimeisetkin tyyneytensä rippeet huolimattomuudensa seurauksena.

Vasta tämän jälkeen Hanae pystyi kunnolla näkemään purolle tulijaa, joskin sen hakkaava sydän oli yhä haitata sen ajatuksenjuoksua. Se arveli ettei toinen ollut ainakaan Kurokagen laumalainen, muttei tunnistanut tätä; uros oli yllättävänkin pimennossa siitä, kuka tai ketkä kuuluivat Ohun tärkeisiin jäseniin. Se tiesi kuitenkin, että Ohun johtajalla - Yukikawalla? Yukiyamalla? - oli punaruskea turkki ja että tämä oli akita. Kuvaus viittasi pelottavan osuvasti Hanaen edessä seisovaan koiraan. Ajatus sai ruskeaturkin hätääntymään entisestään, mutta se nielaisi ja pakotti itsensä olemaan juoksematta karkuun. Eihän se voinut olla niin huono onninen, että törmäisi Ohun johtajaan näin, eihän?
"K-kuka olet? M-mitä teet t-täällä?" se huusi akitalle, yrittäen pitää äänensä tasaisena ja uhkaavan kuuloisena, joskin epäonnistuen lähes täysin.

//Anteeksi kauheasti myöhästelystä!!! xS //

Chiko
Narttu otti pari hätäistä askelta taakseen, kun vieras uros yhtäkkiä hyppäsikin ylös vedestä, ja katsoi tämän suuntaan. Chiko luimisti korvansa, valmiina pakoon, sillä luuli uroksen rupeavan haastamaan riitaa. Mutta akitan vartalo rentoutui lähes heti kun tämä näki toisen olevan loukkaantunut - Chiko ei ollut yksi vahvimmista sotureista, joten hän oli koulinut jaloistaan niin nopeat, että pystyisi juoksemaan karkuun lähes jokaiselta vastustajaltaan. Chiko helpottui vieläkin enemmän kun näki että uros vaikutti enemmänkin pelokkaalta kun vaaralliselta. Onko hän Kurokagen laumalainen...? Narttu mietti hiljaa kun katsoi urosta vähän matkan päästä. En olisi yllättynyt... Olenhan Ohussa.

"Tuota... Olen läpikulkumatkalla vaan..." Chiko selitti panikoivalle koiralle purossa. "Etsin lapsiani, nimeni on Chi-" Akita puri kieltään ettei paljastaisi oikeaa nimeään. Hänhän oli Kurokagen reviirillä, joten hänen oikean nimen huuteleminen ei varmaan ollut viisainta. "Chiyako. Niin, Chiyako." Narttu keksi itselleen peitenimen ja hymyili toiselle."Entäs sinä, herra? Mikä sinut tänne on puhaltanut, ja vielä haavoittuneena?" Akitanarttu päätti aloittaa puhumalla, välttääkseen turhaa verenvuodatusta ja tappelua. Tosin, ruskeaturkkinen uros vaikutti niin pelkurimaiselta että tuskin tämä kävisi kimppuun.

{{ Ei se mitään : ) }}

Hanae

Hanae piti akitaa tarkasti silmällä kuunnellessaan tämän puhetta, eikä osoittanut merkkejä rentoutumisesta. Se huomasi, ettei toinen vaikuttanut haluavan hyökätä, mutta viimeistään Kurokagen laumassa oleminen oli opettanut urokselle, että aina ei ollut hyvä idea luottaa vaistoihinsa vastaavanlaisessa tilanteessa. Kuka tahansa saattoi hyökätä spontaanisti sen kaltaisen ala-arvoisen laumalaisen kimppuun jos vain halusi. Akita ei kuitenkaan ollut Kurokagen laumasta, vaan vain etsimässä pentujaan. Hanae tiesi, että sen tulisi ajaa lauman ulkopuolinen armotta pois Futago-solasta, mutta omatunnon ääni sen mielen perukoilla vastusti ajatusta. Olisi myös todennäköisempää, että akita hyökkäisi sen kimppuun, jos se yrittäisi estää tämän etenemistä.

Uros ei kiinnittänyt huomiota siihen, että "Chiyako" vaikutti epäröivän hetken, ennen kuin sanoi nimensä. Kun tämä toi esille sen loukkaantuneen jalan, Hanae loi nolona lyhyen vilkaisun kyseistä jalkaa kohti ja irvisti.
"M-minä asun täällä. Tai siis, en täällä, mutta... lähistöllä. S-siksi olen... täällä. Loukkaantuneenakin, kai", se selitti hermostuneena ja luimisti korviaan. Se soimi itseään siitä, ettei kyennyt hallitsemaan puhettaan ja veti muutaman kerran syvään henkeä saadakseen aikaa miettiä ennen kuin aukaisi suunsa uudelleen.
"E-en usko, että sinun pitäisi olla täällä. Kurokage-herra ei hyväksy u-ulkopuolisia lauman alueella. Jos lapsesi ovat pidemmällä Futago-solassa, he... heidät on varmaan jo löydetty", Hanae sanoi varovaisesti peläten, että akita voisi järkyttyä tai suuttua sen sanoista.

Chiko
Chiko hymyili pienesti.
"Ai, ahaa... No, pieniä vahinkoja sattuu, uskon että jalkasi on kuin uusi pienen levon jälkeen." Akita sanoi, samalla helpottuen kun tuntematon uros ei yrittänytkään paniikissa hyökätä tämän kimppuun. Mutta Chikon keho värähti huomaamattomasti kun tämä mainitsi Kurokagen. Ja vielä puhutteli tätä nimellä 'Kurokage-herra'. Hän on siis Kurokagen laumasta, pitää näköjään varoa häntä, vaikkei hän nyt kovin vaaralliselta vaikutakkaan... Chiko ajatteli, tarkkaillen urosta katseellaan. Hän oli itse nähnyt miten arvaamatonta sakkia Kurokagen joukon koirat olivat.

Akitan sydän myös tuntui pysähtyvän kun uros mainitsi tämän pennut ja että ne olivat varmaan jo löydetty. Karmivat kuvat nousivat nartun mieleen, mutta tämä ei suostunut uskomaan urosta.
"Niin, tiedän... Se on yksi mahdollisuus, mutta en silti aio luovuttaa ennen kun löydän heidät." Chiko sanoi päättäväisesti, piilotellen todellista pelkoaan siitä että Kurokage oli löytänyt pennut. "Eli, jos et pane pahaksi, minun täytyy jatkaa matkaani. Löydän pentuni, vaikka se vaatisi meidän kaikkien hengen!" Punaturkki tokaisi ja otti pari askelta eteenpäin, tarkkaillen ruskeaturkkia sivusilmällä.

Hanae

Hanae nyökkäsi hitaasti "Chiyakon" kertoessa tämän uskovan sen jalan parantuvan pian. Se meni hämilleen yllättävän ystävälliseltä kuulostavista sanoista, joihin se ei ollut tottunut. Ennemmin se oli odottanut, että toinen olisi käskenyt sitä puhumaan selvemmin tai vain painumaan pois tämän silmistä.

Uros joutui kuitenkin unohtamaan nopeasti häkeltyneisyytensä, kun toinen ilmoittikin, ettei aikonut noin vain lähteä takaisin ennen kuin olisi löytänyt pentunsa. Uros alkoi taas panikoida tietäessään, ettei sen pitäisi päästää akitaa ohitseen, mutta tämän päättäväisyys pelotti sitä. Se oli kuullut, että karhuemot olivat vaarallisimmillaan puolustaessaan pentujaan. Pätisikö sama koiraeläimiinkin? Hyökkäisikö naaras sen kimppuun, jos se yrittäisi estää tätä?

"Chiyako" otti muutaman askeleen eteenpäin, jolloin Hanae liikkui ennen kuin ehti ajatella sen enempää. Se ryntäsi nopeasti toisen tielle, tuijotti tätä tuimasti silmiin (?) ja huusi kovalla äänellä: "EI!"
Uros häkeltyi itse äänensä lujuudesta ja käänsi nopeasti katseensa sivuun.
"Tai siis, t-tarkoitan, että", se aloitti ja veti korvansa luimuun, "e-en voi päästä sinua menemään ainakaan yksin. Saattaisin joutua ongelmiin. Ehkä, jos s-saattaisin s-sinua, se ei olisi niin vaarallista."

Chiko

Narttu oli jo ampaisemassa juoksuun kun tuntematon uros loikkasi tämän eteen. Chiko järkyttyi tästä suunnattomasti ja vaistomaisesti jopa väläytti kulmahampaitaan toiselle, vaikkei nartulla siinnä vaiheessa ollut mitään aikomusta hyökätä. Kukaan ei voisi asettua Chikon ja tämän pentujen väliin, minkä takia Chiko ärsyyntyi hiukan kun luuli uroksen estelevän tätä.

"Mitä hel-?" Akita aloitti, mutta sitten tuntematon koira alkoi selittää ettei voisi antaa Chikon mennä yksin. Chiko piilotti kulmahampaansa takaisin ylähuultensa alle ja katsoi ymmällään änkyttävää koiraa. Saattaa? Mutta hän on Kurokagen laumasta... Tämähän voi olla osa suunnitelmaa vangita minut! Akitanarttu mietti ja piti silmänsä uroksessa. Tosin... Hän on aikamoinen vellihousu... Luulisin että hänet on pakotettu liittymään eikä hän osaa ajatella pahauuden tavalla.

Chiko pysyi hiljaa hetken ja mietti vaihtoehtojaan. Lopulta narttu huokaisi ja antoi toiselle koiralle pienen hymyn.
"Noh, Hyvä on. Sitä paitsi, sinä varmaan tunnet alueen paremmin kuin minä." Chiko sanoi. Hän päätti ottaa toisen mukaansa, sillä ei totta puhuen tiennyt minne oli menossa. Lisäksi, tämä toinen koira vaikutti hyvin epäonnelliselta Kurokagen riveissä. Jos tämä uros oli se keltä vaikutti, niin Chiko voisi kiitokseksi tarjota hänelle pakotietä Kurokagen armeijasta liittymällä Ohun laumaan.

// Sekavaa, pahoittelen xD //

{{ Ihan hyvältä tuo minust näyttää : ) }}

b]Hanae[/b]

Hanae alkoi huomaamattaan täristä seistessään toisen edessä tämän paljastaessa kulmahampaansa sille. Se ei tajunnut "Chiyakonkin" vain järkyttyneen sen äkillisestä liikkeestä, vaan arveli tämän suuttuneen sille ja sen automaattinen reaktio oli luhistaa ryhtiään niin, että sen olemus vaikutti alistuvalta. Akita kuitenkin näytti rauhoittuvan Hanaen mielestä sen saatua selitettyä miksi se oli estänyt tätä, jolloin uros itsekin rentoutti olemustaan.

"H-hienoa", se henkäisi "Chiyakon" vastattua myönteisesti ja vastasi tämän hymyyn väkinäisellä hymyilyllä. Se ei aivan luottanut siihen, että se todella tuntisi Futago-solan ja sen lähialueet niin hyvin, että se osaisi löytää pentuja sieltä, mutta sitä se ei sanonut akitalle. Uros arveli, ettei toinen seuraisi kovin mielellään saattajaa, joka saattaisi saada ne eksyksiin. Ehkä se yrittäisikin johdattaa toisen eksyksiin, sille juolahti mieleen. Se voisi kuljettaa akitaa jonkin aikaa ympyrää jossain hankalakulkuisessa maastossa, jolloin ehkä tuo menettäisi toivonsa löytää pentunsa ja lähtisi Kurokagen alueelta ilman, että Hanaelle koituisi siitä sen suurempia ongelmia. 'Toisaalta olen varmasti pulassa jos Chiyako tajuaa, etten ole tosissani', se ajatteli ja tajuamattaan luimisti korviaan ajatukselleen.

Hanae päätti lopulta odottaa ja tarkkailla tilannetta ennen kuin yrittäisi mitään, millä voisi saada akitan lähtemään nopeammin pois.
"Tännepäinkö?" se kysyi toiselta ottaessaan muutaman epävarman askeleen siihen suuntaan, johon tuo oli vaikuttanut olevan menossa ennen kuin Hanae oli loikannut tämän eteen.
"K-karkailevatko pentusi useinkin?" se yritti luoda keskustelua ja toisaalta saada vinkkiä, minkälaiset paikat ovat ehkä aikaisemmin vetäneet pentuja puoleensa.

Chiko

Akita hymyili pienesti urokselle ja nyökkäsi tiheämmän metsikön suuntaan.
"Aloitetaan täältä suunnalta. Näytä tietä." Chiko sanoi ja alkoi kävellä rauhallista tahtia toisen koiran rinnalla (?). Chiko vaistosi piakkoin että toista hermostutti ihan hirveästi, ja aikoi hieman epäillä uroksen taitoja näyttää tietä. Uros vaikutti todella epävarmalta, änkyttävästä puheestaan ja pelokkaasta kehonkielestä päätellen. Mutta hän on ainoa mahdollisuuteni, jos pennut ovat täällä. Chiko mietti. Voinhan aina paeta, jos asiat menevät väärin.

"Kyllä... Et usko miten hankalaa on pitää niitä silmällä." Chiko vastasi uroksen kysymykseen. "He ovat olleet hyvin uhkarohkeita ja seikkailunhalusia jo pienestä pitäen... Syytän siitä luonnepiirteestä heidän isäänsä." Narttu naurahti, yrittäen luoda rauhallista tunnelmaa kaksikon välille; ehkä pelkurimaisen luonteen alta paljastuisi joku toinen, yllättävämpi puoli. Tietysti Chiko oli silti varuillaan siitä mitä paljasteli itsestään ja suhteestaan Ohun nykyiseen Ylipäällikköön, siltä varalta jos pelkurimaisen ulkokuoren alta paljastuisi hullu tappaja tai sitten uros menisi pelkuruuttaan kielimään Kurokagelle.

Hanae

Uros huokaisi helpotuksesta toisen vastatessa sen kysymykseen ja huomasi yllätyksekseen jopa rentoutuvansa hieman naaraan seurassa. Tunne oli sille vieras; Kurokagen laumassa ei sillä ollut aikaa tai erityistä mahdollisuutta todella rentoutua ja vain jutella toisille. Kuin muistuttaakseen Hanaea tästä tosiasiasta, eräästä puskasta kaksikon lähettyviltä lähti yhtäkkiä lintu lentoon. Uros luuli hetken linnun olleen joku Kurokagen vartijoista, joka olisi huomannut sen oleskelevan lauman ulkopuolisen kanssa, minkä takia se säpsähti ja päästi suustaan yllättyneen inahduksen. Tajuttuaan äänen aiheuttajan olleen vain lintu, se alkoi pälyillä ympärilleen varmistaakseen, ettei lähistöllä sattunut olemaan ketään muuta.

Hetken katseltuaan ympärilleen, Hanae tajusi, ettei se ollut reagoi Chiyakon puheeseen mitenkään, vaan kaksikko oli kävellyt eteenpäin kiusallisessa hiljaisuudessa (?).
"A-aha ha haa..." se naurahti hiljaa nolona. "He kuulostavat a-aikamoisilta kakaroilta", uros jatkoi tajuamatta, että tuntemattoman pentujen kutsuminen kakaroiksi ei todennäköisesti ollut erityisen viisasta, varsinkin kun tuo tuntematon sattui olemaan niiden emo. Sitä ei oltu kasvatettu miksikään kohteliaaksi herrasmieheksi. Hanae muutti kävelysuuntaansa hieman vasemmalle muistaen, että lähistöllä oli pieni kivikko, jossa se ei ainakaan aikaisemmin ollut törmännyt vartijoihin, mutta joka sen mielestä vaikutti paikalta, jossa uhkarohkeat pennut saattaisivat viihtyä.
"Miksei heidän i-isänsä ole mukanasi?" Hanae kysyi naaraalta ja rypisti otsaansa, kun yhtäkkiä sen mieleen ilmestyi uroksen - sen oman isän - kasvot, joita se ei ollut nähnyt pitkään aikaan.

// Tuon uuden Yurin mukaan kun tämä on pahisten aluetta x) //

Chiko & Yuri
Chiko odotti toisen vastausta, muttei millään tavalla arvioinut toista tämän hitaan reaktion perusteella. Uroksen pelästyen lentoon pyrähtänyttä lintua, Chiko ei voinut olla valpastumatta itsekkin, koska äkillinen ääni muistutti häntä siitä että oli vihollisen mailla. Uroksen kutsuessa pentuja kakroiksi, Chiko nyrpisti nenäänsä hiukan, sillä ei pitänyt siitä että hänen pentujaan aliarvioitiin tai kutsuttiin ilkeillä nimillä. Mutta samassa hetkessä Chiko muisti minkälainen tämä herra tuntui olevan, ja häntä... Hiukan säälitti ettei uros tiennyt mitenkään paremmin, joten Chiko ei sanonut mitään siitä.
"Puolisoni lähti etsimään heitä toisesta suunnasta... Hän on paljon etelämmässä kuin minä." Chiko kertoi toiselle, hymyillen. "Haluamme löytää heidät niin nopeasti kuin mahdollista, joten hajaannuimme." Akita otti mahdollisuuden haistella ympäriinsä ja yritti löytää pienintäkin hajujälkeä pennuistaan.

Samaan aikaan, korkealla kalliolla, makaili tylsistynyt teini. Yuri makasi selällään, roikkuen puoliksi kallion reunan yli että saisi edes jotain jännitystä elämäänsä.
"Tyl-sää!" Yuri tuhahti itsekseen ja katsoi ylösalaisin näyttäytyvää metsää. "Alkaisipa se suuri sota jo pian, haluan päästä nirhaamaan Ohulaisia! Kurayami-sempai sanoo etten saa tappaa enään enempää orjia, tai muuten ne loppuvat kesken..." Seefferi mutisi itsekseen ja kiristi hampaitaan. "Hemmetin tekopyhä! Ite murhasi oman ryhmänsä jäseniä miten lystää ja nyt minä en muka saa vähän retuuttaa toisia- tsk." Vaaleaturkkinen Saksanpaimenkoira sylkäisi, ja yhtäkkiä hänen silmiinsä osui jotain liikkuvaa metsässä. "Hm...?" Yuri kierähti vatsalleen ja nousi seisomaan, nähden Hanaen kävelevän jonkun muun kanssa. Seefferi tunnisti harmaaruskean pystykorvan: vaikka Yuri ei koskaan muistanut ketään muita sotureita, niin Hanaeta tämä ei voinut unohtaa. Uroksen pelkuruus oli palanut ikuisesti Seefferin mieleen. Tämä saattaakin tuoda lopun tylsyyteeni... Yuri mietti ja hymyili, ennen kuin huusi kovimmalla äänellä millä pystyi: "Katos vaan! Hanaehan se sieltä tulee! Etkö ole hiukan liian kaukana turvallisesta tukikohdastamme, hä?!" Yuri odotti toisen reaktiota innostuneena. Hanae-raukan pelkuruus oli aina hauskaa katseltavaa, ainakin räkänokkaisen ja itsekeskeisen Yurin mielestä.

Hanae

Hanae luimisti korviaan toisen kertoessa sen puolison etsivän niiden pentuja muualta. Asia ei loppujen lopuksi kuulunut sille niin paljoa - kunhan naaras vain lähtisi ongelmitta pois Kurokagen alueelta - mutta uros peilasi tilannetta haluamattaankin omiin kokemuksiinsa. Se ei ymmärtänyt kunnolla, miksi "Chiyako" ja tämän puoliso näkivät niin paljon vaivaa pentujensa tähden; Hanae oli ainakin hylätty helposti sen jouduttua eroon perheestään. Huolen pitäminen toisista oli sille lähes täysin vierasta.
"Eikö olisi vain helpompi jättää ne oman onnensa nojaan...? Itseppähän karkasivat..." se mumisi ääneen kovempaa kuin tajusikaan.

Tamaskankoira ei tajunnut tuijottavansa jälleen pelkästään omiin jalkoihinsa äskeisestä säikäytyksestä huolimatta, ei ennen kuin sen korviin kantautui kovaääninen huuto, mikä säikäytti uroksen totaalisesti. Se tunnisti kuulleensa kyseisen äänen joskus aikaisemminkin, eikä sen mieli yhdistänyt sitä positiivisiin asioihin. Hanae joutui pälyilemään hetken ympäriinsä ennen kuin sen katse löysi vaaleaturkkisen sakemannin. Se päästi suustaan pelästyneen inahduksen tunnistaessaan Yurin. Uros oli kuullut tästä ja tämän tavasta kohdella lauman orjia, minkä takia se oli pyrkinyt tekemään kaikkensa pysyäkseen sopivan välimatkan päässä sakemannista. Hanae ei ollut orja, mutta tarpeeksi lähellä, että sen heikon puoleinenkin itsesuojeluvaisto varoitti sitä välttämään Yurin kaltaisia persoonia.

Tällä kertaa Hanae ei pystynyt välttämään kohtaamista toisen kanssa, ei varsinkaan kun se oli liikkeellä lauman alueen läheisyydessä laumaan kuulumattoman "Chiyakon" kanssa. Se vilkaisi naarasta nopeasti kauhistunut ilme silmissään tietämättä täysin miten sen olisi pitänyt toimia tilanteessa.
"E-enhän minä niin kaukana ole..." uros vastasi Yurille yrittäen yhä välttää katsekontaktia tämän kanssa. Se yritti epätoivoisesti miettiä, millä selittäisi tuntemattoman naaraan alueella olemisen ja toisaalta miksi vaaleaturkkinen sakemanni oli yhtäkkiä päättänyt kiinnttää huomionsa siihen.
"Me... me o-olemme vain metsästämässä!" Hanae huusi seefferille viestien alistuneisuutta ruumiinkielellään. "Tarkoituksemme e-ei to-todellakaan ollut hä-häiritä sin-... ah, t-teitä", se jatkoi änkyttäen, tuntien olonsa aina vain hermostuneemmaksi. Uros olisi niin suurissa ongelmissa, jos Yuri saisi tietää "Chiyakon" olevan lauman ulkopuolinen.

Chiko & Yuri
Lempeästä luonteestaan huolimatta, Chiko olisi antanut Tamaskankoiralle kunnon läksytyksen pentujensa ilkkumisesta, mutta narttu säikähti melkein yhtä pahanpäiväisesti kun uroskin kun jostain kuului huutoa. Nyt olen liemessä! Chiko mietti hermostuneena kun vilkuili ympärilleen. Jos tämä tulija olisi korkea-arvoinen soturi, hänet varmasti tunnistettaisiin Yukimuran puolisoksi. Punaturkki huomasi kalliolla loikoilevan nuoren Sakemannin ja nyrpisti nenäänsä. Hän ei tunnistanut toista, mutta aavisti tuon olevan huonoja uutisia. Chiko huomasi myös miten pahasti hänen mukanaan kulkeva uros vaikutti pelkäävän toista, jonka nimeksi oli paljastunut Hanae, vaalean seefferin huudosta päätellen. Varmaan joku pahamaineinen jäsen Kurokagen riveissä... Chiko mietti.

Yuri naurahti, nauttien Hanaen pelokkaasta reaktiosta. Toisten pelotteleminen sai Yurin tuntemaan ylivoimaiseksi, joten hän kierosti päätti jatkaa heikomman kiusaamista.
"Metsästämässä, vai?" Tämä huudahti takaisin ja loikkasi sulavasi alas kalliolta, liukuen rinnettä pitkin kunnes pysähtyi Hanaen ja punaturkkisen akitan eteen. "Heh, luulin että olisit jo lopettanut metsästämisen... Peurojen sarvet ja sorkat voivat helposti tappaa sinunlaisesi pelkurin! Hah!" Yuri ilkkui, kunnes hän viimein vilkaisi akitanarttua ja kohotti kulmiaan. "Entäs sinä? En ole nähnyt sinua ennen." Seefferi tokaisi ja alkoi kävellä uhkaavasti rinkiä nartun ympäri. "Uusi laumalainen vai? Pyh, en olisi uskonut että Kurokage-Herra olisi ottanut tuollaista akkaa riveihimme." Yurin puhe sai Chikon päässä napsahtamaan: vaikkei hän ollut hirveän urhea, niin hän ei tykännyt siitä että häntä vähäteltiin.
"Ettäs nykyajan nuorisolla on huonot käytöstavat!" Chiko murahti Yurille. Tietenkään Chiko ei ollut kovin vanha itsekkään, mutta se että hänellä oli jo äiti sai nartun tuntemaan itsenä hyvin aikuismaiseksi, varsinkin lapselliseen Yuriin verrattuna. "Sinulla ei ole mitään oikeutta puhua meille noin! Et vaikuta olevan rivisoturia korkeammalla, joten teoriteettisesti Hanae on sinua korkeammassa asemassa metsästäjänä, kuten olen myös minä!" Chiko uhmasi toista, käyttäen Hanaen valhetta hyväkseen. Toivottavasti hän saisi Yurin vakuuttuneeksi siitä että olisi uusi metsästäjä Kurokagen riveissä.