Cheri - Kaunis soturi

Nimi:Cheri   チェリー   [suom. kirsikka]
Skp: Naaras
Ikä: 3v
Rotu: Belgianpaimenkoira (tervueren)

Kotimaa: Japani, Osaka
Liittouma: Tulevaisuudessa Ohu.
Asema: -
Jälkeläiset: Tulevaisuudessa
Puoliso: Tulevaisuudessa Zarek


Motto: "Aina ei tarvitse olla vahva. Jokaisen on myös osattava myöntää omat heikkoutensa."


Suku

Isä: Tensai (kuollut)
Äiti: Yuki
Sisko: Ichigo (kuollut)








Taito
Voima
Karisma
Nopeus
Kestävyys
Älykkyys
Puruvoima
Kivunsietokyky
Ketteryys
Refleksit
Tekniikat
Vaarallisuus
Puissa hyppely
Metsästystaito
Uimataito

Aistit
Näkö
Kuulo
Haju








Säkäkorkeus:58cm
Paino: 21kg
Turkinväri: Punahiilikko mustalla maskilla
Silmien väri: Vaaleansiniset

Cheri on hyvin enkelimäinen ilmestys silkinpehmeine turkkeineen ja kaunispiirteisine kasvoineen. Naaraan vaaleansinisissä silmissä on hyvin älykäs ja hiukan salaperäinenkin katse. Paimenkoiran turkki on pitkä, ja väriltään vaaleanpunertavanruskea. Kasvoissaan nartulla on mustista karvoista muodostuva "maski". Cherillä on myös mustat korvat.

Rakenteeltaan naaras on siro ja notkea, ja sen keho on melko hentoinen ja hoikka. Cheriltä löytyy kuitenkin lihasta jonkin verran, minkä vuoksi sitä ei voi sanoa ihan heiveröiseksikään vastukseksi. Naaraalla on rodulle ominainen pitkähkö kuono, vahva purenta ja terävät hampaat. Jalat ovat pitkät ja vahvat, joiden avulla Cheri jaksaa juosta todella nopeasti ja liikkua hyvinkin sulavasti. Koska keho on taipuisa, naaralla on hyvä kehonkontrolli ja tasapaino.







Cheri on ystävällinen ja ensi alkuun hiukan ujon ja rauhallisen oloinen. Se suhtautuu uusiin tuttavuuksiin asiallisesti, mutta hiukan varautuen. Narttu haluaa tuntea olonsa ensin mukavaksi, ennen kuin uskaltautuu olemaan täysin oma itsensä. Cherin kanssa on helppo tulla toimeen, sillä paimenkoira on hyvin myötäilevä ja sopeutuvainen. Sen luottamuksen saamiseenkaan ei mene ikuisuuksia, jos aikeet ovat puhtaat.

Cherillä on kuitenkin hillityn ja asiallisen ulkokuorensa alla melko villi ja menevä puolensa. Cheri ei tykkää jäädä pitkäksi aikaa aloilleen, vaan se kyllä keksii jotain tekemistä. Nartun kanssa tuskin siis tulee tylsää, jos vain jaksaa pysyä hänen perässään. Cherillä on aina pieni pilke silmäkulmassa, ja se ymmärtää huumorin päälle. Cheri on taitava metsästäjä, ja erityisen taidokas kalastaja.

Vihollisia Cheri ei käsittele kovin lämpimästi. Vahvasti oikeudentajuinen narttu ei anna vihollisten pompotella heikompiosaisiaan, vaan näyttää noille tarvittaessa kaapin paikan. Cheri on taistelutaidoiltaan keskitasoa, joten se pyrkii ensin arvioimaan vastustajaansa, ja mahdollisuuksien mukaan välttymään taistelulta. Mikään ummikko taistelukentällä tämä neiti ei kuitenkaan ole, vaan saattaa pöllyttää isommankin uroksen niskavilloja päästessään vauhtiin. Varsinkin, jos hänen sukupuoltaan kommentoidaan, saa Cherin näkemään punaista. Cheri onkin taitava lukemaan ja arvioimaan toista, ja tuon pieniä eleitä ja ilmeitä. Paimenkoira käyttää tätä taitoa usein hyödykseen taisteluissa kompensoidakseen muita heikkouksiaan. Kurokagen sotureita Cheri hiukan arastelee menneisyytensä vuoksi, mutta samalla tahtoo myös kostaa kokemansa vääryydet.

Cheri pitää paljon pennuista, mutta hiukan vierastaa noita, eikä osaa oikein toimia pentujen kanssa luontevasti. Siksipä paimenkoira toivoo löytävänsä itselleen puolison, jotta saisi itsekin joskus jälkikasvua. Cherillä on taipumusta vetää uroksia puoleensa kauniin ulkomuotonsa vuoksi, mutta yleensä narttu työntää nämä kauemmas. Paimenkoira tahtoo tosirakkauden, joka ei vain kuolaa hänen peräänsä, vaan kiinnittää huomiota muuhunkin kuin vain ulkonäköön.







Syntymä

Cherin äiti, Yuki, ja isä Tensai, olivat molemmat voitokkaita näyttelykoiria. Yuki oli ollut omistajallaan pennusta asti, mutta Tensain hän oli löytänyt kennelistä tuon ollessa jo aikuinen. Kaksikon omistaja oli tunnettu kasvattaja Japanin eteläosassa, Osakan kaupungissa, ja molempien koirien oltua luokkansa parhaita, päätti hän teettää näillä pennut.

Ensimmäinen yritys ei kuitenkaan tuottanut tulosta, vaan pennut syntyivät kuolleina. Kasvattaja oli murheen murtama, samoin Yuki ja Tensai. Tämä vastoinkäyminen haavoitti varsinkin Tensain sydäntä pahasti, ja uros vetäytyi omiin oloihinsa.

Keväällä toinen yritys näytti onnistuneen, ja Yuki tuli kantavaksi. Ultrassa näkyi viisi tervettä pentua, ja vanhemmat olivat onnellisia. Synnytys lähestyi, ja viimein eräänä yönä oli aika. Jokin meni kuitenkin pahasti pieleen, sillä kolme pennuista syntyi kuolleina, ja vain kaksi jäi eloon. Kasvattaja oli kuitenkin onnellinen kahdestakin terveestä pennusta, mutta Tensai masentui syvästi. Yuki huolestui puolisostaan, mutta sen oli pakko keskittyä hoitamaan eloonjääneet pentunsa.


Ensimmäinen elinvuosi

Eloonjääneet narttupennut oli nimetty Cheriksi ja Ichigoksi. Ne kasvoivat ja kehittyivät nopeasti, ja Yukilla oli täysi työ pitää noita silmällä. Cheri oli Ichigoa huomattavasti rohkeampi, ja siksi joutui pulaan ottaessaan aina turhan suuria riskejä. Tensai ei osallistunut kovin paljoa pentujen elämään alussa, sillä muiden pentujen kuolema kalvoi uroksen mieltä pahasti. Aina kun pennut menivät pyytämään isäänsä leikkimään, tämä käski nuo julmasti pois.

Eräänä sateisena päivänä, kun puolen vuoden ikäiset pennut olivat lepäämässä korissaan, Tensai hiipi noiden luo, ja otti nukkuvat pennut mukaansa Yukin huomaamatta. Uros pujahti ulos, ja kantoi pennut korissa metsään. Kaksikko nukkui niin sikeästi, että ne eivät edes huomanneet joutuvansa ulkoilmaan. Tensai vei pennut kauas kotitalostaan, ja asetti korin puun alle suojaan, jääden itse odottamaan aamua ja pentujen heräämistä.

Herättyään Cheri oli hämmästynyt. Miksi he olivat metsässä? Myös Ichigo heräsi, ja kaksikko kömpi ylös korista. Juuri silloin Tensai saapui takaisin lintu suussaan, ja tarjosi syötävää pennuille. Kun nartut nyrpistivät nenäänsä raa'alle lihalle, Tensai löi noita käpälällään. Uros kertoi, että tästä päivästä lähtien kaksikosta tulisi villikoiria, jotta näistä tulisi vahvoja ja elinvoimaisia koiria. Cheri ja Ighico olivat aluksi peloissaan, mutta päivä päivältä ajatus villistä elämästä sai ne innostumaan.

Tensai kertoi pennuille Ohun sotureista, ja paljasti myös itse joskus kuuluneensa noihin. Uros kertoi, että oli harkinnut pitkään päätöstä tuoda kaksikon tänne, sillä oli tajunnut muiden pentujen kuoltua, ettei Cherin ja Ichigon elämää saanut heittää hukkaan pelkkänä näyttelykoirana. Uros oli päättänyt palata takaisin Ohun joukkoihin monien vuosien jälkeen, ja viedä samalla tyttäret mukanaan. Senpä vuoksi Tensai valmisteli Cheriä ja Ichigoa sotureiksi, ja koulutti näitä paljon ja melko ankaralla kädellä. Sen ansiosta pennuista kasvoi kuitenkin vahvoja ja sitkeitä aikuisia. Tensai opetti myös tyttärilleen erikoishyökkäyksensä, pyörivän veitsen iskun, mutta vain Cheri oppi sen täydellisesti.


Ohun tuhoutunut paratiisi

Vihdoin Cherin ja Ichigon täytettyä kaksi vuotta, ja opittuaan kaiken tarvittavan villinä elämisestä, kuten metsästyksestä, luonnossa liikkumisesta ja taistelemisesta, Tensai ilmoitti heidän olevan valmis lähtemään matkaan. Kolmikko lähti taivaltamaan pitkää ja raskasta matkaa kohti koirien paratiisia.

Saavuttuaan Futago-solaan, heitä kohtasi kuitenkin valtava järkytys. Kaikki oli tuhottu, ja huhuttiin, että Ohun ylipäällikkö Gin olisi kuollut. Tensai ja tämän tyttäret otettiin vangeiksi, ja vietiin Kurokagen luo. Tensai hyökkäsi Kurokagen kimppuun, mutta tuli julmasti surmatuksi. Ichigo ja Cheri määrättiin orjiksi laumaan, sillä nämä olivat nuoria ja kaiken lisäksi narttuja.

Ensin Cheri taisteli kovasti vastaan, mutta pian Ichigo kuoli Kurokagen hampaisiin, ja naaras murtui täysin. Se alistui kohtaloonsa orjana, ja päätti tehdä tehtävänsä, jotta pysyisi hengissä.

Eräänä päivänä narttu sai kuitenkin tarpeekseen ja alkoi kapinoida Kurokagea vastaan. Cheri ajautui taisteluun Kurokagen ryhmänjohtajan kanssa, ja pian myös muutama Ohun soturi saapui paikalle. Cheri loukkaantui taistelussa, mutta Diego onnistui viemään hänet turvaan.

Vaikka Cherillä on vielä tarkoitus liittyä Ohun laumaan, koettelemuksensa jälkeen se tahtoo kasata ensin itsensä ja elämänsä kuntoon ennen kuin voi liittyä lauman jäseneksi. Narttu on tavannut laumattoman suden, Zarekin, jonka kanssa on löytänyt yhteyden. Kaksikko aikoo kulkea yhdessä Ohuun.



Cheri & Zarek





Kaiten Kogatana Shōgeki [suom. pyörivän veitsen isku] - Cherin isän opettama tekniikka. Liike tapahtuu ilmassa, ja se aloitetaan pyörimällä Neji Kin tapaan itsensä ympäri. Kuitenkin eturaajat painetaan tiukasti kehoa vasten, ja takajalat suoristetaan, jolloin kaikki iskun teho keskittyy etuvartaloon. Tämä myös vähentää ilmanvastusta, jolloin liike pyörii Neji Kihin verrattuna miltei tuplanopeudella. Liike on sitä voimakkaampi, mitä kauemmin se ehtii kerätä pyörimisvoimaa. Ideana on saada iskettyä hampaat vastustajaan, jolloin pyörimisliike repii vastustajan lihaa pahannäköisesti, ja se aiheuttaa ilkeitä repimis- ja viiltohaavoja. Tekniikka vie paljon voimia, ja sen jälkeen naaras saattaa olla hieman pyörryksissä.

Neji Ki

Kuchu Sappo




Pelaaja:Untamed

Hahmo (c) Untamed
Tiedot (c) Untamed