Lemmikki villikoiraksi (Kaksinpeli Miss Okami)

Miguel

Miguel oli loikkinut pitkän matkaa puun oksia pitkin kunnes oli saapunut Kyotoon. Uros ei tiennyt missä olla, mutta ei häntä se kiinnostanut. Hän oli pikemminkin jännittynyt uudesta alueesta. Toivottavasti täällä on edes yksi kiinnosta naaras.. Uros tosiaan oli tapojensa mukaisesti naaras jahdissa. Hän etsi itselleen sopivaa seuraa. Vuorokauden aika oli yö.

Miguel pysähtyi puun oksalle ja kiinnitti huomion Kyoton kaupunkiin. Hän loikkasi puusta ja katseli kaupunkia kiinnostuneena. Tämä ei tosiaankaan olisi ensimmäinen kerta kun nuorukainen astuisi kaupunkiin. Kyotossa uros ei silti ollut koskaan käynyt. Miguel lähti kävelemään eteenpäin.

Miguel eteni kaupunkiin. Hän hyppäsi rakennuksen katolle ja päätti loikkia niitä pitkin käyttäen kogien erikoistekniikkaa. Hän ei tosiaankaan halunnut ihmisten näkevän häntä. Nuorukainen onnistui tekniikan aikana tuijottamaan muita koiria. Hän näki niitä vähän, koska olihan jo yö. Mikään ei näyttänyt kiinnostavan häntä.

Miguel eteni ja pysähtyi hieman matalamman talon katolle. Hän tuijotti erään talon pihaan ja näki siellä koiria. Tilanne toi mieleen kerran kun uros sai ketjunsa. Nuorukainen oli silloin jäänyt kiinni ihmiselle. Siitä sentään Miguel oli oppinut jotain, joten hän päätti ensin tarkkailla tilannetta kauempaa ennen kun päätti lähestyä taloa.

Ryūsei

Naaras vietti yöt pihalla, aitojen keskellä siskonsa kanssa. Ryūsei säpsähti kuullessaan askelia, mutta ei nähnyt ketään. Naaras siirtyi talon seinää vasten nukkumaan ja tämän sisar meni sisälle. Talo oli kallis lukaali ja pihalla oli paljon tilaa. Yön takia, pihan taaimaista aitaakaan ei nähnyt, kun se oli niin kaukana.

Ryūsei äkkäsi Miguelin vasta, kun naaras vilkaisi viereistä taloa jossa oli kaksi pitbullia ja yksi collie. Nämä olivat Ryūsein siskon kavereita, mutta Ryūsei näki tämä vain tuttuina. Ryūsei ei kuitenkaan luottanut tummaan hahmoon joka liiti läpi yön pimeyden. Naaras ei sanonut mitään ja vain vahti.

Ryūsei ei kuitenkaan pystynyt olla ajattelematta, että tuo hahmo saattaisi olla pääsylippu vapauteen.

//Tosi aktiivinen

Miguel

Miguel huomasi talon pihassa koiran, joka oli selvästi nähnyt hänet. Uros tunnisti koiran naaraaksi. Siinäpä on mielenkiintoinen yksilö.

Miguel loikkasi pitkä hypyn kohti talon aitausta päin. Hän laskeutui kevyesti aidan ulkopuolelle. Hänen tassussaan oleva ketju vain kilahti maata vasten. Uros tuijotti naarasta, joka näytti vahtivan taloa.
"Mikäs kaunokainen täällä on", uros totesi ja osoitti vienon hymyn naarasta kohti.

Miguel oli huomannut viereisen talon koirat, mutta ei välittänyt niistä. Nuorukainen tiesi, että kukaan lemmikeistä ei voisi olla yhtä nopea kuin hän. Olihan Miguel ninjakoira.

Ryūsei

Naaras huokasi ja katsoi rauhallisena Urosta "Päivää olen Ryūsei, mitä etsit ja kuka olet." Ryūseitä ei kovin kiinnostanu jutella Miguelille, koska uskoi, ettei toinen haluaisi tätä auttaa karkaamaan ja selviytymään.

Ryūsei vilkaisi olkansa yli, ikkunan läpi, jos tämän sisar olisi siinä. Tengai ei ollut näkyvissä ja siksi Ryūsei otti ohjat tassuihinsa. Naaras käveli Miguelin vierelle, kylki aivan tässä kiinni ja kuiskasi "Kuules, minua kyrsii täällä elo, mutta en usko selviytyväni omillani aidan toisella puolella. Osaisitko mitenkään ohjastaa minua edes suuntaan josta löytäisin apua, jos itse et sitä anna?" Ryūsei katsoi Miguelia vakava ilme kasvoillaan ja tätä hiukan jännitti, koska oli niin lähellä Miguelia. Ryūsei oli mennyt lähelle, koska halusi peittää Miguelin, jos tämän sisko sattuisi kävelemään ikkunan ohi. Tarkoituksena oli, ettei Tengai huomaisi villiä koiraa "Heidän" reviirillään.

Miguel

Miguel yllättyi ettei häntä oltu heti käskemässä pois. Uros virnisti hieman itsekseen pienesti miettiessään. Hän arveli, ettei häntä käsketty pois hänen komean ulkonäkönsä takia.
"Taitaa pikemmin olla yö, neiti. Minä olen Miguel ja tulin etsimään teitä", Miguel puhui kohteliaalla äänensävyllä. Uros heilautti hieman päätään, että hänen blondi harjaksensa siirtyisi hetkeksi pois oikeanpuoloisen silmän edestä. Harjas siirtyi silti nopeasti takaisin silmän päälle.

Miguel yllättyi kun Ryūsei tuli hänen lähelleen. Uros oli itse tottunut siihen, että hän itse lähestyisi naaraita ensin. Ei asia silti nuorukaista haitannut. Pikemmin hän oli imarreltu.
"Uskon, että täällä on varsin tylsää. Luonnossa eläminen on niin vapauttavaa. Haluaisitko kenties lähteä matkaani ja kokea unohtumattoman seikkailun?", Miguel puhui kohteliaana ja hymyili. Hän asettui hieman paremmin myös naarasta vasten. Hän kun luotti omaan viehättävyyteensä liikaa.

Ryūsei

Ryūsei ei kommentoinut Miguelin päivästä yöhön korjausta, mutta se oli naaraasta hiukan hauskaa. Tämä ei vain näyttänyt tätä ja heilautti vain päätään. Hänellä on nähtävästi omat aikeensa. Ryūsei mietti, kun toinen yritti koko ajan päästä naaraan hyvälle puolelle.

Ryūsei nyökkäsi, kun uros kysyi tätä mukaan "Kunhan vain et ala olettamaan mitään..." naaras hymähti. Ryūsei ei ole tottunut kuhertelijoihin ja siksi tätä hieman jännitti. Se ei kuitenkaan ollut niin näkyvää.

Miguel

Miguel nyökkäsi kuultuaan tuon lausahduksen ja suostumuksen.
"Sen saa nähdä. Olet sen verran hyvännäköinen, että en osaa luvata mitään", Miguel puhui. Hän tiesi sanavalinnan olevan päällekäyvä, mutta hän pyrki peittämään sanojen merkityksen puhumalla rennosti. Hän ei todellakaan halunnut Ryūsein nyt peruvan mukaan tulemista.
"Lähdetään samantie. Minun on pakko kysyä heti kuinka nopea olet ja millainen ponnistuvoimasi on?", Miguel kysyi varmuuden vuoksi.

Miguel siirtyi pihan puolelta pois. Hän vilkaisi naaraan suunnalle. Hän halusi varmistaa, että tuo varmasti on tulossa mukaan. Mitä ikinä Ryūsei vastaakaan niin sen mukaisesti Miguel lähtee johdattamaan tuota ulos (esim. hyppimään kattoja pitkin tai juoksemaan katuja pitkin)

Jos Ryūsei tulee mukaan Miguel lähtee juoksemaan

Ryūsei

Naaras siirtyi hieman kauemmas Miguelista. Tämä ei halunnut antaa huonoa kuvaa itsestään ja sanoikin "Mennään sitten. Olen kuntoillut sitä varten, että pääsisin pakoon tarvittaessa. En kuitenkaan usko, että pääsisin sinua pakoon, kun olethan sinä villikoira. Pystyn loikkaamaan tuon aidan yli, mutta se on maximi korkeus johon pääsen." Ryūsei selitti. Naarasta tuntui, kuin paljasti jotain todella salaista tuolle.

Ryūsei taidokkaasti loikkasi aidan yli ja onnistuu laskeutumaan lähes täydellisesti. Anteeksi sisar. "Näytä tietä. Osaathan nämä paikat paremmin kuin minä? Olen elänyt tuolla takapihalla koko elämäni, niin en tunne kuin kaupungin aluetta hieman." Ryūsei selitti ja ravisti sitten turkkiaan, kuin olisi tuntenut syntiensä painavan selkää.

Miguel

Miguel lähti juoksemaan huomattuaan kuinka "huono" Ryūsein ponnistusvoima oli. Uros ei tietenkään käyttänyt ninjanopeuttaan, koska muuten naaras jäisi jälkeen.
"Yritettään olla mahdollisimman nopeita. Kai tiedät rankkurin olemassa olosta?", Miguel puhuikin. Hän halusi keskustella tuon kanssa. Uros halusi saada kaiken mahdollisen irti naaraasta. Nuorukaiselle ei silti tullut mieleen, että ihmiset kuulisivat koirien puheen haukuntana.

Kaksikko oli jonki aikaa juossut kunnes heidän takaansa kuului koiran haukuntaa. Miguel vilkaisi olan yli taakseen ja näki, että noita seurasi dobermanni rotuinen koira. Koira räksytti aggressiivisesti ja näytti juoksevan melko lujaa Heh.. Hieno tilaisuus näyttää taitoja.
"Odotas kun minä hoidan tuon hurtan", Miguel totesi. Hän loikkasikin dobermannia päin. Dobermanni yritti ottaa otteen uroksesta, mutta uros kiepautti kehoaan ja iski hampaat dobermannin kaulaan. Miguel pyörähti uroksen ylitse ja heitti sen kauemmas kun uroksen tassut osuivat takaisin katua vasten.

Miguel tuijotti hetken dobermannia, jonka viereen ilmestyi mies. Mies näytti muulta kuin ystävälliseltä. Uros ei halunnut käydä ihmisen kimppuun, joten hän katsoi Ryūseita.
"Lähdetään menemään. Tuo varmasti on rankkuri", Miguel huudahti ja lähti juoksemaan Ryūseita päin. Hänen aikomus oli juosta tuon ohitse, että voisi näyttää jälleen tietä.

Ryūsei

Naaras ei pysähdellyt, vain hidasti kun toinen meni painimaan dobermannin kanssa. Rankkurin idiootti hurtta... Ryūsei tajusi oitis, ettei ollut aikaa jäädä kuhnastelemaan ja juoksi niin kovaa kuin pystyi. "Nyt tai ei koskaan." Ryūsei ajatteli, koska tiesi että joutuisi palaamaan kotiinsa jos tämä saataisiin kiinni. Ryūsein niskassahan oli siru, jossa luki tämän omistajan tiedot. Se oli laitettu Ryūseille, koska tämä ei tykännyt käyttää kaulapantaa.

Miguel(?) juoksikin pian naaraan ohitse ja Ryūsei hiukan säikähti, kun toinen saavutti niin nopeaa tämän. Ryūsei vilkaisi taakseen ja rankkuri saavuti. Ryūsei kääntyi oitis kohti lähintä puskaa ja piiloutui. Naaras ei pelännyt ja hyökkäsi ihmisen kimppuun, purrakseen tämän jalan sellaiseksi, ettei sillä voisi juosta. Mies kaatui ja Ryūsei päästi irti, paeten Miguelin perään. Dobermannikin oli palannut ja nyt tämän oli juostava siltä pakoon.

Miguel

Miguel vilkaisi olan yli kun Ryūsei meni kaatamaan rankkurin. Uros hieman hidasti vauhtiaan odottaen tuon tulevan takaisin perään. Kärsivällisiä nuo kaksijalkaiset nelijalkaistensa kanssa...

Ryūsei kun palasi Miguelin luo uros huomasi dobermannin yhä seuraavan.
"On se kumma kun ei osata luovuttaa", Miguel ärähti. Hän rupesi jo hermostumaan ylimääräisen koiran seuraaminen. Sen räksyttäminen muutenki ärsytti urosta. Uros kaarsikin ja juoksi dobermanni vastalle tällä kertaa. Dobermanni yritti päästä Miguelin kaulaan kiinni, mutta uros loikkasikin talon seinää päin ja ponkaisi siitä vauhtia kohti dobermannia. Uros viilsi dobermannin niakaan viillot. Hän laskeutuikin maahan ja varmisti miten dobermanni tuohon reakoi.

Dobermanni syöksyikin kohti Miguelia. Uros hieman yllättyi kuinka kestävä ihmisen lemmikki pystyi olemaan. Uros ponkaisikin dobermannin kuonosta vauhtia ja koiran leuka iskeytyi katua vasten.
"Heh.. Olet liian helppo", Miguel pilkkasi dobermanni. Uros vapautti ketjuaan tassustaan ja laskeutui maahan. Hän laskeutumisen aikana iski ketjulla dobermannia takaraivoon kovalla voimalla. Dobermanni kaatuikin maahan.

Miguel tuijotti dobermannia hetken ja samalla pyöräytti ketjua takaisin tassunsa ympärille. Hän juoksikin takaisin Ryūsei luokse.
"Nyt he eivät ainakaan hetkeen meitä seuraa", Miguel totesi varmana. Hän kuin yritti rohkaista naarasta siitä, että kaikki on hyvin.

Ryūsei

Naaras oli hiukan uuvuksissa, mutta jaksoi vielä juosta. Ryūsei ei helpolla aikonut luovuttaa vapauttaan. Ryūsei sai jännityksestä adrenaliini purkauksen ja hieman innostui. "Heh. saivat mitä pyysivät kun yritti villiä koiraa nappaa." Ryūsei näki jo itsensä villinä, vaikka tällä olikin siru.

"Mihinkä olemme menossa?" Ryūsei sanoi ja hölkäten Miguelin vierellä. Naaras ei sitä sanonut, mutta saattoi alkoi kiintyä urokseen ehkä hiukan liikaa.

Miguel

Miguel vilkaisi Ryūseita. Uros mietti, että ei ainakaan voinut viedä naarasta kogien luo. Sinne kun ei hyväksytty kun vain shikokuja. Olihan kogien keskuuteen muutenkin tullut nyt ulkopuolinen jäsen, josta melkein kukaan ei pitänyt. Miguel ei halunnut Ryūseille samalaista kohtaloa.
"Se on hyvä kysymys. Katsotaan minne tassumme meidät vie", Miguel totesi, mutta jatkoi: "Vai onko sinulla mielessä jokin erityinen paikka, jonka olet aina halunnut nähdä? Voin viedä sinut sinne"

Pian nuo saapuivat kaupungin ulkopuolelle (?). Miguel johdatti nuo vielä metsän rajalle.
"Huomasin tässä jonkilaisen luolan lähellä, jossa voimme levätä. Näytät hieman väsyneeltä", Miguel totesi ja hymyili lempeästi naaraalle. Hän odotti naaraan vastausta. Jos tuo haluaisi levätä niin Miguel johdattaisi nuo luolaan.

Ryūsei

Naaras oli hetken hiljaa. "Mistä sinä tulit?" Ryūsei uteli. "Ja olisin halunnut nähdä Ohun ns "lentävät" koirat." Ryūsei jatkoi ja naurahti.

Saavuttua kaupungin ulkopuolelle ja Miguel ehdotti lepoa. Ryūsei mietti "Onhan nyt yö muutenkin. Voimme nukkua yön yli, mutta lähdemme heti aamusta. Ruoka on arvokasta, koska en osaa metsästää niinkään hyvin. En ole kuin napannut eläessäni hiiren." Ryūsei selitti ja seurasi Miguelia(?) luolalle.

Ryūsei asettui makaamaan Miguelin vierelle, koska tiesi, että kivinen maa imee suurimman osan kehon lämmöstä ja siksi se voisi olla hengenvaarallista. Ryūsei nukahti oitis, koska oli tottunut nukkumaan kylmässä.

Ryūsei heräsi jo ennen auringon nousua, koska oli aamu virkku. Miguel näytti vielä nukkuvan ja Ryūsei päätti antaa tuon nukkua, kunnes aurinko kokonaan nousisi. Ryūsei meni ottamaan aurinkoa hieman aukinaiselle kohdalle, puiden keskellä.

Miguel

Miguel avasi silmänsä. Hän pomppasi ylös huomattuaan, että naaras oli kadonnut. Uros tuhahti ja luuli epäonnistuneensa naarasjahdissaan. Hän lähtiki kävelemään ulos luolasta.

Miguel hätkähti huomattuaan Ryūsein ulkona. Uros käveli hänen luokseen.
"Huomenta, kaunokainen", Miguel tervehti tuota kohteliaana. Uros muisti, että illalla tuo oli maininnut metsästämisestä. Metsästämisen Miguel oli aina kokenut naaraiden työksi.
"Voisin mennä metsästämään jotain", Miguel totesi ja lähti kävelemään muualle. Hän mietti mitä saisi. Hän voisi yrittää edes jotain metsästää vaikkei uros mitään osannut metsästää.

Miguel käveli metsään ja nuuhki maata. Hän yritti saada vainun jostain eläimestä. Hän saikin vainun fasaanista. Uros katsoi lintua, joka oli kauempana. Uros loikkasi fasaania päin, mutta fasaani lensi ilmaan. Uros ei saanut linnusta hampain kiinni, mutta hänen ketjunsa vahingossa löi linnun maahan. Miguel kun laskeutui maahan niin hän iski hampaat fasaaniin.
"Ei tämä olekkaan niin vaikeaa", uros mietti itsekseen. Hän nuuhki jälleen maata ja yritti etsiä toista eläintä.

Miguel hetken joutui etsimään eläimen vainua. Tällä kertaa hän vainusi jäniksen. Uros tiputti fasaanin maahan ja lähti juoksemaan jänistä päin, joka oli kauempana. Jänis lähti pinkomaan karkuun. Uros juoksi sen perässä. Miguelilla oli nopeutensa vuoksi onnea ja hän sai jäniksen kiinni. Uros iski jänistä tassullaan ja jänis kompuroi jalkoihinsa. Miguel iski hampaat siihen. Uros nappasi jäniksen suuhunsa ja käveli fasaanin luo, jonka oli ottanut kiinni aikaisemmin. Uros nappasi senki hampaisiinsa. (Miguel ei tosiaankaan osaa metsästää. Hänellä oli vain onnea).

Miguel lähti takaisin Ryūsein luokse, joka odotteli häntä luolan ulkopuolella (?). Uros toi jäniksen naaraan eteen, koska koki jäniksen olevan täyttävämpää kuin fasaani.
"Saat paremman aterian. Olet ansainnut sen", uros totesi ja hymyili fasaani suussaan. Uros asettui makuulle ja alkoi sitten syömään.

Ryūsei

Naaras jäi odottamaan Miguelin paluuta, mikä tuntui ikuisuudelta tälle. Ryūsei oli jo hieman kiintynyt seuraansa.
Palattua uros antoi tälle jäniksen, Ryūsei hiukan yllättyneenä sanoi "Taidat olla taitava metsästäjä?" Naaras tarttui ateriaansa ja vannoi, että sen täytyi olla maailman herkullisinta lihaa ikinä. Ryūsei söi jäniksen siivosti, koska näin tämä oli kasvatettu. Syötyään naaras tyytyväisenä ja hymyillen sanoi "kiitos Miguel." naaras ravisti turkkiaan ja hieroi kuononsa lumeen.

Ryūsei odotti, että Miguel olisi valmis, mutta huomasi toisen poskessa pienen palan fasaania. Naaras halusi maistaa sitäkin, eikä voinut vastustaa ja nuolaisi toisen poskelta palan pois. "sitkeää." Ryūsei totesi ja nielais palan. Naaras laittoi maahan makaamaan ja odotti, että toinen olisi valmis.

Miguel

Miguel tiesi, että kannattaisi puhua totta uudelle tuttavuudelle.
"En oikeasti osaa metsästää. Minulla oli vain tuuria", Miguel myönsi. Hän tosin tunsi olonsa heti totuuden kerronnan jälkeen olonsa idiootiksi. Hänellä ei ollut tapana kertoa heti huonoja puoliaan uudelle tuttavuudella.

Miguel söi rauhassa. Ryūsei sai syötyä ja kiitti ruoasta.
"Ole hyvä vain", Miguel totesi hymyillen. Naaras katsoi uroksen suunnalle kiinnostuneena. Miguel tietenkin luuli, että tuo on kiinnostunut Miguelista itsestään. Yhtäkkiä naaras tulikin nuolaisemaan Miguelin poskea. Uros hymyilikin toiselle, mutta kuuli tuon kommentin "Sitkeää". Uros näytti hieman hölmistyneeltä.
"Haluatko sinä minut syödä?", Miguel ihmetteli. Hän ei ollut tosiaankaan huomannut poskessaan olevaa fasaanin palasta.

Miguel sai syötyä ja jäi makailemaan. Hän muisteli sitä minne Ryūsei halusi lähteä.
"Ohulaiset eivät pidä minusta. En tiedä oletko koskaan kuullut kogista, mutta kuulun heihin", uros kertoi itsestään hieman.
"Keitä ne muut koirat muuten olivat, jotka olivat kanssasi pihassa?", Miguel kysyikin. Hän halusi vaihtaa puheenaiheen toisaalle.

Ryūsei

Naaras oli hetken hiljaa toisen vaihtaessa puheenaihetta. "he olivat naapurin koiria, mutta he olivat siellä vain hoidossa siihen asti, kunnes heidän omistajat palaisivat. Musta niistä oli sisareni, mutta en tiedä huomasitko hänet."

Ryūsei hieman hämmennytti vieläkin, kun Miguel kertoi ohulaisista. "Mitä olet tehnyt, että olet saanut ohulaiset vihaamaan sinua?" Jotenkin Ryūsei tunsi tietävänsä, mihin tämä olisi menossa.

Miguel

Miguel vaivautui hieman tuon palaavan puheenaiheesta toiseen. Hän kun ei voinut sille mitään mihin oli syntynyt.
"Noh.. Joskus kogat olivat ohulaisten puolella, mutta nykyään kogat ovat oma ryhmänsä jälleen. Kogat vihaavat Igoja, jotka ovat ohulaisten kanssa liitossa. Noh.. Itse vain seikkailen missä haluan. En oikein ole varma mitä tällä hetkellä tapahtuu laumani alueella", Miguel puhui jotenkin sekavasti. Hänen oli vaikea selittää asioista kun toinen ei selvästikkään kauheasti tiennyt muista laumoista. Miguel ymmärsi silti miksi. Olihan tuo ollut lemmikki.

Miguel nousikin ylös ja mietti tuon kutsuneen ohulaisia "lentäviksi". Uros naurahti itsekseen muistaessaan tuon.
"En tiennytkään, että ohulaiset osaavat lentää. Mitä muuten tästä sanot?", Miguel sanoikin. Hän loikkasi puun oksalle seisomaan. Oksalta Miguel tuijotti alas Ryūseihin. Uros asettui istumaan oksalla.

Ryūsei

Naaras ihmetteli toisen höpötyksiä hetken, mutta antoi sitten olla. Ryūsei häkeltyi kun toinen "lensi" puuhun ja jäi sinne. "Pystyisitkö opettaa minuakin tekemään tuo?" Ryūsei kysyi kiinnostuneena. Ryūsein häntäkin heilahteli hieman, mutta loppui kuin seinään.

Ryūsei yritti loikata matalalle oksalle, mutta putosi oitis.

Miguel

Miguel naurahti kuullessaan tuon pyynnön oppia myös puun oksille hyppimisellä. Hän ei siis halunnut nauraa naaraalle.
"Se on vähän vaikea opettaa. Minun veressäni on taito hyppiä puissa", Miguel puhui. Olisi hän varmaan osannut opettaa tuota puhuin hyppimään, mutta hän tiesi sen olevan vaikeampaa. Miguel ei siis jaksanut edes vaivautua.

Miguel nousi seisomaan kun huomasi Ryūsein yrityksen, joka epäonnistui. Uros loikkasi heti puusta tuon viereen ja katsoi tuota tarkasti. Hän halusi ensin katseella tarkistaa oliko naaras kunnossa.
"Oletko kunnossa? Ei kai sinuun sattunut?", Miguel kysyi huolestuneena. Miguel pyrki auttamaan toisen sitten ylös kuonollaan tukien (?).

Ryūsei

Ryūsei yllättyi, kun Miguel tuli auttamaan tätä pystyyn. "Kiitos, mutta olen kunnossa." Ryūsei hiukan naurahti ja hymyili. "Mihinkä mennään, Miguel?" Ryūsei kysyi, kuin odottaisi tämän tietävän missä ohun väki on.

Ryūsei voisi vannoa, että aluksi odotti Miguelin olevan täysin itserakas, mutta naaras ei sellaista kuvaa ole saanut toisesta. Ryūsein mielestä Miguel muistutti yhtä koiraa, mutta vannoi itselleen, että toinen oli täysin villi. Kuinka muuten toinen olisi jo niin taitava? Ryūsei nautti Miguelin seurasta koko ajan enemmän ja enemmän. Naaras ei ymmärtänyt miksi, mutta tunsi siltä, että toinen oli kuin "viisas pelle". "Minkä laista siellä Kogien joukossa sitten on, kun Ohu teitä viihaa? Et mieletäni muistuta pahaa tyyppiä, saatikaan Kurokagen tasoista." Ryūsei uteli.

Miguel

Miguel oli saanuot tuon pystyyn niin hän lähti johdattamaan kaksikkoa metsän syvyyksiin.
"Vai, että maillaista Kogien joukossa on... Noh, en ole kovin paljon siellä nykyään. Tykkään enemmän kierrellä itsekseni. Kova kuri siellä aina on ollut ja vain puhtaat shikoku on tervetulleista", Miguel kertoi. Hän mietti mitä sanoisi seuraavaksi. Hän tajusi kuinka vähän tiesikään nykyään joukostaan.

Miguel kävelyn aikana kiinnitti huomion maahan. Hän mietti kovasti mitä nuo voisivat tehdä. Yleensä uroksella oli hyvät suunnitelmat narttujen suhteen. Hän ei tosiaankaan tiennyt nyt mitä tehdä. Nuorukainen oli tavannut pienen elämänsä aikana jo useita naaraita, mutta kukaan ei ole ollut samanlainen kuin Ryūsei. Eihän Miguel tosin ollut vielä varma millainen hänen seuranaan oleva naaras tulisi olemaan todellisuudessa.

Ryūsei

Ryūsei mietti hetken Kogia Ovatko he kaikki samanlaisia kuin Miguel vai ei? Naaras kirjaimellisesti tuijotti toista, lähes tajuamattaan, kun tämä kuunteli uroon selityksiä. Toinen oli tuijottanut maata jo jonkin aikaa(?) ja se sai naaraan ihmettelemään "Onko laumassanne käynyt jotain? jokin sota niitä... Igojako se oli... vastaan?" Ryūsei vielä uteli, koska halusi tuntea uroon menneisyyden edes hieman paremmin. Naaras kun harvoin näki ketään kaverinaan, muuten kuin sukulaiset.

Ryūsei oli hetken hiljaa ja katsoi suoraan eteenpäin. "Olet mukavaa seuraa. Voin jo sanoa, että luotan sinuun." naaras sanoi, lempeä hymy kasvoillaan. "En ole virallisesti suuntaamassa ohuun. Ajattelin seikkailla vähän minne sattuu ja löytää se oikea paikka jossa haluaisin asettua aloilleni..." Ryūsei jatkoi hieman nostaen katsettaan taivaalle. Naaras pysähtyi ja totesi "Nuo näyttävät pahoilta myrsky pilviltä. Meidän tulisi löytää jokin suoja, koska oletan sen olevan kova lumimyrsky." Ryūsei ehdotti ja käänsi katseen Migueliin, joka oli tämän vieressä yhä(?).

Miguel

Miguel heräsi ajatuksistaan ja katsoi Ryūseita. Uros kuunteli tuon kysymystä tarkasti.
"On Kogien ja Igojen välillä ollut sotaa. En nyt muista laumojen historiaa kunnolla, mutta mitä on tapahtunut niin viime sodassa me Kogat voitimme Igoilta paremmat asuin alueet. Siinä sodan aikana vanhempani kuolivat. Itse en ollut sodassa mukana, koska olin aivan muualla seikkailemassa. Minua hävettää nykyään etten ollut vanhempieni tukena", Miguel kertoi ja käänsi katseen pois tuosta jälleen.

Miguel huokaisi ja kuuli tuon puhuvan. Puheissa Ryūsei mainitsi pilvistä. Nuorukainen nosti katseen taivaalle ja huomasi myös myrskypilvet.
"Olet oikeassa. Harmi, että en tunne aluetta ja uskon ettet halua kääntyä takaisin", Miguel puhui ja katsoi naarasta vierellään.
"Sanoit luottavasi minuun. Odota tässä. Käyn katsomassa onko tässä lähellä suojapaikkaa", Miguel sanoi ja hyppäsi puun oksalle. Hän lähti loikkimaan puun oksia pitkin ja vilkuili ympäristöä. Uroksen täytyi kiirehtiä.

Miguel loikki useita minuutteja. Hän katsoi ympärilleen tarkkaavaisesti. Näytti siltä ettei mitään luolaa ollut lähellä. Uros ärähti. En haluaisi viedä huonoja uutisia... Miguel vilkaisi taivaalle ja huomasi pilvien olevan todella uhkaavan näköiset. Minun on mentävä takaisin.

Miguel loikki puun oksia pitkin takaisin Ryūsein luo (?). Hän laskeutui tuon viereen.
"En löytänyt suojaa, mutta minulla on idea. Tuulesta jo huomaa mistä suunnasta myrsky meinaa puhaltaa. Mene nuoden kahden pienen kallion väliin makaamaan Minä suojaan sinua", Miguel sanoi tuolle. Uros oli itse vihannut aina lumimyrskyjä, mutta hänellä oli itsensä lisäksi nyt myös Ryūsei ajateltavana. Herrasmiehenä Miguel oli valmis huolehtimaan ettei naaras ainakaan tulisi jäätymään.