Sisarusten Aamupäivä (AVOIN Kaikille Yukimuran pennuille)

Saiyuri, Yukimura, Kousuke ja Chiko
Saiyuri virnisti veljelleen ja juoksi sitten tämän perään. Sinä se kyllä tiedät mistä puhut, pikkuveli. Narttu mietti ja pysähtyi Shiron vierelle odottamaan isäänsä. Shiro oli oikeassa: tämä ei ollut ensimmäinen kerta kun Saiyuri oli joutunut kotiarestiin. Lähes joka kerta pentu oli onnistunut livahtamaan vanhempiensa silmien alta. Miksi ei tälläkin kertaa?

Yukimura käveli vakaasti pentujensa ohi ja vilkaisi kaksikkoa. Taidankin pitää teitä kahta silmällä nyt tarkasti... Uros mietti ja vilkaisi taakseensa.
"Tulkaahan nyt!" Yukimura kehotti Saiyuria ja Shiroa (?). ”Mennään nyt, ennen kun tulee pimeää.” Kousuke piti vieläkin kovasti kiinni isästään ja tunsi itsensä yhtäkkiä hyvin uneliaaksi. Päivä oli ollut nuorimmalle pennulle rankka.

Saiyuri luimisti korviaan, yhtäkkiä ajatellen sitä että hänen pitäisi pian kohdata äitinsä. Ei Saiyuri pelännyt äitiään, muttei kyllä oikein halunnut kuunnella toisen jatkuvaa läksytystä siitä miten heidän tekonsa olivat voineet satuttaa Kousukea pahasti. Sitten Saiyuri sai idean. Narttu vilkaisi nopeasti Shiroa ja virnisti.
”Äkkiä! Juostaan nopeasti kotiin ja leikitään että olemme nukkumassa! Äiti ei ehkä ole vielä kotona, eikä varmasti kehtaisi herättää meitä!” Narttu selitti pikaisesti. Hopeaturkki ei kuitenkaan jäänyt odottamaan vastausta vaan syöksyi koko perheensä ohi ja alas vuoripolkua laaksoon, jossa Ohun tukikohta oli.

Narttu oli aivan varma että kerkeäisi luolaan, mutta tämän suureksi pettymykseksi Chiko oli ehtinyt ensin. Perheen äiti istui luolan suulla ja hymyili kun hänen tyttärensä saapui.
”Kas, noinko kiire sinulla on jo petiin?” Chiko kysyi. Saiyuri katsoi tassujaan ja kirosi mielessään. Se siitä. Olemme mennyttä. Narttu mietti ja odotti muita perheenjäseniään. Hän ei ainakaan rupeaisi selittelemään äidilleen miksi hän oli arestissa taas.

Shiro

Valkoturkkinen katsoi siskoaan hetken, ennen kuin tajusi, mitä toinen tarkoitti sanomisillaan. Saiyuri selitti niin nopeasti, että Shirolla kesti hetki tajuta toisen aikeet. "Odota!" Pentu sanoi siskolleen, ja kiiruhti toisen perään.

Shiron askeleet tikkasivat polulla kuin villiintynyt ompelukone sen saavuttaessa siskoaan. Luola tuli pian näkyviin, ja valkoturkkinen tunsi kevyen helpotuksen aallon kulkevan kehonsa lävitse. En jaksa kuunnella enää samaa valitusta tänään... Pentu ajatteli, ja luolan suulle päästyään oli miltei törmätä Saiyuriin, joka oli pysähtynyt äkisti.

"Saiyuri, mitä sinä..?" Valkoturkkinen aloitti, kun kuuli äitinsä äänen. Saman tien Shiron korvat riipahtivat sivuille, ja kevyt puna nousi uroksen poskille. "Öhh...äiti. En olettanut, että olet jo täällä." Shiro sanoi nielaisten, ja hymyili sitten väkinäisesti.

Chiko, Yukimura, Saiyuri ja Kousuke
Chiko katsoi yllättyneenä kun Shirokin saapui paikalle hyvin kiireellisen oloisena. Narttu vilkaisi pentujaan ja kohotti kulmiaan.
"Noh, mikä teillä kahdella on hätänä kun pitää ryntäillä joka suuntaan?" Chiko kysyi ja tämän hymy hyytyi. Jokin oli selvästi vialla, ja kaksikko oli taas varmasti joutunut vaikeuksiin.

Yukimura saapui luolalle hetken päästä, muttei tervehtinyt puolisoaan lempeällä hymyllä kuten tavallisesti. Uros laski Kousuken maahan, ja nuorin pentu pinkaisi heti pimeään luolaan. Chiko kääntyi äkisti. "Odota, Kou-Chan-!" Chiko huusi poikansa perään, mutta Yukimura pudisti päätään.
"Anna hänen olla, rakas." Yukimura sanoi ja katsoi syyttävästi Saiyuria ja Shiroa. "Selvä, alkakaahan selittämään äidillenne mitä olette tehneet." Uros sanoi tiukasti. Saiyuri vilkaisi veljeään ja tuhahti vihaisena. Hän ei sanonut mitään. Chiko katsoi hermostuneena pentujaan.
"Mistä isänne puhuu? Oletteko taas käyneet maleksimassa Futago-solassa?" Chiko kysyi, ja katsoi Saiyuria. Narttu mulkaisi äitiään ja katsoi taas alas. Chiko kiristi hampaitaan. "Saiyuri... Kerro mitä on tapahtunut." Akita sanoi varoittavasti.

Luolan perällä, Kousuke oli käpertynyt makuulle omaan nurkkaansa. Pentu kuuli kaiken mitä ulkona tapahtui ja tämä alkoi nyyhkyttää hiljaa kun hänen vanhempansa alkoivat vaatia selityksiä tämän sisaruksilta. Kousuke painoi kuononsa tassujensa alle ja alkoi tutista kun kyyneleet virtasivat pennun poskia pitkin.

Shiro

Valkoturkkinen ei pitänyt äitinsä äänensävystä, joka muuttui kovemmaksi hymyn hyytyessä. Shiro nielaisi, ja tämän ryhti suorastaan romahti. Pennun kasvojen ilme oli nöyrä, häntä roikkui maassa, ja korvat riippuivat sivuilla. Kun Shiro alkoi vaatia vastausta Saiyurilta, eikä toinen vastannut, yritti valkoturkkinen katsella toiseen suuntaan, ettei Chiko vaatisi vastausta häneltä.

Kumpikaan ei ilmeisesti aikonut kertoa, ja Shiron katse eksyi Yukimuran tassuihin. Nopeasti pentu vilkaisi isäänsä, muttei uskaltanut katsoa tuon kasvojen ilmettä. Lopulta piinaava hiljaisuus sai Shiron hermostumaan, varsinkin, kun tämän tarkat korvat erottivat veljensä vaimean nyyhkytyksen luolan perältä.

"Hyvä on, minä kerron.." Shiro aloitti, ja vilkaisi ehkä hiukan anteeksipyytävästi siskoaan, ennen kuin uskaltautui hitaasti kohottamaan katseensa Chikoon. "Me...yritimme opettaa Kousukelle battougan..." Shiro sanoi, tuskin kuuluvalla äänellä. Pennusta tuntui, että henki salpautui, kun se kertoi tekosistaan äidilleen. "Anna anteeksi, äiti..emme me tarkoittaneet mitään pahaa..." Shiro jatkoi, ja kyynel vierähti tämän silmäkulmasta poskelle, ja putosi sitten kiviselle lattialle. Valkoturkki käänsi päätään toiseen suuntaan, ettei kukaan huomaisi, sillä ei halunnut varsinkaan Saiyurin nimittävän häntä myöhemmin itkupilliksi.

Saiyuri, Chiko & Yukimura
Saiyuri katsoi äkisti veljeään kun tämä alkoi kertomaan tapahtuneista Chikolle, mutta narttu kuitenkin kääntyi katsomaan poispäin. Parempi hän kuin minä. Saiyuri mietti ja tuhahti hiljaa, välttäen veljensä, isänsä ja äitinsä katseita. Saiyuri oli kyllästynyt siihen että hän oli koko ajan vaikeuksissa, jopa silloin kun hän yritti tehdä jotain hyvää! En malta odottaa että kasvan isoksi... Hopeaturkki mietti. Sitten lähden kauas pois ja teen kaiken mitä aina olen halunnutkin!

Chikon silmät laajenivat kun Shiro kertoi mitä kaksikko oli yrittänyt tehdä.
"Mitä?! Yrititte opettaa... Voi luoja!" Chiko huudahti ja vilkaisi pimeään luolaan, josta kuului nyyhkytystä. Narttu kääntyi katsomaan pentujaan tuimasti ja tämän ilme muuttui hyvin vakavaksi. "Ettekö te tajua miten vaarallinen tekniikka Battouga on? Olisitte voineet tappaa veljenne!" Chiko huokaisi ja kääntyi katsomaan Yukimuraa epätoivoisena. Isä huokaisi pettyneenä ja osoitti luolaa.
"Te kaksi, nyt heti pehkuihin." Yukimura komensi pentujaan. "Keskustelemme tästä asiasta kunnolla aamulla."

Saiyuri mulkaisi vanhempiaan vihaisesti ja laahusti luolan perälle, suuren kiven taakse missä hän yleensä nukkui. Narttu romahti maahan turhaantuneena ja kiristi hampaitaan.
"Perhana!" Nartun suusta karkasi kirous, ja tämä heti painautui maata vasten, toivoen etteivät vanhemmat kuulleet. Saiyuri piti sisäänkäyntiä silmällä, odottaen Shiron tulevan sisälle.

// Pakko muuten sanoa, sillä tajusin vasta nyt, että Chiko on oikeasti hahmo gingassa :'D luulin, että olit keksinyt sen kokonaan itse, valaistuin vasta eilen : D //

Shiro

Shiro katseli poispäin, kun Chiko kertoi taas samat asiat, jotka Yukimura aiemmin. Pentu varmaan vaikutti siltä, ettei tajunnut tilanteen vakavuutta, mutta eihän kukaan pitänyt siitä, että oli rangaistuksen alaisena, ja kunnianhimoinen uros kestänyt myöskään sitä ajatusta, että teki jotain niin kauheasti väärin.

"Joo joo.." Shiro mutisi, kun heidän käskettiin painua pehkuihin. Valkoinen pentu lähti seuraamaan siskoaan, joka laahusti vähän matkan päässä, ja katosi sitten perimmäiseen luolaan. Sisään päästyään, Shiro huokaisi, ja katsoi siskoaan. "Sori..oli pakko kertoa, muuten seisoisimme siinä vielä huomennakin. Sitä paitsi isä olisi taatusti kertonut asiat paljon pahemmin kuin ne olivat." Nuorukainen kuiskasi, niin etteivät vanhemmat vain kuulisi, ja asettui sitten itsekin makaamaan luolan seinää vasten.

// Haha, itse rakastan noita Takahashin sivuhahmoja, kuten Chikoa ja Jaguarin kaveria Lloydia. Niitä on kiva kehitellä Roolipeleissä ja omissa tarinoissa! :3 //

Saiyuri, Kousuke, Chiko & Yukimura
Saiyuri nosti päänsä kun Shiro tuli sisään, pyydellen anteeksi. Narttu vilkaisi veljeään ja melkein ärähti toiselle vihaisesti. Mutta sen sijaan, narttu vaan huokaisi ja painoi päänsä takaisin kiviselle lattialle.
"Ei se mitään. Ymmärrän miksi kerroit." Saiyuri sanoi hiljaa. Vaikka tämä olikin hiukan ärsyyntynyt, narttu ei ollut tyhmä. Hän tiesi varsin hyvin että silloin kun vanhemmat suuttuivat, niin silloin sisarusten täytyi pitää yhtä. Hän ei voisi suuttua Shirolle nyt, varsinkin jos he aikoisivat livistää kotiarestista kaksistaan. "He varmaan huutavat meille oikein kunnolla huomenna..." Saiyuri mietti ja huokaisi. "Voisimme aina yrittää karata kotoa..." Ajatus sai nartun hätkähtämään ja tämä nosti päänsä. Sitten hopeaturkki katsoi Shiroa silmät kiiluen. "Mitä jos...? Luuletko että pystyisimme karkaamaan kotoa?" Narttu kysyi veljeltään.

Kousuke oli edelleen yksin nurkassa, eikä suostunut puhumaan kenellekkään. Ennen pitkää, Kousuke vaan nukahti, sillä päivä oli vienyt pennulta voimat.

Chiko katsoi pentujensa perään ja katsoi sitten Yukimuraa.
"Uskomatonta! Luulin että he olisivat olleet älykkäämpiä..." Chiko totesi ja kyyneleet nousivat nartun silmiin. "Jotain kamalaa olisi voinut tapahtua..." Yukimura huokaisi pettyneenä ja painoi päänsä Chikon otsaa vasten.
"He olivat kyllä tyhmiä kun yrittivät opettaa Kousukea... Mutta ymmärrän miksi he tekivät sen. Tein kaikki samat virheet pentuna kun yritin opetta Joeta." Yukimura sanoi ja katsoi yötaivasta. "Meidän täytyy vaan yrittää suojella heitä kunnes he ovat tarpeeksi isoja selviytymään itse."

Shiro

Shiro oli helpottunut, kun Saiyuri ei ollut vihainen. Uros haki yleensä siskoltaan hyväksyntää, ja tahtoi pitää toisen kanssa yhtä. Shiro nyökkäsi hämärässä, olematta kuitenkaan varma, näkikö Saiyuri sitä ollenkaan. Valkoturkkinen painoi päänsä käpäliensä väliin, ja sulki silmänsä. Pentu tunsi olevansa hyvin väsynyt.

Saiyurin sanat saivat Shiron kuitenkin leväyttämään silmänsä ammolleen, ja nostamaan nopeasti päänsä ylös. Se katsoi siskoaan, ja väsymys ikään kuin haihtui ilmaan. Se vilkaisi Saiyurin kysymyksen jälkeen nopeasti Kousukeen, mutta toinen vaikutti nukkuvan. "Ehkä..." Pentu vastasi, ja vilkuili sitten käytävään, ettei Yukimura tai Chiko kuulisi mitään.

Shiro virnisti pimeässä, katsoen sitten jälleen siskoaan. "Kousukea ei kannata ottaa mukaan..hän vain kuitenkin jänistäisi.." Valkoturkki kuiskasi. "Meidän pitää odottaa, että isä ja äiti nukkuvat. Meidän täytyy paeta johonkin, mistä he eivät osaa etsiä." Shiro jatkoi niin hiljaa, kuin pystyi.

Saiyuri, Yukimura & Chiko
Saiyuri hymähti ja vilkaisi pikkuveljeään, mutta Kousuke nukkui sikeästi.
"En aikonut ottaa häntä mukaan muutenkaan." Saiyuri sanoi ja vilkaisi Shiroa. "Niin. Eivät isä ja äiti kauaa enään jaksa jutella, kun on jo tosi myöhä. Ei varmaan tarvitse odottaa pitkään." Narttu kuiskasi, täynnä intoa. Hän vilkaisi uloskäynnin suuntaan, ja näki Chikon ja Yukimuran istuvan luolan edessä. He kuitenkin puhuivat niin hiljaa ettei Saiyuri kuullut.

Chiko nyökkäsi puolisonsa sanoille ja katsoi tätä silmiin. Yukimura hymähti, mutta haukotteli melkein heti.
"Huoh... Olipas tämäkin päivä taas rasittava..." Uros sanoi ja naurahti. Chiko hymyili toiselle lempeästi ja nyökkäsi kohti luolaa.
"Sinunkin olisi parasta käydä lepäämään. Huomenna on taas pitkä päivä." Tämä sanoi ja painoi suukon Yukimuran poskelle. Ylipäällikkö hymyili nartulle ja molemmat kävelivät luolaan. He asettuivat myös luolan perälle makaamaan vierekkäin, hiukan kauemmas Saiyurista ja Shirosta. Yukimura vilkaisi kaksikkoa, mutta he olivat jo hiljaa ja vaikuttivat olevan syvässä unessa. Pennut ovat pentuja kuitenkin... Punaturkki mietti, hymyillen pienesti. Mutta heidän täytyy oppia elämään sääntöjen mukaan. Heistä ei kasva hyviä sotureita jos heille ei näytä hiukan kuria. Yukimura huokaisi ja painoi päänsä Chikon kuonon viereen. Ei mennyt pitkään kun molemmat olivat jo unessa. Olivathan molemmat matkanneet paljon päivän aikana.

Saiyuri katsoi kun hänen vanhempansa tulivat luolaan ja kävivät makuulle. Hopeaturkki odotti vielä vähän aikaa, varmistaakseen että aikuiset olivat varmasti unessa, kun tämä sitten nousi istumaan ja katsoi Shiron suuntaan.
"Shiro, nyt! Äkkiä!" Tämä kuiskasi veljelleen. "Nyt on tilaisuutemme!"

Shiro

Jännittyneenä nuorukainen makoili hiljaa aloillaan, kuunnellen kauempana keskustelevia vanhempiaan. Uros nyökkäsi siskonsa sanoille, ja sulki sitten silmänsä teeskennellen nukkuvaa. Pian puheensorina lakkasi, ja askeelet alkoivat lähestyä luolaa. Shiro yritti hengittää hiukan raskaamman kuuloisesti, jotta vaikuttaisi siltä, että hän on syvässä unessa.

Jonkin aikaa valkoturkki ehti makoilla hiljaa, melkein jopa nukahtaen, kun Saiyurin kuiskaus hätkähdytti hänet hereille. Pentu nosti päätään, katsoen pimeässä siskoaan, ja sitten nukkuvia vanhempiaan ja pikkuveljeään. Shiro nyökkäsi, kohottautuen varovaisesti jaloilleen, ja lähtien sitten hiippailemaan kohti luolan suuta. Se vilkuili koko ajan taakseen, ettei vain kukaan ylimääräinen seuraisi.

Ulkoilmaan päästyään Shiro veti syvään henkeä, tajutessaan pidättäneensä hengitystään. Sydän pamppaillen uros vilkaisi Saiyuria, ja sitten metsää heidän edessään. "Mihin lähdetään?" Valkoturkkinen kuiskasi, ihan vain varmuuden vuoksi, vaikka tuskin vanhemmat enää heitä kovin hyvin kuulisivatkaan.

Saiyuri
Hopeaturkki vilkaisi nopeasti vanhempiaan, ennen kun seurasi Shiroa ulos pimeään. Hän huokaisi ja hymyili innostuneena kun tajusi että he olivat taas vapaita. Veljensä kysymyksen kuullessaan, narttupentu mietti muutaman hengenvedon ajan.
"Laskeudutaan alas vuorilta." Saiyuri ehdotti, pitäen äänensä matalana siltä varalta etteivät vanhemmat tai Kousuke heräisi. "Palataan sitä samaa pientä vuoripolkua pitkin alas. Siten vältämme yövartijat." Narttu sanoi ja lähti hölkkäämään polkua kohti. Tämä kuitenkin pysähtyi odottamaan Shiroa (?), että he voisivat juosta alas yhdessä.