✧Two golden heart's✧ [Kaksinpeli: Shiomi ja Miss Okami]

Shin’ya

Naaras meni heti aamunousun aikaan metsästämään ruokaa, jotta saisi hankittua mahdollisimman monelle syötävää. Shin’yan astuessaan ulos pesästään, ilman kylmä tuuli nipisti tuon nenää. Talvi on niin kaunis näihin aikoihin... Shin’ya mietti katsoessaan aamu maisemia, jotka värjäsivät taivaan oranssiksi ja sai lumen kimaltamaan. Naaras venytteli hetken ja lähti pian juokusuun, suuntaen Oitaa kohti.

Naaraan saavuttuaan normaali metsästys paikalleen ja heti nuuhkien esiin vainuja. Shin’ya oli 2 tunnin sisällä saanut kerättyä ruokaa tarpeeksi ainakin pennuille ja sairaille, joten naaras päätti itse syödä hieman ennen lähtöään, tarttuen pupuun ja asettuen saalis kasansa vierelle. Lihat oli osittain maakuopassa, jonka Shin’ya oli keväällä tehnyt lihoille. Sen tarkoitus oli vähentää veren hajua ilmassa, vaikkei se toiminutkaan aivan täydellisesti.¨

//anteeksi kesto :S

// Anteeksi minultakin D: //

Tabitha

Sekarotuinen luppakorva nautti aamuisesta säästä, siristäen silmiään kun aurinko valaisi lumiset maisemat häikäisevästi. Tabitha oli matkustanut Kyushulle Ohun tukikohdasta, koska halusi opetella kulkemaan kaikkialla Japanissa. Hän tunsi Honshun jo hyvin tarkasti, mutta halusi nyt parantaa tietoaan Japanin kaikista saarista. Sitä paitsi, nuori narttu oli halunnut nähdä omin silmin minkälaista valtakuntaa hänen johtajansa Laika hallitsi. Se on kyllä kaunis valtakunta... Vaikea uskoa että Laika-herra on hallussa tästä koko saaresta! Tabitha mietti, ja yhtäkkiä hän oli enemmän kuin ylpeä siitä että oli Laikan armeijassa. Hän ihaili valkoista Akitaa enemmän kuin mitään muuta. Jopa Gin ja tuon pojat jäivät Tabithan silmissä Laikan varjoon.

Ruskea nuorukainen liukui alas lumista mäkeä, pöllyttäen lunta ilmaan joka kimalteli kauniisti ilmassa. Tabitha naurahti iloisena ja katseli uteliaana ympärilleen. Hänen hymynsä kuitenkin hyytyi kun näki liikettä kauempana. Älä nyt, ei se välttämättä ole vihollinen... Tabitha vakuutteli itselleen kun nousi seisomaan ja käveli lähemmäs liikettä. Hän pysähtyi vähän matkan päähän mustasta pystykorvasta, kuka näytti syövän aamupalaa. Toinen oli suunnilleen saman ikäinen kun Tabitha, joten tuo päätti jutella tuon kanssa.
"Hei, kaunis aamu, vai?" Tabitha aloitti, hymyillen ja heilauttaen häntää toiselle.

Shin’ya

Shin’ya saattoi kuulla naurua kauempaa ja oletti samurai laumasta peräisin olleen pennun seuranneen tuota tänne asti. Olisikohan se Haylin? Shin’ya mietti ja kurkisti olkansa yli, nähdäkseen tuntemattoman naaraan seisovan suunnassa. Naaras ei aikonut jäädä maahan koska ei aikonut alistua millään tavalla tuolle ja oli varuillaan jos tuo olisi vaarallinen. Tuntematon pian kehui aamun kauneutta ja Shin’ya tuhahti. Hätiköin aivan turhaa. Shin’ya hymyili naaraalle lempeästi "On se. Voi jo epäillä kevään lähestyvän..." Shin’ya oli hetken hiljaa ja tuijotti tuntematonta uteliaana. Naaras vilkaisi jalkoihinsa ja hymyili sitten tuntemattomalle. "Nälkä?" Shin’ya tarjosi toiselle jänistään ja työnsi tuota kuonollaan kohti tuntematonta. "Nimeni on muuten Shin’ya" Naaras sanoi ja naurahti hiukan.

Shin’ya käveli kauemmas jäniksestä ja alkoi nostamaan lihoja maakuopasta, kuluneen kankaan päälle jonka naaras parhaansa mukaan sitoi hampaillaan. Ei tämä helpoksi hetkessä muutu... Shin’ya mietti katsoessaan vinoa solmua ja tuhahtaen hieman. Shin’ya istuuntui maahan, lihat tuon jalkojen välissä ja vilkaisi Tabithaa. "Minun pitäisi viedä nämä. En voi antaa toisten nälkiintyä, koska haluan vain tutustua sinuun." Shin’ya naurahti hieman. Naaras olisi halunnut jäädä juttelemaan toiselle kauemmaksi, mutta työt tulisi tehdä ensin. "Voin palata takaisin ja varata hieman vapaata niin voimme tutustua paremmin?" Shin’ya ehdotti ja poimi lihasäkin suuhunsa.

//Nyyh, minulla kestää aivan liian kauan vastata QwQ

// Ei se mitään, en minäkään ole maailman nopein vastaaja XD //

Tabitha

Sekarotuinen huokaisi helpotuksesta kun toinen vaikuttikin ystävälliseltä. Tabithan häntä heilahti uudestaan kun tämä nyökkäsi, hyväksyen pystykorvan tarjouksen ruoasta.
"Kyllä kiitos, en olekkaan vielä syönyt tänään." Tabitha sanoi ja hiukan ujosti käveli lähemmäs toista, ennen kun istahti toisen eteen. Hän otti pienen palan lihasta ja nielaisi sen, samalla kun katseli uteliaana mustaturkkista pystykorvaa. Pystykorva esitteli itsensä Shin'yaksi, mihin Tabitha vastasi: "Mukava tutustua. Minun nimeni on Tabitha." Sekarotuinen naurahti hiukan iloisena; hän oli tavannut jonkun joka oli suunnilleen saman ikäinen kun hän itse, mikä teki Tabithan hyvin iloiseksi. Hän harvoin tapasi ikäisiään, kun suurin osa Laikan laumalaisista oli täysikasvuisia sotureita.

Nuori narttu katsoi uteliaana kun Shin'ya kavoi maata ja nosti esille lisää saaliseläimiä. Saiko hän nuo kaikki kiinni ihan itse? Uskomatonta... Tabitha mietti, hymyillen kun Shin'ya istahti ja kertoi että hänen pitäisi viedä lihat jonnekkin. Varmaan laumansa luokse, jos hän sellaiseen kuuluu. Tabitha ajatteli ennen kun naurahti pienesti pystykorvan kommentille.
"Minäkin haluaisin tutustua sinuun enemmän. En tapaa ikäisiäni kovin usein." Sekarotuinen sanoi, ennen kun nyökkäsi kohti kangasta johon Shin'ya oli käärinyt lihat. "Voin tietysti odottaa tässä, tai sitten voisin ehkä tulla mukaasi viemään noita, jos se sopii. En tiedä sinusta, mutta minusta on aina mukavaa kulkea toverin kanssa." Tabithan silmät kimalsivat iloisesti, toivoen että Shin'ya antaisi hänen tulla mukaansa. Mutta Tabitha myös ymmärtäisi täysin jos pystykorva kieltäytyisi: olivathan he juuri vasta tavanneet, ja tuntemattoman johdattaminen lauman luokse saattaisi olla joidenkin mielestä vaarallista.

// Hyi miten sekavaa D: Anteeksi, olen näköjään taas väsyneempi kun luulin XD //

Shin’ya

Naaras naurahti hiukan toisen kerrottua nimensä. Shin’ya osasi jo arvella että Tabithasta voisi hyvinkin tulla hyvä ystävä hänelle. En ole enää yksin... Shin’ya hymyili hiukan ajatuksestan.

Shin’ya hymyili toisen kommentoidessa että ikäisiään tapasi harvemmin ja naaras nyökkäsi toiselle todeten ettei tunne monta saman ikäistään ja epäilemättä Leea oli nuorin jonka Shin’ya tunsi. Naaras oli ylpeä miettiessään parasta kaveriaan ja tämän laumaa johon oli päässyt. Shin’ya rakasti koko laumaa kuin perhettä, eikä siksi antaisi minkään satuttaa heitä, vaikkakin laumassa oli monia jotka osasivat taistella.

Shin’yan ilme muuttui huollestuneeksi En ole varma saanko tuoda ketään lauman keskuuteen... hmm.... Naaras asetti lihat maahan hetkeksi ja katsoi sitten toista. "jos tulet kanssani ja jäät lyhyen matkan päähän laumasta? En täysin luota tähän alueeseen, vaikkakin usein täällä metsästän... Voin kertoa sitten missä kohtaa jäisit odottaamaan paluutani? Älä edes yritä tulla laumaa sen lähemmäs... jotkut voivat ottaa sinut uhkana ja suojellakseen perheitään moni sokeasti tappaa tuntemattoman eikä edes kyseenalaista tekojaan sillä hetkellä: kuitenkin uskon ettei kukaan olisi ylpeä sellaisesta, mutta meillä on ollut hankaluuksia luottaa kehenkään. Jopa minua epäiltiin pitkän aikaa..." Shin’ya mumisi lopun ja poimi säkin uudelleen suuhunsa, ottaen hiukan paremman otteen siitä. Jos Tabitha osoitautuukin vaaraksi laumalle, lupaan nyt jo Leea, että tapan hänet ja itseni vuoksesi. Naaraan ajatellessa tätä tuo tiiristi hiukan silmiään katsoessaan Tabithaa ja tuon korvat kääntyivät taaksepäin. Tästä saattoi ajatella, että Shin’ya haki jonkinlaista varmennusta Tabithalta, ettei tuo aikonut mitään.

Tabitha

Sekarotuinen ilahtui ja hymyili innostuneena kun Shin'ya suostui ottamaan Tabithan mukaansa. Tuo kuunteli tarkkaavaisesti Shin'yan ohjeita, ja nyökkäsi sitten, ymmärtäen tilanteen selvästi. Pystykorvan tiukka katse sai sekarotuisen ymmärtämään että toinen oli tosissaan. Arvostan hänen lojaalisuutta laumaansa kohtaan... Tuo mietti, hiukan pelokkaana. Hän ei halunnut tietää mitä hänelle tapahtuisi jos koettelisi Shin'yan hermoja.

"Sopii. Käyttäytyisin ihan samalla tavalla jos kyse olisi omasta laumastani." Tabitha sanoi ja mietti Laikaa ja tuon laumaa mihin kuului. Häntä alkoi heti harmittaa kun hän muisteli mitä Laikan alaisille oli tapahtunut kun he olivat hyökänneet Kurokagen tukikohtaan: lauma oli hajonnut vain pieneen murto-osaan siitä mitä se oli ennen ollut. Tabitha ei koskaan vaarantaisi laumaa, varsinkin kun lauma oli heikommassa asemassa kun ennen, ja olisi tehnyt ihan samalla tavalla kun Shin'ya. Kaikkiin ei vaan valitettavasti voi luottaa näinä aikoina...

Shin’ya hymyili Tabithalle ja nyökkäsi pussi suussaan, aloittaen matkansa lauman keskuuteen. Onneksi johtaja on ymmärtäväinen... Naaras mietti ja halusi välttää turhia riitoja laumassa.

Matka taittui hetkessä vaikkakin välillä Shin’ya hidasti tahtiaan sanoakseen Tabithalle hauskoja muistojaan; "... Putosin kerran mäyrän pesään ja tuohan siitä suuttuikin! Sitten söin sen!" Shin’ya naurahteli muistoilleen ja kuunteli Tabithan sanoja tarkasti.

Naaras nyökkäsi menosuuntaan ja laski säkin alas "Tästä kohta alkaa lauman reviiri, joten jos jäisit tähän odottamaan hetkeksi?" Shin’ya hymyili lempeästi toiselle ja vilkaisi lauman suuntaan, kaukana nähden pentujen juoksevan, jotka olivat vain pieniä kuin muurahaiset matkan takia. Shin’ya ei kokenut koskaan olevansa hyvä emo, joten pennut joita tuo hoiti olivat tuolle enemmän nuorempia sisaruksia, eivätkä siksi herättäneet äidillisiä tunteita. Shin’ya nyökkäsi Tabithalle ja poimi lihat, hölkäten sitten lauman keskuuteen. Toin Tabithan vähän lähemmäksi mitä aluksi suunnittelin, mutta näin on mielestäni parempi matka... Pennut riensivät Shin’yan luokse iloisesti kikattaen, mikä sai naaraan iloiseksi ja tuon häntä hieman heiluikin onnesta. Naaras asetti lihat maahan ja naurahti kun pennut iloisesti pomppivat, lihojen perään. Shin’ya otti pennuille pienen määrän lihaa ja lähti kuljettamaan loput lihat vanhempien koirien luokse. "Olet aina niin avulias Shin’ya! En osaa edes tarpeeksi kiittää sinua." Vanhahko naaras kertoi katsoessaan pentuja ja sitten Shin’yaan. "Teen vain työtäni Sūzan." Shin’ya hymyili tuolle ja hiukan naurahti. "Olet vain paljon ahkerampi kuin moni uros tässä laumassa." Vanhus naurahti ja nyökkäsi sitten lihojen suuntaan "Kiitos taas kerran kovasta työstäsi."
Shin’ya naurahti ja katsoi sitten vanhusta "Voitko auttaa minua?" Vanhus katsoi Shin’yaa uteliaana ja hymyili pian nuoremmalle naaraalle "Harvinaista kuulla sinua pyytämässä apua, mutta autan niin paljon kuin vain voin. Mikä vaivaa mieltäsi?" Vanhus kysyi lempeästi. Shin’ya huokaisi ja vilkaisi Tabithan suuntaan "Pystytkö sopimaan minulle vapaata tälle viikolle? Ajattelin hiukan viettää aikaani uuden ystävän kanssa ja tutustua hieman japanin seutuun. Lupaan kuitenkin palaavani ja jakavani kaikki keräämäni tiedot." Shin’ya selitti hieman anelevasti. Vanhus vilkaisi Tabithan suuntaan ja katsoi sitten Shin’yaa joka hieman kumari tuolle. "Nosta pääsi. Autan sinua kyllä, mutta en osaa kuin huolestua sinun turvallisuudestasi... Ota miekkasi edes mukaan. Ei voi tietää mihin törmäät matkallasi. Uskon että toiveesi saa sovittua, olethan sinä auttanut monia muita ja voin omasta osastani sanoa, olevani velkaa sinulle." Vanhus selitti ja katsoi Shin’yaa silmiin. "Mene ja nauti nuoruudestasi, Shin’ya!" Vanhus naurahti ja nosti lihat, palaten rutiiniinsa.

Shin’ya katsoi hetken vanhuksen perään, mutta kääntyi sitten iloisena Tabithan suuntaan ja kävi juosten ensiksi hakemassa katanansa. Shin’ya naurahti hiukan päästessään Tabithan luokse ja asettaessaan katanansa maahan. "Voimme muutaman päivän tutustua, mutta minun täytyy myös tutustua hiukan maastoon, jos pystyt minulle hiukan esittelemään vaikka tuntemiasi paikkoja?" Shin’ya ehdotti toiselle hymyillen iloisesti.

//Pysytään vaan tässä sivulla, niin ei tarvitte aloittaa uutta peliä ^^