Verenvärjäämät mielikuvat // Kaksinpeli miss okami//

//Miss Okami ja Kekkon neitokainen tänne :> //

Koroshiya

Keli oli kylmä ja lumi narisi kolmijalkaisen punaturkkisen Koroshiyan tassujen alla kun tämä määrätietoisesti kulki Iwaten epätasaisessa maastossa. Uroksen ympärillä oli hiljaista josta hän nautti suuresti. Suuresta laumasta lähtevä melu otti välillä liiankin paljon hänen hermoilleen joten tätä hiljaisuutta hän juurikin oli vailla.  Uros kuitenkin hetkeksi pysähtyi ja jäi skannaamaan ympäristöään jos vaikka joku Ohun rakki olisi epäonnekseen Koroshin eteen sattunut tulemaan. Sen silmiin kuitenkin pisti vähän kauempana hyppelevä jänis, joka etsi itselleen lumen alta ruokaa. Uros hetken jänistä tuijotellessa pohti mitenkä tämänkin metsästystilanteen voisi käyttää omien taitojen hiomiseen, koska eihän lisä treenaaminen pahaksi olisi kun sodassahan tässä ollaan. Koro hiljaa hiipi jänistä kohti ja kun se lähelle pääsi, koira latasi jalkoihinsa voimaa ponnahtaen jäniksen ylle. Jänis parka ei kerennyt edes reagoida kun sen pään läpi kovalla voimalla iskeytyi uroksen terävä luun tynkä. Jänisvarrasta tarjolla.. Uros ajatteli vitsikkäästi mielessään mikä saisi hänessä normaalisti hymyn kasvoille, mutta luisen kuonon takia se oli mahdotonta. Hän kuitenkin hymähti omalle vitsilleen kunnes nopeasti se repäisi valkoisen jäniksen raadon irti jalastaan ja roikotti sitä nyt leukaluidensa välissä jatkaen vielä jolkotteluaan.

Kullankeltaiset silmät etsivät sopivaa kohtaa syödä saalistaan jonka valkoinen turkki oli jo värjäytynyt punaiseksi verestä. Uros löysi itselleen sopivan paikan ruokailulleen ja rupesi makaamaan. Koroshiya repi jänikseltä lihapalasia ja nieli nopeaan tahtiin lihat jotta voisi jatkaa matkaansa pian. Uros mietti mitenkä pääsisi johtajan suosioon tai kuinka voisi olla hyödyksi koko lauman hyväksi. Hän pystyi mielessään näkemään kuinka Ohun koirat makasivat lumisella taistelutantereella kuolleena ja heidän allaan oleva lumi värjäytyi ihana punaiseksi verestä. Tämä mielikuva sai kylmät väreet kulkemaan koiran selässä innostuksen takia. Uros hätkähti mielikuvistaan todellisuuteen ja oli varma että kuuli ääniä kauempaa. Punaturkki nousi seisomaan ja tarkkaili vielä kerran ympäristöään kunnes vain sulki silmänsä jääden kuuntelemaan kuuluisiko vielä jotain.

Kekkon

Naaras oli turhautuneena poistunut laumankeskuudesta, kun ei Kurokage tuntunut antavan tarpeeksi huomiota. Kekkon näytti ulkoisestikkin vihaiselta ja ei piitannut mitenkään muista koirista. Kekkon kuitenkin pysähtyi yllättyneenä nähdessään Koroshiyan tappavan jäniksen jalallaan. Itse en osaisi elää kolmella jalalla... Kekkon mietti ja katsoi etutassuaan. Naaras päätti seurata sivusta toista uteliaana ja vetäytyi puiden oksille piiloon. Kekkon ei osannut oksilla kulkea, mutta pystyi niillä olla ja välttää monesti kiinni jäämisen. Koroshiya näytti kuuntelevan jotain ja Kekkon seurasi uteliaana, jos toinen olisi aistinut lähettyvillä toisenkin jäniksen jonka naaras saisi nähdä tuon lävistävän. Ajatus sai Kekkonin lipomaan huulia ja naaras nautti ilmassa leijuvasta verenhajusta. Naaras virnisti muistaessaan missä toisen oli tunnistanut ja tajusi toisen olevan taitava taistelija. Kekkon ei kuitenkaan verrannut tuota Kurokageen, koska ei herran mahtiin saanut vertailla. Näin ainakin Kekkon ajatteli ja naaras ajatuksissaan lopulta ajautui haaveilemaan siitä, että Kurokage hakkaisi ja heittelisi Koroshiyaa, jonka jälkeen Kekkon täysin innostui ajattelemaan, jos Kurokage kohditaisi naaraaseen sen seksikkään ja tuiman katseensa.

Kekkon heräsi haaveilustaan Koroshiyan liikkuessa(?) ja Kekkon ajatteli, ettei siitä haittaa olisi, loikaten puusta alas. Naaras haukotteli ja käveli Koroshiyaa kohti lipaisten huuliaan, veren takia. Joudun varmaan itsekkin pian metsästämään... Tämä veren haju innostuttaa minua liikaa. Kekkon ajatteli vilkaistessaan verenvärjäämää lunta. "Mitäs sinä täällä asti teet?" Kekkon kysyi, koska harvemmin Iwassa metsästettiin sen karun maaston takia.

Koroshiya

Punaturkki oli hiukan pettynyt että puun oksalta tulikin alas vain tutun oloinen tummahkoturkkinen narttu eikä se ollut edes Ohun joukoista. Uros kulmaa kohottaen katsoi narttua suoraan silmiin kunnes avasi suunsa . "Arvasin että en olisi ollutkaan yksin..."

Sen silmät olivat vieläkin nauliintuneet narttuun, joka nyt käveli sitä kohti turhankin itsevarmasti ihan kuin sillä ei olisi ollenkaan itsesuojeluvaistoa. Tämä sai uroksen puremaan hampaitaan yhteen ja luiden narinan pystyi kuulemaan siinä hiljaisuudessa. Koroshi otti nartun käytöksen turhan uhmakkaana, mutta antoi asian kumminkin olla ja päätti vastata nartun kysymykseen. " Asia ei sinulle sinänsä kuulu, mutta päätin lisä tehtävänä ottaa Iwaten maaston tarkistukseni alle jos ne saastaiset Ohun syöpäläiset sattuisivat eksymään Kurokage herran alueelle. Olisihan se hyvin ikävää jos he tänne sikiäisivät koloistaan ilman että kukaan heitä huomaisi, mutta se minun tekemisistä...Mitähän johtajan fanityttö itse täälläpäin tekee? " Uros sanoi matalalla äänellään hiukan toista halveksuen, mutta peitti sen kumminkin hänen humoristisen lausumisen taakse. Hän tiesi että jos nartut pyörivät johtajan luona he olivat joko koirasuden ihailijoita tai olivat jotain vailla.

Uros mietti hetken miten karkottaisi nartun seurastaan, mutta sitten sen päässä syttyi lamppu. Koroshi ei todellakaan tyhjin käsin halunnut palata johtajansa eteen, mutta nyt kun hänellä olisi lisä pari silmiä niin onni saattaisikin kääntyä. " Kuulehan nyt kun olet siinä niin miltä kuulostaisi jos partioitaisiin yhdessä alue läpi ja hyvällä tuurilla saatamme löytää Kurokage herralle jotain tuliaisia....hmmm niinkuin vaikka lisää sotilaita riveihin tai jonkun Ohun rakin pää hopeatarjottimella. Saattaisit sinäkin saada johtajalta enemmän kunniaa ja mainetta...Hyvällä tuurilla pääset upottamaan hampaat jonkun lihaan." Uros sanoi olevinaan mietteliäällä äänellä ja koittaen saada narttua innostumaan tälläisestä lisä tehtävästä. Olisihan uros tästä yksinkin selvinnyt heittämällä, mutta samahan se olisi hyödyntää myös toista kerta nyt hänen edessään narttu napotti. Mustaharjas antoi ehdotuksen upota nartun mieleen ja toivottavasti se motivoisi narttua ilman lisä ehtoja. Uros ei halunnut käyttää aikaa vaan seisoskeluun ja odotteluun kun kello tikitti hänen päässään.

 Kekkon

Kekkon tuhati ja tuon naamalle kasvoi virnistys toisen sanoja kuunnellessaan, josta saattoi heti huomata sen tarkoituksena vain peittää naaraan ärsyyntymistä tai kuvotusta. "Herra pyöri Sirenan lähettyvillä, joten vältin menemästä tuon luokse. Enhän nyt toki herran alaisia halua tapattaa jos se aiheuttaa herralle vain haittaa... Etkö itse sitten millään tavalla 'ihaile' Kurokage-herraa?" Kekkon kysyi lopulta ja täysin kuvottuneen näköisenä, koska oli sitten mikä tahansa toisen vastaus, olisi tuo mahdollinen huomion vihollinen naaraalle.

Kekkon tuijotti toista hetken kuvottuneena ja tuhahti. En minä sinulta ota komentoja... Naaras mietti ja näytti pohtivalta. Lopulta Kekkon tylsistyi ulkoisesti ja istahti. "Tee mitä teet, minua ei kiinnosta. En virallisesti ole kiinnostunut mistään sotilas asemasta joten pidä se omana tavoitteenasi. Voin toki repiä Herran viholliset kappaleiksi, jos siihen tarvitset apua, vaikka äskeisen perusteella tuskin haluat." Kekkon höpisi, kaikki tietävän näköisenä ja aivan täynnä itseään. Ilmassa leijuva veren tuoksu sai Kekkonin suun kostumaan ja naaras virnisti. "Hmm... Tai sittenkin minun tekee mieli tappaa jokunen muutama Ohun sekasikiö..." Kekkon katsoi Koroshiyaa, lähes nälkäisen näköisenä. Kekkon lipoi huuliaan ja nousi viimmein seisomaan. "Taidan hieman kuljeskella ja seurata jos näen ketään. Teen merkkiäänen jos törmään kehenkään ja saat pitää sen tuliaisen itselläsi, jos niin kovaa haluat saada paremman aseman." Kekkon aina ajattelikin itseään korkearvoisena, koska monesti Kurokage ei häätänyt tätä pois jos naaras seurasi tuota tai istui hiljaa seuraten herraansa. Naaras monesti ajattelikin, että saattaisi mahdollisesti joskus tulevaisuudessa päästä Kurokagen puolisoksi tai vastaavaa, mutta se oli virallisesti tuon omaa haaveilua.

//edit: vastailen tänne jossain vaiheessa tätä kuuta, olen pahoillani kestosta T^T

Koroshiya

Uros kuunteli hiukan pöyristyneenä nartun olematonta työmotivaatiota ja kuinka narttu käyttäytyi. Koro huokaisi syvään samalla kun korvat painuivat vihan puuskasta niskaan. Tämän teki mieli näyttää nartulle kaapin paikka ja laittaa tämä anelemaan henkensä edestä, mutta rauhoitteli kuitenkin itseään kun eihän laumalaisten turha tappaminen ollut nyt suotavaa. Hän ei ollut edes vastannut nartun kysymykseen johtajansa ihailusta, koska oli niin ärtynyt toisen käytökseen.

" Kuka nyt ei haluaisi menestyä elämässään jos on mahdollista, mutta loppujen lopuksi tärkeintä on saada koko Japanin herruus johtajallemme....eli vähän yhteistyötä kehiin kullanmuru. Sitä paitsi minun tavoitteet pysyköön minun omana tietona joten älä siitä huolehdi." Uros sanoi ylitsevuotavan imelästi nartulle iskien tälle silmää lauseen lopussa. " Sitä paitsi en halua että Kurokage herra joutuu odottamaan liian pitkään paluutani uusien tehtävien pariin." Uros jatkoi lausettaan äänensävyn muututtua synkemmäksi. Uros kumminkin nyökkäsi nartulle ymmärtäväisesti kun tämä suostui edes vähän katselemaan ympärilleen ja ilmoittaa jos jotain tulee esille. Punaturkki hyppäsikin lähimmän puun oksalle ketterästi ja loikki puusta puuhun tarkkaillakseen ylhäältä käsin jos silmiin osuisikin jotain häiritsevää, samalla se kuunteli jos Kekkon antaisikin merkkiäänen mitä oli luvannutkin.

 Kekkon

Kekkon pyöräytti silmiään Koron iskiessä silmää, mutta ei kommentoinut. Olihan toisen sanoissa hiukan järkeä tälle, mutta ei naarasta silti jaksanut kiinnostaa. Kekkon tuhahti ja hymyili toiselle "Kyllähän sinusta varmaan joskus jotain suurta tulee..." naaras totesi ja lähti matkaan.

Naaras tempoisesti loikki pois Koroshiyan luota, toivoen löytävänsä jonkun uhrin ja päästääkseen maistamaan noiden verta suussaan. Meni tovi, ennen kuin Kekkon näki metsässä edes liikettä ja vältti koko ajan "Demonin metsästäjän" valtaamaa reviiriä joka oli toisessa suunnassa, mihin naaras meni. Ei olisi Kurokage herralle hyväksi jos minun kaltainen naaras kuolisi. Eihän raato voisi kasvattaa upeita pentuja herralleni~ Kekkon totesi mielessään ja haaveili kaikkien muiden naaraiden kuolemaa. Yhtäkkiä Kekkon pysähtyi Mi... mitä jos herrani tykkää uroksista!?!? Ei ei ei, ei voi olla niin! Naaras raivostui ja repi puusta kaarnaa purkaakseen kiukkuaan. Kekkon näki sitten vasta alamäessä hyvän matkan päässä pienen joukon koiria. Joukon takana oli myös ihminen, mutta ei se raivostunutta Kekkonia kiinnostanut. Naaras teki merkkiäänen, mutta todella lyhyen sillä ei jaksanut odottaa toista ja ryntäsi typerästi noiden kimppuun. Kekkon yllätti aivan ihmisen ja tuon kaatuessa repi miehen vatsan auki, lemmikit eivät ehtineet edes reagoida, kun isäntä oli jo kuollut. "Teidän olisi parasta palvella KUROKAGE herraa tai kuolla nyt!" Kekkon karjaisi auktoriteettisesti, häntä ylhäällä ja uhkaavasti paljasti hampaitaan. Nuoremmat koirat jännittivät lihaksiaan, kun taas vanhemmat katsoivat kuvottuneina. Vain 13 koiraa... Ei varmaan haittaa jos tapan muutaman! Kekkon irvisti verenhimoisena ja hitaasti eteni. Sen idiootin olisi paras tulla jo, tai tapan kaikki! naaras lipoi huuliaan.

//Saat tosiaan päättää mitä lemmikit kommentoi vuorollasi. (Anteeksi suunnattomasti kesto :S)

Koroshiya

Punaturkki käänsi nopeasti katseensa Kekkonin antaman äänimerkin suuntaan lähtien samantien liikkeelle. Uros hyppi puusta puuhun samalla etsien narttua. Ei mennyt kauaakaan kun Koroshiya sai nartun näkökenttäänsä ja nopeasti arvioi tilanteen. Jaahas...lemmikkejä Koro totesi mielessään huvittuneena. Uros hyppäsi puusta alas ja käveli joukkoa kohti rauhallisesti, mutta itsevarmasti. Osa koirista käänsi katseensa hämmentyneenä punaturkin suuntaan . Koroshiya kuuli nuorempien koirien ihmettelevän tämän ulkomuotoa, mutta jätti asian sikseen. " Tämähän ikävä sattuma. Olette luvattomasti kulkemassa johtajamme Kurogaken alueella, joten kai tiedätte mitä siitä seuraa...olen tänään sen verran hyvällä tuulella, että jos liitytte johtajamme laumaan teidän ei tarvitse kuolla tähän paikkaan. Saatte muutaman minuutin aikaa miettiä tätä asiaa." Uros sanoi rauhallisesti, mutta hänen katseestaan näki ettei Koroshiya pilaillut.

Hetken aikaa oli hiljaista, mutta pian alkoi kuulua koira joukosta pientä puheen sorinaa. Uros kuunteli joukon keskusteluita ja sai kuultua sen verran ettei kaikki olleet samaa mieltä sekä heitä olisi enemmän. Koroshiya rupesi nauramaan kolkosti ja käveli lähemmäksi joukkion johtajaa, joka oli sitä mieltä että heidän pitäisi paeta. "Jos tosiaan luulet että selviätte täältä hengissä niin olet hyvin tyhmä sekä naiivi, mutta jatka toki itsellesi uskottelua!" Koro sanoi kovalla äänellä kuin katkaistakseen turhat puheet. Punaturkki jatkoi vielä vähän matkaa joukon johtajan luokse kävelyä ja pysähtyi arvioimaan toisen kykyjä. Kyseinen koira oli tummaturkkinen sekarotuinen uros. Koro huomasi selvästi että tummaturkki oli jännittynyt sekä olisi valmis vastustamaan Koroshiyaa ja Kekkonia.

Uros käänsi katseensa Kekkoniin ja antoi hänelle merkin olla valmiina. Tummaturkki ei kerennyt edes reagoida kun Koroshiya oli jo niskassa kiinni ja heilautti tunkeilijan Kekkonin armoille. "Neiti saat kunnian opettaa herralle kuinka muiden alueella käyttäydytään eikä haittaa vaikka henki lähtisi!". Nuoremmat koirat olivat järkyttyneitä kun yksi vanhemmista koirista lähti juoksemaan johtajansa apuun, mutta nopeilla reflekseillä siunattu Koroshiya oli tönäissyt paimenrotuisen auttajan maahan. Koroshiya seisoi paimene edessä osoittaen luun tyngällä paimenen otsaa varoituksena että yksi liike niin hänet seivästetään. " Yksikin jos vielä liikkuu niin te kaikki kuolette, mutta jotta meillä kaikilla olisi kivaa niin voimme katsoa yhdessä kun johtajanne leikkii kauniin neidon kanssa!" Uros huusi ja samalla lauseen loputtua rupesi nauramaan. Jos joukkion johtaja pääsee hengestään niin porukkaa olisi varmaan helpompi hallita ilman auktoriteettia ja viedä tuliaisena johtajan luokse.

// minullahan tässä kesti ikuisuus joten anteeksi siitä °^° //

 Kekkon

Kekkon nauroi kuin hyeena, Koron ilmestyessä paikalle. "Nyt vasta alkaakin kunnon leikit..." Kekkon mumisi itsekseen ja odotti uteliaana mitä Koro aikoi tehdä.

Kekkonin ilme muuttui kiitolliseksi ja nälkäiseksi toisen heittäessä uroksen tämän luokse. Kekkon ei epäröinyt vaan kävi uroksen mahaan kiinni, kidutaakseen tuota mahdollisimman paljon. Uros ulvahti kivusta ja yritti puremalla Kekkon niskaa saamaan naaras irrottamaan, mutta uros vain innostutti tuota enemmän ja Kekkon kirjaimellisesti repi tuon suolet ulos. Kekkon myös repi uroksen kaulaa kunnes tuo kuoli ja nosti katseen kauhuissa oleviin nuoriin, lipoen huuliaan. "Kiitos alkupalasta!" Kekkon naurahti ja repi uroksen sydämmen ulos, saade osan uroksista hieman perääntymään. Kekkon tuijotti nuoria ja söi sydämmen muutamalla puraisulla. Yksi nuorista kääntyi oksentamaan ja kaksi heistä päätti ruveta puollustamaan muita. "En suosittele vasta rintaa, ellette halua tulla syödyksi." Kekkon lipoi huuliaan ja käveli raadon yli. "Jos totta puhutaan teidän tulisi olla varuilla enemmän Koroshiyaa kuin minua." Kekkon virnisti ja vilkaisi Koroa. "Hän helposti tappaisi teidät kaikki jos haluaisi ja minua tosiaan se ei haittaisi, saisinpahan syödä lisää" Kekkon naurhateli hyeena maisesti ja näytti uhkaavasti hampaitaan lemmikeille.

//Molemmilla menee hirveästi aikaa vastailuun XD