New Acquaintances 2.0 [kaksinpeli: ElCamino ja Miss okami]

ElCamino Kenshinillä tännepäin ^^


Shin’ya

Shin’ya oli lähtenyt luvalla pienelle seikkailulle jotta tuntisi maastoa hiukan paremmin ja sen kautta ajautunut Miehen. Pitäisi varmaan jo kääntyä takaisin... naaras mietti, mutta jatkoi hölkkäämistä samaan suuntaan eikä ollut vielä edes aikomassa kääntyä pois. Tajuamattaan naaras oli päätynyt Igojen reviirille ja tuo saatettiin helposti nähdä uhkana laumalle. Shin’ya ei kuitenkaan osannut tajuta olevansa toisten reviirillä, sillä oli niin keskittynyt ympäristöönsä ja uteliaasti katseli jokapuolelle, ja ei siksi edes haistanut koirien hajuja joista jopa vanhat hajut olivat selkeitä.

Kuului rasahdus joka vei Shin’yan katseen ja korvat kohti tiheikköä hieman kauempana. Miski en kääntynyt jo?? Naaras kirosi itselleen ja pysyi valppaana. Pian kuitenkin tiheiköstä lähti lentoon fasaani ja Shin’ya naurahti hieman. "Lintu se vain oli..." Naaras mumisi huvittuneena sekä hiukan nolostuneena ja kääntyi poistumaan alueelta.

//tässä se nyt on XD

Kenshin

Kenshin harppoi ripeään tahtiin eteenpäin tiheähkössä metsikössä. Igojen alueella oli viimeaikoina ollut lievästi sanottuna hieman enemmän levottomuuksia kuin yleensä, rajoilla oli nimittäin nähty aika paljon tuntemattomia kulkijoita. Kenshinillä ei juurikaan ollut muuta elämää kuin lauma ja siksipä se nytkin oli päättänyt lähteä partioimaan rajoja ollakseen jotenkin hyödyksi laumalleen.

Kenshin etsi ja etsi, mutta vähään aikaan se ei oikein huomannut mitään erikoista. Mielessään se jopa hieman toivoi että olisi yllättänyt jonkun yksinäisen Kogan harhailemassa Igojen reviirillä. Kenshin oli jo lähtemässä takaisinpäin, mutta sitten se kuuli jonkun oudon rasahduksen. Uroksen lihakset jännittyivät äkkinäisesti ja sen korvat värähtivät ikään kuin vastaanottaakseen äänen kunnolla. Se vilkaisi äänen suuntaan ja ponnisti sitten lähimmälle puunoksalle. Uros lähti liikkumaan äänen suuntaan yrittäen pitää mahdollisimman pientä ääntä. Se erotti puiden lomasta mustavalkoisen koiran. Kenshin otti muutaman pidemmän loikan ja syöksähti sitten nopeasti tuntemattoman kulkijan eteen(?). "Olet tunkeutunut luvatta Igan shinobien maille, ja se ei ole millään tavalla suotavaa. Onko sinulla jotakin erittäin pätevää syytä siihen miksi liikut maillamme?", Kenshin lausui matalahkolla äänellään.

Shin’ya

Naaraan niskakarvat nousivat pystyyn heti kun tuo huomasi paikalle ilmestyneen Kenshinin. Shin’ya osasi jo toisen nopeudesta päätellä, että kyseessä olisi tätä vahvempi koira, mutta Shin’ya ei aikonut kierähtää selälleen ja alistua. Hitto, Miksi jätin aseeni! Shin’ya ehti miettiä ennen kuin toinen esitti kysymystään. Naaraan ulkoisestikkin rentoutui hiukan ja poistui suurimmaksi osaksi taisteluasennostaan. Onneksi se antaa mahdollisuuden puhua... naaras totesi päässään ja huokaisi sanoen sitten "Anteeksi, olin ajatuksissani ja ajauduin tänne. En hoksannut reviiriä ennemmin. Poistun oitis jottei tule sen suurempia hankaluuksia teille takiani." Shin’ya kaumarsi hieman ja hetken ihaili urosta, kunnes siirti katseensa pois toisesta ja herätti samalla itsensä takaisin ajatuksistaan. Harmi ettei laumassa ole yhtä kiinnostavia uroksia... Shin’ya pohti ja lähti kävelemään pois, hiukan epäröiden ja salaa vilkaisten urosta uteliaana.

//Oli kivaa

Kenshin

Punaturkkinen ei hievahtanutkaan toisen ottaessa taisteluasennon, se vain tuijotti kylmän viileänä jään värisine silmineen. Samalla kun toinen kertoi syytään Kenshin yritti kuunnella hieman ympäristön ääniä siltä varalta että lähistöllä olisi ollut naaraan tuttuja. Ainut ääni mitä Kenshin kuuli oli nartun ääni. Toisen kääntyessä lähteäkseen Kenshin hymähti ja oli hetken hiljaa. Se vain tuijotti toista samalla kun tuuli leikitteli sen turkillaan. "Hmm. Asia on nyt vastaavanlainen: maillamme on viimeaikoina ollut paljon levottomuuksia, joten en voi päästää sinua noin vain menemään. Ja sitten toiseksi, en voisi ikinä antaa itselleni anteeksi jos päästäisin kaltaisesi kauniin nartun tuonne harhailemaan. Sinähän voisit vaikka törmätä kogan shinobeihin.", Kenshin puhui toiselle hänelle tyypilliseen rauhalliseen sävyyn. Se oli hetken hiljaa ja jatkoi sitten:" Ehdotan siis että tulet nyt mukaani ja etsimme jonkinlaisen sateensuojan, on nimittäin alkamassa kova myrsky. ", Uros katsoi hetken mustia pilviä täynnä olevalle taivaalle ja käänsi sitten katseensa narttuun. "Etkö huomaa kuinka tuulikin alkaa yltyä?"

Shin’ya

Shin’ya Käänsi katseensa hiukan yllättyneenä Kenshiniin toisen puhuessa- Naaras kun oletti ettei uros luultavimmin tälle enempää olisi puhunut ja olisi antanut tuon vain poistua. Naaras saattoi itsekkin tuntea kuinka tuon posket punottivat hiukan uroksen kahuessa tämän ulkonäköä ja Shin’ya saattoi hiukan jopa ujostua toisen katseesta, kääntäen siksi katseensa pois toisesta. Se oli vain kehu, älä ylireagoi!! Shin’ya ajatteli itselleen nolostuneena. Toisen ollessa hiljaa naaras sai rauhassa panikoida ajatuksiensa kanssaan mikä kohosti vain Shin’yan nolostumista ja naaras pelkäsi aivan muuttuvansa kirsikan punaiseksi, kunnes naaras veti syvään henkeä ja rauhoitti itsensä. Käyttäydy nyt edes hetken asiallisesti! Naaras moitti itseään, koska ei halunnut antaa itsestään "huonoa" kuvaa toisille.

Shin’ya nosti katseensa taivaalle oitis toisen kommentoidessa myrskyn lähestymistä. "Totta..." Naaras totesi myös ilman synkkenevän ja tuulien voimistuvan. "On yllättävää mitenkä en edes huomannut..." Shin’ya mietti ääneen. Shin’ya kohdisti katseensa taas Kenshiniin ja nyökkäsi tuolle "Seuraan sinua." Naaras ei ymmärtänyt miksi, mutta Kenshiniin luottaminen oli tuolle yllättävän helppoa. Hieman jopa pelottavan helppoa.

//Kirjoitin nopeaa jotain, nyt nukkumaan- :'D

Kenshin

Kenshin nyökkäsi toiselle nopeasti ja lähti siten tallustelemaan eteenpäin. Se vilkaisi taakseen ikään kuin varmistaakseen että toinen seurasi sitä, ja vasta silloin Kenshin huomasi nartun kaulapannan. 'Onko se kotikoira? Ei se ainakaan tuoksu ihmiseltä' , Kenshin pohdiskeli hämmentyneenä. "Tässä lähistöllä on lämmin ja tilava luola. Voimme odottaa siellä myrskyn loppumista.",Kenshin kertoi rauhallisesti pitäen aina pienen tauon lauseiden välissä. "Ainiin, pahoittelen epäsopivaa käytöstäni, unohdin esittäytyä kokokaan. Olen Igan Kenshin, Igan shinobien päällikön, Shionin, serkku." Kenshin esittäytyi tietynlaisella arvokkaalla äänenpaineella, se ei kerskaillut, mutta se oli ylpeä juuristaan ja sukulaissuhteistaan.
Yllätyksekseen Kenshin huomasi että hän vilkuili nuorta narttua aika paljonkin. Toinen oli Kenshinin silmään hyvin sievä, mutta Kenshin ei tahtonut kuitenkaan tehdä vielä mitään niinsanottua aloitetta kun hän ei loppujen lopuksi tiennyt millä aikeilla toinen oli Igojen mailla.

Shin’ya

Shin’ya lähti seuraamaan Kenshiniä, eikä edes tajunnut hymyilevänsä ja uteliaana vilkuilevansa toista. Uroksen kertoessa luolasta, Shin’ya nyökkäsi tuolle ja saattoi naaras tuntea muutaman pisaran jo kuonollaan. Hän on todella kohtelias... Shin’ya naurahti hiukan "Unohdin itsekkin aivan kertoa, nimeni on Shin’ya, tulen samurai laumasta. Hauska tavata Kenshin." Naaras hymyili iloisesti toiselle ja saattoi tuon häntäkin hieman heilahdella, mitä naaras ei edes huomannut tekevänsä. Hän ei käyttäydy ollenkaan kuin ylempiarvoinen... Tai ainakaan tietääkseni ei? Shin’ya pohti ja seurasi rauhassa urosta.
Shin’ya löysi itsensä välillä hieman tuijottamassa urosta ja välillä saattoi noiden katseet kohdata. Naaraan keskittyminen oli täysin uroksessa, eikä Shin’ya nyt edes huomannut hitaasti voimistuvaa sadettakaan.

Kenshin

Uros vilkuili välillä tavaalle ikään kuin odottaen milloin ukkonen alkaisi riehumaan. Tummat pilvet alkoivat pikkuhiljaa kerääntyä kaksikon yläpuolelle ja tuuli yltyi saaden hieman suuremmatkin puut huojumaan tuulen mukana hieman. Eteneminen alkoi olla hankalaa sillä tuulenvirtaus oli todella kova ja se puhalsi suoraan kaksikkoa kohti edestäpäin. "Kuuntele Shinya, ilma alkaa olla aika vaarallinen nyt joten ei välttämättä ole paras mahdollinen vaihtoehto jatkaa luolalle asti. Tässä lähistöllä on pieni kylä ja aivan sen laitamilla on pieni punainen talo. Siellä asuvat sisareni, ja he pitävät sinusta huolta jos kerrot että olet minun, Kenshinin, ystävä. ", Kenshin sanoi nartulle rauhallisesti. Kenshinin pää prioriteetti oli Igan lauma, ja näin myrskyn yltyessä hän halusi päästä varmistamaan lauman turvallisuutta. " Minun täytyy lähteä takaisin alueellemme pitämään silmällä hieman nuorempia koiria. Lähde tästä länteen niin päädyt kylään." Kenshin sanoi katsellen samalla toisen silmiä. Sitten uros käänsi katseensa igojen päämajan suuntaan. "Tapaamme vielä!", uros ilmoitti kuuluvasti ja katosi sitten hetkessä tiheään metsikköön tuulennopeasti.

//peli jäi hieman lyhyeksi mutta jatketaan joskus . Kenshin poistuu

Shin’ya

Naaras nyökkäsi ymmärtäväisesti urokselle ja tunsi kuin myrsky olisi heidät repinyt erilleen. Shin’yaa se ei kuitenkaan haitannut, koska uskoi jonain päivänä tapaavansa hänet uudestaan. "Ole varovainen!" Shin’ya huusi toisen kääntäessään katseensa pois naaraasta ja Shin’ya lähti juoksemaan itse länteen. Myrsky painoi kovaa ja Shin’ya oletti sen aiheuttavan sydämmenssään olevan puristuksen tai nipistyksen tunteen. Shin’ya saapui punaiselle talolle ja tapasi Kenshinin sisaret, kertoen tuntevansa Kenshinin. Nuo uteliaana kyselivät Shin’yalta kaikkea ja antoivat naaraalle suojapaikan myrskyn ajaksi. Shin’ya ei täysin tuntenut Kenshiniä, mutta hänen kohtaaminen ja sisarusten kanssa jutteleminen varmisti Shin’yalle, että urokseen pystyi luottamaan. Shin’ya uteliaasti kyseli myös sisaruksilta Kenshinistä mikä saattoi olla syy miksi sisarukset kikattivat hieman ja tajusivat Shin’yan tulleen hieman ihastuneeksi urokseen. He eivät kuitenkaan naaraalle mitään sanoneet asiasta vaan keskustelivat minkä kerkesivät ja antoivat sitten Shin’yan levätä. Shin’ya lähti vasta seuraavana aamuna, kiitti ja hyvästeli sisarukset; Palatakseen Samurai lauman luokse kertomaan tapahtuneesta. Shin’ya tulisi lähtemään uudelle seikkailulle tulevaisuudessa ja naaras pysyisisi uskollisena Samurai laumalle.

//Yritin jotain lisätä omalta osalta XD Shin’ya poistuu~ Kiitos pelistä!