Järven Rannassa (Kaksinpeli - Illumination)

// Illumination ja Lara tähän suuntaan xP //

Tabitha
Sekarotuinen spanieli istui veden vierellä ja katsoi kuinka aurinko tanssi järven pinnalla, kimaltaen iloisesti. Sää oli tuulinen, mutta kohtalaisen lämmin, joten Tabitha oli tullut tappamaan aikaa ja puhdistamaan mieltään. Paikka muistutti häntä niistä ajoista kun hän oli ollut vielä äitinsä kanssa, asuen kauniin järven rannalla. Ajatus menehtyneestä äidistä sai nuoren koiran aina hiukan haikeaksi, mutta Tabitha oli oppinut jo miettimään sillä tavalla ettei mennyttä voinut muuttaa. Aluella oli hiljaista: Laika oli itse jossain hoitamassa johtajan hommia (tai niin Tabitha ainakin uskoi) ja muut sotilaat olivat kiireisiä omien tehtäviensä kanssa. Tabithalla ei ollut mitään tekemistä, kunnes vasta sitten kun hän lähtisi Laikan kanssa keräämään saarelle hajaantuneita sotureita. Laika-san on mahtava johtaja... Hän ansaitsee saada armeijansa takaisin. Narttu mietti, ihaillen johtajaansa ja hymyili. Hän ei malttanut odotta että pääsisi taas kiertämään Honshua.

Lara.

Lara oli jättänyt perheensä hetkeksi muiden laumalaisten seuraan ja päättänyt lähteä kävelylle, ''Mm, kohta on taas kesä, en malta odottaa sitä.'', naaras vilkui ympärilleen livahti veden äärelle eikä huomannut aluksi lähiställä muita, sakemanni hyppäsi raikkaaseen veteen ja peseytyi, pian naaras nousi vedestä ja alkoi ravistaa turkkiaan, pian Lara huomasikin Tabithan, ''Ääh, älä säikyttele, missä välissä sinä tänne tulit?''Lara kuitenkin muisti pian nähneensä toisen joskus ja huokaisi, ''Pelkäsin jo että vihollinen oli tunkeutunut tänne.'', naaras rauhoittui ja päätti juoda hieman, ''Ihanan raikasta vettä, en ole käynytkään tällä rannalla aikoihin, viimeeksi, ööm, milloinkohan se olikaan.'', naaras mietti mutta pudisti sitten päätään ja päätti kalastaa.

//Ei hirveän pitkää tekstiä sorry.

// Ei mitään, sama täällä ^^ //

Tabitha
Nuori koira oli niin ajatuksissaan ettei edes huomannut Laran tuloa. Vasta sitten kun kuuli toisen hyppäävän veteen, Tabitha hypähti itse seisomaan ja huokaisi säikähtäneenä, melkein saaden sydänkohtauksen.
"Minäkö?! Älä itse säikyttele!" Tabitha vastasi ja tuijotti toista. "Minä olen istunut tässä koko aamun." Sekarotuinen spanieli sanoi, tarkkaillen kun Lara alkoi jahtaamaan kaloja. Outoa, en olekkaan nähnyt häntä aiemmin... Nuorukainen mietti ja istahti takaisin alas. Varmaan joku paikallinen... Hänen on pakko olla Ohun puolella, kun ei muuten osaisi löytää tänne. Narttu vakuutti itselleen ja rentoutui, jopa hymyillen Laran suuntaan. Hän ei itse mennyt veteen koska vilpoinen tuuli ja kylmä vesi eivät olleet Tabithan mieleen tähän aikaan vuodesta. "Itse vietän paljon aikaa täällä. Tämä paikka on hyvin rauhoittava ja se muistuttaa minua vanhasta kodistani." Narttu sanoi ja sulki silmänsä kun vuorituuli puhalsi hänen turkkinsa läpi.

Lara.

Lara saikin pian yhden kalan kiinni ja nousi taas vedestä, ''Olet Laikan joukoissa eikö niin, itse en mutta puolisoni on Laika herran oikea tassu Diego, sen takia minä täällä melkein kokoajan olenkin mutta hoidan pentujamme enimmäkseni, osaan kyllä taistellakkin mutta en silti tykkää sodasta niin paljoa että haluaisin lähteä siihen mukaan, tiedän kyllä että se on lähellä mutta tuskin aion osallistua, vaikka pennut ovatkin jo kasvaneet täysikasvuisiksi, he viihtyvät edelleen luonani.'', Lara tutkaili vähän Tabithaa, ''Näytät jotenkin kumman tutulta, saatan olla väärässä mutta näytät eräältä joskus näkemältäni toiselta koiralta ihan vähän vain siis, varmaan sattumaa, Japanissa on niin paljon koiria jo etten ihmettelisi vaikka olisi paljonkin sinun näköisiäsi.'', pian heidän luokseen tuli toinen Laran pennuista, ''Äiti, en tiennytkään että sinäkin olet täällä, taidankin poistua häiritsemästä enempää.''

//Ehkä huomenna sujuisi paremmin.

Tabitha
Narttu suorastaan hätkähti kun Lara kertoi kenen puoliso oli.
"Hä? Sinäkö olet Diego-Saman puoliso?" Tabitha kysyi yllättyneenä, ja tämän kasvoille nousi hymy. Laikan ohella, nuori koira myös ihaili Diegon voimia, haluten kasvaa yhtä vahvaksi kuin Laikan soturien kaksi johtajahahmoa. "Diego-Sama on todella vahva... Hän on kuulemma taistelussa päihittämätön!" Tabitha kehui.

Sekarotuinen kohotti kulmiaan kun Lara sanoi että toinen oli tutun näköinen. Totta se oli että Tabitha oli melko tavallisen näköinen, mutta nartulle 'tutun näköinen' oli kuin elintärkeä vinkki jumalalta.
"Näytänkö? Sittenhän sinä saatat tuntea isäni!" Tabitha hihkaisi ja heilautti häntäänsä. Raukka ei ollenkaan tiennyt että muistutti enemmän edesmennyttä äitiään, eikä isäänsä - eihän hän voinut tietää. Yksi Laran pennuista saapui paikalle ja Tabitha tervehti toista pienellä vilkaisulla ja hymyllä.