Saaren ulkopuolella (Kaksinpeli, Illumination)

Nori

Vaalea neitokainen oli ottanut mukaansa viisi metsästäjäänsä, ja lähtenyt noiden kanssa etsimään riistaa kauempaa. Tavoitteena olisi löytää jokin suuri riistaeläin, ja pilkkoa se palasiksi, jotta kuljettaminen vedenalaisen luolan läpi olisi helpompaa. Nori itse oli lähtenyt mukaan valvoakseen alaistensa turvallisuutta, ja auttaakseen myös kuljettamaan mahdollista saalista.

Narttua huolestutti kovin se, ettei kalaa kummempia saaliseläimiä ollut saarella tullut vastaan useaan päivään. Ne olivat taatusti jossain, mutta joko ne olivat niin hyvin piilossa, tai sitten ne olivat vähentyneet radikaalisti. Erityisesti jälkimmäinen vaihtoehto hieman huoletti Noria, mutta sen oli pakko ruokkia laumansa, ja siksi heidän oli pakko lähteä liikkumaan hieman kotinsa ulkopuolelle.

Päivä oli melko tuulinen, eikä sellaiseen suojaisalla saarella oltu kovin usein totuttu. Silti kuusi koiraa taittoi matkaansa joutuisasti, ja tuuli kuivatti hyvin meriveden kastelemaa, vielä hieman kosteaa turkkia. "Haistatteko mitään?" Nori kysyi, hidastaen hieman vauhtiaan. Viisi koiraa pudisteli miltei yhtäaikaa päätään pettyneinä, ja Nori huokaisi raskaasti. "Jatketaan matkaa, ja palataan sitten takaisin ennen pimeää." Narttu sanoi, ja niin he jatkoivat matkaa yhä kauemmas kodistaan. Nori tunsi jo nyt valtavaa ikävää varsinkin tytärtään kohtaan.

Yhtäkkiä edestä kuului ääniä, ja Nori pysäytti joukon nopeasti. "Sieltä taitaa tulla joku, olkaa valmiina..." Narttu kuiskasi hiljaa, ja kuulosteli valppaana suoraan edestäpäin lähestyvää äänenlähdettä. Vaaleaturkki toivoi hyvin hartaasti, ettei kyseessä olleet Kurokagen joukot.

Lóng zhàndòujī.

Sakemanni oli joutunut erilleen veljistään jouduttuaan Kurokagen joukkojen jahtaamaksi, hän ei tiennyt että missä oli vaan raahautui hieman haavoittuneena eteenpäin, uroksen otsassa oli suurehko vertavuotava haava ja pian ninja haistoi tuntemattoman hajun edessäpäin, ''Vihollisia, äh, miksi jätin miekkani päämajalle, tästä saattaa koitua vaan enemmän ongelmia.'', uros raahautui vielä vähän eteenpäin ja näki kuinka yksi naaraan alaisista oli päättänyt katsoa kuka oli vastassa, ''Täällä on haavoittunut koira!'' Lóng ei tunnistanut toista, vaan käheällä äänellä kysyi, ''Missä olen, keitä te olette, oletteko Kurokagen alaisia, jos olette, mitä olette tehneet veljilleni?'', uros oli kuitenkin niin uupunut paosta että menetti hetkeksi tajuntansa, ''Pahoja vammoja, mitä teemme sille?'', yksi metsästäjistä kysyi, uros hengitti raskaasti hänen jalkansa oli hieman turvoksissa ja se näytti vähintään venähtäneeltä, ''Emme voi jättää sitä yksinkään, se kuolee tänne ja se ei kuulemma ole vihollinen.''

//Sori, ei tullut hirveän pitkää tekstiä.

Nori

Narttu katsoi metsästäjiään nopeasti, ja nyökkäsi sitten yhtä käymään hieman lähempää tarkistamassa, mitä vastaan oli tulossa. Pian tämä juoksi takaisin. "Siellä on joku haavoittunut, ei ole vihollinen. Mitä teemme sille?" Metsästäjä kysyi, ja Nori siirtyi lähemmäs tajutonta sakemannia, tutkaillen toisen vammoja. Sitten vaaleaturkkinen nosti päätään hieman. "Emme voi tehdä mitään. Tämä ei kuulu meille. Jatketaan vain matkaa." Nori sanoi viileästi, ja oli jo ottamassa askelta, kun yksi alaisista pysäytti hänet. "Mutta johtaja, hän kuolee ilman apua. Meidän on autettava häntä. Ehkä saamme myös tietää jotain lisää Kurokagesta tai muista laumoista samalla." Tämä sanoi, ja Nori vilkaisi toista naarasta hetken aikaa, neutraalin ilmeen sulaessa hitaasti lämpimämmäksi. "Sinulla on jalo sydän, Nyoko." Nori totesi, ja hymyili metsästäjälle, ennen kuin kääntyi hitaasti takaisin Lóngin puoleen.

"Saarelle me emme häntä vie, mutta ehkä voimme tehdä jotain täällä. Nostetaan hänet ylös, ja viedään hieman syrjempään. Häntä on todennäköisesti seurattu, joten emme voi ottaa mitään riskejä. Hoidetaan vain hänen haavansa, ja odotetaan, että hän palaa tajuihin, ja sitten lähdetään." Nori sanoi, ja muut nyökkäsivät ymmärtämisen merkiksi. Vaaleaturkki nosti Lóngin (?) yhdessä toisen naaraan kanssa mukaan, ja joukko käveli vähän matkaa, saapuen rantakallioiden luo. "Mennään tuonne." Nori nyökkäsi suojaisaa kivenkoloa kohti, ja niin he kantoivat sakemannin tuulensuojaan kuivalle, kiviselle alustalle. (?) "Minä haen vettä." Yksi sanoi, ja lähti heti matkaan. "Minä yritän löytää jotain, jolla sitoa haavat." Toinen sanoi, seuraten lähtenyttä metsästäjää. Nori jäi kolmen muun kanssa miettimään, mitä voisi tehdä. "Jalka täytyy lastoittaa jollain, se saattaa olla murtunut." Vaaleaturkki sanoi, ja pian hänen luokseen tuotiin pari suoraa puun oksaa, sekä ohut, taipuisa puunoksa, jolla sitoa lastat tukevasti.

Meni hetken aikaa, eikä Lóng ollut tässä ajassa vielä palannut tajuihinsa (?). Turvonnut jalka oli tuettu, ja haavat saatu puhdistettua, sekä pahimmat sidottua merilevällä, jota yksi metsästäjistä oli sukeltanut hyisen meren rantavedestä. "Nyt odotetaan, että hän herää." Nori sanoi, ja asettui sitten vähän matkan päähän makaamaan. Narttua hiukan hermostutti, sillä heillä ei ollut enää paljoa aikaa löytää saalista, ja tuntemattoman auttaminen hidastutti heitä turhan paljoa.


//Tuli aika paljon toimintaa, mutta päätä itse, oliko liikaa tekemistä hahmosi puolesta x) //

Lóng zhàndòujī.

Ei tietenkään tajunnut että mitä ympärillä tapahtui mutta kun joukko paransi hänen haavojaan, uros alkoi jo heräillä tokkuraisena, sakemanni yskäisi voimakkaasti ja siristi silmiään vieden katsettaan muissa koirissa ja katsahtaen sitten Norin suuntaan(?), ''Missä minä olen? Missä veljeni ovat?'', yksi metsästäjistä huokaisi ja tuli lähemmäksi Lóngia, ''Emme ole nähneet muita mutta veljesi ovat kyllä varmasti kunnossa mutta kuka sinä olet?''

Lóng yritti nousta mutta oli niin voimaton ettei jaksanut nostaa kuin päätään, ''Nimeni on Lóng ja tulen Kiinasta, jos joku vihollinen sattui seuraamaan minua, olemme kaikki suuressa vaarassa, olen pahoillani jos aiheutan ongelmia teille, en tullut Japaniin etsimään rauhaa, tulin sotimaan koska ei ole muuta vaihtoehtoa, jos haluaa rauhan, täytyy tehdä jotain sen eteen.''

''Olen teille varmaan vain vaivaksi, poistun heti kun pääsen jaloilleni jos siis olen teidän reviirillänne, minua muutenkin varmaan odotetaan takaisin jos he eivät sitten luule minun kuolleen jo, olisin pystynyt puolustamaan itseäni paremmin jos en olisi jättänyt miekkaani päämajalle, tämä paikka on muuten erittäin kaunis.'', uros tutkaili hetken ympäristöä ja kuuli kuinka lintu lauloi hänen yläpuolellaan.

Nori

Narttu ummisti hetkeksi silmänsä, ja nautti kevättalven tuulesta kasvoillaan. Jää oli alkanut jo rakoilemaan, ja matka saarelle täytyi tehdä osittain uiden, mutta voimia säästi se, että vielä osa reitistä oli jään peitossa, ja sitä pitkin pystyi liikkumaan. Nori vilkaisi Lóngia hammasta purren, ja toivoi toisen jo heräävän.

Pian kallion raosta alkoi kuulua ääniä, ja pian vieras koira puhui. Toinen kysyi veljistään, ja kertoi myös vihollisten seuraavan häntä. Nori kuuli yhden metsästäjistä rauhoittelevan Lóngiksi esittäytynyttä urosta, ja vaaleaturkkinen meni itsekin tapaamaan herännyttä urosta. Sakemanni kehui ympäristöä, ja vaikka narttu olikin samaa mieltä, se ei kommentoinut asiaa. "Minä olen Nori, ja nämä ovat alaisiani. Autoimme sinua, mutta nyt näytät voivan paremmin, joten jatkamme matkaa." Narttu sanoi hieman tylysti, ja nyökkäsi sitten päällään alaisiaan seuraamaan. Narttu ehti ottaa muutaman askeleen kauemmas, kun kuuli edestäpäin vihaisia huutoja. "Se rakki on mennyt tähän suuntaan! Joku on auttanut sitä, Ohun koirat saattavat olla lähistöllä! Hajaantukaa!"

Norin järkyttynyt katse kääntyi metsästäjiin, ja vaaleaturkkinen viittoi nopeasti noita piiloutumaan. Koirat palasivat takaisin Lóngin luo, ja painautuivat matalaksi kivien taa. "Minä tiesin, ettei ollut hyvä idea auttaa häntä..." Nori murahti itsekseen, ja painoi korvat tiukasti niskaa vasten toivoen, ettei heitä huomattaisi.

Lóng zhàndòujī.

Kuullessaan vihollisten äänet, uros järkyttyi, ''Minä johdatin ne tänne, te autoitte minua joten nyt on minun vuoroni.'', sakemanni katosi paikaltaan ja ilmestyi yhden vihollisen yläpuolelle iskien sitten hampaansa tämän päälakeen, uros laskeutui sitten maahan kivuliaasti ulvaisten, vihollisen päästä tuli melko paljon verta mutta tämä ei välittänyt siitä ollenkaan, ''Äh, niitä on liikaa.'', noin 10 vihollista piirritti nyt Lóngin. ''Et pääse enään karkuun, olet siis yksi niistä tunkeilijoista, vai mitä?'', sakemanni ei vastannut mitään ja kun joukon ''pomo'' hyökkäsi häntä kohti, uros vain väisti ja tarrautui tämän niskaan.

''Hahhahahhaa, tuo rakki luulee pärjäävänsä meille.'', viholliset huusivat yhteenääneen nauraen ja hyökkäsivät sakemannia kohti, Lóng heitti kuitenkin joukkion pomon muutamaa kohti ja hyppäsi jälleen ilmaan ja nappasi uuden vihollisen hampaisiinsa, ''Kipu on kova mutta en saa luovuttaa.'', uros riisti vihollisen hengen noin vain mutta kaatui sitten kivuissaan maahan laskeuduttuaan.

''Se tappoi Rodrigin, tappakaa se nyt!'', yksi vihollisista hyökkäsi jälleen mutta onneksi aivan sakemannin vieressä oli terävä oksa jonka tämä iski vihollisen silmään vetäen sen sitten ulos silmänmuna mukanaan, ''Aaaaaaaaah, auttakaaaaaaa!'', Lóng puuskutti hengästyneenä ja oli tajunnan rajamailla.

// Lóng voisi vaikka pelastaa Norin, jonka vuoksi narttu olisi hieman suopeampi vierasta kohtaan? Muutoin peli loppuu aika lyhyeen, kun narttua ei tuntemattomat kiinnosta xD //

Nori

Vaaleaturkki katsoi hämmäsyneenä, kun Lóng katosi paikoiltaan, ja ilmestyi sitten yhden vihollisen yläpuolelle. Nori oli ihmeissään toisen kyvyistä puolikuntoisenakin, mutta pian sakemanni jäi alakynteen kymmenen vihollisen kanssa, apua huutaen.

Narttu katsoi alaisiaan, ja oli jo valmiina antamaan käskyn perääntyä vähin äänin. Kuitenkin Lóngin huudot kauempaa saivat sen pohtimaan asiaa uudelleen. Heillä oli yhteinen vihollinen, Kurokage. Se olisi riittävä syy auttaa, ja niinpä Nori katsoi uudestaan metsästäjiä. "Tapetaan nuo koirat." Narttu sanoi kylmästi, ja viisikko hänen takanaan nyökkäsi, syöksyen sitten Kurokagen alaisia päin.

Lóng oli saanut hengiltä pari koiraa, joten nopeasti Nori laski noita olevan vielä kahdeksan. Narttu itse syöksyi kohti ensimmäistä vihollista, ja taitavasti loikkasi sivuun juuri ennen yhteentörmäystä, viiltäen sitten koiran kurkun auki. Tämä kaatui koristen maahan, mutta Nori oli jo seuraavan kimpussa, ja hyökkäsi Neji Killä tämän kasvoihin, repien ne palasiksi. Nartun vaalea turkki tahriintui vereen, mutta tämä ei siitä välittänyt, vaan jatkoi.

Yhtäkkiä takaa kuului kiljahdus, ja se herpaannutti Norin keskittymisen vain hetkeksi. Yksi metsästäjistä oli jäänyt vihollisen hampaisiin, ja narttu muutti heti hyökkäyslinjaansa auttaakseen toista. Nori sai koiran irti alaisensa kimpusta, mutta samassa hänen takaansa hyökkäsi yksi vihollinen, ja riuhtaisi vaaleaturkin rajusti maahan selälleen. Nori ei ehtinyt liikahtaa, kun hänet maahan heittänyt koira oli tarrautunut jo nartun kurkkuun kiinni, ja toinen piteli häntä takajaloista, ettei Nori voinut liikkua laisinkaan. Vaaleaturkki ehti vain ajatella tytärtään ja sitä, näkisikö tätä enää koskaan.

//Hehheh, sopii.

Lóng zhàndòujī.

Uros sai nopeasti yhden maahan ja järkyttyi huomatessaan Norin jääneen alakynteen, uros ei pystynyt juoksemaan mutta päätti jälleen suorittaa tekniikkansa, sakemanni katosi paikaltaan ja ilmestyi vihollisen yläpuolelle iskien hampaansa tämän päähän toivoen murskaavansa vihollisen kallon, vihollinen irroitti otteensa tämän takia Norista(?) ja Lóng putosi jälleen hengästyneenä maahan, ''Te olette menettänyt jo tarpeeksi sotureita, painukaa helvettiin täältä, tai kuolette jokainen, päällikköni ei katso tätä hyvällä.'', uros oli saanut uuden haavan kehoonsa, itseasiassa kylkeensä ja irvisti nyt kivusta. Vielä elossa olevat pari sotilasta katsoivat sakemannia järkyttyneenä ja kuiskailivat jotain häipyen(?) paikalta, ''Ovatko kaikki kunnossa?'', uros kysyi ja katsoi ympärilleen, väsymys kuitenkin vei taas uroksen tajunnan hetkeksi mutta se ei onneksi ollut vakavaa, hän tarvitsi vain hetken lepoa, yksi metsästäjistä tuli Lóngin luokse, ''Annetaanko sen levätä tässä, vai? Hän varmaan poistuu itse sittenkun jaksaa, tuskin he tulevat enään takaisin ja vaikka tulisivat, tuon näytöksen jälkeen he ovat varmaan varovaisempia, hän puhui jotain veljistään, missäköhän hekin ovat?''.

//Ei mitään pitkää tekstiä mutta saa kelvata.

Nori

Narttu tunsi henkensä salpautuvan, ja valopilkkujen alkavan tanssia näkökentässä tajunnan menetyksen ollessa lähellä. Nori yritti huitoa takajaloillaan, mutta niistä pidettiin kiinni niin tiukasti, ettei vaaleaturkkinen voinut mitään. Narttu teki kaikkensa taistellakseen pyörtymistä vastaan, ja juuri, kun hän oli vaipumassa pimeyteen, Lóng onnistui iskemään vihollisen pois hänen kimpustaan, ja ajamaan loput eloonjääneet matkoihinsa.

Hetken aikaa Nori keräsi voimiaan maassa, hengitellen kiivaasti, ja hengityksen tasautuessa narttu ponnahti jaloilleen. Se katsoi hiukan ihmeissään sakemannia, joka oli pelastanut sen hengen. Kun yksi metsästäjistä kysyi, jättäisivätkö he Lóngin niille sijoilleen, Nori katsoi tuota hetken aikaa mietteliäänä, ja päätti sitten itse kysyä uroksen mielipidettä. "Pelastit henkeni, joten mitä voin tarjota vastapalvelukseksi?" Narttu kysyi. Olivathan he itse hoitaneet Lóngin haavat, mutta uros oli vielä heikko, ja siksi tämä saattaisi kuolla, jos törmäisi uudestaa vihollisiin. Noria inhotti jäädä kiitollisuuden velkaan, mutta narttu ei silti viitsinyt kovapäisyydestään huolimatta olla kiittämätön.

Lóng zhàndòujī.

Uros pysyi vain hetken tajuttomana ja raotti sitten silmiään, ''Autan aina naaraita, isä opetti että niin on tehtävä tai muuten olet raukkamainen, pyytäisin vain mukavaa nukkumapaikkaa jostain, en muuta jos käy.'', uros yritti jälleen nousta ja pääsikin ylös vaikka huojuikin heikkona paikallaan, ''Minua varmaan aletaan etsimään vasta huomenna joten ei mitään kiirettä, päällikkö ei tee hätiköityjä päätöksiä.''

''Pitäisikö meidän viedä hänet siihen hylättyyn luolaan?'', yksi metsästäjistä kysyi mietteliäänä ja katsoi urosta, ''Hänen haavansa eivät ole hirveän syviä mutta hän tarvitsee lepoa, mahdollisimman paljon, hän ei pysty jatkamaan matkaa tuossa kunnossa.'', hän jatkoi, uros hymyili vienosti, ''He tuskin tulevat hetkeen takaisin mutta en voi jäädä tänne, enkä halua kenenkään kuolevan takiani, autan teidä mahdollisimman hyvin kun pystyn taas.''

Sakemanni yritti kävellä itse mutta turvonneeseen jalkaan koski edelleen,''Kyllä tämä tästä, ei tarvitse vaivautua auttamaan, pian pääsemme vihollisesta lopullisesti eroon, ainakin toivottavasti, Ohu on huonossa jamassa mutta päällikölläni on suuri suunnitelma, pidän huolen myös siitä että sodan jälkeen tekin saatte olla rauhassa, en palaa häiritsemään teitä tämän jälkeen jos haluatte niin.''

Nori

Narttu hieman jännittyi, kun Lóng pyysi itselleen nukkumapaikkaa, jossa saisi olla yön rauhassa. Nori oli jyrkästi päättänyt olla viemättä urosta lähellekään saarta, mutta nyt näytti siltä, että se oli väistämätöntä. Kun yksi metsästäjistä ehdotti hylättyä luolaa, Nori pudisteli päätään. "Se on tähän aikaan keväästä tulvaveden peitossa." Vaaleaturkki sanoi, ja tuumi sitten hetken.

Pian Nori muisti kallionhalkeaman, joka oli heidän saarensa kiviseinämän ulkopuolella, ja jota he talvisin kylmillä säillä käyttivät paikkana kuivatella turkkiaan uinnin jälkeen. Se oli ehkä riskaabelia, mutta Nori oli luvannut jotain vastapalvelukseksi, ja niinpä se päätti ottaa riskin. Ensiksi nartun kuitenkin piti selvittää pari asiaa.

"Tahtoisin kuulla ensiksi, mistä laumasta tulet." Narttu kysäisi hieman viileään sävyyn, katsomatta Lóngia silmiin. "Ja sen lisäksi...pystytkö uimaan jonkin matkaa?" Narttu jatkoi. Kylmä vesi ei välttämättä tekisi hyvää haavoille, mutta kastumatta sakemanni ei pääsisi lepäämään Norin ajattelemaan paikkaan.

Lóng zhàndòujī.

Uros meni hetkeksi hiljasaiseksi, ''Laumani.. me olemme kulkureita mutta palvelemme Ohun laumaa, päällikköni... En voi kertoa hänen nimeään, se on pysyttävä salassa, muuten koko lauma on vaarassa, ymmärrät varmaan ja kyllä, pystyn uimaan jotenkuten, ei nämä vammat niin pahoja ole, kiitos kaikesta, jään teille paljon velkaa, pidän huolen siitä että yksikään Kurokagen sotilas ei häiritse teitä enään neiti.'', uros lähti horjuen kävelemään hieman ympyrää, ''Kutsumme itseämme vain armeijaksi, meitä on paljon, jos ikinä tarvitsette apuamme, minä ja veljeni autamme teitä, se on vanha kiinalainen tapa, suojelemme niitä jotka apua tarvitsevat.'' yksi metsästäjistä nyökkäsi, , uros huokaisi syvään, ''Kerroin jo kaiken mitä voin, poistun huomisaamuna jotta en häiritse teitä sen enempää, oli kiva tutustua, Noriko se muuten oli, en voinut olla huomaamatta miten kaunis turkkinne on, tuo väri on yksi suosikeistani.'', uros iski huvittavan näköisenä silmää ja läähätti vähän ja naurahti hieman.

//Lyhyttä tulee ja iskuyrityksiä. ;D Naistenmies Long.

Nori

Narttu pisti tarkasti mieleen toisen sanat. Lóngin kertomus kuulosti uskottavalta, vaikka Noria hieman askarrutti se, miksei toinen voinut paljastaa päällikönsä nimeä. Nori kuitenkin hyväksyi sen, että toinen oli Ohun apureita, ja tästä kertoi myös se, miten Kurokagen alaiset olivat hänen vihollisiaan.

Kun Lóng kertoi, että huolehtisi siitä, ettei paholaisen koura yltäisi heidän ulottuvilleen, Nori nousi hieman varpailleen. Se ei tarvinnut ketään lähettyvilleen, ja siksi oli jo kieltäytymässä, kun sakemanni lupasi tarjota apuaan aina tarvittaessa. Narttu päätti olla tapojensa vastaisesti vain neutraalin kohtelias, ja siksi nyökkäsi Lóngille, sanomatta ääneen mitään.

Kun Lóng kehui kaanaankoiran turkkia, Norin kultaiset silmät laajenivat hieman, ja ilme muuttui aavistuksen kysyväksi. Pitkään yksin elellyt, menneisyyden haavoittama narttu ei arvostanut laisinkaan Lóngin hieman flirttimäisiä kehuja. "Pidähän itsesi kurissa, casanova." Narttu tokaisi takaisin hieman tylysti, ja käänsi sitten katseensa pois uroksesta. "Noh, mennäänpäs sitten, ennen kuin tulee pimeää." Nori jatkoi heti perään, ja kääntyi ympäri, lähtien askeltamaan kohti merta. Rannan tuntumassa oli sulaa, ja matkan keskivaiheilla oli pieni kaistale jäätä, jota pitkin pystyi vielä kulkemaan. Nartun ilme ei värähtänytkään sen kahlatessa kylmään veteen, viiden metsästäjän seuratessa perässä. Toivottavasti kalastajat ovat löytäneet jotain ruokaa... Nori ajatteli uidessaan rennoin vedoin eteenpäin.

Pian tuli aika nousta jäälle, ja sulavasti Nori potkaisi itseään ylöspäin vahvoilla takajaloillaan, hypähtäen jään reunalle taidokkaasti. Narttu ravisti hieman turkkiaan enimmistä vesistä, ja lähti hölkkäämään määrätietoisesti eteenpäin pitääkseen lihaksensa lämpiminä. Muut seurasivat perässä (?), ja jonkin matkaa kuljettua jää muuttui jälleen sulaksi vedeksi, johon vaaleaturkkinen sukelsi epäröimättä. Pintaan noustuaan Nori jatkoi edelleen matkaansa, ja tultuaan kohdalle, josta piti sukeltaa veden alle, kaarsi Nori hieman sivuun, ja nousi pienelle, n. 4x4 metriselle tasaiselle kivialustalle. "Tuolla on paikka, jossa voit levähtää yön yli." Nori sanoi kuuluvalla äänellä pauhaavan merituulen ylitse, viitaten päällään kohti pienehköä kallionhalkeamaa, jossa olisi ihan mukavasti tilaa ja tuulensuoja yhdelle koiralle.

Lóng zhàndòujī.

Uros virnisti ja lähti seuraamaan naarasta, jalkaan koski edelleen mutta kun he pääsivät veteen, sakemanni alkoi liikkua melko sulavasti ja pian he olivatkin jo kivialustalla, ''Kiitos kaikesta, jos joskus haluat tavata päällikköni, ilmoita vain, hän on mukava kaikille, ei tietenkään ole pakko, nukun vain yön yli ja poistun sitten, oli erittäin mukava tutustua teihin ja toivoisin että voisimme olla edes ystäviä, no mutta kuitenkin, minä tästä menenkin, alkaa tulla jo myöhä ja teidänkin kannattaa jo palata varmaan, ainiin, jos haluatte ruokaa, siellä mistä tulin oli vasta tapettu kauris joka oli luultavasti eksynyt, joku oli syönyt siitä jo osan mutta lihaa on vielä mukavasti jäljellä.'', uros huikkasi ja poistui sitten, saavuttuaan kallionhalkeamaan, uros kävi makuulle kivisella lattialle, yhtäkkiä hän kuuli hiljaisen yskäyksen, kallionhalkeman suulle oli ilmestynyt pieni joukko koiria, ''Seurasimme teitä salassa kun löysimme sinut velipoika.''''Oliko pakko säikäyttää, miten te pääsitte tänne niin huomaamattomasti?'', yksi uroksen velistä katsoi muita hetken ja käänsi päänsä sitten takaisin, ''Seurasimme teiitä hieman kauempaa ja kun menitte sille kivilaatalle, pysyimme vedessä jotta ette huomaisi meitä, saammeko tulla peremmälle, aamulla palaamme armeijan luokse, Weed herra ja isä ovat olleet erittäin huolissaan vaikka meitä onkin paljon, komentaja Rasmus oli jo julistamassa sinut kuolleeksi mutta päätimme palata sille paikalle jossa erkanimme ja löysimme hajujälkesi, kuljit 1 päivän yhtä polkua joten sinut oli tarpeeksin helppo löytää, no mutta, käydään jo nukkumaan jotta jaksetaan seuraavana päivänä palata päämajalle. koirat kävivvät nukkumaan kiinni toisissaan jotta mahtuisivat.

//Jos ihmettelet että miksi toin heidät, pitäähän Longin päästä sieltä poiskin ja jos jalka on kipeä, se ei ole helppoa. Voin muuttaa tätä jos on tarvis.

// On ihan ok, tähän sainkin nartulle vähän aihetta suutahtaa x) //

Nori

Narttu ei vastannut mitään Lóngin sanoihin, kun toinen osoitti kiitollisuuttaan ja ilmaisi halunsa ystävystyä. Kun sakemanni kertoi peurasta, metsästäjät katsoivat toiveikkaana johtajansa suuntaan, odottaen lupaa hakea saalis. Nori kuitenkin pudisti tiukasti päätään. "Kiitos tarjouksesta, mutta alkaa olla niin myöhä, etten voi laskea ystäviäni enää yön selkään." Vaaleaturkkinen vastasi sakemannille, ja katsoi sitten hieman pettyneitä alaisiaan. "Se on liian vaarallista. Olen pahoillani." Narttu sanoi hiljaa, hieman surullisella äänellä. Sitten kaanaankoira katsoi jälleen Lóngiin. "Aamulla aikaisin oletan sinun poistuneen. Kiitos joka tapauksessa avustasi aikaisemmin, en ehkä olisi tässä enää ilman nopeaa toimintaasi." Narttu sanoi, vaikka sakemanni olikin osasyyllinen siihen, että hän oli joutunut miltei vihollisen teloittamaksi.

Nori nyökkäsi sitten päällään tovereilleen, ja joukko sukelsi pinnan alle, kadoten vedenalaiseen luolaan. Narttu kiiruhti heti omalle makuupaikalleen, sillä tahtoi nähdä vielä tyttärensä ennen nukkumaan käymistä. Nori sai kuulla matkalla myös, että kalastajat olivat saaneet saalista riittävästi ruokkiakseen lauman, ja lisäksi jopa pari kanalintua. Narttu oli hyvin tyytyväinen, ja aterioituaan meni lepäämään. Vaaleaturkin mielessä pyöri ulkopuolinen, joka oli niin lähellä hänen rakkaitaan, mutta Nori luotti vartijoihinsa, jos jotain epäilyttävää sattuisi.

***AAMULLA***

Nori oli herännyt aikaisin varmistaakseen, että Lóng olisi lähtenyt matkaan. Narttu oli hieman heltynyt, ja ottanut mukaansa eilisestä saaliista kalan, että sakemanni saisi syötyä ennen lähtöään. Toisella tuskin oli mitään syömistä, sillä narttu ei uskonut toisen pystyvän ainakaan kalastamaan siinä kunnossa.

Sulavasti vaaleaturkki sukelsi saaren ulkopuolelle tunnelia pitkin, ja pintaan noustuaan kauhoi laakealle kivelle, tähystäen sitten kohti kallionrakoa. Norin niskavillat nousivat heti pystyyn, kun tämä haistoi Lóngin lisäksi myös muita vieraita tuoksuja. Narttu käveli lähemmäs kalliota, ja päästi suustaan kumean murinan. "Petturi! Minä järjestän hyvää hyvyyttäni sinulle yösijan, ja sinä tuot tänne lisäksesi muitakin ulkopuolisia! Kuinka kehtaat!?" Nori ärisi. Lóngin hämmentyneet veljet vain toljottivat ihmeissään raivon partaalla olevaa narttua. Kaanaankoira ehkä hieman ylireagoi, eikä ehkä ihan vähääkään, mutta se pelkäsi niin paljon saarensa ja laumalaistensa menettämistä, ettei sietänyt yhtään ylimääräistä tekijää.

//Weed tulee hetkeksi mukaan tähän viimeiseen vastaukseen.

Lóng zhàndòujī ja Weed.

Uros heräsi aamulla naaraan ääneen, ''Mhmh, hekö, hei he eivät ole vaarallisia, he ovat veljiäni ja he ilmestyivät tänne yö....'', uros kuitenkin päätti pysyä hiljaa ja mitään sanomatta poistui luolasta veljet perässään, uituaan ja päästyään läheisimmän metsän reunaan, uros alkoi kirota, ''Olemme pahoillamme, emme tienneet että olimme tunkeilioita.'', uros ei aluksi sanonut mitään mutta lopulta huokaisi, ''Ei se teidän syynne ollut, minun olisi pitänyt sanoa asiasta teille, äh, häivytään nyt vaan täältä, meitä varmaan odotetaan.'', yhtäkkiä uros kuuli metsästä ääniä, ''Älkää sanoko että joku tietää että missä me olemme.'', yksi veljistä vihelteli hieman, ''Saatoin sanoa heille että tulisivat aamulla etsimään jälkemme ja tulemaan meitä vastaan.''

Metsästä kuului pienoista viheltelyä ja noin 30 koiraa saapui paikalle johtajanaan nuori akitakoira, ''Päällikkö, mitä te täällä?'', Lóng ja hänen veljensä kumarsivat nuorukaiselle, ''Nouskaa siitä, ei teidän tarvitse kumartaa minulle, Lóng, hyvä että löysimme sinut, näytät aika huonovointiselta.'', Weed vastasi, sakemanni oli edelleen vähän surullisen näköinen mutta sanoi vain, ''Jatketaan vain matkaa että ei tule lisää ongelmia.''

Joukko lähti kulkemaan poispäin vihellellen hieman, Lóng katsoi vielä taakseen mutta pudisti sitten päätään ja jatkoi matkaa joukon viimeisenä koska oli jalkansa takia hitaampi ja halusi muutenkin olla hetken yksin.

//Weed ja Lóng poistuu, kiitos pelistä.

Nori

Vaaleaturkkinen katsoi yhä hampaat tiukasti irvessä poistuvia koiria, ja katse värähtämättä tuijotti noita niin kauan, että nuo olivat vain pieniä pisteitä kauempana horisontissa. Olen idiootti! Ei olisi pitänyt päästää häntä näin lähelle. Toivottavasti tämä ei tuo ongelmia saarelle. Nori ajatteli itsekseen, varmistaen sitten vielä, että toiset olivat todella häipyneet, ennen kuin palasi takaisin. Hän otti toiselle evääksi viemänsä kalan mukanaan, ja päästyään saaren sisäpuolelle, heitti narttu sen ohimennen rantavedessä telmiville pennuille.

// Kiitos! //