Lemmikki villikoiraksi (Kaksinpeli Miss Okami)

Ryūsei

Naaras asettui puun juureen, hieman tuulen suojaan ja odotti toisen paluuta. Lähestyvätpä ne nopeaa... Ryūsei totesi ja työnsi kuonollaan lunta sen verran, että siitä muodostui tuulen suoja. Se ei ollut kuitenkaan hyvä suoja myrskyltä, mutta naaras halusi pysytellä mahdollisimman lämpimänä. Ehkä meidän olisi kannattanut vain palata... Naaras huoli, koska ei nähnyt lähellä hyvää suojaa, jossa molemmat voisivat odottaa myrskyn ohittamista. Huonoin onni olisi jos nämä joutuisivat kävelemään sitä vastaan.

Miguelin palattua naaras nousi seisomaan ja tunsi viiman voimistuvan yhä enemmän. Naaras seurasi urosta(?) tuolle kallion välikölle, mutta tämä huollestui vain entiseltään. "Mutta entä jos jäädyt elävältä? En halua nähdä jäistä patsasta sinusta, saatikaan sairastunutta!" Ryūsei joutui jo huutamaan, kun myrräkkä oli jo noussut sellaiseksi, ettei tuulen läpi kuullut kunnolla. Ryūsei mietti hetken ja vilkaisi taivasta. "Mitä jos vuorottelemme? siten toinen voisi lämmitellä ja toinen suojata, kunnes ei enää pystyisi?" Ryūsei huusi, mutta ihmeellisesti, tämä pysyi rauhallisena, kiitos luonteensa.

Miguel

Miguel käveli tuon kanssa kallioiden luokse. Hän ei sanonut mitään Ryūsein ehdotukseen. Hän vain odotti naaraan menevän makuulle.

Ryūsein mentyä makuulle (?) Miguel siirtyi tuon päälle makaamaan sivuttain. Uros laski päänsä mahdollisimman alas ettei hänen kasvoihin ottaisi tuuli. Silmätkin uros sulki, ettei lumi lentäisi niihin.

Kalliot suojasivat nuota tuulelta melko hyvin. Myrsky vain voimistui ja voimistui. Lumikin pöllysi. Miguel pyrki pysymään mahdollisimman paljon tuossa kiinni, että lämmittäminen toimisi paremmin. Keskipitkän turkkinsa ansiosta ja tottumuksen myötä Miguel kesti kylmyyttä, vaikka hän ei voinut olla tärisemästä.

Ryūsei

Naaras tunsi, kuinka Miguel tärisi, mutta ei voinut mitään. Ryūsei ei uskaltanut liikkua, koska pelkäsi, että Miguelin ainoa lämmön lähde katoaisi. Ryūsei painoi päänsä uroon kylkeä vasten ja peitti kyljestä tuulelta osan. Ryūsei toivoi, että myrsky taantuisi jo.

Meni ainakin puoli tuntia ja sää taantui. Ryūsei nousi oitisi ja paino mahansa miguelia vasten. Toinen näytti heikolta(?) ja Ryūsei toivoi, että tämä auttoi.

Miguel

Miguel oli heikkona ja ihan luminen. Uros oli kylmyyden vuoksi hieman kankea, joten hän ei ainakaan heti turkkiaan ravistanut. Hän ei myöskään avannut silmiä vielä. Uros yhä tärisi, mutta Ryūsein lämmitys apu auttoi. Miguel ei ollut koskaan kokenut lumimyrkyä tuolla tavalla. Hän oli aina löytänyt suojaa, mutta tällä kertaa ei. Hänellä muutenkin oli mukanaan naaras, jota hänen piti myös ajatella. Miguel ei silti tietenkään ajatellut naaraan olevan taakka, päinvastoin.

Miguelin turkissa oleva lumi suli siitä mistä Ryūsei häntä lämmitti. Uros avasi silmät, mutta näytti väsyneeltä. Hän katsoi naarasta. Uros ei viitsinyt sanoa mitään energian säästämisen vuoksi. Nuorukainen loi lempeän hymyn ja toivoi naaraan ymmätävän sen kiitokseksi. Miguel painautui lähemmäs tuota, että tuntisi toisen lämmön paremmin.

Ryūsei

Naaras hymyili toiselle "Onneksi olet elossa." Ryūsei ei ole koskaan ollut niin iloinen, mutta kai se oli, kun Miguel oli ensimmäin joka lähes "uhrasi" henkensä tämän suojeluksi. Ryūsei antoi toisen lämmitellä ja kerätä voimiaan, olihan naaraalla paksu turkki muutenkin, mutta oli myrskyisin yleensä sisätiloissa.

Kaksikon takana oli polku, jota pitkin joku lenkkeilytti koiraansa. Ryūsei ei viitsinyt liikkua, koska halusi toisen lepäävän rauhassa. Lenkittäjä ei nähnyt Miguelia, mutta näki Ryūsein. Tämä tunnisti koiran ja otti tästä kuvan. "Päätit sitten viimmeikin karata Ryūsei?" Koira sanoi. Se oli naapurissa asunut koira, joka oli hieman ihastunut naaraaseen, muttei sitä kertonut. Ryūsein sisko oli kertonut tuolle, että tämä toivoi vapauttaan. "Sinusta on tulostettu monta kuvaa, että olet hukassa. Niitä on kiinni lähes jokaisessa paalussa ja uskon, että omistajani tunnisti sinut." Ryūsei ei sanonut mitään ja pysyi rauhallisena. Naaras kuiskasi Miguelille "jos ihminen lähestyy, meidän täytyy juosta. En halua palata omistajalleni." Lemmikki koira kallisti päätään "Mitä sinä supiset? onko jotain sattunut?" Ryūsei tuijotti lemmikkin omistajaa tuimaan, koska aikoi suojella Miguelia jos se tulisi lähemmäs. Tuo oli jakanut kuvan Ryūsein omistajalle ja nyt hän vain odotti, että nartun omistaja tulisi paikalle. Tuokun luuli, että Ryūsei oli haavoittunut, kun ei liikkunut.

Miguel

Miguel kuuli tuntemattoman puhetta. Hän kuunteli vain noiden puheita sanomatta mitään. Ryūsei pian kehotti juoksemista. Uros raahautuikin naaraan alta(?). Miguel katsoi tuntematonta koiraa ja hänen mukanaan olevaa ihmistä. Uros laski päätään ja murisi nuolle. Hän asteli Ryūsein eteen (?) kuin suojelemaan. Miguel ei tosiaankaan ollut vielä täysin voimisaan, mutta naaraan suojelu oli tärkeää.
"Käske kaksijalkaisesi poistua. Ryūsei ei aio palata aitojen sisäpuolelle", Miguel sanoi uhkaavana.

Miguel katsoi olan yli Ryūseita.
"Jos tilanne näyttää pahalta niin juokse. Pärjään kyllä. Olen ennenkin karannut kaksijalkaisilta. Ketjuni on merkki siitä. Osaan myös asioita, joita normaalit lemmikit eivät osaa", Miguel kertoi. Hän oli jälleen kertonut itsestään, mutta tällä kertaa ketjunsa tarinan. Uros katsoi sitten toista urosta ja ihmistä. Nuorukaisella oli päättäväinen katse.

Ryūsei

Ryūsei lummisti korvansa, kun Miguel alkoi liikkua "Mitä teet??" tämä hiljaa ja hiukan vihaisen kuuloisena kysyi. Naaras pysyi hiljaa, kun tuo alkoi puhutella Koiraa, jota Ryūsei ei edes kunnolla tuntenut. Uros oli ihmeissään "Ryūsei, mitä on tekeillä? miksi olet jonkin hurtan kanssa? Oliko se sinun syytäsi, että Ryūsei karkasi??" Uros vihastui, kun ajatteli mustasukkaisena, että Miguel oli vienyt sen naaraan. Uroksen omistaja säikähti Miguelin ilmestymistä, koska äkkäsi tämän vasta kun tuo murisi ja siinä samassa, puotti talutus hihnan. Omistaja oli tuijottanut puhelintaan koko ajan ja yllättyi nähdessään tuon. Uros olisi hyvin voinut jo hyökätä Miguelin kimppuun, mutta kaipasi selityksen, ennen kuin hyökkäsi.

Ryūsei nousi seisomaan "Ei. Tämä oli oma päätökseni ja Miguel sattui vain tulemaan paikalle ja nyt hän auttaa minua saavuttamaan määrän pääni." Naaras selitti tuolle ja toivoi, että hän ymmärtäisi. "Minä olisin voinut auttaa myös!!" Uros ärähti. Ryūsei harvoin suuttui ja siksi tämä oli totisen näköinen. "Et olisi osannut." Tämä totesi, koska tiesi, että toinenkin oli vain lemmikki. Uros aloi menettämään malttinsa "Muutat mielesi, jos pieksin tuon hurtan!" Uros murisi. Ryūsei astu Miguelin viereltä tämän eteen "Jos sen teet, menetät luottamukseni." Ryūsei sanoi ja asetui myös taistelu asentoon. tähän naaraan isä oli koulluttanut. Uros tuhahti "Olkoon!" ja palasi omistajansa vierelle.

Ryūsei katsoi Miguelia "Lähdetään täältä." ja hymyili.

Miguel

Miguel yllättyi hieman, että Ryūsei puuttui myös keskusteluun. Uros kun oli tottunut naaraisiin, jotka antoivat uroksen puhua.
"Hyvä on. Lähdetään vain", Miguel sanoi ja hymyili lempeästi naaraalle takaisin. Uros vielä vilkaisi tahallaan toisen uroksen reaktiota. Nuorukainen oli usein tavannut mustasukkaisia uroksia ja ehkä osasi jo arvata milloin koira on mustasukkainen.

Miguel meinasi lähteä juoksemaan, mutta hänen voimat eivät oleet vielä täysin palautuneet. Hän kompuroi ensimmäisillä askeleillaan, mutta pysyi pystyssä. Uros ärähti. Hän ei olisi halunut näyttää heikolta. Miguel lähtikin kävelemään ja Ryūsei seurasi häntä(?).
"Kukas tuo rakki oli? Se näytti tuntevan sinut", Miguel totesi ja katsoi Ryūseita.

Ryūsei

Ryūsei katsoi Miguelia, joka juoksi hiljaa tämän vierellä (?). Naaras ravisteli turkkiaan ja kaompuroi sen takia hiukan. "Hän asuu parin talon päässä omastani. Sisareni tykkää hänestä ja roikkuu hänen perässä. Minusta tuntuu kuitenkin, että tuo hurtta on sisareni kanssa, vain nähdäkseen minua." Naaras hiukan murahti.

Ryūsei oli hiljaa vähän matkaa "On varmaan parempi, että karkaan. Hän saattaisi tunnistaa siskonikin tunteet, kun ei olisi liian kiireinen tuijottamaan minua." Ryūsei selitti rauhallisen näköisenä. Naaras hymyili "Kiitos. Taas kerran, autoit minun ylittämään jotain, jota en yksin pystynyt." Ryūsei tuki Miguelia hiukan, mutta ei tämä nähnyt toista edes heikkona, vaan vahvana, kun tämä pystyi vielä pakottamaan itseään liikkeelle.

Miguel

Miguel kuunteli Ryūseita matkan aikana.
"Vai, että sellainen rakki. Säälin siskoasi kun hän tuollaiseen rakkiin silmänsä iskenyt", Miguel sanoi. Hän kyllä ymmärsi miksi Ryūsei oli vihainen.

Miguel kuuli tuon kiitoksen. Uros hymyili tuolle jälleen.
"Ole hyvä vain. On vain ilo auttaa noin kaunista naarasta", Miguel kehui toista. Nuorukainen vilkaisi ympärilleen ja näki sivummalla luolan.
"Turkkini on märkä ja en haluaisi sen jäätyvän. Voisimme olla hetken tuolla luolassa?", Miguel kysyi ja katsoi Ryūseita. Uroksella oli oikeastaan muutakin ajatuksissa, mutta ei paljastanut ideoitaan mitenkään ulospäin.

Ryūsei

Naaras hidasti katsoakseen luolan suuntaan. "Jos sinulla siihen suuri tarve on." Ryūsei käveli uroon vierellä(?) luolaan. Ryūsei jäi odottamaan suu aukolle, että toinen nukahtaisi, tai laittaisi makuulleen ja sanoi "Haluan kokeilla yhtä juttua. Palaan pian." Ryūsei kääntyi ympäri ja meni luolasta kauemmas. Ryūsei kokeili jos pystyisi löytämään saalista tai jotain ja pian naaras haistokin Jäniksen jälkiä. Jos onnistun kynimään tuon kanin, saatan onnistua selviytymisessä paremmin... Ryūsei seurasi jälkiä ja löysi nuoren jäniksen syömässä viimmeistä kohtaa jossa näkyi vielä nurmi. Naaras hiipi pupuliinin taakse, mutta se äkkäsi nartun nopeaa ja lähti juoksuun. Ryūsei juoksi sen perässä, mutta jänis teki nopeita käännöksiä ja näin Ryūsei juoksi ohitse. Meni puoli tuntia ja naaras viimmeinkin sai sen kiinni, mutta se oli sen takia, kun jänis jäi jumiin. Ryūsei ei ollut varma missä oli, mutta seurasi haju jälkiä ja päätyi luolalle. Ryūsei kantoi jänistä suussaan ja heilutteli häntäänsä hieman iloisena. Ryūsei tarjosi Miguelille jäniksen raadon. "Saat voimasi takaisin ensinmäisestä saaliistani." Naaras hymyili.

Miguel

Kaksikko pääsi luolaan, joten Miguel meni syvemmälle luolaan ja ravisti turkkiaan. Hän asettui sitten maaten ja luolan lattialle. Ryūsei ilmoitti, että hän käy jossain kokeilemassa "jotain juttua". Uros nyökkäsi tuolle.

Miguel nousi seisomaan ja alkoi tassullaan ensin pyyhkimään harjastaan. Harjas oli tärkeä urokselle. Se oli niin erilainen kuin muilla kogilla. Hänen isällään oli ollut samalainen. Miguel pudisti sitten päättään ja vesi vain lensi maahan.

Miguel katsoi omaa turkkiaan ja tuhahti. Hän ei siitä jaksanut huolehtia vaan asettui takaisin maaten. Minnehän Ryūsei meni... Toivottavasti hän tulee pian takaisin. Uroksen piti vain odottaa kärsivällisenä naaraan paluuta. Jos Ryūsei on liian kauan poissa niin Miguel lähtisi etsimään häntä.

Puoli tuntia kului ja Ryūsei palasi takaisin jänis suussaan. Miguel katsoi häntä hämmentyneenä.
"Jahtasitko näin kauan tuota jänistä?", uros ihmetteli ja kallisti päätään. Miguelin yllätykseksi naaras toi jänikksen hänen eteensä. Hän kuuli vielä naaraan lauseen.
"Kiitos", Miguel kiitti iloisena. Hän iski hampaat jänikseen ja alkoi syömään sitä.
"Asetu viereeni", Miguel kehotti naarasta. Uros oli päättänyt ottaa varmemmat puheet käyttöön. Nyt olisi aika vallata naaraan sydän.

Ryūsei

Naaras ravisti turkkiaan, koska oli kaatunut lumeen pari kertaa. "Kyllä jahtasin, mutta sainpahan kiinni." Ryūsei sanoi hieman uupuneena. "Ole hyvä vain." Naaras vastasi. Ryūsei kallisti päätään, kun Miguel ehdotti, että tämä olisi vielä hänen vierellä. Hänen taitaa olla vieläkin kylmä... Ryūsei ajatteli ja asettui makaamaa tuon vierelle. Naaras ei odottanut mitään tuon ihmeellisempää ja siksi tämä oli rauhallisena toisen vieressä.

Miguel

Miguel katsoi tuota koko sen ajan kun tuo asettui makuulle vierelle. Uros repäisi jäniksestä suuren palasen ja laski sen tuon viereen.
"Syö sinäkin", Miguel kehotti.

Miguel sai syötyä joten hän katseli Ryūseita tarkemmin. Uros ei voinut olla kininittämättä huomiota tuon erikoisiin kuviointeihin ja silmiin, joissa näkyi kultaista väriä. Uros kallisti päätään tuijottaessa tuota.
"Sinussa on jotain mitä muissa naaraissa ei ole. Usko tai älä, olen tavannut monia", Miguel puhui ja katsoi tuota. Miguel näykkäisi tuon korvasta hieman leikkimielisesti ja nousi ylös. Uros tuijotti tuota haastavana ja heilautti häntäänsä. Vaikka Miguel oli villikoira ollut koko ikänsä niin hän osasi silti leikkiä. Uros odotti tuon reaktioa tuijottamalla syvälle Ryūsein violettisiin silmiin.

Ryūsei

Naaraan syötyä palansa, tämä tajusi, että Miguel toljotti. Ryūsei ei ollut kovinkaan yllättynyt, kun Miguel kertoi tavannensa montaa naarasta ja että Ryūsei oli erillainen. Naaras vain tuhahti ja katsoi tuosta pois päin. Ryūsei säpsähti, kun toinen näykkäsi tämän korvaa ja oli ihmeissään. Naaras ei ollut koskaan kovin leikkinyt, edes lapsuudessaan ja siksi tämä ei täysin ymmärtänyt mitä toinen teki. Kuitenkin Ryūseilla oli mahanpohjassa tunne, että tuo "Leikki". Ryūsei kallisti päätään ja varmisti "Mitä teet?"

Ryūsei nousi seisomaan ja käveli Miguelin eteen. Naarasta vain nauratti ja tämän häntä hieman heilahteli. Ryūsei yhtäkkiä säntäsikin Miguelia kohti ja tönäisi tätä hieman. Naaras meni leikkisäksi, mutta ei itsekkään ymmärtänyt miksi.

Miguel

Miguel oli ensin ihmeissään, että eikö Ryūsei ollut muka kokaan leikkinyt? Hänhä oli lemmikki. Naaras silti tuli uroksen eteen ja teki yllätys"hyökkäyksen". Uros heilahti kun naaras tönäisi häntä. Miguel nousikin takajaloilleen ja pyrki laskemaan ne naaraan niskan päälle (?). Miguel yritti selättää tassujen avulla naaraan (?).

Jos Miguel onnistuisi hän tulisi seisomaan tuon ylle ja ottaisi kevyen otteen tuon kaulasta hampain.

Ryūsei

Ryūsei kompastuikin omiin jalkoihinsa ja kaatui, kun Miguel tätä tönäisi. Ryūsein häntä vain heilu, koska naaraasta tämä oli hauskaa. "Älä yritäkkään!" Ryūsei yritti kaataa Miguelin, pyörähtämällä ja tarttumalla tämän etutassuihin. Ryūsei hymyili tälle ja päästi irti. Naaras juoksi vähän matkan päähän tuosta ja kyyristyi leikkisästi ja heilutteli häntää. Ryūsei nauroi, koska harvoin oli leikkinyt kenekään kanssa ikinä eläessään.

Miguel

Miguel naurahti myös ja nousi ylös. Hän otti muutamat juoksu askeleet tuon luo ja pyrki nappaamaan kiertämään Ryūsein sivulle (?). Hän yritti tehdä lempen pääpuskun toisen kylkeen kaataakseen (?). Uros astelisi sitten tuon ylä puolelle ja yrittäisi istua toisen päälle jos kaataminen siis onnistuisi.

Ryūsei

Naaras ei väistänyt, koska tämähän oli vain leikkiä. Miguelin istuessa tämän päälle, naaras hymyili ja tuhahti. "Olet mukavaa seuraa." Ryūsei sanoi hymy kasvoillaan. Naaras oli siis vielä tuon sohvana, mutta tämä ei naarasta haitannut, koska koki lapsuudessa siskonsa takia tätä. Ryūsei katsoi toista suoraan silmiin ja sanoi "Eiköhän olisi aika lähteä liikkeelle?" Ryūsei kehotti.

Miguel

Miguel tuijotti Ryūseita. Hän vain virnisti kun kuuli tuon kehotuksen lähtemiseen. Uros ei osoittanut minkäänlaista liikettä.
"Miksi? Tässä on mukava istu", Miguel totesi rentona. Hän vielä naurahtikin. Uors katseli sitten ympärilleen hetken.

Yhtäkkiä Miguel katsoikin Ryūseita uudelleen. Hän laski päänsä tuon kuonon lähelle ja nuolaisi sitä (?). Uros nousi ylös ja käveli tuon päältä pois. Uros heilautti häntäänsä ja hieman turkkiaan ennen kun lähti kävelemään luolasta pois. Miguel kiusoitteli naarasta sillä ettei sanonut mitään. Hän vain käveli pois kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Ryūsei

Naaras vain hymyili tuolle, kun se halusi istua siinä. Ryūseitä ei haitannut, kun oli oppinut olemaan välittämättä. Ryūsei oli ihmeissään toisen "pususta", mutta unohtikin sen nopeaa. Naaras lähtikin seuraamaan toista, kun hän lähti. Ryūsei ei sanonut mitään ja oli hieman hämmentynyt, miksi toinen oli niin hiljaa. Ryūseistäkään ei huomannut että jotain olisi tapahtunut kun ei naaras sitä itsekkään tajunnut.

Ryūsei katseli ympärilleen "Eiköhän mennä, ennen kuin aurinko laskee." Naaras hymyili. Tämä tajuamattaan näykkäisi Miguelia(?) korvasta ja käveli ohitse.

Miguel

Miguel vilkaisi tuon perään ja naurahti vain kun Ryūsei oli häntä korvasta näykkäissyt. Uros tosin oli odottanut tuon kommentoivan jotenki kuonon nuolaisua. Ei häntä ainakaan se haitannut... Uros heräsi ajatuksistaan pian ja hölkkäsi tuon kiinni. Saatuaan naaraan kiinni hän käveli tuon vierellä.

Miguel vilkuili ympärilleen ja tuijotti suuntaan minne aurinko oli laskemassa.
"Auringon lasku on kaunis näky, mutta se viilentää ilmaa älyttömästi", Miguel kommentoi. Hän vilkuili naarasta miettivänä. Hän kuin odotti jotain. Uros kun ei ollut koskaan törmännyt naaraaseen, joka ei ymmärtäisi kuonon nuolaisua.

Ryūsei

Naaras ihaili auringon laskua ja nautti sen viimmeisistä lämmöistä. Ryūsei havahtui rentoutumisestaan, kun toinen kehui auringonlaskua. "Niin..." Ryūsei vastasi rauhallisena ja hymyilli, katsoen laskua. Ryūsei meni Miguelia lähemmäs, kylmän ilman takia, koska ei ollut varma, oliko toisella vielä kylmä myrskyn takia. Vaikka siitä olikin jo aikaa. Naaraalla saattoi myös olla muutakin mielessään.

Ryūsei hymyili Miguelille lempeästi "Sinä olet jotain aivan muuta..." tämä totesi. Naaras ei ollut vielä pysähtynyt kertaakaan, vaan oli kävellyt.

Miguel

Miguel hymyili Ryūsein tullessa lähelle. Uros tunsi olonsa imarreltuksi. Hän nojasi tuon päähän omalla päällään niin, että nuoden posket ja kuonot osuivat toisiinsa.
"Kerro toki tarkemmin", Miguel kannusti. Sanat tulivat hänen suustaan kuin kuiskaus.
"Olen jo useasti tämän sanonut. Olet kaunis ja mukavaa seuraa. Olet erilaisempi kuin muut", Miguel sanoi vielä. Hän ehkä toisti sanojaan, mutta halusi naaraan muistavan nuo sanat. Hän halusi naaraan muistavan koko ikänsä nuo sanat.

Miguel lähtiki ohjaamaan nuota molempia (?) kohti suuntaan, minne aurinko oli laskemassa. Taivas oli kauniin värinen sen vuoksi.

Ryūsei

Ryūsei Alkoi ymmärtämään viimmein, mitä oli tekeillä. Naaras ei aluksi tiennyt mitä ajatella, mutta ei nähnyt tilanteessa mitään vikaa. "Olet hauska, hurmaava ja komea... Sanoisin sinua jopa naisten naurattajaksi." Ryūsei naurahti hieman. Naaras päättikin maksaa toisen pusun takaisin omallaan, ja nuolaisi tuon lähellä olevaa kuonoa yllättäen. Ryūsein häntä heilui iloisena ja tätä ei haitannut mikään.
Naaras oli vain kuulolla.