Kitamin Kevättalvi (Avoin Kaikille)

Dust & Akame

Kishu katsoi Giniä, ja nyökkäsi huomaamatta pienellä pään liikautuksella. Sitten Akame katsoi muita Igoja, ja nyökkäsi päällään merkiksi lähteä liikkeelle. "Kohti Ohua!" Akame huudahti, ja pian ninjakoirat olivat kadonneet.

Mustasilmäinen uros ihmetteli, miksi Gin kehotti valkeaa kishua menemään edeltä. Dust tunsi kylmiä väreitä selässään. Aikoiko Gin hankkiutua hänestä eroon? Tummaturkki tiesi, ettei pärjäisi voimakkaalle akitalle, jos tämä päättäisi tappaa hänet. Sekarotuinen päätti olla nyt mahdollisimman kuuliainen.

"Onko Ohuun pitkäkin matka?" Dust kysyi rennosti, ja hymyili hiukan. Samassa uros tajusi sen kuulostavan utelulta, vaikka Dust yritti saada sen vaikuttamaan täysin normaalilta kysymykseltä. Uros vaikeni, ja päätti olla hiljaa niin kauan, että Gin vastaisi.

// Akame poistuu //

Gin
Hopeaturkkinen akita katsoi Akamen ja muiden Igojen perään. Gin lähti kävelemään Dustin kanssa etelään päin, takaisin sinne mistä he olivat lähteneetkin. Gin katsoi Dustia hymyillen.
"On sinne vähän matkaa... Pari päivää nyt ainakin." Gin sanoi, mahdollisimman rennosti. Hän ei halunnut herättää Dustin epäluuloa.

Dust

Mustaturkki helpottui, kun Gin otti hänen sanansa kevyesti. Pari päivää..? Dust ajatteli mielessään. Kurokage tuskin hyppisi riemusta, jos hän ei palaisi pian takaisin. Lisäksi tummaturkki tavoitteli salamurhaajan paikkaa, mutta kuten koirasusi oli neuvonut, hän ei saanut tappaa Giniä, vaan ainoastaan selvittää tuon olinpaikka, ja sitä kautta myös koko Ohun uuden tukikohdan sijainti. Mittaillessaan akitaa, Dust oli helpottunut siitä, ettei hänen tarvinutkaan tappaa Giniä, sillä tummasilmä tuskin olisi pärjänny toiselle.

Koirasuden oli pakko pistää hiukan vauhtia suunnitelmiin, ja siksi se päätti turvautua pieneen riskinottoon. "Pari päivää? Se taitaa siis olla aika kaukana...mihin suuntaan tästä lähdemme?" Mustaturkki kysyi viattoman kuuloisesti, ja katseli ympärille kahden risteävän polun suuntaan. Uros antoi aivosolujensa raksuttaa hiukan. Toinen polku johtaisi suoraan Honshua kohti, josta Gin suunnistaisi todennäköisimmin kohti Alppeja. Se oli ainoa Dustin tietämä alue, joka ei kuulunut kenellekään, mutta siellä oli karu ilmasto, joten uros päätteli, että tuskin Ohun joukot siellä majailisivat. Toinen polku kulki ties minne, jonkinlainen kiertotie ehkäpä. Mustaturkki ei ollut koskaan kulkenut siellä päin. Dust ravisti hiukan päätään, ja katsoi sitten taas akitaa.

Gin
Gin nyökkäsi, ja katsoi kahta polkua. Gin olisi heti lähtenyt poispäin Honshulta, muttei halunnut herättää Dustin epäilyksiä. Joten hopeaturkki otti vasemmanpuoleisen polun, joka lähti takaisin Honshua kohti.
"Toivottavasti jaksat uida pitkiä matkoja." Gin sanoi Dustille. "Kun pääsemme takaisin Honshulle, jäämme lepäämään ystäväni Kisaragin reviirille. Sieltä lähdemme sitten etelään." Gin kertoi kävellen. Tietenkään Ginillä ei ollut aikomusta johtaa Dustia suoraan Alpeille. Akitalla oli suunnitelma: hän johtaisi Dustin Yamanashiin, eikä Alpeille. Hän tiesi, että yksi Yukimuran ryhmistä majaili siellä, joten paikka voisi hyvinkin näyttää Ohun tukikohdalta. Toivottavasti Dust ei epäile mitään... Gin ajatteli.

Dust

Dustin epäilykset katosivat hetkeksi, kun Gin lähti päättäväisesti kohti Honshua. Toisen ei ollutkaan tarkoitus johtaa häntä harhaan. Mustaturkkista kuitenkin kalvoi vielä äskeisen valkean kishun ja Ginin käymä keskustelu, ja noiden luomat epäluuloiset katseet häntä kohtaan. Tummasilmä pelkäsi heidän aavistaneen jotain, mutta ehkäpä toiset vain suhtautuivat niin tuntemattomiin, varsinkin kun Ohun tilanne oli ilmeisesti Kurokagen vuoksi hyvin epävakaa. Dust päätti rentoutua, ja Ginin kysymykseen uros nyökkäsi vakaasti. "Uin tännekin, sillä en tahtonut Kurokagen sotureiden tavoittavan minua kovin helposti." Mustaturkkinen vastasi, ja hymyili hiukan.

Pian vastaan tulikin ranta, jossa hiekka jo näkyi sulaneen lumen alta. Mustaturkkinen katsoi Giniä, kuin odottaen tuon menevän ensin, mutta päättikin sitten olla turhaan hidastelematta, ja kahlasi veteen. Kylmä vesi sai uroksen lihakset jännittymään, kun vedenpinta tavoitti rinnan ja vatsan. Dust veti syvään henkeä, ja antautui sitten aaltojen vietäväksi, potkien vauhtia vahvoilla jaloillaan.

Gin
Gin nyökkäsi Dustille, ja seurasi tummaturkkista sitten veteen. Kylmä sai Ginin värisemään hiukan, mutta uros ui vahvasti aaltojen keskellä. Gohei oli kouluttanut Ginin vahvaksi uimariksi, ja siitä vanha akita oli ikuisesti kiitollinen. Hopeaturkki sylkäisi vettä pois suustaan ja vilkaisi taivasta.
"Yö on tulossa..." Gin mutisi ja kiihdytti vauhtiaan. Olisi parempi päästä rantaan vielä kun oli valoisaa.

Pian Honshun rannikko tuli näkyviin, ja Gin huokaisi helpotuksesta. Aurinko oli juuri katoamaisillaan, mutta oli vielä tarpeeksi valoisaa. Vanha akita kahlasi rantaan, huohottaen väsyneesti. Gin ravisti turkkinsa kuivaksi, ja vilkaisi taakseen nähdäkseen Dustin (?).

Dust

Tummaturkin aikaisemmasta lähdöstä huolimatta Gin kauhoi pian hänen ohitseen ja Dustilla oli täysi työ pysytellä akitan perässä. Uros huohotti polkiessaan vettä jaloillaan, eikä vastannut Ginin sanoille ettei olisi väsyttänyt itseään enempää. Juuri, kun uroksesta tuntui että voimat loppuisivat, tunsi Dust hiekkaisen pohjan tassujensa alla, ja läähättäen kahlasi rantaan. Dust ravisti turkkiaan, ja katsoi sitten akitaa.

Hetken aikaa Dust tunsi oudon tunteen katsoessaan Giniä. Tummaturkki näki akitan hetken aikaa suurena ja karismaattisena johtajana. Sellaisena, jona hänen seuraajansa ja useimmat tuntemattomatkin näkivät. Pian tuntemus katosi, ja Dust ravisti hiljaa päätään. Hän on vihollinen. Tummaturkki painotti itselleen tiukasti, ja suoristi ryhtiään, odottaen akitan lähtevän taas johdattamaan häntä.

Gin
Gin odotti kun Dust kahlasi rantaan. Hopeaturkki katsoi toista, ja yhtäkkiä hänestä tuntui kun jokin Dustissa olisi muuttunut. Mutta Gin ei voinut olla varma, sillä ei pystynyt päättelemään toisen ajatuksia tämän mustien silmien takia. Gin hymähti.
"Tänne päin." Gin sanoi ja hölkkäsi kohti Kisaragin aluetta. Pian näkyviin tuli suuria kiviä, ja kivien päällä makasi koiria. "Kisaragin vatijoita." Hopeaturkki selitti Dustille. Yksi koirista loikkasi alas ja kumarsi Ginin edessä.
"Päällikkö! Mikä teidät tänne tuo?" Koira kysyi. Akita hymähti.
"Tulimme tänne lepäämään. Onko johtajasi paikalla?" Vartija pudisti päätään.
"Ei ole. Mutta jos haluatte levätä, niin voimme viedä teidät luolille." Gin nyökkäsi kiitollisena.
"Se olisi hienoa. Kiitos paljon." Vartija kumarsi kiireisesti ja meni edeltä. Gin vilkaisi takana olevaa Dustia (?).

Dust

Tummasilmä seurasi Giniä vaitonaisena. Oli alkanut hämärtyä, ja Dustia väsytti jo ankarasti. Mustasilmäinen myös tunsi jonkinlaista hermostuneisuutta, olihan se ikään kuin vakoojana tilanteessa, joka ei ollut mikä tahansa tilanne. Vakoiltavana kun oli itse Gin, jota Kurokage oli nimenomaan pyytänyt tarkkailemaan. Dust toivoi, ettei akita missään vaiheessa saisi vihiä hänen aikeistaan, ja mustaturkkinen aikoi pitää huolen siitä, ettei niin kävisi.

Pian he saapuivat alueelle, josta Dust ei ollut vielä kuullut paljon. Kisaragi, Dust pisti nimen mieleen, mutta uroksen pettymykseksi kyseinen koira ei ollutkaan paikalla. Heille tarjottiin yösijaa, ja Dust puri huomaamattaan hampaita hermostuksissaan yhteen. Toivottavasti Kurokage ei luule, että olen pettänyt heidät.. Dust ajatteli. Hänen oli ollut tarkoitus palata takaisin jo samana iltana. Dust ei kuitenkaan sanonut mitään, vaan kiitti nopeasti yösijan tarjoajia, ja seurasi Giniä luolaan. Koirasusi asettui seinän viereen makaamaan, ja painoi päänsä käpäliensä väliin. Väsymyksestään huolimatta Dustia ei kuitenkaan nukuttanut.

Gin
Hopeanharmaa akita kiitti Kisaragin alaisia ja kävi makaamaan luolaan. Kivinen maa tuntui viileältä kun Gin kävi makaamaan. Vanha akita asettui makuulle vähän kauemmas Dustista ja huokaisi. Vaikkei Gin nähnyt tummaturkkia, se aisti ettei Dust nukkunut vielä.
"Yritä nukkua edes pari tuntia." Gin ehdotti. "Lähdetään aikaisin aamulla."

Dust

Tummaturkkinen hätkähti hiukan Ginin sanojen myötä. Miten akita arvasi hänen olevan vielä hereillä? "Öh..selvä.." Dust vastasi, paransi asentoaan ja ummisti silmänsä.

Kului varmaan tunti, mutta Dust ei saanut unen päästä kiinni. Monet ajatukset risteilivät sen päässä, ja ensimmäistä kertaa uros alkoi epäillä valintaansa liittyä Kurokagen laumaan. Silti Dust ei uskaltaisi tunnustaa sitä, ei ainakaan Ginille. Ehkä juuri siksi oli parasta, että hän ei lähtisi Ohuun asti. Olisi parasta keksiä Kurokagelle jokin selitys, vaikka sekään ei tuntunut houkuttelevalta.

Säkkipimeässä Dust kuulosteli Ginin raskaammaksi muuttunutta hengitystä (?) ja päätteli tämän nukkuvan. Äänettömästi tummaturkki kohottautui jaloilleen, ja hiipi luolan suulle. Kisaragin vartijat eivät huomanneet hänen poistumistaan, sillä mustaturkki osasi liikkua nopeasti ja äänettömäs, ja sulautuu lisäksi mustan turkkinsa ansiosta hyvin pimeään. Pahoittelut Gin. En ole kaltaisenne, enkä halua edes esittää sellaista... Dust mietiskeli oksistossa edetessään. Se ei osannut sanoa mikä sen mielen sai muuttumaan.

//Dust poistuu //

Gin
Gin hymähti Dustin sanoille ja sulki omat silmänsä. Vanha akita nukahti melkein heti, eikä huomannut Dustin poistumista. Kun hopeaturkki seuraavan kerran avasi silmänsä, oli jo aamu eikä Dustia näkynyt missään. Arvasin sen. Akita ajatteli ja venytteli vähän. Sitten Gin nousi ylös ja haukotteli, kiittäen Kisaragin vartijoita. Koirat eivät kyselleet mitään Dustista. Gin lähti taas matkaamaan kohti Alppeja, mutta tällä kertaa yksin.

//Gin poistuu, kiitos pelistä ^^ //