Uudet tuttavukset (Avoin)

Shin’ya

Shin’ya oli paennut kylmiä säitä Fukuokaan, koska se oli tunnettu lämpimyydestään japanissa. Naarasta silti huolestutti ruuan hankkiminen, koska ei ollut varma mistä sitä löytäisi. Ehkä minun pitäisi käydä kaupungissa... Shin’ya ajatteli viimmeisenä vaihtoehtonaan, mutta kuulikin veden loisketta. Naaras riensi äänen luokse ja löysi joen joka oli täynnä Koikarppeja. Shin’ya ymmärsi, että se saattoi johtua ihmisistä, koska tuo joki johti kylään. Shin’ya taidokkaasti nappasi, vedestä koikarppeja ja söi sen mitä saalisti. Shin’ya venytteli ja katseli ympärilleen. Naaras päätti mennä suuren pellon keskelle ja laittoi istumaan sinne. Shin’ya oli jättänyt peltoon janan mistä oli kulkenut, mutta se ei ollut kovin näkyvä. Tässä on lämmintä... Naaras ajatteli ja laittoi makaamaan, koska oli levon tarpeessa.

//ei tullu mitään kiinnostavampaa tekstiä, mutta siitä saat jatkettua Daedra. :/

Leea

Leea asteli joen läheisyyteen muutaman naaras koiran kanssa. Kaikkia koiria yhdisti se, että he kantoivat mukanaan miekkaa. Leea vilkaisi ympärilleen ja katsoi muita naaraita.
"Aloitetaan", Leea sanoi lempeällä äänensävyllä. Naaraat asettuivat joen lähelle ja laskivat miekat maahan. He alkoivat kalastamaan. Leea vielä vilkaisi ympärilleen ennen kun itse teki samoin kuin muut naaraat. Hän halusi viedä ruokaa isälleen. Leea oli kauan miettinyt koska lähtisi hoitamaan isänsä suunnitelmia. Ainakaan vielä naaras ei ollut päättänyt hyvää ajankohtaa.

Leea ja muut naaraat saivat kalastettua. Saalit oli kerätty samaan kasaan. Leea nappasi miekkansa hampaisiinsa ja vilkaisi ympärilleen. Hän huomasikin lähellä olevassa pellossa heikon janan. Se oli selvä merkki siitä, että joku oli sinne mennyt hetki sitten. Leea vilkaisi muita naaraita.
"Viekää ruoka joukolle. Käyn tarkistamassa erään asian", Leea sanoi. Naaraat suostuivat ja ottivat kalat ja miekkansa. He lähtivät kulkemaan pois. Leea lähtiki kävelemään pellolle.

Leea kulki pellon janaa pitkin hetken kunnes huomasi tuntemattoman pennun makailemassa maassa. Leea tietenki ensin sääli pentua. Ei hänellä ainakaan kylmä ole... Leea päättikin vielä vilkaista ympärilleen kuin varmistaakseen olisiko lähellä muita. Naaras ei viitsinyt sanoa mitään, koska ei tiennyt oliko pentu hereillä. Hän päättikin asettua maahan makaamaan jonki matkan päähän. Hän halusi varmistaa oliko pennulla kaikki varmasti hyvin, joten siksi hän jäi siihen paikkaan.

Shin’ya

Shin’ya oli kuullut Leean lähestyvän, mutta ei osannut odottaa sen olevan toinen koiraeläin. Naaras oli enemmä odottanut, että se oli käärme tai jokin muu pien eläin. Kuitenkin, nostaessaan katseensa tulosuuntaansa, tämä erotti heinästä koiran siluetin. Shin’ya ei tiennyt miten reagoida, koska ei virallisesti ole koskaan tavannut muita koiria kuin emonsa. Naaras nousikin seisomaan ja laski päänsä, hiukan alistumisesta ja kunnioituksesta. Shin’ya ei halunnut aiheuttaa konfliktia ja siksi vältti olemasta liian agressiivinen kysymyksillä. Naaras ei tuntenut Leeaa kuitenkaan, vaan kyse oli Shin’yan normaalista reagtiosta. Tämä tervehti kaikkia, kuin ylempiarvoisia, vain siksi, että näin tämän isä oli opettanut tervehtivän. Pienen tauon jälkeen, naaras nosti päänsä ja sanoi rauhallisesti "Olen Shin’ya, entinen lemmikki. Minulla ei ollut tarkoitusta tunkeutua sinun reviirillesi tai syödä riistaasi. Voin poistua alueelta, jos niin vaaditte."
Shin’ya kuullosti, kuin piikalta tai joltain orjalta, puhuessaan näin. Hän tiesi tämän, mutta ei TODELLAKAAN halunnut konfliktiä, koska ei uskonut selviävänsä sellaisesta, eikä halunnut kuullostaa turhan ilkeältä tai muuta sellaista.

//sä oot aika sonic kun kirjoitat XD
Eikä Shin’ya ole "pentu" minun mielestä(mutta voi sen niinkin laittaa). puolet nuorempi kuin Leea vain ;D

// Oho Ajatuksissani kirjoitin hänet pennuksi //

Leea

Leea nousi seisomaan ja kumarsi tuolle, kuten samuraikoirilla oli tapana. Hän oli kasvatettu sellaisessa ympäristössä, joten hän piti kumartelua normaalina eli hän ei ihmetellyt Shin'yan tervehdys tapaa.

Leea kuuli tuon esittäytyvän Shin'yaksi. Naaras naurhati hieman kun akita pahoitteli "reviirille tunkeutumista".
"Minun nimeni on Leea. Minua ei haittaa jos olet täällä. Kaikilla on vapaus kulkea täällä, mutta saksanpaimenkoirat ovat tarkkailun kohteena", Leea puhui ystvälliseen äänensävyyn.

Leea istui maahan ja vilkuili hieman toista tarkemmin.
"Onko jotain miten voin auttaa sinua? Jos turvapaikkaa tarvitset niin voin tarjota sellaista", Leea puhui. Naaras muisti yhtäkkiä hampaissaan olevan katanan, joten hän laski sen hetkeksi maahan ettei näyttäisi niin uhkaavalta. Hän myös uskoi ettei Shin'ya miekkaa voisi niin vain varastaakkaan. Tarvitsihan miekan käsittely koulutusta.

Shin’ya

Miksi vain saksanpaimenet? Shin’ya ajatteli itsekseen. "Hauska tutustua Leea." Shin’ya sanoi hymyillen tyytyväisenä, koska nyt tiesi, ettei toinen aikonut mitään pahaa. Naaraasta turvapaikka kuullosti ihanalta, muttei halunnut olla vaivaksi. "Enköhän minä pärjää, ilman sen suurempaa suojaa mitä minulla jo on." Shin’ya sanoi aluksi hiukan epäröiden. "Mutta yhden yönsija olisi kelpoisa." Shin’ya jatkoi, tietäessään, että nukkuisi paremmin seurassa. Naaras käänsi pääntään ja kysyi uteliaana "Miksi kannat miekkaa kanssasi?"

Naaras nyökkäsi ja sanoi "Mennäänkös?" (Tää on valinnallinen. jos ei tämä lause kiinnosta, niin ignoree se XD)

Leea

Leea hymyili lempeästi kuulleessaan, että tuolle kävisi ainakin ykdeksi yöksi yösija. Leea tiesi, että hänen isänsä tulisi olemaan iloinen nähdessään uuden tuttavuuden. Naaras nousi seisomaan ja kuuli tuon kysymyksen miekasta. Naaras vilkaisi katanaansa.
"Olen kantanut sitä mukanani puoli vuotiaasta asti, mutta siitä tuli aseeni virallisesti kun täytin vuoden. Olen samuraikoira ja elämme kuin entisaikoijen samurait. Joukkomme on pieni ja sitä voisi kutsua enemmän yhteisöksi. Se perustettiin vuosituhansia sitten", Leea kertoi. Hän ehkä puhui vähän liikaakin, mutta naaras oli ylpeä joukosta ja oli iloinen kun sai mahdollisuuden kertoa sen olemassa olosta.
"Isäni on joukon päälikkö eli shogun. Minä tulen olemaan hänen jälkeensä seuraava shogun", Leea kertoi vielä lempeästi hymyillen.

Leea nousi seisomaan ja katsoi tuota.
"Seuraa minua. Vien sinut joukon luokse. Älä pelkää kysyä kysymyksiä jos haluat tietää meistä lisää", Leea puhui tuttavallisesti hymyillen. Ihan kuin hänen suupielillään olisi kestohymy. Naaras nappasi katanan hampasiinsa ja lähti kävelemään suuntaan josta oli alunperin tullut.

Shin’ya

Naaras kuunteli tarkasti, kun Leea alkoi selittämään miekastaan ja yhteisönsä historiasta. Shin’ya ei voinut vastustaa ajatusta ja siksi sen kasvoilla näkyi perinteinen "ihailu" ilme. Miekkoja on varmaan hankala käyttää, ilman ettei iske liian syvälle ja aiheuta niskaakin taittumaan... Naaras ajatteli, että miekkojen käyttö olisi hankalaa ja siksi ajattelikin, että Leea oli saavuttanut jotain suurta. Shin’ya ajatteli, että leea oli jo kertonut kaiken, mutta toinen pommittikin sanalla, että olisi seuraava ~johtaja~ . Shin’yan kasvot loistivat, koska naaras tiesi, että pääsisi seikkailemaan enemmän jos menisi Leean kanssa. Shin’ya hymyili lempeästi ja sanoi "Selvä."

Leea

Kaksikko käveli jonki matkaa kunnes nuo kävelivät jollekkin aukiolle, jonne oli tehty erilaisia petejä heinästä. Lähimmissä puissa ja kivissä oli hampaiden, kynsien ja miekan jälkiä. Tälläkin hetkellä muutama alle vuoden ikäinen pentu harjoitteli puiden kimppuun käyntiä. Toisaalla naaraita hoiti alle puolen vuoden ikäisiä pentuja. Uroksista jotku lepäilivät ja jotku taistelivat toisiaan vastaan harjoitus mielessä.

Leea käveli kaiken tämän ohitse. Kun hänet ja hänen mukanaan oleva Shin'ya huomattiin niin heille osoitettiin kunniaa kumartamalla.
"Meillä harvoin käy vieraita", Leea totesi Shin'yalle jotenkin haikeana.

Leea nohdatti mukanaan olevan naaraan eräänlaisen majan luokse (?). Sitä oltiin koristeltu mahdollisimman hyvin erilaisilla kukilla, varsinkin kirsikanpuun oksilla.
"Tässä on isäni yösija. Outoa, ettei hän ole ulkona tähän aikaan", Leea mietti ääneen. Hän mietti hetken mitä tekisi.
"Käyn vilkaisemassa onko hän sisällä", Leea sanoi ja käveli majan sisäpuolelle.

Shin’ya

Naaras ihaili joukon uurastusta ja heilautteli hätäänsä muutaman kerran. Naaras oli taas kokenut jotain uutta ja tämä tykkäsi tästä, seikkailu luonteensa takia. Naaras kumarsi pienesti joukolle ja hymyili näille nostaessaan päänsä. Shin’ya oli hiukan yllättynyt, kun Leea sanoi, ettei heille tullut vieraita usein. "Johtuisikohan se siitä, että olette liikkeessä koko ajan?" Shin’ya ehdotti. Pian he siirtyivät Leean isä lempuu paikalle. "Se on kaunis." naaras ajatteli ääneen ja ihaili rakennusta. Shin’ya nyökkäsi, kun Leea sanoi käyvänsä sisällä. Nartun luokse tulikin pieni pentu ja kysyi "Kuka neiti on?" Shin’ya hymyili "Olen Shin’ya. hauska tutustua." tämä sanoi häntäänsä heilauttaen muutaman kerran. "Minusta tulee iso soturi! sitten voin suojella kaikkia maailman naaraita!" Pentu riemusi. Shin’ya Nauroi hiukan "Jatkat vain harjoittelemista, niin uskon että pystyt siihen."

Leea & Katsumoto

Leea oli hetken isänsä majassa. Hän oli löytänyt isänsä Katsumoton makaamassa heinäkasassa. Leea kumarsi isälleen.
"Hei, isä. Meille tuli vieras; nuori naaras", Leea kertoi isälleen. Katsumoto nousi seisomaan ja nyökkäsi.
"Hyvä on. Haluan nähdä vieraamme", Katsumoto sanoi. Leea nyökkäsi ja lähti kävelemään ulos. Katsumoto seurasi häntä.

Isä ja tytär tulivat ulos ja he katsoivat Shin'yaa. Leea hymyili kun näki naaraan luokse tulleen pennun.
"Tässä on isäni ja shogunimme: Katsumoto", Leea esitteli isänsä. Katsumoto kumarsi Shin'yalle.
"Ilo nähdä vieraita. Meillä niitä kun on harvoin", Katsumoto kertoi. Leea katsoi isäänsä.
"Hän ehti epäilemään vieraiden vähäisyyden syyksi sen kun liikumme paljon", Leea kertoi isälleen mitä oli kuullut Shin'yan sanoneen. Katsumoto näytti miettivän vakavan näköisenä.
"Se voi olla. Meidän vain pitää liikuskella ja etsiä kokoajan parempaa asuinpaikkaa. Kyushu on pitkään lämmin, mutta täällä eläminen on silti vaikeaa", Katsumoto selitti miksi samuraikoirat joutuivat vaihtamaan usein paikkaa.

Katsumoto kääntyi katsomaan tytärtään.
"Huolehdi vieraastamme. Hyväksyn hänet tänne. Jos hän haluaa jäädä kauemmaksi aikaa niin jääköön vain", Katsumoto sanoi lempeästi. Leea nyökkäsi vastauksensa. Katsumoto siirtyi takaisin majansa sisälle. Leea huokaisi ja näytti hieman huolestuneelta isänsä mentyä. Leea oli selvästi huomannut, että hänen isänsä tila oli muuttunut huonommaksi. Kokoajan paikasta toiseen meneminen ei tehnyt hyvää isälle. Leea suuresti toivoi, että virallinen paikka asumiseen löytyisi pian.

Shin’ya

Naaras nousi outis seisomaan, kun Leea ja Katsumoto ilmestyivät tämän taakse. Naaras kumarsi oitis ja sanoi "Hauska tutustua, olen Shin’ya." Naaras hymyili iloisesti, kun nosti katseensa kaksikkoon uudestaan. Shin’ya oli saanut, vihdoinkin ystäviä ja naaras oli jo siitä vain iloinen. "Tämä on kaikki niin uutta minulle... Siis ystävät ja muut tuttavat." Shin’ya sanoi, hieman vilkuillen ympärillee.

Katsumoto palasi pian majaansa ja Shin’ya uteliaasti kysyi huolestuneen näköiseltä Leealta "mikä hätänä?" ja kallisti päätään hieman.

Leea

Leea havahtui ajatuksistaan kuultuaan Shin'yan sanovan jotain. Naaras hetken tuijotti toista miettien. Mitähän hän sanoi...? Pian Leea muisti mitä tuo oli sanonut.
"Huomasit varmasti, että isäni on vanha. Hänelle ei tee hyvää kulkea paikasta toiseen. Liiallinen liikkuminen rasittaa vanhaa koiraa", Leea kertoi. Hänelle ei ollut ongelma kertoa tuntemattomalle isänsä tilasta. Hän oli oppinut avoimeksi aikoinaan äidiltään.

Leea vilkaisi muita samuraikoiria. Hän tuijotteli kun muut tekivät omia tehtäviään. Hän katsoi sitten Shin'yaa.
"Mitä haluaisit tehdä tai kuulla?", Leea kysyi ja kallisti päätään. Pään kallistus kertoi kiinnostuneisuudesta.

Shin’ya

Naaras nyökkäsi, kun Leea kommentoi isänsä tilaa. Leea heittikin hankalan kysymyksen naaraalle ja tämä mietti hetken. "Hmm... etsin seikkailua ja uusia kokemuksia koko ajan." Shin’ya sanoi, kuin se olisi ollut päivän selvä asia. "Haluaisin kokeilla teidän miekkojanne." Tämä totesi hieman hymyillen. "Tosin en usko, osaavani käyttää niitä, kun eihän minulla ole taistelu kokemusta ollenkaan..." Shin’ya muisti omistajattarensa, jonka kimppuun oltiin hyökätty ja tapettu. Naaraan hymy hyytyi ja tämän valtasi suru "paitsi yksi..." Shin’ya ravisti päätää hiukan "mutta se on menneen talven lumia. turha sitä enä on surea." tämä veti teko hymyn kasvoilleen ja vältti miettimästä asiaa.

Leea

Leea kuuli tuon olevan kiinnostunut käyttämää miekkoja. Hän mietti harkiten antaisiko hän tuon kokeilla miekan käyttöä. Mitä jos hän haluaakin jäädä tänne? Sitten hänen täytyy ainakin käyttää miekkaa.
"Hyvä on. Saat luvan kokeilla miekkojamme", Leea suostui.

Leea meinasi ottaa askeleen, mutta huomasi tuon lyhyen surullisen katseen, mutta loppujenlopuksi kuuli Shin'yan vähättelevän.
"Näetkö kenties painajaisia joskus? Isäni mukaan jos koira ei käsittele menneisyyden asioita oikein tulee näkemään painajaisia. Jos jokin asia painaa mieltäsi niin kerro siitä jollekkin. Se yleensä auttaa", Leea neuvoi tuolle, mutta jatkoi vielä "No, mutta saat ainakin nyt toisenlaista ajateltavaa kun kokeilet miekkojamme"

Leea lähtiki kävelemään kohti pentuja, jotka jo harjoittelivat taistelua. Samuraikoirilla oli onneksi paljon ylimääräisiä miekkoja vieraita ja pentuja kohtaan.

Shin’ya

Naaras hymyili lempeästi Leean sanoille "Kyllä sitä vähän välillä näkee painajaisia, vaikkei olisikkaan traumoja menneistä ajoista." Shin’ya sanoi ja lähti seuraamaan Leeaa. Naaras seurasi katseella harjoittelevia pentuja ja huomasi, että he saattaisivat helpostikkin päihittää nartun. Shin’ya saattoi olla hiukan vahvempi, mutta ilman kokemusta, ei tästä ollut vastusta. "Mitkä ovat laumanne sääntöjä?" Shin’ya uteli.

Leea

Leea johdatti nuo pentujen luokse. Pennut eivät kiinnittäneet nuohon huomiota ollenkaan. He vain keskittyivät harjoitteluun.
"Sääntömme vai.. Riippuu toki missä tilanteessa. Ensimmäisenä tulee mieleen urosten ja naaraiden väliset erot. Urokset ovat sotureita ja opettajia. Naaraat taas ovat metsästäjiä ja pentuvahteja. Minä olen poikkeus, koska olen shogunin perijä", Leea kertoi.

Leea käveli kahden uros koiran luokse. Urokset kumarsivat Leealle ja siirtyivät hänen tieltään. Urokset olivat vahtineet pientä kivikasaa, jossa oli isoja kiviä. Leea laski katanansa hetkeksi maahan ja veti kivien välistä puisen wakizashi-miekan. Naaras käveli Shin'yan luo ja laski miekan tuon eteen.
"Oikeaa miekkaa emme voi sinulle vielä antaa, koska sinulla ei ole yhtään kokemusta niistä. Oikean miekan antaminen olisi vaarallista, koska ne ovat raskaita aseita. Puinen miekka antaa vain tuntumaa miekkaharjoituksissa", Leea kertoi. Naaras käveli hakemaan oman katanansa ja urokset siirtyivät vahtimaan kivikasaa jälleen.

Leea käveli Shin'yan viereen. Naaras katsoi hyvää kohdetta mihin tuo voisi iskeä puumiekalla. Hän löysiki pian sopivan puun, jonka luona ei ollut muita pentuja.
"Yritä saada ensin tuntumaa miekkaan. Yritä sitten iskeä tuota puuta", Leea neuvoi.

Shin’ya

Shin’ya kuunteli Leeaa, koska uskoi että toinen osasi juttunsa. Naarasta ei haitannut, että joutui aloittamaan puisella miekalla siis.

"Selvä." Shin’ya sanoi ja poimi miekan. Miekka oli huonossa asennossa ja naaras käänteli sitä hetken, ennen kuin sai hyvän otteen. Shin’ya käveli puusta hieman kauemmas ja ajatteli, että voisi "Viiltää" sitä juoksemalla sen ohi. Kuitenkin naaras kaatui, kun miekka törmäsi puuhun ja pakotti naarasta kääntämää päätään. Shin’ya pudotti samalla miekan. "Heh." Shin’ya naurahti epäonnistumiselleen ja poimi miekan uudelleen. Naaras palasi Leean viereen ja sanoi "jos näyttäisit, kuinka sitä käytetään. Ymmärtäisin ehkä sitten paremmin?" Shin’ya ehdotti.

Leea

Leea nyökkäsi vastauksensa tuon ehdotukselle. Naaras odotti tuon menevän ensin sivumpaan ennen kun lähti otti juoksu askeleet kohti puuta. Hän juoksi puun ohi ja viilsi miekalla puunrunkoon pitkän viillon.

Leea kääntyi ympäri juoksemisen jälkeen ja katsoi Shin'yaa.
"Älä iske liian syvälle puuhun. Jos käyttäisit todellista miekkaa se jäisi puuhun kiinni et jaksaisi vetää sitä irti. Puumiekka ei voi upota puuhun, mutta suosittelen sinua kuvittelemaan puumiekan todelliseksi miekaksi", Leea jakoi ohjeita. Naaras käveli sivumpaan varmuuden vuoksi jos Shin'ya haluaisi tilaa seuraavaan yritykseen.

Shin’ya

"Selvä!" Shin’ya sanoi ja oli innoissaan harjoittelustaan. Naaras kokeili uudelleen ja onnistui aika hyvinkin. Naaras seurasi Leean viiltoa, kuin juna raiteitaan. Shin’ya heilautteli häntäänsä iloisesti onnistuessaan. Shin’yasta tämä oli vain kivaa.

"Kauanko harjoittelen puisella miekalla, ennen kuin saan kokeilla kunnon katanaa?" Shin’ya sanoi innoissaan. Naaras otti harjoittelun tosissaan ja onnistuminen toi tälle vain kasa kaupalla iloa.

Shin’ya harjoitteli viiltämistä puisella miekalla, saadakseen taktiikan ja otteen haltuunsa.

Leea

Leea katseli kun Shin'ya jatkoi harjoittelua. Naaras huomasi akitan olevan taitava. Naaras jo harkitsi kysyä Shin'yaa samuraikoirien joukkoon, mutta ei aikonut vielä kysyä mitään suoraan. Shin'ya tarvitsisi enää vain viimeisen testin.
"Puumiekkoja käytetään niin kauan kun opettaja huomaa, että toinen on taitava miekan käsittelijä. Tilanteen mukaan siis vaihdetaan oikeaan miekkaan", Leea vastasi Shin'yan kysymykseen.

Leea katsoi uroksien suunnalle, jotka vahtivat kivakasaa.
"Tuotteko wakizashin?", Leea kysyi uroksilta. Uroksista toinen kumarsi ja otti kivikasasta oikean wakizashi-miekan. Uros toi miekan Leealle ja palasi paikalleen.
"Shin'ya, kun sinusta tuntuu niin voit kokeilla oikeaa miekkaa. En silti vielä suosittele viiltämistä. Voit vain kokeilla miekan todellista painoa ja miltä se tuntuu hampaissa", Leea neuvoi.

Shin’ya

Shin’ya pysähtyi hetkeksi kuuntelemaan Leeaa "Kokeilen hetken päästä. Halauan tottua tähän muotoon."
Naaras jatkoi harjoittelua ja kokeili lyödä ylä viistoon, jotta katkaisisi oksan. Oksa oli ohut, mutta oli 2 metrin korkeudessa. Shin’yalla meni pari yritystä saavuttaa oikea korkeus, kunnes *snap* ja oksa putosi maahan. Shin’ya hiukan hengästyneenä pudotti miekan maahan, lepuuttakseen leukojaan. Shin’ya hymyili Leealle ja käveli tämän luokse. "Kovaa työtä tämä on, mutta kivaa tämä on siltikin." Shin’ya sanoi ja poimi oikean Wakizashi- miekan. Shin’ya yllättyi painoa ja heilautti päätään hiukan, kokeillakseen paino vastusta. "Tämä on todella painava! Kannat tätä koko ajan ja vielä taisteluitesi jälkeenkin?" Shin’ya uteli, kuin pieni pentu.

Leea

Leea istui maahan ja katseli Shin'yan harjoittelua. Naaras laski oman katanansa maahan ja hymyili katsoessaan nuorempaa naarasta. Hän yhä enemmän oli sitä mieltä, että Shin'ya voisi hyvin liittyä joukkoon mukaan jos haluaa.

Shin'ya tuli pian hakemaan oikean wakizashi-miekan. Leea huomasi heti, että miekka oli hänelle painava. Se ei silti yllättänyt naarasta ollenkaan.
"Kyllä vain. Aina tosin taistelun jälkeen kannattaa levätä jos se on mahdollista", Leea kertoi.

Shin’ya

Shin’ya laski miekan ja lähti harjoittelemaan lisää "Haluan oppia, jotta voin suojella niitä jotka sitä tarvitsevat" Shin’ya sanoi hymyillen. Naaras piti taukoja säännöllisesti, koska oli varovainen ettei satuttaisi itseään.

Illan tullessa naaras oli aivan puhki, mutta tyytyväinen saavutukseensa. "Eiköhän olisi aika lopettaa." Shin’ya sanoi ja hymyili leealle. Shin’ya poimi puisen miekan ja antoi sen Leealle. "Mihin tämä tulisi jättää?"


//niin lyhyttä :''D

Leea

Leea oli katsellut tyytyväisenä Shin'yan harjoittelua iltaan asti. Illalla pennut rupesivat lopettamaan harjoituksiaan ja he lähtivät vanhempiensa luokse. Urokset lopettivat myös taisteluharjoituksiaan siis. Joukon alue alkoi hiljentymään.

Leea nousi seisomaan kun Shin'ya toi miekan hänelle. Naaras nappasi miekan ja lähti viemään sitä kahden uroksen luokse, jotka vartioivat kivikasaa. Leea laski miekan urosten eteen. Heistä toinen otti miekan ja laittoi sen kivikasan suojiin.

Leea käveli takaisin Shin'yan luokse.
"Pärjäsit hienosti vaikka sinulla on vielä paljon harjoiteltavaa", Leea kommentoi. Naaras näytti miettivän kysyisikö tuota vieläkään joukkoon. Leea ei voinut olla huomaamatta, että Shin'yassa oli potenttiaalia.
"Olet niin nopea oppimaan, että kiinnostaisi sinua jäädä kokoaikaisesti joukon turviin? Jokaiselta joukon jäseneltä kun vaaditaa miekan käyttöä, mutta annamme mielellämme koulutuksen siihen", Leea ehdotti. Häntä ei haittaisi jos Shin'ya kieltäytyisi. Leea kyllä ymmärtäisi jos tuo ei haluaisi jäädä.

Shin’ya

"Kiitos." Shin’ya sanoi ja hymyili Leealle.
Shin’ya mietti tarkkaan ja hetken Leean ehdotusta. "Voin jäädä joukkosi keskuuteen ja pysyn lojaalina teille sekä koulutukselle vaikka mitä tapahtuisi. Saatan kuitenkin välillä lähteä retkille, mutta palaan aina takaisin." Shin’ya sanoi ja kumarsi Leealle.
Shin’ya katseli ympärilleen ja kysyi "Mihin saisin vetäytyä yöksi?"