Kitamin Kevättalvi (Avoin Kaikille)

Gin

Hopeanharmaa akita käveli Kitamin metsissä, nauttien lämpimästä talviauringosta. Kevät tulisi pian; vanha akita tunsi sen luissaan. Gin oli tullut Hokkaidolle etsimään Hakuroa, sillä hänellä oli tälle asiaa. Gin saapui vanhan huskyn reviirille, ja näki kaksi Hakuron alaista makaamassa kivellä. Gin hölkkäsi kaksikon luokse ja hymyili heille.
"Tervehdys. Onko Herranne Hakuro paikalla?" Gin kysyi. Koirat nousivat pikaisesti seisomaan ja katsoivat akitaa kunnioittavasti.
"Herra Ylipäällikkö... Pahoittelen mutta Hakuro-Herra lähti tervehtimään poikiaan Shiretokoon. Haluatteko että annamme hänelle viestin?" Pienikokoisempi Shiba sanoi. Gin hymähti.
"Ei se haittaa. Asia ei ole niin tärkeä, joten se voi odottaa. Kiitos avusta." Gin sanoi ja lähti kävelemään takaisin tulosuuntaansa.

Gin ei ollut kävellyt kovin pitkään, kun tunsi yhtäkkiä kipua jalassaan. Gin joutui kiipeämään kivelle lepäämään. Vanha akita katsoi vanhaa puremaa vasemmassa etujalassaan, minkä oli saanut silloin kun Kurokage hyökkäsi ensimmäisen kerran. Ginin veri alkoi kuohua kun ajatteli pahasydämmistä Kurokagea, kuka oli riistänyt koirien paratiisin. Minkähänlainen helvetti Futago-sola on tällä hetkellä...? Gin ajatteli, kun piteli kipeää tassuaan lumikasan päällä.

Akame

Vanhan ja viisaan Igan katse oli ilmeettömän rauhallinen sen edetessä sulavasti oksistossa. Lumihiutalettakaan ei pudonnut alas oksilta, joilla kokenut shinobi liikkui äänettömästi. Valkoturkkinen kishu myös sulautui hyvin lumisen latvuston joukkoon.

Syy, miksi Akame liikkui Kitamissa, oli Gin. Kishu oli kuullut ystävänsä suuntaavan sinne, ja uroksen oli viipymättä saatava Gin kiinni. Kishu oli käynyt lähellä Futago-solaa, ja päässyt hyvin lähelle heidän entistä reviiriään, ennen kuin hänet oli huomattu. Puolustus oli huippuluokkaa, mutta siitä huolimatta Akame oli ehtinyt kuulla mahdollisista tulevista suunnitelmista koskien Giniä.

Pian vanhus sai kirsuunsa tutulta vaikuttavan tuoksun, jonka oli kuuluttava Ginillle. Akame laskeutui alas oksistosta, ja huomasi pian jäljet, joita kishu lähti seuraamaan. Ne johtivat aukion poikki metsän reunalle, ja pian Akame tunnisti ystävänsä tutun hahmon lepäämässä kivellä. Kishu ei aikaillut, vaan lähti juoksuun.

"Gin! Onpa hyvä että löysin sinut!" Akame huudahti, pysähtyen kiven vierelle. Kishu oli vakavasta tilanteesta huolimatta melko tyynen oloinen, mikä oli urokselle hyvin ominaista. "Kävin Futago-solassa. Siellä on täysi sekasorto. Paratiisi on vain varjo entisestään." Kishu aloitti. "Heillä on hyvä puolustus. Ehdin edetä vain vähän matkaa, ennen kuin minut huomattiin. Pääsin kuitenkin pakenemaan." Akame jatkoi, pitäen pienen hengähdystauon. "Gin, sinun on oltava varuillasi. Liikkeitäsi on ilmeisesti seurattu, sillä kuulin Kurokagen alaisten puhuvan jotain siihen suuntaan. Sen ansiosta osasin tulla tänne varoittamaan sinua. He tietävät olinpaikkasi, Gin." Akame lopetti vakavana, ja vilkaisi ympärilleen. Huomatessaan akitan pitelevän jalkaansa hangessa, kishu huolestui enemmän. Jos Kurokage hyökkäisi nyt, Ginin mahdollisuudet huononisivat jokaisen vamman myötä. "Oletko loukkaantunut?" Uros kysyi.

Gin
Vanha akita kuuli ääniä ja nosti päänsä yllättyneenä. Gin kuitenkin rauhoittui nähdessään kuka tulija oli.
"Huh... Akame. Säkäytit minut." Gin huokaisi ja hymyili ystävälleen. Akitan hymy kuitenkin hyytyi, kun kuunteli Akamen kertomusta. Hän kirosi hiljaa. "Tämä on huono juttu..." Gin sanoi itselleen. Gin ei välittänyt siitä, tiesivätkö Kurokagen laumalaiset hänen olinpaikastaan. Vanha akita oli enemmänkin huolestunut pojistaan. Toivottavasti Joe, Weed ja Yukimura ovat kunnossa... Hopeaturkki ajatteli.

Akamen kysymys sai Ginin hätkähtämään ajatuksistaan. Gin naurahti ja nousi istumaan.
"Äh, en..." Gin sanoi, mutta ei laskenut yhtään painoa vasemmalle tassulleen. Purema oli näköjään pahempi miltä näytti, mutta Gin ei halunnut huolestuttaa Akamea. "Juoksin liian pitkään, enkä levännyt tarpeeksi. Jalkani väsähtivät vain hiukan." Akita vilkaisi nopeasti jalkaansa. Kipu oli alkanut hellittää, mutta Gin ei pystyisi reagoimaan nopeasti jos joku hyökkäisi. Gin antoi asian olla ja katsoi Akamea. "Kuulitko mitään muuta? Siis, kun kävit Futago-solassa. Sanoivatko ne lurjukset mitään muuta mitä olisi hyvä tietää?" Gin kysyi uteliaana. Tällä hetkellä, akita halusi tietää niin paljon Kurokagesta kuin mahdollista. Sitten olisi helpompi luoda suunnitelma Kurokagen voittamiseksi.

Akame

Valkoturkkinen ei uskonut täysin Ginin selitystä, muttei sanonut mitään. Kishu ei ollut koskaan kyseenalaistanut ylipäällikönsä tahtoa, huolimatta siitä, että tämä oli luovuttanut paikkansa pojalleen. Akame tyytyi vain nyökkäämään.

Kun Gin kysyi mahdollisia lisätietoja, kishun oli toisen pettymykseksi pudistettava päätään. "En valitettavasti ehtinyt. Minut huomattiin melkein heti, vaikka en päästänyt ääntäkään. Minua seurasi hetken mustasilmäinen uros, joka minut alunperin huomasikin. Hän oli nopea, mutta ehdin päästä pakoon." Akame kertoi. Kishu ei tiennyt uroksen olleen Dust, joka vasta oli liittymässä Kurokagen joukkoihin, ja joutui todistamaan uskollisuutensa vakoilemalla ja vartioimalla.

Valkoturkkinen piti hetken tauon, kunnes jatkoi:"He saattavat olla tulossa tänne päin. Eksytin seuraajani, mutta kuten kerroin, heidän puheidensa perusteella he tietävät sinun olevan täällä. Siksi olisi parasta, jos lähtisit Kitamilta hetkeksi muualle." Akame ehdotti.

Gin
Hopeaturkki kuunteli Akamea ja nyökkäsi sitten.
"Kuulostaa järkevältä." Gin sanoi ja hyppäsi alas. Akitan jalkaa poltteli ja pisteli, mutta ei välittänyt siitä. Gin katsoi ystäväänsä. "Kiitän tiedoista, Akame." Gin kumarsi päätään hiukan ja katsoi metsään päin. "Varmaan paras lähteä kauemmas pohjoiseen..." Gin mutisi ja vilkaisi Akamea. "Tuletko mukaan?" Hopeaturkki kysyi ystävältään.

Akame

Valkoturkkinen ajatteli ensin, ettei Gin suostuisi vielä lähtemään Kitamilta. Siksi tämä varautui taivuttelemaan ystäväänsä, mutta kishun helpotukseksi akita oli samaa mieltä hänen kanssaan.

Kun Gin loikkasi alas kiveltä, huomasi tarkkasilmäinen Akame toisen hiuksenhienot eleet kivusta. Vastustajien heikkouksia hyvin lukemaan oppinut shinobimestari oli taitava tunnistamaan toisten kivun noiden peittely-yrityksistä huolimatta, mutta silti kishu ei sanonut vielä mitään. Hetken valkoturkkinen antoi katseensa viipyä toisen jalassa, kunnes nopeasti Akame nosti sen akitan silmiin.

Ginin kysymykseen kishu nyökkäsi pienesti. "Lähden mukaan mielelläni. Olen kuullut huhun, että muutama Iga olisi paennut pohjoiseen, etteivät he joutuisi taipumaan Shionin alaisuuteen. Tahtoisin kovasti löytää heidät." Akame kertoi, ja lähti sitten hitain askelin etenemään hangessa kohti metsää, jonka suuntaan Gin äsken katseli.

Yllättäen Akame kuitenkin kääntyi ympäri, ja katsoi akitaa suoraan silmiin. (?) "Kerro heti, jos jalkaasi alkaa sattua enemmän, niin voimme pysähtyä lepäämään." Kishu sanoi, ennen kuin kääntyi jatkamaan matkaansa.

Pian Akame kuitenkin alkoi tuntea epämiellyttävän tunteen selkäpiissään, ja hidasti muka tahattomasti hiukan, päästäkseen Ginin rinnalle. Silmäkulmassaan kishu oli näkevinään liikettä. "Minusta tuntuu, että olemme saaneet seuraa." Akame kuiskasi. Ehkä Kurokage oli laittanut jonkun vakoilemaan heitä.

Dust

Mustasilmäinen uros oli viimein löytänyt uudelleen valkoisen kishun hajun. Dust kirosi mielessään, sillä hänellä oli mennyt liikaa aikaa etsiä jälki uudelleen. Tästä Kurokage ei pitäisi. Dust oli laitettu testiin, jonka tarkoituksena mustaturkin oli paikantaa Gin ja ilmoittaa tästä Kurokagelle. Dustia kiinnosti kovasti päästä laumaan, joten se paneutui tähän tehtävään täysillä.

Pian tummasilmä saapui aukion laidalle, mutta pysytteli oksistossa. Loistavaa...tuossa se papparainen on...ja tuon toisen täytyy olla Gin.. Dust ajatteli tarkkaillessaan hopeanharmaata brindleä

Gin
Gin naurahti Akamelle.
"Olen ihan kunnossa... Ei tarvitse hätäillä..." Gin vakuutti. Yhtäkkiä Ginin lihakset jännittyivät. Akita tunsi että heitä tarkkailtiin. Akita ei nähnyt Dustia, mutta tunsi vahvasti tämän läsnäolon. Gin katsoi Akamea vakavasti. "Lähdetään kävelemään, ihan normaalisti, ja olemme ihan kuin emme olisi huomanneet häntä." Gin sanoi matalalla äänellä ja lähti kävelemään eteenpäin. Hän halusi seuraajan uskovan ettei kaksikko ollut huomannut häntä. Gin katsoi Akamea ja yritti olla niin normaalisti kun mahdollista. "Sanoit että täällä on muutamia Igoja jotka eivät halua olla Shionin alaisuudessa?" Gin aloitti. "Minkälainen johtaja Shion oikein on?" Gin kysyi ja vilkuili sivusilmällä seuraajaa.

Akame & Dust

Valkoturkki nyökkäsi Ginille vaivihkaa, jatkaen tyynen rauhallisesti matkaa. Olisi parasta, jos vihollinen hyökätessään kuvittelisi tekevänsä yllätyshyökkäyksen. Tuolloin vakooja saisi itse kokea varsinaisen yllätyksen.

Kun Gin kysyi Igoista ja Shionista, kishu katsoi toista hetken, kunnes käänsi katseensa takaisin eteenpäin. "Shion on vielä nuori ja suhteellisen kokematon, mutta hänellä on karismaa ja voimaa, jonka takia useimmat eivät joko uskalla lähteä tai eivät yksinkertaisesti halua. Iga ei koskaan petä johtajaansa, joten en usko hänen olevan julma johtaja. Mutta hän on kuulemani mukaan melko sotaisa, eikä suostu neuvottelemaan kogien kanssa, vaan haluaa tuhota heidät lopullisesti." Akame kertoi. Se ei tuntenut Shionia kovin hyvin, mutta perusti arvionsa kuultuihin puheisiin ja tiedonrippeisiin.

Dust alkoi kyllästyä seuraamiseen. Kuinka kauan nuo jatkaisivat matkaa, ennen kuin suostuisivat asettumaan aloilleen? Mustaturkki ei voisi viedä Kurokagelle puutteellisia tietoja, joten oli pakko jatkaa seuraamista.

Akamen kärsivällisyys oli huippuluokaa, mutta nyt kishu oli päättänyt, ettei sietäisi ylimääräistä kulkijaa kannoillaan. Valkoturkkisen askeleet kiihtyivät juoksuaskeliksi, ja Dust hämmentyi, miksi toinen lähti juoksemaan poispäin Ginistä aivan yhtäkkiä. Mustaturkki päätteli toisen vain häipyneet, joten Dust keskitty nyt seuraamaan täysin Giniä. Kishulla ei ollut mitään väliä.

Yhtäkkiä Dust kuuli ääniä takaansa, ja käännyttyään oli jo liian myöhäistä väistää. Akamen hampaat uppoutuivat tiukasti mustaturkkisen niskaan, ja paiskasivat tämän oksistosta suoraan aukiolle, sinne suuntaan missä Gin oli.

Gin
Hopeaturkki kuunteli Akamen kertomusta hiljaa. Hän sitten hymähti ja sanoi:
"Uskon että hänestä tulee hyvä johtaja, ennemmin tai myöhemmin." Gin katsoi taivaalle ja ajatteli omia poikiaan. He jatkoivat matkaa hiljaisuudessa, kun yhtäkkiä Akame juoksi edelle. Gin pysähtyi yllättyneenä. "Akame? Mitä sinä-?" Yhtäkkiä Ginin eteen putosi mustaturkkinen susikoira, ja akita astui taakseppäin. Kuitenkin Gin kokosi itsensä nopeasti ja painoi tassunsa Dustin pään päälle (?). "Kurokagen alainen?" Gin kysyi. Hän oli yllättynyt kun näki Dustin pikimustat silmät. Ovatkohan tuon väriset silmät luonnolliset? Gin kyseli itseltään.

Akame & Dust

Dust ei ollut kyllin nopea ehtiäkseen nousta ylös, joten se painautui vasten maata vahvemman Ginin pitelemänä. Akame loikkasi sulavasti alas oksalta, ja hölkkäsi kaksikon luo. Kishu pysähtyi vähän matkan päähän koirasta, ja nyökkäsi Ginin sanoille. "Luulen niin. Tämä on se sama pirulainen, joka lähti seuraamaan minua Futago-solasta. En uskonut hänen jäljittävän minua enää uudelleen." Akame totesi, ja siristi sitten silmiään nähdessään Dustin paholaismaiset silmät. Nopeasti tämä vilkaisi Giniä, joka piteli yhä rimpuilevaa Dustia aloillaan.

Perhana! Tästä ei hyvää seuraa. Dust ajatteli, kun Gin piteli sitä tiukasti aloillaan. Se yritti kaikin voimin päästä irti vahvemman akitan otteesta, mutta turhaan. "Kuka olet, ja mitä haluat?" Akame kysyi Dustilta, mutta koirasusi ei vastannut. Se lopetti rimpuilun, ja valahti aivan rennoksi akitan otteessa.

Gin
Gin katsoi Akamea ja nyökkäsi. Sitten Gin käänsi katseensa pikimustaan Dustiin. Gin ei pystynyt katsomaan toista suoraan silmiin, sillä tämän pikimustat silmät puistattivat tätä. Hopeaturkki ei kuitenkaan näyttänyt pelkoaan, vaan katsoi Dustia neutraalisti. Hän oli jo kysymässä Dustilta kuka tämä oli, mutta Akame päihitti Ginin. Kun Dustin vastausta ei kuulunut, Gin murahti levottomasti toiselle.
"Tiesitkö että on todella epäkohteliasta olla vastaamatta toisten kysymyksiin?" Gin kysyi, hampaat kiristettyinä ja niskakarvat pystyssä. Gin ei oikeasti ollut toiselle vihainen, hän yritti vaan säikytellä toista hiukan.

Dust & Akame

Mustaturkki makasi edelleen liikkumatta. Dust tuijotti Giniä suoraan silmiin, vaikka toinen ei sitä nähnytkään. Ja hyvä niin. Kun akita puhui hänelle, tummasilmä pysytteli yhä hiljaa aloillaan. Hitto...hän on liian vahva...parasta olla suututtamatta häntä, tai olen mennyttä... Uros ajatteli. Tarinat Ginistä olivat uskomattomia, mutta Dust päätti oman turvallisuutensa vuoksi olla ottamatta selvää niiden todenmukaisuudesta.

"Minusta epäkohteliaampaa on pidellä minua maassa tietämättä kuka olen. Eikö olisi vain reilumpaa päästää minut ylös ja kysyä sitten uudelleen?" Dust vastasi hetken hiljaisuuden kuluttua. Uros ajatteli ensin pakenevansa heti kun pääsisi ylös, mutta häntä tuijottava vanha kishu olisi urokselle liian nopea, ja tummaturkki ei pääsisi pitkälle. Siksi olisi parasta yrittää kieltää kaikki liittyen Kurokageen, ja teeskennellä harmitonta. Muutoin vakoilukin päättyisi tähän, eikä Kurokage olisi tyytyväinen. Pakko keksiä jotain... Dust ajatteli. Akame katsoi kysyvästi harmaata akitaa. Kishu itse ei päästäisi toista niin vain irti, mutta valkoturkkinen luotti Giniin täysin, ja antaisi tuon arvioida tilanteen itse.

Gin
Gin katsoi hiljaa Dustia ja vilkaisi sitten Akamea. Hopeaturkki oli hetken hiljaa, ennen kun huokaisi.
"Hmph. Ehkä pystymme selvittämään tämän puhumalla." Gin sanoi ja lipaisi huuliaan. "Hyvä on. Minä päästän nyt sinut ylös. Mutta älä edes yritä lähteä pakoon, tai hyökätä kimppuumme. Se olisi aika tyhmää, sillä meitä on kaksi." Gin sanoi ja katsoi Akamea. Valmistaudu hyökkäämään, jos jokin menee väärin. Gin viestitti katseellaan, toivoen että Akame ymmärtäisi. Vanha akita astui hitaasti taaksepäin, lihakset jännittyneenä.

Akame & Dust

Akame katsoi ensin Dustia, ja sitten Giniä, kunnes nyökkäsi toiselle tajutessaan akitan katseen tarkoituksen. Kishu siirtyi pari askelta taaksepäin, ja valmistautui ottamaan mustaturkkisen kiinni, mikäli tämä yrittäisikään paeta. Akamen nopeudelle pärjäsi vain hyvin harva, ja kishu toivoi myös Dustin tajuavan sen.

Mustasilmäinen katseli Giniä, ja päätti pitäytyä suunnitelmassaan. Heti, kun akitan käpälä nousi tämän päältä, uros nousi melko nopeasti ylös, ja ravisteli turkkiaan. "Kiitos." Mustaturkkinen sanoi huuliaan nuolaisten, ja vilkaisi sitten Akamea, joka käveli nyt hieman lähemmäs.

"Kuka olet? Mistä tulet, ja miksi seuraat meitä?" Akame kysyi. Dust piti hetken hiljaisuuden, kunnes nosti hieman päätään. "Olen Dust. Saavuin vähän aikaa sitten Japaniin Kanadasta, ja olen uusi täällä." Mustaturkkinen kertoi. Akame vilkaisi nopeasti Giniä, mutta päätti jatkaa kuulustelua. "Kuulutko Kurokagen joukkoihin? Äläkä valehtele, sillä näin sinut aiemmin Futago-solassa. Lähdit perääni, ja ihmettelenkin, miksi seuraat meitä nyt?" Kishu sanoi. Dust epäröi hieman seuraavaa vastaustaan, mutta sen oli keploteltava itsensä tilanteesta jotenkin.

"En kuulu Kurokagen joukkoihin. Eksyin Futago-solaan vahingossa, sillä luulin Ohun joukkojen sijaitsevan siellä. Minut vangittiin, ja Kurokage halusi minut joukkoihinsa. Yritin kieltäytyä, mutta minut uhattiin tappaa, joten suostuin. Kun kävit Futago-solassa, päätin lähteä perääsi ja esittää vakoilevani sinua. Niin pääsin pois Kurokagen valvovan katseen alta." Dust kertoi. Akame kohotti hiukan toista kulmaansa. "Oliko tarkoituksesi siis liittyä Ohun joukkoihin?" Akame kysyi. Dust pysytteli taas hiljaa hetken. Voi hitto...mitä oikein vastaisin...Jos vastaan kieltävästi, herätän epäilyksiä..jos taas..hetkinen...ehkä voisin..soluttautua heihin? Ajatukset risteilivät mustasilmäisen päässä, ja Dust rauhoitti mielensä pitääkseen myös olemuksensa mahdollisimman uskottavana. Uros nyökkäsi Akamen sanoille. "Kyllä." Dust sanoi, ja katsoi sitten Giniä.

Gin
Gin nyökkäsi Dustin kiitokselle ja kuunteli tummasilmän kertomusta. Kuullessaan että Dust oli halunnut liittyä Ohun joukkoihin, Ginin korvat nousivat pystyyn.
"Niin vai?" Gin kysyi. Tummasilmäinen Dust ei vaikuttanut kovin ystävälliseltä tai luotettavalta, eikä Gin oikein uskonut tämän puheita. Gin kuitenkin sai ajatuksen. Jos hän antaisi Dustin liittyä niin hän voisi pitää tätä silmällä. Hopeaturkki katsoi Dustia ja hänen kasvoilleen nousi pieni hymy. "Ehkä et olekkaan paha. Otan sinut armeijaani." Gin sanoi. Akita ei kuitenkaan päästänyt Dustia laumaansa sen takia että luotti tähän, vaan sen takia että saisi pidettyä sitä silmällä.

Dust & Akame

Dust seisoi hiljaa paikallaan, ja katseli välillä Akamea. Olkaa niin kilttejä, älkääkä epäilkö mitään... Dust ajatteli, mutta pysyi tyynenä. Akame kohotti hiukan korviaan, kun Gin hyväksyi Dustin joukkoihinsa. Kishu katsoi hiukan epäillen hetken ystäväänsä, sitten Dustia, mutta nyökkäsi. Se uskoi, että Gin tiesi mitä teki, eikä siksi puuttunut asiaan.

Dust näytti varmaan yhtä yllättyneeltä, mutta sitä oli hankala huomata mustien silmien vuoksi. Uros kumarsi pienesti. "Kiitoksia. En tuota teille pettymystä." Mustaturkki sanoi, ja nosti sitten katseensa. Etkö muka testaa minua mitenkään? Kuinka uskallat ottaa minut joukkoihisi, Gin? Tummasilmä ajatteli, ja oli kovin hämmentynyt. Se ei tiennyt entisen ylipäällikön olevan näinkin höveli uusien tulokkaiden suhteen. Jokin tässä nyt ei täsmännyt, eikä Dust päässyt käsiksi siihen ajatukseen, miksi hopeanharmaa akita otti hänet noin luottavaisin mielin laumaansa, vaikka hän oli juuri vakoillut tämän ystävää. Paras olla varuillaan. Dust ajatteli.

Akame astui lähemmäs Dustia, ja tarkkaili tuota, pistäen kaiken mahdollisen merkille. Pahuksen silmät...häntä on äärimmäisen vaikea lukea.. Kishu ajatteli. Myös Dustin elekieli oli hyvin jäinen ja vaikeaselkoinen, joten Akamen oli hyvin hankala päästä selville toisen tarkoitusperistä. "Tervetuloa joukkoon, Dust. Nimeni on Akame." Valkoturkkinen sanoi toiselle, mutta varoi paljastavansa itsestään liikaa. "Kiitos." Dust vastasi, ja katsoi sitten Giniä.

Gin
Hopeaturkki nyökkäsi Dustille ja katsoi sitten lumiseen metsään päin.
"Dust... Yleensä lähettäisin sinut tukikohtaamme missä poikani, Ylipäällikkö Yukimura, testaisi sinut jollain tavalla ja sitten joku liittyisit johonkin ryhmistämme..." Gin aloitti ja käänsi katseensa tummasilmäiseen Dustiin. "Mutta tukikohtamme on aika kaukana täältä. Ajattelin että voisimme mennä sinne yhdessä." Vanha akita ehdotti ja katsoi sitten Akamea. "Mutta haluaisin ensin tavata ne Iga-koirat ketkä ovat paenneet tänne pohjoiseen." Gin sanoi ja lähti kävelemään. Hopeaturkki ei halunnut että Dust lähtisi alpeille yksin, sillä ei luottanut tähän. Ja muutenkin, Gin halusi tarkkailla toista. Gin käveli Akamen ohi ja sanoi tälle hiljaa: "Tule. Kävellään hiukan etäämpänä, ja katsotaan miten hän käyttäytyy." Gin sanoi ja kääntyi katsomaan Dustia vielä kerran, hymyillen. "Lähdetään. Voimme kertoa sinulle lisää kun kävelemme."

Dust & Akame

Dust seisoi paikallaan Ginin puhuessa. Se kuunteli toisen sanoja, ja nyökkäili sopivissa kohdissa. Kun GIn ilmoitti ottavansa hänet mukaansa, Dust puri huomaamattomasti hampaitaan yhteen. Pahus...tästä Kurokage ei pidä...hän varmaan luulee, että pakenin. Dust ajatteli mielessään, mutta nyökkäsi sitten viimeisille sanoille. "Se sopii minulle hyvin. En tunne täällä alueita vielä kovin hyvin." Dust vastasi. Tai oikeastaanhan tiedän tasan tarkkaan missä tukikohtanne sijaitsee, ja paikat ovat minulle kaikkea muuta kuin vieraita.. Dust korjasi mielessään, muttei sanonut mitään, vaan lähti seuraamaan liikkeelle lähtenyttä Giniä, hymyillen tuolle pikaisesti takaisin.

Akame tarkkaili Dustia koko ajan, muttei huomannut mitään sen epäilyttävämpää. Kishu pisti kuitenkin merkille mustan uroksen leukaperien kiristymisen, muttei ajatellut siitä sen enempää. Kuka tahansa olisi hiukan jännittynyt tavatessaan Ginin ensimmäistä kertaa. Akame katsoi, kun Dust lähti liikkeelle akitan perässä, ja hölkkäsi sitten Ginin rinnalle tuon sanojen jälkeen. Dust vilkaisi ohimenevää Akamea, mutta pysytteli hiljaa. Se tarkkaili kaksikkoa tiukasti takaa.

"He eivät toivottavasti ole kovin kaukana." Akame sanoi Ginille. "Edetään vielä muutama kilometri, ja jos merkkejä ei löydy, palataan takaisin." Kishu ehdotti.

Gin
Vanha akita nyökkäsi Akamelle ja katseli ympärilleen. Hän ei aistinut muita koiria, mutta tiesi että ninjakoirat olivat piiloutumisen mestareita. Aina silloin tällöin Gin kääntyi katsomaan Dustia, varmistaakseen ettei toinen yrittänyt mitään. Hopeaturkki tiesi vallan hyvin ettei Dust ollut tullut liittymään heihin ja aikoi pitää huolen siitä ettei hän pääsisi alpeille. Gin katsoi eteenpäin.
"Hän on epäilyttävä. Hän ei saa päästä tukikohtaamme." Gin sanoi Akamelle hiljaa ja käveli hitaasti eteenpäin.

Dust & Akame

Kishu oli samaa mieltä Ginin kanssa, ja nyökkäsi pienesti. "Ei mennyt minuunkaan läpi, että hän vain esittäisi seuraavansa minua näin pitkälle. Hän on takuulla vakooja, tai murhaaja." Akame kuiskasi, ja vilkaisi taaksensa. Dust hermostui kaksikon juttelusta, ja taaksevilkuilusta. Tummaturkki ei erottanut noiden sanoja, mutta tajusi, ettei hän ollutkaan vakuuttanut Giniä niin hyvin, kuin oli luullut. Dustin teki mieli häipyä, mutta valkoturkkinen ninja olisi liian nopea. Ainoa mahdollisuus olisi vain tehdä se huomaamatta, mutta Dust mietiskeli, miten se onnistuisi. Hän ei saisi rikkoa Ohun ylimistöön kuuluvien sotureiden luottamusta nyt, kun oli päässyt siihen edes vähän käsiksi.

Dust päätti pysähtyä. Se ei antaisi pompotella itseään, sillä liika mielistelykin olisi epäilyttävää. "Näen, ettette puhu minulle totta." Dust totesi ykskantaan. Akame pysähtyi äänen kuullessaan, ja vilkaisi sitten Giniä. "Mitä aiotte tehdä minulle? Tiedän, ettet luota minuun, Gin-herra." Dust jatkoi, ja jäi sitten seisomaan hiljaa aloilleen.

Gin
Hopeaturkki pysähtyi ja oli hetken hiljaa. Hän ei ollut täysin varma, mitä tehdä. Joten Gin kääntyi ja katsoi Dustia, hymyillen pienesti.
"Aluksi, en koskaan luota uusiin tuttavuuksiin täysin, mutta lämpenen heille pian." Gin sanoi. Hän ei osannut arvioida mitä Dustin mielessä liikkui tämän mustien silmien takia. Yleensä hän pystyi lukemaan toisten aikeita katsomalla heitä silmiin, mutta Dust olikin eri asia. "Älä hätäile, menemme vain tapaamaan Akamen ystäviä ja lähdemme sitten takaisin." Gin kertoi Dustille. Se oli kaikki täyttä totta. Gin ei kuitenkaan maininnut sitä että halusi tarkkailla tummasilmää enemmän.

Dust & Akame

Mustasilmäinen jähmettyi, kun Gin alkoi puhua. Toisen sanat kuulostivat epäjohdonmukaisilta mustaturkin mielestä, johtuen siitä, että Dust yritti löytää sanoista jotain vivahdetta valehtelusta. Akitan silmät kuitenkin näyttivät vilpittömiltä, ja Dust hymyili takaisin. Hymy oli kireää, mutta edelleen ilmeettömät silmät olivat uroksen pelastus - hymy näytti aidommalta kuin olikaan. Uros nyökkäsi, ja lähti sitten seuraamaan kaksikkoa uudelleen.

Akame ei kommentoinut kaksikon sananvaihtoa mitenkään, vaan jatkoi etenemistään. Kishu laski päätään lähemmäs maata, ja imi kirsuunsa kaikki mahdolliset tuoksut joita sai. Hetken aikaa kuljeskeltuaan siksakia, Akame löysi vahvemman tuoksun, ja lähti määrätietoisemmin seuraamaan sitä. "Taisin löytää jotain.." Kishu sanoi, ja jähmettyi paikoilleen. Pian Akame lähti etenemään todella nopeasti metsään, kadoten pian näkyvistä. Dust hämmentyi kishun liikkumisvauhdista, mutta samassa tajusi tilaisuutensa tulleen. Nyt voin häipyä... Mustasilmäinen ajatteli. Riskeeraisiko hän akitan luottamuksen näin, ja palaisi Kurokagen luo? Vai olisiko koirasusi sittenkin tyytyväisempi, jos tummaturkki olisi päässyt Ohun joukkoihin.

Juuri, kun Dust jännitti lihaksensa kadotakseen paikalta, Akame tuli takaisin, ja katkaisi pakosuunnittelun. "Löysin heidät." Akame sanoi Ginille, ja käänsi katseensa metsään päin. Pian neljä ketterän näköistä, valkoista ninjakoiraa loikki taidokkaasti lumihangen poikki heidän luokseen. Nuo kumarsivat Ginille, ja katsoivat sitten Akameen. "Palveluksessanne jälleen, Akame-san." Igat ilmoittivat.

Gin
Hopeaturkki katsoi Akamen perään, kun tämä lähti etsimään Igoja. Silmäkulmastaan, Gin huomasi että Dustin lihakset jännittyivät, mutta tämä ei ehtinyt sanomaan mitään, kun neljä puhtaanvalkoista koiraa saapuivat paikalle. Gin kumarsi toisille takaisin ja katsoi heitä vuoron perään.
"Kuulin Akamelta, että ette halunneet jäädä Shionin luokse." Gin aloitti. "Joten tulimme tänne kysymään, että haluaisitteko lähteä kanssamme takaisin Ohuun?" Gin kysyi. "Siis, mikään pakko ei ole tulla, mutta haluaisin vain tietää." Vanha akita sanoii ja istahti alas. Tämän etujalkaa poltteli taas, mutta akitan ilmeestä ei olisi voinut arvata. Pitää varmaan käydä taas Daisuken luona ja katsoa pystyykö hän tekemään mitään... Gin mietti hiljaa ja katsoi ninjakoiria. Hän piteli myös Dustia silmällä.

Dust & Akame

Dust seurasi hiljaa sivusta keskustelua. Se katseli kiinnostuneena ninjakoiria, ja vertasi noita Akameen. Kuuluivat ilmeisesti samaan yhteisöön, mustaturkki päätteli.

Akame katseli hymyillen ystäviään, jotka vaikuttivat olevan iloisia siitä, että olivat löytäneet mestarinsa. Ginin puhuessa nuo keskittyivät harmaaseen akitaan, ja nyökkäilivät vahvistukseksi toisen sanoille. "Kyllä. Tarkoituksemme oli etsiä teidät käsiimme, mutta emme tienneet Ohun nykyisen tukikohdan sijaintia. On hienoa, että löysittekin meidät!" Yksi igoista puhui. "Shion on hyvä johtaja, mutta sota ja valta ovat sekoittaneet hänen päänsä. Samoin on käynyt Arashille. Emme halua sotia ystäviämme vastaan." Toinen jatkoi, ja Akame nyökkäsi. Se ymmärsi hyvin, mitä toiset tarkoittivat, olihan kishu yrittänyt puhua järkeä pojanpojalleen.

"Nyt meidän on varmaan paras palata Ohuun?" Akame keskeytti hiljaisuuden, ja katsoi akitaa kysyvästi. "Odota, Akame. Meitä saattaa olla enemmänkin. Arashi ja Shion ovat keränneet uusia joukkoja, sillä kaikki alkuperäiset soturit eivät tahtoneet seurata heitä sotien vuoksi." Kolmas iga puhui. Kishu kääntyi, ja kohotti kysyvästi kulmiaan. "Siinä tapauksessa heidät on löydettävä, jos mahdollista. Palataan Ohuun lepäämään, ja lähdetään aamun valjetessa." Akame sanoi, ja igat nyökkäsivät. Kishu katsoi taas Giniä, ja sitten Dustia. Mitä me hänelle teemme, Gin? Akame ajatteli mustasilmäistä tutkiessaan. Toinen ei saisi tietää Ohun nykyistä olinpaikkaa, mutta miten lähettää toinen pois herättämättä Dustin epäilyksiä?

Gin
Gin nyökkäsi Akamelle ja muille ninjakoirille. Samaan aikaan, hän yritti keksiä suunnitelmaa miten estää Dustia löytämästä heidän piilopaikkaansa. Sitten hän sai ajatuksen.
"Selvä. Akame, mene sinä Ohuun edeltä ja ilmoita muille että olemme tulossa." Gin sanoi. "Te pystytte liikkumaan nopeammin kuin minä, joten ehditte Ohuun ennen meitä. Minä tulen Dustin kanssa perässä." Gin sanoi ja sanoi sitten hiljaa Akamelle: "Dust todennäköisesti halusi vakoilla minua, silloin kun olin yksin. Ehkä hänen käytöksensä muuttuu jos minä jään hänen kanssaan yksin." Gin vilkaisi sivusilmällä tummaturkkista Dustia.