What comes around goes around (Kaksinpeli, Lone Wolf)

Shirogetsu

Shirogetsu koitti kovasti tasata hengitystään, mutta ei tuntenut oloaan juuri yhtään paremmaksi. Ainoa ero aikaisempaan tuntui olevan se, ettei hänellä tuntunut olevan mitään jäljellä vatsalaukussaan, ja tuo onnistui kuin onnistuikin antamaan jotain turvaa kuvottavalta näyltä hänen edessään. Vieläkään harmaaturkkinen ei ollut katsonut Raikaan, edes tuon ilmaistessa epävarmuutensa ympäristöstään. Uros ei yksinkertaisesti kehdannut, hän tunsi vain syyllisyyttä kaikesta tapahtuneesta, eikä tuo tunnetila kuin kasvanut jokaisella sekunnilla.

Mitä h*lvettiä olen saanut aikaan? Shirogetsu mietti kuumeisesti, katsellen haikeasti klaanilaisensa mätänevää ruumista edessään. Olen tehnyt ison virheen, ja klaanit ovat miltei sodassa ehkä sen vuoksi. Olen pettänyt omani, pettänyt Shionin... Iga syyllisti itseään mielessään ja murtui miltei kyyneliin sen seurauksena. Epävarmana ja varovaisesti hän otti yhden askeleen ruumista kohti, pysähtyen hetkeksi ikään kuin keräämään voimia loppumatkaa varten. Syvään hengähdettyään Shirogetsu jatkoi miltei yhtä epävarmoin askelin epäkunniakkaan haudan vierelle, mutta näin läheltä hädin tuskin kesti katsoa.

Hän kuuli Raikan kysymyksen, muttei hetkeen näyttänyt laisinkaan reagoivan tuohon. Nartun sanat kaikuivat hänen mielessään kuin suuressa tyhjässä tilassa, harmaiden silmien tarkkaillessa kuvottavaa näkyä uroksen edessä. Kuoleman ja mädän löyhkä oli aivan yhtä sietämätön kuin aikaisemmin, mutta Shirogetsu yritti parhaansa mukaan kestää sitä vaikka aivan löyhkän lähteellä oli. Shirogetsu kurotti toisen tassunsa maahan edessään, pitäen sen hetken aloillaan ja yritti parhaansa valmistautua tulevaa taakkaa varten. Varovaisen oloisesti hän kaivoi hiekkaa haudan ympäriltä, siirtäen sitä ruumista kohti. "En voi jättää häntä, ei näin." Uros viimeinkin vastasi huteralla äänellä takanaan olevalle Raikalle (?), aikeissa haudata toverinsa edes hitusen tätä kunniallisemmin.

Shirogetsu ei sanonut muuta, vaan keskittyi täysin epämiellyttävään, mutta mielestään täysin tarpeelliseen tekoon. Hän ei kehdannut pyytää apua Kogalta, mutta sisimmissään jollain tavoin toivoi että sitä saisi, sillä osa hänestä halusi vain olla mahdollisimman nopeasti kaukana heidän hirvittävästä löydöstään.

Raika

Kogan olotila ei varmaan kauas heittänyt Shirogetsun tuntemasta syyllisyyden ja sekavuuden tunteesta. Tummaturkki oli järkyttynyt siitä, miten paljon he olivatkaan olleet väärässä, ja lietsoneet vihaa niin toisiaan kohtaan, kuin klaanien välille. Raika oli hyvin uskollinen kogille, ja yksi esimerkillisimmistä Arashin alaisista, ja nyt hän vain tiesi, ettei voisi enää katsoa johtajaansa silmiin, kun totuus tulisi ilmi.

Jostain syystä suklaasilmä alkoi pohtia, täytyisikö heidän kertoa löydöksestä kenellekään? Vaikka se saattaisikin ylläpitää vihaa igojen ja kogien välillä, niin entäs sitten? Se ei poistanut sitä tosiasiaa, että Shion oli kieltäytynyt jakamasta parempia alueita heidän kanssaan. Vai voisiko totuus tuoda aselevon? Raika tajusi ajattelevansa villisti eri vaihtoehtoja, joista mikään ei tuntunut tyydyttävältä. Kaikki vain risteili ja poukkoili nartun päässä niin, että sitä alkoi melkein kivistämään kaiken epätietoisuuden vuoksi. Raika ravisteli päätään rajusti, kuin siten saisi ajatukset järjestäytymään, tai häviämään kokonaan. Niin ei kuitenkaan käynyt.

Shirogetsun sanat saivat Raikan jälleen ajattelemaan nykyhetkeä, ja unohtamaan hetkeksi halun keksiä tilanteelle jonkin ratkaisun. Koga tuijotti ilmeettömänä, kun harmaaturkkinen alkoi kauhoa käpälillään hiekkaa edesmenneen laumalaisensa päälle. Jollain käsittämättömällä tavalla Raika tunsi velvollisuudekseen auttaa igaa, vaikka se tuntuikin hiukan vieraalta ajatukselta. Tummaturkki ei kuitenkaan siitä välittänyt, vaan heilautti mustan hiustupsun silmiensä edestä, ja siirtyi Shirogetsua vastapäätä kaivamaan hiekkaa. Vedot olivat hieman huteria ja heikohkoja johtuen nartun kunnosta, mutta sitkeästi Raika jatkoi auttamista sulassa sovussa uroksen rinnalla, joka vielä äskettäin oli ollut hänen pahin vihamiehensä.

Shirogetsu

Harmahtava Iga havaitsi Raikan osallistuvan kaivuuseen huterin liikkein ja tuo sai uroksen pysähtymään hetkeksi. Siinä hetkessä, toisen huteruuden havaitessaan Shirogetsu vasta todella ymmärsi kuinka tarmokkaasti he olivat yrittäneet tappaa toisiaan, ja kuinka paljon Iga itse oli Kogaa satuttanut. Häpeän tunne aaltosi Shirogetsun kehon lävitse, kun hän ajatteli kuinka epäkunniallista ja rämäpäistä tämä kaikki oli jälkikäteen katseltuna. Kogista uros ei ollenkaan pitänyt, mutta hän luuli tehneensä kaiken tähänastisen kunnian ja oikeuden nimissä, vaikka noin ei todellakaan ollut. Oli tunne haluta sanoa jotain, mutta sanoja ei ikinä tullut, vaan hetken päästä Shirogetsu oli jälleen keskittynyt kaivamiseen.

Hitaasti, mutta varmasti ruumis alkoi hautautumaan aikaisempaa paremmin kevyen ja tomuisan hiekan siirtyessä sen päälle yksi tassunliike kerrallaan. Aktiviteetti oli fyysisesti kovin vähäpätöinen, mutta Shirogetsun rasittuneelle ja väsyneelle keholle jokainen liike tuntui itsessään pieneltä ponnistukselta. Vähänkin pöllyävä hiekka likasi kaiken karvan johon vain ulottui ja tassujen kynnet tuntuivat kuin miltäkin keihäänkärjiltä suuressa taistelussa jokaisella kasalla hiekkaa, jonka Shirogetsu sai kaivettua edespäin.

Viimein taakan ollessa ohi, vallitsi hiljaisuus (?). Shirogetsu istui aloillaan, eikä sanonut mitään hänelle ikuisuudelta tuntuneeseen aikaan. Puoliksi kunnioituksesta nyt paremmin haudattua toveriaan kohtaan, ja puoliksi silkasta jatkon epävarmuudesta. Tuolla oli melankolinen, innoton ilme kasvoillaan ja hän vain tuijotti maahan edessään, aina ajoittain vaihtaen katseensa kohdetta hitusen. Kuolleen löyhkä oli vähentynyt ruumiin ollessa paremmin peitetty, mutta ilmassa silti leijui vähintäänkin epämielyttävä haju joka vain lisäsi kaltaiseensa ilmapiiriin.

Lopulta Shirogetsu sai kerättyä itsensä kasaan sanoja varten: "Sanoit kertoneesi Arashille?" Kuului kysymys niin innottomalla äänellä, että sitä voisi jopa kutsua elottomaksi. Harmaat silmät kohdistuivat Raikan suuntaan, mutta Shirogetsun pää ei juurikaan liikkunut katseen mukana, vaan pysyi aloillaan ja näin uroksen kasvot kohtasivat alaviistossa enemmänkin maan toisen sijaan. Iga jatkoi tätä tuijotusta silmäkulmastaan hetken ajan, kunnes tuon katse putosi takaisin maan pinnalle. "Olemme niin pahassa liemessä..." Shirogetsu jatkoi, huokaisten syvään heti sanottavansa perään. Hän ei nähnyt tilanteesta mitään ulospääsyä, yhä ruumiin näystä masentuneena.

Raika

Raika jatkoi kuin kone, vaikka väsymys tuntui vievän voimat niin, että narttu tunsi päänsä olevan pyörällä, ja pahan olon tunteen ryömivän vatsan pohjalla ikävästi. Ilmassa leijuva löyhkä ei helpottanut oloa yhtään, ja Raika tunsi välillä kehonsa miltei huutavan puhtaampaa ilmaa. Narttu ei kuitenkaan antanut tuumaakaan periksi, vaikka hiekka sotki sen turkin rintaa ja vatsaa myöten, putoillen pölypilven mukana myös kasvoille ja tuhrien mustan harjaksen tummanharmaan rusehtavaksi.

Kun urakka oli ohi, narttu vetäytyi parin askeleen verran jalat täristen, ja hengitti raskaasti. Raika piti kuitenkin suunsa kiinni, ja yritti peittää väsymyksensä Shirogetsulta niin hyvin kuin vain kykeni. Edelleenkään se ei tahtonut näyttää heikentyneeltä toisen silmissä, vaikka varmasti se olikin lähes ainoa ominaisuus, mitä kogasta kykeni tällä hetkellä näkemään. Narttu ei edes suostunut istumaan, vaikka harmaaturkki itse tekikin niin. Raika ei katsonut igaan, vaan edelleen hieman epäuskoisena tuijotti heidän juuri peittelemäänsä hautaa.

Shirogetsun kysymys rikkoi hiljaisuuden, ja sai kogan hieman värähtämään. Raika käänsi korvansa toisen suuntaan, ja sanomatta mitään nyökkäsi kevyesti, tuskin huomattavasti. Kunpa en olisi tehnyt sitä....olisi pitänyt vain sanoa, etten tiedä asiasta mitään...nyt typerät, omat olettamukseni ovat tuoneet klaaneille turhaan lisää ongelmia. Raika rankaisi itseään mielessään, ja ummisti hetkeksi silmänsä, painaen korvansa igan suunnasta tiukasti vasten niskaa. "Ja Shion tietää myös..." Narttu lisäsi säröilevällä äänellä, enemmänkin olettamuksena kuin kysymyksenä. Niinhän Shirogetsu oli jonkin aikaa sitten hänelle jo todennut.

Shirogetsu

Iga hädin tuskin reagoi Raikan sanoihin, tuon mainitsema seikka ei suinkaan ollut mikään salaisuus enää ja he molemmat varmasti ymmärsivät tilanteen totisuuden. Shirogetsu tunsi olevansa henkisesti aivan ontto, hänellä ei tuntunut olevan emotionaalisia resursseja jäljellä ja sen saattoi nähdä aivan päältäpäin.

Me molemmat pahensimme tilannetta, vaikka yritimme vain auttaa omiamme... ? Shirogetsu tuumi, tapahtumien kulun silkan ironisuuden laskeutuessa hitaasti hänen päälleen, kuin lumihiutaleet tuulettomana talviyönä. "Heh..." Uros naurahti kevyesti, mutta eleessä ei ollut todellista huumoria, vaan enemmänkin pientä hysteriaa.

Pienenpieni hymy oli kohonnut harmahtavan Igan kasvoille, mutta silmänräpäyksessä tuo oli kadonnut ja eleetön olemus oli palannut. "Mitäs nyt?" Uros puolestaan kysyi, peilaten Raikan aikaisempaa kysymystä. Shirogetsu oli vain kadoksissa ja toimeton tämän kaiken seurauksena.

Raika

Narttu ei lainkaan osannut kertoa vastausta kysymykseen, jonka hän itsekin oli vähän aikaa sitten esittänyt. Raika vain pudisteli päätään hajamielisenä, yhä hieman poissaolevalta vaikuttava katse silmissään. Juuri nyt koga vain toivoi olevansa poissa, jossain muualla. Raika ei varmaan koskaan ollut toivonut niin paljoa olevansa joku aivan toinen, tapauksen ulkopuolinen henkilö. Epävarmus hyökkäsi joka suunnasta, syöden järkeviä ajatuksia juuri, kun niitä alkoi hiljakseen muodostua. Raika yritti väkisinkin keksiä jotain, selkiyttää ajatuksiaan, ja niinpä hän koetti vajota tuttuun mielen tyyneyteen, jota hänelle ninjana oli opetettu.

"Ehkä...." Raika aloitti, tuskin kuuluvalla äänellä. Koga selvitti ääntään pienellä rykäisyllä, jatkaen sitten hennolla äänellä:"...ehkä vain...pidetään matalaa profiilia hetken aikaa...mietitään tilannetta." Koga sanoi, ja pohdiskeli sanojensa kuulostavan täysin typeriltä ja sisällöttömiltä. Muuta Raika ei vain tässä vaiheessa kyennyt keksimään.

Tilanteen järkyttämä Raika onnistui nyt pikkuhiljaa, pala palalta kokoamaan mieltään kasaan, ja shokkivaiheen hiipuessa, alkoi narttu tuntea melko voimakasta kipua ympäri kehoaan. Kogan jalat muljahtivat tämän alta, ja keho vääntelehti kivusta, kun tummaturkki teki kaikkensa pysyäkseen jaloillaan. Raika kuuli kovaa suhinaa korvissaan hetken aikaa, kun tämä hammasta purren taisteli maahan vajoamista vastaan niin kauan, että veren rautainen katku kirposi kielelle. Ei nyt... Narttu ajatteli hädissään, mustien ja valkoisten valopilkkujen tanssahdellessa näkökentässä. Raikan suusta pääsi vain tuskastunut huokaisu, kun tämän oli pakko antaa kivulle periksi, ja lysähtää maahan makaamaan työläästi hengittäen. Jotenkin suklaasilmä kuitenkin onnistui pysymään tajuissaan, tuijottaen kiinteää, liikahtamatonta pistettä suoraan edessään, joka sattui sillä hetkellä olemaan Shirogetsu.

Shirogetsu

Uros ei alkuun ollut laisinkaan vakuuttunut Raikan vastauksesta. Toisen puheen hitaus ja selvä epävarmuus eivät tuoneet yhtään toivoa hänelle. Shirogetsun olemus muuttui edes hitusen vasta kogan alkaessa kamppailemaan kehonsa rasitusta vastaan, ja harmaaturkkinen kiinnitti katseensa jälleen narttuun. Yhä haikean oloisena, Shirogetsu seurasi katseellaan Raikan romahtaessa maahan. Kehon tuntema jännitys tästä kaikesta alkoi heikentymään ja Shirogetsu alkoi itsekin tuntemaan kivun palautuvan paljon aikaisempaa voimakkaampana, erityisesti aikaisemmin haavoittuneen reiden alueella.

Kivun ja rasituksen aalto lähetti ajatukset jälleen liikkeelle, Shirogetsun puriessa hammasta ja koittaessa parhaansa pysyä pystyssä. Tuo oli vaikeaa kivun takia, mutta jalat pitivät. Päässään hän kelasi Raikan sanoja, yrittäen löytää jotain hyvää niistä. Mietitään tilannetta... ? Shion ja Arashi molemmat tietävät, mitään ei ole tehtävissä... Vai onko sittenkään? Harmaasilmäinen pohti, näyttäen nyt kipua kasvoillaan, aikaisemman totisuuden ja alakuloisuuden kadotessa. Raikaa tarkkaillessaan, Shirogetsu halusi puhua, sanoa ja ehdottaa monta asiaa, mutta hänen suunsa pysyi vielä kiinni. Uros ajatteli vain sitä, miten paljon tunsi olevansa vastuussa tästä kaikesta ja hitaasti, mutta varmasti hän alkoi uskomaan johonkin oljenkorteen ja ratkaisuun asioiden korjaamiseksi.

Yllättäen Shirogetsu palasi takaisin nykyhetkeen ja tajusi yhä tuijottavansa maassa makaavaa Raikaa (?). "P- ... Pystymmekö me tekemään mitään, korjaamaan tämän?" Shirogetsu sai lopulta kysyttyä, vaikkakin pienellä vaikeudella. Hän tunsi miltei uskovansa johonkin ratkaisuun, mutta tarvitsi jonkun muunkin mielipiteen ja ainoa joka sen voisi antaa oli Raika, sillä kummankin klaanin välillä vain he kaksi tiesivät vartijan kohtalosta. Kuinka ironista olikaan, että Shirogetsun tähänastinen verivihollinen vaikutti olevan hänen ainoa apunsa.

Raika

Tummaturkki tunsi vähäisen, jäljellä olevan voiman virtaavan hitaasti takaisin kehoon makuuasennossa ollessaan, ja pikkuhiljaa myös maailma keinui aikaisempaa vähemmän ympärillä. Raika uskaltautui kohottamaan hieman päätään, ja hetken pitkään ja tasaisesti muutamaan kertaan hengiteltyään kykeni nousemaan istuma-asentoon. Koga ravisti turkkiaan, tosin enimmät tomut vain melko kevyesti, ettei saisi päätään uudelleen pyörälle itse aiheutetusti. Sitten suklaiset silmät liikahtivat nopeasti takaisin harmaaturkkiin, joka näytti pohdiskelevan jotain mielessään.

Shirogetsun kysymys ei yhtään helpottanut Raikan oloa, joka tunsi itsensä täysin tyhjiin imetyksi kaikesta kekseliäisyydestään. Narttu toivoi, että olisi pystynyt vastaamaan helposti uroksen kysymykseen, mutta tyhjyys vain velloi pään sisällä, tarjoamatta minkäänlaista ratkaisua tai valonpilkahdusta tähän peruuttamattomalta vaikuttavaan tilanteeseen. Raika tuijotti yhä igaa täysin hiljaa, ja pudisti sitten pienesti päätään. "Minä...en osaa sanoa." Narttu totesi, vaikka uroksen sanoja makusteltuaan saikin jonkinlaista pientä samankaltaista toivon tunnetta ajatellessaan, että ehkä tilanteelle saattaisi sittenkin kyetä tekemään jotakin. "Täytyy olla jokin keino..." Narttu jatkoi, enemmänkin itsekseen, kuin kohdistaen sanojaan harmaaturkille. "Minun pitää...miettiä asioita.." Raika sanoi lopuksi, ja otti sitten muutaman askeleen poispäin uroksesta. Koga tunsi niin valtavan suurta väsymystä ja kipua kehossaan, että tahtoi vain sulkea kaikki raskaat ajatukset ulkopuolelle, levätä kunnolla, ja miettiä sitten asioita uudestaan.

// Alkaisiko tämä peli lähestyä loppuaan? (: //

Shirogetsu

Shirogetsu kohotti hieman päätään reaktiona Raikan sanoihin. Jokin keino... Kogan sanat kaikuivat uroksen mielessä. Meidän kahden välillä, ehkä? Hän tuumi, silmäillen Raikaa hitusen epäilevän oloisena. Narttu ei suinkaan ollut Shirogetsun luotettavien listalla, vaan oli ollut tähän asti kirjaimellinen verivihollinen, mutta silti tuo oli samassa jamassa hänen kanssaan ja mahdollinen apu asioiden korjaamiseksi, kai kogakoira itsekin halusi tuota?

"... Selvä." Shirogetsu lopulta vastasi. Harmaat silmät havaitsivat Raikan liikkeet, jotka viittasivat toisen aikeisiin poistua. Havainnon seurauksena uros tunsi halua puhua vielä suunnitelman kehittämisestä, tapaamisesta jatkossa, pyytää edes anteeksi tästä kaikesta, mutta tuon suu ei auennut enää laisinkaan. Väsymys oli todellakin saavuttamassa hänet, eikä Shirogetsukaan malttanut päästä lepäämään.

Hetken aikaa vielä, Shirogetsu katsoi uutta, odottamatonta ja epävarmaa liittolaistaan, kuin yrittäen vielä kerran laskea toisen arvon uudestaan tässä kaikessa. Pienen nyökkäyksen kaltaisen, hyvästinä toimivan eleen saattelemana mutta sanaakaan sanomatta hän rikkoi katsekontaktinsa, kääntyen sitten poispäin toisesta. Harmaaturkilla ei ollut vieläkään varmuutta siitä, missä he olivat, mutta hän uskoi pystyvänsä löytämään tien takaisin kotiin. Shirogetsu alkoi astelemaan poispäin aiempaa epävarmoin askelin, jättäen Raikan yksin rikospaikalle (?).

// Shirogetsu poistuu  //

// Joo, olisikohan se siinä. Kiitos paljon pelistä! Ei kun vain jatkoa suunnittelmaan. x) //

Raika

Raika oli huojentunut siitä, että Shirogetsu hyväksyi hänen ratkaisunsa jättää toistaiseksi asia sikseen. Narttu tunsi niin valtavaa väsymystä, ettei olisi enää kauaa pysynyt tolpillaan. Koga nyökkäsi toiselle takaisin, varma ilme kasvoillaan, mutta heti kun Raika käänsi katseensa poispäin, se muuttui murheelliseksi. Koga lähti askeltamaan takaisin päin heidän ensimmäistä kohtaamispaikkaansa kohden, sillä hän oli hukannut veitsensä, ja sen oli löydyttävä. Raika ei millään olisi jaksanut etsiä sitä enää, mutta sen oli pakko.

Kun Raika saapui takaisin, häntä vastassa oli huolestuneen näköinen koga. "Raika!" Tämä huudahti, ja juoksi nartun luo. "Mitä tapahtui? Tekivätkö igat tämän?" Tuo kyseli, mutta Raika vain pudisteli päätään. "Se oli Kurokagen alaisia." Narttu valehteli, sillä ei millään jaksaisi alkaa selittelemään asiaa igasta, ja sitä paitsi he olivat Shirogetsun kanssa sopineet selvittävänsä asian ensin kaksin. Toinen ei onneksi kysynyt enempää, mutta veti pian esiin jotain, jonka narttu tunnisti rakkaaksi aseekseen. "Löysin tämän, ja huolestuin toden teolla. Onneksi olet kunnossa!" Raika katsoi kiitollisena laumatoveriaan, tarttuen sitte veitseensä. "Otatko seuraavan vahtivuoron? Minun on pakko mennä lepäämään.." Narttu pyysi. "Tottakai. Mene ihmeessä, minä pärjään kyllä." Koga vastasi, ja Raika nyökkäsi toiselle, lähtien sitten hitaasti askeltamaan takaisin lauman lepopaikkaa kohden.

// Raika poistuu, kiitos! //