It feels like it was only yesterday (Kaksinpeli, Lone Wolf)

Raika

Työnarkomaanina tunnettu Raika oli jälleen kerran ottanut hoitaakseen yhden vuoron vartijana. Vaikka monet yrittivät saada häntä jäämään vielä lepäämään, ei koga ollut ottanut toisten huolta kuuleviin korviinsa. Raika tunsi vielä kehossaan hänen ja Shirogetsun aikaisemman kamppailun. Osa lihaksista tuntui vielä hieman kipeiltä, ja syvimmistä haavoista osa kaipasi vielä aikaa peittyäkseen. Silti Raika ei tahtonut jäädä enää aloilleen. Hän kaipasi omaa rauhaa ja mahdollisuutta harjoittaa itseään, sillä lepojakso tuntui enemmänkin vain rasittavan ja aiheuttavan stressiä. Raikan pahin pelko saattoikin olla juuri toimintakyvyttömäksi joutuminen. Narttu ei tahtonut olla hyödytön.

Kun Raika oli palannut takaisin toisten luo taisteltuaan igan kanssa, oli hän selittänyt ulkomuotonsa syyn Kurokagen alaisten hyökkäyksellä. Epävakaiden aikojen vuoksi kukaan ei kyseenalaistanut hänen tarinaansa, ja Raika välttyi lisäkysymyksiltä. Tuona aikana, kun hän oli niin sanotusti sairaslomalla, pohti Raika uudelleen suhtautumistaan Shirogetsuun, muttei saanut ainoatakaan järkevää mielipidettä aikaiseksi päässään. Se hämmensi narttua syvästi, mutta koga oli kuitenkin varma siitä, että pohjaton viha ja aggressio igaklaanilaista kohtaan oli hälventynyt, ja tilalla oli kasa kysymysmerkkejä.

Ei ollut myöskään sattumaa, että Raika oli ottanut vartioitavakseen tietyn alueen rajalta. Koga tunsi polttavan palavaa halua tutkia taistelutannerta, josta he olivat löytäneet mystisesti kadonneen igan ruumiin. Jotain vihjeitähän sieltä oli löydyttävä, mutta viime kerralla Raikalla ei ollut mahdollisuuksia etsiä niitä. Tummaturkki rutisti asettaan hampaidensa välissä toivoen, ettei paikalle saapuisi ketään ylimääräistä. Narttu ei uskonut osaavansa selittää uskottavasti, miksi oli poikennut vartiointipaikaltaan, ja klaanien välisten kaunojen vuoksi ei voisi ottaa mitään riskejä.

Väsymys tuntui iskevän vielä toipilaana olevaan Raikaan normaalia nopeammin, mutta koga ei hellittänyt levätäkseen. Nartusta tuntui, kuin jokin olisi kiskonut häntä pakonomaisesti eteenpäin. Suklaiset silmät tutkivat ympäristöä Raikan edetessä, ja koga oli melko varma suunnasta, sillä oli yrittänyt painaa sen mieleensä viime kerran jälkeen palatessaan takaisin. Tummaturkin täytyi hieman hidastaa vauhtia, kun kurkussa alkoi tuntua poltetta ja silmissä pyöriä mustia pisteitä. Ei nyt.. Raika ajatteli, ravistellen päätään. Hetken katseltuaan ympärilleen, pysähtyi koga aloilleen ja tajusi, että oli saapunut määränpäähänsä.

Shirogetsu

Lähellä Raikan sijaintia, aivan klaanien jakaman rajan toisella puolen oli kaksi valkeaa, pimeydestä eroavaa hahmoa. "Oletko varma tästä, Shirogetsu?" Vaaleampi noista kysyi. Shirogetsu ei kääntynyt katsomaan toisen hahmon suuntaan, vaan piti katseensa metsässä hänen edessään. Puut olivat harvinaisen hiljaiset sillä tuuli ei noita koetellut, eikä yön muitakaan ääniä tuntunut juuri kuuluvan. "Täysin." Shirogetsu vastasi varman, mutta neutraalin oloisena. Vaaleampi hahmo, Igan klaanilainen, näytti hakevan sanojaan hetken aikaa. "Tämä on aika epätavallista... Olet täällä niin usein, tiedustelemassa? Eikö jonkun muun pitäisi tehdä tämä homma?" Tuo kysyi Shirogetsulta, hämmästyneen oloisena. Shirogetsu vilkaisi silmäkulmastaan seuralaiseensa, muttei kääntynyt kohtaamaan tuota. "Se on tärkeää ja hallussa, vakuutan sen. Sinun tulee vain pitää huoli omasta tehtävästäsi." Shirogetsu vastasi finaalisuus äänessään, hän ei aikoisi keskustella asiasta.

Sen enempää sanomatta, Shirogetsu aloitti matkansa suoraan rajan ylitse jo useampaan kertaan viime aikoina. Jälkeensä uros jätti yhä hämmästyneen toverinsa, joka kuitenkin palasi pian rajan vartioinnin tehtäviinsä. Shirogetsu kulki määrätietoisesti, kiinnittäen huomiota ympäristönsä hajuihin ja ääniin. Kogien reviirillä liikkuminen, erityisesti toistuva sellainen, oli vaarallista ja kaiken lisäksi kiellettyä Igoille. Shirogetsu silti riskeerasi oman turvallisuutensa, sekä veljensä Shionin luottamuksen. Hän ei halunnut ajatella tuota, vaan uskoa vain että syy oli riittävä. Kun Shirogetsu oli vielä tietämätön kadonneen rajavartijan kohtalosta, hän halusi epätoivoisesti vastauksia. Nyt hän tiesi tuon kohtalon, mutta haluttuja vastauksia kysymyksiin oli vain entistä enemmän. Tuon johdosta harmaaturkki oli uhmannut rajojen koskemattomuutta salassa ja toivotussa harmittomuudessa, saadakseen vain mahdollisuuden selvittää jäljellä olevat mysteerit klaanilaisensa kuoleman ympärillä.

Shirogetsu oli vaihtanut liikkumisensa oksistoon ja nyt lähestyi aluetta, josta oli ruumiin löytänyt Raikan kanssa tapellessaan. Aikaisempien tapahtumien kelaaminen nosti häpeän tunteen, kun uros jälleen kerran kritisoi itseään epäonnistumisestaan, erehtymisestään. Hän toivoi pystyvänsä jotenkin korjaamaan tämän kaiken, ehkä hyvittää Raikallekin tapahtuneen. Narttu oli Koga, mutta viaton kaiken jälkeen. Shirogetsun mielessä, tapahtuneet virheet, syyttely, tuominta, olivat epäkunniakkaita hänen asemassaan olevalle Igalle.

Raika

Narttu tarkisti ensin selustansa huolella, ettei vain kukaan ollut seurannut tai vakoillut häntä. Kun koga oli varma siitä, että oli yksin, pudottautui tummaturkkinen ääneti oksistosta maan kamaralle, ja lähestyi hautaa, johon karmean kohtalon kokenut iga oli peitelty. Narttu laski veitsensä odottamaan vähän matkan päähän saadakseen leukansa vapaiksi, muttei mennyt liian kauas, jos joutuisi sitä käyttämään.

Koga ei voinut olla vilkuilematta hieman hermostuneena ympärillen. Raika lähestyi aavistuksen matalana hautaa, ja yritti sitten tutkailla sen ympäristöä johtolankojen toivossa. Aikaisempi, järkyttävän ummehtunut kuoleman haju oli hautautunut ruumiin mukana tiiviin maakerroksen alle, joten Raika uskalsi imeä keuhkoihinsa ympäristön tuoksuja joutumatta pelkäämään, että oksentaisi. Suklaiset silmät haravoivat ympäristöä, ja Raika huomasi kiirehtivänsä. Hän ei selkeästikään tahtonut jäädä kiinni, mutta pysähtyi hetkeksi rauhoittuakseen, jotta häneltä ei jäisi pieninkään yksityiskohta huomaamatta. Raika sulki silmänsä ympäristöään kuulostellen, ja jatkoi sitten tutkimista keskittyneemmin.

Yhtäkkiä Raika tajusi jonkun lähestyvän häntä, ja nartun niskakarvat nousivat pystyyn, ja koga pyörähti salamana ympäri. Tummaturkki katseli oksistoa kuin turvaa hakien, ja katosi sitten paikoiltaan, ilmestyen tukevalle oksalle oranssin eri sävyjä hehkuvien lehvästöjen sekaan. Raika luimisti korvansa, ja odotti, kun valkoturkkinen iga saapui paikalle. Tarkemmin katsottuna se olikin hieman harmahtava, ja narttu tajusi tulijan olevan Shirogetsu. Jännittyneenä tummaturkki liimautui paikoilleen, miettien vaihtoehtojaan. Viimekertaisen kohtaamisen jälkeen Raikalla oli hieman epäselvä kuva siitä, millainen käsitys igalla hänestä oli. Sitten koga tajusi jotain, mikä sai sydämen jättämään lyönnin väliin. Veitsi oli yhä maassa, suoraan näköpiirissä, ja oli vain ajan kysymys, koska Shirogetsu sen huomaisi.

Shirogetsu

Shirogetsu lähestyi lupaavasti aikaisemman tragedian nollapistettä. Hänen ajatuksensa vaihtelivat jatkuvasti, jokaisella edetyllä metrillä. Uros ei ollut varma olisiko tästä reissusta mitään hyötyä, mutta toivoi sillä hetkellä niin yli kaiken. Shirogetsun lopulta saavuttua kohteeseensa, ei hän heti havainnut mitään eroavaa aikaisemmasta, niin syvässä ajatuksessa harmaa Iga oli. Shirogetsu kuitenkin puri hammasta hiljaisessa epämukavuudessa, astellessaan lähemmäs tuota hirveää totuutta piilottavaa hiekkakerrosta.

Hiekan pintaa tarkastellessaan, Iga tajusi ohimennen jonkun käyneen paikan päällä äskettäin. Vaikka havainto hetkellisesti pistikin hieman, Shirogetsu ei ollut loppujen lopuksi kovin häiriintynyt siitä. Hän ei ollut aistinut minkään paikallaoloa ja nojasi epäilyissään Kogien partioon, tai johonkin ulkopuoliseen tekijään. Tämä kaikki kuitenkin muuttui Shirogetsun havaitessa tutun esineen hiekan pinnalla, kauempana olinpaikastaan. Esineen tuttuus sai uroksen jäätymään hetkeksi aloilleen. Hän tiesi täysin mikä se oli: Raikan veitsi. Verrattuna hänen tähänastiseen tahtiinsa, Shirogetsu ampaisi aloiltaan suorastaan hätkähdyttävällä nopeudella, suoraan veistä kohti.

Ninjalle tyypillisen nopeasti ja notkeasti Shirogetsu päätyi veitsen toiselle puolelle, asettaen oikean etujalkansa tassun veitsen kahvan päälle (?), kuin pitääkseen sen aloillaan ja karkaamasta omille teilleen. Shirogetsu oli potkaissut kertaheitolla koko kehonsa toimintaan ja oli virkeimmillään, sekä varuimmillaan sitten taisteltuaan Raikan kanssa viikkoja aikaisemmin. Myös uroksen mieli kävi ylikierroksilla, hänen yrittäessään keksiä ratkaisua veitsen paikallaoloon. Löin sen ryteikköön... Tännekö se päätyi? Ei, ei se mitenkään olisi voinut. Tuo järkeili mielessään veitsen kohtaloa. Kishun pohtiessa toista vaihtoehtoa, hän yllättäen tunsi olonsa aikaisempaa vähemmän yksinäiseksi.

Shirogetsu kohdisti katseensa ympäristöönsä, alkuun maan tasolle ja sitten ylöspäin puiden oksistoon. Harmaat silmät skannasivat kuumeisesti pimeää ympäristöään. Osa Shirogetsusta käski nappaamaan veitsi ja katoamaan ympäristön suojaan tilanteen määrittelemiseksi kuten hänen koulutuksensa oli opettanut, mutta huomattava osa puolestaan halusi jotain... Diplomaattisempaa vaihtoehtoa. Jos tilanne olisi niin, kuin veitsen paikallaolo viittasi, olisi Shirogetsun edes yritettävä neuvotella Raikan kanssa. "Haloo? Minulla on aseesi. Tule esiin, jos olet täällä." Shirogetsu yllättäen julisti hiljaisuuteen ympärillään. Tuon ääni oli jännittynyt ja hieman hektinen, mutta yllättävän tasainen ja yhtenäinen, eikä laisinkaan vihamielinen.

Raika

Raika sadatteli mielessään mokaansa ankarasti, ja tunsi itsensä hyvin typeräksi unohdettuaan tärkeän aseensa niin näkyvälle paikalle. Kogan mielessä käväisi hetken aikaa myös pieni toivonpilkahdus siitä, että ehkä paikalle saapunut Shirogetsu luulisi sen jääneen häneltä heidän viime kertaisen välikohtauksen jäljiltä. Ase oli kuitenkin Raikalle niin tärkeä, ettei koga uskonut harmaaturkin luottavan siihen ajatukseen, ja siksi narttua alkoi hermostuttaa entisestään. Se ei tiennyt, miksi koki sellaista epävarmuutta tilanteesta, mutta edellisen tapaamisen jäljiltä tunteet ja ajatukset olivat yhä niin sekavat, että Raika ei osannut niihin itsekään suhtautua kovin järkevästi.

Kun Shirogetsu asetti käpälänsä yllättäen nartun aseen päälle, oli Raika sillä sekunnilla varma paljastumisestaan. Samalla myös vahva omistushalu ja tunneside veitseen nousivat pintaan jonkun vieraan koskiessa hänen rakkaaseen perintöesineeseensä. Raika luimisti hieman korviaan, ja Shirogetsun huhuillessa oksistoon hänen suuntaansa, ei narttu enää nähnyt syytä piileskelyyn, vaan pudottautui sulavasti oksistosta toisen näkyville.

Raika tunsi sydämensä sykkeen kiihtyvän tämän suklaisten silmien kohdatessa igan harmaat silmät. Nartun katse oli hieman tuima, mutta olemus neutraali eikä aikaisempaan verrattuna lainkaan uhkaava. Tummaturkin katse hakeutui nyt vielä uroksen tassun alla lepäävään veitseen, mutta palasi hitaasti takaisin Shirogetsuun. Raika pelkäsi, ettei toinen luovuttaisi hänen asettaan takaisin, jos luulisi nartun käyttäytyvän vihamielisesti. Koga punnitsi vaihtoehtoja päässään, jopa siihen saakka, että joutuisi ehkä taistelemaan uudestaan igaa vastaan saadakseen omaisuutensa takaisin. Raika kuitenkin toivoi, ettei joutuisi tekemään niin, sillä ei ollut vielä palautunut täysiin voimiinsa. Narttu pysytteli yhä hiljaa, analysoiden uroksen kehonkieltä ja katsetta, ja tuli siihen tulokseen, ettei toinenkaan ollut sen vihamielisempi kuin hänkään.

"Hei." Raika rikkoi viimein hiljaisuuden, muttei kyennyt sanomaan sen enempää. Tilanne tuntui hullulta, sillä heidänhän piti vihata toisiaan, ja laukoa piikitteleviä kommentteja ja pistäviä katseita toistensa suuntaan. Raika ei jostain syystä kuitenkaan enää tuntenut samoin, vaan tunsi enemmänkin halua sopia heidän keskinäiset kaunansa, mikä sekin tuntui aivan päättömältä vaihtoehdolta kaiken tapahtuneen jälkeen.

Shirogetsu

Harmaaturkkinen Iga nielaisi jännityksestä, epävarmana siitä mitä seuraavaksi tapahtuisi, jos yhtikäs mitään. Yllättäen kuitenkin, puiden oksistosta ilmestyi tumma hahmo, jonka Shirogetsu tunsi jo liiankin hyvin. Sanomastaan ja valmistautumisestaan huolimatta, Shirogetsu oli suorastaan yllättynyt ja sanaton Koganartun näkemisestä jälleen kerran. Tilanne vaikutti surrealistiselta näin käytännössä, toisin kuin Shirogetsu oli sen teoriassa kuvitellut. Hetkeen uros ei regoinut, saati hädin tuskin hengitti, vaan tarkkaili vain Raikaa epävarmana.

Raikan tervehdys havahdutti Shirogetsua vähän nykyhetkeen ja hän kokosi itsensä kasaan vastausta varten. "... Hei." Harmaaturkki heitti takaisin hitusen epävarmana. Shirogetsusta tuntui yllättäen kiusalliselta puhua kasvotusten henkilölle, jonka aiemmin luuli virheellisesti olevan verivihollisensa. Hän ei kyennyt pistämään mitään uhkaavaa tai varoittavan totista olemusta pystyyn, jos edes haluaisi. Raikan veitseen kohdistunut katse ei jäänyt huomaamatta Shirogetsulta ja uros itsekin vilkaisi lyhyesti asetta käpälänsä alla. Jonain pienenä rauhan eleenä, Shirogetsu nosti tassunsa pois aseen kahvan päältä, muttei siirtynyt poispäin sen luota. "Sinä... Olet täällä, miksi?" Hän kysyi, mutta sanat eivät ottaneet vaatimuksen tai pahaenteisen kuulustelun laatua, vaan neutraalin ja miltei jopa tuttavallisen sävyn. Shirogetsu toivoi Raikan olevan paikalla totuuden perässä kuin hän itsekin, muttei halunnut paljastaa kaikkia korttejaan ennenaikaisesti.

Raika

Koganarttu pysytteli liikkumatta paikoillaan, odottaen Shirogetsun reaktiota hänen ilmaantumiseensa. Toinen näytti melko hämmentyneeltä, ehkä jopa epävarmalta, mutta samat tuntemukset olivat luettavissa myös Raikan eleistä, vaikka tämä kovasti yrittikin niitä peitellä. Harmaaturkin samankaltainen, tervehdykseksi tulkittavissa oleva vastaus sai Raikan pään täysin tyhjäksi, eikä tämä keksinyt enää mitään muuta sanottavaa. Igan nostaessa käpälänsä pois kaksipäisen veitsen päältä, jännittyi kogan keho sadasosasekunnin ajaksi, mutta rentoutui jälleen. Raika pähkäili hetken mielessään, ottaisiko riskin ja syöksyisi kohti veistä saadakseen sen takaisin haltuunsa, mutta koska heidän kahden välillään vallitsi vielä jonkinlainen kireys, ei narttu uskaltanut riskeerata tätä toistaiseksi rauhanomaista kanssakäymistä tekemällä hätiköityjä ratkaisuja. Niinpä tummaturkki jätti aseensa vielä huomiotta, kohdistaen katseensa takaisin Shirogetsun kasvoihin.

Kun iga viimein rohkeni rikkoa hijaisuuden tiedustelemalla Raikan syytä liikuskella alueella, käänsi koga katseensa sivuun. Jostain syystä tilanteesta johtuva painostava tunne ja epävarmuus hälvenivät hiukan, eikä Raika voinut olla hymyilemättä pienesti itsekseen. Tummaturkki arveli Shirogetsun olevan hyvinkin tietoinen hänen motiiveistaan, eikä Raika epäillyt hetkeäkään, etteikö igalla olleet samat aikeet mielessään. Koottuaan kasvoilleen jälleen neutraalin ilmeen, hakeutuivat suklaiset silmät jälleen igaan. Äskeinen, pieni varmuuden tunne tuntui yllättäen karisevan, ja Raikan oli vaikea muodostaa vastaustaan takeltelematta. "Minä..halusin selvittää.. mitä täällä oikeasti tapahtui.." Narttu sanoi, saaden jopa hieman painoa viimeisiin sanoihinsa, ja kuulostamaan ne vakuuttavilta. Koga tunsi jälleen jostain syystä hieman jännittyvänsä tuijottaessaan Shirogetsun teräksenharmaisiin silmiin, jotka viime kerralla olivat huokuneet niin paljon henkilökohtaista raivoa häntä kohtaan, mutta joista se kaikki vaikutti nyt olevan hälventynyt.

Shirogetsu

Shirogetsu seurasi tarkkaan Raikan kehonkieltä, eleitä ja reaktioita, yrittäen parhaansa määritellä nartun suhtautumista asioihin. Vaikka tämä koko tilanne oli erittäin epätavallinen, oli Shirogetsu riskeerannutkin epätavallisen paljon ninjan koulutuksensa huomioon ottaen, ja tämä aivan omien jalkojen juuressa lepäävä taisteluveitsi oli aika iso etu vain luovutettavaksi pois. Siksi harmaaturkki oli epätoivoinen pienimmistäkin luottamuksen merkeistä Raikassa. Kuitenkin, Kogan lopullinen selitys tuli Shirogetsulle valtaisana helpotuksena. Optimistisemmat ajatukset lähtivät liikkeelle Shirogetsun päässä, jonkin kompromissin ja avun ollessa nyt realistisempi mahdollisuus kuin ikinä aikaisemmin kadonneen rajavartijan tapauksessa.

Uros halusi miltei välittömästi lähteä vastaamaan, mutta Raikan suklaanruskeiden silmien katseen kohdatessaan, Iga juurtui vähän aloilleen, menettäen henkisen liikevoimansa miltei kokonaan. Tuossa lyhyessä hetkessä Shirogetsu tunsi näkevän kaksi Raikaa yhden paikalla: aikaisemman verivihollisensa ja tämän viattoman nartun, joka ei ikinä mitään pahaa tehnyt. Jo aikaisemmin iskenyt kiusallisuuden tunne valtasi Shirogetsun täysin, nyt häpeän seurassa. Shirogetsu rikkoi katsekontaktin, katsellen epämääräisesti hiekkaista maata edessään. Uroksen suoranaiseksi shokiksi, halu pyytää anteeksi oli suuri, mutta samalla tuntui täysin mahdottomalta ja turhimmalta asialta mitä nyt sanoa. Shirogetsu pohti kuumeisesti miten jatkaa omalta osaltaan järkevästi, yrittäen hakea inspiraatiota veljestään Shionista. "... Tiedät varmaan miksi minäkin olen täällä. Tämä sotku, on edennyt jo aika pitkälle... Jos työskentelisimme yhdessä, voisimme ehkä korjata jotain." Harmaaturkki sai selostettua ajatuksistaan ja kohtalaisen sujuvasti myös.

Harmaiden silmien katse kohdistui jälleen Raikan suuntaan Shirogetsun edetessä puheessaan. "Meidän ei tarvitse olla ystäviä. Yritetään vain tehdä oikein ja jatketaan sitten elämiämme kuin mitään ei olisi tapahtunut... Okei?" Hän lopultakin tarjosi, yrittäen näyttää mahdollisimman neutraalilta ja asialliselta, mutta vaikutti varmasti aivan päältäpäin pakotetun ja epämukavan oloiselta. Hiljaa ja jännittyneenä tuo puri hammasta, Raikan vastausta odotellessaan.

Raika

Koga tunsi hiljaisuuden laskeutuvan heidän välilleen, mikä tuntui jopa kiusalliselta. Raika arveli Shirogetsunkin tuntevan olonsa hieman epämukavaksi, kun he eivät tavanomaiseen tapaansa enää syytelleet kärkkäästi toisia tapahtumista. Tummaturkki ei voinut uskoa, että oli väittänyt igojen tappaneen oman klaanilaisensa lavastaakseen kogat syyllisiksi, ja siten motiivin aloittaa sota heidän välillään. Raika suorastaan häpesi, miten olikaan uskonut sokeasti sen olevan ainoa oikea totuus, ja siten sumentanut silmänsä kaikilta muilta ympärillä olevilta vaihtoehdoilta. Suklaasilmä laski myöskin katsettaan hieman alaspäin, kohti varpaitaan, antaen otsatukan valahtaa kasvojen peitoksi.

Kun harmaaturkki alkoi puhua, valpastui koga jälleen, ja nosti päänsä takaisin ylös kuunnellakseen, mitä toisella oli sanottavanaan. Shirogetsun ehdottaessa yhteistyötä asian selvittämiseksi, koki Raika hetken aikaa tuntemuksensa hyvin ristiriitaisiksi. Hän oli oman klaaninsa yksi ryhmänjohtajista, sekä Arashin luotettava alainen, joka teki työnsä tunnollisesti ja täydellä sydämellä. Vastapuolen kanssa veljeily ei tuntunut reilulta, mutta samaan aikaan se tuntui silti ainoalta oikealta ratkaisulta. Ei Shirogetsullakaan ollut varmasti helppoa puuhastella veljensä oikeana kätenä tämän selän takana. Kaikesta huolimatta asia oli ratkaistava, jotta ehkä käsillä olevat vääryydet saataisiin oikaistua. Raikan varmuus kasvoi, kun iga ehdotti, että tapauksen selvittyä he unohtaisivat kaiken ja jatkaisivat, kuin mitään ei olisi ollutkaan.

"Selvä. Tehdään niin." Raika vastasi lopulta, samalla nyökäten ikään kuin vahvistaakseen sanansa. Nyt narttu uskalsi lähestyä Shirogetsua ilman, että herättäisi toisessa epäilyksiä, ja niinpä koga kipitti aseensa luo, ja nappasi sen suuhunsa. Saadessaan rakkaan veitsensä takaisin, tunsi Raika jälleen olevansa tilanteen tasalla, ja nyt täysin varma siitä, että heidän oli tehtävä tämä molempien klaanien yhteisen hyvän vuoksi. Tummaturkki käänsi oitis selkänsä Shirogetsulle, jotta toinen ei kokisi aseeseen tarttumista millään tapaa provosoivana. Se oli jonkinlainen todiste luottamuksesta, sillä viholliselle narttu ei koskaan samanlaisessa tilanteessa kääntäisi selkäänsä. "No, ei kai sitten muu auta kuin alkaa etsimään..jotain." Raika sanoi, vilkaisten sitten kysyvästi sivusilmällä hieman takavasemmalla seisovaan Shirogetsuun.

Shirogetsu

Raikan vastausta odotellessaan, Shirogetsu analysoi jälkeenpäin sanojaan, ja oli miltei itsekin yllättynyt siitä, miten suoraan ja silti järkevästi olikaan sanottavansa muotoillut. Koganartun lopullinen vastaus tuli jälleen helpotuksena Shirogetsulle ja hän pohti mielessään, miten parhaiten hyödyntää kaksikon välistä yhteistyötä totuuden selvittämiseksi.

Helpottuneisuudestaan huolimatta, Shirogetsu tunsi kehonsa luontaisesti jännittyvän hieman, Raikan alkaessa lähestymään häntä. Aselevosta ja rauhallisesta sananvaihdosta huolimatta, lähestyvän Kogan näky oli vähintään hitusen hermostuttava. Uros kuitenkin arvasi oikein Raikan syyn ja siirtyi veitsestä poispäin parilla varovaisella askeleella, kuitenkaan silminnähtävästi perääntymättä. Uros seurasi teräisellä katseellaan, miten Raika poimi aseensa ylös maasta, muttei osannut odottaa tuon kääntyvän poispäin. Aivan millisekunnin ajan Shirogetsu oli hämmentynyt eleestä, mutta tajusi sitten sen tarkoituksen, eikä ollut aivan varma miten reagoida siihen.

Raikan seuraavat sanat jäivät hetkeksi vastaamatta Shirogetsun toimesta, kun hän vain pohti suhtautumistaan narttuun epävarmassa hiljaisuudessa. Harmaaturkki tunsi olonsa jälleen kiusaantuneeksi, sillä hän tunsi halua vastata aikaisempaan eleeseen positiivisesti, kuin olisi Kogalle velkaa tästä kaikesta. Hän ei kuitenkaan eleeseen vastannut ja yritti parhaansa peitellä epämukavuuttaan. "Niin..." Shirogetsu vastasi lopulta Raikalle hieman hiljaisella äänellä. "Mitä uskot tapahtuneen?" Shirogetsu jatkoi lyhyeen vastaukseensa, nyt vähän varmemmalla äänellä. Hän halusi kuulla miltä tapahtumien kulku nartusta näytti ja verrata sitä omiin tietoihinsa.

Raika

Koga aisti toisen eleissä ja puheissa jonkinlaista kiusaantuneisuutta, mutta Raika tunsi olonsa täsmälleen samanlaiseksi, joten se yritti pitää tilanteen mahdollisimman neutraalina, ettei aiheuttaisi lisää epämukavuutta heidän välilleen. Narttu ei katsonut toista silmiin, vaan piti sen sijaan katseensa suoraan edessäpäin, antaen toisen puhua rauhassa.

Harmaaturkin kysymys sai kuitenkin Raikan hieman vaivaantumaan. Aiemmin hänen teoriansa oli ollut igojen salajuoni ja ties mitä muuta typerää, mikä vaikeutti vastaamista ja asioiden järkevää pohtimista. Narttu pyyhkäisi hieman toisella etukäpälällään maata, yrittäen keksiä jotain, mutta pää tuntui lyövän tyhjää. "Ehkä sen täytyi olla jokin ulkopuolinen taho?" Raika sai sanottua, ja tahtoi saman tien läimäistä itseään. Tottakai sen täytyi olla ulkopuolinen, jos kyseessä eivät olleet kogat tai igat. Nopeasti tummaturkki yritti paikat sanomisiaan. "Tarkoitan...voisiko se olla Kurokagen alaiset? He eivät ole paljoakaan liikkuneet täälläpäin, eikä ninjan kiinni saaminen ole helppoa. Ja olisivatko he välittäneet peitellä ruumista, tai olla tekemättä itsestään sen isompaa numeroa?" Koga jatkoi, ja sanojen myötä alkoi tuntea olonsa varmemmaksi. Nyt hän oli saanut sanottua jotain fiksua, joka myös vastasi nartun ajatuksia melko hyvin. Vasta nyt Raika uskaltautui viimein vilkaisemaan Shirogetsuun päin uudelleen, mutta antoi jälleen toiselle tilaa vastata rauhassa kääntämällä katseensa takaisin menosuuntaan, ja lähtien sitten askeltamaan pienellä alueella edestakaisin muka samalla tutkaillen ympäristöä mahdollisten johtolankojen toivossa.

Shirogetsu

Shirogetsu mietti Raikan sanoja, takertumatta juuri mitenkään hänen puheensa alun kankeisuuteen. Nartun järkeilyssä oli perää ja vaikka Kurokagen lauma vaikutti Shirogetsullekin helposti syylliseltä, teon piilottelu tällä tavoin ei tuntunut järkevältä, saati se, että tekijä oli selvästi kykenevä tappamaan ninjakoiran hälyttämättä ketään lähistöltä. "Hmm... Niin..." Shirogetsu vastasi hiljaisesti Kogalle. Hetken ajan hän mietti näitä seikkoja ja seurasi kevyesti Raikaa katseellaan. "Oletko varma, ettei klaanisi tiedä asiasta mitään?" Harmaaturkki kysyi, mutta miltei välittömästi katui sanojensa muotoilua, ajatellen kysymyksen vaikuttavan syyttelevältä tai epäuskoiselta.

"E-en tarkoittanut, että olisitte osallisia... Mutta oletteko huomanneet, kuulleet mitään epätavallista viime aikoina? Tunkeilijoita, muukalaisia? Muita laumoja?" Shirogetsu jatkoi heti vaikkakin hieman kompuroiden, ettei Raika vain ymmärtäisi mitään väärin. Uros puri hieman hammasta potentiaalisen tunaroinnin seurauksena, mutta yritti jatkaa kuin tuota ei olisi edes tapahtunut. Tämä ei kyllä tule olemaan helppoa... Hän totesi mielessään, tästä kaksikon epävakaasta aselevosta ja yhteistyöstä. Kaiken sen sietäminen kuitenkin olisi oikein, jos se vain auttaisi selvittämään tämän sotkun.

Raika

Raika yritti kuumeisesti pitää huomionsa ympäristössä ja tutkailla jopa liiankin tarkkaavaisesti kaikkia mahdollisia johtolankoja. Mitä vain muuta, kuin joutua jakamaan huomiotaan Shirogetsun suuntaan, sillä yhäkin toisen läsnäolo niin sopuisissa merkeissä tuntui jotenkin kiusalliselta, luonnottomalta. Vaikka kogan ajatukset näyttivätkin olevan käsillä olevan tapauksen ympärillä, huusivat ne todellisuudessa koko ajan ristiriitaisina hänen päänsä sisällä, ja saivat tummaturkin pohtimaan jatkuvasti, miten hän käyttäytyisi toisen seurassa mahdollisimman neutraalisti ja antamatta vääriä signaaleja.

Shirogetsun rikkoessa jälleen painostavan hiljaisuuden, keskitti Raika katseensa varovasti toiseen, mutta hapuili silti vähän väliä silmillään ympäristöä kuin jonkinlaista turvaa hakien. Toisen kysymys sai Raikan hieman hätkähtämään sisäisesti, mutta Shirogetsun nopea korjaus sai kogan tuntemaan myös valtavaa kiusallisuutta heidän välillään. Hetken narttu oli ajatellut keskustelujen ajautuvan väärille raiteille ja säikähtänyt igan ryhtyvän taas kyseenalaistamaan kogien syyttömyyttä, joten jonkinlainen helpotuksen tunne vyöryi Raikan ylitse, poistamatta silti kiusallisuuden synnyttämää epämiellyttävää tunnetta.

Raikan oli koottava itsensä uudelleen kyetäkseen vastaamaan Shirogetsun kysymykseen. Narttu käänsi muka pohdiskelevan näköisenä katseensa eteenpäin, ja huokaisi yrittäen miettiä aikaisempia keskusteluja Arashin ja muiden kogien kanssa. Mitään ei kuitenkaan tullut mieleen, ja Raikan oli pudisteltava päätään. "En ole kuullut kenenkään raportoivan mitään. Olen itsekin ollut paljon rajoilla vartioimassa, enkä ole huomannut ylimääräisiä kulkijoita." Koga totesi, ja uskaltautui nyt jälleen katsomaan harmaaturkkia hetken aikaa. Raika varoi sanojansa, ettei toteaisi mitään sellaista, jonka saattaisi käsittää väärin. "Ilmeisesti teidänkään puolellanne ei ole havaittu mitään?" Narttu teki jatkokysymyksen, vaikka se oli sinänsä turha, sillä omalla kysymyksellään Shirogetsu oli jo antanut ymmärtää, etteivät igatkaan olleet nähneet mitään. Raika ei kuitenkaan tahtonut taas pitkää hiljaisuutta heidän välilleen, ja siksi yritti täyttää sitä, vaikkakin hieman ontuvasti.

Shirogetsu

Raikan jatkaminen normaalisti, kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan, sai Igan huokaisemaan helpotuksesta sisäisesti. Uroksen kompurointi sanojensa kanssa oli valitettavasti hänen mielessään vasta ensimmäinen komplikaatio pitkällä listalla tässä kaksikon hyväntahtoisessa salaliitossa. Nartun vastauksesta ei kuitenkaan ollut paljon helpotusta isomman ongelman korjaamiseksi ja vastakysymys sai Shirogetsun seisahtamaan hetkeksi. Hän oli aikeissa vastata miltei välittömästi, mutta pinnalle nousseet ajatukset hänen uskollisuudestaan klaanille ja Shionille olivat sanojen edessä esteenä.

Shirogetsulla ei tuntunut enää olevan syytä olla luottamatta Raikaan, mutta silti klaanin sisäisten asioiden kertominen Kogalle kaikista henkilöistä tuntui suorastaan kriminaaliselta, ottaen huomioon Shirogetsun aseman. Kerron vain ja ainoastaan tarpeelliset asiat, Shion. Minä lupaan. Shirogetsu ajatteli, tuijottaen tyhjästi ja mietteliäästi jonnekin eteensä. "Niin..." Shirogetsun vastaus lopulta kuului, harmaaturkin kohdistaen katseensa jälleen Raikaan, kohdaten tuon suklaanruskeiden silmien katseen (?). "En olisi kai kysynyt muuten." Hän jatkoi, pohtien keinoja viedä tutkimus edespäin tästä pisteestä.

"Mietitään vahvuuksiamme, selvästikin syyllisen täytyy olla ulkopuolinen... Mutta myös joku, joka haluaisi pitää teon salassa." Shirogetsu totesi, vilkaisten surmatun toverinsa haudan suuntaan. "Mutta miksi todisteiden ripeä peittely, onko mahdollista että hän halusikin ruumiin löydettävän?" Uros kyseenalaisti, kääntyen jälleen Raikan suuntaan kysyvän oloisena.

Raika

Koganartun katse kääntyi takaisin eteenpäin. Se ei viitsinyt katsoa Shirogetsua koko ajan, vaikka normaalissa keskustelutilanteessa se olisikin ollut ihan tavallinen tapa. Tämä sen sijaan ei tuntunt tavanomaiselta kommunikoinnilta, joten Raika tunsi olonsa turvallisemmaksi pysytellessään lähempänä mukavuusaluettaan. Shirogetsun vastaus ei yllättänyt narttua, sillä tavallaanhan tämä oli jo tiennyt toisen vastauksen aiempien puheiden perusteella. Raika vilkaisi hetkellisesti uroksen harmaisiin silmiin, nyökäten sitten ja todeten heti perään vaisusti: "Niin."

Kaksikko pujotteli keskustellessaan melko taitavasti kiusallisten kohtien lävitse, ja Raikaa hermostutti koko ajan, milloin heidän menestyksekäs kanssakäyminen juuttuisi umpikujaan, tai ehkä pahimmassa tapauksessa kärjistyisi jälleen molemminpuoliseen syyttelyyn. Jokseenkin koga oli silti melko varma siitä, ettei niin kävisi, mutta tilanteen aiheuttama jännitys sai ajattelemaan toistuvasti pahimpia mahdollisia skenaarioita, vaikka narttu kuinka yritti torjua niitä mielestään. Onneksi Shirogetsu keksi heille jälleen jotain muuta mietittävää, joka sysäsi epäilykset taas hetkeksi taka-alalle.

Raika alkoi pohtimaan kuumeisesti Shirogetsun kysymystä, ja tuli myöskin siihen tulokseen, että jotain epäilyttävää kuviossa oli. "Kurokage vaikuttaa melko kummalliselta vaihtoehdolta siinä mielessä, että emme pärjäisi hänen armeijalleen, vaikka yhdistäisimme voimamme. Miksi hän olisi tahtonut pysyä salassa, kun hän voisi vain marssia metsään ja tuhota meidät kaikki?" Raika totesi ääneen, ehkä hieman varomatta sanojaan, mutta narttu tahtoi tuoda ajatuksensa ilmi sen kummemmin kaunistelematta tai kiertelemättä. Kurokage oli kyllä ilmaissut joskus kiinnostuksensa liittää ninjat riveihinsä, mutta tiesi näiden kallistuvan Ohuun, joten todennäköisesti niin pienten laumojen elämä ei enempää kiinnostanut koirasutta. Sen sijaan...voisiko tämä olla jonkin sortin varoitus hänen suunnaltaan? Jokin ennakkoilmoitus siitä, että pahempaa on luvassa? Pelote? Raika alkoi pohti mielessään. "Tuli kyllä sellainen ajatus vielä mieleen...jos kyseessä on Kurokage, voisiko tämä olla jokin merkki hänen suunnaltaan? Jos hän tahtoo meidän pysyvän koko ajan varpaillamme?" Koga ehdotti, ja tunsi olonsa heti vähän rennommaksi, kun heillä oli jotain puheenaihetta, joka ei viitannut heidän keskinäisiin väleihinsä.

// Anteeksi kauheasti vastailun myöhästyminen jälleen! D: //

Shirogetsu

Shirogetsu kuunteli tarkkaavaisesti Raikan mietteet Kurokagen lauman mahdollisesta osallisuudesta tähän kaikkeen, sekä tuumi itsekin hiljaisesti kyseistä vaihtoehtoa. Kogan jokseenkin varomattomat sanat Kurokagen lauman ylivoimasta näyttivät menevän täysin huomioitta Shirogetsulta, sillä uros ei näyttänyt reagoivan niihin yhtään, mutta todellisuudessa ne iskivät aika arkaan paikkaan Shionin oikealle tassulle, joka tuskin halusi ajatellakaan sitä pahinta skenaariota. Shirogetsu säilytti kuitenkin suurimmalta osin tyyneytensä, harmaiden silmien katseen harhaillessa määränpäättömästi asiasta toiseen ympäristössä, kunnes lopulta kohdistuen takaisin Raikaan, harmaaturkin itsensä kootessa viimein ajatuksensa vastausta varten.

"Kurokage ei minusta vaikuta tyypiltä, joka pysyttelisi hiljaa tällaisesta teosta, saati piilottelisi todisteita... Erityisesti, jos hän haluaisi meidän vielä pelkäävän... " Shirogetsu päätteli ääneen, lopettaen sanansa pieneen huokaukseen. "... Mutta kuka muukaan se sitten voisi olla?" Saapui Igan takaraivossa piilenyt kysymys viimein sanojen muodossa. Shirogetsun ilme oli vaimea ja toinen tuon kulmista nousi hitusen, luoden jokseenkin epätoivoisen kysyvän ilmeen hänen tarkkaillessaan Raikaa, kuin toivoen nartun tuovan jotain tietoa pöydälle, jota hänellä itsellään ei ollut.

Siinä hetkessä kun Shirogetsu odotti vastausta Raikalta, hän saattoi helpotuksekseen tunnistaa kaksikon välisen tilanteen ja jännitteen helpottuneen huomattavasti ja oli syvästi kiitollinen siitä. Kishu saattoi jopa todella uskoa, että tämä vielä epävarma yhteistyö saattaisi johtaa johonkin positiiviseen. Myös aikaisempi katumus ja kiusallinen halu pahoitella tapahtunutta vaikuttivat hälvenneen sen johdosta. Shirogetsusta siis todellakin tuntui, että oli huomattavasti enemmän mahdollisuuksia korjata asiat ja jopa korvata aikaisemmin tehdyt virheet, heidän kummankin osaltaan.

// Hmm.. anteeksi viivästyminen tämän kerran minun puoleltani x) //

Raika

Koganarttu odotteli Shirogetsun vastausta, ja vaikka heidän keskuudessaan vallitsi jälleen hetkellinen hiljaisuus, ei se tuntunut juurikaan kiusalliselta. Raika uskalsi jopa jo pikkuhiljaa rentoutua enemmän kishun seurassa. Vaikka veljeily toisen klaanin jäsenen kanssa tuntui juurikin siltä, ettei koga kunniallisena ninjana noudattanut Arashin asettamia sääntöjä, ei tummaturkki päättänyt juuri nyt kokea siitä syyllisyyttä. Ehkäpä he saisivat tutkimustyönsä tuloksena luotua sopua igojen ja kogien välille? Raika ei kokenut tietenkään tätä ajatusmallia vielä täysin omakseen, olihan hän vihannut niin pitkään igoja ja varsinkin Shirogetsua, joten nartun päänsisäinen maailma oli melko sekaisin juuri nyt. Silti tällaiset vaihtoehdot välähtelivät kogan mielessä, ja ne tuntuivat tuovan toivoa kaiken epävarmuuden keskellä, ja siksi muodostivat hyvän motiivin toimia sillä hetkellä sääntöjen vastaisesti.

Shirogetsun vastaus ei tuonut heille yhtään sen enempää ratkaisuja, ja jätti vain ilmoille jatkokysymyksen, joka painoi myös Raikan mieltä. Narttu myös pelkäsi osittain sitä, että syyllinen olisi ollut sittenkin joku kogista, mutta tähän vaihtoehtoon suklaasilmä ei tahtonut uskoa. Kogien yhteisö oli niin tiivis, että tällainen asia olisi tullut ilmoille jo aikoja sitten. Sitä paitsi, yksikään Arashia ja kogia kunnioitava soturi ei olisi tehnyt sellaista, sillä se olisi ollut vahingollista koko klaanille. Raika päätti työntää tämän vaihtoehdon kokonaan pois mielestään, ja keskittyä miettimään kaikkia mahdollisia ulkopuolisia uhkia.

"Entä, jos tekijä on joku täysin tuntematon..? Japanissa on paljon pienlaumoja, ja se kävisi järkeen, että he olisivat onnistuneet hämäämään vartijoita jotenkin, jos heitä ei ole ollut paljoa." Raika heitti yhden arvauksen ilmoille jälleen heidän spekuloitavakseen. "Silloinkin herää vain kysymys, että miksi? Ja miksi he olisivat haudanneet ruumiin hätäisesti, kun he olisivat voineet jättää sen vain lojumaan ja säästää siten aikaa poistumiseen?" Koga jatkoi arvuuttelua, ja loi sitten kysyvän katseen Shirogetsuun. Raika yllättyi taas jälleen kerran siitä, miten hän näki igan nyt täysin erilaisessa valossa, eikä toisen olemus herättänyt hänessä enää lainkaan aikaisempaa ärtymystä.

Shirogetsu

Kishu-uros kuunteli hartaasti Raikan sanoja, muttei reagoinut noihin hetkeen, katsoi vain mietiskelevän oloisena nartusta hieman sivuun. "Minä..." Hän viimein aloitti vastauksensa, mutta sulki silmänsä hieman päihitetyn oloisena ja huokaisi syvästi. "... En tiedä. En vain tiedä." Jatkui vastaus, Shirogetsun silmien avautuessa hitaasti. Noiden harmaiden silmien katse oli jollain tavoin vaivaantunut ja turhautunut sen seurauksena, ettei Raikalla ollut uroksen toivomia konkreettisia vihjeitä totuuteen. "On potentiaalisesti niin paljon tekijöitä, joista me emme vain tiedä yhtikäs mitään..." Shirogetsu totesi, siirtäen katseensa jälleen seuralaisensa suklaanruskeisiin silmiin (?).

Shirogetsun teki siinä hetkessä mieli sanoa jotain mielestään tärkeää, mutta pohti totisesti sen sanoman järkevyyttä ja tehokkuutta Raikaa tarkkaillessaan. Hetken hiljaisen, mutta sisältä piinallisen mietinnän jälkeen Iga kuitenkin päätti sen olevan tarpeellista kaiken tapahtuneen jälkeen. "Raika." Shirogetsu lausui neutraalisti Kogan nimen ja tunsi välittömästi olonsa oudoksi sen johteesta. Hän ei ikinä ennen kaksikon aselepoa olisi uskonut mainitsevansa nartun nimeä sellaisella äänensävyllä, mutta tässä hän nyt oli, lyömässä kaikki korttinsa pöytään. "Haluan vain korjata tämän koko sotkun... Ymmärthän, että olet ainoa joka voisi minua siinä auttaa, ilman että meidän klaaniemme välit haavoittuvat yhtään entisestään?" Harmaaturkki kysyi, yrittäen parhaansa pitää tyynin ja totisen olemuksen.

Ennen kuin Raika kuitenkaan ehtisi vastata, oli kishu jo jatkamassa: "En ole ylpeä siitä mitä tein tai sanoin sinulle menneessä, mutta toivon vain, että me voimme todella jättää sen taaksemme kunnian nimissä. Jos se on siis minkään arvoista, olen... Pahoillani." Shirogetsu viimeisteli sanottavansa, taistellen sisäisesti sekaisin tuntuvaa ajatusmaailmaansa vastaan, että saisi vain kunnialla viimeistellä sen, minkä pisti epävarmuudestaan huolimatta jo alulle. Nöyrtyminen näin ei tuntunut oikealta samalla kun se tuntui ainoalta oikealta asialta tehdä ja sen saattoi ehkä nähdäkin Shirogetsun sitkeästi ylläpitämästä olemuksesta, joka vaikutti jo vähän ratkeavan liitoksistaan. Vaikka tämän sanoman esille tuominen olikin hankalaa, kishu tunsi välittömästi olonsa paremmaksi ja rentoutuvansa koettelemuksesta. Vaikka hänellä teki luontaisesti mieli kääntää katseensa jälleen sivuun Raikasta, piti uros katsekontaktinsa Raikaan ehjänä (?) vastausta odottaessaan.

Raika

Raika koki hieman turhauttavaksi sen, etteivät he olleet päässeet puusta pitkälle. Kysymyksiä oli paljon, mutta vastauksia he eivät olleet keksineet yhden yhtäkään. Tummaturkki puri kevyesti huultaan, ajatusten risteillessä hänen päässään hullun lailla. Yhtäkään selkeää pätkää Raika ei sieltä onnistunut keräämään, sillä tilanteen luoma paine; salassa toimiminen ja kuuliaisena kogana sääntöjen rikkominen, vihollisen kanssa veljeily ja niin edespäin, saivat suklaasilmän hyvinkin hermostuneeksi.

Raika tunsi ajatustensa melkein törmäävän seinään, kun Shirogetsu otti häneen katsekontaktin, ja alkoi puhutella naarasta. Ei tapaukseen liittyen, ei mitenkään yleisesti, vaan täysin henkilökohtaisesti, osoittaen sanansa vain ja ainoastaan hänelle itselleen. Raika hiljeni täysin, paikoilleen jähmettyen, ruskeiden silmien porautuessa igan teräksenharmaisiin silmiin. Ennen kuin iga ehti mitään sanoa, Raika kerkesi ajatella niiden värin muistuttavan taivasta vain hetkeä ennen rankkasadetta.

Koga ei irrottanut katsettaan, vaan antoi sen intensiivisesti pysytellä Shirogetsun vangitsevan kontaktin alla. Jokin tuntui muuttuvan naaraan sisällä, kun harmaaturkki osoitti hänelle anteeksipyyntönsä. Raika antoi kehonsa hieman rentoutua, ja veti syvään henkeä muotoillakseen jonkinlaisen vastauksen urokselle. Koga tunsi ajatustensa risteilevän yhä hyvin sekalaisesti, ja nartun oli keskityttävä, ettei antaisi sanojen pulputa suustaan ennen kuin hän olisi itse kerennyt miettiä niitä.

"Minä..." Raika aloitti, laskien nyt viimein katsettaan hieman alaspäin, pois toisen polttavan katseen alta, omaa tilaa hakien. "...olen myös hyvin pahoillani." Raika sanoi, ottaen nyt taas uuden kontaktin toisen silmiin, mutta tällä kertaa nartun katseessa oli taas se hänelle ominaisempi itsevarmuus. "Viha on sokaissut meidät molemmat, ja emme ole ajatelleet selkeästi. Olen sanonut asioita, joista en ole todellakaan ylpeä, ja jos vain voisin, ottaisin ne samantien takaisin.." Koga tunnusti. "Lupaan, että teen oman osuuteni ja autan sinua selvittämään, mikä on koitunut klaaninne jäsenen kohtaloksi. Teen mitä täytyy, jotta saamme klaanimme tulehtuneet välit parannettua.." Tummaturkki jatkoi, ja haparoi hetken vielä seuraavia sanojaan, ennen kuin päästi ne ilmoille. "Jos tarvitset apua, sinun täytyy vain pyytää... Shirogetsu." Suklaasilmä lopetti puheenvuoronsa, ja piti igan lailla katsekontaktinsa vakaana, kuin todistaen sen, että aikoi pysyä sanojensa takana, kävi miten kävi.

// Anteeksi kesto, taas D: //

Shirogetsu

Raikan aloittaessa vastauksensa, Shirogetsu tunsi miltei välittömästi kehonsa rentoutuvan hieman, aivan kuin jokin näkymätön taakka olis poistettu hänen selästään. Samoin tavoin uros tunsi ajatustensa myös selkenevän, kun kaksikko oli viimein saavuttanut jotain selvää yhteisymmärrystä henkilökohtaisessa vihanpidossaan. Igalle, Raikan muuttuneet katse ja olemus vaikuttivat kuin hohtavan jotain uutta, positiivisempaa energiaa, joka tuntui nyt tarttuvan häneen itseensä myöskin. Raikan lopulta lausuessa hänen nimensä, Shirogetsu hengähti hiljaa syvään, ikään kuin päästäen lopunkin negatiivisen energian ulos sisältään.

Harmaaturkin kasvoille nousi kevyt, mutta Raikan silmille varmasti ensikertainen hymy. "Se on... Mahtavaa kuulla, Raika." Shirogetsu antoi nyt vastauksena nartulle. Shirogetsun olemuksesta saattoi nähdä selvän, pysyvämmän muutoksen. Kaksikon aikaisempi, aina niin henkilökohtainen vihanpito ja sen negatiivisuus oli sitkeästi kummitellut kaiken heidän tähänastisen kanssakäymisensä taustalla, mutta nyt se tuntui kaikonneen ennennäkemättömän paljon. Siinä missä Shirogetsu vielä hetki sitten näki entisen vihollisensa, hän saattoi nyt nähdä jopa normaalin yksilön, ehkä jonkinlaisen kollegan jopa. Oli miten oli, shinobikaksikon välillä vallinnut rautaesirippu oli viimeinkin noussut ja Shirogetsu oli siitä todellakin helpottunut ja tyytyväinen.