Arvaamaton liittoutuminen (Kaksinpeli, Daedra)

Dae
✬✪✬✪✬✪♛✪✬✪✬✪✬

Matka oli ollut hiljainen, puhe aiheiden hiljalleen vähetessä. Vaikka kaksikko olikin vasta saapunut, vain lauman rajoille oli vastaan otto töykeä ja erittäin tarkkaavainen. Dae hiukan jännitti, miten muut Araigneéseen reakoisivat. Uros tiesi hyvinkin, ettei naaraalla ollut syytä huoleen, kun pystyi helpolla tappamaan uroksen kuin uroksen. Aino mitä Dae jännitti oli jos joutuisi taistelemaan Naaraasta suojellakseen ja näin saaden mahdollisesti kuoleman tuomion. Uros kun piti kovaa kiinni lupauksistaan ja tälle liittolaisen pettäminen oli kuin synti. "Pysytään aivan rauhallisina, vaikka heitä onkin muutama tuhat." Dae virnisti ilkikurisesti, hiukan nauttien lauman lukumäärän turvasta.

Kaksikko oli vasta Fukushimassa, mikä ei täysin reviirin keskellä ollut, mutta silti se kävi tiheänä liikenteestä. "Mitäs sanot? Onko lauman reuna joukot hääppöistä väkeä?" Dae naurahti ja sai muutaman koiran huomion, ilman että nuo kommentoivat. Uros vietti paljon aikaa rajojen reunalla, koska tästä tuntui hiukan ahdistavalta olla kaiken keskellä.

/Huono aloitus, mutten keksinyt parempaa.

Araigneé

Araigneé oli kulkenut Daen vierellä, kun he saapuivat Fukushimaan. Naaras vilkuili kirkkaan keltaisilla silmillään rajalla olevia todella tarkkavaisena. Hän ei voinut olla huomaamatta muiden katselua. Katseet tuntuivat osuvan eniten Araigneéhen. Naaras yllättyi, että kukaan ei vielä sanonut heille mitään vaan tyytyivät katseluun. Väenpaljous sai naaraan hieman ahdistumaan, koska olihan hän tottunut olemaan nykyään yksin.

Araigneé kuuli Daen kysymyksen, joten hän kiinnitti huomion tuttuun urokseen, joka oli koko matkan kulkenut hänen vierellään.
"En nyt sanoisi. Heitä on kyllä paljon, mutta ovatko he järkeviä?", Araigneé mietti ääneen vastatakseen Daelle. Naaras vilkaisi ympärilleen ja näki muutaman koiran osoittavan pistävät katseet. Muutama koira alkoi sivummalla keskustelemaan keskenään ja he vilkuilivat Araigneén suunnalle. Yksi koirista iskikin silmää Araigneélle. Naaras vain osoitti tunteettoman katseensa uroksen suunnalle, kunnes katsoi eteenpäin välinpitämättömästi.
"En pidä kovin paljon väen paljoudesta, mutta eiköhän tähän totu", Araigneé mutisi hieman epäselvästi Daelle hiljaisella äänensävyllä. Hän yritti näin ehdottaa, että nuo etsisivät jonku paikan, missä olla niin sanotusti rauhassa.

Dae
✬✪✬✪✬✪♛✪✬✪✬✪✬

Dae meni hiukan miettelevän näköiseksi, kun ei suoraa osannut vastata. "Osa on ja osa ei ole..." Dae sanoi ja katsoi myös silmäileviä koiria. Tämä ei kuitenkaan välittänyt noiden viettelystä, koska eihän Naaraalla ja Daella ollut mitään "Rakkauden" tunteita toisilleen. "Olen itse jo tottunut näin suureen määrään, mutta mielestäni suuri määrä voi olla myös heikkous laumassa. On hankalaa pitää kirjalla kaikkea mitä tapahtuu ja miten." Daen sanat kuullostivat hiukan viisailta, mikä oli harvinaista urokselta.

Dae päätteli, että näyttäisi lepopaikat tulokkaalle, koska matkan jälkeen tuo hyvinkin voisi olla väsynyt. "Pedit" eivät olleet hääppöisiä, mutta voitti aina kylmän ja kovan maan. "Rivisotilaan eivät saa paljoa hienouksia, mutta pedit ovat sentään suotuisat. Orjat eivät saa näitäkään ja joutuvat nukkua kivillä." Syy miksi Dae jatkuvasti puhui orjista, oli saada naaras hieman "pelkäämään" ideaa, että joutuisi orjaksi. "Osaat varmaankin metsästää? Voisit hankkia itsellesi paremman asemman, koska olet uusi. Tietääkseni tuntemattomien on helpompi tehdä vaikutus taidoillaan ja näin nousta hirearkissa. Kauan olleet rivisotilaan, eivät niin helposti saa huomiotakaan."

Araigneé

Araigneé kuuli jälleen puheita orjista. Hän ei niinkään välittänyt niistä, mutta päätti päässään ettei todellakaan halua orjaksi laumassa. Arvoista puheenollen, Dae kysyi naaraan metsästystaidoista.
"Osaan metsästää hyvin. Saan nopeitakin eläimiä kiinni", Araigneé kertoi. Naaras naurahti kuullessaan, että naaras voisi hankkiutua metsästäjäksi. Naaraasta metsästäjän arvo ei kuullostanut hänen arvoiseltaan, joten se sai naaraan huvittumaan.
"Minustako metsästäjä? Olen ajatellut saada parempaa arvoa, koska minussa on jotain mitä muilla ei ole", Araigneé totesi. Hän tarkoitti puheillaan myrkyllisiä kynsiä, jotka eivät metsästäjänä pääsisi oikeaan arvoonsa.

Araigneé asteli yhden niin sanotun pedin luokse. Hän asettui siihen maaten. Naaras oli hyvä kuntoinen ikäisekseen, mutta hän tarvitsi nyt lepoa pitkän matkan jälkeen.
"Hei, narttu! Se on minun lepopaikkani!", kuului sivummalta huuto jonkun uroskoiran huuto. Pian paikalle saapuikin vihaisen oloinen koira. Naaras katsoi koiraa ja päättikin nousta ylös. Naaras siirtyi pedin luota, johon uros sitten asettui. Hän ei sen enempää osoittanut katsetta naaraaseen. Araigneé osoitti välinpitämättömän silmäyksen petivarkaalle ja tuhahti lopuksi. Naaras käveli sitten toisen niin sanotun pedin luo ja asettui siihen. Nyt kukaan ei tullut - ainakaan vielä - mitään huutamaan. Naaras sai hetken mahdollisuuden levätä.

Dae
✬✪✬✪✬✪♛✪✬✪✬✪✬

Naaraan asettuessa lepäämään tämä lähti ja siksi ei ole tietoinen, mitä tapahtui sen jälkee. Uroksella oli omia työvuorojaan kesken, kun tämän jaloittelu reissussa oli mennyt pitemmän aikaa kuin oli odottanut. Rajavartiana hän toimi silloin tällöin ja yleensä hakeutui samaan paikkaa. Tätä ennenmmin ollut oli todell ärtynyt, joutuessaan odottaa Daeta. Dae vain tuhahti tuolle ja istuutui vahdiksi. Nyt vasta Dae tajusi, että karhuun oli jäänyt varmasti myrkkyjä ja sitä voisi käytää jopa ansana. Dae hieman kirosi, kun ei ottanut palaa mukaan ja sitten antanut johtajalle "lahjaksi". Dae asettui nyt turhauttuneena makaamaan ja odotti jotain tapahtuvan.

Araigneé

Araigneé oli laskenut päänsä etutassujensa väliin. Hän halusi nukkua, mutta ei voinut luottaa tuntemattomiin koiriin. Häntä ei oltu vieläkään hyväksytty virallisesti lauman jäseneksi, joten naaraasta epäilytti jokainen koira, susi tai koirasusi. Araigneéta tarkkailtiin todella paljon, joka oli myös syy miksi Araigneé ei tuntenut oloaan turvalliseksi. Hänen kimppuunsa voisi käydä kuka tahansa.

Araigneé tottui muutamien minuuttien kuluttua ja sulki silmänsä. Hän oli jo nukahtamaisillaan, kunnes joku tuli hänen viereensä. Naaras tunsi tassun niskallaan, joten hän heräsi heti. Tottumuksesta hän raapaisi koskijaan samantie. Olihan naaras muutenkin tuntenut olonsa nukahtaessaan turvattomaksi. Koira ulvahti ja asteli taemmas. Pian hän kaatui maahan ja tunsi suurta lihassärkyä.
"Hullu narttu!", koira huusi. Araigneé katsoi koiraa ja tajusi sen olevan sama kuin mikä aikaisemmin syytti naarasta pedin varastamisesta. Tilannetta tarkkaili moni, koska oli sinäänsä uutta, että joku käy toisen muun kimppuun. Tapahtuma sai lauman jäseniä keskustelemaan melko äänekkäästi keskenään.

Dae
✬✪✬✪✬✪♛✪✬✪✬✪✬

Uros oli tylsistynyt vahti vuoroonsa ja hiljalleen turhautui siihen. "Hei! Sinä siellä!" Dae huusi ohi kulkevalle ja ujolle koiralle. Oli ihme että tuo oli edes osa laumaa, mutta kuullemma se oli vain kiitos hänen taistelu taitojen. "Tule tänne!" Dae huusi tuolle koska oli muutenkin jo ärtynyt. Kuitenkin tämän kasvot muutuivat hiukan "kauhistuneen" oloisiksi, kun kuuli huudahduksia sieltä mihin oli naaran jättänyt. Eikö ne idiootit voisi mennä sikiämään puiden kanssa mieluummin? Edes ne puut eivät taistelisi vastaan! Dae manasi päässään. "Tuuraa minua! Tuli kiire!" Dae huusi ja juoksi ujon koiran ohi joka pienestä pelosta oli siinä tärissyt. "Mu-mutta minulla on muutakin tehtävää!" Tuo ulisi Daelle. Dae napsahti hiukan meni aivan tuon naamalle "Korvaan sen, mutta nyt en kerkeä! Idiootteja pitää mennä kouluttamaan!" Tuo sanoi ja lähti juosten katsomaan tilannetta.

Saapuessaan paikalle, oli menossa kova häslinki. Araigneé näytti hiukan rauhattomalta, mutta Dae uskoi ettei tuohon oltu isketty tai mitään vaan yritetty mahdollisesti alistaa. Idiootteja kun eivät tajua, ettei uros huoletta jättäisi avutonta naarasta tuollai... Dae mietti itsekseen ja käveli kohti naarasta hieman ärtyneenä. Se kohdistikin koko matkansa aikana katseensa naaraan keltaisiin silmiin ja seurasi näin oliko tuo aikeissa tappaa. Dae ei sen suuremmin kiinnittänyt huomiota lihassäryistä kärsivään urokseen ja asteli naaraan vierelle, istumaan. "Mitä tapahtui?" Dae kysyi tuolta samalla kun vilkuili hälisevää joukkoa. Uros kyllä kuuli kaiken mitä nuo puhuivat, mikä hiljalleen ärsytti tätä.

"TURVAT TUKKOON!!" Dae huusi noille vihaisena, kun viimmeinkin napsahti hiukan heidän juorumiselle ja kuultuaan naaraan vastauksen(?).

Araigneé

Araigneé makaili rauhallisena kun Dae saapui paikalle. Naaras katsoi pitbullia ja ei voinut irroittaa katsetta tuon silmistä. Dae käveli naaraan vierelle istumaan ja oli koko matkan tuijottanut naaraan silmiä. Vasta uroksen istuuduttua naaras kiinnitti huomion koiraan, jota hän oli raapaissut.
"Minun untani häirittiin", Araigneé päätti vain kertoa. Hän oli hieman rauhoittunut kun tuttava oli tullut hänen lähelleen.

Dae käski suureen ääneen kaikkien ympärillä olevien olevan hiljaa. Araigneé ei reakoinut huutoon mitenkään.
"Mikä sinä oikein olet?!", lihaskivuista kärsivä uros kysyi hampaita yhteen purren. Uros oli jo hieman toipunut myrkystä. Araigneé oli vain hiljaa tuijottaessaan häntä.

Naaras nousi seisomaan ja katsoi Daea.
"Pärjään kyllä, liittolainen", Araigneé sanoi ja lähti kävelemään tuon ohitse. Hän yritti kylmän rauhallisesti vain kulkea sivummalle etsiäkseen omaa rauhaa, mutta hän pysähtyi pian. Araigneé vilkaisi olan yli Daea ja jäi hetkeksi tuijottamaan häntä. Naaras oli hiljaa tuijottaessaan. Hänen mieleensä jälleen palasi hänen entinen ystävä Behemoth. Naaras käänsi pian katseen eteenpäin ja huokaisi. Naaras jatkoi sitten matkaansa etsiäkseen omaa rauhaa.

Dae
✬✪✬✪✬✪♛✪✬✪✬✪✬

Uros hieman ärähteli hetken heitä vilkuileville ja siirsi sitten huomionsa urokseen joka hieman vielä sätki kivusta. "Idiootti!" Tämä huusi ja nosti tuon maasta. Dae ymmärsi, että joihinkin kipuihin auttaisi kylmä ja siksi uros kokeili heittää tuon lumeen. Kesti hetken, kun uros nousi raivokkaasti huutamaan Daelle takaisin. "Miten niin idiootti, senkin hullu?! Ämmä kävi kiinni kun halusin vain "tarkistaa" onko tuo kunnossa!!" Tämä rähisi Daelle. Dae näytti hampaansa "Hullu vai? Sentään en ole laisesi idiootti joka olettaa naaraan olevan aina vaaraton!" Dae huusi ja tarttui huteran koiran niskaan, painaten tuon maahan. "Ole kiitollinen, että olet elossa!" Dae ärähti ja päästi irti. Uros ei sen enempää tuolle huutanut, koska oli jo niin hermostunut jotta hakeutui itseään "rauhoittelemaan". "Hyvä! Kävele pois! Olisin täysissä voimissani sinut jo tappanut!" Uros huusi Daen perään ja tämä käänsi piikittävän katseen maassa makaavaan lumiseen urokseen. "Älä edes yritä." Dae lausahti purren hammasta.

Dae ei ollut pitkään aikaan ollut niin vihainen, mutta ei kiinnittänyt siihen huomiotakaan. Uros meni rajavahdin paikalleen ja hiukan ärähti tätä tuuraavalle. "O-Olet sitten minulle velkaa!" Tuo huusi ja lähti juosten karkuun. Dae ei kääntänyt katsettaan tuon perään vaan katsoi kauemmas rajalta päin.

Ariagneé

Araigneé etsi itselleen paikkaa, mutta ei meinannut löytää. Aina jossain joku nälvi häntä siitä, että hän oli uusi tulokas. Moni myös epäili, että naaras ei pääsisi lauman riveihin, vaan joutuisi orjaksi. Naaras ei ollut hetkeen kokenut olevansa näin väsynyt. Hän ei ollut päässyt nukkumaan kun halusi. Ei minulla ainakaan kiire ole minnekään liikkua... Naaras ajatteli päässään.

Araigneé kulki niin paljon ympärilleen, että ei tajunnut löytävänsä Daea. Hän huomasi toisen, mutta ei aikonut mennä lähelle. Hän halusi antaa urokselle työrauhan. Naaras löysi viimein itselleen paikan. Hän asettui puun juurelle maaten ja laski päänsä etutassujensa väliin. Hän tuijotteli Daea mietteliäänä. Ei naaras kauan jaksanut ajatella kun hän jo sulki silmät. Hän nukahti siihen. Naaras oli nukahtanut helposti väsymyksen vuoksi.

Dae
✬✪✬✪✬✪♛✪✬✪✬✪✬

Uros oli sopinut itselleen illasta-aamuun vahti vuoron, jotta ei joutuisi seuraavana päivänä vahtimaan. Nyt urosta ärsytti ajatus ja illan hämärtyessä enemmän, uros tuskaisesti yritti nähdä pimeyteen. Ei yöllä mitään hyökkäystä tapahdu... Dae totesi päässään ja asettui makaamaan. Uros pakotti itseään pysymään hereillä, mutta aamu hämärän aikaan tämä jo nukkui.

Dae heräsi aamulla ulvontaan, tästä hiukan kauempaa. Hälytys?? Uros mietti ja nousi seisomaan. "Mitä siellä tapahtuu?!" tämä huusi ohi juoksevalta. "Sellainen Hybridi siellä! Tarvitaan kaikkien apua! Kutsu sinäkin kaikki joita näet!" Tuo huusi, pysähtymättä. Dae katsoi tuon perään ja tajusi sillä hetkellä Tämä olisi Araigneélle täydellinen hetki näyttää taistelu arvonsa noille idiooteille! Dae juoksi ympäriinsä ja etsi nartun. Tuo oli vielä puun juurella(?), mutta hereillä varmaankin kaiken hälinän myötä. "Tule näyttämään taitosi näille mitättömille rivisotilaille!" Dae huusi hyvän matkan päästä tuolle. "Ja äkkiä!" Dae lausahti ja lähti rivakkaaseen juoksuun jossa karhu oli nähty. Dae pysähtyi hyvän matkan päähän ja katsoi veristä karhua. Karhu ei ollut edes haavoittunut, vaan veri oli kaikki peräisin sen tappamista sotilaista. Ruumiit ja veren haju sai Daen adrelaniinin juoksemaan ja tämä halusi hyökätä. Dae ei kuitenkaan aivan tyhmä ollut ja ymmärsi päätyvänsä kuin ruumiit karhun ympärillä, jos nyt vain hyökkäisi. Äh! Se on aivan liian suuri ja vaarallinen! Missä ylemmistö luuraa, kun niitä tarvitsisi?? Araigneé... Luotan taitoihisi nyt! Älä petä minua! Dae totesi päässään nähdessään(?) naaraan.

Araigneé

Aamu oli tulossa, kun yhtäkkiä naaras kuuli ulvontaa. Hänen unensa oli katkennut kuin seinään. Naaras nosti päänsä ja oli hieman unenpöpperöllä. Hän hetken ihmetteli missä oikein oli, mutta muisti sitten. Ainiin olen täällä... Naaras ehti ajatella, kun Dae jo juoksi hänen luokseen. Araigneé kuuli, että hänen pitäisi tapella. Naaras ei ehtinyt hirveästi kuulemaan kun uros jo oli juoksemassa ilmeisesti oikeaan suuntaan. Uros vain ehti hoputtamaan Araigneéta. Naaras nousi ylös ja lähti juoksemaan nopeutensa ansiosta oikeaan suuntaan. Hänelle ei ollut koskaan ollut ongelma juosta nopeaa unien jälkeen.

Araigneé oli saapumassa paikalle, joten hän näki suuren karhun. Karhu ei ollut mikä tahansa, vaan hybridi. Naaras tajusi nyt vasta, että hänelle olisi oiva tilaisuus näyttää taitonsa muille. Karhu oli verinen ja sen ympärillä oli paljon ruumiita. Ahaa... Tälläinen yksilö. Naaras mietti päässään.

Araigneé pysähtyi jonki matkan päähän ja tuijotti karhua. Naaras näki monen hyökkäävän vähät väliä karhun kimppuun. Moni lauman jäsen sai surmansa tai sitten he haavoittuivat pahasti. Naarasta huvitti hieman tilanne. Naaras juoksi karhua päin nopein ja sulavin askelin. Naaras ei ollut koskaan nähnyt näin suurta karhua, joten hänen täytyi käyttää nyt järkeä.

Araigneé loikkasi suuren hypyn karhun ylle. Hän oli noin metrin ylempänä kuin karhu. Karhu yrittikin suoraan lyödä häntä kynsillään, mutta naaras iski hampaat karhun kuonoon. Metrin korkeus oli antanu syöksymis voimaa naaralle. Karhu karjuikin ja pudisti päätään. Pudistelu oli sen verran voimakasta, että naaras lensi karhun kuonosta irti. Hän laskeutui aivan karhun jalkoiin jaloilleen. Karhu pyrki astumaan naaraan päälle, mutta hän perääntyi käpälän tieltä.

Araigneé hyppäsi uudelleen ja sai otteen karhun kaulasta. Naaras viilsi samalla etutassun kynsillä karhun kaulaan mahdollisimman syvät haavat. Karhu pyrki iskemään kynsillään naaraan kylkeä, mutta naaras ehti loikata ilmaan. Hän oli ponkaissut vauhtia takajaloillaan karhusta, joten hän samalla raapaisi niiden kynsillä myös karhua. Karhun kynnet osuivat hieman naaraan takajalkoihin. Araigneé tunsi kipua, mutta hänellä ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin syöksyä uudelleen karhun kimppuun. Olihan naaras hypännyt suoraan ylöspäin. Naaras pääsi nyt kiinni karhun päähän.

Karhu nousikin takajaloilleen ja otti naaraan etutassujensa väliin. Karhu heittikin Araigneén irti päästään. Naaras lensi maahan voimakkaasti, joten hän ei laskeutunut tällä kertaa jaloilleen. Maahan lentäminen oli saanut naaraan pökkeröiseksi. Karhu alkoi pian karjumaan, koska se alkoi tuntea lihassärkyä kaulassa. Nyt olisi oiva tilaisuus muille hyökätä karhun kimppuun, kun sen keskittyminen oli kivussa.

Uros vaistonaisesti auttoi liittolaistaan, tuon lentäessä maahan ja iski karhun jalkoja muutaman kerran. Karhu raivon alaisena raapi kaulaansa ja halusi kivun loppuvan. Sitten se siirsi katseensa naaraaseen joka kivun oli tähän aiheuttanut ja huitaisi käpälällään kohti tuota. "Saasta!" Dae huudahti juoksi maassa makaavan Araigneén(?) eteen ja varasti karhun huomion hetkeksi, mikä pysäytti käpälän matkan. Dae siksi ehti puremaan käpälää ja otti tuon polkuanturan irti. Dae heitti palan sivumman, koska muisti yhä ettei verestä olisi mitään hyvää tälle, naaraan iskujen jälkeen. Harmi, ettei karhun lihaa pääse nyt syömään, mutta sentään karhu pääsee hengestään! Dae totesi päässään ja virnisti. Karhu nuoli vain tassuaan jonka takia karhun lihaskivut lisääntyivät myös tuon mahan alueella(?).

Araigneé

Araigneé makasi maassa ja tuijotti tapahtumaa. Hän näki kun Dae suojeli häntä ja repi karhun polkuanturan irti. Karhu alkoi nuolemaan haavaansa, joka sai naaraalle virneen.
"Pian hän tuntee suurempaa tuskaa.. Hän tappaa itsensä", Araigneé totesi hiljaa itsekseen. Dae saattoi kuulla naaraan lauseen, koska olihan tuo lähellä häntä?

Karhu alkoi vaikeroida ja ei tiennyt miten olla. Araigneé päätti nousta ylös, mutta hän horjahti hieman. Hän pudisti päätään. Hänen silmissään yhä hieman pyöri voimakkaan maahan lennon vuoksi. Naaras pyrki kävelemänä Daen ohi karhun luo, mutta hänen askeleet horjuivat. Naaras ehti uroksen vierelle kun hän horjahti enemmän. Naaras ottikin vahingossa tukea Daesta, joten hän nojasi tuohon?

Useita lauman jäseniä kävi karhun kimppuun. Tietenki he meinasivat purra karhua.
"Älkää purko sitä!", Araigneé huudahti varoituksen. Jotku lopettivat hyökkäyksen, mutta osa ei totellut. Jäsenet purivat karhua, joka nopeutti karhun kuolemaa. Karhun vetäessä viimeisiä hengähdyksiä, purevat jäsenet alkoivat tuntea lihassärkyä. Naaras vain tuhahti tympääntyneenä.
"Idiootit...", hän mutisi.

Dae seisoi ylvään näköisesti ja katsoi karhua joka kärsi kivuistaan. Tätä minä olen odottanut! Voittamattomuutta ja voimaa! Siksi liittolaisia haluankin! Dae virnisti ja vilkaisi nopeasti Araigneéseen joka käveli tämän suuntaan. "Tuo "voimasi" on kyllä mahtava." Dae lausui kun naaras oli tarpeeksi lähellä. Dae ei piitannut toisen nojailusta, koska liittolaisten on tarkoitus tukea toisiaan. Näin uros sen näkee ja siksi toisen kuunteleminenkin oli tälle välillä tärkeää. Toiset eivät piitanneet Naaraan varoituksista Idiootit. Dae totesi vähän ennemmin kuin kuuli Araigneén sanovan saman. Dae virnisti tuolle ja katsoi kun karhu, sekä moni "idiootti" sätki maassa kivuistaan. "heh" Dae naurahti ja istuutui katsomaan, kun Naaras lähestyi karhua.

Araigneé

Araigneé oli lopettanut Daeen nojailun ja oli jatkanut matkaa karhun luokse. Naaras katsoi karhua ilmeettömänä. Hän oli nostanus hieman kuonoaan näyttääkseen karhulle, että oli vahvempi. Pian Araigneé vilkaisi lauman jäseniä, jotka kärsivät myrkyn seurauksista myös.
"Minähän sanoin, että älkää purko sitä", Araigneé ärähti. Loppujenlopuksi hän vain naurahti vahingonilosta.
"Ja tekö pidätte minua vaarattomana ja sellaisena, jota voi alistaa? Pyydän teitä harkitsemaan uudelleen", Araigneé ärähti. Hän otti muutaman askeleen karhun luota pois.
"Ainiin. Älkää missään nimessä syökö sitä, tai muuten teille käy samoin kun hänelle", Araigneé vielä varoitti. Naaras osoitti sitten silmäyksen Daeen.
"Mennäänkö, Dae?", Araigneé sanoi. Hän ei tällä kertaa sanonut "liittolainen". Hän halusi käyttää uroksen nimeä. Naaras loi pienen hymynkin suupielilleen lauseensa lopuksi. Hymy oli kuin lauseessa oleva piste.

Araigneé lähti kulkemaan lauseensa jälkeen takaisin mistä hän oli tuonne tullut muiden mukana. Naaras vajosi kävelyn aikana ajatuksiinsa. Hän rupesi miettimään menneisyyttään jostain syystä, jonka vuoksi oli hieman poissaoleva ja ilmeetön.

Uros vain hymyili ja istui, kuunnellessaan naaraan protestointia. Jostain aivan odosta syystä Dae löysi "rauhan" tuota katsoessaan ja vihastumisella oli vihdoin jonkin lainen syy. Uros ei itse löytänyt syytä ja siksi sivuutti asian mielestään. Dae tuhahti ja hymyili, tuon puhuessa tälle. Uros ei sanonut mitään ja lähti kävellen perään, tuon käveltyä ohitse(?). Dae vielä kerran vilkaisi taakseen ja näytti siltä, että he valitsivat jonkun koe kaniiniksi. Varmaankin kokeilevat puhuiko Araigneé totta... Heh. Dae hiukan naurahti, koska tiesi tuon päättyvän kivuliaasti. Olettaisi nyt heidän jo tajuavan muista kituvista koirista maassa, ettei ruumiiseen ollut koskemista. Lopulta Daea tuurannut ujo koira valittiin ja kirjaimellisesti pakotettiin syömään sitä. Joku jopa tarttui tuota niskasta ja työnsi karhua lähemmäs. "Odotas." Dae sanoi naaraalle ja juoksi paikan päälle. Uros viilsi niskasta pitäneen koiran oikean puolen silmän puhki ja huusi. "Oletko itse liian pelkuri kokeilemaan, että pakotat muita kärsimään!?" Daen hampaat vilahti hetkellisesti ja tämä vilkaisi Ujoa tuuraajaansa. "Nyt en ole sinulle velkaa." Sitten Dae palasi Araigneén luokse ja hiukan tuhahti. "Kävin velkoja korvaamassa." Dae vastasi tuolle(?) (vaikka tuo ei edes kysynyt, mutta päätti silti kertoa.)

Daella oli väsy, mutta nälkä vaani takaisin eilisen epäonnistuneen saaliin jälkeen. Siksi Dae päätteli vain suunnistaa metsään, mitään sanomatta. Tästä tulisi vaikeaa... Karhut lähistöllä ovat saattaneet pelottaa saaliseläimet pois. Dae totesi ja lähti etsimään jotain syötävää.

Dae löysi pian joen, jossa oli muutama kala lähellä pintaa. Dae ei ollut paras nappaamaan kalaa ja siksi hieman epäröi. Kuitenkin hetken odottelun jälkeen tuo loikkasi veteen kalojen kohtaan, mutta ei heti saanut kiinni. Toisella yrityksellä, Dae onnistui vahingossa nappaamaan panikoivaa kalaa pyrstöstä ja heitti tuon rantakiville. Uros kiiruhti kalan luo, ettei se pomppisi takaisin veteen tai lintu sitä varastaisi. Kala oli hyvän kokoinen ja tulisi pitämään nälän poissa muutamaksi tunniksi. Dae huokaisi asettaessaan tassunta kalan päälle ja murskaessa samalla tuon pään. Uros asettui makaamaan ja söi kalan kuin viimmeisen ateriansa.

Araigneé

Araigneé havahtui hetkeksi ajatuksistaan, kun Dae lähti hoitamaan jonkun asian lauman jäsenten luo. Naaras vilkaisi olan yli mitä Dae teki. Hän näki kuinka uros viilsi toisen koiran silmän puhki. Naara yllättyi hieman, että tuo pelasti ujomman koiran. Pian Dae palasi takaisin naaraan vierelle ja kertoi mitä oli käynyt tekemässä. Araigneé nyökkäsi vastauksensa vain sanomatta mitään.

Dae yhtäkkiä lähtikin kulkemaan muualle sanomatta sanaakaan. Araigneé ei kommentoinut siihen mitään vaan oletti toisen tulevan pian takaisin. Meni minuutteja ja Dae ei näkynyt. Araigneé päättikin sitten erkaantua omalta reitiltään ja lähteä etsimään Daea.

Araigneé saapui pian joen rantaan ja näki Daen syömässä kalaa. Naaras käveli joen luo ja laski päänsä, jotta saisi juotua vettä. Pian hän nosti päänsä ja katsoi Daea.
"Oletko yleensä noin suojeleva muita kohtaan, vaikka kyse olikin velasta?", Araigneé kysyi. Naaras perääntyi kysymyksensä jälkeen joen kuota, ettei vesi vain vahingossakaan pärskyisi hänen kynsilleen. Naaras istui maahan ja katseli urosta.

Naaran katse muuttui pian hermostuneeksi, koska hän muisti käyttäneensä sanaa "suojeleva". Araigneé piti suojelijoita tekopyhinä. Naaras käänsi katseen eteenpäin, ettei katseesta tulisi väärin käsityksiä. Hän ei halunnut Daen luulevan, että naaras olisi hänelle vihainen.

Dae hymähti hiukan toisen saapuessa paikalle ja nosti katseensa tuohon. Araigneé oli tullut juomaan? Uros mietti ja antoi tuon olla rauhassa. Toinen esittikin pian kysymyksen. "Hmm... En halua pitää velkoja kuolleiden kanssa..." Dae totesi, samalla kun mietti asiasta. "Se on liittolaisilla vähän eri asia." Uros jatkoi ja söi viimmeisiä paljoa kalastaan. "Etkö itse sitten välitä veloista?" Dae kysyi tuolta hieman nuolaisten kuonoaan.

Araigneé

"Välitän ehkä liikaakin veloista... Sen vuoksi olen sen luonteinen, kun olen", Araigneé kertoi. Hän huokaisi ja sulki silmät hetkeksi. Hän avasine ne pian ja katsoi Daea uudelleen.
"Minulle on moni velkaa elämäni pilaamisesta. He ovat minulle velkaa uuden elämän. Harmi vain, että he ovat kuolleet, paitsi se ihminen...", Araigneé kertoi. Hänen äänensä hiljeni lauseen loppua päin. Naaras käänsi puhumisen jälkeen katseen uroksesta. Naaras oli oudossa tilassa. Olihan Dae onnistunut herättämään hänen mielialansa ja tunteensa. Naaras pelkäsi hieman sitä, koska ei halunnut niitä menettää jälleen. Naaras katsoikin Daea. Hänen oli mieli kertoa itsestään lisää, mutta pelkäsi tuon lähtevän.

Araigneé murahti itsekseen ja koki olonsa oudoksi. Hän luuli olevansa huonovointinen, joten naaras nousi ylös. Naaras juoksikin metsän puolelle ja yritti oksentaa. Ei siitä mitään tullut, koska naaras ei oikeasti ollut huonovointinen. Mikä minua vaivaa? Naaras ajatteli ja päätti jäädä metsän puolelle miettimään.

Dae vain katsoi ja kuunteli toista. Tämä kun ei osannut täysin vastata tuolle, sanomatta mitään typerää. Daen toinen korva kääntyikin ympäri toisen alkaessa avautumaan. "Ymmärrän..." tämä vastasi, koska oli itsekkin kokenut monia erillaisia velkoja.

Toinen pian poistuikin paikalta ja yleensä olisi Dae antanut toisen olla, mutta jokin vei tämän tuo luokse. Uroolla ei ollut edes mitään sanomista ja sen tajuessaan uros meni pieneen lukkoon. Mitä ihmettä?? Dae mietti itsestään. "Oletko kunnossa?" Dae kysyi, ihan tajuamattaan olevansa oikeasti huolissaan. Tämä vain halusi jotain toiselle sanoa.

Araigneé

Araigneé käänsi katseen Daeen, kun tuo kysyi kysymyksensä.
"Olen minä, kai...", Araigneé mutisi hieman epäselvästi. Naaras vilkaisi maata, johon hänellä oli ollut tarkoitus oksentaa, mutta siinä ei ollut mitään.
"Luulin voivani huonosti, mutta en tainnutkaan", Araigneé mietti ja katsoi jälleen Daeen. Naaras tuijotti urosta silmiin. Naaraan katse ei ollut niin lävistävä kuin yleensä. Siinä oli lempeyttä, jota edes Araigneé itse ei tajunnut.
"Olen aina ollut tunteeton ja mielialaton, mutta en nyt", Araigneé mutisi. Hän kallisti toista korvaansa hieman, joka loi naaraasta kuvan ettei hän oikein tiennyt mitä oli tapahtumassa.
"Olen joskus tosin tuntenut tunteita ja mielialoja, mutta olen unohtanut ne...", Araigneé kertoi lisää. Hän ei keksinyt selitystä miksi kertoi urokselle itsestään noin paljon. Yleensä naaraalle ei ollut tapana kertoa menneisyydestä kellekään.

Uros pysyi hiljaa suurimman osan ajasta ja katsoi toista. hän todellakin näyttää häiriintyneeltä seurastani... Dae huokaisi ja tajuamatta käänsi molemmat korvansa taakse päin. "Voin jättää sinut omaan rauhaasi jos niin haluat." Uros sanoi ja oli aikeissa lähteä, mutta jostain syystä hän nyt halusi vain mennä Araigneé n vierelle. Dae hetken seisoi hiljaa ja käveli aivan naaraan viereen. "...Jos niin haluat..." Tuo toisti. Dae ei ymmärtänyt tätä "polttavaa ja Kihelmöivää" ilmapiiriä ollenkaan. Myös sekin, että uros pystyi olla rauhassa oli tälle outoa. "Onko sinulla tällaista liian "Kukkaista" tunnetta? Heh... Minulla ainakin..." Dae sanoi toiselle ja samalla hyvin varovasti katsoi naaraan keltaisiin silmiin. "Mitä jos menisimme kaatamaan toisen karhun? Ehkä se veisi tämän pois?" Dae kysyi, kasvot muutuen totiseksi ja uroon katsoessa vastakkaiseen suuntaan kuin äsken. Jostain syystä, nuo sanat olivat lähes kivuliaita ja Dae ei ymmärtänyt itseään enää.

Araigneé

Araigneé seisoi paikallaan kun Dae tulikin hänen vierelleen. Uros ensin oli aikeissa lähteä, mutta ei sitten lähtenytkään. Naaras ei sanonut mitään. Hän ei tiennyt itsekään halusiko hän uroksen luotaan pois. Naaras ja uros olivat sopineet liitosta, mutta naaras ei tiennyt näkisikö urosta enää jos tuo nyt menisi. Eihän Daen muitakaan liittolaisia ollut näkynyt vieläkään.

Dae kysyi kukkaisesta tunteesta. Araigneé tuijotti hämmentyneenä urosta. Pian naaras naurahtikin uroksen sanavalinnalle.
"Voisi kai sitä niinkin kuvailla", Araigneé totesi hieman hämillään ja huvittuneena. Naaras naurahti pienesti vielä kerran ennen kun Dae kysyi karhun etsimisestä.
"Mennään vain", Araigneé totesi. Hän laski jo päänsä maahan ja lähti kulkemaan kuono maata vasten. Hän yritti haistella lähintä karhua. Naaras oli palautunut lähes normaaliksi. Hänen katseensa oli ilmeetön, mutta sisäisesti hän tunsi outoja tunnemyrskyjä.

Naaras kulki hetken, kunnes saatoi haistaa karhun. Araigneé nosti päänsä ja katsoi perästä tullutta Daea?
"Tässä lähellä on karhu", Araigneé ilmoitti. Heti kun naaras oli katsonut urosta, niin hän koki jälleen omituisen tunteen. Naaras käänsiki katseen nopeasti pois uroksesta ja katsoi suuntaan missä karhun piti olla. Naaras lähtikin jo juoksemaan edeltä.

Uros oli miettimättä asiaa sen enempää vain lähtenyt seuraamaan naarasta, kuin ankan poikanen emoaan konsanaan. Toivottavasti tämä auttaa vahvistamaan liittoamme, eikä tee siitä noin herkän tuntuisen... Dae mietti itsekseen äskeistä tunnelmaa ja katsoi taivaalle. Uros kun ei osannut käsitellä kovin muita tunteitaan kuin vihaa. Araigneén ilmoittaessa karhussa, tämä vaistonaisesti kiinnitti katseensa tuohon ja naaras sattui kääntämään päänsä tätä kohti saman aikaisesti. Dae ei osannut kuvailla, mutta sai lämmön ja kylmienväreiden sekoituksena olevan aallon katsoessaan tuon silmiin. Araigneé käänsi myös katseen eteen päin, jota uros ei ehtinyt huomata tehdessään saman. Daella oli vaikeuksia keskittyä karhuun, kun tunsi koko ajan että tämän täytyisi katsoa naarasta.