Arvaamaton liittoutuminen (Kaksinpeli, Daedra)

Araigneé

Araigneé kuunteli kiinnostuneena Daea, mutta koki hieman olonsa tylsistyneeksi. Hän oli kuullut liittolaisten nimet Lilithiltä, mutta ei ollut saanut vastausta kysymykseensä "Mistä heidät tunnistaa?". Araigneé päätteli, että Dae halusi salata jotain liittolaisistaan, joten antoi asian olla. Araigneé ei viitsinyt alkaa lypsämään tietoa Daeasta ulos.
"Ei muuta...", Araigneé sanoi ja käänsi katseen Daesta. Araigneé mietti kovin halusiko sittenkään kertoa menneisyydestään. Ehkä oli vielä liian aikaista avautua toisilleen.

Araigneé pysähtyi yhtäkkiä, kun hän ja Dae olivat melkein menossa alueen rajoilta ulos.
"En voi lähteä.. Minun täytyy tavata Kurokage ensin", Araigneé mutisi kuin itsekseen. Hän katseli myös maata miettivänä. Naaras oli turvallisen uroksen lähellä, mutta silti Araigneé alkoi kokemaan todellisen luonteensa heräävän taas. Hän alkoi jälleen olemaan kylmä ja itsenäinen. Naaras koki, että halusi olla rauhassa. Naaras ei silti kertonut ajatustaan ääneen, koska ei entisen elämänsä vuoksi ollut koskaan kertonut asioistaan ulkopuolisille. Eihän hänellä ole ollut kelle kertoa asioita.

Dae

Uros käveli hiljaisuudessa ja vilkaisi Araigneéta joka tuli hieman tästä jäljessä(?). "Kuules... Mielestäni olisi parempi jos et tuntisi osaa heistä ainakaan..." Uros tokaisi ja Araigneé näytti pysähtyvän. "Araigneé?" Dae kysyi toista, huolissaan. Dae kääntyi hetkeksi katsomaan meno suuntaan ja sitten taas Araigneéseen. Uros huokaisi ja asteli naaraan eteen. Dae varovaisesti asetti päänsä naaraan olkapäälle ja sanoi "Tee mitä lystäät, mutta varoitan sinua kerran vielä. Kurokage ei suvaitse valittamista tai muuta joka vahingoittaisi hänen auktoriteettiä... Varsinkaan naarailta. En voi määrätä sinua menemään minnekkään, mutta voin todeta, että en voi olla paikalla kun tapaat Kurokagen..." Uros sanoi ja lähti jatkamaan matkaa. Dae meni tarpeeksi kauas, että oli huudon päässä Araigneésta, mutta ei uros halunnut puollustella tuota enää. Dae luotti Araigneén taitoihin ja siksi antoi tuon mennä yksin mihin lystäsi. Dae ei myöskään nähnyt itsellään enää mahdollisuuksia olla Araigneén puoliso tai tuon pentujen isä.

Araigneé

Araigneé nosti päänsä, kun Dae lähti kävelemään poispäin. Araigneén rinnassa tuntui kirpaisu, joka tuntui todella epämukavalta myös muussa kehossa. Naaras huudahti hieman kipua. Huuto muodosti nimen "Dae". Naaras koki jalkansa heikoiksi, joten hän päätti asettua makuulle. Naaras hieman läähätti ja tuijotti Daea, jonka huomio joko oli herännyt tai sitten uros olis jatkanut matkaa. Naaras ei halunnut kokea olevansa taas yksin, varsinkin kun hän oli tiineenä. Kirpaisu rohkaista jälleen Araigneéta kertomaan menneisyydestään. Araigneé toivoi, että ei menettänyt viimeistä mahdollisuuttaan.

Daen reaktiosta huolimatta Araigneé päätti nousta pian ylös, vaikka hänen tassut tuntuivat raskailta. Naaras koki kipua yhä kehossaan, jonka vuoksi naaras puri hampaitaan yhteen. Jos Dae oli tullut takaisin Araigneén luo, niin naaras sanoisi "Älä jätä minua yksin...". Jos Dae on jatkanut matkaansa, niin Araigneé lähtisi kävelemään hänen peräänsä, mutta heikoin ja hitain askelin.

Dae

Araigneén huudahdus sai Daen tuntemaan kuin puukon selässään ja uros pysähtyi kuin seinään. Dae ei kuitenkaan kääntynyt katsomaan Araigneéta, koska uros tunsi pettäneensä jonkun jo ja kivu oli sanoilla kuvaamaton. Uros oli kuin jäätynyt paikalleen. Dae ei koskaan olettanut aihettavansa Araigneén huutavan niin kivuliaan kuuloisesti ja Dae katui jokaista askeltaan, kuin olisi maan alle kävellyt- kuollut liian aikaisin. Se ajatus sai Daen kääntymään Araigneéseen ja uros puri hampaansa yhteen katsoessaan toisen kävelyä. "Araigneé..." Uros lausui ja lähti tajuamattaan kävelemään kohti tuota.

Dae seisoi hiljaa Araigneén vierellä, eikä sanonut mitään toisen sanoihin hetkeen. Meni helposti 5 min ennenkuin uros sai suustaan "anteeksi... etten ole tämän parempi." Dae käänsi katseensa suuntaan johon Lilith oli mennyt.

Uros huokaisi "Joskus nuorempana tykkäsin Lilithistä, niin kuin sinusta... Mutta vähemmän ja se oli enemmän sellainen teini iän ihastus ja se ei olisi koskaan toiminut... Tiedän sen nyt tällä ikää, muta jos olisin Lilithin kanssa, olisin varmaan ottanut oman henkeni siitä tuskasta jota se naaras osasi antaa... Kuitenkin jo sinun huudahduksesi oli kivuliaampi ja totta puhuen, en viitsi mennä kauemmas, koska sellainen kipu on minulle täysin uusi... Erittäin vihlova tunne. Mitä yritän sanoa on, että en mene kauas, olen aina lähellä vaikka et näkisi minua." Dae pysyi hetken hiljaa ja kuunteli jos Araigneélla olisi sanottavaa. Dae päästi suustaan hiljaisesti sanat "Minä rakastan sinua..." ja painoi päänsä tuon olkapäälle. "Se on oudoin tunne jota olen koskaan kokenut." Dae naurahti pehmeästi.

Araigneé

Araigneén ja Daen kohdattua, naaras pysähtyi tuijottamaan tuota. Hän odotti uroksen sanovan jotain, koska uros oli sen näköinen. Menikin muutamat minuutit, kunnes uros avasi suunsa. Araigneé kuunteli tarkkaan jokaisen sanan mitä Dae sanoi. Naaran henkinen kipu helpottui kuunnellessaan Daen kauniita sanoja. Araigneéhen yhä sattui fysiisisesti. Naaras päättikin nojautua urokseen kuin ottaakseen tukea tuosta.
"Minäkin rakastan sinua... Jokin ei ole nyt hyvin. Minuun yhä sattuu", Araigneé päätti kertoa. Naaras vilkaisi vatsaansa ja epäili sen johtuvan siitä. Naaras puri hampaitaan yhteen ja alkoi katselemaan ympärilleen.
"Tiedätkö sinä paikkaa, missä voisin levätä, jos se vaikka auttaisi..?", Araigneé kysyi hieman epävarmana. Naaras murahti itsekseen, koska ei ollut tottunut olevansa tietämätön asioista.

Dae

Uros huollestui Araigneén kertoessa kivuista. Jos se syntyy etuajassa?? Pentu olisi aivan liian nuori syntymään vielä! Dae meni sisäiseen paniikkiin ja sen saattoi nähdä ulkoisestikkin. Dae hetkenpäästä katseli hätiköiden ympärilleen ja löysi pehmeän sammal kohdan. "Olisiko tämä tarpeeksi hyvä??" Dae kysyi Araigneélta joka oli noin 10 askeleen päässä uros meni naaraan luo ja auttoi(?) tuon makuulle. "Millaisesta kivusta on kyse?"Dae kysyi nyt hieman rauhallisempana.

Araigneé

Araigneé asettui sammalelle makaamaan Daen avustuksesta. Naaras laski päänsä etutassujensa väliin. Pian naaras kuuli Daen kysymyksen.
"En osaa oikein kuvailla...", Araigneé sanoi. Naaras alkoi tuntea, että hänen olonsa alkoi helpottua. Naaras vain tuhahti turhautuneena. Hän koki, että hän oli hidaste hänen ja Daen matkalle, mutta ei maininnut asiasta ääneen.
"Minä voin jo paremmin", Araigneé päätti kertoa rauhoittaakseen Daen mieltä.

Araigneé makaili sammalella useita minuutteja, kunnes naaras kyllästyi vain makailuun. Hän nousi seisomaan ja ravisteli turkkiaan.
"Jatketaan vain matkaa..", Araigneé sanoi turhautuneena. Naaras vilkaisi sammalta ja katsoi sitten Daea.
"Matkan aikana voisin kertoa sinulle menneisyydestäni", Araigneé sanoi, mutta hänen katseensa oli ilmeetön. Hän koki menneisyyden kertomisen tärkeäksi, koska se perusteli niin monia asioita Araigneén luonteessa ja käytöksessä.

Dae

Araigneé ei osannut kuvailla kipua ja tuskin Dae olisi ymmärtänyt vaikka tuo olisi kertonut. Dae istuuntui ja rauhottui Araigneén vierellä, mutta ei itse viitsinyt asettua makaamaan. Dae hymyili kuullessaan Araigneén voinnin parantuneen ja kysyi "Jos jäisimme tälle seudulle? Ei meidän tarvitse minnekkään mennä kun kuitenkin liityt lopulta kurokagen laumaan. Jos asuisimme rajoilla aluksi ja sitten lopulta menisimme Kurokage herran luokse kun et ole enää tiinenä?" Uros seurasi Araigneéta katseellaan tuon noustessa seisomaan. "Selvä..." Uros vastasi ja nousi itsekkin seisomaan.

Araigneén kertoessa kertovansa menneisyydestään, uroksen uteliaisuus kasvoi. "Kerro toki." Dae vastasi ja odotti enemmän, että Araigneé lähtisi liikkumaan ja uros lähtisi kävelyyn tuon vierellä.

Araigneé

Araigneé mietti uroksen sanoja siitä, että nuo voisivat jäädä rajoille.
"Jäädään vain rajoille. En tiedä pääsisimmekö kovin pitkälle, koska tarvitsen lepoa usein - ilmeisesti", Araigneé päätti sanoa. Hän lähti kävelemään eteenpäin Daen seuraten.

Kaksikko käveli jonki matkaa, kunnes Araigneé oli valmis kertomaan menneisyydestään.
"Synnyin löytökotiin Ranskassa. En tienynt isääni, mutta äiti kyllä. Löytökoti ei ollut todellakaan hyvä paikka elää. Jouduin usein katsomaan kun äitiäni hakattiin. Olin kahden kuukauden ikäinen kun äitini kuoli muiden löytökodin koirien hampaiden kautta, jonka jälkeen jouduin elämään yksin ja syrjittynä", Araigneé aloitti. Hän piti pientä takoa.
"Olin kolme kuukautta vanha kun eräs egyptiläinen ihmisperhe adoptoi minut. Heillä oli minun lisäksi yksi dobermanni - nimeltä Behemoth - ja koirasusi - nimeltä Acre. Minun oli ensin vaikea sopeutua perheeseen, koska löytökodin rankat olot olivat muuttaneet minusta katkeran. En siis ollut niin iloinen pentu, kun pentujen kuuluisi", Araigneé kertoi lisää. Naaras piti jälleen taukoa ja huokaisi.
"Ihmisperhe tutustui toiseen perheeseen myös. Heillä oli yksi koira ainoastaan nimeltä Taweret. Taweret oli todella tärkeä minulle. Hän oli minua vuoden vanhempi, mutta tuntui silti että hän olisi ollut kuin äiti minulle. En vain koskaan kertonut sitä", Araigneé kertoi. Hänellä oli hieman tuskaa kertoa Taweretista.
"Taweret ja Acre saivat pian tyttären nimeltä Wosret. Olin todella innoissani siitä pennusta. Samoihin aikoihin olin luonut erityisen suhteen Behemothiin. Olin sinäänsä ihastunut häneen", Araigneé kertoi. Naaras piti taukoa jälleen ja pysähtyi. Hän oli kiinnittänyt katseen maahan.
"Meni vuosia kun Taweret kuoli... En tiedä vieläkään miksi. Hänen kuolema jälleen muistutti minua äitini kuolemasta, joten minusta tuli jälleen tunteeton. Olin katkera hänen pois menostaan. Ei mennyt kauan kun Taweretin isäntä pian otti minut haltuunsa. Hän teki kynsilleni jotain, joka muutti niistä myrkylliset", Araigneé kertoi lisää. Hän oli viimein selittänyt kuinka hänen kynnet olivat myrkylliset.

Araigneé päätti ottaa jälleen askeleita ennen kun jatkoi jälleen menneisyyden kertomisesta.
"Olin seitsemän vuotias kun minut annettiin toiseen kotiin. Perheellä oli yksi uroskoira, jota yritettiin parittaa minuun. Minulle ja urokselle yritettiin teettää pentuja, mutta en tullut koskaan tiineeksi. Minulle tehtiin kaikenlaisia tutkimuksia, mutta selitystä ei löydetty. Tutkimukset stressasivat minua niin, että tapoin yhtenä yönä uroksen. Hän kun oli ollut syy stressilleni. Siitä sitten elämäni alkoi tunteettomana ja yksinäisenä. Toivoisin tapaavani Behemothin uudelleen. Hän olisi todella hyvä ja vahva liittolainen", Araigneé kertoi vielä. Naaras oli todella paljon tiivistänyt menneisyyttään, koska hän ei halunnut kertoumuksesta pitkäveteistä.

Dae

Uros kuunteli Araigneén kertomusta ja totesi, että on kokenut suht samankaltaisen kokemuksen. "Minä synnyin sisarusteni kanssa eläinlöytökotiin ja sieltä minut sitten adoptoi mies. Hän opetti minulle, että 'Pure ensin kysy kysymykset sen jälkeen.' Ja uskoin aina sen merkitsevän 'Tasarvoisuutta'. Eli osoittaisin kysymykseni vain sen arvoisille kohteilleni, joihin vihan voimalla aina iskin hampani, koska he vaaransivat omistajani henkeä. Lopulta he tulivat joukkona yhtenä yönä ja tapoin heidän koirat, hakeutuen sitten piiloon kun kuulin sireenin. Pysyin piilossa ja odotin lupaa poistua piilostani omistajaltani, mutten koskaan sitä saanut. Lopulta nälkä ajoi minut pihalle ja karkasin. Törmäsin sen jälkeen liittolaisiini, muutaman vuoden elettyäni metsässä." Dae piti taukoa ja katseellaan tarkisti Araigneén tilan. "Olemme luulavimmin tarpeeksi kaukana lauman keskuudesta, että joutuisimme minkään ärsyttävän tilanteen kohteeksi tai vastaavaa..." Uros sanoi vilkaisten sitten taakseen.

Araigneé

Araigneé kuunteli Daen kertomusta menneisyydestä tarkasti. Hän yllättyi hetkeksi siitä, että tuo oli ollut lemmikki aikoinaan. Ei asia naarasta kauan hämmentänyt, koska olihan Daella kaulapanta. Eihän sitä voinut laittaa kun vain ihminen.

Naaras hätkähti ajatuksistaan kuullessaan Daen loppulauseen. Araigneé vilkaisi olan yli taakseen ja huomasi itsekin kuinka lähellä rajaa he olivat.
"Olet oikeassa. Meidän vain pitää löytää joku yösija. En sitten halua pysyä vain samassa paikassa. Haluan vaihtaa yösijaa usein", naaras mietti ja päätti kertoa toiminta tavastaan. Naaras ei ollut päässyt vielä eroon vanhoista tavoistaan.

Dae nyökkäsi Araigneélle erääseen suuntaan "Tuollapäin oli valmis tyhjä pesä jos oikein muistan, jos sinulle se kelpaa? Voisimme sen sentään käydä katsomassa läpi?" Dae ehdotti. Matkaa olisi vielä hieman, joten perfectuuri saattaisi vaihtua. Ainoa mitä Dae nyt toivoi, ettei Araigneé kuolisi synnytyksen aikana tai että Dae saisi iskeä vihansa tuon raiskaajaan. Dae oli muutenkin alkanut tunea olonsa, kuin olisi alkanut padota raivoaan, eikä siksi uros tuntenut itseään omaksi itsekseen. Uros oli suunnitellut välttävänsä raivoamista pentujen ympärillä, joten Araigneén synnytyksen jälkeen saattaisi uroksen käytöskin palata samaksi tuon ympärillä. Dae kun ei ollut tottunut pentuihin, saatika sitten rakkauteen.

//Voit vaihtaa aluetta, minä seuraan ^^

// Aloitin pelin Aomoriin https://gingantulevaisuus.palstani.com/t703-uusi-elama-kaksinpeli-miss-okami#6252