Vierailla vesillä [Kaksinpeli, Illumination]

// Onkin muuten hyvä, jos Shan tappaa kostoksi jonkin Norin laumalaisen. Nartulle ulkopuoliset uhkat ovat pahin pelko ja muutenkin yhdenkin laumalaisen menettäminen ihan äärettömän kova paikka. (; //


Nori

Kaanaankoiran huolestuneisuus paistoi selvästi naaraan kylmän kovilta kasvoilta. Lóngin antaessa ohjeita Norin laumalaisille, oli vaaleaturkki antanut jo merkin kerätä parhaimpia sotureita kokoon. Heitä oli rivissä nyt n. 12. "Tarkoitus on, että jokainen meistä tulee sieltä pois elävänä. Pitäkää huolta niin itsestänne, kuin toisistanne." Vaaleaturkki neuvoi, ja katsahti sitten Lóngiin. Williamin puhuessa joukon johtajasta, kylmät väreet hiipivät arpikasvon selkää pitkin. "Johtajasta? Tarkoitatko, etteivät veljekset toimikaan yksin?" Nori kysyi, katsoen sitten uudestaan sakemanniin, joka ehkä tietäisi asiasta enemmän.

//Shan voisi tappaa Williamin.

Shan ja Lóng zhàndòujī.

''Jatketaan matkaa, meidän kannattaa olla nopeita jotta pennuille ei tehdä mitään, en tiedä mitään tästä johtajasta mutta jos hänen alaisensa ovat tuollaisia, hän on varmasti vaarallisempi.'', sakemanni sanoi ja hyppäsi takaisin veteen alkaen jatkamaan matkaa muiden kanssa(?), Lóng huomasikin jonkin ajan päästä vastarannan, Yin ui hänen viereensä ja he kummatkin katsahtivat rannalle jossa he näkivät joukon tuntemattomia koiria, ''Niitä on paljon..'', sakemanni sanoi mutta yhtäkkiä joukko katosi metsään. Kun uros rantautui hän juoksi heti kohti metsää välittämättä siitä oliko muut hänen perässään, hän saapui aukiolle mikä oli tyhjä, ''He eivät voi olla kaukana.'', yhtäkkiä metsästä saapui noin 30 koiraa Snaken johtamana, ''Seuratkaa meitä.'' //Vien tätä vähän eteenpäin nyt.

He saapuiva(?) suuren luolan edustalle missä oli lisää koiria, vielä enemmän, Lóng huomasi että pennut makasivat kahden muun vinttikoiran jaloissa, ''Kaikki maahan makaamaan riviin!'', Snake komensi ja sakemanniveljekset yrittivät olla tottelematta mutta heidät painettiin maahan, ''Tervetuloa määränpäähänne, on aika tavata mestari itse.'' Snake sanoi, otti oksan ja meni luolan suulle, hän astui käytävälle luolan sisällä ja ns. koputti sen seinää ja astui sitten ulos, käytävältä alkoi kuulua askeleita ja pian ikääntynyt dobermanni astui ulos, ''Laskitteko jo allenne, siltä täällä nimittäin alkaa haista.'' dobermanni kysyi virnistäen. Snaken kanssa saapuneet sotilaat olivat väistyneet muun joukon luokse.

Nori

Kaanaankoira ei aikaillut enempää. Kun tärkeimmät järjestelyt oli tehty, Nori ja tämän 12 alaista, sekä kouluttaja William lähtivät seuraamaan Lóngia ja Yiniä. Matka tuntui kestävän ikuisuuden, vaikka koskaan Nori ei ollut uinut sitä yhtä nopeasti kuin nyt.

Pian he saapuivat vastarannalle. Vaaleaturkki tyytyi vain nopeasti ravistelemaan enimmät vedet pois. Nori ja muut eivät ehtineet edetä pitkään, kun joku ilmestyi sotureineen esiin. Heitä oli siis odotettu. Arpikasvo tunnisti tämän Snakeksi, johon oli muutaman kerran aikaisemmin törmännyt liikuskellessaan saaren ulkopuolella.

Noria hermostutti, kun heitä lähdettiin johdattamaan tämän "mestarin" luo. Vaaleaturkki tunsi syvää halveksuntaa ja raivoa tätä koiraa kohtaan. Kuinka joku viitsi olla niin raukkamainen, että kiristi toisia viattomien pentujen hengellä? Heidät komennettiin maahan makaamaan riviin, ja nähdessään pennut viimein vinttikoirien jaloissa -elävinä, mutta äärettömän peloissaan-, ei Nori pistänyt vastaan, vaan aikoi tehdä kuten sanottiin, ettei riskeeraisi Tonyn ja Samaran henkeä.

Narttu ei kuitenkaan ilmeisesti ollut liian ripeä liikkeissään, kun joku tarttui hänen niskaansa painaakseen arpikasvon maahan. Nori, jonka mitta tuli täyteen, kiepautti itsensä vapaaksi ja tarrasi toista kurkusta, paiskaten uroksen voimalla maahan. "Älä koske minuun, ulostekasa!" Narttu ärähti, kuristaen toista raivoissaan. Enempää Nori ei kuitenkaan ehtinyt tehdä, kun kaksi muuta Shanin alaista tarrasi häneen takaapäin, ja pakotti nartun maahan. Pian Shan näyttäytyi heille viimein, eikä Nori pitänyt lainkaan tämän asenteesta. Hänkö muka kutsuu itseään mestariksi? Kuka hän oikein luulee olevansa? Nori ajatteli tuijottaessaan urosta murhaavasti. Nartun teki mieli heittää takaisin jotain nasevaa, mutta katsoessaan jälleen peloissaan kyyristeleviä pentuja, tiesi Nori, ettei voisi ottaa sitä riskiä.

Shan ja Lóng zhàndòujī.

''Kuka teistä on pomo?'', Shan kysyi, ''Hän on.'', Snake sanoi nyökäten Norin suuntaan, Shan käveli kohti Noria ja katsoi hetken tätä virnistäen, ''Sinä olet varmaan Nori, minun nimeni on Shan ja en arvosta sitä että minulle tärkeitä tapetaan, olen varma että joku teistä tappoi poikani.'', Shan sanoi ja asteli tämän jälkeen pois kunnes huomasi sakemanni veljekset, ''Täällähän näkyy tuttuja, Chingin pojathan ne siinä, siitä onkin 4 vuotta, hetkinen, Lóngkö se oli, saksanpaimenkoira miekan kanssa, sinä tapoit Normanin, etkö jo oppinut viime kerralla että mitä käy jos ärsytät minua?''

Lóng järkyttyi kun tunnisti dobermannin, kun Shan tuli puhumaan hänelle, uroksen silmissä paloi raivo, ''Sinä, olet siis edelleen elossa, sillä nyt voin tappaa sinut itse, en tiedä milloin tai miten mutta kyllä, tapan sinut.'', sakemanni sanoi raivoissaan ja dobermanni vain nauroi tuolle, ''Kuulitteko te mitä hän sanoi, hänkö tappaisi minut, buahhaahhaaa.'', Shanin alaiset nauroivat myös.

''Mennään nyt vain itse pääasiaan, te kaikki ette lähde täältä elossa, tapan jonkun ja sen jälkeen saatte poistua pentujen kanssa, palaatte kuitenkin muutaman päivän päästä ja tuotte meille puolet ruokavarastonne antimista, jos teillä sellainen on, tuliko selväksi?'', Shan mietiskeli jonkin aikaa, ''Kenet minä tappaisin, ah, keksin jotain.''Shan käveli kaikkien maassa makaavien koirien edessä pysähdellen välillä mutisten samalla jotain, kun Shan pysähtyi Lóngin eteen, sakemanni yritti saada selvää siitä että mitä dobermanni sanoi, lopulta Shan pysähtyi Williamin eteen, ''Sinä, tuokaa hänet tänne.'', Shan käveli takaisin lähemmäksi luolaa, otti aiemman paksun oksan suuhunsa samalla kun hänen sotilaansa raahasivat peloissaan olevan Williamin hänen luokseen, ''Jos joku liikkuu niin tapan lisää ystäviänne.'', Shan iski aluksi oksan vasten Williamin kasvoja suurella voimalla ja heitti sitten jo verisen oksan pois, labradori oli kaatunut maahan ja nousi nyt taas vähän kasvot verisenä, veri valui myös hänen suunpielestään, ''N-nähdään Helvetissä paskiainen.'', William ehti sanoa ennenkuin dobermanni iski terävät hampaansa tämän päälakeen kaataen Williamin jälleen, Shan puri lujempaa ja William menetti tajuntansa, tämän jälkeen Shan tarttui labradorin kurkkuun ja paiskasi tämän pääedellä luolan seinämää vasten murskaten Williamin kallon tappaen tämän, tämän jälkeen Shan viskasi ruumiin muiden eteen.

Nori

Nartun ilme oli hyvin uhmakas, kun Shan lähestyi häntä ja Noria pidettiin tiukassa otteessa vasten maata. Kaanaankoiralla ei ollut aavistustakaan, miksi toinen epäili hänen laumaansa hänen poikansa tappamisesta. "Haukut väärää puuta, minä en ole katkaissut pojaltasi karvaakaan." Narttu ärähti takaisin, ja katsoi sitten, kun Shan liikuskeli heidän joukkonsa edessä. Pian tämä pysähtyi Lóngin eteen, ja kaksikko puhui hetken. Norin silmät laajenivat. Onko Lóng tappanut hänen poikansa...ja nyt hän kostaa siitä minun laumalleni? Kaanaankoira tärisi järkytyksestä raivosta. Nori tunsi itsensä petetyksi, hän oli luottanut ulkopuoliseen, ja sai nyt maksaa siitä.

Yllättäen Shan ilmoitti tappavansa jonkun heistä, ja tarrasi lopulta Williamiin. "Ei!" Nori kiljahti, ja yritti pyristellä irti, mutta Shanin soturien ote hänestä piti. Narttu joutui vain katselemaan vierestä, kun William iskettiin kuoliaaksi heidän edessään. Lamaantuneena Nori vain tärisi, kyynelten vieriessä vuolaina hänen poskilleen. Jokainen hänen laumalaisensa oli läheinen, rakas ja tärkeä Norille, ja yhdenkin menettäminen viilsi kaanaankoiran sydäntä kuin tuhat veistä.

Kun verityö oli tehty, Nori oli kuin sumussa. Se tajusi vain sen, että he olivat nyt vapaita lähtemään tietyin ehdoin. Kaanaankoira ei vilkaissutkaan Lóngiin, vaan nosti Williamin ruumiin selkäänsä. Pennut juoksivat itkien heidän luokseen ja turvautuivat vanhempiin sotureihin. Nori tunsi maailman pyörivän. Williamin veri tahrasi hänen turkkinsa, mutta Nori ei siitä välittänyt, hän oli sen ansainnut. Vaaleaturkki tunsi pettäneensä koko laumansa luottamuksen kävellessään murtuneena poispäin Shanista ja tämän sotureista.

Shan ja Lóng zhàndòujī.

Lóng katsoi järkyttyneenä kun Shan tappoi Williamin, kun ruumis heitettiin heidän lähelleen, se putosi melko lähelle sakemanniveljeksiä ja veripisaroita lensi Lóngin kasvoille, uros katsoi ruumista jonka kallo oli murskana, veri pursui valtavasta haavasta päässä, Lóng oli shokissa, hänen mieleensä nousi muistot siitä kun Shan tappoi Zinan hänen silmiensä edessä, William kuoli vain sen takia että Lóng tappoi Shanin pojan mutta uros ei edes tiennyt että Norman oli kuollut välikohtauksessa, hän oli vain ajatellut tämän haavoittuneen.

Shan käveli jälleen tärisevän saksanpaimenkoiran luokse, tuore veri valui hänen suustaan, ''Oliko se muka noin kauheaa, olet ennenkin nähnyt muiden kuolevan hampaideni kautta.'', Dobermanni sanoi, Lóng ei edes suostunut katsomaan häntä silmiin vaan oli kääntänyt päänsä veljeään kohti, kyyneleet valuivat hänen ainoasta silmästään, Shan viilsi sakemannin kasvoja terävillä kynsillään aiheuttaen verta vuotavat pintanaarmut, ''Nyt menkää ja ottakaa se ruumis mukaan.''

Lóng lähti seuraamaan Noria täristen, ''S-se koira joka yritti tappaa sinut, se kertoi että hänen nimensä oli Norman, Shan sanoi että hänen poikansa nimi oli Norman, he kummatkin ovat dobermanneja, miksi kukaan ei kertonut että tapoin hänet kun tulin väliin? Jos en olisi tullut väliin...''
Sakemanni ei kestänyt enään vaan juoksi pois muiden joukosta metsään itkien ahdistuneena, hän oli juuri kokenut uuden traumaattisen kokemuksen.

//Shan poistuu.

// Nori voisi ensin olla vihainen Lóngille, mutta hetken aikaa mietittyään tajuaisi ettei vika ollut hänen, ja lähtisi etsimään sakemannia pyytääkseen anteeksi? //

Nori

Vaaleaturkkinen kääntyi katsomaan hänen vierelleen tullutta Lóngia. "Ilman sinua William eläisi vielä. Olist vain antanut minun kuolla! Ei ole sinun velvollisuutesi pelastaa minua. Jos en olisi tavannut alunperinkään sinua, koko tätä välikohtausta ei olisi ollutkaan! Miksi ikinä luotin ulkopuoliseen.." Nori sanoi kylmästi, silmät palaen. Yhden soturin menettäminen oli järkyttänyt narttua hyvin pahasti, sillä tämä oli antanut tärkeimpänä lupauksenaan huolehtia kaikista alaisistaan ja pitää nämä ulkopuolisten uhkien ulottumattomissa. Nyt vaaleaturkki itse oli tehnyt virhearvion päästäessään ne uhat hänen laumansa keskuuteen. Nori ei katsonut ollenkaan sakemannin perään, kun tämä juoksi pois. Silti arpikasvo tunsi oudon vihlaisun sydämessään, mutta kaikki järjen ääni ja aikaisemmat tuntemukset Lóngia kohtaan peittyivät nyt shokin ja järkytyksen alle.

Uintimatkasta Nori ei rekisteröinyt mitään. Narttu vain keskittyi pitämään labradorin ruumiin mukanaan. Vaaleaturkki vilkaisi vielä viimeisen kerran vastarannalle, Lóngin käväistessä hetken hänen mielessään. Unohda hänet. Nori ajatteli, ennen kuin sukelsi pinnan alle.

Lóng zhàndòujī.

Lóng juoksi metsässä melkein täydellisessä shokissa, jonkin aikaa juostuaan uros kompastui ja kaatui, sakemannin silmä oli sumea kyynelten takia, uros vaipui jonkinlaiseen transsitilaan, ainoa asia minkä hän näki oli se sumuinen paikka hänen unistaan, tällä kertaa se paikka oli kuitenkin erilainen, se oli paljon pimeämpi ja sumu oli verenpunaisen väristä, edessään hän näki valtavat kiiluvat silmät, kuitenkin hänen vierelleen ilmestyi varjoja jotka näyttivät karkottavan pahan pois.

''K-keitä te olette? Mikä tämä paikka on?'', Lóng kysyi varjoilta jotka eivät vastanneet, pian uros kuitenkin heräsi ja huomasi olevansa taas siinä metsässä, ''Ugh, mitä tapahtui?'', uros kysyi hiljaa itseltään ja nousi sitten, ''Taas joku kuoli minun takiani, en pysty tähän..'', Lóng ajatteli ja jatkoi kävelyä.

Uros mietti jo itsensä tappamista mutta ei pystynyt tekemään sitä, hänen perheensä ei kestäisi sitä tuskaa, sakemanni kaatui itkien maahan, ''Olen niin pahoillani Zina, epäonnistuin jälleen, minusta ei ole mihinkään.'', Lóng oli näkevinaan vilahduksen Zinasta mutta kun hän katsoi uudelleen, hän tajusi sen olevan hallusinaatio.

Nori

William haudattiin, ja hänelle pidettiin kaunis muistotilaisuus, johon kaikki laumalaiset osallistuivat. Useimmat muistelivat labradorin saavutuksia kouluttajana, mutta myös sitä, miten hieno persoona hän oli ollut. Norikin piti pienen puheen, jossa hän painotti Williamin urheutta viimeiseen hengenvetoon asti. Ehkä lähimmät soturit huomasivat, miten vakavan ja poissaolevan oloinen heidän johtajansa oli, mutta Nori teki kaikkensa pitääkseen itsensä kasassa.

Kun porukka alkoi viimein hajaantua, jäivät jäljelle vain Williamin perhe sekä lähimmät ystävät. Nori kertoi noille vielä osanottonsa, ennen kuin vetäytyi omaan luolaansa. Nartun ajatukset olivat hyvin sekavat, mutta silti yksi asia pyrki koko ajan uudestaan ja uudestaan hänen mieleensä: Lóng. Miksi kaanaankoira ei saanut urosta mielestään? Aikaisempi viha toista kohtaan oli tyystin kadonnut, ja tilalla oli hämmennys. Nori alkoi ymmärtää jotain..

Jos Lóng ei olisi pelastanut häntä, hän olisi kuollut. Silloin hän ei voisi pitää lupaustaan laumalleen huolehtia näistä loppuun saakka. Tuskin paimenkoira tiesi Shanin pojan kuolemalla olevan tällaiset seuraukset. Kaanaankoira tunsi nyt syyllisyyttä siitä, että oli sysännyt kaiken vastuun tapahtumista paimenkoiran harteille, niin kuin tällä ei varmasti olisi muitakin murheita jo ennestään. Vaaleaturkki tiesi nyt, että hänen oli korjattava tilanne jotenkin. Illan hämärtyessä arpikasvo hiipi ulos luolastaan. Hänen kaksi vartijaansa seisoivat vähän matkan päässä luolalta, ja Nori poikkesi noiden luo. "Minun on selvitettävä eräs hyvin tärkeä asia. Pitäkää huolta järjestyksestä täällä. Palaan aamuun mennessä." Narttu sanoi, ennen kuin lähti juoksemaan kohti vesiputousta. Perille päästyään narttu sukelsi pinnan alle ja pilkkopimeässä suunnisti taitavasti kohti avomerta. Kun näkökenttään alkoi ilmestyä hieman enemmän valoa, nousi kaanaankoira ylöspäin ja hengitti pian raikasta ilmaa vedenpinnan yläpuolella.

Nori lähti etenemään nyt kohti rannikkoa. Vesi oli kylmää, sillä jäät olivat alkaneet sulaa vasta hetki sitten, ja paikoitellen siellä täällä kellui suuriakin jäälauttoja, joita Norin oli varottava. Onneksi kaanaankoira oli hyvä uimari, eikä matka tuottanut hänelle vaikeuksia. Rannalle päästyään narttu ravisteli voimakkaasti turkkiaan ja lähti sitten siihen suuntaan, mihin muisteli Lóngin juosseen. Norilla ei silti ollut aavistustakaan, missä toinen tällä hetkellä oli.

//Tuli muuten mieleen, nämähän voi kommunikoida kettujenkin kanssa koska ketut on koiraeläimiä.

Lóng zhàndòujī.

Lóng nousi ylös ja jatkoi kulkuaan masentuneen näköisenä, hän saapui pienelle joelle minkä jäässä oli reikä, uros puhdisti itseään ja joi vähän, tämän jälkeen sakemanni jatkoi taas matkaansa ja ajatteli, ''Lupaan kostaa, Shan ei selviä tästä, tapan hänet vaikka menettäisin samalla oman henkeni.'', uros huomasi ketun joka juoksi ohi, ''Hei, odota!'', Lóng huusi ja kettu kääntyi, ''Miksi juokset?'', sakemanni kysyi, ''T-tuolla oli iso karhu.'', kettu sanoi kimeällä äänellä.

Kettu juoksi pois ja Lóng katsahti siihen suuntaan mistä kettu oli tullut ja samalla hänen edessään oli suurikokoinen karhu, karhu yritti läimäistä sakemannia tassullaan mutta uros väisti ja iski hampaansa pedon kuonoon, karhu läimäisi uroksen pois ja Lóng sai ikävän näköiset viiltohaavat selkäänsä, onneksi ne eivät olleet kovin syvät mutta uros joutui silti irrottautumaan, seuraavaksi uros kävi kiinni karhun kurkkuun, uros ei saanut tapettua petoa vielä joten hän irrottautui, pudottautui ja nappasi terävän oksan karhun kurkkuun, tappelun jälkeen uros pudottautui maahan edelleen raivostuneena, itkuisena ja väsyneenä.

Nori

Kaanaankoira kokosi hetken ajatuksiaan rannalla, ennen kuin lähti umpimähkäisesti johonkin suuntaan. Nori tunsi olonsa hieman typeräksi, miksi hän oli lähtenyt etsimään sakemannia? Miksei hän voinut jatkaa elämäänsä saarella kuin mitään ei olisi tapahtunut? Kysymykset risteilivät nartun päässä oudosti, ja vaaleaturkki puri hampaitaan tiukasti yhteen. Pahuksen Lóng! Nori manasi mielessään, ja yritti kaikin keinoin saada itseään muuttamaan mieltään, turhaan. Sakemanni oli jo ottanut paikkansa hänen osittain kylmettyneen sydämensä sopukoissa, ja Norin oli korjattava aiheuttamansa tilanne.

Jonkin matkaa edettyään Norin kirsuun leijaili tuoreen veren tuoksu, mikä sai nartun säikähtämään. Vaaleaturkki ei kuitenkaan ollut tyhmä, joten se lähti etenemään raudan katkun suuntaan hyvin varovasesti. Jos Lóng olisi kuollut, ei hänen kannattaisi jäädä katsomaan syytä sille, yritti kaanaankoira ajatella järkevästi. Silti Nori pelkäsi pahinta, ja tiesi, että jos sakemannin surmaaja olisi paikalla, ei hän ehkä voisi hillitä itseään.

Kun Nori sai näköpiiriinsä Lóngin, sekä maassa kuolleena makaavan karhun, ei kaanaankoira voinut enää hillitä itseään. "Lóng..!" Nori huudahti, ja syöksyi uroksen luo, luullen tämän kuolleen. Pian narttu kuitenkin huomasi, että toinen oli yhä elossa, tosin haavoittuneena vain. "Lóng, mitä tapahtui..." Nori jatkoi, hieman shokissa siitä, että oli luullut toisen kuolleen. Täristen vaaleaturkki vajosi maahan, ja yllätyksekseen tunsi kyynelten valuvan pitkin poskiaan. "Anna anteeksi, että syytin sinua kaikesta..olen niin pahoillani..." Nori sanoi hiljaa.

Lóng zhàndòujī.

''T-tuo karhu hyökkäsi ja kun taistelin sitä vastaan, se onnistui iskemään ja sain ilkeät haavat selkääni, pelkät naarmut tosin mutta kirvelee vähän.'', Lóng sanoi heikosti, uros itki edelleen ja oli todella väsynyt tämän kaiken jälkeen, kuultuaan naaraan seuraavat sanat uros huokaisi, ''Se oli silti osittain minun syyni, olen niin pahoillani kaikesta, Shan on hyvä pilaamaan muiden elämiä ja en enään kadu sitä että jouduin tappamaan hänen poikansa koska hän ansaitsi sen mutta Williamin ei tarvinnut kuolla sen takia.''

''Joten annan anteeksi, emme ole tunteneet kauan mutta välitän sinusta silti.'', sakemanni sanoi ja hymyili vähän, ''Isäni opetti että ketään ei saa jättää pulaan jos pystyt auttamaan heitä niin tee se, päällikkö taas opetti että kenenkään ei tarvitse kuolla turhaan, jokaiselle voi ainakin yrittää antaa toisen mahdollisuuden, Zina, hän sanoi aina että kukaan ei ole koskaan yksin, aina löytyy joku johon voi tukeutua kun on vaikeaa.''

Nori

Vaaleaturkkisen olemus muuttui hämmentyneestä hieman sekavan onnelliseksi sen tajutessa Lóngin olevan elossa. Samalla Nori tajusi vasta nyt itkeneensä, joten se yritti hieman peitellä kasvojaan. Eihän tuollainen tunteilu ollut nartun tapaista laisinkaan. Kaanaankoiran oli kuitenkin myönnettävä itselleen se tosiseikka, että hän oli jollain tavalla kiintynyt sakemanniin, ja alkanut välittää toisesta.

Nori pysytteli hiljaa Lóngin puhuessa. Narttu mietiskeli toisen sanoja, muttei vastannut toiselle mitään. Se oli samaa mieltä, ja siksi soikin urokselle kevyen hymyn, aidon hymyn, jonka näkeminen Norin kasvoilla oli harvinainen näky, jos ulkopuolisista oli kyse. "Olet oikeassa.." Vaaleaturkki sanoi viimein hiljaa, katsoen sitten hetken aikaa toiseen suuntaan.

"Lóng.." Nori rikkoi pienen hiljaisuuden, ja nousi sitten jaloilleen. "Sinun on annettava minun viedä sinut takaisin. Olen pahoillani kaikesta mitä sanoin aikaisemmin.. Olin vain niin järkyttynyt tapahtuneista.." Kaanaankoira puhui, yrittäen keksiä miten pukisi ajatuksensa sanoiksi. "Laumani ja tyttäreni ovat minulle kaikki kaikessa. Isäni jälkeen olen vannonut pitäväni heistä huolta, he ovat minulle kuin perhettä. Tiedäthän, mitä vähemmän olemme tekemisissä ulkomaailman kanssa, sitä paremmin turvaan heidän oltavansa.." Narttu kertoi. Se kuitenkin tiesi, että he eivät voisi piilotella ikuisesti kaikilta muilta. Kovat ajat olivat verottaneet saaren tarjoamaa ravintoa, ja oli vain ajan kysymys, milloin heidän olisi pakko lisätä liikkuvuutta sen ulkopuolella.

"Lupaan sinulle, että olet aina tervetullut luokseni. Tämä on minun syyni, joten haluan korjata virheeni. Tule mukaani, niin laumani hoitaa sinut kuntoon ja sitten olet vapaa lähtemään, jos vain tahdot.." Nori ehdotti. Salaa sisimmässään narttu kuitenkin toivoi toisen jäävän.

Lóng zhàndòujī.

Sakemanni nyökkäsi naaraan sanoille, ''Ymmärrän kyllä että olet järkyttynyt, tämä on sotaa ja sotkin nyt sinutkin siihen, kukaan ei ole turvassa silloin kun Kurokage on vallassa, en ole koskaan nähnyt häntä mutta päällikön mukaan hän on pelottava ja erittäin vahva, samalla kun muu lauma valmistautuu sotaan, minä taistelen menneisyyteni haamuja vastaan.'', Lóng katsahti taivaalle, ''Maailmassa tulee aina olemaan pahuutta mutta kenenkään ei tarvitse kohdata sitä yksin.''

Kun Nori sanoi että uros olisi aina tervetullut hänen luokseen, sakemanni vain hymyili, ''Tulen mielelläni, tämä alue on hyvin kaunis ja onkin tosiaan parempi että tulen mukaasi, vaikka sainkin vain pari naarmua, ne kannattaisi silti hoitaa, ainiin muuten, tiedätkö sattumoisin mitään isokokoisesta valkoisesta koirasta, tarkoitan siis valtavankokoisesta, päällikkö näki sellaisen kun oli vakoilemassa Futago solassa ja se oli liittoutunut Kurokagen kanssa.''

Nori

Nori oli samaa mieltä toisen kanssa siitä, että pahuus ei poistuisi maailmasta vaikka mikä olisi, vaan aina se löytäisi tiensä takaisin jotain muuta kautta. Vaaleaturkki alkoi ymmärtää, että ehkä hän oli vain torjunut ulkopuoliset liian pitkään, ja ettei avun vastaanottaminen olisi sittenkään huono asia.

Kun sakemanni suostui tulemaan hänen mukaansa, oli kaanaankoira huojentunut. Nori oli jo lähdössä takaisin päin, kun Lóng kysyi suuresta valkeasta koirasta. Hetken aikaa arpikasvo näytti mietteliäältä, kunnes pudisteli päätään. "En ole kyllä kuullut mitään.." Nori totesi kummastuneena.

Lóng zhàndòujī.

''Noh, se olento tuskin tulee tänne joten olemme ainakin turvassa.'', Uros sanoi hymyillen hieman kuitenkin peläten hieman tätä niin sanottua hirviökoiraa, ''Päällikkö kertoi että Ohussa oli joskus isokokoinen hirviökoira mutta se kuoli jo vuosia sitten joten on aika outoa että sellainen löytyisi edelleen jostain ja mikä sellaisen koon olisi voinut aiheuttaa.''

Sakemanni kuunteli hetken ympäristön ääniä, jostain kuului linnun laulua mikä sai Lóngin hymyilemään, ''Kuulitko tuon, rakastan linnunlaulua, se on niin kaunista, en olisi uskonut että missään olisi näin hienon näköistä, tämä on kaunis paikka, siellä mistä minä olen kotoisin, siellä on aika karua, kotimetsämme lähellä on kaupunkeja joista tulee välillä ihmisiä jotja rikkovat rauhaa ja pilaavat luontoa.

Nori

Vaaleaturkki nyökkäsi toisen sanoille, kun Lóng oli sitä mieltä, ettei jättiläiskoira eksyisi heidän suunnilleen. Nori oli kuullut ihmisten luomasta laboratoriohirviöstä, eikä tahtoisi törmätä sellaiseen. "Ihmiset saavat aikaan sellaista, minkä kuvittelisi olevan mahdotonta.." Nori totesi hiljaa.

Kun sakemanni kertoi rakastavansa lintujen laulua ja nauttivansa kauniista luonnosta, kaanaankoira hymyili. "Odotas, kun pääset tutustumaan saareemme. Siellä on paljon kauniita paikkoja." Vaaleaturkki sanoi, ja nousi sitten ylös. "Mennäänkö?" Narttu ehdotti.

Lóng zhàndòujī ja Shan.

''Mennään vaan, se päällikkö pyysi vaan kysymään jos joku tiesi siitä jättikoirasta, sen takia kysyin myös sinulta.'', sakemanni lähti matkaan nartun kanssa(?), huomaamatta sitä että joku oli tarkkaillut heitä, tunnistamaton hahmo näkyi metsän laidassa mutta katosi nopeasti, Yin hymyili hieman kuultuaan nähtyään onnellisen näköisen veljensä.

Shan virnisti katsellessaan verilammikkoa kohdassa jossa Williamin ruumis oli ollut, ''Snake, vie viesti Kurokagelle, me lähdemme kahden päivän päästä hänen luokseen.'', Snake nyökkäsi ja otti mukaansa kummatkin veljensä ja lähti välittömästi matkaan. ''Ohun rakit tuhotaan ensin, sitten vasta Norin lauma, mhahahhaahaa.''

//Päätin viimein vastata jälleen. Ei kuitenkaan erityisen pitkä teksti, sorry.