Vierailla vesillä [Kaksinpeli, Illumination]

Nori

Vaaleaturkkinen naaras oli lähtenyt taas jälleen kerran kauemmas rakkaasta kotisaarestaan. Mitä kauemmas hän kulki, sitä suuremmaksi möykky vatsassa kasvoi. Huoli erityisesti Ginasta kummitteli koko ajan takaraivossa, vaikka narttu yritti tolkuttaa itselleen, että kaikki olisi hyvin. Norin oli kuitenkin siirryttävä jälleen hieman kauemmas alueistaan tarkistamaan, missä suunnalla riista liikkui nykyisin. Aikaisemmat konfliktit Kurokagen kätyrien kanssa antoivat syyn myös sille, että kaanaankoira tahtoi varmistaa noidenkin pysyvän mahdollisimma kaukana Nagasakista.

Arpikasvo tuhahti muistellessaan Lóngia, jota oli hyvää hyvyyttään auttanut, ja kuinka tämä oli kehdannut tuoda omia ystäviään olinpaikkaansa. Nori tunsi silloin itsensä hyvin petetyksi, sillä oli tarkka siitä, ketkä tietoisesti vei lähelle saarta. Lóngille hän oli jäänyt kiitollisuudenvelkaa, mutta nyt tilit olivat tasan, eikä narttu aikoisi enää koskaan päästää kyseistä urosta yhtä lähelle, jos sattuisi tähän törmäämään.

Kauempaa kuului töminää, ja Nori painautui matalaksi. Tulija kuulosti suurelta, ja hetken aikaa narttu ajatteli toiveikkaana sen olevan jokin riistaeläin. Vaaleaturkki kuitenkin arvasi pahasti pieleen, kun esiin tallusteli nälkäinen ja äkäisen oloinen karhu, joka pysähtyi aivan Norin eteen tonkimaan puunjuurakkoa. Narttu lähti hiljaa peruuttamaan poispäin, huomio täysin edessä olevassa karhussa, kunnes törmäsi johonkin pehmeään. Vihamielinen karjahdus sai Norin loikkaamaan säikähtäneenä eteenpäin, ja kaanaankoira pysähtyi niille sijoilleen, kun molemmat karhut kiinnittivät katseensa häneen, ja lähtivät kiertämään narttua uhkaavasti. Ei hemmetti, nehän aikovat syödä minut! Nori tajusi, ja yritti kuumeisesti keksiä, miten pääsisi pakoon.

Lóng zhàndòujī.


Lóng oli poistunut salaa armeijan luolta koska hän halusi hieman miettiä rauhassa aiemmin tapahtunutta, hän oli tällä kertaa muistanut ottaa miekkansa mukaan ja kantoi tätä nyt suussaan, katana oli hieman verinen koska uros oli tappanut villisian sillä jotta oli saanut syödäkseen, yhtäkkiä uros kuuli hieman kauempaa valtavaa karjuntaa ja rynnisti paikalle miekka valmiina iskemään.

Paikalle saavuttuaan uros huomasi pinteessä olevan Norin ja hyökkäsi ensimmäisen karhun kimppuun iskien katanansa nopeasti tämän kaulaan viiltäen sen auki, karhu kaatui kivuissaan maahan ja kuoli lopulta verenhukkaan, ''Se oli vasta nuori karhu, helppo nakki mutta tuo toinen on vähän vaikeampi vastustaja.'', uros sanoi ja hyökkäsi isompaa karhua vastaan.

Karhu onnistui viiltämään urosta ja heittämään tämän puuta vasten mutta uros nousi nopeasti jaloilleen ja hyökkäsi karhun päätä kohti, karhu peittin naamansa käpälällään mutta sakemanni lävisti sen miekallaan ja miekka meni pään nahan läpi mutta ei vielä tappanut karhua, karhu karjaisi tuskissaan ja Lóng hyökkäsi uudelleen survaisten miekan karhun takajalkaan, iso karhu juoksi tuskaisena pois paikalta sen jälkeen kun sakemanni oli ottanut miekkansa takaisin.

Nori

Narttu ei juuri ollut karhuihin koskaan törmännyt, ainoastaan nuorempana tarkkaillut niitä etäältä. Saarella ei ollut karhuja, ja Noria ei koskaan oltu koulutettu taistelemaan niitä vastaan. Vaaleaturkkinen ei myöskään tiennyt mitään karhujen käyttäytymisestä, joten se tunsi olevansa umpikujassa.

Ensimmäiseksi häntä kohti hyökkäsi suurempi karhu, jota Nori vain tyytyi väistelemään. Nuorempi karhu kuitenkin katkaisi hänen pakotiensä, ja yritti huitaista Noria etukäpälällään. Kauhuissaan narttu vilkuili yläviistoon, etsien suojaa oksistosta, mutta puut olivat nuoria, eivätkä oksat kestäisi hänen painoaan. "He*vetti!" Nori kivahti, ja muristen kävi nuoremman karhun kimppuun, tarrautuen tuon käpälään, ja yrittäen ohjata sen sivuun, jotta pääsisi väistämään käpälän iskun. Karhu oli kuitenkin monin verroin voimakkaampi, ja paiskasi avuttoman kaanaankoiran maahan, yrittäen sitten iskeä uudelleen toisella käpälällä.

Jos Lóng ei olisi saapunut paikalle, olisi Norin elämä päättynyt siihen paikkaan. Narttu hämmästyi suuresti, kun sakemanni taisteli noita vastaan miekallaan, ja tappoi nuoremman karhun helposti. Suurempi karhu oli hankalampi vastus, mutta Lóng sai senkin säikytettyä tiehensä. Hengästynyt Nori loikkasi jaloilleen, ja käveli sitten kuolleen karhun luo varmistaakseen, että tämä todella oli hengetön. Sitten kaanaankoira käänsi katseensa sakemanniin, ja tunnistaessaan toisen aikaisemmaksi vieraakseen, muuttui Norin katse hyvin viileäksi. "Sinä." Narttu puuskahti happamasti. Noria kismitti ajatus siitä, että toinen oli jälleen pelastanut hänen henkensä.

Lóng zhàndòujī.

Uros puuskutti hieman taistelun jälkeen, hän oli saanut viiltohaavat rintakehäänsä mutta ne eivät olleet syviä, sakemanni käänsi päänsä, ''Terve vain sinullekkin, olin ohikulkumatkalla ja kuulin karjuntaa joten päättelin että joku oli pulassa, en siis ole seurannut sinua jos sitä pelkäät, minulla on muitakin huolia kun yhden naaraan hengenvaarat, ole onnellinen että edes saavuin paikalle pelastamaan.'', uros oli hieman äkäinen itsekkin ja nyrpeänä katsahti toiseen suuntaan.

''Se isompi karhu saattaa palata vielä joten kannattaa häipyä hieman kauemmas, karhut ovat alkaneet olla jostain syystä rauhattomampia, ne ovat jo aiheuttaneet meillekkin ongelmia, kolme laumamme jäsentä kuoli jättiläiskarhun takia toissapäivänä, päällikkökin on hermostunut.''

''Ja siitä viimekertaisesta, veljeni seurasivat minua, en pyytänyt heitä sinne mutta voin kyllä häipyäkkin jos sitä haluat, ei minulla olisikaan mitään erityistä syytä pysyä täällä, etsin kahta lauman pentua jotka katosivat näillä main kun olimme partioretkellä, minun oli tarkoitus huolehtia heistä mutta epäonnistuin tehtävässä.'', uros painoi päätään hieman maata kohti häpeissään.

Nori

Nori hieman yllättyi siitä, että Lóngin suhtautuminen häneen oli yhtä viileä, kuin hänenkin omansa urokseen. Toisen puheen sävy sai kipakan nartun ärsyyntymään entisestään, ja Nori luimisti korvansa. "Ai, no miksi sitten edes saavuit paikalle minua pelastamaan? Olisit vain antanut niiden karhujen silputa minut, niin ei tarvitsisi sitäkään murehtia!" Kaanaankoira kivahti takaisin, mutta rauhoittui hiukan, kun sakemanni kertoi, ettei hän ollut kutsunut veljiään. Nori meinasi ärähtää takaisin, että olisi sitten käskenyt heidän häipyä, kunnes Lóng mainitsi etsivänsä kahta laumansa pentua, jotka olivat kadonneet. Toinen vaikutti olevan hieman häpeissään, mutta sana "pennut" sai vahvan äidinvaiston omaavan Norin valpastumaan.

Hetken aikaa vaaleaturkki oli hiljaa, ja katsoi poispäin sanaakaan sanomatta. Sitten narttu astui hieman eteenpäin. "No, mitäs sitten vielä odotat? Etsitään heidät." Nori äyskäisi. Ja tiedäkin, etten tee tätä sinun, vaan pentujen takia... Kaanaankoira ajatteli, ja odotti sitten Lóngin lähtevän liikkeelle. Vaikka äänensävy oli kylmä ja kehonkieli luotaantyöntävä, oli ele kai jollain tapaa kiitollisuuden osoitus urokselle, vaikka se ei ehkä siltä näyttänytkään.

Lóng zhàndòujī.

Lóng hymyili hieman punaisena, ''Heidän nimensä on Taru ja Bing, Tarun äiti on yksi kenraaleistamme joten hän on erittäin äkäinen, he tulevat kaukaa paikasta jossa he väittävät olevan kylmempi koko vuoden kun meillä talvisin.'', Uros alkoi askeltamaan eteenpäin tähyillen ympärilleen, ''Taru, Bing, missä olette!'', sakemanni meni entistä hermostuneemmaksi kun ei kuullut vastausta, ''Pohjantuuli neiti tappaa minut jos en löydä hänen pentuaan ja Bingin haluan löytää koska se on hieman arka menetettyään vanhempansa.'' Uros kertoi naaraalle(?).

Yhtäkkiä uros huomasi vähän matkan päässä jotain kummallista, suurehko koira kaivoi jonkinlaista koloa leveämmäksi ja huuteli hävyttömyyksiä, sieltä alkoi kuulua myös kovaa pentujen uikutusta, suurikokoinen koira onnistui tarttumaan toiseen lpentuun ja vetämään sen ylös, ''Siellä ne ovat ja tuo koira, se on tanskandoggi, hieman vaikeampi vastus siis.''

Koira paiskasi pienen pennun maahan, ''Tuo on Bing, noin ei tehdä pienelle pennulle!'', sakemanni hyökkäsi isoa koiraa kohti ja koira säikähtikin pahan kerran nähdessään miekan, sekunnissa koira olikin maassa ja Lóng piti miekkaansa tämän kurkulla.

Nori

Narttu kuunteli Lóngin sanoja tarkasti, muttei noteerannut niihin mitenkään, ja siksi näytti siltä, ettei vaaleaturkki oikeasti olisi edes kuunnellut. "No, tietääpähän, ettei laita sinua enää uudestaan lapsenvahdiksi." Nori heitti, vaikka se olikin tarkoitettu pieneksi vitsiksi. Vitsailu tällaisessa tilanteessa oli harvinaista nartulle, mutta vitsin laatu oli ehkä jollain tapaa hieman ilkeileväkin.

Yhtäkkiä edestäpäin kuului ääniä. Lóng huomasi pentujen olevan piiloutuneina, kun suuri tanskandoggi riuhtoi niitä väkivalloin esiin. Sakemanni oli jo hyökännyt miekkansa avulla tunkeilijan kimppuun, ja Nori syöksyi avuksi, varmistaakseen, että pennut olivat kunnossa. Bing -niminen pentu itki, ja Nori etsi katseellaan toista pentua, saamatta sitä kuitenkaan näköpiiriinsä. "Lóng. Toinen pennuista ei ole täällä." Kaanaankoira sanoi, ja pukkasi sitten kuonollaan Bingiä, jotta tuo perääntyi takaisin pieneen koloon. "Pysy täällä, pikkuinen. Olet turvassa. Älä liiku." Nori sanoi hyvin lempeällä äänellä, ja Bing niiskaisi, nyökäten sitten hyväksyvästi.

Nori kääntyi ympäri, ja lähti hölkkäämään eteenpäin. Se käytti ahkerasti kaikkia aistejaan, ja oli varma, ettei toinen pentu olisi kaukana. Kaanaankoira osui oikeaan, sillä vähän matkan päässä hän näki toisen, sekarotuiselta näyttävän uroksen rantakallion laella, nauramassa. Pian narttu huomasi tämän potkivan etukäpälällään pientä nyyttiä, ja nartulta ei mennyt kauaa tajuta sen olevan toinen pennuista. "Hei!" Nori ärähti, ja kiihdytti vauhtiaan. Narttu syöksyi kohti urosta kovalla voimalla, ja tönäisi tuota voimakkaasti, jolloin koiran tassut antoivat periksi kivisellä alustalla, ja tämä lähti putoamaan veteen kallion toiselle puolelle. Koira kuitenkin ehti tarrata Taruun, ja onnistui vetäisemään pennun mukanaan. "Ei!!" Nori rääkäisi, ja hyppäsi perään, tarrautuen pentuun tiukasti, ja kääntyen sitten niin, että suojaisi tuota omalla kehollaan, jos veden alla sattuisi olemaan teräviä rantakiviä.

Kuului iso molskahdus, ja Nori oli vedenpinnan alla. Nartun selkä iskeytyi kipeästi kiveen, mutta Nori ponnisti takajaloillaan itsensä pintaan, ja viimeisillä voimillaan sinkosi Tarun veden pinnan yläpuolella olevalle kivelle, ennen kuin kalliota vasten paiskautuva aalto vetäisi tämän mukanaan takaisin veden alle, ja vaaleaturkkinen katosi nyt kokonaan näkyvistä.

//Nori voisi nyt myös tavata Weedin joka oli myös lähistöllä tarkoituksenaan tulla Lóngia ja pentuja vastaan. Tuon siis Weedin vain hetkeksi mukaan, tämä jättää kaksikon sitten rauhaan.


Lóng zhàndòuj ja Weedī.

Uros säikähti huomatessaan naaraan putoavan ja tämä antoi tanskandogille tilaisuuden iskeä takaisin, uros sai suuren koiran hampaat kaulaansa ja oli menettämässä tajuntaansa kunnes yhtäkkiä joku tyrkkäisi tanskandogin kauemmas, uroksen silmät olivat sumentuneet mutta pian tämä tajusi kuka hänen edessään oli, ''Mmh, päällikkö?'', Lóngin edessä seisoi nuori akita, ''Mitä täällä tapahtui?'', tanskandoggi heräsikin pian ja Weed joutui viimeistelemään tämän miekaniskulla suoraan suun läpi ja sitten takaraivon läpi vetäisten tämän sitten irti.

''Nori, missä hän on, ja pennut?'', uros nousi pikaisesti ja meni kallionkielekkeelle tähyilemään jos näkisi naaraan ja päätti uhkarohkeasti hypätä veteen etsimään, hän näki naaraan viimein ja lähti uimaan tätä kohti(?) mutta sai edelleen elossa olevan vihollisen hampaat kurkkuunsa, ''Urgh'', uros rimpuili irti otteesta mutta ei onnistunut mutta päätti silti yrittää pelastaa naaraan.

Lóng iski hampaansa vihollisen päälakeen joka menettikin sitten tajuntansa, sakemanni jatkoi matkaansa ja tarrautui naaraan turkkiin kiinni alkaen vetämään tätä pois vedestä(?) hän sai vedettyä kummatkin pinnalle(?) mutta menetti tajuntansa, tumma hahmo veti heidät kuitenkin rantaan(?). Toinen koira otti pennun hoiviinsa(?).

// Sopii! ^^ //

Nori

Narttu alkoi jo pikkuhiljaa menettää tajuntaansa. Isku vasten veden alaista kalliota oli saanut keuhkot tyhjenemään, ja voimat katoamaan koko kehosta. Nori yritti kaikkensa päästäkseen pintaan, mutta se tuntui vain olevan liian kaukana. Gina... Vaaleaturkkinen ajatteli, ja melkein näki rakkaan tyttärensä kasvot edessään.

Yhtäkkiä joku tarttui häneen, ja veti vedenpintaan. Nori tunsi ilman virtaavan jälleen keuhkoihinsa, ja veti kovaa henkeä, yskien sitten rajusti. Hieman sekavana tämä tunsi edelleen jonkun raahaavan häntä rantaa, mutta hämmästyi hieman nähdessään, että Lóng makasi hänen vieressään tajunnan menettäneenä. "Mitä...?" Kaanaankoira kysyi, ja nosti sitten katsettaan hieman yläviistoon. Aurinko paistoi suoraan kohti, joten Nori erotti vain tumman hahmon häilyvässä näkökentässään. "Kuka..?" Narttu kysyi, taistellen tajunnan menetystä vastaan.

//Kun huomaat virheen aiemmassa vastauksessa. :,D

Lóng zhàndòuj ja Weed.

Weed tutkaili hetken kaksikkoa, ''Teidän kannattaisi olla varovaisempia hyvä että olimme lähistöllä, Ching, varmista että onko lähistöllä lisää vihollisia ihan vain varmuuden vuoksi.'', akita käskytti ja vanhempi sakemanni nyökkäsi, ''Kyllä päällikkö.'', ''Minä olen päällikkö josta tämä vieressäsi oleva sotilaani on kuulemma puhunut muillekkin, varmaan myös teille.'', akita hymyili hieman ja katsahti Pohjantuulen suuntaan joka hoivasi pentuaan Tarua.

Lóng yskäisi voimakkaasti ja siristi silmiään, ''Herra päällikkö, sinäkö meidät pelastit, ei olisi tarvinnut kuluttaa voimia minuun, olen vain tavallinen rivisotilas.'', Weed huokaisi uroksen takia,''Olen sanonut jo monta kertaa, jokainen sotilas on saman arvoinen, olemme yksi suuri perhe joka puolustaa rauhaa ja oikeudenmukaisuutta.''''

Ching palasi pian ja ilmoitti että lähistöllä ei näkynyt muita, ''Katsoppas, poikanikin on näköjään herännyt.'', Ching sanoi viitaten Lóngiin, ''Tuolla vedessä oli yksi vihollinen, se on kuitenkin varmaan kuollut koska löin sen tajuttomaksi ja se katosi näkyvistä.

// Missä? xD //

Nori

Narttu sai pian voimansa takaisin, kun oli tarpeeksi kauan aikaa saanut hengitettyä happea. Nori nousi nopeasti jaloilleen, ja tutkaili sitten sivusta Lóngin ja tämän laumatovereiden jutustelua. Se pysytteli tarkoituksella hiukan sivustalla. Se ei tunnistanut Weediä, sillä ei ollut koskaan tuota tavannut, mutta sillä oli toisen ulkonäön vuoksi pieni aavistus. Se ei kuitenkaan sanonut mitään, vaan oli edelleen hiljaa. Noria liikutti erityisesti Weedin sanat siitä, että he olivat yksi suuri perhe. Samaa narttu ajatteli omasta laumastaan, ja siksi pieni kunnioitus heräsikin heti nuorta urosta kohtaan. "Kiitos avusta." Nori sanoi lyhyesti, puhumatta sen enempää.

//Tuossa missä oli nuo hahmojeni nimet, siinä lukee Weedi.

Lóng zhàndòuj ja Weed.

Weed hymyili vain, ''Se on velvollisuuteni mutta joudun pyytämään sinua vaikenemaan tästä kohtaamisesta tai olemme kaikki suurissa vaikeuksissa, Rasmus, hae heille ruokaa, olette varmaan nälkäisiä, vai?'' pian isokokoinen lammaskoira saapui mukanaan pari jänistä, ''Pirskatti, jänikset ovat täällä liian nopeita.'', Rasmus vastasi ja laski jänikset maahan, ''Tuo tuossa on oikea tassuni Rasmus, Ching, no hän on kenraalini samoin myös tämä Pohjantuuli tässä, ainoa naaraskenraalimme mutta yhtä kipakka kuin muutkin kenraalit.''

Lóng uskaltautui nappaamaan toisen jäniksistä jo nyt ja ojensi sen naaraalle(?) ja otti toisenkin ja nälkäisenä alkoi syömään sitä, ''Kiitos herra päällikkö, kiitos kaikesta.'', uros jatkoi sitten syömistä ja vilkuili hieman ympärilleen, ''Olen sanonut monta kertaa että teidän ei tarvitse kutsua minua päälliköksi, nimeni on Weed, kutsukaa vain silloinkun on pakko.''

''Meidän täytyy nyt lähteä, Lóng tuletko mukaan?'', sakemanni katsoi joukkoa ja sitten vähän muualle, ''Jään vielä joksikin aikaa.'', ''Ja te neiti voitte kiittää Lóngia, hän sinut pinnalle veti, me autoimme vaan rantaan.'', Weed sanoi mutta lähti sitten kävelemään joukon kanssa pois päin syvälle metsään.

//Weed poistuu.

// xDD En edes huomannut //

Nori

Narttu nyökkäsi Weedille merkiksi siitä, että pitäisi lupauksensa. Ei huolta. En kaipaa ongelmia omalle väelleni, enkä myöskään ole ihan varma henkilöllisyydestäsi. Nori ajatteli, muttei sanonut mitään ääneen. Se vain nyökkäili uroksen esitellessä hieman laumaansa, ja pian kenraaliksi esittäytynyt Rasmus toi heille ruokaa. Vaaleaturkki oli hieman yllättynyt, ja se katsoi pitkään Lóngia, joka ojensi toisen jäniksen hänelle. Kaanaankoira vain tuijotti saalista sanaakaan sanomatta, ja katsoi sitten Weedin joukkojen perään, kun nämä poistuivat. Sen mieleen jäivät myös sanat siitä, kuinka se oli jälleen kerran sakemannin ansiota, että hän oli hengissä.

Norin katse kääntyi hieman nyrpeänä Lóngiin. Miksi sinun pitää olla aina pelastamassa minua? Antaisit minun vain kuolla, en tahdo apuasi. Arpikasvo ajatteli, pistävän katseen porautuessa urokseen. Mutta sitten Nori muisti tyttärensä ja laumansa, ja nartun katse heltyi hieman. Ilman Lóngin apua hän ei tapaisi heitä enää koskaan. Narttu laski katseensa hieman nolona siitä, että oli edes ajatuksen tasolla sättinyt paimenkoiraa.

"Kiitos kaikesta." Nori sai sanottua, ja katsoi sitten jäniksenraatoa edessään. "En taida syödä tätä vielä. Voin viedä sen laumani pennuille, jotka sitä enemmän tarvitsevat." Kaanaankoira sanoi, jotta Lóng ei ihmettelisi, miksei hän syönyt mitään.

Lóng zhàndòujī.

''Tein sen vain sen takia että, äh unohda, ei sittenkään mitään.'', sakemanni punastui hieman häpeästä, ''Ymmärrän kyllä sinua, pennut aina etusijalla, ymmärrän kyllä jos myös vihaat minua, en olisi saanut päästää veljiäni silloin sinne majapaikkaan, vastapalveluksena häivyn kyllä jos haluat, palaan Kiinaan sodan jälkeen joten et näe minua enään.'', uros siirtyi hieman kauemmaksi, ''Käyn tarpeilla, palaan kohta jos et ole sitten häipynyt jo.''

Uros yskäisi vielä vähän vettä keuhkoistaan, karhun aiheuttamiin viiltohaavoihin myös koski, ''Olisi varmaan pitänyt vaan palata päällikön kanssa, olen aiheuttanut liikaa harmia täällä, minähän hänelle kerroin niistä pennuista ja sen takia hän melkein hukkui.'', Uros ajatteli ja sulki silmänsä, ''Et nyt menetä tajuntaasi, älä välitä siitä kivusta.'', uroksen kaulassa oli myös hampaan jäljet ja hänen oli edelleen hieman vaikea hengittää, kohta oli myös yö.

Uros palasi aiemmalle paikalle jossa naaras edelleen oli(?) ja kaatui väsähtäneenä maahan vinkaisten hieman kivusta, hänen jalkaansa koski jälleen koska hän oli lyönyt sen tippuessaan ja uros menetti hetkeksi tajuntansa.

Nori

Nori kuulosteli hiljaa Lóngin sanoja, muttei vastannut mitään. Toinen vaikutti olevansa aidosti pahoillaan siitä, että hänen veljensä olivat seuranneet häntä nartun tarjoamaan yösijaan. Kaanaankoira pehmeni hiukan, ja pohti, että oli sittenkin tainnut hieman ylireagoida. Toinen kerkesi jo poistua tarpeilleen, ennen kuin narttu ehti vastata mitään. Nori suunnitteli jo häipyvänsä, mutta jostain syystä tahtoi selvittää asiat paimenkoiran kanssa ennen heidän teidensä eroamista, ja siksi jäi odottamaan paikoilleen.

Pian Lóng palasi takaisin, mutta vaikutti entistä huonovointisemmalta. Nori nousi heti ylös, kun toinen kaatui maahan ja näytti menevän tajuttomaksi. "Hei..." Vaaleaturkkinen sanoi hämillään, ja pukkasi sakemannia etukäpälällään varovasti. "Yritä pysyä tajuissasi. Minä pysyn kanssasi seuraavan yön, jotta voit toipua rauhassa." Nori sanoi, vaikkei ollutkaan varma siitä, kuuliko toinen. Kaanaankoira katsoi hammasta purren merelle, ja toivoi, etteivät hänen alaisensa huolestuisi liikaa hänen poissaolostaan.

Lóng zhàndòujī.

Uros kuuli naaraan sanat mutta ne vaikuttivat tulevan jostain kaukaisuudesta, sakemannin päätä särki mahdottomasti, ''Mhmh'', uros mutisi jotain, hän oli nyt puolitajuton mutta liian väsynyt herätäkseen , tuli yö ja uros hätkähti hereille mutta hänen päätään särki edelleen, uros katsoi hetken Noria joka makasi melko lähellä(?) ja hymyili hetken, ''Ehkä jonain päivänä kaikki on taas hyvin ja voisimme kaikki elää normaalia elämää.'' Lóng ajatteli.

Uros sulki jälleen silmänsä ja alkoi nukkua, unessa kaikki oli hyvun, paha oli kukistettu, Ohu kukoisti jälleen, kaikki oli hyvin. Kului tunteja ja viimein tuli aamu, varhainen aamu, uros voi jo paremmin ja meni kalastamaan aamiaista itselleen ja naaraalle joka oli edelleen paikalla(?), noustuaan vedestä, Lóng ravisutti turkkiaan ja palasi paikalleen.

//Aika lyhyttä tällä kertaa, sorry.

// Nyt jatkan! //

Nori

Nori katsoi vain hiljaa Lóngia, ja huomasi toivovansa mielessään, ettei toinen kuolisi. Vaaleaturkki harvoin välitti ulkopuolisista, mutta sakemanni oli pelastanut hänen henkensä jo niin usein, ettei narttu voinut olla osoittamatta jonkinmoista kiitollisuutta. Kaanaankoira odotti toisen nukahtavan, ennen kuin itsekin sulki silmänsä. Narttu mietti vielä mielessään pitkään omaa kotiaan, ennen kuin nukahti levottomaan uneen.

Nori, joka yleensä oli melko herkkäuninen ja tietoinen ympäristöstään, nukkui nyt niin sikeästi, ettei edes kuullut Lóngin heräävän ensiksi. Siksi arpikasvo säikähti, kun yhtäkkiä hänen päälleen lenteli vesipisaroita, ja kaanankoira loikkasi heti jaloilleen, asettautuen kohti Lóngia. Tajutessaan toisen kuitenkin olevan tuttu, Nori rauhoittui, ja katsoi sitten sakemannin tuomaa saalista. Hetken aikaa vaaleaturkkinen mietti, että voisi viedä jäniksen lisäksi myös kalaa kotiinsa, mutta tajusi, että sitä oli siellä kyllä riittävästi, joten ahnaasti se kävi kiinni ruokaan, ja söi melko nopeasti ateriansa. Nartun tottuneista otteista näki heti kalan olevan sille tuttua ravintoa.

Lóng zhàndòujī.

''Ajattelinkin että saattaisit olla nälkäinen.'', uros sanoi hymyillen ja alkoi itsekkin ruokailemaan, ''Päällikköni saattaa olla yksi Japanin etsityimpiä uroksia, ja nyt jo liian moni tietää hänestä, hän lähti etsimään ulkomailta apua, ja Kiina oli ensimmäinen kohde joten olen ollut mukana melko alusta asti, voin kertoa salaisuuden koska luotan sinuun, hän on Ohun entinen ylipäällikkö.'', uros yskäisi hieman koska jotain meni väärään kurkkuun.

''Lupaan puolustaa sinua ainakun pystyn, en tiedä miksi mutta jokin sanoo että minun pitäisi tehdä se, aivankuin meillä olisi jonkinlainen yhteys vaikka vasta tutustuimme, kuulostan varmaan hullulta mutta niin se on.'',uros kertoi naaraalle samalla kun katsoi tätä(?).

''Sain jo syötyä, et varmaan pistä pahitteeksi jos harjoittelen vähän, katsos tätä.'', uros nappasi miekkansa, hyppäsi puun oksaan, iski miekan oksaan kiinni, pyörähti muutaman kerran vetäen miekkaa mukanaan ja katkaisi oksan, ''Olemme harjoitelleet erilaisia tekniikoita jo ikuisuuden.''

//Rikoin vähän neljättä seinää. ;P

Nori

Vaaleaturkki oli jo syönyt, kun Lóng lopetteli (?), ja Nori kuunteli, mitä toisella oli asiaa. Sakemanni kertoi johtajansa olevan Ohun entinen ylipäällikkö. Nimiä ei tarvittu, sillä kaanaankoira ymmärsi toisen olevan Ginin poika. "Arvelinkin niin. Ei Japanissa juokse kovin montaa tora-gea." Kaanaankoira vastasi, ja kohotti hiukan toista kulmaansa, kun Lóng alkoi yskiä.

Yhtäkkiä uros alkoi puhumaan, että tunsi jonkinlaista yhteyttä Norin kanssa, mikä sai heti kaanaankoiran vetäytymään tiukemmin kuoreensa. Tashikon jälkeen se ei päästänyt ketään lähelleen, ja siksi yhteyden luominen, varsinkin johonkuhun ulkopuoliseen, tuntui epämiellyttävältä. Vaaleaturkkinen ei kuitenkaan vastannut mitään, sillä ei tahtonut tällä kertaa olla inhottava.

Kun Lóng alkoi syönnin päätteeksi harjoittelemaan miekallaan, Nori katsoi toisen taiteilua. Sakemanni osasi kyllä käyttää miekkaansa hyvin vaikuttavasti, ja arpikasvo ihmetteli, miten koira pystyi käyttämään hyödykseen ihmisille tarkoitettua teräasetta. "Ei hassumpaa." Narttu totesi, istuskellessaan yhä aloillaan sivusta seuraamassa.

//Sori, tiiän, on kestänyt vastata.

Lóng zhàndòujī.

Uros laskeutui keveästi maahan miekka edelleen mukanaan, ''Ei tämä nyt mitään hirvittävän upeaa ole, isäni tämän minulle opetti ja luovutti sitten oman miekkansa minulle kun oli sen aika.'', Uros kertoi ja verrytteli lihaksiaan vähän, ''Teen tätä samaa harjoitusta joka päivä jotta jonain päivänä voisin olla isäni veroinen taistelija, tai...'', uros meni hetkeksi hiljaiseksi, ''Tai vanhuksen, vanhus oli klaanissamme elänyt vanha ninja joka sai surmansa saavuttuamme päällikön kanssa erääseen maahan.'', sakemanni katsoi hetken maata surullisen näköisenä mutta päätti sitten yrittää hymyillä.

//Lyhyttä taas.

Nori

Naaras katseli tavanomaiseen tapaansa vaitonaisena Lóngia, joka kertoi, mistä hänen taitonsa oli peräisin. Noria ei niinkään liikuttanut toisen kertomukset, vaikka sakemanni näyttikin murheelliselta. Se johtui pitkälti siitä, että kaanaankoiran oma isä-suhde oli ollut niin huono, eikä narttu pystynyt kuvittelemaan tarkoin, miltä todellinen rakkaus omaan isään tuntui. Olihan vaaleaturkki jopa itse surmannut toisen vanhemmistaan olosuhteiden pakosta.

"Näinä aikoina on riski menettää kuka tahansa läheisistään. Siksi en yleensä poistu saareltani, tai laske sinne ketään ulkopuolisia. Koko laumani on minulle kuin suuri perhe, enkä luopuisi heistä yhdestäkään. Siksi pysyttelen mielelläni ulkopuolella Ohun ja Kurokagen välisestä sodasta." Nori kertoi Lóngille. Jopa sen kaltainen avautuminen oli erikoista, mutta pikkuhiljaa vaaleaturkki alkoi uskoa, ettei sakemanni ollut hänelle uhka.

Lóng zhàndòujī.

Uros tarkasteli hetken ympäristöä kuultuaan outoa ääntä, ''Mmh?'', uros hyppäsi yhdelle puunoksalle lähellä voidakseen tarkastaa tilanteen, ''Niiden aikaisempien kaverit saapuivat, ne ovat kaappareita, Kaappari Romanin pikkuveli.'', sakemanni huusi huomatessaan ympäristöä tarkkailevan dobermannin, juuri sillä hetkellä dobermanni vaikutti huomanneen jotain, uroskin huomasi saman, pentu joka yritti suojella loukkaantunutta emoaan.

''Kas kas kas, mitäs meilllä täällä on?'', vihollinen kysyi ja nuolaiisi huuliaan, ''Voi älkää pelätkä, nimeni on Norman ja palvelen Futago solan herraa.'', pentu järkyttyi kuulemastaan koska tiesi kuka Kurokage on, ''ette vie meitä minnekkään, ette ainakaan emoani.'', Norman vaan virnisti ja kääntyi toverinsa puoleen, ''Roy, ota ne kiinni!'', juuri sillä hetkellä sakemanni syöksyi dobermannin eteen, kuitenkin ilman miekkaansa.

''Kas kas kas, lisää orjia vietäväksi.'', Lóng syöksyi nopeasti kohti Normania joka paljasti kulmahampaansa, kuin tuulenvire, sakemanni viilsi Normanin otsaan vertavuotavan haavan ja kun yksi aiemmin mainittu Roy hyökkäsi, Lóng ei onnistunut kierähtämään ajoissa pois tieltä ja sai valtavan englanninmastiffin hampaat kurkkuunsa.

Nori

Kaanaankoira oli jo tuudittautunut siihen uskoon, että saisi vihdoin levähtää rauhassa. Siksi Lóngin yhtäkkinen valpastuminen sai kaanaankoirankin pomppaamaan oitis jaloilleen, ja katseen tarkentumaan siihen suuntaan, johon sakemannikin tuijotti. "Kuules Líng..äh, Lóng.. seurassasi on ilmeisesti mahdotonta olla joutumatta ongelmiin..." Nori sanoi kärkkäästi, vaikka tilanteessa sinänsä ei ollut mitään hauskaa. Vaaleaturkkisen huomatessa pienen pennun uhan alla, leimahti tämän sisällä raivo, jota varmasti jokainen äiti olisi tuntenut siinä tilanteessa.

Lóngin syöksyessä urheasti väliin ja joutuessaan mastiffin armoille, punnitsi naaras vaihtoehtojaan. Muiden huomio oli nyt keskittynyt täysin väliin tulleeseen paimenkoiraan, joten Nori päätti käyttää tilaisuuden hyväkseen. Koeta kestää, Lóng.. Nori ajatteli juostessaan kohti pentua ja emoa. Nopeasti Nori nosti pienemmän naaraan selkäänsä, ja kääntyi pennun puoleen. "Nyt pikkuinen, juokse kovempaa kuin olet ikinä juossut.." Kaanaankoira kuiskasi, ja lähti sitten juoksemaan poispäin joukosta. "Hei, takaisin!" Joku huusi heidän jälkeensä, mutta tämän toveri käski heidän antaa mennä, sillä kaikkia kiinnosti, mistä Lóng oli oikein peräisin, ja oliko tämä kenties Ohun koiria. Nori helpottui huomatessaan, ettei kukaan seurannut heitä. "Keitä te olette?" Nori kysyi, pennulta. "Olemme vain minä ja äiti...me..laumamme kaikki muut koirat tapettiin..." Tämä vastasi ja nyyhkytti. Nori kauhisteli sitä, miten paljon pahaa pentu oli kerennyt näkemään, joten se ei kyennyt vastaamaan mitään. Rantaan päästyään Nori laski emon maahan kivien suojaan, ja ulvoi merelle päin, kohti kauempana häämöttävää saarta. "Pysykää tässä. Apu tulee pian, ja sitten olette turvassa." Nori sanoi, ennen kuin lähti takaisin.

Hiekka pöllysi kaanaankoiran juostessa takaisin. Nori oli tottunut kulkija rannalla, joten pehmeä maasto ei juurikaan sitä hidastanut. Kestä vielä, olen tulossa.. Nori ajatteli Lóngia, eikä oikeastaan enää tiennyt miksi auttoi toista vieläkin. Kaiken tapahtuneen jälkeen vaaleaturkki koki sen kuitenkin velvollisuudekseen.

Lóng zhàndòujī.

Uroksen silmissä alkoi sumenea kun happi alkoi loppua, pian mastiffi kuitenkin heitti sakemannin rajusti vasten puuta, Lóng huusi tuskan takia ja pian joku oli taas juoksemassa häntä kohti, uros huomasi vieressään lojuneen terävän oksan jonka upottikin sitten hyökkäykseen lähteneen malamuutin suuhun ja se tuli sitten takaraivosta läpi, ''Gill, aah''.

Uros nousi hieman täristen ylös samalla kun malamuutti valahti kuolleena maahan, ''Ärsytitte väärää urosta.'', sakemanni alkoi ulvoa paikalle saapuikin vähän ajan päästä noin 10 koiraa, ''Me pidämme aina vartiota paikoissa jossa olemme käyneet ja tavanneet ulkopuolisia, esimerkiksi teidän kaverinne, ette tainneet odottaa tätä vai mitä?''

Norman katsoi järkyttyneen näköisenä vahvan näköisiä koiria, ''Roy, tapa ne!'', mastiffi hyökkäsi mutta yksi miekansivallus riisti hengen jättiläiseltä, ''Kiitos veli.'', Lóng sanoi, ''Me tuomme järjestyksen ja tasapainon maailmaan jossa väärät tahot hallitsevat väärin ottein, me lopetamme ne jotka käyttävät oikeuttaan elää tässä maailmassa väärin, tervetuloa uuteen maailmaan paskiaiset!''

Nori

Kaanaankoira saavutti viimein Lóngin ja muun joukon, ja yllättyi siitä, että sakemanni oli jo päässyt vapaaksi ja tämän ympärillä oli muitakin koiria, jotka näyttivät olevan hänen puolellaan. Nori seisoi aloillaan hiljaa, odottaen sivummalla, kun toiset kävivät keskusteluaan. Olisikohan minun nyt aika poistua..? Vaaleaturkki ajatteli, sillä Lóng ei ollut enää yksin, eikä tarvitsisi hänen apuaan. Kaanaankoira jäi kuitenkin vielä seisomaan paikoilleen, sillä tahtoisi kiittää paimenkoiraa kaikesta, ennen kuin palaisi takaisin kotiin. Lisäksi myöskään käsillä oleva, uhkaava tilanne ei ollut vielä päättynyt, vaikka näyttikin siltä, että Lóng joukkoineen oli jo niskan päällä.