Pimeyden tulokkaat

Ryuusuke käveli vaitonaisena Kurokagen alaisten perässä ja vahti vankia. Hän silmäili kaivanhusta välillä kylmin mulkaisuin ja pitäen sirppiä suussaan valmiina jos tämä yritti jotain.
Päivä oli hiljalleen kääntymässä iltaa kohden ja taivas alkoi hitaasti muuttua haaleammaksi auringon laskeutuessa kohti horisonttia. Metsässä kävi hento tuuli tauotta ja se kuljetti mukanaan jostain kaukaa koirien hajuja.
Punaturkkinen ninjakoira nosti katseensa hetkellisesti taivaalle ja hymähti itsekseen. Seuraavaksi hän kohdisti katseensa joukkoon joka kulki tämän edessä, "Kauanko täällä pitää vielä marssia?" Ryuu kysyi hiukan ärsyyntyneesti murahten aika yleisesti.

Shitsumei,Suchīru ja Weed.

Suchīru pysähtyi suuren kiviröykkiön luona ja nosti katseensa ylöspäin, ''Olemme perillä, nyt täytyy vain odottaa että joku vie herrallemme viestin tulostamme.'', pian paikalle alkoi kerääntyä sadoittain yleisöä seuraamaan tapausta kiinnostuneen näköisenä, ''Ilmoittakaa johtajalle että minulla on tärkeää asiaa.'', yksi rivistotilas nyökkäsi vaikka hänellä ei ollutkaan asiaa lähemmäs kiviröykkiötä, päätti tämä katsoa jos löytäisi jonkun ylimmistön jäsenen lähettyviltä.

Shitsumei pysähtyi itsekkin kiviröykkiön edessä hetkeksi mutta vetäytyi kivelle joka oli puun alla makaamaan, hänen ystävänsä seurasivat perässä ja kävivät istumaan hänen ympärilleen, mustaturkkinen oli aistinut lähellä olevasta metsästä tulevan tunkeilijan hajun mutta ei osannut nyt yhdistää sitä keneenkään.

Weed tarkkaili puunlatvasta tilannetta taas ja pysyi mahdollisimman hiljaa jottei kukaan huomaisi häntä, 10 muuta oli hänen kanssaan puissa ja viisi pensaikossa, ''Jos tilanne huononee, menen väliin, isken kuitenkin niin että he eivät edes näe minua.'' akita sanoi tovereilleen jotka nyökkäsivät ymmärryksen merkiksi ja Weed hyppäsi sitten alas pensaikkoon jotta ei varmasti tullut huomatuksi.

Terumune ja Waruidesu

Terumune huomasi heidän olevan perillä ja ajatteli, ''Tämä on siis Gajyou''.
Kainkoira vilkaisi taakseen ja näki punaturkin edelleen sirppi suussaan.
Terumune ajatteli taas, ''Luuleeko toi pentu minun pelkäävän pahaista sirppiä.''.


Waruidesu saapui paikalle.
Susi sanoi, ''Keitä nämä tulokkaat ovat Suchiru?''.
Susi alkoi haistella ilmaa ja huomasi ylimääräisenki hajun mutta ei välittänyt siitä.

Kurokage

Koirasusi makoili tyytyväisenä luolassaan. Se oli päässyt viimein rentoutumaan, sillä muutama päivää aiemmin käyty taistelu Suchirun kanssa, sekä Kiritsun opetustuokio olivat saaneet Kurokagen väsymään. Uros halusi pitää fyysisestä kunnostaan hyvää huolta, eikä siksi rasittanut kehoaan äärimmilleen, jos vain kykeni sen jotenkin välttämään. Siksi hän olikin ottanut muutaman päivän itselleen saadakseen levätä rauhassa, ja käskenyt vartijoita häätämään kaikki pois hänen makuuluolaltaan, jos asia ei ollut hyvin tärkeä.

Juuri, kun Kurokage tunsi vajoavansa kevyeen uneen, joku saapui hänen luolansa suulle, ja yskäisi herättääkseen johtajansa huomion. Kurokagen silmät rävähtivät auki, ja kiukustuneen näköisenä uros kohotti päätänsä. "Enkö sanonut, ettei minua saa häiritä?" Arpikasvo kysyi ärtyneenä, ja sisään tullut vartija liikehti levottomasti, nieleskellen pelkoaan. "Ky-kyllä, herra..mutta sinua pyydettiin paikalle, asia on kuulemma tärkeä..." Vartija änkytti asiansa nopeasti, kumarsi, ja poistui sitten paikalta. Kurokage huokaisi hyvin kyllästyneen oloisena, ja veti sitten metallisia kynsiään vasten luolan kivistä lattiaa, synnyttäen kirskuvaa, korvia vihlovaa ääntä. "Ja minä kun niin ajattelin, että saisin tämän illan olla rauhassa." Uros mumisi itsekseen, ja vastahakoisesti nousi ylös makuuasennosta. Jos asia ei ole tärkeä, niin joku saa kyllä pahasti selkäänsä.. Kurokage ajatteli, kävellen luolan käytävää kohti suuaukkoa, josta hämärtyvän illan viimeiset auringonsäteet vielä toivat valoa pimeään tunneliin.

Kurokagen siluetti piirtyi taivasta vasten, kun koirasusi näyttäytyi viimein häntä kysyville tulijoille. Uroksen ohimolla tykyttävä verisuoni kertoi, ettei arpikasvo ollut lainkaan suopealla tuulella. "Kuka minua kutsui kesken lepohetkeni, ja minkä vuoksi? Näyttäydy, ole hyvä!" Kurokage vaati ankarasti, mulkoille eturivissä seisovia sotureitaan, jotka välttelivät herransa katsetta pelokkaina.

Punaturkkinen ninjakoira seurasi hiljaa kun yksi vartijoista lähetti viemään Suchirun viestiä kivien pimennossa oleilevalle sudelle. Tummanruskea saluki nielaisi kuuluvasti ja katosi häntä koipien välissä pimeyteen.
Lyhyen hetken kuluttua kuului vihainen kysymys kiviröykkiön varjoista ja sen perään tuli myös pelokas ja änkyttävä vastaus. Ryuu hymähti pilkallisesti itsekseen ja mutisi "Pelkuri, pelkää omaa pomoaan..." Punamusta narttu vilkaisi nopeasti vanhusta joka oli annettu hänen vahdittavaksi, Ryuu virnisti ilkikurisesti "Se taitaa olla menoa sinun osaltasi." hän sanoi kaikoiralle ja heilautti sirppiään tämän suuntaan mutta ri itse liikkunut.
Ryuu olisi jatkanut vanhuksen ärsyttämistä mutta kuullessaan korvia riipivän äänen hän jännitti lihaksensa vaistomaisesti, kuten aina havaitessaan jotain outoa. Lähes kaikki paikalla olijat siirsivät tutkivat katseet nartusta luolansuulle. Osa näytti pelokkaikta ja osa taas epävarmoilta tai sitten vain aika neutraaleilta.
Ryuun katse vakavoitui ja hän tunsi sydämensä hitaasti kiihtyvät lyöntinsä, hän ei pelännyt, vaan oli ennemminkin kiinostunut.
Koirien keskuuteen laskeutui jonkin näköinen hiljaisuus lukuunottamatta muutamaa jotka keskustelivat keskenään jostain. Tuon hiljaisuuden rikkoi suurien tassujen askeleet kovaa kiveä vasten. Viimein pimeydestä astui esiin musta, arpeutunut susi joka oli Ryuuta ainakin puolimetriä korkeampi. Se oli Kurokage. Viimein, ajatteli sirppiä kantava shinobi. Hänen ilmeensä muuttui vakavasta itsevarmaksi virneeksi, Ryuu oli viimein saattanut löytää lauman jonka riveissä kehtasi näyttää naamaansa.
Seuraavaksi ilmaa halkoi ärtynyt murahdus joka vaimensi viimeisetkin pulisijat, kaikki kääntyivät kohti heidän pomoaan. Muut alkovag välttelemään Kurokagen katsetta peläten mutta Ryuu antoi ilkeän virneensä levitä kasvoilleen entistä enemmän, hän potkaisi Kaivanhusta eteenpäin ja otti ripeitä ja varmoja askeleita tämän edelle.
"Minä olen se syy miksi sinut herätettiin! Ja takanani on toinen myös!" Ryuusuke lausui varmaan ääneen ja vilkaisi vanhusta. Hän käänsi katseensa takaisin tulevaan herraansa ja kumarsi "Kurokage-herra, aluan liittyä riveihisi" narttu sanoi ja osoitti syvintä kunnoitustaan ärtyneelle sudelle.

Shitsumei, Suchīru ja Weed.

Suchīru pudisti päätään hieman shinobi nartun takia ja siirsi pelottoman katseensa Kurokageen, ''Tuo suurisuinen narttu on eräs aiemmin alueelle tunkeutunut mutta halusi sitten liittyä meihin ja vanhus, hän on Kurohabaki klaanin päälikkö, hänen klaanillaan oli vuosikausia sitten sama tavoite kuin meillä, Japanin valloitus, he ovat kuulemma majailleet näillä mailla pidempään kuin me, klaani itsessään jopa pidempään kuin paholaiskarhu Akakabuto, saimme vangittua hänet sen jälkeen kun ukko oli yrittänyt ryppyillä meille.''

Shitsumei kuunteli kiinnostuneena muiden puheita ja virnisti tyytyväisenä, ''Hulk, mitä he tekevät samalla, miltä tulokkaat vaikuttavat vai pystytkö näkemään heidän kasvojaan täältä?'', sakemanni oli kääntänyt päänsä suurikokoisen englanninmasfiffin puoleen, masfiffi käänsi oman katseensa sakemannin puoleen, ''En näe tältä etäisyydeltä, pitäisi mennä lähemmäksi.''

Weed oli siirtynyt kulkemaan poispäin ja oli päätynyt rotkolle, Weed nousi seinämää ylöspäin ja huomasi ettei Gajyon takana ollut tällä hetkellä ketään, hän päätti jäädä hetkeksi kuuntelemaan keskustelua, ''Hmm, tästä keskustelusta voisi olla hyötyä myöhemmin.'', Weed ajatteli ja huomasi pian jonkun tulevan hänen suuntaansa ja ennenkuin vartija ehti kissaakaan sanoa tai nähdä vilaustakaan Weedistä, akita iski tämän tajuttomaksi.

Terumune ja Waruidesu

Terumune siirsi katseensa Kurokageen ja ajatteli, ''Tämä on siis Kurokage''.
Terumune sanoi Kurogakelle, ''Nimeni on Terumune ja olen kotoisin Miyagista, olen asutellut eri alueilla jo monta vuotta.''.

Waruidesu katsoi Kainkoiraa ja sanoi, ''Tollasen pahaisen vanhuksenko te toitte pomolle?''.
Susi katsoi naarasta, ''Tossa nartussa on jotain hyötyä viellä.''.

Kurokage

Koirasuden katse haravoi hetken aikaa hiljentynyttä joukkoa, ja kärsimättömyyden pystyi hyvin helposti lukemaan uroksen kasvoilta. Vähän aikaa arpikasvo vaikutti suorastaan räjähtävän kiukusta, kun viimein esiin astui koira, joka oli syy siihen, miksi Kurokage oli herätetty ansaituilta iltauniltaan.

Tuo pieni, punertava kogaa muistuttava koira oli nyt saanut kaiken huomion hirmuvaltiaalta, joka tutkaili hyvin kriittisin silmin tulokasta, joka ilmaisi halunsa liittyä hänen riveihinsä. Kurokagen katse oli haudanvakava, sen mittaillessa naarasta katseellaan. Oliko häntä tosiaan häiritty tuollaisen mitättömän nulikan takia, joka vielä kaiken lisäksi edusti heikompaa sukupuolta? Ainoa, mikä sai uroksen mielenkiinnon mittarin viisarin värähtämään, oli toisen kiiltävä teräase, sirppi, jollaisen käyttöä Kurokagekin oli päässyt todistamaan joskus. Sitä kautta koirasusi päätteli toisen ehkä olevan jonkin sortin ninja, ja ninjakoirat eivät olleet huono lisä joukkoihin. Silti häirityksi tullut Kurokage ei aikonut päästää narttua helpolla, vaan päätti nostaa rimaa hieman tavanomaista ylemmäksi.

"Jaahas. Ja mikä sai sinut kuvittelemaan, että olisi jotenkin tärkeää päästä suoraan minun puheilleni juuri sillä samaisella hetkellä, kun olet saapunut alueelleni?" Kurokage aloitti hiukan happamasti, vakavan ilmeen sulaessa kevyeen, ylimieliseen virneeseen. "Rohkeutesi on suorastaan ihailtavaa. Vai voisiko sitä kutsua jopa tyhmyydeksi?" Kurokage jatkoi, ja otti pari sulavaa loikkaa kalliolta alaspäin. Painavan kehon pudotessa alaspäin kovalla nopeudella, Kurokage valmistautui ottamaan laskeutumisen vastaan vahvoilla jaloillaan sulavasti, kuin suuri kissapeto, ja seisoi pian useampia metrejä lähempänä Ryuusukea, joka silti oli vielä jonkin verran hänen alapuolellaan. "No, tulokas. Kerrohan nimesi. Ja mikä onkaan se toinen syy, jonka takia uskalsit häiritä minua?" Kurokage kysyi pehmeällä äänellä, kuin isän puhuessa jälkikasvulleen, mutta äänestä oli kuultavissa jonkinlaista kolkkoutta ja kylmyyttä, joka sai useimpien niskavillat nousemaan pystyyn.

Ryuu nousi hetken jälkeen takaisin neljälle jalalle ja kohtasi Kurokagen vakavat silmät. Tämä suuri susi antoi kaiken huomionsa punaturkille, uroksen huomio ei kuitenkaan ollut kovinkaan positiivista, mutta se ei Ryuuta haitannut. Hetken ajan vaikutti siltä kuin Kurokage olisi aikomassa aikomassa jättää punaisen naaraan huomiotta kuin minkäkin roskan, mutta jokin sai uroksen mielenkiinnon taas virkoamaan. Se oli ase jota Ryuusuke kantoi, se oli sirppi jonka hän oli saanut perinnöksi kuolleelta isältään. Hän oli kantanut sitä aikanaan ja taistellut sen kanssa ja voittanut, nyt hänen tyttärensä piti sitä helvetinherran nähtävillä. Ryuu seisoi paikallaan järkähtämättömänä, eikä antanut ilmeensä värähtää vaikka Kurokagen pelkkä olemus herätti hänessä pelottavan kunnioituksen tunteen jota hän ei ollut aiemmin kokenut. "Hän on se joka ajoi Ouun joukot pois omilta mailtaan, en ihmettele lainkaan vaikka häntä pelätään."

Ryuu mielessä näkyi hetken kaukaiset vuoret ja se kuinka hän kuuli Ouun tuhosta ensimmäistä kertaa. Kurokage herätti nartun ajatuksistaan kylmällä ja happamalla äänen sävyllään, hänen vakava katseensa muuttui ilkeäksi virneeksi nopeasti. Se sai Ryuun nostamaan leukaansa hiukan ja vastaamaan urokselle "Minä en kuvittellut, minä tiesin asian olevan aikasi arvoista" hän vastasi sisukkaasti ja itsevarmuutta huokuen. Kurokage jatkoi virnuillen puhettaan Ryuusta, jollain tavalla ihailevaan sävyyn. Ryuu heilautti häntäänsä kerran ja otti yhden askeleen eteen päin mutta ei vastannut mitään, hän tiesi että siihen ei kaivattu vastausta. Kurokage hyppäsi kahdella mahtavalla loikalla alas kalliota ja pysähtyi muutaman metrin päähän Ryuusta, niin että he olivat kutakuinkin samalla tasolla, vaikka shinobi naaras olikin paljon pienempi. Tummaturkkinen arpinaama kysyi nyt naaraan nimeä, "Synnyinnimeni on Ryuusuke mutta useimmat sanovat pelkäksi Ryuuksi, Kurokage-herra. He useimmat ovat olleet ystäviä tai tuttuja, joten miksipä sinäkin et käyttäisi sitä lyhyempää muotoa, hmh?" Ryuusuke lausahti voimakkaasti Kurokagelle vastaukseksi. "Toinen syy häirintääsi on panttivanki joka tuotiin teille" Ryuu sanoi ja kääntyi ympäri ja viittoi kaivanhusta joka oli hänen takavasemmallaan. "Suchiru ajatteli että hänesti olis teille hyötyä" tummanpuhuva koira käänsi ilkeästi kiiluvat silmänsä takaisin mustaan suteen ja odotti tuon vastausta sydän takoen.

Shitsumei, Suchīru ja Weed.

Suchīru huokaisi ja pyöräytti silmiään, ''Tuo panttivanki ei ole mikä tahansa koira, jos sen ''klaani'' melkein valloitti aikoinaan Japanin, he eivät voi olla tavallisia koiria.'', jättiläinen kyllästyi kuitenkin tilanteeseen ja siirtyi hieman syrjemmälle jotta kaksikko voisi keskustella rauhassa, ''Poistun takaisin vartiopaikalleni johtaja.'', valkoinen uros lähti tallustamaan poispäin ja vilkaisi nopeasti Shitsumeita joka virnisteli kauempana.

Shitsumei lähti seuraamaan aluksi hiljalleen jättiläistä ja he kummatkin astuivat metsään jossa mustaturkkisen oli hieman vaikeampi liikkua vaimeasti, ''Miksi seuraat minua rakki?'', jättiläinen kysyi häneltä mutta Shitsumei ei vastannut vaan jatkoi seuraamista, ''Olikohan se sittenkään hyvä idea ottaa se vanhus mukaan?''

Weed oli hetken aikaa jo yrittänyt kuunnella keskustelua ja oli astunut Gajyon sisään tarkkaillen hieman ympärilleen saadakseen selville heikkoja kohtia puolustuksessa, akita piiloutui hetkeksi kun kaksi vanginvartijaa kulkivat hänen ohitseen keskustellen, ''Pitää pysyä hiljaa jos haluan päästä lähemmäksi, tämä saattaa olla ainoa tilaisuus.'', Weed jatkoi matkaansa kun vartijat olivat kadonneet näkyvistä ja pysähtyi jonkin matkan päähän toisen puolen suuaukosta piiloutuen jonkinlaisen kivikasan taakse.

Terumune ja Waruidesu

Terumune seisoi paikallaan ja katsoi Kurokagea kohti.
Terumune ajatteli, ''Toivottavasti joukot on lähellä.''.
Noin 50 Terumunen alaista oli saapunut lähelle ja vakoili Kurogaken joukkoa.

Waruidesu meni takaisin luolaansa ja nukahti.

//Waruidesu poistuu

Kurokage

Koirasusi kohotti hiukan kysyvästi toista kulmaansa. Ryuusukeksi esittäytynyt naaras puhui hänelle melko röyhkeään ja uskaliaaseen sävyyn, mutta se ei suinkaan saanut Kurokagea ärsyyntymään, vaan pikemminkin hieman huvittumaan siitä, miten toinen pelottoman sisukkaasti lähti hänen puheilleen, ja uskaltautui vielä häiritsemään aikana, jona useampi Kurokagen alaisista pysyi loitolla vapaaehtoisesti.

Kun Ryuu mainitsi panttivangista, jota Suchiru vahti hieman taaempana, kohdistui uroksen katse noihin kahteen, hivuttautuen sitten hitaasti vanhaan kainkoiraan. Kun Suchiru kerto Terumunen taustoista ja tämän klaanista, Kurokagen mielenkiinto heräsi hieman. "Vai niin. Kerrohan lisää klaanistasi, vanhus." Kurokage sanoi Terumunelle, jättäen hetkeksi Ryuun täysin huomiotta, ja asteli sitten joukon keskelle lähemmäs vanhusta. Soturit siirtyivät sivuun johtajansa tieltä nopeasti, antaen siten tietä lähestyvälle Kurokagelle. Koirasusi suunnitteli jo mielessään liittävänsä Terumunen laumoineen joukkoihinsa, kunhan ensin saisi hieman lisätietoja.


// Kurokagella on aika hyvä vartionti alueellaan, joten 50 koiraa on aika iso joukko vakoilijoita, vaikka olisivatkin ninjoja. Kannattaa siis varautua siihen, että klaani huomataan pian (; //

Ryuusuke


Ryuu katsoi koirasuden tummia, arpisia kasvoja sähköskeltaisilla silmillään ja huomasi kun tämä kohotti vasenra kulmaansa kysyvästi. Kurokagen ilmeestä kuitenkin pystyi tulkitsemaan sen verran että tämä oli ennemminkin vain huvittunut punaturkin puheista, jotka tämä oli esittänyt hyvin itsevarmasti. Ryuusuken katse herpaantuu viimein uroksesta tämän alaisiin, joista osa katsoivat heidän johtajaansa, Ryuuta tai kaivanhusta. He olivat nyt ne jotka saivat lähes kaikkien huomion itselleen. Naaras huomasi kuinka yksi uros, jonka korvat olivat painuneet aivan niskaa vasten, loi tähän epävarman ilmeen. Se kertoi jostain joka sai Ryuun mielessä pienen epävarmuuden syttymään. "Miksi hän näyttää noin... pelokkaalta?.."
Ryuu käänsi nopean hetken jälkeen silmänsä takaisin koirasuteen joka siirsi hitaasti katsettaan myös Suchiruun, joka oli kaivanhuksen takana. Sitten hän keskittyi vain Terumuneen joka oli ollut kovin vaisu tämän koko ajan. Suchiru selitti Kurokage-herralle Terumunen klaanista ja tämän historiasta, joka selvästi herätti kiinnostusta uroksessa. Ryuu huomasi Kurokagen jättäen hänet aivan syrjään, mutta hän tajusi syyn selkeästi ja piti kuononsa kiinni. Arpinaama asteli joukon keskelle, lähemmäksi Terumunea, jolloin kaikki hänen tiellään olevat siirtyivät äkkiä pois. Ryuukin siirtyi sivummalle. Hän vilkaisi hiljaa Suchirua ja koitti katseellaan kysyä mitä Kurokage aikoi. Tämä oli vaikutti liian hyvältä että hänet vain otetaan laumaan ja se siinä. Varsinkin tälläisen juttutuokion jälkeen. "Tässä täytyy olla jotain muutakin", kävi sanat Ryuun pään sisällä. Hän käänteli katsettaan ympärilleen jotta voisi saada jotain vihiä tulevasta.

//Sori ku kesti, olin kaverilla nii en pystyny ropettaa

//Suchīru ja Shitsumei on tosiaan nyt metsän uumenissa.

Shitsumei, Suchīru ja Weed.

Jättiläinen tarkkaili tuumaillen Shitsumeita ja huokaisi, ''Tietenkin oli, aliarvioitko minut?'', Shitsumei ei sanonut mitään vaan huokaisi ja siirtyi askeltamaan eteenpäin, ''Tule takaisin sieltä!'', jättiläinen tarttui yhteen Shitsumein metallijaloista ja iski sokean uroksen puuta päin, ''Vastaa kysymykseeni tai revin sisuskalusi ulos yksitellen.'', Shitsumei ei sanonut mitään, virnisti vain, ''Jos siitä vanhuksesta ei ole mitään hyötyä meille, kuolet varmasti.'', jättiläinen huokaisi, ''Et siis tiedä tarkkalleen mitä tapahtui minun ja johtajan välisessä taistelussa, oli erittäin lähellä etten olisi tappanut rakasta johtajaanne.'', valkoinen uros yritti olla mahdollisimman pelottava.

Weed yritti mennä lähemmäksi mutta tajusi liian myöhään että joku sisällä olleista vartijoista oli huomannut hänet vaikkakin tämä ei erottanut akitaa hyvin pimeydessä, ''Gajyon sisällä on tunkeilij...'', Weed iski hampaansa nopeasti vartijan kurkkuun ja joutui ensimmäisen kerran aikoihin tappamaan tämän, Weed tappoi vartijan vain sen takia ettei jäisi kiinni ja lähti nopeasti juoksemaan samaan suuntaan josta oli tullut ja oviaukolla vastaan tuli lisää vartijoita jotka Weed iski maahan nopealla battogalla, Weed oli viimein tajunnut että tässä sodassa ei voi selvitä jos ei uskalla tappaa vihollisia, Weed poistui ja hyppäsi alas rotkoon pudoten hyytävän kylmään veteen.

Terumune

Terumune kertoi, ''Satoja vuosia sitten, Date Masamune niminen mies perusti koirista ninjakoiraklaanin jonka avulla valloittaa koko Japani, suunnitelma epäonnistui ja klaani joutui piiloutumaan vuosikausiksi ja klaani myös hajosi.''.
Terumune jatkoi, ''Ihmisiä jäi silti klaaniin ja meillä on yhä yksi ihminen puolellamme, noin 10 vuotta sitten klaanimme kokoontui takaisin yhteen ja olemma kiertäneet ympäri Japania siitä asti estäen teidänlaisianne rakkeja tekemästä samaa virhettä jonka me melkein teimme.''.

Terumunen joukot olivat löytäneet hyvän piilon josta Kurokagen joukot eivät löytäisi heitä, syvän luolan. Nuori Kainkoira saapui paikalle ja kertoi viestin, ''Kojūrō herra, heitä on liikaa emmekä saa vapautettua päälikköä millään.''.
Viellä Terumuneakin vanhempi Kainkoira oli ilmestynyt pimeydestä.
Koira sanoi, ''Odotamme Terumune herraa niin kuin hän käskikin''.

Kurokage

Kurokage nauroi kolkosti, kun Terumune kertoi klaaninsa menneisyydestä, ja jatkoi, että heidän päämääränään oli estää Kurokagen kaltaisia nousemasta valtaan Japanissa. Huvittuneena koirasusi nuolaisi huuliaan, ja katsoi sitten uudelleen Terumunea, hyvin tarkkaavaisena. Punainen silmä, se, joka näki äärimmäisen tarkasti kohteensa verrattuna sumeaan, vaaleaan silmään, ei herpaantunut hetkeksikään kaivanhuksesta.

Hetken hiljaisuuden jälkeen arpikasvo kuitenkin kohotti vasemman käpälänsä metallikynsiä kohti Terumunea, asettaen ne toisen kurkulle (?), tarkoituksena vetää vanhuksen päätä hieman eteenpäin  itseään kohti (?). "No, onneksi olkoon. Sinusta tuli juuri minunlaiseni rakin liittolainen. Ja klaanilaistesi on parasta liittyä suosiolla joukkoomme, tai heidän kallisarvoinen johtaja päättää päivänsä hyvin, hyvin kivuliaasti." Kurokage totesi, päästäen otteensa Terumunesta (?), ja siirtyen sitten hetkeksi unohdetun Ryuusuken puoleen. Koirasudella oli kuin olikin suunnitelmia ninjakoiran varalle. Hitaasti tämä käveli muutaman askeleen narttua kohti, ennen kuin päätti puhutella toista uudellen.

"Ansaitsisit saada pienen opetuksen siitä hyvästä, milloin johtajaasi tulee häiritä, ja milloin ei." Kurokage aloitti, painottaen sanaa johtaja, ja ilmaisten siten, että toisella oli saumaa liittyä hänen riveihinsä. "En kuitenkaan päästä sinua suoraan laumaani. Tehtävänäsi on johdattaa panttivankisi klaani luokseni, tai muuten heidän johtajansa kuolee. Jos onnistut, pääset joukkoihini." Kurokage totesi lyhyesti. Sitten uros kääntyi Terumunea kohti. "Liittäkää tuo papparainen toisen panttivangin seuraan." Kurokage kehotti, viitaten Akameen. Vanhus olisi oiva keino kiristää tämän omaa klaania, ja siksi Kurokage ei päästäisi Terumunea päiviltä heppoisin perustein.

Ryuusuke

Ryuu kuunteli toisella korvalla Terumunen sanoja, ne saivat loppujen lopuksi nartun huomion kokonaan itselleen. Ryuu katsoi vanhaa koiraa kylmästi, muuta hän ei virkkonut, vain katsoi ja kuunteli. Kurokage naurahti hyisesti ja sai Ryuun käämtämään katseensa itseensä. Huvittunut katse vaihtui äkisti herpaantumattomaksi tuijotukseksi kahden välillä.
Yllättäen, kukaan ei sanonut mitään. Kaikki vain tuijottivat kahta urosta jotka seisoivat kaiken keskellä, hiljaa, päästämättä ääntäkään. Ryuu sävähti hiukan kun äkkäsi Kurokagen metallisen tassun joka välähti horisonttia hipovaa auringonvaloa vasten, uros asetti kyntensä Terumunen kurkulle ja vetäisi tätä itseensä päin.
Kurokagen kylmät, myrkylliset sanat rikkoivat piinaavan hiljaisuuden. Hän uhkasi tappaa vanhuksen sairaalloisin keinoin ellei tämän klaani alistuisi tämän tahtoon pistämättä vastaan. Sitten uros päästi Terumunen pois kynsistään ja kohdisti huomionsa yksinään seisovaan Ryuuhun. Ryuu tunsi pakokauhun rinnassaan, hän ei tiedä mistä helvetistä se tuli mutta tunne sai shinobin ottavan askeleen toisella takajallaan taakse päin ja työntyen muutaman sentin takakenoon. "IDIOOTTI, mitä sä nyt teet?!?!" Ryuu huusi itselleen päässään ja palasi pakotti itsensä takaisin normaaliin asentoon, pitäen katseensa haudanvakavana, kohdaten Kurokage-herran silmät. Koirasusi lähti pahaenteisen hitaasti astelemaan kohti nuorta Ryuusukea ja avaten uudelleen keskustelun tämän kanssaan. Hän selitti siitä kuinka punaturkki oli tehnyt virheen häiritessään häntä ja sen kuinka tämä ansaitsi saada opetuksen siitä hyvästä. Ryuusuken katse kuitenkin sai takaisin itsevarmuutensa ja kavalan kiiltonansa tajutessaan että hänellä oli potentiaalia liittyä Kurokagen riveihin. Uros selitti että Ryuun tulisi johdattaa vangiksi saaneensa vanhuksen klaani luokseen. Jos tämä epäonnistuisi, ei olisi laumaan asiaa ja Terumune kuolisi. Jos taas hän onnistuu, on riveihin pääsy taattu.
Punaturkki mietti tehtäväänsä ankarasti ja nyökkäsi sitten "Selvä. Otan tehtäväsi vastaan. Saat nähdä että olen sen arvoinen soturi ja sen että en epäonnistu kuin vasta kuollessani" Ryuu sanoi korottaen ääntään ja kumartaen sitten tuolle nöyrästi.
Kurokage kääntyi takaisin Terumunen puoleen ja kehotti vartijoita viemään vangin toisen seuraksi. Ryuu vilkaisi vanhusta ilkeästi virnuillen ja väläyttäen sirppiään auringonvaloa vasten.

Shitsumei, Suchīru ja Weed.

Weed iskeytyi voimalla veden pintaan ja haukkoi hetken henkeään, ''Päällikkö, oletko kunnossa?'', kummallakin vastarannalla seisoi valtavasti koiria tutkaillen päällikköään joka pysyi hetken vielä vedessä, ''Jäin melkein kiinni mutta pääsin juuri ja juuri pakoon.'', oli niin pimeää että koiria ei voinut erottaa yläpuolelta joten he pystyivät olla siellä ihan rauhassa jonkin aikaa, akita nousi vedestä ja ravisti turkkiaan, ''Heillä on uusi vanki, emme kuitenkaan voi hyökätä joukolla heidän kimppuunsa, meidän pitää laatia hyvä suunnitelma.''
Yksi Kurokagen laumalaisista oli tarkituskäynnillä koska oli kuullut epäilyttäviä ääniä Gajyon takaa, saavuttuaan rotkon puolelle, sotilas kauhistui nähdessään kaksi kuollutta vartijaa, ''Aaaaaaaaaaaaah!'', sotilas juoksi äkkiä pois paikalta, hengästyneenä tämä saapui väkijoukon luokse, ''H-herra johtaja, täällä on käynyt tunkeilija ja se on tappanut ainakin kaksi vartijaa, en nähnyt muita ruumiita mutta kuolleilta oli irronnut päät. Suchīru oli hyvällä kuulollaan kuullut kovan huudon ja lähtenyt Shitsumei perässään juoksemaan takaisin kohti Gajyota saapuen pian takaisin väkijoukon luokse.

Terumune

Terumune oli joutunut Kurogaken kynsiin.
Terumune sanoi, ''Anna minun miettiä asiaa yön yli.''.
Terumune lähti kävelemään kohti sellejä mutta kuuli sattumalta tunkeilijasta.
Terumune ajatteli, ''Ei se voi olla omia alaisiani.''.
Terumune laitettiin erääseen selliin jonka perällä hän näki tuntemattoman valkoisen koiran.
Terumune kysyi, ''Kuka olet?''.

Kurokage & Akame

Kurokage kääntyi Terumunen sanojen jälkeen hitaasti katsomaan kaivanhusta, ja hymähti sitten pilkallisesti. "Tämän kerran olen suopea, ja suostun pyyntöösi. Mutta jos huomenna ennen auringon nousua et ole tehnyt päätöstäsi, sinut teloitetaan iltaan mennessä." Kurokage totesi tylysti, ja lähti sitten askeltamaan kohti Gajyota.

Yhtäkkiä koirasuden luokse juoksi kauhistunut soturi, joka kertoi kahden vartijan kuolleen. Se sai Kurokagen raivostumaan, ja vihaisena tämä huitaisi metallikynsillään ilmoittajaa suoraan kasvoihin, jättäen veriset naarmut tuon poskeen. "Idiootit! Minähän olen sanonut, ettei yksikään tunkeilija liiku Gajyon alueella luvatta!" Tummaturkki ärähti, ja loikki sitten muutaman askelman kiviröykkiön keskivaiheille. "Tiukentakaa vartiota Gajyon ympärillä, sekä solan rajoilla. Pitäkää silmällä erityisesti oksistoa ninjakoirien varalta!" Kurokage antoi määräyksensä. Koirasudella oli epäilys siitä, että tunkeilijat olivat olleet Terumunen alaisia. Arpikasvolla oli kuitenkin yli 2000 alaista, joten Gajyon lähelle olisi lähes mahdotonta päästä huomaamatta, joten kyseessä ei ollut kuka tahansa. Nyt Kurokage kuitenkin piti huolen, ettei taitavinkaan ninjakoira tavoittaisi Gajyota. "Asemiin!" Kurokage huusi, ja päästi matalan ulvonnan merkiksi siitä, että määräys oli laitettava täytäntöön.

Akame raotti hieman silmiään hämärässä. Joku oli tulossa käytävää pitkin. Hieman haavoittunut shinobimestari kohotti päätään, ja kuulosteli askelia käytävässä. Kuka siellä oli? Kurokage? Tuoksusta päätellen se oli joku tuntematon, ja pian hänen seuraansa heitettiin vanha kaikoira. Akame nousi istumaan, ja odotti hiljaa toisen sanovan jotain. Pian Terumune kysyi hänen nimeään, ja siitä kishu päätteli, ettei toinen ollut Kurokagen alaisia, vaan samassa asemassa kuin igakin. "Olen Ohun Akame, entinen igan ninjakoirien johtaja." Valkoturkkinen kertoi. Kishun silmät olivat pölyn samentamat, mutta silti uros näki yllättävän hyvin hämärässä. "Entä kuka sinä olet, ja miksi olet täällä?" Kishu kysyi, ja hätkähti sitten hieman, kun ulkoa kuului Kurokagen käskyulvonta. Mitähn siellä on meneillään? Iga ajatteli, epäillen kaivanhuksen liittyvän asiaan jotenkin.

Ryuu nousi taas seisomaan suorana ja silmäili pois vietävää Terumunea kylmästi, hän siirsi katseensa sitten takaisin Kurokageen joka oli hyväksynyt vanhuksen ehdotuksen. Nartun pää oli täynnä ajatuksia tehtävästä joka hänen täytyi suorittaa, "Mitenkä minä sen hoidan? Saankohan täältä jonkun mukaani avuksi...."

Yllättäen Kurokagen luo tuli suunniltaan oleva koira, joka kertoi jotain vartijoista. Se ei ollut ilmeisesti hyvä asia sillä uros löi kyntensä koiran kasvoja päin ja lennätti verta ilman halki. Soturi ulvaisi ja kaatui maahan täristen. Kurokage alkoi raivota Gajyoun suojauksesta ja hyppelehti kiviröykkien keskelle. Hän huusi komentonsa kuuluvasti. Osa sotilaista lähti viemään viestiä ja vahtimaan paikkoja tunkeilijoiden varalta kun Kurokage ulvoi matalasti. Ryuu seurasi muutaman koiran juoksua katseellaan pilkallisena ja kääntyi taas Kurokageen virne huulillaan.

Ryuusuke huomasi Suchirun tulleen takaisin ja hyppelehti tuon luo muutamalla kepeällä ja ketterällä loikalla, "Hei Suchiru, haluatko auttaa mua Terumunen joukkojen saattamisessa tänne Gayouun?" Narttu kysyi urokselta kun saapui tämän luo, hän tiesi että tarvitsi jonkun avukseen sillä hänellä itsellään ei ollut minkäälaista auktoriteettia joten minkään johtaminen olisi hankalaa.

//Anteeks kamalasti ku tää tulee näin myöhässä, eilen ei vaa yksinkertaisesti kerenny ropettaa missäkää vaiheessa : P

Shitsumei, Suchīru ja Weed.

Weed oli siirtänyt katseensa yötaivaalle, ''Tästä tulee pitkä yö, jos tulee ongelmia, piiloutukaa.'', Weed päätti vielä kerran käydä ylhäällä vilkaisemassa, akita alkoi kavuta pitkin rotkon seinämää ja kurkisti varovastio, huomaten että vartijoita oli nyt enemmän, ''Äh, tästä saattaa koitua ongelmia, parasta olla varuillaan, Weed laskeutui alas takaisin alas sulavasti, ''Meidän on parasta levätä, kuka ottaa vahtivuoron?'', Rasmus joka seisoi nyt Weedin vieressä, lupautui vartioimaan sillävälin kun muut nukkuisivat.

Shitsumei päätti itsekkin yrittää selvittää tunkeilijan henkilöllisyyden ja meni haistelemaan ruumiita, ''Hmm, tuttu haju, en vain muista missä olen tämän hajun aiemmin kohdannut.'', uros palasi pian takaisin ja meni ystäviensä luokse, ''Minulla on sellainen tunne että täällä on pian lisää ongelman aiheuttajia, parasta pysyä varuillaan.

Valkoinen jätti katsoi naarasta hetken ja huokaisi, ''En voi, olen vartija joten joudun auttaa muita turvatoimissa, osaat varmaan itsekkin etsiä ne.'' , Suchīru sanoi, uros päätti itsekkin käydä vilkaisemassa ruumiita ja askelehti Gajyon taakse päästen lopulta kahden ruumiin luokse, ''Hmm, tuskin ninjakoira pystyisi tekemään tälläistä jälkeä, ainakaan kukaan sellainen joka on sen vanhuksen alainen mutta kuka tämän on sitten tehnyt?'', valkoinen uros ajatteli.

Terumune

Terumune sanoi, ''Nimeni on Terumune ja olen Kurohabakiklaanin ylipäälikkö.''.
Kainkoira jatkoi, ''Olen siis itsekkin shinobi ja joukkoni odottavat pakoani lähistöllä, voin auttaa sinutkin pakoon jos löydämme pakoreitin.''.


Terumunen joukot nukkuivat luolassa kunnes he huomasivat tuntemattoman hajun.
Yksi Kainkoirista katsoi ulos mutta ei huomannut ketään.
Koira sanoi, ''Lähistöllä ei näy ketään.''.

Akame

Kishu katsoi Terumunea hetken aikaa. Nimi kuulosti tutulta, mutta Akame ei muistanut tavanneensa kaita aikaisemmin. Kun toinen kertoi lähellä odottavasta klaanistaan, ja mahdollisesta paosta, Akame vain katsoi toista vakavana. "Pelkäänpä sen olevan mahdotonta. Tunnen Gajyon kuin omat taskuni, ja täältä ei pääse mitään salareittiä ulos. Kaikki on hyvin tarkoin vartioitua." Akame kertoi. Olisi suoranainen itsemurha yrittää pakoa, sillä huomaamatta Gajyon ahtaita käytäviä pitkin ei voisi ketään ohittaa tulematta huomatuksi. Kishu ei ollut sen vuoksi edes yrittänyt pakoa.

"Paljonko sinulla on aikaa?" Akame kysyi sitten, tarkoittaen sitä, oliko Terumunea tarkoitus tappaa. Kishulla itsellään ei todennäköisesti ollut pelkoa henkensä menettämisestä ennen sotaa, sillä hänestä olisi enemmän hyötyä elävänä.

//Tää peli jumittaa paikoillaan niin vastaan nyt jotta päästään vähän eteenpäin.

Shitsumei, Suchīru, Weed, Felix ja Inazuma.

Rajalla alkoi tapahtua, huutoja kuului mutta monille jäi epäselväksi kuka ne aiheutti, pian metsän reunalle saapui pienehkö joukko koiria jotka virnuilivat katsellessaan Gajyota, ''Tämäkö se on, entisen koirien paratiisin keskus, pelkkä kiviröykkiö?'', joukkoa johtava arpeutunut vanha akita kysyi, ''Haluan puhua Kurokagen kanssa, ilmoittakaa että Sapporosta saapunut koirajengi on täällä.'', yksi vartijoista katsoi vanhusta, ''Mitä hemmettiä te täällä teette, johtajalla ei varmaan ole aikaa pienelle jengille, esittele itsesi ensin.'', vartija sanoi räyhäten, ''Nimeni on Inazuma, veljeni on Ohun laumassa ja haluan liittoutua tuhotakseni hänet, saatatte muistaa sen rakin, hänen nimensä on Gin.''

Felix oli myös saapunut paikalle mutta ei tyhmyytensä takia tajunnut että mitä oli tapahtumassa, ''Pst, Felix, täällä on tilanne päällä, kannattaa häipyä.'', sekarotuinen nosti hieman luppakorviaan ja poistui sitten hiljaisena, ''Meitä ei näköjään kaivata.'', Felix puhui itsekseen ja meni makaamaan luolaan.

Shitsumei kuunteli järkyttyneenä muukalaisen sanoja, ''Ohun Ginin veli? Mitä se täällä tekee?'', suuri joukko rivisotilaita oli kerääntynyt muukalaisten ympärille, ''Tiukensimme vartiointia, miten te pääsitte tänne?'', akita naurahti, ''Teillä on aika surkeat vartijat, tapoimme heidät helposti, olisimme jättäneet eloon jos he eivät olisi estänyt meitä tulemasta tänne, haluamme vähän keskustella.'', Inazuma vastasi.

Weed ei saanut unta vaan kieri paikoillaan, hän nousi ylös ja katsoi peilikuvaansa veden pinnasta, ''Olen nähnyt samaa painajaista nyt monen yön ajan, mihin se voisi liittyä, pitäisi varmaan rauhoittua, Rasmus, mene vain nukkumaan, minä jatkan vartioimista.'', akita sanoi ja lammaskoira nyökkäsi mennen sitten makuulle.

Suchīru oli myös saapunut seuraamaan tilannetta yllättyneenä, ''Ginin veli? Tämä saattaa olla kiinnostavaa.'', jättiläinen ajatteli ja jäi kuuntelemaan tilannetta, häntä ei enään kiinnostanut aiemmat tunkeilijat joten hän päätti jättää ne hetkeksi rauhaan, ''Mutta miten he pääsivät tänne noin helposti?''