Veri on vettä sakeampaa (kaksinpeli, Miss Okami)

// Miss Okami vain tänne Kisamella, viimeinkin saadaan tämä peli käyntiin. :'D //

Laika

Japanin alppien jäätävä tuuli puhalsi jopa epätavallisen kovasti tänä päivänä, kun Kyushun epävirallinen hallitsija Laika tarpoi talven mittaan yhä kasvavassa kerroksessa lunta. Uroksen valkoista turkkia saattoi olla hankala erottaa lumisesta maastosta, mutta hänen sininen kaulapantansa erottui huomattavasti helpommin. Tämä sää oli hurja muutos viime päivien tyyneydestä, mutta se ei Laikaa haitannut, vaan sitkeästi tuo kiersi Ohun armeijan nykyistä olinpaikkaa tulevan matkansa viimeisten järjestelyiden perässä: Jo jonkin aikaa Laika oli suunnitellut lähtöään Ohun tukikohdan suojista, keräämään hajonnutta laumaansa takaisin yhteen. Tämä lähtö tosin aiheuttaisi komplikaatioita, joita varten oli syytä varautua. Eräs sellainen komplikaatio liittyi Laikan rakkaaseen tyttäreen, Ellieen. Ellie halusi osallistua isänsä taipaleelle, mutta Laika pelkäsi hänen kokemattomuutensa ja nuoren iän olevan liian suuri vastuu.

Ellien lisäksi tukikohdassa oleskeli hänen veljensä ja Laikan yhtä tärkeä poika, Kisame. Kummankin nuorukaisen paikallaolo sodan repimässä Honshussa oli perhettään rakastavalle Laikalle syvä huolenaihe, eikä hän halunnut missään tapauksessa asettaa jälkikasvuaan vaaralliseen tilanteeseen. Näinpä Laika oli matkalla tapaamaan puolestaan Kisamea, aikoen kertoa suunnitelmistaan tulevalle matkalle, sekä käyttämään ässän kuvaannollisessa hihassaan, jolla toivoi pitävän sekä Ellien että Kisamen turvassa hänen tulevan matkansa ajan. Lopulta Laika saapui suojaan pistävältä tuulelta ja ravisteli turkkiaan välittömästi pahimman kylmän ja lumen poiston toivossa. "Kisame!" Laika totesi ympäristöönsä, ennemmin kuin kysyi. Hänen äänensä oli varma ja lopullinen, kuin olisi fakta että Kisame olisi lähellä.

Uros oli muutaman metrin isästään, seuraamassa tuon jättämiä jälkiä. Kisame halusi kuulla Laikan mielipiteen myös sotaan osallistumisesta, johonka Uros halusi luonteensa takia osallistua ja puollustaa ohulaisia hengellään. Tuulen viima pakotti Kisamea kävelemään maata lähempänä, jottei uros liukastuisi ja pistävä lumi kasvoillaan huononsi tuon näkökenttää. Kisamen pää pongahti ylös, kuullessaan Laikan huudon ja kuin tuulta ei enää olisikkaan, Loikki Kisame isänsä jalan jälkiä pitkin tuon luokse. "kutsuit?" Kisame kysyi uteliaana ja heilutti turkkiaan.

Kisame tarkkaavaisesti kuunteli isäänsä ja istuuntui maahan. Kisame luotti isänsä päätöksiin ja päättely kykyihin, vaikkei aina ollut tyytyväinen niihin. Uros huokasi ja nyökkäsi ymmärtäväisesti isälleen, mutta kallisti hiukan päätään, kuin odottamaan lisää tietoa. Eniten Kisame halusi saada selville saisiko itse lähteä tukemaan Ohua riveissä vai ei tai pääsisikö nyt auttamaan Lauman kokoamisessa.

Laika

Laika keskitti sinisten silmiensä katseen poikaansa tuon saapuessa paikalle ja istuuntui myöskin alas keskustelua varten. "Kisame." Laika totesi toistamiseen, mutta tällä kertaa huomattavasti rennommalla tavalla, kuin välittääkseen toiselle, että puhui juuri nyt hänelle. Uroksen kasvoilla oli hänelle tyypillisen tyyni ilme, mutta normaalisti nähtävä hymy oli hyytynyt huomattavasti ja jäljelle jäi enemmän totisuutta kuin iloa tai ystävällisyyttä. "Poikani, meidän pitää keskustella sinun ja sisaresi roolista täällä..." Valkoturkki aloitti, katsoen Kisamea silmiin (?). "Ymmärräthän, että sota on tulossa? Sota, joka vaikuttaa meidän perheeseemme myös, eikä vain Ohuun?" Seurasi jatkokysymys ja Laika jäi odottamaan vastausta jälkikasvultaan.