Ginga RPG Tulevaisuuden Torahampaat

Tulevaisuuden Torahampaat on vuonna 2015 perustettu roolipeli, joka perustuu Ginga-sarjaan. Pelissä pelataan sekä omilla että sarjassa esiintyvillä hahmoilla.
 
PääsivuPääsivu  KalenteriKalenteri  FAQFAQ  HakuHaku  KäyttäjälistaKäyttäjälista  KäyttäjäryhmätKäyttäjäryhmät  RekisteröidyRekisteröidy  Kirjaudu sisään  

Jaa | 
 

 Tabitha - Rohkea Nuori Neiti

Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Siirry alas 
KirjoittajaViesti
Shiomi
Admin
avatar

Viestien lukumäärä : 798
Join date : 23.02.2015
Ikä : 16
Paikkakunta : Norfolk

ViestiAihe: Tabitha - Rohkea Nuori Neiti   Ti Loka 18, 2016 12:28 am





Kuva © Untamed

Teemamusiikki
Standing Friends - Katekyo Hitman Reborn!

Nimi
Tabitha

Japaniksi
タビサ

Nimen Merkitys
Gaselli (Aramean kielestä)

Nimen alkuperä
Tuntematon

Kutsumanimi
Tabitha

Ääntäminen
Täbitha

Muut Nimet
Pikkuinen

Motto
”Älä koskaan anna periksi. Se joka luovuttaa aikaisin on yhtä kuin heikko tai pelkuri.”

Ikä
1 Vuosi

Sukupuoli
Naaras

Suuntautuminen
Heteroseksuaali

Laji
Koira

Rotu
Englanninsetteri x Springerspanieli x Ranskanspanieli

Liittouma
Ohun Lauma, GB, Gin, Laika, Laikan Lauma

Lauma
Laikan Lauma

Asema
Rivisoturi (Mutta toimii Laikan "matkaoppaana", koska tuntee Honshun saaren yhtä hyvin kuin omat tassunsa)

Ulkonäkö
Tabitha on hyvin sievä, nuori narttu. Tämän turkki on pitkää ja pehmeää, ja se on hyvin kevyttä Keväällä ja Kesällä. Talvella karva on selvästikkin paksumpaa, vaikkei se nyt kovin paksuksi kasvakkaan. Tabithalla on suuret, ruskeat silmät jotka aina kimaltelevat iloisesti. Hän on rakenteeltaan hyvin kevyt ja hoikka. Tämän leuat eivät ole kovin vahvat, mutta narttu luottaakin taistelussa enemmänkin nopeuteensa ja ketteryyteensä. Tosin, tämä yrittää välttää tappeluita jos mahdollista. Narttu omaa pienet tassut sekä pitkät jalat, jotka antavat nartulle paljon ponnistusvoimaa. Tämän takia Tabitha on taitava linnustaja, kuten isänsä. Tabithan geenit koostuvat setterin ja kahden spanielirodun geeneistä, joten tämä on luonnostaan hyvin nopea ja tällä on erinomainen hajuaisti. Väriltään, Tabitha on tummanruskea-valkoinen kuten äitinsä Sadie. Ensisilmäyksellä ei uskoisi että nartussa virtaa Englanninsetterin veri, sillä tämä ei mitenkään muistuta Englanninsetteriä ulkonäöltään. Tabithalla on luppakorvat, sekä pitkä noutajamainen häntä. Narttu on iästään huolimatta jo aikuisen kokoinen – se on suurinpiirtein 60cm korkea, mutta se painaa vain 26kg, koska nartulla ei ole paljon lihasta, ja rakenteeltaan tämä on muutenkin hyvin siro ja kevyt. Mutta vähäinen lihasvoima ei kuitenkaan vaikuta mitenkään tämän taistelukykyyn tai -taitoon.

Luonne
Tabitha on hiljainen ensisilmäykseltä. Hiljainen narttu ujostelee uusien hahmojen seurassa, mutta kun narttu on tutustunut toiseen, niin sitten narttu on hyvin ystävällinen ja iloinen persoona. Tabitha omaa lempeän luonteen, jonka takia hän on hyvä ja aina valmis lohduttamaan ja tukemaan muita. Kohtelias ja avulias narttu on hyvä ystävä, joka ei koskaan jättäisi laumatovereitaan tai läheisiään pulaan. Tabitha ei ole vielä joutunut tappelemaan Kurokagen joukkoja vastaan, mutta uskoo olevansa valmis taistelemaan heitä vastaan johtajansa Laikan ja laumatovereidensa kanssa jos kutsu käy. Tosin, häntä kuitenkin jännittää, koska pelkää kuolemaa, eikä oikein haluaisi menettää henkeään kamppailussa. Mutta tämä myös ymmärtää varsin hyvin että viimeinen kamppailu saattaa vaatia hänen henkensä.Tabitha jäi orvoksi parin viikon iässä, joten tämä on kasvanut kulkurina, ja siitä syystä tuntee Honshun saaren ja lähes kaikki sen kaupungit hyvin. Lisäksi hänellä on uskomaton selviytymiskyky, ja pystyy kestämään parikin viikkoa ilman ruokaa. Narttu on myös hyvin kuulias sekä lojaali, joka aina tottelee johtajaansa eikä koskaan pettäisi ketään läheisistään. Mutta narttu on vielä kasvamisvaiheessa, eli tämä ei aina ole niin iloinen ja aurinkoinen miltä vaikuttaa. Teinitytön lailla, Tabitha saattaa muuttua hyvinkin tunteelliseksi hormonipäissään ja sulkea läheisensä ulos. Tämä saattaa myös tiuskia ja satuttaa muiden tunteita käytöksellään - mutta ei koskaan tahallaan. Tämä osaa usein nähdä virheensä ja pyytää anteeksi, mutta nuorella koiralla on vielä paljon opittavaa. Varsinkin tunteidensa hillitsemisestä.


Menneisyys

Tietoa Vanhemmista
Tabithan tarina alkoi siitä, kun tämän äiti Sadie joutui Kurokagen alaisten vangiksi. Alaiset olivat päättäneet viedä avuttoman näköisen kylänartun demonikoiralle lahjaksi, mutta Sadie ei ollut niin avuton kun miltä näytti. Narttu aloitti rähinän ja pääsi kuin pääsikin irti koirien otteesta, muttei silti päässyt pakoon vaikka kuinka yrittikin, kun alaiset kävivät kimppuun, raadellen narttua pahasti. Sadie kuitenkin pani oikein kunnolla hanttiin, ja veri tahri pian molempien puolien turkit. Samaan aikaan tiedustelumatkalla ollut GB kuuli rähinää metsästä ja meni katsomaan mitä oli tekeillä. Setteri ei voinut sietää näkemäänsä, ja ajoi Kurokagen alaiset pois, pelastaen Sadien pulasta. Sadie kiitti urosta avusta, ja GB päätti vielä avustaa haavoittuneen nartun kotiin, ihmisten kylään. Matkalla, he juttelivat yhdessä, kertoivat toisistaan ja sitä kautta he lähenivät heti. Kun he saapuivat Sadien kotitalolle, GB ei halunnutkaan lähteä, ja jäi vielä pariksi viikoksi Sadien luokse, hoitaen tämän kuntoon. Yhdessä vietetty aika sai pian kaksikon rakastumaan toisiinsa. Mutta molempien sydämmet särkyivät kun kaksikko tajusi, etteivät he voineet olla yhdessä: Sadie oli uskollinen kotikoira, eikä voinut jättää omistajaansa, kun taas GB oli Japania ympäri matkaava koirasoturi. GB ei voinut jäädä Sadien luokse, kun taas Sadie ei voinut lähteä GB:n matkaan Alpeille. Joten, surun murtamana, GB joutui jättämään rakkaansa ihmisten luokse, kun hän itse palasi Ohun Soturien luokse. Ennen lähtöä, GB kuitenkin lupasi Sadielle että palaisi aina usein kylään, tervehtimään narttua. Sadie luotti GB:n sanoihin, ja katsoi kyyneleet silmissä kun setteri katosi metsään. Tämä uskoi vahvasti että uros palaisi vielä.

Syntymä ja Ensimmäiset Askeleet Aikuistumiseen
Muutamaa viikkoa GB:n lähdön jälkeen, Sadie tajusi olevansa kantavana. Tämä ei kuitenkaan aikonut lähteä etsimään toista, sillä pelkäsi menettävän pentunsa jos lähtisi kulkemaan pitkiä matkoja. Sitä paitsi, hän ei voinut jättää kotiaan. Joten Sadie jäi kyläänsä, missä hän synnytti terveen narttupennun. Sadien omistaja oli tietysti häkeltynyt, mutta eläinrakkaana hän ei ollut vihainen Sadielle ollenkaan. Hän aikoi pitää pennun ja Sadien itsellään, ja nimesi pennun Tabithaksi. Sadie oli ylpeä tyttärestään ja uskoi että hänen omistajansa pitäisi heistä molemmista hyvää huolta. Niin hän olisi varmasti pitänytkin, jos ei olisi menehtynyt. Koirien omistaja oli vanha herrasmies jolla oli ongelmia terveytensä kanssa, joten tämä kuoli yhtenä yönä saamaansa sydänkohtaukseen. Ambulanssi tuli hakemaan miestä, mutta kuskit eivät löytäneet kahta koiraa, jotka katselivat tilannetta viereisestä huoneesta. Tabitha oli vielä liian pieni ymmärtämään mitä oli tapahtumassa, mutta Sadie oli surun murtama. Itkien, Sadie opasti pienen tyttärensä ulos takaovesta ja kaksikko lähti pois kylästä. Sadien tavoite oli löytää GB ja aloittaa perhe-elämä villikoirana luonnossa.

Emon Kuolema
Äiti ja pentu olivat lähteneet matkaamaan kohti Japanin Alppeja, missä Sadie tiesi GB:n olevan. Vaikka Tabitha olikin vain kahden kuukauden ikäinen, niin Sadie oli jo alkanut opettamaan tälle asioita kuten metsästämistä ja itsepuolustusta. Sadie usein lähetti Tabithan yksin metsästysretkelle - tällä tavalla Tabitha sai opetella saalistamista yksin, ja täten hioa taitojaan. Vaikka pennulla oli aluksi vaikeuksia, tämä pian alkoi palata emonsa luokse suu täynnä oravia ja pikkulintuja. Geeniensä ansiosta Tabitha taitasi linnustamisen jo hyvin nuoressa iässä, vaikka tämä jahtasikin vain harakoita ja peippoja aluksi. Sadie oli ylpeä tyttärestään ja iloinen nähdessään tämän itsenäistyvän. Tämä oli myös emolle suuri helpotus; Sadie oli jo pitkään tiennyt olevansa sairas. Tämä oli sairastunut penikkatautiin, ja ihmisten lääkkeisiin tottuneena, tämän keho ei osannut parantua itsestään ilman jonkinlaista antibioottia. Tästä syystä Sadie oli hionut Tabithasta niin itsenäisen kun mahdollista, että pentu pärjäisi ilman emoaan kun hän sitten menehtyisi. Kaksi kuukautta kului, ja Sadie vaan heikkeni. Tabitha huomasi tämän ja vaati pysyä emonsa luona metsästämisen ja taisteluharjoituksien sijaan, mutta Sadie kannusti pentuaan vain harjoittelemaan kovempaa. Vastahakoisesti narttu suostui, ja jatkoi jokapäiväisiä rutiinejaan. Yhtenä iltana, nelikuukautinen Tabitha palasi metsästä, muttei löytänyt äitiään tämän makuusijalta. Käyttäen setterin jäljitysgeeniä hyväkseen, narttu lähti jäljittämään emoaan ja seurasi hajujälkeä pienen järven rantaan. Järven rannassa oli kaunis, ruohoinen kivi joka oli täynnä valkoisia kukkia. Näiden keskellä makasi Sadie, viimeisten voimiensa varassa. Paniikissa Tabitha juoksi äitinsä luokse ja yritti saada tätä nousemaan, mutta väsyneenä Sadie selitti tyttärelleen että hänen aikansa oli lopussa. Tabitha alkoi itkeä vuolaasti ja kävi makaamaan äitinsä vierelle, hokien: "Rakastan sinua, äiti." Sadie huokaisi ja viimeisillä voimillaan käski Tabithan mennä Alpeille ja etsiä tämän isä. Sitten, täysikuun valossa, Sadie nukkui pois, Tabitha vierellään. Pentu itki vielä monta tuntia ja makasi emonsa vierellä aamuun asti.

Isän Kyyneleet
Samoihin aikoihin GB oli palannut Sadien entiseen kotikylään etsimään puolisoaan. Mutta tämä sai tietää paikallisilta koirilta että Sadie oli lähtenyt etsimään villikoiria tyttärensä kanssa. Tämän kuullessaan, GB järkyttyi suunnattomasti; hän tiesi varsin hyvin että kaksikko oli vaarassa, koska eivät olleet eläneet luonnossa. Setteri lähti etelään, takaisin Alppeja kohti, toivoen että löytäisi perheensä. Mutta viikot vierivät, ja vaikka GB kuinka etsi ja kyseli, kukaan ei ollut nähnyt spanielinarttua ja tämän pentua. Tämän kuullessaan GB menetti uskonsa täysin, ja oli vakuuttunut siitä että Sadie ja pentu ketä tämä ei koskaan saanut tavata olivat menehtyneet. Tästä GB alkoi syyttämään itseään, samalla tavalla kun syytti itseään Smithin kohtalosta. Setteri palasi Alpeille, ei ollenkaan tietoisena siitä että hänen tyttärensä oli hyvin lähellä.

Varttuminen
Sadien kuoleman jälkeen, Tabitha oli ryhdistäytynyt ja lähtenyt etsimään isäänsä. Narttu oli haudannut äitinsä kauniin, kukkivan kiven juurelle järven rantaan, ja jatkanut matkaansa etelään. Tosin, Tabithalla ei ollut harmainta aavistustakaan minne hän oli menossa, joten tämä vain antoi vaistojensa kuljettaa hänen jalkojaan. Tabithalla ei myöskään ollut harmainta aavistustakaan kuka hänen isänsä oli - tämä ei ollut tavannut toista, joten ei tiennyt miltä tämä näytti. Tabitha ei myöskään koskaan älynnyt kysyä isän nimeä Sadieltä, joten hän ei voinut kysyä keneltäkään. Ainoa mitä hän tiesi oli se, että hänen isänsä oli Ohun soturi ja oleskeli jossain Alpeilla. Siitä huolimatta narttu tarpoi urheasti eteenpäin, Alppeja kohti. Tämän pahaksi onneksi, tämä oli tietämättään kiertänyt Alpit kokonaan, seuraamalla Chūbun alueen rannikkoa. Pentu vain jatkoi etelään, kunnes viimein saapui Honshun päähän, Yamaguchiin. Tabitha oli häkeltynyt, koska hän näki vain meren ja tajusi vasta sitten että oli mennyt liian kauas. Joten hänellä ei ollut mitään muuta vaihtoehtoa kuin palata pohjoiseen. Tällä kertaa hän kyseli paikallisilta neuvoa ja alkoi painaa paikkojen nimiä ja reittejä päähänsä, ettei eksyisi uudestaan. Sadien opetukset tulivat myös käyttöön: tämän piti metsästää ravintoa joka päivä, sekä taistella Kurokagen lähettejä ja ilkeitä, ahdistelevia vuoristokoiria vastaan. Näiden kohtaamisten myötä Tabitha vahvistui ja kehitti taitojaan, mutta joka kerta kun hän kohtasi epäilyttäviä koiria, Tabitha yritti puhua tiensä ulos ennen kuin aloitti räyhäämisen. Kuukaudet kuluivat mutta siltikään, Tabitha ei löytänyt isäänsä. Hän oli vaeltanut Honshun saaren etelästä pohjoiseen ja takaisin taas jo kuin monta kertaa, ja jopa löytänyt Alpit, mutta hän ei ollut kohdannut Ohun sotureita vielä. Mutta tästäkin oli hyötyä, sillä nyt Tabitha ainakin tiesi lähes jokaisen paikan nimen, ja miten kulkea Honshulla ilman että törmäisi Kurokagen kätyreihin.


Tabitha lepäämässä heinäkasassa
Kuva © Shiomi


Laika
Tabithan ollessa 11 kuukautta, tämä oli Hakubajärvillä lepäämässä. Samaan aikaan, Laika palasi muutaman apurinsa kanssa, ja löysi Tabithan järvenrannasta. Narttu osasi päätellä ettei Laikasta ollut vaaraa, ja nousi seisomaan esitellen itsensä ja mitä hän teki vuorilla. Laika hymähti ja lupasi esitellä pennun Ohun laumalle. Ehkä joku sotureista tunnistaisi pennun omakseen. Siitä hetkestä lähtien, Tabitha on tuntenut syvää kiitollisuutta ja kunnioitusta vanhempaa urosta kohtaan. Laika johdatti Tabithan Ginin luokse, ja Tabitha melkein pyörtyi. Hän oli kuullut tarinoita Ohun legendaarisesta johtajasta ja ei voinut uskoa että seisoi kyseisen uroksen edessä. Gin, sekä Laika, lupasivat auttaa Tabithaa löytämään isänsä, joten se samainen päivä kului Ohun sotureiden jututtamiseen. Mutta kukaan koirista ei tunnistanut Tabithaa, mikä mursi nartun sydämmen. Gin ja Laika olivat pahoillaan että Tabitha oli epäonnistunut, mutta Laika päätti lohduttaa pentua ottamalla tämän laumaansa. Tabitha suostui, sillä tunsi olevansa velkaa Laikalle sekä että Ginille siitä että he olivat yrittäneet löytää nartun isän. Joten narttu lähti Laikan kanssa heidän päämajaan Hakubajärville. Matkalla, Tabitha kertoi tarinansa ja miten oli päätynyt tänne. Tabitha myös kertoi Laikalle että oli haahuilunsa ansiosta oppinut Honshun saaren ulkoa, mikä veti Laikan kiinnostuksen narttuun. Laika halusi nimittäin etsiä jäljelle jääneet laumalaisensa, ja tarvitsi apua saaren navigoinnissa. Tabitha suostui uuden johtajansa pyyntöön mielellään.

Isä Ja Tytär
Tabitha eli seuraavat viikot Laikan laumassa, opetellen lauman vaatimukset ja valmistautuen pitkään matkaan jonka Laika oli suunnitellut. Tabitha opastaisi Laikan paikkoihin missä olisi joko laumattomia koiria tai mahdollisesti Laikan entisiä laumalaisia. Eräänä aamuna kun Tabitha oli purolla juomassa, tämä törmäsi erääseen Englanninsetteriin. Tämä pyyteli kauheasti anteeksi, mutta uros vain käski nartun katsoa minne oli menossa tulevaisuudessa. Tabitha sai pienen raivokohtauksen, sillä tunsi itsensä hyvin tärkeäksi kun sai auttaa Laikaa tärkeässä tehtävässä, eikä hän tykännyt kun häntä kohdeltiin kuin vaan jotain ketä vaan. Setteri katsoi Tabithan raivoa, ja tunsi jonkin muuttuvan sisällään. Nartun räyhääminen muistutti urosta eräästä spanielinartusta kenet oli pelastanut Kurokagen alaisilta noin vuosi sitten. Uros esittäytyi GB:ksi, ja kysyi pennulta tämän äidistä. Tabitha katsoi urosta hämmentyneenä ja kertoi toisen kuolleen jo kauan sitten. GB ei tiennyt miten reagoida. Setteri ei edes ollut sataprosenttisesti varma että oliko narttu hänen pentunsa, mutta hän tunsi vahvaa vetoa pentua kohti. GB päätti antaa asian olla toistaiseksi ja poistui paikalta, toiveekkaana siitä että oli ehkä löytänyt ainoan jälkeläisensä.

Taistelutekniikat

Ei osaa mitään, ainakaan vielä.


Ominaisuudet
Voima: Like a Star @ heavenLike a Star @ heavenLike a Star @ heaven
Taito: Like a Star @ heavenLike a Star @ heavenLike a Star @ heaven
Karisma: Like a Star @ heaven
Nopeus: Like a Star @ heavenLike a Star @ heavenLike a Star @ heavenLike a Star @ heavenLike a Star @ heaven
Kestävyys: Like a Star @ heavenLike a Star @ heavenLike a Star @ heavenLike a Star @ heaven
Älykkyys: Like a Star @ heavenLike a Star @ heavenLike a Star @ heavenLike a Star @ heaven
Puruvoima: Like a Star @ heavenLike a Star @ heavenLike a Star @ heaven
Kivunsietokyky: Like a Star @ heavenLike a Star @ heaven
Ketteryys: Like a Star @ heavenLike a Star @ heavenLike a Star @ heavenLike a Star @ heaven
Refleksit: Like a Star @ heavenLike a Star @ heavenLike a Star @ heavenLike a Star @ heaven
Tekniikat: Like a Star @ heaven
Vaarallisuus: Like a Star @ heavenLike a Star @ heavenLike a Star @ heavenLike a Star @ heaven

Aistit
Näkö: Like a Star @ heavenLike a Star @ heavenLike a Star @ heaven
Kuulo: Like a Star @ heavenLike a Star @ heavenLike a Star @ heaven
Tunto: Like a Star @ heavenLike a Star @ heavenLike a Star @ heaven
Maku: Like a Star @ heavenLike a Star @ heavenLike a Star @ heaven
Haju: Like a Star @ heavenLike a Star @ heavenLike a Star @ heavenLike a Star @ heavenLike a Star @ heaven


Muokkaus © Shiomi

Perhe
Isä: GB
Äiti: Sadie †

Puoliso
Ei vielä

Pennut
Ei vielä

Suhteet
- Oli hyvin läheinen äitinsä Sadien kanssa, ikävöi tätä päivittäin.
- Ei tiedä että GB on hänen isänsä, mutta tuntee jonkinlaista vetoa setteriä kohtaan.
- Kunnioittaa Giniä ja tämän poikia.
- Kunnioittaa ja ihailee Laikaa. Nuori narttu haluaa jatkuvasti olla tälle avuksi ja olla kelpo laumalainen.
- Pärjää hyvin kaikkien laumatovereidensa kanssa.
- Haluaa kukistaa Kurokagen joukot vaikka pelkääkin demonikoiraa.

Muuta
Vanha RoPe hahmo vanhasta Ginga - roolipelistä, joka esiintyi ihka ensimmäisen roolipelihahmoni, Main, ja Hopsufanin Yugandan pentuna. Tabitha oli alunperin 6kk vanha ja opetteli koirasoturiksi, mutta muokkasin hahmoa niin että se sopi tänne. Uusia kuvia tulossa jossain vaiheessa :3

Pelaaja
Shiomi



Tabitha © Shiomi
Kuva © Yoshihiro Takahashi
Kuvien Muokkaus © Shiomi & Untamed
Kuvapohja(t) © Tekijänsä
Tiedot © Shiomi

_________________

- Caitlin - Chiko - Chris - Danny - Dougie - Doyle - GB - Gin - Hakuba - Jack - Kisco - Kiza - Kousuke - Kurayami - Megitsune - Saiyuri - Shion - Tabitha - Tsunayoshi - Yukimura -

Ensisijaiset Tulokkaat: Seiken, Awsten, Yuri, Basil, Luck, Toboe, Denis, James, Hayato


Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://gingantulevaisuus.palstani.com
 
Tabitha - Rohkea Nuori Neiti
Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Takaisin alkuun 
Sivu 1 / 1

Oikeudet tällä foorumilla:Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa
Ginga RPG Tulevaisuuden Torahampaat :: Laumat ja Hahmoesittelyt :: LAIKAN 1000 SOTURIA-
Siirry: