Uudet tuttavat (Kaksinpeli Hopsu, Untamed)

Bonnie oli lähtenyt kävelylle ystävänsä luonta. Nyt nuori uros saapui metsään ja kuunteli lintuparven sirkutusta, kun linnut lensivät hänen yläpuolellaan Linnutkin muuttavat jo etelään. Bonnie ajatteli hajamielisenä. Hänen ajatuksensa keskittyivät tulevaan talveen. Bonnie pysähtyi pienelle joelle juomaan ja joi kyllikseen. Pian Bonnie jatkoi matkaansa ja saapui pienelle metsäaukiolle.

// tämä peli voisi olla ajallisesti tapahtunut ennen Yoelin toista käynnissä olevaa peliä (: //

Yoel

Sekarotuinen uros kuljesjkeli Honshulla melko huolettomasti. Olihan se nyt kuitenkin toistaiseksi alueella, jota Kurokage ei ollut kerennyt vallata itselleen. Yoel mietiskeli, että sekin olisi ehkä vain ajan kysymys. Yoelin oli tarkoitus käydä ihan Kurokagen alueella asti tarkastamassa, etteivät he todella olleet ehtineet levittäytyä laajemmalle alueelle kuin aikaisemmin.

Ajatuksissaan ollessaan Yoel hätkähti, kun hänen päänsä ylitse lensi suuri lintuparvi. Vasta nyt uros tajusi ilman kylmyyden ympärillään, ja sen faktan, että talvi oli tulossa. Yoel hymähti itsekseen, ja jatkoi matkaa.

Uros saapui joelle, ja asettui sen ääreen juomaan. Kylmä vesi tuntui jäätävän luihin asti, mutta maistui silti taivaalliselle pitkän matkan jälkeen. Samassa sekarotuinen haistoi vieraan tuoksun, ja kohotti korviaan, katsellen ympärilleen. Toivottavasti täällä ei olisi muita, ajatteli Yoel mielessään, mutta yritti käyttäytyä mahdollisimman normaalisti, jos olisikin joutunut tarkkailtavaksi.

Uros lähti jatkamaan matkaansa, ja huomasi maassa käpälänjälkiä. Ne olivat tuoreita, joten Yoel epäili tuoksun tulleen kulkijasta, joka oli hetki sitten ilmeisesti mennyt samaan suuntaan, kuin Yoel nyt. Vaaleaturkkinen asteli hitaasti kohti puiden takana avartuvaa aukiota, ja pysähtyi sen reunaan. Sitten tämä huomasi hiukan akitaa tai huskyä muistuttavan uroksen. Olikohan toinen vihollinen? Yoel jähmettyi paikoilleen, jääden arvioimaan toista.

//Sopii//

Bonnie katseli hajamielisenä lintuja eikä aluksi huomannut Yoelia. Vasta kun Bonnie kuuli Yoelin askeleet hän havahtui ajatuksistaan ja huomasi vieraan koiran. Toinen vaikutti seuraavan Bonnien touhuja. Bonnie tunsi kylmän tuulen puuskan aina luihinsa asti.

Bonnie tunsi myöskin uteliaisuuttaa muttei tiennyt kuka koira oli. Olisko hän vihollinen? Bonnie lähti kävelemään kohti vierasta,vaaleaturkkista koiraa. Bonnie pysähtyi muutaman askeleen pähään Yoelista ja tutkaili tätä katseellaan ennen kuin kysyi ujosti: "Kuka sinä olet?"

// korjaan, että Yoel ei ole pentu ^^ //

Yoel

Yoel jähmettyi hetkeksi paikoilleen, kun Bonnie huomasi hänet, ja lähti kävelemään häntä kohti. Sekarotuinen tarkkaili toisen kehonkieltä, mutta se ei vaikuttanut millään tapaa uhkaavalta. Toinen oli ehkä jollain tapaa varovaisen oloinen, mikä sai Yoelinkin laskemaan hieman puolustustaan. Ehkä se ei ollut viisasta, mutta Yoel päätti luottaa omaan arviointikykyynsä.

Bonnien sanat saivat Yoelin korvat kääntymään eteenpäin. Toinen siis halusi tietää, kuka hän oli. Yoel päätti ottaa riskin ja paljastaa alkuperänsä. "Yoel. Ohusta." Uros vastasi lyhyesti, pysytellen sitten hiljaa. Sekarotuinen oletti toisen vastaavan seuraavaksi.

//Hups, olen varmaankin kirjoittanut sen ollessani ajatuksissani. Nyt se on korjattu.//

Kun Yoel kertoi olevansa Ohusta Bonnie muuttui pelokkaasta rauhalliseksi. "Hauska yhteensattuma. Olen Bonnie, tulen myöskin Ohusta.", Bonnie kertoi. Bonnie hymyili vanhemmalle urokselle ja kertoi tämän muistuttavan omaa isoveljeään Tomia.

Yoel

Sekarotuisen suupielet nytkähtivät hiukan ylöspäin, kun Bonnie paljastui saman lauman jäseneksi. Se oli oikeastaan jopa suuri helpotus, sillä näinä aikoina sai olla koko ajan varuillaan, keneen törmäisi.

Bonnie mainitsi Yoelin muistuttavan isoveljeään, jonka nimi sai uroksen hetkeksi muistelemaan omaa, samannimistä isäänsä. Yoel kuitenkin hymyili kohteliaasti takaisin, ja tiedusteli, millä tavoin hän mahtoi muistuttaa Bonnien veljeä. Ennen vastauksen saamista uros vilkuili hetken aikaa ympärilleen, ettei kukaan vain tarkkailisi heitä.

"Tunnut niin samanlaiselta kuin veljeni.", Bonnie vastasi lyhyesti. Bonnie ihmetteli hetken miksi Yoel oli niin kiinnostunut ympäristöstä mutta rupesi sitten itsekkin tutukimaan ympäristöä. "Mitä etsit?", Bonnie kysyi kohteliaasti huomatessaan Yoelin uteliaan katseen.

Yoel

Uros hymyili takaisin toiselle urokselle, ja kun Bonnie kysyi mitä hän etsi, Yoel mietti hetken mielessään, eikö toinen hoksannut hänen katselevan ympäristöään. "Huolehdin vain, ettei kukaan tarkkaile meitä. Tuntuu, ettei nykyään missään voi olla turvassa." Uros vastasi. Tottahan se oikeastaan olikin. "Oletko sinä nähnyt Kurokagen alaisia täällä päin?" Yoel kysyi sitten.

"En ole.", Bonnie vastasi mutta sitten hän muisti. "Ai niin, näin täällä kaksi viikkoa sitten epäilyttäviä koiria.", Bonnie kertoi huolissaan. Kun Bonnie tajusi että Yoel etsii vihollisia, hän riensi heti apuun.

Yoel

Sekarotuinen nyökkäsi. Se, että toinen oli nähnyt mahdollisia Kurokagen alaisia täällä niinkin vähän aikaa sitten, ei ollut kovin hyvä merkki. "Se siis tarkoittaa, että he saattavat poiketa täällä koska tahansa." Yoel totesi, ja katseli sitten ympäristöään vielä uudelleen.

"Rauhalliselta näyttää." Uros totesi, ja uskaltautui hieman rentoutumaan. "Parasta silti pysytellä poissa aukiolta, ettei kukaan tarkkaile meitä." Yoel lisäsi. Sitten se tajusi, että voisi kysyä Bonnielta, tietäisikö tämä Ohun ylipäälliköstä jotain. "Oletko nähnyt ylipäällikkö Yukimuraa?" Sekarotuinen kysyi.

Bonnie pudisti päätään. "En ole nähnyt ylipäälikköä vähään aikaan.", Bonnie kertoi Yoelin kysyessä ylipääliköstä. Bonnie muisteli milloin oli nähnyt ylipäälikön ja kertoi nähneensä tämän viimeksi kuukausi sitten.

Yoel

Sekarotuinen nyökkäsi hieman pettyneenä. Se uskoi kyllä, että Yukimuralla oli kaikki hyvin, ja tällaisena tilanteena olisi varmaan lauman johtajalla hankalaa olla aloillaan, mutta silti Yoel olisi mielellään tavannut tuon ja kuullut hieman tulevaisuuden suunnitelmista. Ryhmänjohtajana Yoelilla oli melko tärkeä rooli laumassa, mutta ei hänkään omin päin voinut toimia.

Yhtäkkiä aukion toisesta laidasta kuului puheensorinaa. "Matalaksi...." Yoel sihahti nopeasti Bonnielle, ja painautui routaiseen maahan, luimistaen korvansa vasten niskaa. Uros sulautui melko hyvin pellolla olevaan heinikkoon, mutta silti uros oli niin liikkumatta kuin kykeni. Pian aukion toiseen reunaan tuli noin 5-6 koiran joukkio. Yoel ei tunnistanut, olivatko nuo vihollisia vai eivät.

Bonnie painautui heti matalaksi. Kun vieraat koirat saapuivat Bonnie ei tunnistanut heistä ainuttakaan. Keitä he ovat? Bonnie tuumi itsekseen ja yritti olla liikkumatta hyisessä maassa.

Yoel

Sekarotuinen pysyi koko ajan hiljaa, liikkumatta. Se tarkkaili koko ajan outoja kulkijoita korvat luimussa ja silmiä siristellen. Pikkuhiljaa Yoel alkoi olla varma siitä, etteivät nämä olleet ainakaan Ohusta. Toisten karun näköinen olemus ja melko epäkunnioittava kielenkäyttö sai Yoelin lähes varmaksi siitä, että kyseessä olivat vihollislauman soturit.

"Pysytään tässä ihan hiljaa...olemme tuulen alapuolella, joten he eivät ehkä huomaa meitä." Yoel kuiskasi niin hiljaa, että melkeinpä vain hänen huulensa liikkuivat. Uros laski vihollisia olevan 7, ja heillä olisi ylivoima, jos kaksikko paljastuisi. Yoel rukoili mielessään, että viholliset jatkaisivat pian matkaansa toiseen suuntaan.

"Selvä.", Bonnie vastasi niin hiljaa kuin osasi. Karu koirajoukko lähti pian toiseen suuntaan. Bonnie huokaisi helpotuksesta mielessään. Kun viholliset eivät olleet enää nähtävissä Bonnie nousi. "Yoel,nouse. He lähtivät.", Bonnie sanoi.

Yoel

Sekarotuinen tarkkaili joukkiota koko ajan. Se ei nähnyt enää kaikkia koiria, joten uskaltautui nostamaan päätään. Se ehti parahiksi nähdä viimeisen koiran menevän metsän suojiin, kun Bonnien sanat saivat sen hypähtämään nopeasti jaloilleen. "Shh!" Yoel ehti sihahtaa, kun heidän takaansa kuului kolkkoa naurua.

"Hah, luulitteko te idiootit todella, että teitä ei huomattu?" Kuului ääni, ja puusta laskeutui kaksi hahmoa. Yoel vilkuili taakseen pakoreitin toivossa, mutta näki viiden muun lähestyvän heitä edestä. Voi ei! Heillä on ylivoima...emme voi selvitä tästä taistelemalla... uros ajatteli, ja vilkaisi nopeasti Bonnieta.

Bonnie valmistui hyökkäämään ja hyökkäsi kohti suurta saksanpaimenkoiraa. Paimenkoira ei ehtinyt reagoida Bonnie hyökkäykseen ja iskun kylkeen. Äkkiä toinen koira, vanhempi tosa syöksyi kohti Bonnieta, mutta ennen kuin koira ehti iskeäkkään Bonnieta, sivusta hyökkäsi Bonnien ikäinen mustavalkoinen husky. " Thomas mitä ihmettä...!", Bonnien lause jäi kesken kun hänen ystävänsä syöksyi tosan kimppuun. Pian pusikoista ryntäsi kuusi muuta nuorta koiraa auttamaan Yoelia ja Bonnieta.

Yoel

Sekarotuinen katsoi Bonnieta, joka valmistautui hyökkäämään. Ei, mitä sinä oikein teet...? Yoel ajatteli, kun toinen lähti hyökkäämään kohti suurta paimenkoiraa. Yoelilla ei ollut aavistustakaan Bonnien kyvyistä, mutta silti se epäili heidän mahdollisuuksiaan suurta joukkoa vastaan. Silti harmaaturkkinen oli tehnyt ensimmäisen siirtonsa, ja Yoelin täytyi auttaa toista.

Ennen kuin sekarotuinen ehti hyökätä, tuli metsiköstä apujoukkoja. Nopealla laskutoimituksella Yoel laski heitä olevan yhteensä seitsemän, siis hänen ja Bonnien lisäksi. Hienoa! Yoel ajatteli, ja kuuli Bonnien mainitsevan yhden nimeltä. Nämä siis olivat tuttuja, onneksi. Yoel vilkaisi sivuun, ja ehti huomaamaan, kuinka yksi salukin näköinen viholliskoira yritti vetäytyä vähin äänin sivuun, ottaen jalat alleen. "Hei, älä karkaa mihinkään!" Yoel huudahti, ja lähti tuon perään.

Saluki juoksi lujaa, mutta Yoelilla oli lähes samankaltainen etu puolellaan: pitkät ja ketterät jalat. Vahvoilla askelilla tämä saavutti silkan lihasvoiman ja juoksutekniikan ansiosta vihollista, ja loikkasi sitten tuon rinnalle päästyään salukin niskaan. Parahtaen koira kaatui maahan, ja Yoel viimeisteli iskunsa murtamalla vastustajan niskan. Huuliaan nuolaisten sekarotuinen nosti katseensa etäämmälle, missä Bonnien tuntemat koirat olivat jo päässeet niskan päälle.

Bonnie taisteli ystäviensä kanssa vihollisia vastaan ja saivat nämä perääntymään. Kun yhtään vihollista ei ollut enää nähtävissä Bonnie juoksi Yoelin luokse. "Oletko kunnossa?", Bonnie kysyi huolissaan. Muutkin koirat saapuivat Yoelin luokse. "Minä olen Thomas.", husky esittäytyi. Nuorukainen kertoi olevansa Bonnien ystävä ja muutkin esittäytyivät.

Yoel

Hengästynyt Yoel katsoi, kun Bonnie ja muut saapuivat hänen luokseen. Uros nyökkäsi, hänen ei ollut käynyt onneksi kuinkaan. Samaa ei voinut sanoa vastustajasta. Pian koirat kertoivat olevansa Bonnien ystäviä, ja Yoel nyökkäsi noille tervehdykseksi. "Minä olen Yoel. Kiitos vielä teille avusta. Olisimme muuten olleet mennyttä." Sekarotuinen sanoi, ja katsoi sitten Bonnieta.

Bonnie ja hänen ystävänsä hymyilivät. Pian Bonnien ystävien täytyi lähteä mutta muutama lupasi jäädä lähiseudulle ja varoittaa vihollisista jos tarvitsisi. Bonnieta ärsytti Kurokagen lauman käytös ja hän murahti ääneen turhautuneena. "Toivotaan etteivät he palaa."

Yoel

Sekarotuinen nyökkäsi Bonnien ystäville, ja kiitti noita vielä toisen kerran. Yoel katsoi pienen joukon perään, kunnes ne katosivat metsään. Vaaleaturkkinen hymähti Bonnien sanoille, ja huokaisi sitten. "Kunpa he tajuaisivatkin pysyä poissa. Ihmettelen suuresti, miten he eivät ole saaneet näitä alueita Kisaragilta. Ilmeisesti he ainakin yrittävät." Yoel totesi, ja pysytteli hetken hiljaa.

Yoel päätti, että jatkaisi Aomorista matkaa hieman lähemmäs Futago-solaa. Urokselle oli kuitenkin nälkä, joten se ajatteli pitää pienen ruokatauon. "Bonnie..onko sinulla nälkä?" Uros aloitti. "Ajattelin metsästää jotain, mutta jos haluat, voisimme metsästää yhdessä. Kaksin on tehokkaampaa kuin yksin." Yoel ehdotti.

Bonnie nyökkäsi Yoelin ehdotukselle. Bonnie pahoitteli kun hänen vatsansa alkoi murista. "Anteeksi, söin viimeksi eilen illalla omistajani luona.", Bonnie pahoitteli uudelleen ja päätti seurata Yoelia.

Yoel

Sekarotuinen naurahti kun Bonnien maha murahti. Yoel kuitenkin yllättyi kuullessaan, että toinen oli kotikoira. Se sai vaaleaturkkisen pohtimaan, oliko toinen hyvä metsästämään. Se ei kuitenkaan sanonut mitään, sillä ei halunnut vaikuttaa siltä, että aliarvioisi toisen kykyjä.

"Noh, mennään sitten etsimään syötävää." Yoel sanoi reippaasti, ja lähti suunnistamaan metsään.

Bonnie juoksi Yoelin perään ja seurasi tätä metsään. Pian Bonnie sattui näkemään peuran vasan emoineen ja kuiskasi Yoelin korvaan: "Näetkö nuo kaksi? yritetään saalistaa ne." Bonnie hiipi pensaikkoon ja varovasti hän hiipi lähemmäs peuroja.