Uusia tuulia (Sijainti Wakayama, kaksinpeli/Miki)

Zarek

Uros huomasi Cherin hymyn muuttuvan hieman mikä sai sen hiukan katumaan kysymystään. Hiljaa se kuunteli toisen kertomista ja järkyttyi nartun kertovan olleensa orja. Se ymmärsi nyt syyn toisen laihuudelle, kun nämä olivat nähneet toisensa ensimmäisen kerran. Silti tämä ei voinut kuvitella mitä toinen oli mahdollisesti kokenut

Zarek vastasi Cherin hymyyn ja tajusi vihdoin asioiden laidan nartun liittymisestä Ohuun. "Anteeksi, että laitoin sinut ajattelmaan noita aikoja...." Susi pyysi anteeksi eikä tiennyt mitä muuta olisi sanonut. Sen halu kuitenkin tehdä Cheri iloiseksi ja suojella tätä voimistui entisestään

Cheri

Cheri katsoi hetken aikaa muualle, mutta Zarekin anteeksipyyntö sai sen kääntämään katseensa takaisin suteen. Paimenkoira pudisti päätään, ja hymyili sitten vinosti. "Ei se mitään." vaaleaturkki vastasi, ja kääntyi sitten istumaan niin, että oli kokonaan rautajalkaisen suunnassa.

Hetkeen Cheri ei tiennyt, miten jatkaisi. Tilanteessa oli jotain ainutlaatuista, jotain niin haurasta, että se voisi särkyä koska tahansa, jos vain tekisi vahingossa vääränlaisen liikkeen. Paimenkoira päätti kuitenkin tällä kertaa ottaa riskin, ja hitaasti se kohotti toisen etukäpälänsä, laskien sen uroksen käpälän päälle (?). Nartun katse pysyi alaspäin kohdistettuna, ja Cheri tunsi viileän metallin vasten polkuanturoitaan. Vaikka se ajattelikin, ettei Zarek tuntenut hänen kosketustaan samalla tavalla, kuin joku muu, niin tilanteesta välittyvä tunne olisi varmasti yhtä voimakas, ehkä voimakkaampikin. Narttu nosti hitaasti katseensa nyt kohti Zarekin kasvoja. "En voi paeta menneisyyttäni ikuisesti. Se täytyy kohdata, jotta sen aiheuttamat ikävyydet voi voittaa." Cheri sanoi hennolla, melko hiljaisella äänellä, ja hymyili sitten hyvin kevyesti.

Zarek

Nartun hymy ja vastaus helpottivat suden oloa ja se ei tunteut enää katumusta, että oli kysynyt toisen menneisyydestä. Tilanne oli muuttunut jotenkin ainutlaatuiseksi eikä uros osannut kuvailla sitä mitenkään ja oli sanaton. Susi havaitse toisen liikuttavan tassuaan ja seurasi sen liikettä kunnes se laskeutui tämän käpälän päälle. Zarek ei tuntenut Cherin lämpöä tai kosketusta, mutta ymmärsi jotenkin eleen tärkeyden vaikka sillä ei fyysistä kosketusta ollut aikaisemmin ollut tällä tavalla

Susi ymmärsi toisen pointin menneisyydestä ja pakoili edelleen omaansa jollain tavalla. "Niin menneisyys pitäisi kohdata, mutta entä jos se on niin hirveä ettei siihen pysty?....?" Se kysyi ja yritti hymyillä jotenkin, mutta silti se piti kasvonsa Cherissä. Se tuntui pitävän tunteet kasassa ja menneisyyden varjot poissa

Cheri

Pienen hetken kuluttua Cheri laski käpälänsä takaisin toisen viereen, ja odotti sitten Zarekin vastausta hiljaa. Toisen sanat saivat paimenkoiran ilmeen muuttumaan hieman surullisemmaksi, ja Cheri ajatteli vasta nyt kunnolla, mitä kaikkea susi oli ehkä mahdollisesti kokenut. Vaaleaturkkinen ei tahtonut millään tavalla painostaa sutta, joten se päätti sanoa jotain rohkaisevaa.

"Ei sinun tarvitsekaan, ennen kuin sinusta todella tuntuu, että pystyt siihen. Mutta kun lopulta kohtaat menneisyytesi, olosi helpottuu." Cheri sanoi, ja hymyili jälleen. "Minä lupaan auttaa sinua, ja olla tukenasi, jos vain tahdot." Paimenkoira totesi, ja hiukan hätkähti sanojaan. Eiväthän he Zarekin kanssa olleet kauaa tunteneet, he olivat vielä lähes täysin tuntemattomia toisilleen, mutta silti jokin sai Cherin tuntemaan, että hän ei tahtonut enää eroon sudesta.

Zarek

Susi hymyili lempeästi Vherin sanoille ja ajatus paimenkoiran tuesta helpotti oloa hyvin paljon. "Kiitos paljon ja saat olla tukeni, kun sitä tarvitsen. Mutta tuen myös sinua, jos haluat?" Susi kohotti kysyvästi kulmakarvojaa, mutta hymyili samalla arvaten toisen vastauksen

Läheisyys tuntui aidolta ja hiukan oudolta. Se oli jotain mikä Zarekilta oli viety koko elämä. Tokihan sillä oli jotain sen tapaista ihmisen eli omistajansa kanssa, mutta lajitoveri oli täysin eri asia. Uros nautti tilanteesta ja Cherin katselimisesta hyvin paljon ja arveli näiden kokevan vielä yhdessä hyvin paljon. Kuultuaan toisen menneisyydestä se oli päättänyt huolehtia nartusta ja pitää sen poissa tuosta menneisyydestä. Ohuun palaaminen yhdessä oli edessä ja se oli Zarekille uusi kokemus yhdessä paimenkoiran kanssa. Ohu ja uudet seikkailut olivat mieleen, mutta silti Cheri oli pää asia nyt ja uros mietti miten se saisi sanoiksi. "Olen miettinyt tätä jo jonkin aikaa.... Pidän sinut turvassa ja pidän huolen, että et joudu uudestaan kokemaan tuskaa. Saanko tehdä sen?" Susi kysyi ja arveli, että toinen ymmärsi ajatuksen. Se halusi pitää huolen tästä ja susi otti sen vakavasti

Cheri

Cherin katse oli avoin ja lämmin, kun Zarek ehdotti vastavuoroista tukea. Toisen hymy kertoi Cherille, että susi tiesi hänen vastauksensa, ja siksi paimenkoira tyytyi vain nyökkäämään hymyn levitessä nartun kasvoille.

Hetken aikaa rautajalka näytti tuumivan jotain, ja Cheri antoi toiselle tilaa asetella sanansa. Narttu katseli hetken aikaa eteenpäin polulla, joka jatkui suoraan eteenpäin, kadoten sitten mutkaan vähän matkan päässä. Kun Zarek alkoi jälleen puhua, Cheri kääntyi tuota kohti, ja kuunteli, mitä tällä oli sanottavanaan.

Suden sanat nostivat Cherin sykettä. Narttu oli aina ollut sitä mieltä, ettei eri sukupuolta olevat olleet millään tavalla eri arvossa, ja että molemmat pystyisivät huolehtimaan itsestään ihan yhtä lailla. Silti Zarekin sanoissa oli jotain henkilökohtaista, aitoa, ja se sai Cherin tuntemaan suurta kiintymystä sutta kohtaan. Sitä paitsi, nartun oli myönnettävä, että menneisyyden haamut pelottivat sitä yhä, ja siksi niiden kohtaaminen, Ohuun palaaminen ja Kurokagea vastaan käyminen, tuntui helpommalta, kun vierellä olisi joku, johon luottaa. Cheri nyökkäsi vastaukseksi suden sanoille. "Me pidämme huolta toisistamme. Se on lupaus." Paimenkoira totesi, ja antoi sitten jälleen hiljaisuuden laskeutua heidän keskuuteensa.

Zarek

Cherin sanat saivat hymyn nuosemaan suden kasvoille ja hiljaa se piti katseensa paimenkoirassa. Hiljaisuus laskeutui kaksikon välille, mutta se ei ollut painostavaa tai häiritsevää. Päin vastoin Zarekista tuntui, kun olisi vihdoin löytänyt jonkun kehen luottaa. Lupaukseen tämä suhtautui vakavasti kuten kaikkeen muuhunkin mitä teki. Lupaus ei kuitenkaan tuntunut taakalta ja katsellessaan paimenkoiraa se huomasi monia seikkoja mitä ei ollut ehtinyt matkan aikana huomata

Cherin turkki oli hyvin kaunista ja vaaleansiniset silmät olivat jotain mitä se olisi voinut katsoa pitkään. Narttu vain oli enkelimäinen eikä se pystynyt ajatella, että joku olisi voinut satuttaa tätä. Ajatuskin sai sen sykkeen nuosemaan kevyesti. Ehkä se saisi itse vielä Ohussa mahdollisuuden kostaa toisen kokeman tuskan, jos Cheri vain sen haluaisi

// Hoksasin, että nämä ovat ilmeisesti jo uineet Honshulle, mutta voidaan silti käydä tämä peli loppuun täälläkin (: Kaksikko voisi olla vaikka Wakayamassa. Sille ei ole omaa pelialuetta, ja katselin kartasta, että se olisi lähimpänä Shikokua vastarannalla. Muutin pelin otsikkoa sen mukaan. //

Cheri

Paimenkoira antoi hiljaisuuden vallita heidän keskuudessaan vielä hetken aikaa, ennen kuin päätti rikkoa sen. "No, annetaan menneiden olla hetken aikaa. Nautitaan tästä hetkestä ja ajasta, mitä meillä vielä on, ennen kuin lädemme Ohuun." Cheri ehdotti, ja nousi sitten seisomaan. Narttu kääntyi kannoillaan, ja katseli sitten metsää hetken aikaa mietteliäänä. Täältä hän oli lähtenyt aikaisemmin uimaan Shikokuun, Wakayamasta. Se oli suhteellisen rauhallista seutua, jossa Cheri olikin viettänyt aikaa muutaman päivän, ennen päätöstään lähteä vastarannalle.

"Tiedän yhden upean paikan. Tule!" Cheri sanoi Zarekille, ennen kuin vastausta odottamatta lähti juoksemaan metsään.

// Juu Honshulle kaksikko on tosiaan uinut tässä välissä Pelataan vain täällä loppuun ja katsotaan eteenpäin//

Zarek

Hiljaisuus venyi hetken aikaa minkä aikana susi sai sykkeensä tasaantumaan ja kohdistamaan huomionsa Cheriin täysin. Paimenkoira rikkoikin hiljaisuuden ja Zarek kohotti kysyvästi kulmiaan toisen noustesta seisomaan ja itsekkin nousi. Tämä ei ehtinyt edes suutaan avata, kun narttu hinkaisi paikasta ja lähti juoksuun metsään päin. Susi virnisti huvittuneena ja lähti juoksemaan paimenkoiran perään tämän kadotessa puiden lomaan

Cheri

Paimenkoira nauroi juostessaan, ja suorastaan nautti siitä, että sai kamalien tapahtumien jälkeen tuntea olonsa niin vapaaksi. Cheri loikki sulavasti pusikoiden ja kantojen ylitse, eikä hidastanut ennen kuin oli varma, että oli tullut oikeaan paikkaan.

Narttu vilkaisi vielä taakseen varmistaakseen Zarekin seuraavan, ja puski sitten tiensä läpi pensaasta. Cheri seisahtui paikoilleen, ja nautti näkymästä; kristallinkirkas vesi solisi matalasta putouksesta alas pieneen laguuniin, jonka pohjan saattoi nähdä auringonvalossa helposti. Kun tarkkaan katsoi, pinnan alla liikkui kalaparvi, joka äkkinäisellä liikkeellä pakeni kauemmas, kun Cheri laski etukäpälänsä viileään veteen.

"Täältä saa ihan mielettömän hyvää kalaa..." Narttu mumisi, lähinnä itsekseen, vaikka tarkoittikin sanat Zarekille. Paimenkoira laski vielä takajalkansa veteen, ja kahlasi sitten muutaman askeleen eteenpäin, ja jäi paikoilleen odottamaan. "Hetki vain, niin saat maistiaisia." Cheri lupasi, ja hiljentyi sitten, katsoen tarkkaavaisena vedenpintaa.

(Paikka olkoon suurin piirtein tämän näköinen: Klick )

Zarek

Susi juoksi tottuneesti maastossa ja nautti päästessään juoksemaan vapaasti. Se loikki pusikoiden ja muiden esteiden yli ketterästi etu jaloistaan huolimatta. Kuitenkin osuessaan johonkin ne päästivät pienen metallisen äänen, mutta uros ei välittänyt ja jatkoi Cherin perässä

Zarek nautti suuresti näystä nähdä paimenkoiran juoksevan. Toisen liikkeet olivat niin kauniita ja sulavia, että sen oli pakko välillä katsoa muualle ettei vain olisi kompastunut johonkin. Cherin edessä näkyi puska josta narttu vain puski yli ja sai suden virnistämään ja tämäkin puski suoraan puskan yli. Kaksikon edessä odotti laguuni, joka oli uskomattoman kaunis. Uros seisahtui lähelle narttua ja jäi ketselemaan kaunista vesiputousta. Tarkemmin katsottuna vesi oli uskomattoman kirkasta ja puhdasta

Zarekin korvat nousivat pystyyyn Cherin suuntaan nyt vasta sekin huomasi pinnalla menevän kalaparven. Uros seurasi tarkasti Cherin liikkeitä ja katseli sekä kaloja, että toista. Se oli edellisen kerran merellä nähnyt nartun saalistus taidot ja ei epäillyt ettei se saisi kalaa

Cheri

Narttu oli ennenkin kalastanut samaisella paikalla, ja tiesi, etteivät nämä kalat olleet yhtä helppoja saaliita kuin aikaisemmin merellä pyydystetyt. Myös niiden kiinniottotaktiikka oli hieman erilainen, sillä samalla tyylillä kaloja ei saisi mitenkään kiinni, ellei ollut sitten epäluonnollisen nopea. Kalat usein kävivät lähellä pintaa, jos havaitsivat esimerkiksi hyönteisparven pinnan yläpuolella, ja joskus ne jopa intoutuivat hyppimään vedenpinnan yläpuolelle. Juuri siihen Cheri tähtäsikin, ja se kastoi hännänpäätään varovasti veteen, ja heilautti sitten sitä sivuun nopeasti, jolloin vesipisarat roiskahtivat veden pinnalle, ja jättivät sen aaltoilemaan kevyesti.

Kauaa ei tarvinut odottaa, sillä nälkäiset kalat tarttuivat syöttiin. Ne muodostivat tiiviin parven, ja lähestyivät sokeina pintaa kohti, toiveinaan saada leukoihinsa jokin makoisa hyönteinen. Ensimmäinen kala uskaltautui pomppaamaan pinnan yläpuolelle, ja refleksinomaisesti Cheri ojensi oikean etukäpälänsä, ja iski kalaa voimakkaasti. Se lensi kaaressa suoraan rannalle, ja jäi pökerryksissä makaamaan, kykenemättä liikkumaan. Cheri ei kuitenkaan kiinnittänyt siihen huomiota, vaan jälleen seuraavan kalan pompatessa pintaan, teki paimenkoira saman liikkeen, ja iski kalaa jälleen käpälällään, lennättäen sen maan kamaralle. Hetken aikaa Cheri joutui aina odottamaan jokaisen iskunsa välissä, sillä kalat pelästyivät äkillistä jalan liikettä vedessä. Paimenkoira kuitenkin houkutteli noita jälleen viskomalla vesipisaroita veden pinnalle, ja pian hän oli onnistunut kokoamaan seitsemän kalaa parvesta rannalle.

Cheri palasi takaisin, sillä uskoi kalojen riittävän heille hyvin. Ne eivät olleet järin suuria, mutta lukumääränsä puolesta niillä saisi varmasti mukavasti täytettä vatsanpohjalle. "Mitäs sanot?" Cheri kysyi Zarekilta virnistellen, ennen kuin loikkasi vedestä saaliinsa vierelle, ja ravisteli turkkiaan ylimääräisestä vedestä. "Ajoitus on tärkein, niitä on iskettävä juuri oikealla hetkellä. Myös se, mihin suuntaan isket niitä, on merkityksellistä. Olen tuhannet kerrat paiskonut ne takaisin veteen." Narttu naurahti heleästi, ja istahti sitten alas. "Saat kunnian maistaa ensin. Vakuutan sinulle, että tätä parempaa kalaa et ole koskaan maistanut." Paimenkoira sanoi silmät innosta sädehtien.

Zarek

Susi istui lähelle veden rajaa ja seuraili huvittuneena toisen kalastusta, mutta kuitenkin pitämättä ääntä ettei kalat säikähtäisi. Rannalle alkoikin ilmestyä kala toisensa jälkeen ja pian niitä olikin 7. Sopivasti molemmille syötäväksi, mutta uros ei niistä oikein välittänyt vaan Cheristä, joka saapui rannalle ja ravisteli turkistaan vettä suden päälle. Tämä naurahti huvittuneesti ja oli tyytyväinen, että paimenkoira oli iloinen. "Selvisi ainaki kumpi meistä on parempi kalastaja" Susi totesi ja hymyili leveästi Cherille

Sen iloisuus alkoi tartuä myös suteen ja se kävi tuumasta toimeen, kun narttu antoi tämän maistaa saalista ensin. Se nousi siesomaan ja haki itsellee kalan kasasta ja laskeutui maahan makaamaan kala sen hampaiden välissä. Se puraisi nopean osan kalan lihasta ja katsoi sitten Cheriä. "Olet oikeassa. Tuskin missään päin japania olisi parempaa kalaa, kuin tämä" Zarek sanoi ja odotti, että paimenkoirakin alkaisi syömään. Hetki oli hyvin rento ja tuttavallista mikä oli rentouttavaa kaksikon pitkän matkan jälkeen

Cheri

Paimenkoira nauroi, kun Zarek myönsi olevansa samaa mieltä nartun kanssa. Cheri tarttuikin leuoillaan yhteen kaloista, ja viilsi sen auki kulmahampallaan, ennen kuin alkoi syödä hyvällä ruokahalulla. Cheri söi melko nopeasti ensimmäisen, ja sitten toisen. Kolmannenkin se päätti vielä ottaa, mutta sen viimeiset suupalat menivät hieman hitaammin. "Huh..olen jo aivan täysi..." Narttu puuskahti, ja kierähti sitten kyljelleen.

Hetken aikaa narttu mietiskeli itsekseen, kunnes hymyili pienesti. "Isäni opetti minut ja siskoni Ichigon kalastamaan, kun olimme pieniä. Kilpailimme Ichigon kanssa aina, kumpi sai enemmän kalaa, ja isä syytti meitä saaliin hukkaan heittämisestä. Emmehän me niitä kaikkia jaksaneet syödä." Cheri kertoi, ja hiljeni jälleen, huokaisten hieman haikean kuuloisesti. Isä..Ichigo...ikävöin teitä... Narttu ajatteli.

Zarek

Susi otti Cheristä mallia ja alkoi myös hyvälä ruoka halulla syödä kaloja. Se tarttui näihin ja vetäisi hampaillaan auki. Se pureskeli hitaasi ruokaansa ettei saisi ruotoja kiinni kurkkuunsa ja samalla katseli narttua sivusilmällä, joka söi hyvällä ruokahalulla. "Hän on saanut massaa takaisin ja on todella kaunis..." Zarek hämmentyi omista ajatuksistaan ja käänsi katseensa kokonaan kalaan. Jokin aikaa se mietiskeli omia ajatuksiaan narttua kohtaan, kunnes toisen puuskahdus sai sen nostamaan katseensa tähän ja toinen olikin kyljellään maassa

Zarek kuunteli hymyillen toisen kertomusta lapsuudestaan ja tajusi, että ei ollut koskaan kokenut mitäään siihen päinkään. Se ei ollut koskaan edes tuntenut vanhempiaan eikä tiennyt oliko tällä edes sisaruksia. "Minkälaisia vanhemmat muuten ovat? En itse koskaan edes tuntenut heitä" Susi kysyi Cheriltä hiukan haikealla äänellä, mutta halusi toisen kertovan

Cheri

Paimenkoira kierähti takaisin parempaan asentoon kuullessaan Zarekin kysymyksen, ja kallisti hieman päätään. "Ai..sepä harmi..." Cheri sanoi aidosti pahoillaan, ja jäi sitten pohtimaan toisen kysymystä vanhemmista. "Totta puhuakseni äitiäni ehdin tuntea vain puoli vuotta ennen kuin isäni vei minut ja sisareni pois. Hän aikoi palata Ohun joukkoihin, ja ottaa minut ja Ichigon mukaan. Äiti oli todella kiltti ja rakastava meitä kohtaan, mutta isä oli todella etäinen alkuun. Mutta se kuulemma johtui siitä, että meitä syntyi alunperin viisi, ja vain minä ja sisareni olimme ainoita eloonjääneitä. Isä ei ollut entisensä sen jälkeen." Cheri kertoi, ja pohti, kuinka sekavalta hänen selityksensä mahtoi kuulostaakaan.

"Joka tapauksessa, isämme opetti meitä selviytymään luonnossa. Hän oli hyvin ankara, ja jopa hieman pelkäsimme häntä välillä. Mutta tiedän, että hän rakasti meitä kovasti, ja olisi tehnyt mitä vain puolestamme." Cheri kertoi, ja katsoi sitten sutta vaitonaisena. Paimenkoiran olisi tehnyt mieli kysyä jotain Zarekin menneisyydestä, mutta se ei rohjennut.

Zarek

Susi otti Cheristä esimerkkiä ja pyörähti itsekkin maassa kyljelleen mukavampaan asentoon. Se oli samalla kuunnellut toisen puheita ja äänen sävystä kuuli sen olevan pahoillaan. Päästyään mukavempaan asentoon uros kääntyi nartun suuntaan, joka oli hiljentynyt ja katseli tätä jotenkin oudosti. "Äääh olen itse kysellyt hänestä, mutta en ole antanut hänen kysellä" Ajatus tuli nopeasti mieleen ja Zarek hymyili paimenkoiralle. "Puheistasi päätellen sinulla oli vanhemmat, jotka rakastivat sinua" Susi sanoi ja katseli itsekkin hetken aikaa hiljaa toista kunnes huokaisi hiljaa ja keräsi sanat mieleensä. "No nyt kyselyni saavat riittää. Voit kysellä vuorostaan mitä haluat" Susi totesi, mutta oli hiukan hermostunut. Sen menneisyys ei ollut tavallisin, mutta halusi yrittää vastata Cherille parhaansa mukaan tämän kysymyksiin mihin se liittyikin. Ei tämä voisi salata ikuisesti menneisyyttään paimenkoiralta

Cheri

Narttu hymyili pienesti suden sanoille. Kun toinen sanoi, että hän saisi vuorostaan esittää kysymyksiä, nosti paimenkoira hieman yllättyneenä kulmiaan. Cheri kuitenkin otti nopeasti tavallisemman ilmeen, ja laski katseensa hitaasti suden rautaisiin jalkoihin. Ne kiinnostivat kovasti vaaleaturkkista naarasta, olivat kiinnostaneet ensi tapaamisesta lähtien.

"Hyvä on..mutta sinun ei tarvitse vastata, jos et halua." Narttu aloitti. "Miten olet saanut rautaiset jalkasi?" Cheri kysyi hieman varovasti, ja kohdisti sitten vaaleansiniset silmänsä suden kasvoihin.

// lyhyttä //

Zarek

Suden keho jännittyi hetkeksi nartun kysymyksestä ja se katsoi tiukasti Cheriä. "Miten voisin kertoa" Uros ajatteli ja hetken päästä huokaisi hiljaa. "No olin sinä päivänä sodassa eli suoritin tehtävääni etsiä niinoja omistajani kanssa. Hän kulki edelläni, kun haistoin sen suoraan edessäni....." Uroksen ääni katkesi hetkeksi ja se muisti elävästi taas kentän äänet. " En epäröinyt ja kaadoin omistajani ja lensin suoraan niinaan suojellakseni häntä. En usko, että sellaista tuskaa voisi olla kun raajat lentvät irti. " Zarek kertoi ja katsoi paimenkoiraa ja jätti kertomatta, että oli vielä herännyt hirveisiin tuskii ilman raajojaan

Asiasta kertominen oli vaikeaa, mutta silti se oli halunnut toisen tietävän menneisyyttään. Ei kutenkaan järkyttää liikaa Cheriä ja jätti aivan kauheimmat asiat kertomatta. Ne kuuluivat menneisyyteen ja ehkä myöhemmin voisi kertoa enemmän

Cheri

Paimenkoiran katse oli miltei lasittunut, kun se keskittyi kuuntelemaan Zarekin kertomusta menneisyydestään. Cheri myötäeli hyvin vahvasti toisen kuvailemia tapahtumia, ja tunsi sisällään jonkin sortin henkistä tuskaa ajatellessaan, miten paljon kipua Zarek oli joutunut kokemaan menetettyään etujalkansa. Cheri tunsi lämpimän kyyneleen valuvan toisesta silmästään poskelleen, mutta narttu ei hävennyt sitä. Ei paimenkoira tahtonut osoittaa sääliä, vaan pikemminkin ilmaisi siten vahvan halunsa kulkea toisen rinnalla ja pitää huolen siitä, ettei uros joutuisi enää koskaan kokemaan mitään sellaista.

Vaaleaturkkinen kulki sen jälkeen täysin vaistonsa varassa, ja siirtyi hieman lähemmäs Zarekia niin, että makasi toisen edessä (?). Sitten paimenkoira laski varovasti toisen etukäpälänsä suden viileää, rautaista jalkaa vasten, ja kurotti päätään kohti Zarekia, painaen poskensa vasten toisen kaulaa (?).

Zarek

Susi jähmettyi paikalleen nähdessään paimenkoiran poskella kyyneleen ja pelkäsi tehneensä tai sanoneensa liikaa menneisyydestään. Silti tämä ei uskaltanut enään sanoa mitään ja vain katseli toista kummissan. Cherin siirtyessä lähemmäksi susi ei lähtenyt pois tai perääntynyt. Se nautti nartun aiheuttamasta lämpimästä tunteesta ja hämmentyi Cherin jäädessä sen eteen ja laittoi poskensa sen kaulaa vasten.

Se tuntui hyvältä ja uros puski kevyesti päätään toista vasten? Lämpö toisesta oli niin uutta ja tuntui hyvältä. Enään uros ei ajatellut tehneensä mitään väärään ja vain nautti tilanteesta

Cheri

Paimenkoira tunsi Zarekin painautuvan häntä vasten, mikä sai Cherin tuntemaan yhä enemmän lämpöä ja kiintymystä toista kohtaan. Vaaleaturkkinen ei arastellut, vaan nautti hetkestä täysillä, pitäen yhä silmät kevyesti kiinni, ja hengittäen uroksen tuoksua. Tämän hetken haluan muistaa ikuisesti... Cheri ajatteli mielessään, ennen kuin lopulta avasi silmänsä, ja vetäytyi hitaasti pois suden läheisyydestä, tosin hieman vastahakoisesti.

Narttu ei oikein tiennyt mitä sanoa, joten se päätti vain olla hiljaa. Aurinko oli alkanut jo laskemaan, luoden viime säteillään melko satumaisen vaikutelman metsikköön ja lammen pintaan. Cheri huokaisi rennosti, ja katsoi sitten Zarekia pienesti hymyillen.

Zarek

Hetki tuntui kestävän ikuiseeden, mutta silti todella hyvältä. Uros havahtuikin, kun Cheri siirtyi pois tämän läheisyydestä. "Teinkö jotain väärin?" Tämä ajatteli, mutta huomasi toisen pienen hymyn ja vastasi hymyllä takaisin. Auringon lasku heijastui kauniisti lampeen ja metsikön puita vasten

Eniten susi kuitenkin katseli sivu silmällä samalla narttua, jonka turkki kiilsi kauniisti viimeisten valosäteiden osuessa tähän. Uros ei voinut vastuttaa vaan käänsi katseensa kokonaan Cheriin päin ja katseli tätä ihaillen.

Cheri

Narttu ei voinut olla onnellisempi, vaikka kaikki muut asiat ympärillä eivät olleetkaan menneet parhaimmalla mahdollisella tavalla. Cheri oli menettänyt perheensä, ja sota Ohun ja Kurokagen välille syttyisi hetkenä minä hyvänsä. Narttu olisi niin vain tahtonut paeta sitä kaikkea yhdessä Zarekin kanssa, mutta hän oli luvannut auttaa Ohua, ja tahtoi muutenkin olla mukana kukistamassa Kurokagen hirmuvallan.

Hetken aikaa paimenkoira mietti asioita, ja päätti sitten rikkoa hiljaisuuden. "Kun kaikki on ohi...kun Ohu on toivon mukaan tuhonnut Kurokagen..niin..me voisimme.." Cheri aloitti hiukan empien. "Äh.." Narttu puuskahti kiusaantuneena, ja hymyili sitten. "Voisit jäädä luokseni...niin kuin pidemmäksikin aikaa..." Cheri jatkoi hiukan kierrellen. Tai vaikka ikuisuudeksi. Narttu lisäsi mielessään. Eiväthän he kauaa olleet uroksen kanssa edes toisiaan tunteneet, mutta paimenkoira vain jollain käsittämättömällä tapaa vain tiesi, että Zarek olisi hänelle se oikea.

Zarek

Uros katseli Cheriä hiljaisuudessa ja hetkeksi sen ajatukset liikkuivat tulevaisuudessa. Ohun ja Kurokagen tilanne oli kyllä tiukkan kieltättä ja ihan kumman tahansa voitto tässä sodassa vaikuttaisi peruuttomattomasti asioihin. Cheri katkaisi hiljaisuuden ja susi yllättyi miten saman tyyppisiä asoita toinen oli myös ajatellut. Narttu oli selvästi kiusaantunut ja ehdotti, että se jäisi toisen luokse pidemmäksi aikaa. Zarek hymyili onnellisesti ja ei tiennyt miten ilmaisisi onnen tunnettaan. "Jään mielelläni luoksesi. Minulla ei ole paikkaa mihin mennä enkä halua luopua seurastasi pitkään aikaan" Zarek kertoi omia tunteitaan ja ei tiennyt miten kaikki lopulta päättyisi. Silti aikaa oli yhdessä kaksikko varmasti selviäisi monista vaikeuksista.