Uusia tuulia (Sijainti Wakayama, kaksinpeli/Miki)

Cheri

Kerättyään hetken voimia, kykeni Cheri nousemaan pystympään makuuasentoon. Narttu hymyili sudelle leveästi, yrittäen peittää väsymyksensä. "Älä höpötä, voimme me jakaakin sen." Cheri sanoi hyväntahtoisesti, ja tarttui lintuun hampaillaan. Tuoreen lihan tuoksu sai sen hetkeksi pysähtymään paikoilleen, ja tuijottamaan suussaan olevaa, vielä lämmintä saalista. Sitten, kuin kunnon petoeläin, repi paimenkoira haukan lihasta palan, ja söi sen niin nopeasti, ettei ehtinyt edes pureskelemaan kunnolla.

Narttu vetäisi äkkiä päänsä pois saaliista nolona, korvien riipahtaessa sivuille. Cheri lipaisi varovasti huuliaan, ja katsoi Zarekia. "Öh, anteeksi. Ota vain sinäkin.." Paimenkoira sanoi, ja ajatteli, millaisena epäkohteliaana ja huonokäytöksisenä susi mahtoi häntä pitää, kun narttu oli käynyt saaliiseen kiinni, kuin mikäkin villieläin. Cheri ei vain itsekään tajunnut, miten nälkä hänellä todellisuudessa oli.

Zarek

Uros virnisti Cherin hyväahtoiselle puheelle ja jotenkin arvasi toisen nälän. Se tosdistuikin oikeaksi, kun toinen repi ahnaasti palan haukasta. Susi naurahti pienesti nartun ottaessa hampaansa irti ruhosta ja katsoi tätä varsin nolona. Toisen reagtioiden seuraaminen oli tämän mielestä hyvin mukavaa tekemistä. "Ei sinun tarvitse pyytää anteeksi. Voin etsiä jotain puskasta" Susi totesi ilkikurisesti ja nousi seisomaan. "Älä lähde mihinkään sillä välin ja tulen varmasti takaisin" Zarek sanoi ja sen katsoi kiinteästi Cheriä, kuin antaen lupauksen. Sitten se käänsi katseensa ja hölkkäsi metsän suuntaan. Oikeastaan sillä ei ollut hirveä nälkä, mutta se ei halunnut toisen ihmettelevän ruokailu tapaansa joka oli vielä kuin rutiinina armeijasta

Hölkättyään pari sataa metriä susi pysähtyi ja haisteli ilmaa. Sen kuonoon ei kuitenkaan tullut tuoretta haju jälkeä. Se laskikin kuonon maahan ja lähti jäljittämään jotain syötäväksi kelpaavaa. Yhkäkkiä sen kuonoon tarttui haju peurasta tai useammasta. Tiiviisti se lähti seuraamaan haju jälkeä ja muutti liikkumis tapaansa mahdollisimman äänettömäksi. Susi pysähtyi pienen hetken kuluttua ja vilkaisi eteensä. Edessä avautui aukea niitty ja sen keskellä liikuskeli vasa. Zarek nielaisi huuliaan ja lähti kiertämään takaa päin kohti saalista. Jostain syytä sen emoa ei näkynyt missään ja tämä arveli sen eksyneen. Ei tämä tuntenut huonoa omatuntoa vasan tappamisesta. Varmasti jokin muu peto eläin olisi pian löytänyt vasan. Hitaasti se aloikin olemaan lähellä saalista, joka ei ollut huomannut lähestyvää vaaraa

Susi liikkui mielestään tarpeeksi lähelle ja arveli loikalla tai juoksulla saavan peuran kiinni. Yhtäkkiä se ponnistikin kaatoi kevyesti vasan maahan. Rautaiset etu tassut pitivät sen aivan paikoillaan ja yhdellä nopealla puraisulla Zarek tappoi saaliinsa. Se oli varsin tyytyväinen saavutukseensa, mutta alkoi yhtäkkiä tuntea levottomuutta. Tämä tarttui vasan kurkkuun kiinni ja lähti hölkkäämään takaisin Cherin luokse. Ehkä levottomuus ja kiintymys narttua kohtaan saivat sen nopeuttamaan vauhtiaan. Se hiastikin, kun sai taas vajan näkyviinsä ja hymyili hampaat näkyen kun näki nartun

Cheri

Paimenkoira nauroi Zarekin ilkikuriselle ilmeelle. Vaikka Cheri tahtoikin tehdä kaikkensa suden hyväksi, ei tämä väittänyt enää vastaan, kun susi tarjoutui etsimään itse oman saaliinsa. Vaaleaturkki hymähti, nyökäten sitten. Nartun silmät jäivät pitkäksi aikaa Zarekiin, kun tuo lupasi tulla pian takaisin. "Parasta olisi." Cheri totesi lempeästi, mutta leikkisällä äänensävyllä. Se katsoi rautajalkaisen uroksen perään niin kauan, että tuo katosi näkyvistä. Oikestaan Cheri tajusi tuijottavansa tuon perään vielä senkin jälkeen, vaikka Zarekia ei hetkeen ollut näkynyt. Hölmistyneenä paimenkoira ravisteli päätään, ja keskittyi sitten saaliiseensa.

Cheri ei enää arastellut syömistään, vaan riuhtoi lihaa hampaillaan ahnaasti. Ateria pieneni koko ajan, samoin nartun nälkä. Nuolaistessaan huuliaan, nosti paimenkoira katseensa, ja leveä hymy suli sen huulille sen nähdessä suden palaavan. Eikä näköjään tyhjin käsin. "Vau..upea." Cheri kehui, muttei tiennyt, tarkoittiko saalista vai Zarekia. Cheri antoi salaa katseensa levätä suden lihaksikkaassa vartalossa ja komeissa kasvoissa, naamioiden sen muka vasan ihailuksi.

Zarek

Susi tunsi sydämensä villintyvä rinnassa, kun se näki Cherin hymyn. Toinen oli kaunis, mutta ääneen se se ei sellaista tohtinut sanoa. Varmasti nartulla oli kosijoita riittänyt aikaisemmin ehkä. Zarek karisti ajatuksen mielestäään ja ei halunnut ajatella mahdollista paimenkoiran yksityis elämää aikaisemmin. Se astelikin lähemmäksi natun suuntaan ja laski vasan maahan. Susi oli huomannut sivu silmässä nartun katseen itsessään, mutta ei ollut tajunnut asian merkitystä täysin. "Etkö ole ennen nähnyt peuran vasaa?" Susi kysyi hiukan ihmeissään ja katsoi toista uteliaana. Se ajatteli Cherin katseen johtuvan vasasta. Se oli totttunut suoriin ilmaisu tapoihin ja nytkin oli ihiukan pihalla tilanteesta

Susi tuli ajatelleeksi haukkaa ja näki sen melkein kokonaan syötynä. Se olikin arvellut oikein ja oli nyt tyytyväinen, että oli käynyt saalistamssa vielä itse. Vasa ei ollut kuitenkaan enään vasta syntynyt poikanen. "Saat toki ottaa tästä, jos haluat? Itse en syö ihan noin paljon kuitenkaan" Zarek totesi ja laskeutui saaliin ylle. Yhdellä rajulla puraisulla se se irrotti ison palasen lihaa ja asettui makuulle nauttiakseen lihasta. Suden hampaat söivät lihaa armotta ja se huomasi täyttyvänsä

Cheri

Paimenkoiran katse myötäili suden liikkeitä sen lähestyessä. Kevyt hymy pysyi Cherin huulilla koko ajan, ja vihdoin, kun Zarek oli tarpeeksi lähellä, laski narttu hetkeksi katseensa, nostaen sen tällä kertaa peuranvasaan. Cheri katsoi, kun uros laski saaliinsa maahan, ja melkein tunsi sen vielä hohkaavan lämpöä, verenkierron vielä hidastuessa sydämenlyöntien lakattua.

Kun Zarek kysyi, eikö Cheri ollut koskaan nähnyt vasaa, narttu hölmistyi ja punastui kevyesti. Sitten paimenkoira yskähti, ja naurahti kohottaessaan katseensa urokseen. "Tietysti olen.." Narttu aloitti hymyillen, ja mietti, miten selittäisi äskeisen ihastuneen huokauksensa johtuneen oikeasti peuranvasasta, eikä sudesta. "Öh, olet vain saalistanut sen siististi. Ainoat ruhjeet ovat kaulassa. Sitä paitsi, onhan se upea saalis näin nopeaksi suoritukseksi." Cheri sanoi. Tottahan nuo sanat olivat, mutta todelliset ajatukset oli toivon mukaan taitavasti naamioitu.

Zarek tarjosi ateriaa hänellekin. Cheri katsoi vasaa hetken hiljaa. Haukka oli ollut hyvää täytettä vatsanpohjalle, mutta se oli riutunut oksistossa varmaan useita päiviä, eikä siksi omistanut enää kovin paljon lihaa luidensa ympärillä. Eilisen matkan uuvuttama nartulla oli taas kova ravinnontarve, eikä haukka ollut täyttänyt sitä tarpeeksi. "Kiitos." Narttu vastasi, ennen kuin nousi ylös. Cheri käveli vasan luo Zarekin jälkeen, ja riuhtaisi itsekin pienen palan lihaa syötäväkseen. Narttu asettui makaamaan niille sijoilleen, tarkoituksella hieman lähemmäs Zarekia. Hetken aikaa paimenkoira taas tuijotti komeaa sutta, ennen kuin havahtui jälleen, ja jatkoi syömistään. Cherillä olikin oikea sudennälkä.

Zarek

Susi hymähti, kun kuuli Chrin kiitoksen. Silti se keskittyi syömiseen ja alkoi ajatella mitä sen pitäisi tehdä tässä tilanteessa. Toisaalta se halusi olla nartun kanssa, mutta ei tiennyt tästä oikeastaan mitään. No ei kyllä toinen tienny hänestäkään mitään. Se nostikin katseensa toiseen ja katsoi tätä mietteliäästi. Ehkä sen vain pitäisi ottaa asia puheeksi. Tai sitten antaa olla ja tutustua. Toisaalta tutustuminen onnistuisi samalla näiden keskustellessa. Zarekilla itse ei ollut päämäärää tai muutakaan paikkaa mihin mennä. Se ei tiennyt aidosta lauma elämästä tai muustakaan. Silti sillä oli outo halu viettää aikaa Cherin kanssa. Yhtäkkiä se havahtui, että oli katsonut toista pitkään ja käänsi hiukan hämmentyneenä katseensa. "Tuota en haluaisi olla tunkeileva, mutta odottaako sinua joku jossain tai oletko lähdössä?" Zarek esitti kysymyksenä ja käänsi katseensa takaisin nartun suuntaan

Se ei ollut varma mitä itse oikeastaan halusi, mutta halusi olla toisen kanssa se oli varma asia. "Tuota, jos se vain kävisi niin voisinko tulla mukaasi?" Tämä ehdotti lopulta ja katsoi nyt suoraan Cheriä silmiin. Nartu oli ollut sen ajatuksissa näiden tapaamisesta asti ja ehkä se merkitsi jotain mistä tämä ei itse tiennyt mitään. Se ei osannut ilmaista näitä outoja tunteita ja oli hiljaa. Jos Chri ei kuitenkaan haluaisi sutta mukaansa se ei tiennyt mitä tapahtuisi

Cheri

Paimenkoira tunsi lihapalasen syötyään olevansa aivan täynnä. Cheri huokaisi syvään, ja venytteli raukeana. Päivä oli vasta puolessa, joten vielä ehtisi tehdä vaikka mitä. Jostain syystä narttua ei lainkaan houkuttanut lähteä mihinkään, varsinkin kun sai olla Zarekin seurassa. Paimenkoira kuitenkin tajusi äkkiä, että sudella saattoi olla myös omia suunnitelmia, ja harmikseen tajusi, että hän tuskin kuuluisi niihin.

Raskas möykky tuntui vellovan Cherin sisällä. Vasta nyt hän tuntui sisäistävän sen, että heidän tiensä saattaisivat erota koska tahansa. Se tuntui epämiellyttävältä ajatukselta, suorastaan ahdistavalta. Paimenkoira oli alkanut pitää Zarekista kovasti, vaikka Cherille se olikin hiukan hämmentävä ajatus. Eihän hän tiennyt juuri mitään toisesta. Cheri katsoi, kun Zarek söi, ja laski haikeana päänsä käpäliensä väliin.

Suden sanat saivat sen kuitenkin kohottautumaan uudelleen, ja Cheri näytti hämmästyneeltä. Zarek halusi...hänen mukaansa? "Oletko tosissasi?" Narttu kysyi, alkaen huomaamattaan heiluttaa hiljaa häntäänsä. Ilo suorastaan pulppusi Cherin rinnassa. "Minä...tuota..olen luvannut Ohun ylipäällikölle palata Ohuun." Cheri sanoi sitten, ja toivoi, ettei Zarek perääntyisi. Eihän ketään voinut värvätä mukaan vasten tahtoa, mutta silti paimenkoira pelkäsi toisen muuttavan mieltään. "Oletko kuullut heistä?" Narttu jatkoi, mutta päätti sitten keventää tilannetta hieman. "En kuitenkaan tiedä, milloin palaan. Voisin viettää täällä vielä toisenkin yön. Ruokaakin on." Cheri sanoi, ja hymyili sitten. "Eikä minulla ole siellä edes ketään varsinaista ystävää.." Narttu jatkoi. Päästyään vapaaksi Kurokagen alaisuudesta, hän oli melkein heti päättänyt ottaa etäisyyttä laumaelämään. Laumattomuus ei tälläkään hetkellä tuntunut huonolta ajatukselta. Yksikin hetki lisää Zarekin kanssa kahden tuntui tavoittelemisen arvoiselta.

Zarek

Susi huvittui hieman Cherin reagtiosta ja tajusi sen olevan iloinen tämän kehonkielestä. Ajatus mukaan nartun lähtemisestä oli huojentava ja se saisi tutustua tähän vielä paremmin ja selvittää enemmän luonnossa elämisestä. Kuulleessaan toisen mainitsevan olevansa lupautunut palaamaan Ohuun liikahtivat sen korvat kevyesti. Narttu kuitenkin jatkoi puhettaan ja Zarek kuunteli hiljaa ja mietiskeli tilannetta. Ajatus, että nämä olisivat vielä toisen yön samassa paikassa kuullosti järkevältä. Ne ehtisivät levätä ennen lähtöä Ohuun. "Hmmm. On tosiaan järkevää levätä vielä yksi päivä ja lähdetään sitten Ohun suuntaan" Uros sanoi hymyillen ja tiesi tiedon tekevän toisen iloiseksi. "Niin ja no toki olen kuullut Ohusta ja luulisin olevan tilanteen tasalla." Tämä totesi ja se päähän tuli ajatus jonka sen halusi välttämättä varmistaa paimenkoiralta. "Emme kuitenkaan mene paratiisiin. Missä Ohun joukot nykyään sitten ovat?" Susi kysyi ja ei ollut tosiaan tietoinen nykyisestä olin paikasta.

Asiasta ei selvästi huhuttu ja se oli kyllä hyvä toimenpide tälläisenä aikana. Suureen laumaan liittyminen taas tuntui hiukan oudolta, mutta se halusi yrittää Cherin vuoksi. Eihän lauma elämä voinut luonnossa tarkoittaa samaa, kun armeijassa. Ohun lauma kyllä varmasti oli iso ja nykyinen päälikkö oli kuulema tulinen luonteeltaan. Sellaisen uroksen Zarek halusi tavata ja ehkä se löytäisi paikkansa laumasta. "Tai sitten Cherin luota" Ajatus kaikui sen päässä eikä se ymmärtänyt mistä se yhtäkkiä tuli. Hitaasti Zarek verytteli itseään ja kävi paremmin makuulle maahan. Sen päässä oli paljon uusia ajatuksia, mutta se ei nyt halunnut ajatella sitä kaikkea vaan olla nartun kanssa vielä kahdestaan

Cheri

Paimenkoiran katse oli lämmin, kun Zarek sanoi tulevansa hänen mukaansa. Cheri olisi halunnut kiljahtaa, ja syöksyä halaamaan sutta, mutta hillitsi itsensä. Eihän sellainen käytös olisi kovin sopivaa muutenkaan. "Ihana...öh, mukava kuulla." Cheri sanoi iloisesti, hännän heilahdellessa kiivaammassa tahdissa edestakaisin. Matkasta tulisi monin verroin helpompi, kun mukana oli seuraa. Cheri huomasi alkavansa ajatella tulevaisuutta Ohussa, hänen ja Zarekin tulevaisuutta. Yhteistä tulevaisuutta...

Cheri punastui ajatuksesta, muttei sanonut mitään. Se kuuli Zarekin kysyvän jotain Ohusta, ja hetken aikaa pysytteli hiljaa. "Ohun tukikohta on jossain päin Japanin Alppeja. En ole kuitenkaan koskaan vielä käynyt siellä, sillä sinne pääsevät vain luotettavimmat ja ylempiarvoiset soturit. Heillä on kuitenkin pienempiä tukikohtia muualla Alpeilla." Cheri kertoi. Se luotti suteen, eikä siksi epäröinyt kertoa mitään suoraan.

Narttu nousi ylös hiekalta, ja venytteli. Tuntui hyvältä, kun voima oli palautunut kehoon, ja lihasten jumiutumisesta huolimatta Cheri tunsi olevansa täynnä voimaa. "Mennäänkö kävelylle metsään? Voisin verrytellä hieman. Voimme samalla puhua lisää." Paimenkoira ehdotti.

Zarek

Susi nosti kiinnstuneena päätään, kun Cheri alkoi kertoa Ohun tukikohdasta. Ainakin turvallisuus vaikutti näillä olevan hyvää luokkaa ja selvästi ymmärsivät riskit paljastua ja siksi olivat varovaisia. Tämä huomio kiinnitti erityisesti uroksen huomion ja se halusi päästää tapaamaan lauman johtajaa. Silti sen mielessä oli myös ajatus elämä paimenkoiran kanssa joka hämmensi tätä. Cherin ääni havahdutti suden ja se nousi saman tien seisomaan, kun narttu ehdotti kävelyä. "Mainio ehdotus ja haluaisin kuulla lisää uudesta kodistamme" Zarek sanoi ajattelematta ja laski katseensa alas. Se oli tarkoittanut sanomaansa, mutta silti se tuntui oudolta ja eikä osannut arvella miten paimenkoria reagoisi niin suoraan ilmaisuun

Susi kohotti katseensa Cherin silmiin ja toivoi toisen ymmärtävän sen olevan tosissaan. Uros ei aikonut lähteä mihinkään ilman paimenkoiraa. Hitaasti se käänsi katseensa metsän suuntaan ja viittoi narttua menemään edeltä

Cheri

Narttu hymyili Zarekille, ja kun toinen puhui kodista me-muodossa, tunsi paimenkoira sydämensä heittävän volttia rinnassaan. Cheri laski katseensa hetkeksi peittääkseen punastumisensa, ennen kuin katsoi Zarekia, joka kehotti häntä menemään edeltä.

Jokin sudessa kiehtoi Cheriä niin paljon, että hänen oli koko ajan hillittävä sanojaan tai tekojaan. Ehkä se oli se, ettei Zarek ollut muiden urosten tapaa heti kuolaamassa hänen peräänsä, vaan arvosti häntä kuten vertaistaan. Myös jokin muu selittämätön veti paimenkoiraa puoleensa, mutta Cheri ei osannut sanoa tarkkaan, mikä se oli.

Narttu olisi tahtonut antaa lisää viestejä omasta kiinnostuksestaan, mutta päätti pysyä viileänä. Ehkä Zarek tahtoi olla häntä kohtaan vain ystävällinen, tai laumaelämä houkutteli häntä. Cheri ei halunnut nolata itseään, vaan ottaisi ensin Zarekista kunnolla selvää. Silti Cheri ei voinut mitään sille pakottavalle halulle kävellä mahdollisimman läheltä rautajalan ohitse, ja kuin muka ohimennen vahingossa sipaisi tuota hännällään kyljestä. Kevyt värähdys kulki Cherin kehon lävitse tämän tuntiessa Zarekin karvapeitteen (?) häntäänsä vasten. "Mennään sitten." Cheri sanoi, ja kääntyi vielä katsomaan hymyillen suden komeisiin kasvoihin, ennen kuin suunnisti metsikköön.

Zarek

Susi havaitsi jollain tavalla toisen viileyden ja pelästyi tehneensä jotain väärin. Se ei ehtinyt aukaista suutaan sanoakseen jotain, kun narttu käveli sen edestä metsikköön päin. Kevyesti sen häntä hipaisi Zarkin kylkeä ja muisto edellisestä yöstä kohosi sen mieleen. Sama outo lämmin tunne täytti sen ja uroksen epävarmuus katosi kokonaan. Se hymyili vielä takaisin Cherille ja lähti kulkemaan sen kannoilla metsään. Päivä oli juuri alkamaisillaan lämmittää ja kevään saattoi huomata olevan tulossa. Maassa oli kuitenkin ohut lumikerron mihin kaksikon tassun jäljet painautuivat

Kevät oli suden mielestä mukavaa aikaa ja sen ensimmäinen luonnossa. Aikaisemmin se ei ollut ehtinyt mitenkään mennä näin vapaasti. "Kevät todella mielenkiintoinen vuoden aika. Oikeastaan tämä on ensimmäinen kevääni luonnossa" Susi totesi ja arveli pystyvänsä kertoa hiukan jotain toiselle. Cheri ei kuitenkaan vaikuttanut sellaiselta joka olisi kertomassa tietoja eteenpäin

// hankalia nämä vuodenajat, kun pelin aikana ne ovat kerenneet vaihtua useampaan kertaan : D //

Cheri

Cherin askellus oli rauhallista, sen kävellessä hitaasti metsikköön. Paimenkoira vilkaisi taakseen, varmistaakseen, että Zarek seuraisi häntä. Sieltä susi saapuikin pian hänen kannoillaan, ja metsä nielaisi kaksikon.

Kun toinen saapui kulkemaan hänen rinnalleen, Cheri vilkaisi tuota nopeasti, ja veti sitten syvään henkeä. Metsän keväinen tuoksu sai nartun huokaisemaan ihastuksesta, ja se nautti aisteja kutkuttavista näyistä ja hajuista. Ei menisi enää kauaa, kun olisi taas kesä. Cheri rakasti kesää kaikista eniten.

Kun Zarek puhui jotain keväästä, ja siitä, ettei ollut koskaan nähnyt kevättä vapaana, narttu hämmentyi. Sitten Cheri ajatteli realistisesti; tuskinpa Zarek olisikaan syntynyt rautajaloin. Paimenkoira ei sanonut mitään, sillä mietti kuumeisesti, miten voisi sanoa jotain sopivaa tässä tilanteessa. Zarekin menneisyys saattoi olla kipeä ja raskas, ja susi ei välttämättä tahtoisi puhua siitä. Cheri muisti, ettei Zarek aiemmin ollut vielä valmis puhumaan menneisyydestään, mutta päätti silti kokeilla kepillä jäätä.

"Tuota...mistä sinä olet kotoisin?" Cheri kysyi. Narttu katsoi Zarekia lämpimästi hymyillen, antaen vaikutelman, ettei suden ollut pakko kertoa mitään mitä tämä ei tahtonut. Paimenkoira muotoili kysymyksensä niin, ettei Zarekin välttämättä tarvinnut käsitellä menneisyyttään laisinkaan.

//Kyllä totta tosiaan:D Vilkuilin pihalle, kun edellistä viestiä kirjoittelin//


Zarek

Suden lihakset jännittyivät hieman Cherin kysymyksestä, mutta huomatessaan toisen hymyn sen jäykkyys lihaksista katosi. Hetken aikaa tämä oli hiljaa ja joutui kaivamaan muistojaan, jotta muistaisi nämä ajat tarkemmin. Pentu ajoista sudella ei kuitenakaan ollut kovinkaan huonoja muistoja. Silti se ei oikein osannut sanoa omaa paikkaansa mistä oli edes lähtöisin. "No en oikeastaan tiedä missä ole syntynyt tai lähtöisin. Katos kasvoin arjmeijassa ihmisten keskellä vaikka susi olenkin" Se kertoi nartulle ja vilkuili toista odotellen vastausta

Zarekin tiedot eivät kuitenkaan olleet luonnon elämästä tai kotikoirien ja villikoirien suhteen kovinkaa hyvät. Siksi se ei nähnyt armejassa oikein mitään kummoisempaa eroa kuten esimerkiksi tavallisen kotikoiran elämään. Siksi susi kierteli paljon ja yritti saada selville uusia asioita. Toista sutta tämä ei kuitekaan ollut vielä tavannut ja sekin joskun askarruti tätä

Cheri

Paimenkoira pysytteli hiljaa, kun Zarek kertoi tiedonmurusia menneisyydestään. Cheri ei voinut mitään sille, että oli utelias. Hän oli vain kiintynyt suteen jollain selittämättömällä tavalla, ja tahtoi tietää tuosta mahdollisimman paljon. Paimenkoira kuitenkin tiesi, ettei kannattanut kiirehtiä. Narttu ei tahtonut pilata heidän välejään olemalla tunkeileva tai saamalla toisen ahdistumaan.

"Armeijassa..." Cheri toisti ajatuksissaan Zarekin sanoja ääneen, ja säpsähti sitten itsekin ajatuksiaan. Paimenkoira vilkaisi sutta, ja sitten tuon rautajalkoja. "Kuulostaa..." Narttu aloitti, muttei keksinyt jatkoa lauseelleen. "...olen pahoillani, jos tämä on liian tungettelevaa. Sinun ei ole pakko vastata. Mutta, hmm..armeijassako sait nuo jalkasi?" Cheri kysyi mahdollisimman varovaisesti, ja kohotti sitten hitaasti katseensa rautaisista jaloista Zarekin kasvoihin.

Zarek

Cheri oli jonkin aikaa hijaa ja uros ei ihmetellyt tätä kummemmpin. Se sa itse sillä välin aikaa varautua mahdolliseen seuraavaan kyseykseen ja tilaisuuden kontrolloida omaa reagtiotaan mahdollisesti. Suden muistissa oli vielä kirkkaasti tapaus, kun se oli juuri pääsyt luontoon ja kulkenut vähän aikaa lauman mukana. Silloin eräs narttu oli hyvin pakkomielteisesti ilmeisesti kiinnostunut tästä ja kokoajan kyseli sen menneisyydestä. Uros oli lopulta menettänyt malttina ja käynyt nartun päälle ja heittänyt sen päin puuta. Sen jälkeen uros oli saanut olla rauhassa, mutta oli itsekkin kavahtanut reagointiaan. Toisaalta toinen ei ollut itsekkään tajunnut lopettaa ajoissa. Nyt se halusi pitää tilanteen omassa hallinnassaan ja ei halunnut, että Cherille ikinä tapahtuisi mitään tämän kautta

Cgerin uusi kysymys katkaisi ajatuksetja kevyesti susi pudisti päätään ja kohtasi suoraan paimenkoiran katseen. Se näki tämän silmissä uteliaisuutta, mutta myös varovaisuutta ja tajusi ettei toinen painostaisi tätä kertomaan. Se rentoutti sutta ja päätti vastata toisen kymykseen. "Kyllä sain nämä armeijassa eräässä tapaturmassa" Susi kertoi ja ei jännittynyt asian kertomista kuten yleensä. Cherissä tuntui olevan jotain erityistä

Cheri

Paimenkoira yritti lukea Zarekia toivoen, ettei ollut saanut tuota vaivautumaan enempää. Susi näytti aluksi hyvin mietteliäältä, ja ensin Cheri ajatteli toisen kiertävän hänen kysymyksensä jotenkin. Narttu käänsi katseensa maahan, ja antoi urokselle sillä tavoin omaa tilaa. Cherin yllätykseksi Zarek vastasikin kysymykseen melko suoraan, ja narttu uskaltautui jälleen katsomaan häntä.

Hetken nartun oli mietittävä, mitä uskaltaisi vastata, mutta päätti antaa Zarekille mahdollisuuden vastata, jos vain tahtoisi. "Kuulostaa siltä, että olet kokenut paljon pahaa..." Narttu aloitti hiukan takellellen, mutta rentoutui sitten, sillä ei tahtonut omalla käytöksellään saada Zarekia vaivautuneemmaksi. "Olen kuitenkin iloinen siitä, että olet saanut toisen mahdollisuuden. Ilman noita jalkokasi, et olisi kanssani tässä." Cheri sanoi, ja tunsi sydämensä sykkeen kiihtyvän. Paimenkoira piti lyhyen hiljaisuuden, ennen kuin hidasti hiukan askeliaan, ja käänsi katseensa eteenpäin. "Minä todella...pidän sinusta, Zarek." Cheri sanoi, ja nopeasti vilkaisi sutta hymyillen. Ilme oli ystävällinen, ja narttu tahtoi antaa kuvan, ettei taustalla välttämättä ollut muuta kuin pelkkää kohteliaisuutta, kuin ystävän eleenä. Pitihän narttu toisesta oikeasti hyvin paljonkin, muttei tahtonut nolata itseään, jos uros tahtoikin olla vain ystävä.

Zarek

Suden korvat liikahtivat eteenpäin Cherin jatkaessa puhumista ja se tunsi outoa läpöä sisällään nartuen kertoessa pitävänsä tästä. "Mitä hän tarkoittaa?" Uros mietti hämmentyneenä ja vastasi aikaisempaa asiaan. "En oikeastaan ole kokenut mitään pahaa paljoakaan. Silti olen joka päivä ihmisille jotka antoivat mahdollisuuden olla tässä kanssassi" Susi puhui ensin rennosti ja loppua kohden sen ääni täyttyi tunteesta Cheriä kohtaan jota se ei itsekkään oikein vielä osannut ymmärtää. " Tuota...... Minäkin pidän sinusta paljon Cheri ja olet kaunis" Susi sanoi hiukan aluksi vältellen toisen katsetta, mutta kohdisti sen lopussa paimenkoiran silmiin

Zarek sanoi vihdoin sen minkä olisi halunnt sanoa alusta asti, kun tapasi toisen ensi kerran. Cheri oli kauneinta mitä susi oli nähnyt ja ei tulisi muuttamaan mieltään. Enemmän tätä hämmensi tilanne kovasti, mutta narttu jotenkin vain oi jotain hyvin erityistä. Tämä vastasi toisen hymyillen tälle. Ehkä alu oli aina näin hämmentävää ja susi tajusi ettei tiennyt toisesta oikeastaan mitään. Silti se ei halunut pilata hetkeä omilla kyselyillään

Cheri

Paimenkoira hiukan yllättyi, kun toinen kertoi, ettei ollut oikeastaan kokenut juuri mitään kovin pahaa. Cherillä oli aina ollut hiukan negatiivinen käsitys ihmisistä, vaikka olikin syntynyt kotikoiraksi. Se nyökkäsi Zarekille, ja hymyili sitten toisen sanoille. Toinen ajatteli selvästi samoin kuin hän, mutta paimenkoira ei uskaltanut sanoa mitään ääneen.

Kun susi kertoi myös pitävänsä hänestä, ja kehuen häntä kauniiksi, Cheri käänsi päänsä hiukan punastuen pois päin. Hitaasti se käänsi katseensa takaisin Zarekiin, kohdaten tuon katseen. Kevyt, lämmin hymy suli nartun kasvoille, kunnes Cheri tunsi huimausta heidän intensiivisen katseensa vuoksi. Nartun oli pakko kääntää katseensa taas eteenpäin, ja Cheri veti syvään henkeä.

Pian heidän kulkemansa polku, jonka kasvillisuus oli jo villiinnyttänyt, kapeni huomattavasti. Cheri ei sen kummemmin ajatellut asiaa, eikä tajunnut ajautuvansa lähemmäs Zarekia (?) siirtyessään polun linjan mukaisesti keskemmälle. Pian näiden kahden kyljet hipaisivat (?) toisiaan, ja paimenkoira jännittyi hiukan, pitäen katseensa suunnattuna eteenpäin, uskaltamatta reagoida tai sanoa mitään.

Zarek

Suden hymy muuttui huolestuneksi katseeksi, kun Cheri käänsi pois katseensa eteenpäin. Nopeasti kuitenkin uros kiinnitti huomion ympäristöön, joka oli villiintynyt huomattavasti ja tie kapeni pienemmäksi. Zarek meni luonnostaan keskemmälle polkua ja ei havainnut Cherin tulleen tätä paljon lähemmäksi mitä aikaisemmin näiden kävellessa. Vasta, kun näiden kyljet koskettivat toisiaan susi nosti katseensa takaisin nartun suuntaan. Toinen katsoi visusti eteenpäin ja ei sanonut mitään joten tämä oletti, että äskeinen oli normaali kosketus kaikenpuolin. Sen enempää se ei asiaa ajatellutkaan vaan pysähtyi keskelle polkua katsellakseen ympärilleen. "Kauanko haluaisit vielä kävellä? Ajattelin, että pitäisikö meidän puhua?" Tämä ehdotti katsoi Cheriä

Cheri

Cheri oli niin uppoutunut tähän rentouttavaan kävelyretkeen, ja Zarekin läheisyyteen, että hiukan hätkähti toisen kysymystä. Narttu peitti punastuksensa, ja siirtyi sitten polun levennettyä hiukan kauemmas toisesta. Paimenkoira kohdisti katseensa hetkeksi suteen, ja nyökkäsi. "Niin. Sitähän varten tänne tultiin." Cheri naurahti, vaikka samalla salaa taka-ajatuksenaan hänellä olikin ollut viettää myös hiukan aikaa Zarekin kanssa.

"Haluaisitko kysyä jotain? Minusta, tai Ohun sotureista?" Cheri kysyi sudelta, ja vilkaisi taas toista hetken aikaa sivusilmällä. Nartusta tuntui helpommalta, että Zarek saisi kysellä häneltä mieleen tulevia asioita, kuin että Cheri alkaisi umpimähkään kertomaan jotain, jonka Zarek saattoikin jo tietää. Ohun soturit eivät olleet maineeltaan mikään pikkulauma, ja useimmat uppo-oudotkin kulkijat olivat vähintään ohimennen kuulleet heistä.

Zarek

Susi pisti merkille toisen siirtymisen hiukan kauemmaksi. Cherin kysymys oli tervetullut ja uros asettui mukavasti istumaan polulle. Hetken aikaa se katseli narttu ja samalla järjesteli kysymyksiään mistä aloittaisi. Itse se oli armeija aikoina kuullut jotain tarinoita Ohun ylipäälliköstä, mutta ne olivat olleet Akabuton ajoilta. Silti lyhyen lauma elämänsä aina se sai tietää nykyisen tilaneteen ja oli utelias tapaamaan kyseisen nykyisen ylipäällikön. "Oletko tavannut tämän Yukimuran?" Susi esitti ensimmäisen kysymyksensä ja kevyesti sen korvat liikahtivat. Sillä oli paljon kysyttävää, mutta osa liittyyi myös Cheriin

Cheri

Narttu pysähtyi vaistomaisesti, kun susikin, ja asettui sitten istumaan tuota vastapäätä polun toiseen reunaan. Se toivoi, että osaisi vastata Zarekin kysymyksiin, sillä ei itsekään vielä hirveästi tiennyt nykyisestä Ohusta. Kun rautajalkainen esitti ensimmäisen kysymyksensä, nartun kasvoille levisi suloinen hymy, ja Cheri kohotti katseensa hiukan yläviistoon, kohti suuremman suden kasvoja.

"Olen." Paimenkoira totesi, ehkä hiukan jopa pientä ylpeyttä äänessään. "Yukimura on..no, hänessä on samaa karismaa, kuin isässään." Cheri kertoi, ja muisteli toipumistaan Ohun tukikohdassa, jossa tämä oli nähnyt vilaukselta harmaa brindlen akitan, sekä tämän punaturkkisen poikansa, jonka kanssa Cheri oli vaihtanutkin pari sanaa liittyen Kurokageen. "Hän ei ole paljoa minusta vanhempi, mutta hän osaa johtaa. Hän on myös erittäin ystävällinen, vaikka minäkin olin heille aivan tuntematon saapuessani heidän joukkoonsa." Cheri kertoi. "Hän myös hyväksyi täysin päätökseni irtaantua hetkeksi laumaelämästä, eikä pakottanut minua palaamaan takaisin. Annoin sen lupauksen itse." Narttu kertoi, ja piti sitten tauon.

"Haluaisitko kysyä jotain muuta?" Paimenkoira jatkoi sitten, olettaen, että sudella oli vielä jotain mielenpäällä.

Zarek

Susi ei voinut muuta, kun katsoa suloista hymyä joka levisi Cherin kasvoille kysymyksen jälkeen. Selvittyään tästä se hymyili takaisin ja kuunteli mielenkiinnolla tietoja Ohun johtajasta. Tuntemattoman hyväksyminen laumaan kertoikin paljon itse johtajasta. Cherin lupaus tosin mietitytti sutta, mutta se oli itsekkin kiinnostunut tästä laumasta ja oli valmis lähtemään nartun mukaan mikä sai perhoset lepattamaan kevyesti sen mahassa. Paimenkoiran kysymys oli juuri oikeaan aikaa ja susi päätti kysyä vain perus tietoja eikä mitään vakavaa aluksi. "Missä päin olet syntynyt ja ovatko vanhempasi vielä elossa" Uros tiedusteli rennosti ja katseli samalla Cheriä tutkivasti

Cheri

Vaikka paimenkoira olikin antanut Zarekille vapauden kysyä mitä tahansa, Cherin suloinen hymy laimeni hiukan suden seuraavan kysymyksen myötä. Narttu ei ollut olettanut kysymyksien siirtyvän niin nopeasti häneen itseensä, mutta koska Cheri oli kysynyt aiemmin myös rautajalkaisen menneisyydestä, näki belgianpaimenkoira täysin oikeutetuksi myös Zarekin udella hänen alkuperäänsä.

Cheri veti syvään henkeä, ja päätti aloittaa kertomaan omasta menneisyydestään. "Olen kotoisin Osakasta. En ole koskaan käynyt Japanin ulkopuolella." Cheri sanoi, ja nosti sitten vinosti hymyillen katseensa Zarekiin. "Äitini asuu siellä vieläkin. Olen alunperin kotikoira...kuten isäni..ja.." Hetkeksi Cherin ääni murtui, mutta paimenkoira kokosi nopeasti itsensä, jatkaakseen kertomustaan. Se ei ollut vielä koskaan puhunut perheestään, ja Kurokagen orjana oltuaan se ei itsekään tajunnut, miten henkisesti hajalla olikaan. "...siskoni Ichigo." Narttu lopetti lauseensa hetken hiljaisuuden jälkeen, kunnes siirsi katseensa hetkeksi poispäin jatkaakseen, ja estäen siten Zarekin näkemästä kyyneliä hänen silmäkulmissaan.

"Isäni Tensai vei varhain minut ja Ichigon metsään. Hän oli entinen Ohun soturi, ja päättänyt tehdä paluun, mutta viedä samalla meidät mukanaan. Hän opetti ja koulutti meitä, jotta olisimme valmiita liittymään Ohun sotureihin." Cheri kertoi. "Kun sitten lähdimme Ohuun, meitä odotti kamala yllätys. Ohu oli vallattu, ja Kurokage..hän..surmasi isäni, ja otti siskoni ja minut orjiksi laumaansa. Myöhemmin hän tappoi myös Ichigon tottelemattomuuden takia, ja sen jälkeen en enää välittänyt mistään.." Paimenkoira kertoi, ja räpytteli nopeasti silmiään, saadakseen kyyneleet kuivumaan ennen niiden vierimistä poskille.

Hetken aikaa Cheri oli hiljaa, palaten takaisin tähän hetkeen ja tunnelmaan, ja rauhoittaen itseään. Narttu käänsi katseensa takaisin Zarekiin, ja hymyili pienesti. "Yukimura sotureineen pelasti minut. Ymmärtänet varmaan nyt motiivini liittyä heihin?" Cheri kertoi, ja odotti sitten Zarekin vastaavan omaa tahtiaan.