Varjojen tanssi yössä // kaksinpeli Miki //

// Miki laukkaa tänne Savagen kanssa ^^ //

Akio

Ilta oli laskeutumassa ja Yamagatassa rupesi olemaan hämärää. Hämäryys ei auttanut kulkioita yhtään, koska Kurokagen alaiset olivat levinneet alueelle asti joten hengenlähtö saattoi olla koko ajan läsnä. Pari koiraa saattoi kulkea partiossa vähän milloin missäkin, mutta muuten oli suhteellisen rauhallista ja hiljaista. Hämärässä pystyi kuulemaan kevyet askeleet jotka olivat ripeät, mutta vain tarkka kuuloinen pystyi ne erottamaan. Askeleet jatkuivat jonkin aikaa kunnes se loppui. Pian kuului huokaisu, se oli laumaton nuorukainen Akio jonka elämä oli hänet tuonut Yamagataan. Se oli eksynyt ja antoi kohtalon viedä tassujaan minne ne ikinä kantaisikaan. Urosta ei pelottanut, mutta hän pystyi aistimaan että hän ei alueella ollut yksin, mutta ei osannut arvioida missä suunnassa koiria sattui olemaan. Uros oli alunperin lähtenyt metsästämään, mutta saalista ei ollut löytynyt, mutta jäniksen jäljet toivat hänet alueelle. Uroksella oli koko ajan olo että tämä matka ei tulisi olemaan täysin turvallinen taikka ilman yhteen ottoa tästä illasta selviäisi.

Akio päätti istahtaa hetkeksi maahan lepäämään, mutta hän oli koko ajan varuillaan. Hänen näkönsä oli huonontunut, koska hän oli menettänyt toisen silmänsä omien vanhempien väkivallan takia. Uros muisteli mennyttä lapsuuttaan ja tämän jälkeen puisteli päätään kuin koittaen saada muistot pois mielestä. Hän kuunteli taas jos hiljaisuudesta erottaisi jotain ääniä. Pian hän hätkähtyi ääneen jotka muistuttivat askeleita. Nuorukainen painautui kiinni maahan korvat niskaan painettuna, kuin odottaen jonkun lähestyvän häntä. Uroksen sydämen syke nousi ja niskakarvat nousivat jännityksestä pystyyn. Hän vaihtoi asentoaan jotta olisi valmiina ottamaan joko hyökkäämään tai ottamaan jalat alleen, mutta eihän viimeinen vaihtoehto sopinut uroksen kaavoihin ja tämä sai Akion jopa hymähtämään huvittuneesti. Tämä oli ehkä ensimmäinen kerta kuin Akio oli huvittunut pitkään aikaan. Hän oli jo odottanutkin että joku tapahtuma tai henkilö saisi hänelle taas jotain positiivista kuvaa elämästä tähän julmaan maailmaan jossa hän oli vaeltanut pienen elämänsä ajan. Ääni lähestyi ja koira nuolaisi huuliaan rikkoen oman jännityksensä.

Savage

Aurinko oli juuri laskemaisillaan ja hiljalleen hämärä alkoi vallata hiljalleen paholaisen aluetta. Järkevät olisivat pysyneet poissa alueelta tai kiertäneet sen madollisimman kaukaa. Silti metsässä kuului pientä oksan rasahdusta väli ajoin. Savage asteli tasaista vaihtia eteenpäin ja säpsähti hiukan astuessaan jälleen oksan päälle. Normaalisti akita ei olisi ollut näin herkkä, mutta se tiesi alueen kuuluvan itse paholaiselle. Siltikään se ei tiennyt miksi oli tullut takaisin kulkeakseen alueen läpi. Edellinen kerta oli olltu hirveä ja se oli menettänyt opettajansa itse Kurokagen hampaisiin

Kylmät väreet kulkivat pitkin nartun selkää sen muistaessa uroksen ja ripeästi se jatkoi askeleitaan suuntaan jonka arveli johtavan alueen rajalle. Jatkettuaan kävelyään jonkin aikaa Savage kuvitteli kuulleensa ääneen liiankin läheltä ja pysähty. Tosiaan läheltä kuului jokin ääni, mutta ei kovinkaan suuri. Silti ajatuskin jonkun tai jonkin läsnäolosta sai sen sydämen hyppäämän kurkkuun. Se tiesi ettei osannut taistella ja olisi ala kynnessä ketä tahansa vastaan. Silti sen pienen pieni utelaisuus voitti. Hitaasti narttu lähti ottamaan askeleita suuntaan josta oli kuullut äänen. Silti se oli valmiina juoksemaan pakoon, jos se jokin yrittäisi hyökätä. Lähemmäksi tultuaan se pysähtyi ja korvat liikkuivat levottomasti jos jokin ääni kuuluisi. Ääntä ei kuitenkaan kuullunut ja tämä rohkaistui katsomaan mikä sitä odotti. Astuessaan näkyville se näki toisen koiran, joka oli tätä pienempi mutta ei kuitekaan paljon. Savage ei tohtinut avata suuntaan vaikka näki toisen katselevan tätä? Narttu pysyi paikoillaan eikä tiennt mitä sen olisi pitänyt tehdä

Akio

Akion syke tiheni kun näkökenttään tuli toinen koira jota hän ei pystynyt hämärän takia kunnolla näkemään. Hän oli jo ponnahtamassa toiseen kiinni, mutta jokin sai hänet pysymään paikoillaan. Uroksen edessä seisoi nuori narttu ilmeisesti Akiota vähän vanhempi. Narttu näytti vähän pelokkaalta, mutta kukapa ei olisi näin epämiellyttävässä ja ahdistavassa paikassa joissa ääniä tuntui tulevan joka suunnasta. Nuorukainen hetken tutkaili silmällään toista koiraa kunnes oli varma ettei vieraasta ollut uhkaa ja tuoksusta pystyi arvioimaan että hän taisi olla laumaton niinkuin uroksin. Akio rentoutui jopa vähän ja jännitys kehosta hävisi. Nuori uros nielaisi ja sai vihdoin jotain ulos suustaan " Kuka olet ja missä mahdamme olla?" Akio kysyi melko hiljaa sekä kylmällä äänensävyllä, mutta ei kumminkaan vihamielisesti. Hän oli vain vähän yllättynyt että epävarma seurastaan. Akiosta varmana huomasi että hänelle sosiaaliset kontaktit olivat kömpelöä ja oman mukavuusalueen ulkopuolella.

Uroksen korvat liikkuivat eteen ja taakse kuunnellen koko ajan ympäristöä samalla kun keskittyi narttuun. Hän kuuli vähän kauempana ääniä, mutta ei vielä maininnut toiselle mitään. Hän oletti toisen kuulevan ne kanssa tai kuulevan ainakin silloin kun kohde oli lähempänä. Hän koitti ilmeellään kyllä antaa merkkejä nartulle etteivät välttämättä ole aivan kahdestaan. Mitähän tämäkin ilta tuo mukanaan...? nuori uros mietti hieman jännittyneesti samalla vieläkin katse nauliintuneena narttuun kuin odottaessa tämän reaktiota lähestyviin ääniin. Hänelle tuli tunne että hän joutuisi tukalan tilanteen tullessa puhaltamaan yhteen hiileen nartun kanssa.

Savage

Savage katsoi toista takaisin ja piti katseensa toisessa kuten tämä tässä. Korvat eivät enään liikkuneet levottomasti vaan olivat pyshtyneet valppaasi ylös. Vaikka se ei helpottanut asiaa, kun joka puolelta kuului ylimääräisiä ääniä mikä sai nartussa halun vain juosta alueen läpi kunnes tiesi olevansa turvassa. Pienesti tämä silmäili toista joka oli uros. Kevyesti tämä nuuhaisi ilmaa varmistaakseen asian ja huomasi, että toisesta ei tuoksunut muiden hajuja. Akita arveli sen johtuvan siitä, etä toinen ei kuulunut laumaan ja kulki yksin kuten tämä. Ajatus oli vrsin erikoinen pennun mielestä ja hiukan se rohkaistui päästämään itsensä rentoutumana

Silti narttu sähsähti hieman kuullessaan kylmän äänensävyn joka puhutteli tätä. Tapansa mukaan se vastasi nopeasti. "Olen Savage...." Se alotti hiljaa ja hiukan jännittyneesti, mutta jatkoi nopeasti. "Tämä alue kuuluu Kurokage nimiselle urokselle. Hän varmasti tappaa meidät, jos joku löytää meidät täältä" Savge selitti ja äänestä kuulsi pelkoa sen mainitessa koirasuden. Itseän sillä oli kokemusta, että alueelle tunkeutuvat tapettiin armotta. Sellaisen käsityksen se oli saanut omasta kokemuksestaan ja pää osin se varmasti piti paikkansa. Yhtäkkiä kauampaa kuului ääniä ja akita otti muutaman askeleen lähemmäksi toista? Silti näiden välillä oli jonkin verran välimatkaa. Äänet alkoivat tulla lähmmäksi ja pennun alkoi vallata pelko. Se ei osannut puolustautua, mutta yriti silti olla näyttämättä omaa pelkoaan toisen pennun edessä. Varmasti ne olivat Kurokagen laumalaisia niistä ei seurannut mitään hyvää. Silti toisen läsnäolo rauhoitti hiukn ja se pitikin katseensa toisessa. Ehkä nämä joutuivat auttamaan toisaan, jos tilanne menisi pahaksi

Akio

Akio huomasi että jo Kurokagen nimen lausuminen toi hiukan pelkoa narttuun. Uros taas ei osannut pelätä häntä, koska ei edes tiennyt kuka hän oli taikka että miksi hän on pelottava. Nartun ottaessa askelia lähemmäksi Akiota hän päätti itsekkin vähän lähemmäksi siirtyä narttua samalla kysyvä katse naamalla. Ilmassa oli pelkoa, jännitystä ja vähän innostusta, mutta äänien tultua lähemmäksi joka askeleelta, uros siirtyi vähän Savagen eteen kuin suojellaakseen toista mikä ikinä sieltä pimeydestä heidän kimppuunsa kävisikään. " Olkoon vaikka itse Kurokage tuolla joka lähestyy, mutta minä pidän sinut turvassa jos haluat?...Niin muuten voit kutsua minua Akioksi.. " Uros sanoi hiukan hymyillen sekä rohkaisten narttua. Tämä oli outoa jopa itse Akiolle kun eihän yleensä suojelisi ketään taikka edes olisi yrittänyt rohkaista, mutta joku nartussa sai nuorukaisesta esiin sen mukavan puolen joka oli ollut piilossa uroksen suojamuurien takana. Se vielä hengähti syvään ennen seuraavaa siirtoaan.

Nyt uros olisi valmis taistelemaan kuka ikinä sieltä tulisikaan. Akio vielä kuunteli kohdetta ennen kuin päätti nousta seisomaan. Se nuolaisi huuliaan ja rennosti käveli paremmin näkyviin. Akio katsoi ympärilleen ja huomasi kaksi koiraa. Hetken se seurasi kahta aikuista urosta jotka piikittelivät toisilleen, koska heidän kahden yhteishenki ei ollut mitä mahtavin sillä Akiota he eivät heti huomanneet. Uros kumminkin pystyi haistamaan että nämä kaksi olivat laumassa. Kenties tämän paljon puhutun Kurokagen rakkeja...? Uros mietti pienessä mielessään samalla tirskahtaen kuinka idiooteilta aikuiset koirat näyttivät vaikka varmana olivat partiossa taikka metsästämässä ja eivät osaa varmistaa onko joku heidän kanssaan myös. Akio katsoi vielä Savagea että jos jotain tapahtuu onko hän valmis joko auttamaan taikka pakenemaan.

Illan hiljaisuuden pian rikkoi Akion ääni "Hoi! Mitenköhän täältä sattuisi pääsemään turvallisesti kotiin?" Akio huudahti kahdelle koiralle jotka näyttivät vähän hämmentyneeltä kun nuori koira oli astellut heitä lähemmäksi. He katsoivat toisiaan kunnes heidän kasvoilleen nousi pahan enteiset hymyt kuin olisivat toisilleen tokaisseet että nyt on helppo homma heillä ja että saattaisi johtajalta vähän arvostusta tulla kun tunkeilijan hävittäävät. " Olet Kurokagen alueella poika...joten ole valmis kuolemaan." Yksi koirista ärähti samalla kuin hänen hammas rivistö olivat esillä. Kummatkin Kurokagen alamaisista vaikutti jokseenkin kokemattomilta. Heidän asennot ja kehonkieli kertoi sen, mutta tämähän oli hyvä juttu kaksikolle ettei vastassa tosiaan ole itse Kurokagea taikka muuta konkaria joka olisi jo katkaissut kummaltakin niskat. Akio ei sanonut sanaakaan vihollisille vaan otti askeleita lähemmäksi kunnes pysähtyi ja hymyili. Koira joka oli uhkaillut Akiota oli mustaturkkinen saksanpaimenkoira ja hänen toverinsa taas vähän huskya muistuttava sekarotuinen. Koirat eivät olleet niinkään suuria taikka hirveän lihaksikkaita. He näyttivät enemmän nälkiintyneiltä ja arpisilta. Seefferi lähestyi nuorukaista " Minä hoidan tämän joten pysy sinä taaempana" Se murahteli toverilleen joka olisi halunnut kanssa osallistua nuoren koiran tappamiseen, mutta eihän siitä mitään iloa ollut jos kaikki olisi ohi heti. Akio tutki nopeasti ympäristöään ja huomasi maassa olevan melko paksu puunoksa. Nuorukainen nappasi sen suuhunsa ja löi sillä seefferiä suoraan naamaan jonka jälkeen hän hyökkäsi suoraan kohti. Seefferi hämmentyi nopeasta iskusta päin kasvoja ja tunsi kuinka hänen niskassaan tuntui terävää kipua. Akio oli osunut niskaan jahänellä oli siitä tiukka ote. Mustaturkki murahteli ja kirosi kun ei heti Akiota saanut irti niskastaan, mutta pian hän sai Akion hännästä kiinni. Se riuhtoi urosta, mutta paimenkoira tunsi vain kovempaa kipua niskassaan kun Akion hampaat repivät tämän niskaa. " Itse aiheutat kipusi!" Akio murahti, mutta samalla vihollisen kiusaksi naurahti päälle kuin tarkoituksella saada toinen raivon partaalle.

Meni hetki kun sakemanni koitti saada pientä maanvaivaa irti niskastaan ja vihdoin onnistuikin. Se heilautti uroksen ilmalentoon suoraan päin puuta. Akio nousi nopeasti, mutta isku puusta sai sen hetkeksi pysähtymään, koska vihlova kipu kulki koko kehossa. Se katsahti Savageen päin ja siirti silmänsä sitten viholliseen. Seefferi läheni ja pian Akio oli jo selvinnyt kivun tuottamasta paralyysistään. Se juoksi päin seefferiä kun eihän nyt voinut kääntää selkäänsä. Ei se ollut urokselle mahdollista taikka ei hänen ajattelu maailmassaan niin tehdä. Se väisteli ketterästi mustaturkin iskuja ja koitti iskeä aina välistä. Hän oli liian keskittynyt tilanteeseen ettei tajunnut missä Savage meni, mutta silti odotti että narttu olisi ollut auttamassa jos tarve vaatisi taikka väkipakolla repimässä häntä pois tilanteesta. Vaikka Akiolla oli vähän ikää hän ei silti ollut kenenkään kynnysmatto taikka että hän huono olisi taistelemaan. Kerta olen tähän asti päässyt niin selviän tästäkin tilanteesta! Akio rohkaisi itseään samalla väistäen seefferin iskuja.

// Anteeksi jos on sekavaa...täällä yliväsyneenä kirjottelen //