Kaupungin huumaa [Kaksinpeli; ElCamino & Miss Okami]

//ElCamino tännepäin Kenshinin kanssa :3


Shin’ya

Shin’yan seikkailu oli saavuttanut naaraan nyt Kofuun. Naaras uteliaasti tutki paikkoja ja huomasi osan lemmikeistä olevan varuillaan hänen lähellään. Jokin on vialla... Naaras käveli rauhallisin askelin lemmikin luokse joka oli ketjulla kiinni pihalla. "Anteeksi! Hei anteeksi!!" Shin’ya huhuili nukkuvalle vanhukselle joka otti aikansa nousta seisomaan ja käveli hitaasti Shin’yan luokse. "Mitä sanoit?!" vanhus hoilotti kovaan ääneen, niin että Shin’ya säikähti jaloiltaan, onnistuen kuitenkin vain pyllähtämään. Naaras naurahti hiukan nolostuneesti ja nousi seisomaan "Aneeksi häiriö, mutta miksi kaikki koirat ovat aivan arkoja minut nähdessään?" Shin’ya sanoi hieman kovalla äänellä vanhuksen korvaan. Vanhus naurahti "Ai sitä sinä kyselit, Noooh kaikki lemmikit ovat nykypäivinä olleet hieman Arkoja kun on liikkeellä huhuja siitä Kurokagen huligaanista joka suorastaan kidnappaa lemmikkejä!" Vanhus hoilotti jälleen kovaan ääneen, mutta tällä kertaa Shin’ya osasi sentään sitä hiukan odottaa. Epäilinkin, että Kurokage olisi jotenkin syylinen... Shin’ya huokaisi ja nyökkäsi vanhukselle "Kiitos!" naaras kiitti ja johon vanhus vain naurahti. "Hei nuorukainen, sinun olisi paras häipyä! Nuo Ihmiset tuossa aikovat sinut napata!" Vanhus varoitti ja Shin’ya oli heti varuillaan. Ihmiset ovat näemmä enemmän varuillaan villikoirista... Shin’ya ei jäänyt odottelemaan vaan juoksi pakoon rankkuri autoa. On päästävä jonnekkin, mihin nuo ei pääse- Shin’yan ajatukset katkesi kun tuo näki vilauksen syrjäkadusta jota kautta pääsisi pakoon. Naaras teki äkkipikaisen käännöksen ja suuntasi Syrjäkadun turvin pakoon, mutta vastaan tulikin korkea aita. "perhana!" Shin’ya kirosi ja katsoi taakseen. en voi riskeerata juoksemista takaisin.... Shin’ya kuuli juoksuaskeleita takanaan ja naaras onnekseen huomasi aidan alla olevan kolon. Shin’ya ei hetkeäkään epäröinyt ja ahtasi pienestä raosta taidokkaasti juuri ja juuri ajoissa. Se oli liian lähellä... Shin’ya huokaisi hieman hengästyneenä. Naaras oli nyt kuitenkin jumissa kahden aidan välissä ja toiselta puolelta ei päässyt pois. En voi mennä takaisinkaan... Mitä minä nyt teen!? Shin’ya hiukan hätääntyi. Naaras tutki aitaa ja etsi mahdollisia reikiä, mutta ei löytänyt yhtäkään. ei auta kuin palata samaa kautta... Shin’ya kurkisti kolon kautta eikä ihmisiä näkynyt. kannattaa silti olla varuillaan... Shin’ya totesi itselleen ja ahtautui kolosta varmistettuaan ympäristön. Ihmisiä ei näkynyt, mutta he luultavimin etsivät lähistöllä. Shin’ya ei antanut mahdollisuutensa kadota ja juoksi henkensä edestä pois kaupungista. Naaras ei seurannut ympäristöään eikä siksi huomannut juokseensa Kenshinin ohitse(?). Päästyään lähimpään metsään naaras kaatui maahan uupuneena ja hengästyneenä Kaupungit ovat pelottavia... Shin’ya totesi ja keräsi voimiaan.

Kenshin

Shinobiuros asteli pitkin kaupunkia rauhallisesti. Uros oli valinnut reittinsä niin, että se voisi kokoajan mennä ns. sivukujia pitkin ihmisiltä piilossa. Se oli käynyt tapaamassa sukulaisiaan kaupungissa, ja olipa se samalla törmännyt myöskin muutamaan kaduilla elävään koiraan. Uroksen siniset silmät tarkkailivat ympäristöä valppaana samalla kun se taittoi matkaansa. Yhtäkkiä joku juoksi kovalla vauhdilla Kenshinin ohi. Aluksi Kenshin vain ihmetteli, mutta sitten se tajusi että se oli Shin'ya, se narttu johon Kenshin oli törmännyt Igojen reviirillä. Pian Kenshinin ohi juoksi myös muutama rankkuri. 'Heidän täytyy olla sen Shin' yan perässä', Kenshin ajatteli ja hypähti sitten eteenpäin jonka jälkeen se alkoi haukkumaan. Näin se kiinnitti rankkureiden huomion itseensä, mutta eipä aikaakaan kun Kenshin oli jo kadonnut näkyvistä. Niin nopeita shinobit olivat. Nyt se suuntasi vauhdilla siihen suuntaan mihin Shin'ya oli mennyt.

Kenshin katseli puunoksalta maassa makoilevaa(?) Shin'yaa. "Ihmiset eivät seuraa sinua enää. Karistin ne kannoilta"

Shin’ya

Naaras säikähti kuullessaan Kenshinin ja vilkuili hetken ympärilleen. Shin’ya kuitenkin helpottui nostaessaan katseensa tuttuun koiraan puussa. "Kiitos." Shin’ya naurhati hieman nolostuneena ja nousi istumaan. "En taida hetkeen mennä kaupunkeihin uudestaan..." naaras sanoi ja tuijotti Kofua hieman surullisen oloisena. Shin’ya pian nosti katseensa puun oksille ja hymyili "Mitä sinä muuten teet täällä? en olettanut näkeväni sinua uudestaan, tai en ainakaan aivan vielä. Se myrsky kun tuli niin yhtäkkiä." Shin’ya aivan hohti iloa ja tuo antoi häntänsä hieman heilua. Oli varmaa, että Shin’ya luotti Kenshiniin vaikka kaksikko tapasi vasta toista kertaa.

Shin’ya uteliaana hieman seurasi kuinka ketterästi Kenshin pysyi oksalla ja hyppäsi taitavasti alas(?). Osasi naaras hieman liikkua oksilla, mutta ei yhtä taidokkaasti. Shin’yan kasvoiltakin saattoi huomata pienen ihailun ja uteliaan pilkkeen silmissä. Olihan naaras tajuamattaan hieman ihastunut jo urokseen. "Minä olin vain tutkimassa maastoa ja tutustumassa paikkoihin. Kaikki on niin paljon kauniimpaa kun ei joudu häkistä katselemaan aina samoja maisemia" Shin’ya totesi ja hymyili katsoessaan maailmaa joka tuolle antoi aina jotain uutta ja upeaa. Naaraan kasvot menivät hetkeksi totisen näköiseksi kun tuo muisteli menneisyyttään. "En uskonut koskaan kokevani mitään tällaista tai saavani koskaan ystäviä." Shin’ya totesi ajatellessaan Leeaa, mutta samalla katsoen Kenshiniä hyvin kallisarvoisena.

//lähti netti kun olin kirjoittanut tämän valmiiksi ja kun painoin lähetä ni se katosi QwQ anteeksi että kesti saada motivaatio kirjoittaa tää uusiksi XD

// ei se mitään. Itsellänikin voi nyt kestää hetki vastailla tähän joulun ja kaiken muun keskellä