Vanhan Soturin Muistelmat (Kolminpeli - JoonaM & Illumination)

// Kurotora ja John tähän suuntaan ^^ //

Gin

Hopeanharmaa akita oli lähtenyt Kofuun saadessaan tietää vanhan taistelutoverinsa, Shinnosuken kuolleen. Hän oli saanut viestin tuon pojalta, kuka oli häntä tullut etsimään Ohun tukikohdasta sen jälkeen kun hänen isänsä oli menehtynyt. Ginistä oli tuntunut väärältä jättää Safire yksin, mutta narttu oli tuntunut ymmärtävän Ginin kiireen. Shinnosuke ja Gin olivat olleet nuorina hyvin läheisiä, ja toisen kuolema oli ollut Ginille suuri ja murskaava uutinen. Tuo oli käynyt Shinnosuken haudalla Kofussa, ja keskustellut tuon perheen kanssa hieman, ennen kun oli jättänyt heidät kyyneleet silmissään. Nyt Gin vaelsi yksin Kofun metsässä, yrittäen sulatella uutista yksin.

Gin pysähtyi kallionkielekkeelle lepäämään. Iltapäivä oli kaunis, ja Gin nautti lauhkeasta säästä, sekä jylhistä maisemista jotka levittäytyivät Ginin alapuolella. Puhaltava tuuli toi mukanaan myös tutun hajun, joka sai hopeaturkin hymyilemään.
"Siitä onkin ollut pitkä aika kun viimeksi näimme, John, Kurotora." Gin sanoi ja katseli ympärilleen. Hän haistoi toverinsa lähistöllä muttei vielä nähnyt heitä.

John

John oli saapunut kalluonkielekkeelle ja huomasi Ginin ja tervehti tätä.
Jon sanoi, ''Siitä totta tosiaan on aikaa kun viimeeksi näimme.''.
John jatkoi, ''Olisipa jo rauha, ei tarvitsi koko ajan sotia, Se Kurokagesaisi kuolla kupsahtaa.''.

John käveli hieman lähemmäksi kielekettä.

//Lyhyttä

Kurotora.

Vanha kai oli saapunut Kofuun ja haisteli nyt ilmaa, ''Raikas ilma, mm.'', Kurotora ajatteli ja jatkoi matkaansa, pian hän saapui lähelle kalliota jonka päällä näkyi tuttu hahmo, ''Pitkästä aikaa Gin.'', uros sanoi virnistäen ja tuli asteli lähemmäksi kiiveten lopulta hieman hankalasti kallionkielekkeelle, ''Kaunis päivä, mutta silti ilmassa leijuu sodan tuoksu.'' Kurotora sanoi mutta päätti että ei ajattelisi asiaa enempää.

Kurotora katsahti taivaalle jossa näkyi muutamia lintuja lentämässä, ''Onko kukaan muuten vieläkään tietoinen missä nuori herra Weed on?'', kain mieleen oli tullut se totuus että Weed katosi jo kauan aikaa sitten eikä hänestä ole vieläkään löytynyt jälkeäkään, melkein kukaan ei ollut tietoinen Weedin olinpaikasta tai suunnitelmista.

//Skipatkaa sitten välillä mut koska mulla on niin paljon pelejä kesken että tulisin hulluksi jos joutuisin kokoajan vastaamaan kaikkiin.

Gin

Hopeaturkki seurasi kahta toveriaan katseellaan. He olivat kokeneet niin paljon yhdessä... Gin ei voinut olla hymyilemättä kun muisteli kaikkia niitä seikkailuita joihin kolmikko oli nuorempana joutunut.
"Niin... Minäkin toivoisin että pahuus jättäisi meidät jo rauhaan. Ei näin vanhana sitä jaksa enään sotia täysillä." Gin naurahti. "Kunhan saisimme Kurokagen päihitettyä... Palaisikohan rauha sitten Japaniin?" Tuo mietiskeli ääneen ja katsoi taivasta.

Kuullessaan Kurotoran mainitsevan poikansa nimen, Gin katsoi kainkoiraa ja huokaisi.
"En ole kuullut hänestä. En tiedä mitä hän aikoo, mutta toivon että hän on turvassa." Hopeaturkki totesi, ennen kun naurahti kevyesti. "En tosin ole huolissaan... Poikahan on jo aikuinen, ja osaa pitää huolta itsestään."