Matkakumppanit [Kaksinpeli, Daedra]

Mako & Butcher

Butcher tuijotti kauan aloillaan tajutonta Yoodaita. Uros pian murahti vaimeasti.
"Tämä kyllä muistetaan...", Butcher mutisi epämääräisesti. Mako käänsi katseen etutassun alla olevaan mustaturkkiin.
"Myönnätkö siis tappiosi?", Mako vielä päätti selventää asiaa.
"Irti minusta!", Butcher ärähti kovaan ääneen. Mako laskiki etutassun pois uroksen päältä. Butcher nousi nopeasti ylös ja otti nopeat juoksuaskeleet sivummalle. Hän vielä kääntyi ympäri ja tuijotti murhaavasti Makoa ja Yoelia. Butcher vilkaisi vielä välinpitämättömästi Yoodaita, ennen kun lähti menemään. Hän ei aikonut huolehtia laumatoveristaan.

Mako tuhahti ja käänsi katseen Yoeliin, kun Butcher oli kadonnut metsän siimeksiin.
"Mitäs nyt?", Mako päätti kysyä. Pian hän kiinnitti katseen yhä edelleen maassa makaavaan Yoodaihin (?).
"Mitä teemme tuon kanssa?", Mako päätti kysyä. Tosaa puistahti omalla tavallaan se, että Butcher oli jättänyt avuttoman laumatoverinsa yksin. Mako huokaisi raskaasti, kunnes sitten jälleen katsoi Yoelia. Hän kiinnitti katseen ystävänsä heikkoon tassuun huolestuneena.
"Aristaako jalkasi?", Mako päätti vielä kysyä.

Yoel & Yoodai

Yoel odotti, että Mako sai tilanteen hoidettua Butcherin kanssa. Kirjavaturkki varautui siihen, että paimenkoira hyökkäisi heti, kun tosa päästäisi otteensa hänestä. Kaikeksi onneksi mustaturkki päätti paeta paikalta sen kummempia niskoittelematta. Yoel ei yllättynyt siitä, ettei toinen huolehtinut laumatoveristaan, joka makasi yhä tajuttomana paikallaan. Uroksen olisi tehnyt mieli vain lopettaa vihollinen, mutta toisen ollessa tuossa tilassa, olisi se suorastaan raukkamaista. Vaikka tuntuikin typerältä päästää vihollinen menemään, niin Ohun soturi ei koskaan tappaisi toista, jos se ei olisi täysin välttämätöntä, eikä Yoel kokenut tilannetta sellaiseksi.

"Meidän on parasta jatkaa matkaa, ennen kuin hän herää." Yoel totesi, ja katsoi sitten tosaa. Uros oli melko väsynyt, ja jalka tuntui kipeältä. Kuin ajatukset lukien Mako kysyi hänen jalastaan, ja Yoel huokaisi. "Taistelu taisi pahentaa sitä, mutta onneksi haava ei ole syvä. Se paranee kyllä." Kirjavaturkki vastasi, vilkaisten jalkaansa. Tosiasiassa Yoel oli melko huolissaan jalkansa tilasta, sillä luoti oli saattanut vahingoittaa hänen jännettään, vaikka se olikin vain raapaissut jalkaa. Lisäksi Butcherin isku samaan kohtaan ei ollut parantanut tilannetta. Yoel tiesi, että hänen pitäisi lepuuttaa jalkaansa, jotta vamma ei jäisi pysyväksi. Silti hän ei tahtonut huolestuttaa tosaa, ja muutenkin hänen olisi pian päästävä muiden Ohun soturien luo toimittamaan ryhmänjohtajan tehtäväänsä.

"Oletko sinä kunnossa?" Yoel kysyi sitten, siirtäen huomion hänestä tosaan. Mako näytti siltä, ettei ollut juurikaan vahingoittunut äskeisessä kahakassa.

Mako

Mako nyökkäsi kuultuaan, että heidän pitäisi vain jatkaa matkaa ja jättää tajuton Yoodai makailemaan omassa rauhassa. Mako oli iloinen siitä, että he eivät käyneet tajuttoman kimppuun. Uros oli saanut enemmän kannustusta siitä, että Ohun armeija oli tarkoitettu häntä varten.

Tosa kuunteli toverinsa puheita kipeästä takajalastaan. Mako kiinnitti katseen Yoelin haavaan. Pian tosa katsoi Yoelia lempeästi hymyillen. Urokselle tuli mieleen ehdotus, mutta hän ei ehtinyt vielä sitä sanomaan kun kuuli ystävänsä kysyvän hänen omaa vointiaan.
"Olen kunnossa. He tajusivat heikonkohtani, mutta eivät ehtineet sitä hyödyntää", Mako kertoi, ja jatkoi: "Tuohon jalkaasi palaten.. Voin hyvin kantaa sinua, että jalkasi saa levätä. Sinun vain pitää neuvoa minulle suunta". Mako hymyili ehdotuksensa jälkeen. Uros oli tehnyt ehdotuksensa hieman varautuvalla äänensävyllä. Eihän hän tiennyt kärsisikö Yoelin ylpeys jos häntä kannettaisiin. Olihan Yoel kertonut aikaisemmin arvostaan Ohun armeijassa.

Yoel

Yoel nyökkäsi Makon sanoille. Pian toinen kysyi hänen jalastaan, ja heitti ilmoille ehdotuksen, joka hieman ensin hämmensi kirjavaturkkia. Se oli järkevä, sillä uroksen jalka ei kestäisi kovaa rasitusta, ja heillä oli kiire. Yoel ei kuitenkaan millään tavalla tahtoisi olla vaivaksi, varsinkin, kun Makokin oli joutunut juuri taistelemaan. Uros nyökkäsi, osoittaen siten kiitollisuutensa. "Kiitos tarjouksesta, Mako. Arvostan sitä todella. En kuitenkaan halua olla taakka." Uros totesi. "Voin kyllä vielä jatkaa matkaa jalallani, mutta jos en pysty käyttämään sitä, niin suostun tarjoukseesi." Sekarotuinen ehdotti.

Mako

Mako kuunteli toverinsa vastausta hieman huolestuneella katseella. Tosa ei yllättynyt Yoelin kieltäytymisestä ja hyväksyi sen.
"Hyvä on. Kerro heti kun tuntuu siltä, että et pysy jaloillasi", Mako kehotti.

Tosa irrotti katseen Yoelista katsoakseen ympärilleen. Mako näytti siltä kun olisi hukassa. Hän ei tiennyt yhtään missä nuo olivat. Taistelua ennen Mako oli suunnilleen tiennyt vielä suunnan, mutta nyt hänen suuntavaisto oli mennyt sekaisin. Eihän Mako muutenkaan ollut tarvinnut ennen suuntavaistoa. Uros kiinnitti katseen Yoeliin jälleen.
"En ole täysin varma suunnasta mihin meidän nyt täytyy lähteä. Näytätkö suunnan niin seuraan?", Mako ehdotti.

Tosa muisti yhtäkkiä, että alunperin nuo olivat pysähtyneet syömään. Uros tiesi ettei taistelu oli vienyt heiltä aikaa ja heillä oli kiire. Mako silti mietti tarvitsisiko Yoel ruokaa ennen lähtöä. Makosta itsestään tuntui että hän kyllä kestäisi vielä ilman ruokaa.
"Mehän alunperin pysähdyimme metsästämään. Tarvitsetko jotain vai jatkammeko suoraan matkaa? Itse kestän kyllä vielä ilman ruokaa", Mako päätti ottaa asian ääneen puheeksi.