Veren Värjäämä Lumi (Kaksinpeli - Lone Wolf)

// Lone Wolf ja Shirogetsu tänne suuntaan roolaamaan! ^^ //

Shion
Igajohtaja seisoi luolansa edessä ja katseli pilvistä taivasta. Pehmeä lumi peitti metsän ja ilma oli raikasta ja kylmää. Shion oli tehnyt päätöksen lähteä tutkimaan Igojen alueen etelärajaa, sillä he olivat löytäneet rusakon sieltä viime kerralla. Ehkä etelärajan suunnalla oli enemmän saalista kun Shion olisi osannut arvella. Sieltä suunnalta löytyy myös Kogia, mutta toivottavasti he älyävät ettemme halua aloittaa sotaa heidän kanssaan. Valkoturkki mietti. Hän oli päättänyt ottaa Shirogetsun mukaansa, ja olikin lähettänyt erään toisen Igan hakemaan hänet. Nyt Shion odotti kaksikon paluuta. Tänään, hän oli myös päättänyt ottaa katanansa mukaan, varmuuden vuoksi, ja terävä miekka lojui maassa, uroksen jalkojen edessä.

Shirogetsu

Shirogetsu käveli tasaista vauhtia lumen peittämää metsäpolkua pitkin Shionin lähettämä Iga seuralaisenaan. Silloin tällöin tämä Iga sanoisi jotain lyhyesti, tai kommentoisi viimeaikaisia tapahtumia, mutta tummempisävyinen uros vastaisi näihin hieman poissaolevana ja passiivisena, sillä hänen ajatuksensa eivät olleet täysin mukana tilanteessa. Kishu ajatteli heidän laumansa, sekä epäsuorasti myös Kogien lauman tilannetta metsästysmaiden osalta.

Shion oli toisen Igan lähettänyt syystä Shirogetsua noutamaan ja hän saattoikin jo arvata, miksi. Viimekertainen rusakko oli ollut lupaava näky, muttei yksin tulisi auttamaan mitenkään huomattavasti lauman ruokaongelmien kanssa. Perhanan Kogat, ilman heitä klaani ei näkisi nälkää tällä tavalla... Shirogetsu ajatteli turhautuneena. Ajatukset siitä, että Kogat elelivät heidän alkuperäisillä maillaan ja varmaankin sen ansiosta saivat riittävästi riistaa, vihastutti kishua mitä enemmän hän asiaa ajatteli. Uros tunsi, että asialle oli tehtävä jotain ja olikin ajatellut vaihtoehtoja, mutta niitä ei ollut paljon.

Hän voisi vain luottaa Shionin päätöksiin ja toivoa, että hänen isoveljensä tietäisi mitä tekee. Kaksikon saapuessa Shionin luolan edustalle, Shirogetsu huomasi valkoturkkisen välittömästi, sekä hieman jälkeenpäin maassa olevan katanan. Miekan näky herätti heti pientä kummastusta Shirogetsussa, sillä Shion ei kantanut asettaan mukanaan kovin usein. Pikaisesti Shirogetsu nyökkäsi mukanaan olleelle laumalaiselle merkiksi siitä, että toinen voisi poistua, jonka jälkeen tämä käveli Shionin luokse ripeänoloisesti. "Shion, halusit puhua jostain?" Uros kysyi, pysähtyen parin metrin päähän johtajastaan.

Shion
Valkoturkki hymyili Shirogetsulle kun tämä saapui paikalle.
"Ah, Shirogetsu." Shion tervehti toista ja nyökkäsi tälle. "Ajattelin että voisimme tänään lähteä etsimään saaliseläimiä rajalta." Uros selitti toiselle. "Viime kerralla näkemämme rusakko oli varmaan merkki siitä että alueelle on palaamassa riistaa. Olisi varmaan parasta käydä hiukan tutkimassa, eikös?" Shion kysyi toiselta ja nosti katanansa ylös maasta.

Shirogetsu

"Jep, ja jos asia on niin, että saisimme riistaa metsästettyä omien rajojemme sisällä, se auttaisi laumaa todella." Shirogetsu kommentoi Shionin ehdotusta, pieni optimistisuus äänessään. "Ei tarvitsisi enää mennä... Sinne toiselle puolelle rajasta." Uros jatkoi, jättäen tarkoituksella Kogat nimeltä mainitsematta. Shionin poimiessa katanansa maasta, harmaampiturkkinen Shirogetsu oli jo valmiina lähtöön. Hän epäili toisen tarvitsevan asetta matkalla, muttei aikonut valittaa tästä turvatoimesta, sillä ei luottanut lainkaan Kogakoiriin, joiden kanssa jaetulle rajalle kaksikko juuri olikin menossa. Toivotaan vain, että he pysyvät omalla puolellaan... Tämä ajatteli, viimeinen kohtaaminen Kogien laumalaisten kanssa vielä tuoreena mielessään.

Shion
Shion nyökkäsi pikkuveljelleen ja käveli eteenpäin, että seisoisi toisen rinnalla.
"Olet oikeassa." Shion sanoi ja huokaisi. "Emme tarvitse enempää vihamielisyyksiä." Johtaja toivoi hartaasti että Kogat eivät sekaantuisi heidän metsästysretkeen tälläkin kertaa. He taistelivat jo kaikesta muutenkin, joten nyt olisi mukavaa jos molemmat puolet vain osaisivat antaa toistensa olla. Shion vilkaisi nopeasti Shirogetsua, ennen kun nyökkäsi kohti oksistoa. "Mennään." Shion sanoi toiselle ja loikkasi ylöspäin, laskeutuen sulavasti lumen peittämälle puunoksalle. Sitten valkoturkki lähti etenemään, kohti etelärajaa, Shirogetsu rinnallaan (?).

Shirogetsu

Shirogetsu vain nyökkäsi kevyesti vastauksena Shionille ja vanhemman Igan lähtiessä liikkeelle, harmaampiturkkinen seurasi vain hitusen jäljessä toisesta. Pian kaksikko saapui eteläiselle rajalle (?). Shirogetsu loikkasi alas oksistosta, laskeutuen kevyesti lumen peittämälle maankamaralle. Pikaisesti tämä tähyili ympäriinsä, muttei nähnyt ristin sielua. Igojen alueiden piti olla turvallisia, mutta uros oli varuillaan Kogien vuoksi, sillä olivathan Igat klaanien jakamalla rajalla. Tosin, jotakin puuttui ja Shirogetsulla kesti hetki tajuta se. "Odotas, eikös täällä pitäisi olla kokopäiväinen vartiointi?" Tämä kysyi Shionilta, yhä tähyillen ympärilleen rajavartijan toivossa.

Shion
Shionin edetessä oksistossa, hän alkoi yhtäkkiä hätiköidä. Jokin oli pielessä, ja heidän lähestyessään Etelärajaa, tunne vain vahvistui. Shion loikkasi alas puiden joukosta lumiseen maahan, ja laski katanansa jalkojensa eteen. Ilmassa ei tuoksunut Igoja tai Kogia, ja tämä huolestutti valkoturkkia.
"Tiedän... Lähetin Amen vielä itse tänä aamuna rajalle vartioimaan...." Shion vastasi mietteliäästi ja loikkasi ketterästi puunoksalle. "Ame!" Shion huudahti, ja kuunteli tarkkaan. Mutta sinisilmäinen arpikuono ei vastannut. Sitten Shion älysi myös sen, että alueella oli liian hiljaista. Ihan kuin koko metsä olisi pidättänyt henkeään. Igajohtaja loikkasi takisin maahan, Shirogetsun vierelle (?). Sitten hän nosti katanansa lumesta ja katsoi harmaaturkkista Igaa. "Jokin on pahasti väärin." Tämä totesi. "Ehdotan että tarkistamme koko alueen kaiken varalta." Shion otti pari askelta eteenpäin, hitaasti ja varovaisesti, valmiina mihin yllätykseen vaan.

// Oletan, että on vielä suhteellisen lumista, eikä kevät edennyt kovin pitkälle pelin alusta. :D //

Shirogetsu

Shirogetsu ei sanonut mitään Shionin todetessa, että jokin oli ilmeisesti pielessä. Tämän mieli oli nyt jo kaivanut muistot esiin aiemmasta laumalaisen katoamisesta rajalla, eikä hän voinut olla ajattelematta sitä, että Kogat liittyisivät tähänkin jotenkin. Ei, ei... Ei tämä voi tapahtua uudestaan. Vartijan on oltava jossain täällä... Uros ajatteli epäuskoisena, hänen mielensä poimiessa enemmän ja enemmän yhtäläisyyksiä aikaisempaan tapaukseen kadonneen Igan kanssa. Miltei välittömästi tämä käveli aivan Kogien rajan tuntumaan ja tarkasteli maassa olevan lumen pintaa, etsien rajan toiselle puolelle kulkevia jälkiä, mutta mitään ei löytynyt, josta Shirogetsu oli sekä helpottunut, että yllättynyt.

Havainto toi kishulle toivoa siitä, että vartija saattaisi vielä löytyä kunnossa ja elossa. Hitaasti ja tarkasti ympäristöään tutkaillen Shirogetsu lähti kulkemaan takaisin isoveljensä luo, kunnes yhtäkkiä tämän tuntema toivo miltei musertui uroksen sieraimiin kantautuessa vahva, tuntematon haju. Yhtäkkinen havainto sai Shirogetsun pysähtymään äkkinäisesti paikoilleen ja kääntelemään päätään, sekä nuuskimaan ilmaa hajun alkuperän selvittämisen toivossa. Miten en huomannut aiemmin? Ei Koga, mutta... Ulkopuolinen, tunkeilija? Tämä pohti epävarmana.

Ei ihan vielä aikeinaan ilmoittaa Shionille, Shirogetsu lähti muutaman metrin verran seuraamaan hajujälkeä, joka lähti syvemmälle Igojen alueelle, ja Iga pysähtyi löytäessään tuoreita tassunjälkiä, useampia. Pelkkä ajatus mahdollisesta tunkeilijasta sai Shirogetsun niskakarvat nousemaan pystyyn vihan ja uhan tunteen sekoituksesta. Ainakaan tunkeilija, kuka ikinä olikaan, ei näyttänyt menevän, tai tulevan Kogien puolelta rajaa tällä kertaa, seikka joka rauhoitti Shirogetsua ainakin hitusen. "Shion! Täällä on jotain!" Shirogetsu huusi Shionille, irrottaen katseensa jäljistä vain hetkeksi, vilkaistakseen vanhemman Igan suuntaan.

// Joo, niin minäkin luulisin ^^ //

Shion
Shion jatkoi lumen haistelua, muttei havainnut mitään. Osa Shionista rauhoittui, sillä tämä oli nyt lähes varma siitä etteivät Kogat olleet sekaantuneet tähän. Hän ei halunnut yhtään enempää verenvuodatusta hänen ja Arashin välille. Kuullessaan Shirogetsun huudon, Igajohtaja havahtui ajatuksistaan ja juoksi lumen yli kevyesti veljensä luokse.
"Mitä nyt?" Shion kysyi, muttei tarvinnut vastausta kun näki tuoreet jäljet lumessa. Shion nosti katanansa maasta ja lähti seuraamaan jälkeä. Tämä haju... Tunkeilija? Shion ajatteli kauhuissaan. Hänen klaaninsa oli vaarassa. Ei Kogilta, mutta joltain muulta. "Olethan varuillasi." Valkoturkki sanoi Shirogetsulle, vaikka tiesi jo että nuorempi Iga olisi varmasti varautunut yllätyshyökkäykseen.

Kun Shion eteni yhä pidemmälle metsään, hän tajusi että vihollisen hajuun sekoittui muutakin: veren katku alkoi haista yhä vahvemmin kun Shion lähestyi. Tämän selkää pitkin valuivat kylmät väreet kun tämä pysähtyi, katsomaan perässä tulevaa Shirogetsua. (?)
"Haistatko sinäkin tuon?" Shion kysyi veljeltään ja painoi kuononsa takaisin lumeen. "Pelkään pahoin että jotain kamalaa on sattunut."

Shirogetsu

Shirogetsu nielaisi, ja nyökkäsi. "Turvaan selustasi." Tämä vastasi hiljaa Shionin kehotukselle, ja lähti seuraamaan veljeään hitusen jäljessä hänen edettyään pidemmälle metsään. Olihan Shion klaanin johtaja, ja aseistettu katanalla, harmaampiturkkisen mielestä oli vain järkevää antaa hänen kulkea edeltä, ja itse toimia turvana selustassa. Kaksikon edettyä, Shirogetsu saattoi myös haistaa epämiellyttävän rautaisen hajun, joka selvästikin oli peräisin lähistöltä.

Voi ei... Hän ajatteli, epävarmana siitä, mitä he seuraavaksi saattaisivat löytää, mutta oli jotenkin vakuuttunut siitä, että se liittyisi kadonneeseen Ameen. Uros pysähtyi Shionin udellessa veren hajusta. "Valitettavasti, jostain lähistöllä..." Hän vastasi, hieman epävarman oloisena. "Olisiko turvallista selvittää tämä yksinämme, Shion? Ei ole varmaa, mitä saatamme löytää. Apujoukot eivät ole niinkään kaukana." Shirogetsu ehdotti, vilkuillen ympäristöönsä poikkeavuuksien, potentiaalisten uhkien varalta.

Shion
Shion seurasi hajujälkeä vielä pari askelta, ennen kuin pysähtyi vastaamaan nuoremman Igan kysymykseen.
"En halua leikkiä laumalaisteni elämällä." Shion sanoi vakavasti. "Ehdotan että hoidamme asian kaksistaan, ja jos jotain odottamatonta tapahtuu, pakenemme ja ilmoitamme muille vaarasta. Sopiiko?" Johtaja ehdotti, ja painoi kuononsa uudestaan lumeen. Tämä ei kuitenkaan lähtenyt kävelemään, vaan huokaisi raskaasti. "Shirogetsu... Jos jotain tapahtuu, ja joudun pulaan, niin sitten sinä pakenet ehdottomasti." Valkoturkki sanoi toiselle. "Et jää auttamaan minua, vaan palaat muiden luokse ja haet apua, onko selvä? Minä seuraan perässä. Ja jos... Jos en mistä ikinä syystä pääsekkään palaamaan, niin sitten haluan että sinä otat johdon. Ymmärräthän?" Shion pyysi hiljaa adoptioveljeltään. Shion ei ollut täysin varma, kuka tai mikä heitä odotti verijälkien päässä. Igan piti valmistautua siihen että tämä matka Amea etsimässä saattaisi olla hänen viimeinen tässä maailmassa.

// Taas, anteeksi kauheasti vastauksen kesto. x( //

Shirogetsu

Shirogetsu nyökkäili myöntäen Shionin vastaukselle, mutta oli jopa epäuskoisen oloinen sen jälkeen kuulemastaan. Shion ei ollut ikinä aiemmin puhunut hänelle näin, ja uros tajusi välittömästi, kuinka vaarallinen ja vakava tilanne todella oli. Tämä ei voi ajautua siihen pisteeseen! Shirogetsu kirosi mielessään. Hän ei voinut kuvitella laumaa ilman veljeään, saati itseään johtajan asemassa. Mistä tietäisin, mikä olisi parasta klaanin suhteen ilman sinun neuvoasi? Hän epäröi mielessään.

"Shion, minä..." Harmaaturkkinen aloitti, mutta hiljeni. Hän laski katseensa tassuihinsa, ja huomasi kynsiensä painautuneen syvälle hataraan maan peittämään lumeen silkasta jännityksestä ja mahdollisen tulevan aiheuttamasta kaukaisesta ahdingon tunteesta, joka hautoi jossain uroksen sisimmässä. Lyhyeen hetkeen Shirogetsu ei edes hengittänyt, ja painostava tarve hänen rinnassaan päättyi syvään huokaisuun, jonka seurauksena hengityskin palasi normaaliin. "... Ymmärrän." Tämä vastasi lopulta vaimeasti, kohottaen katseensa taas edespäin. Mikä ikinä heitä odottikaan edempänä tulisi pian selväksi, ja kaksikosta Shionin oli oltava se, joka sen tulisi ensimmäisenä kohtaamaan.

// Ei mitään, samat sanat täältä! x3 //

Shion
Johtaja katsoi Shirogetsua ja huokaisi.
"Anteeksi, Shirogetsu. Tiedän että-" Shionin lause katkesi kun jostain lähistöltä kuului rapinaa. Shionin herkät korvat kääntyivät äänen suuntaan kun tämä puristi katanaansa hampaidensa välissä. "Mennään." Shion kuiskasi pikkuveljelleen ja loikkasi puunoksalle äänettömästi. Nyt tarkkana. Se voi olla kuka vaan. Valkoturkki ajatteli ja eteni oksistossa hiiren hiljaa. Tämä seurasi ilmassa leijuvaa veren hajua, peläten pahinta.

Shion ei ollut päässyt kovin pitkälle ollenkaan, kun yhtäkkiä huomasi maassa jotain, joka sai hänet unohtamaan sen että oli ajojahdissa mukana. Uros melkein menetti tasapainonsa ja putosi oksalta, nähdessään valkoisessa... Ei. Vaan nyt verenpunaisessa lumessa makaavan kauhun.
"Ame!" Shion huudahti ja loikkasi alas, rientäen Igan luokse. Shion pudotti katanansa ja haisteli ruumista; Shion painoi tassunsa Amen kaulalle, etsien Igan pulssia. Ei mitään. Kauhu täytti Shionin sisimmän ja tämä huokaisi. Ei hemmetti... Olemme liian myöhässä.

Shirogetsu

Lähistön rapina kantautui Shirogetsunkin korviin, jotka suorastaan pomppasivat pystyyn reaktiona, kun tämä kuunteli tarkkaan muiden äänien varalta. Tuo ääni tuntemattoman hajun kanssa miltei itsestään loivat hahmoja varjoihin kaksikon ympärillä ja harmaampiturkkinen oli täysin hereillä tässä hetkessä. Hän ei vastannut Shionin sanomaan sanoin, mutta nyökkäsi nyt aikaisempaa varmempana kuittaukseksi, vikkelästi seuraten vanhempaa Igaa sitten oksistoon. Shionin perässä kulkiessa, Shirogetsu keskittyi enemmän ympäristön tarkkailuun kuin jäljittämiseen, varmistaakseen ettei kukaan onnistuisi yllättämään heitä, mutta sellaista ei ikinä tapahtunutkaan vaan pian Igat saapuivatkin ilmassa leijuvan veren hajun lähteelle.

Shirogetsu pysähtyi oksalle ja jäi välittömän epäuskoisena seuraamaan sivusta, kun Shion laskeutui tarkastelemaan ruumista lähempää. Yksi ainoa vilkaisu tuntui olevan tarpeeksi urokselle, ja riitti varmastikin hänelle koko loppuiäkseen, nimittäin punertavan lumen ja elottoman laumalaisen ruumiin näky paloi välittömästi hänen mieleensä. "Shion! Ole varovainen, täällä saattaa vielä olla joku!" Shirogetsu kuiski Shionille oksalta käsin, korottaen ääntään vain sen verran että toinen hänet kuulisi. Äänensävystä saattoi erottaa selvän huolestuneisuuden, kun harmaaturkkinen vilkuili samaan aikaan ympärilleen vainoharhaisesti. "Onko hän elossa?" Hän esitti jatkokysymyksenä, vieläkin silmäillen ympäristöä ennemmin kuin ruumista sekä vaaran varalta, että silkasta halusta olla näkemättä Amen ruumista.

Shion
Valkoinen pystykorva pudisti päätään Shirogetsulle ja katsoi Amen ruumista. Käheänä kuiskauksena, Igajohtaja sanoi:
"Shirogetsu, hän on..." Shion ei edes pystynyt sanomaan lausettaan loppuun; Ame oli ollut hänen ystävänsä, taistelutoverinsa. Ei pelkkä laumalainen. Ja olihan kuolema aina järkyttävää, jollekin. Shion huokaisi ja katsoi Amen elottomia ruskeita silmiä. Tämä ei voi olla totta... Kuka teki tämän sinulle? Valkoturkki mietti, Suru ja hiljaa kasvava viha rinnassaan. Lupaan löytää tekijän! Oli se Koga tai ulkopuolinen!

Vaikka Igajohtaja olinkin surun murtama ja sekaisin tapahtumista, niin tämäkin alkoi vilkuilla ympärilleen epämukavasti. Olihan täältä juuri kuulunut rapinaa ja ilmassa tuoksui veren rautaisen katkun seassa joku vieras koira.
"Olet oikeassa, pitää olla entistäkin varovaisempi nyt." Shion kuiskasi takaisin Shirogetsulle. Valkoturkki katsoi viimeisen kerran kuollutta Amea, sulkien samalla hänen lasiset ja elottomat silmät. Sitten Shion loikkasi takaisin oksalle, Shirogetsun luokse. Hänellä oli nyt vain yksi tehtävä mielessä: löytää Amen surmaaja ja puristaa tapahtuman motiivi sen lieron kurkusta. "Jatketaan. Voimme palata kun olemme saaneet tämän tunkeilijan kiinni ja viedä Amen ruumiin kunniakkaasti haudattavaksi." Shion sanoi veljelleen matalalla ääänellä, haistellen ilmaa. "Mennään ja etsitään se lurjus." Valkoturkki murahti, yrittäen pitää päänsä kylmänä ja rationaalisena. Shion hyppäsi seuraavalle oksalle ja lähti etenemään äänettömästi siihen suuntaan Mistä rapinaa oli kuulunut ja missä hajukin oli sadasosannen vahvempi. Hän ei saanut kuolleen Amen karmivaa ja sydäntäsärkevää ilmettä pois päästään vaikka yritti.

Shirogetsu

Shionin ei olisi tarvinnut vastata, vaan todellisuudessa Shirogetsu tiesi jo vastauksen, jossain syvällä sisällään. Harmahtavan uroksen pää putosi reaktiona hieman tähänastisesta tasostaan, melkein kuin jonain nyökkäyksen kaltaisena. Hemmetti... Hän kirosi mielessään, pohtien edelleen sen mahdollisuutta, että tämän kohtalon jakoi myös aikaisemmin kadonnut laumalainen. Shirogetsu tiesi hyvin Amen ystävyydestä Shionin kanssa, jälkimmäisen veljenä ja oikeana tassuna. Siksi Shirogetsu päätti olla vastaamatta sanoin, vaan antaa omalta osaltaan laumalaiselleen hetken hiljaisuuden.

Shionin hypätessä takaisin oksalle, Shirogetsu siirsi katseensa takaisin häneen. Sanoja ei tarvittu, vaan tuon katseesta oli selvää, että nuorempi Iga odotti päätöstä jatkosta. Tuon päätöksen kuultuaan, Shirogetsu nyökkäsi vastaukseksi aikaisempaa varmemman oloisesti, sillä mitä ikinä tulisi tapahtumaan, Shirogetsu ei olisi tällä kertaa yksin ja ajatus tuosta antoi hänelle henkistä voimaa. Ame oli ilmeisesti kuollut vain vähän aikaa sitten, joten murhaajan nappaaminenkin tuntui realistiselta saavutukselta.

Ninjalta odotettavan nopein liikkein, Shirogetsu lähti seuraamaan veljeään vieraan hajun perässä. Matkatessaan, hän tajusi jäljen vievän epämääräisen mutkittelevaa reittiä pitkin rajalle ja mahdollisesti klaanin alueiden ulkopuolelle (?). Hämmennys alkoi hitaasti valtaamaan Shirogetsun, hänen pohtiessaan hyökkääjän motiivia.