Throw me to the wolves and I will return leading the pack [Pahisten peli]

Kurayami & Jack
Kurayami piti katseensa Gajoun huipulla, kuunnellen johtajansa sanoja ja odottaen merkkiä. Kun Kurokage viimein antoi ryhmänjohtajalle sovitun merkin ja Kurayamin huulille nousi pieni hymy, joka paljasti terävät kulmahampaat. Pystykorva nyökkäsi Kurokagelle takaisin ja meni sitten Gajoun sisälle. Kävellessään Yoshin ohi, Kurayami antoi tälle murhaavan katseen. Rautajalka inhotti Kurayamia ja toivoi hartaasti että Kurokage käskisi tappamaan sen.

Pian Kurayami saapui kammion luokse, missä Akame oli vankina. Pystykorva nyökkäsi vartijoille merkiksi että he voisivat siirtyä.
"Hyvää työtä." Kurayami sanoi ja siirsi katseensa sitten Akameen, paljastaen hampaansa. "Yleisö odottaa, vanhus." Tämä sanoi Shinobile, tarttuen kiinni tämän niskaan (?) ja sitten Kurayami alkoi raahata Akamea kohti uloskäyntiä, yhtä rajusti kun tulomatkallakin (?).

Jack ei enään jaksanut odottaa päästä näyttämään taitojaan Kurokagelle, ja alkoi ärsyyntyä odottamisesta. Mutta kun johtaja mainitsi panttivangin, Jackin kiinnostus heräsi uudelleen. Panttivanki? Kuka? Joku tärkeä toivottavasti. Koirasusi mietti ja kääntyi katsomaan sisäänkäyntiä, joka johti Gajoun uumeniin. Tätä jännitti suuresti kun odotti Kurayamin palaavan panttivangin kanssa.

Kurokage & Akame

Kishu huokaisi luolassa katsellessaan sen kivistä seinää. Aikaisemmin se oli koti, turva, mutta nyt pelkkä vankila. Shinobimestari ei uskonut,  miten niin tuttu paikka saattoi tuntua samaan aikaan niin ahdistavalta.

Akame nosti hitaasti päätään, kun kuuli askelia käytävältä. Sitten tuttu ääni antoi kehuja luolaa vartioiville sotureille, ja Akame aavisti jo, mitä tuleman piti. Kun Kurayami tuli komentamaan häntä liikkeelle, Akame ei sanonut mitään, vaan makoili paikoillaan. Toinen retuutti hänet kuitenkin jaloilleen, ja Akamen ei auttanut kuin raahautua mukana. Hampaat pistelivät niskassa kipeästi, mutteivät toistaiseksi lävistäneet hänen nahkaansa. Akame yritti liikkua mahdollisimman varovaisesti välttääkseen haavoittumasta enempää, kun Kurayami raahasi hänet ulos.

Valo häikäisi kishun silmiä, sillä olihan Akame ehtinyt viettää jonkin aikaa hämärässä luolassa. Kallion laella seisoi itse Kurokage, joka Kurayamin ja panttivangin nähdessään nauroi ivallisesti. "Kas kas, sieltähän se ystävämme Akame saapuukin!" Kurokage sanoi kuuluvalla ja tekopirteällä äänellä, josta kuulsi läpi selvä halveksunta ja pilkka vanhaa urosta kohtaan. "Nouda se minulle, Kiritsu." Kurokage sanoi oppipojalleen, eihän suuri johtaja itse voinut sellaiseen vaivautua. Ryhmänjohtajillakaan ei ollut asiaa Gajyon laelle, mikä oli yleisesti tiedossa lauman keskuudessa, joten tehtävä lankesi Kiritsulle.

Akame oli tähän asti pysytellyt täysin passiivisena, mutta kuultuaan tuntemattoman nimen, kishu nosti hiukan katsettaan ylöspäin. Tämä tavoitti jälleen paholaisen profiilin teräksenharmaata taivasta vasten, mutta kiinnitti nyt huomionsa hieman alempana seisovaan uroksen. Kuka hän on? Akame ajatteli tutkaillessaan tummaturkkinen, jonka epäili ensin olevan Kurokagen kenraali. Mutta miksi ihmeessä toinen oli niin nuori? Kishu ei uskonut Kurokagen valitsevan kokematonta soturia niin tärkeään virkaan. Toinen myös seisoi kenraalille epätyypillisellä paikalla. Paras pitää korvat auki. Akame ajatteli. Kishu oli vilkuillut myös hiukan armeijaa, mutta näin matalalta oli vaikea arvioida sen todellista kokoa. Niinpä kishun ei auttanut kuin odottaa, että Kiritsu -niminen nuorukainen kuljettaisi hänet ylemmäs.

Yoshi ja Shitsumei.

Yoshi oli ryhtynyt tallustamaan vankiluolassaan ja luolan ulkopuolella olevat vartijat olivat alkaanet hermostua kuunnellessaan rautajalan kalinaa vasten kivilattiaa, ''Luulette itsestänne liikoja, Ohun joukoissa on yksi Japanin vahvimmista koirista, rakin nimi on Gennai ja se kaataisi varmaan karhunkin yhdellä iskulla, kohtasin tämän koiran matkallani tänne.'', Yoshi sanoi ja yritti samalla pelotella vartijoita, hänellä ei kuitenkaan ollut aikomusta paeta.

Shitsumei kuunteli tarkkaan Kurokagen sanoja ja kun kuuli Akamen nimen hän hieman hämmästyi, sokea koira oli kuullut shinobista jo aiemmin mutta ei ollut koskaan tavannut tätä,''Rowan, minkä näköinen tämä Akame on.'', eräs sakemannin luotettavimmista ystävistä yritti katsoa Akamen suuntaan mutta ei nähnyt tätä,''En juuri nyt häntä näe mutta kuulemani mukaan hän on kishu koira.''

Shitsumei nuolaisi suunpieliään, haavasta poskessa jonka Yoshi aiheutti, valui edelleen hieman verta mutta verenvuoto alkoi jo loppua, rautajalan isku rintakehään taas oli aiheuttanut hänelle pienen ruhjeen vain mutta hänen oli ollut aluksi vaikea hengittää, ensimmäisen kerran Shitsumei taisteli voimakkaampaa vastustajaa vastaan.

Kiritsu

Akame... Kiritsu tuumi. Tämän ulos raahatun vangin nimi paloi Kiritsun mieleen välittömästi Kurokagen mainittaessa sen. Uros saattoi näin korkealtakin huomata, että valkoturkkinen oli varsin kärsineen näköinen, sekä täysin taistelematta vastaan, joka sai Kiritsun erikoisen huvittuneen oloiseksi. Näky ei ollut kovin vakuuttava kenellekään Ohun korkea-arvoiselle, saati laumalle ylipäätään. Kuullessaan koirasuden käskyn, Kiritsu tunsi jännityksen aallon kulkevan lävitsensä ja eli täysin siinä hetkessä. "Välittömästi, Kurokage-herra." Tämä vastasi suorasanaisesti ja uroksen äänestä saattoi erottaa pienen tukahdetun innokkuuden tämä yrittäessä näyttää mahdollisimman totiselta mestarinsa edessä.

Siinä samassa uros loikkasi paikoiltaan suoraan Gajyon rinteeseen, laskeutuen hieman alemmas tähänastisesta olinpaikastaan Kurokagen vierellä. Laskeutuessaan, sekarotuinen ei tuhlannut yhtään aikaa vaan jatkoi jo suoraan vauhdista toisella loikalla vielä alemmas, lähestyen tällä liikehdinnällä nopean ja hallitun oloisesti maan kamaraa. Tummaturkin laskeutuessa kivilinnakkeen edustalle, tämän tassut kohtasivat lumen peittämän, mutta kovan maan kevyesti. Nuorukainen oli laskeutuessaan ketterässä asennossa, ikään kuin valmiina lähtemään syöksyyn paikaltaan vielä toistamiseen, mutta pysähtyi hetkeksi suoristamaan asentonsa, ennen rauhallista kävelyä vähän matkan päässä olevaa Kurayamia ja Akamea (?) kohti.

Lähestyessään, nuorukainen tarkkaili kishua vielä entistä tarkemmin ja oli oikeastaan yllättynyt toisen iästä, tosin, se ei tulisi yhtään vaikuttamaan siihen, miten sekarotuinen aikoisi kishua kohdella. Mikä rääpäle, vanha ja raihnainen... Täydellinen symboli Ohulle. Tämä ajatteli loukkaavasti, samalla virnistäen kaksikolle kevyesti. "Minä jatkan tästä." Uros sanoi pysähdyttyään ryhmänjohtajan ja hänen vankinsa eteen, keskittäen katseensa hetkellisesti Kurayamiin ja puhuen ensimmäistä kertaa koko tilaisuuden aikana. Ruskeat silmät nyt vuorostaan keskittyivät lyötyyn Akameen, uroksen kevyen virnun laajenetessa hieman. Kiritsu oli valmis lyömään leukansa armottomasti Igan niskaan ja raahaamaan toisen ylös Kurokagelle heti, kun ryhmänjohtaja laskisi hänet irti.

// Järjestys hieman hankala, mutta kaipa me pärjätään :D //

Raiden

Dobermannin valppaus nousi korkeammaksi kun kuuli nimen Akame. Uros katsoi hiukan suu auki, kun yksi ryhmänjohtajista raahasi vanhaa shinobia kuin roskaa. Se sai uroksen mielen täyttymään voitonriemusta ja ajatus että toisen henkioli täysin Kurokagen käsissä. Dobermanni naurahti kolkosti katsoen vanhempaa kishua hyvin alentavasti. Tämä oli laumalle hyvä saavutus, että yksi Ohun keulahahmoista oli heidän hampaissaan ja siitä saattaisi todellakin tulla voitto Japanin herruudesta.

Ohun rakit eivät tule voittamaan tätä sotaa...Olisinkin minä ollut paikalla kun hänet napattiin. Tummaturkki ajatteli innoissaan samalla vilauttaen hampaitaan. Valkoturkin runnottu ulkomuoto sai dobermannin hyrähtelemään innoissaan toisen kärsimyksestä. Raiden ei malttanut odottaa Ohulaisten kaatumista sillä sota olisi kohta jo ajankohtainen tapahtuma.

Minä kun asemaltani pääsen ylemmäksi kipuamaan niin olen varma että Ohun rakeilla ei ole mahdollisuutta selvitä tästä elossa. Uros taas ajatteli turhankin itsevarmana että pääsisi kenraaliksi ja niittämään johtajalleen mainetta sekä tietä koko Japanin herruuteen.

Kurayami & Jack
Kurayami asteli ulos ja katsoi Kurokagen armeijaa, tyytyväisenä esitellen väsynyttä ja haavoittunutta Akamea. Jotkut rivisotilaat nauroivat ivallisesti nähdessään Shinobimestarin Kurayamin hampaissa ja toiset aloittivat pienen hälinän siitä että miten he olivat saaneet Akamen kiinni. Joukko kuitenkin hiljeni kun Kiritsu tuli alas Gajyoun huipulta hakemaan Akamea. Kurayami katsoi Kiritsua ja nyökkäsi sitten toiselle.
"Äläkä sitten päästä häntä pakoon." Kurayami varoitti toista ja hellitti otettaan hiukan Akamen niskasta (?) että Kiritsu pystyisi ottamaan panttivangin häneltä.

Akame? Jack mietti ja tämän suusta karkasi halveksuva nauru kun tämä näki Kurayamin raahaavan valkoturkkia ulos. Akame oli todella huonossa kunnossa, joka sai Jackin vain entistä tyytyväisemmäksi. Hän ei pääse pakoon tuossa kunnossa, joten Ohun rakit varmasti juoksevat apuun. Sitten voimme tappaa koko joukon kerralla! Koirasusi mietti ja naurahti taas hiljaa. Ajatus oli loistava, ja sai tämän veren kuohumaan. Hän ei malttanut odottaa kunnes pääsisi vuodattamaan Ohun soturien verta. Akamehan on yksi Ohun suurimmista sotureista... Jack mietti, seuraten Kiritsun liikkeitä kun tämä tuli noutamaan panttivankia Kurokagelle. Tästä tulee kyllä mielenkiintoista. Mustaturkki lipaisi huuliaan ja katsoi mitä seuraavaksi tapahtuisi.

// Pahoittelen pieniä autohittejä, mutta peli jää muuten liiaksi paikoilleen : D Tuntuu turhalta roolata Kurokagella vain pieni pätkä, odottaen, että Kiritsu tuo sitten Akamen hänelle, ja joudutaan odottamaan monta vuoroa taas jatkoon. Lone Wolf, voit joka tapauksessa roolata nuo kohdat Kiritsulla, ja ilmaise toki, jos tämä tapahtumien kulku ei käy. //

Kurokage & Akame

Koirasusi katseli ylhäältä tarkkaavaisena oppipoikaansa, joka lähti toteuttamaan hänen käskyään. Kiritsu laskeutui jyrkkää ja epätasaista rinnettä hyvin taidokkaan näköisesti, saavuttaen sitten ryhmänjohtajan ja tuon pitelemän panttivangin. Kurokagen kevyt virne syveni entistä hyytävämpään virneesen, kun Kiritsu otti vangin haltuunsa (?) ja lähti kuljettamaan tuota ylös Gajyon rinnettä, suoraan paholaisen luo (?).

Akame tarkkaili Kiritsua, joka laskeutui häntä kohti melko ketterän näköisesti. Kishu pisti heti merkille toisen kasvoissa olevat kolme arpea, jotka olivat epäilemättä tulleet Kurokagen rautaisista kynsistä. Mikähän hänen tarkoituksensa on... Akame pohti mielessään, ja odotti sitten, että kaksikko tekisi vaihdon, jolloin valkoturkkinen oli nyt Kiritsun riepoteltavana (?). Kishu olisi voinut yrittää pakoa, mutta se olisi ollut typerä riskinotto, silkka itsemurha. Akamen oli pysyteltävä hengissä ja voimissaan, että saisi paremman tilaisuuden karkaamiseen.

Kishun niskanahkaa poltti, sillä hampaat olivat jo useampaan kertaan lävistäneet saman kohdan ihosta. Akamen tyynestä ilmeestä ei kuitenkaan ollut luettavissa minkäänlaista kiputilaa. Kishu kompuroi nuorempansa riuhtoessa (?) häntä ylemmäs Gajyon rinnettä, askelten sovittaminen toisen askeliin epätasaisessa maastossa oli lähes mahdotonta. Akame hivutti päätään hiukan sivuun, ja melkein henkäisi ääneen nähdessään valtavan armeijan levittäytyneen Gajyon ympärille. Ei näytä hyvältä... Akame ajatteli, ennen kuin tunsi otteen niskassa hellittävän (?), vain vaihtuakseen entistä kovempaan puristukseen. Maa hävisi kishun jalkojen alta, kun se riuhtaistiin ylös.

Kurokage nauroi ivallisesti, antaen sitten hyväksyvän katseen oppipojalleen, ennen kuin tarttui vankiin, ja nosti kishun kaikkien nähtäville. Alkoi korvia huumaava mylvintä, kun Kurokage riepotteli kevyempää Akamea, kuin lelua Gajyon yläpuolella. Kishu oli täysin avuton vahvemman otteessa, ja valkoturkki näytti äärimmäisen heikolta ja pieneltä suuren koirasuden rinnalla.

"Katsokaa tarkkaan! Tällaista on Ohun "ylimistö!" " Kurokage pilkkasi, heilutellen Akamea yhä edestakaisin otteessaan. Lopulta koirasusi paiskasi toisen jalkojensa juureen, ja asetti huolellisesti metallikäpälänsä kishun pään päälle, rautakynnet ohimoa vasten. Valkoturkin kasvot olivat nyt suoraan armeijaan eteenpäin kohti armeijaa, ja kivusta ja painosta huolimatta kishu yritti kovasti arvioida heidän määräänsä. "Akamesta ei ollut mitään vastusta. Hän tuli pelastamaan pikku ystäväänsä, muttei kyennyt pelastamaan itseään!" Kurokage huudahti, mikä sai joukon nauramaan pilkallisesti.

Heitä on taatusti ainakin 1800...ehkä jopa yli 2000. Akame ajatteli mielessään, ennen kuin kynnet painoivat liian lähelle hänen toista silmäänsä, ja kishun oli suljettava se, minkä vuoksi arviointi muuttui mahdottomaksi. "No niin. Eiköhän nämä juhlat olleet tässä." Kurokage aloitti, ja vilkaisi sitten nopeasti nyökäten Kiritsuun, merkkinä siitä, että panttivangin voisi viedä pois. Kääntäessään katseensa takaisin armeijaansa, Kurokagen ilme oli hiukan vakavampi. "Kuten näette, meillä on nyt hampaat Ohun niskassa. Heistä ei ole meille mitään vastusta!" Kurokage kuulutti. Koirasusi päätti joukon antaa vielä hetken nauttia tästä loppuhuipennuksesta, ennen kuin velvollisuudet kutsuisivat. Osa oli jo alkanut siirtymään pikkuhiljaa taistelukenttää kohden, nähdäkseen seuraavan "esityksen" alkavan.

// Vien tätä nyt eteenpäin kun pystyn... //

Kiritsu

En tietenkään. Kiritsu ajatteli ryhmänjohtajan antaessa varoituksensa, muttei sanonut toiselle mitään tai näyttänyt muutenkaan päältäpäin muuttuneelta. Kurayamin hellitettyä otettaan Akamesta, Kiritsu iski hampaansa kishun niskaan, ottaen vangin vastaan toiselta sekarotuiselta. Nuorukainen olikin päätellyt kykenevänsä kantamaan valkoturkkista helposti, mutta hän oli silti hieman yllättynyt vankinsa keveydestä saatuaan hänet raahattavakseen. Uros puristi tiukasti Akamen niskasta, ettei tämä pääsisi missään nimessä karkuun, mutta samalla pidättäytyi käyttämästä liikaa voimaa, ihan varmuuden vuoksi.

Kiritsu ei yhtään vältellyt rajuja otteita, saati välittänyt Akamen mukavuudesta matkalla Gajyon huipulle. Hänen mielessään oli vain Kurokagen käskyjen suorittaminen ilman sen kummempaa vitkastelua. Huipulle päästyään, Kiritsu hellitti otettaan Akamen niskasta, vain luovuttaakseen tämän entistä pahempaan riepotteluun Kurokagen toimesta. Koirasuden hyväksyvä katse sai Kiritsun tyytyväisyyden valtaamaksi ja uros palasi paikalleen paholaisen rinnalle, hänen julistaessaan ja esitellessään uutta pantivankiaan Gajyon edustalla oleskelevalle laumalle.

Tapansa mukaisesti, Kiritsu kuunteli Kurokagen puhetta hiljaa, samalla laumaa katseellaan tarkkaillen. Sotureista ja näiden ilmeistä uros pystyi päättelemään, että Akamen kiinnijääminen oli todella iso juttu ja itse Kiritsun mielessä sota Ohun kanssa oli jo teoriassa voitettu. Kurokagen päätettyä puheensa ja nyökättyä oppipojalleen, tämä nyökkäsi takaisin koirasudelle ja käveli Akamen luokse. Yhtä kovakouraisesti, kuin aikaisemmin, tämä iski hampaansa kishun niskaan (?) ja lähti raahaamaan vanhempaa urosta takaisin alas, Kurayamin luokse (?).

Raiden

Raiden nauroi ivallisesti vanhalle kishulle, jota riepoteltiin Gajyoun huipulta johtajan hampaissa. Valkoisesta turkista huomasi selvästi veren värin, joka oli jo tahrinut shinobin turkkia. Raiden oli koko ajan varmempi että heillä oli voitto jo käsissä, eikä tarvitsisi enään olla niin huolissaan kunhan lauma noudattaa kaikkia suunnitelmia niinkuin pitää ja laittamalla kumminkin kaikkensa peliin.

Joko se on ohi..? Dobermanni mietti kolkosti naurahtaen kun Akamea raahattiin alas vuorilinnakkeen huipulta ja tietenkin kovakouraisesti. Uros nuolaisi huuliaan ja ravisteli itseään alkaen keskittää mielensä seuraavaan kohteeseen ja lähti kävelemään hitaasti, mutta varmasti kohti taistelukenttää. Sen ivallinen hymy oli muuttunut totiseksi ja mieleltään se oli valmiimpi kuin koskaan. Dobermanni oli varma että se kuka hänen eteensä nyt tulee saa varman kuoleman lankeamaan ylleen eikä se oli kivutonta. Tummaturkkia ei jännittänyt eikä se hermoillut vaan piti totisen, mutta rauhallisen yleiskuvan yllään. Tämän ryhti oli taas sotilaallinen ja kunnioitusta herättävä. Se vilkaisi vielä ympärilleen katsoen näkisikö muita kenraali ehdokkaita.

Kurayami & Jack
Kurayami seurasi tapahtumia Gajyoun juurelta, aina silloin tällöin hymyillen tyytyväisesti. Tämä sota oli tässä. Murskaamme Ohun joukot helposti! Pystykorva mietti ja paljasti hampaansa, hymyillen kierosti. Kurokage riepotteli Akamea ja pilkkasi tätä koko joukon edessä, mikä sai Kurayamin myös nauramaan hiljaa.
"Mahtavaa. Olemme kyllä onnistuneet kunnolla tällä kertaa." Kurayami totesi hiljaa itselleensä ja katsoi ylös kun Kiritsu alkoi tuoda Shinobikoiraa takaisin maan kamaralle. Ryhmänjohtaja kääntyi katsomaan omaa osastoaan ja haukahti taas kovaan ääneen. "Ebisuke!" Kurayami komensi, ja joukon seasta paikalle hölkkäsi mustavalkoinen Bordercollie. Tämä pysähtyi Kurayamin eteen, kumartaen päätään.
"Niin, pomo?" Ebisuke kysyi. Kurayami lipaisi huuliaan.
"Sinä saat luvan auttaa minua huolehtimaan vangista. Minun täytyy mennä myös taistelukentälle, joten tarvitsen jonkun luotettavan alaisen joka pitää Akamen aisoissa, sillä välin kun autan Kurokage-herraa." (?). Kurayami selitti rivisoturille ja kohotti katsettaan, odottaen Kiritsun saapuvan tämän luokse kalliin vangin kanssa. (?)

Jack katsoi mielissään kun Kurokage kidutti ja riuhtoi valkoista Kishua Gajyoun huipulla. Koirasusi nauroi ivallisesti nähdessään miten heikolta 'mahtava' Shinobimestari näytti Kurokagen hampaissa.
"Hah! Surkeaa!" Jack huudahti ja nauroi taas, huvittuneena seuraten esitystä. Niistä Ohun koirista ei tosiaan ole mihinkään. Jos heidän upseerit eivät edes onnistu tehtävissään, mitä toivoa rivisotilailla on? Tämä mietti. Pian johtaja luovutti valkoturkin Kiritsulle, joka lähti viemään vankia takaisin alas. Jack nosti sirppinsä maasta, jännityksen kylmät väreet valuvan selkäänsä pitkin. Nyt saan näyttää Kurokagelle voimani! Jack naurahti ja lähti kävelemään ripeästi parin muun perässä taistelukenttää kohti, silloin tällöin tönien muita rivisotureita tieltään.

// Akame voisi nyt siirtyä Ebisuken haltuun (: //

Akame & Kurokage & Dust

Valkoturkkinen tarkasteli jälleen lähietäisyydeltä Kiritsua, joka raahasi (?) häntä takaisin alas Kurayamin luo. Sivusilmällä vilkuillen toinen yritti luoda mahdollisimman tarkkaa kokonaiskuvaa toisesta niin, ettei oppipoika huomaisi mitään. Hän on nuori, mutta vahva...ja pelottavan hyvässä kunnossa. Koulutuksen on täytynyt olla rankka. Akame päätteli, kunnes he pääsivät alas asti, ja kishu tunsi otteen irtoavan hetkeksi niskastaan. Samassa kuitenkin Ebisukeksi nimitetty uros tarttui häneen, ja lähti Kurayamin käskystä raahaamaan kishua Gajyon uumeniin. Akame vilkaisi vielä nopeasti ympärilleen, kunnes Gajyon tutut kiviset seinät peittivät näkymän taakseen.

Kurokage katsoi joukkion virtaamista taistelukentälle Gajyon harjalta. Tyytyväinen ilme kasvoillaan se kääntyi Kiritsun puoleen. "Jää asemiin. Raportoi minulle heti, jos havaitset jotain poikkeavaa, mutta tiedäkin, että en kaipaa turhaa häiriötä." Kurokage sanoi, hiukan varoittavaan sävyyn. Koirasusi luotti, että oppipoika osaisi erottaa tilanteet, joissa häntä ei tarvittu, ja jossa taas tarvittaisiin. Kurokage piti katseensa hetken aikaa nuoressa uroksessa, ennen kuin lähti laskeutumaan alas, ja suunnistamaan kohti taistelukenttää.

Dust tajusi hetkensä tulleen, ja hiukan hermostuneena lähti etenemään muiden mukana kohti taistelukenttää. Minun on päästävä siihen asemaan... Mustaturkkinen ajatteli, ja odotti innolla näkevänsä kilpailijansa.

//Jatkakaa vaan ilman minua nyt, hahmojani ei tällä hetkellä varmaankaan tarvita tässä pelissä.

Kiritsu

Luovutettuaan arvokkaan vankinsa Ebisuke- nimiselle laumalaiselle, Kiritsu kääntyi heti ympäri, tuhlaamatta yhtään enempää aikaa ja aloitti jälleen kerran kipuamisensa takaisin asemalleen Gajyon huipulla. Nuori uros tunsi mielyhyvää siitä, että oli suorittanut ensimmäisen todellisen tehtävänsä onnistuneesti, sekä sen yhteydessä saanut itsekin riepotella yhtä Kurokagen vaikutusvaltaisimmista vihollisista, kuin mitäkin vähäistä roskaa. Huipulle päästyään, Kiritsu sai Kurokagelta heti uudet käskyt pysyä paikallaan, sekä raportoida mahdollisista ongelmista. Koirasuden varoittava äänensävy sai oppipojan tuntemaan kevyitä, kylmiä väreitä selkäpiitään pitkin ja tämä vain nyökkäili tottelevaisesti mestarilleen.

Hitaasti tummaturkki seurasi Kurokagea katseellaan, koirasuden laskeutuessa kiviröykkiön huipulta alas. Sekarotuinen piti naamansa peruslukemilla, sekä kehonsa jännittyneenä vielä Kurokagen saavutettua maankamaran, ja helpottuneen hengähdyksen saattelemana rentoutui hitusen vasta tyrannin päästyä vielä vähän kauemmas Gajyosta. Teinkö vaikutuksen? Pärjäsinkö hyvin? Tämä aprikoi mielessään. Kehuja hän ei ollut saanut, mutta se olikin normaalia Kurokagen alaisuudessa. Kiritsu jäi kiviröykkiön huipulta katselemaan tilanteen etenemistä, sekä vahtimaan ympäristöä ongelmien varalta, Kurokagen käskyjen mukaisesti.  

Sagasu

Tämäpä... Mielenkiintoista... Sagasu pohti, Kurokagen riepotellessa Akamea Gajyon huipulla. Mitähän tämä meinaa minun osaltani? Uros jatkoi tuumailuaan. Jos Ohun kanssa käynnissä oleva sota loppuisi pian, kuten tämä uusi muutos tapahtumissa hieman vihjasi, se varmaan merkitsisi rauhallisempia aikoja, vähemmän taistelemista. Se puolestaan meinaisi enemmän tylsyyttä Sagasulle. Toivottavasti ei. Tämä ajatteli, ja alkoi puremaan hammasta ajatusten siirtyessä taas Raideniin ja Noxiin. Sekarotuista ei vain puolta tuntia aikaisemmin kiinnostanut lainkaan, kuka tulisi olemaan lauman kenraali, eikä suoranaisesti vieläkään, mutta nyt hän oli erittäin kiinnostunut siitä tiedosta, mitä Raidenin apurille tulisi käymään jos dobermannista tulisikin tämä kohuttu kenraali laumalle.

Muiden laumalaisten alettua siirtymään taistelukentälle päin karsintoja varten, Sagasu lähti myös liikkeelle, välinpitämättömästi tönien ja ohitellen alempiarvoisiaan. Mitkä tahansa kiroamukset häneen kohdistuivatkaan, tummaturkki ei niitä huomioinut laisinkaan, vaan ajatteli nyt hieman hermostuneena sitä mahdollisuutta, jos Noxista tulisi Sagasua itseään ylempiarvoinen sen seurauksena, että Raidenista tulisi kenraali. Hän hädin tuskin kesti sitä ajatusta, ja aikaisempien luulojensa vastaisesti odottikin jännittyneenä karsintoja, ainakin kenraaliehdokkaiden osalta.

Raiden & Malum Nox

Raiden skannasi katseellaan Noxin ympäristöstä odottaen että hänen tummaturkkinen apulainen huomaisi hänet. Nox pian katsoikin dobermannin suuntaan ja automaattisesti käveli urosta kohti laiskasti. Susi huomasi että Raidenin asenne oli normaalia tiukempi tällä hetkellä ja ihan syystäkin. Hiljaisuus laskeutui kaksikon välille näitten kävellessä koko ajan lähemmäksi taistelukenttää.

" Hah joko jännittää ja mites minun elämä tästä tulee muuttumaan?" Nox kysyi hiukan varovaisesti samalla rikkoen hiljaisuuden. Häntä kiinnosti liikaa jos Raiden pääsisi kenraalin paikalle niin nousisiko hän mukana vai mitä. Raiden ei edes vielä vastannut suden kysymykseen, joka ihmetellen katsoi dobermannia. Raiden heitteli niskojaan jolloin nikamat naksahtelivat. " Se ei sinulle tällä hetkellä kuulu millään tavalla." Dobermanni tokaisi pistävästi. Raiden ei halunnut nyt päätään vaivata Noxin turhilla kysymyksillä vaan halusi keskittyä olennaiseen ja sen saavuttamiseen. Raiden käveli töykeästi muitten läpi taistelukentän reunalle hampaita vilautteleva Nox perässään. Dobermanni halusi olla mahdollisimman lähellä taistelukenttää ettei mikään menisi hänen ohitseen.

// Täältä minä kuolleista nousin //

Kurayami & Jack
Kurayami seurasi liikkuvaa koiramassaa aina taistelukentälle asti, ja kulki joukon läpi eturiviin. Pystykorva kanteli päätään korkealla ylpeästi, silmäillen muita koiria. Missähän kaikki ehdokkaat ovat? Kurayami ihmetteli ja lipaisi huuliaan. Tätä jännitti nähdä että kuka sitten aikoisi yrittää nousta arvoasteikossa ylemmäs. Kurayami käänsi päänsä ja kohotti kulmiaan, kun näki mustan sekarotuisen koiran, jolla oli arpi kasvoissa ja piikkipanta. Kurayami tunnisti mustaturkin Sagasuksi, toiseksi ryhmänjohtajaksi. Armeijassa useimmat ryhmänjohtajat eivät pitäneet yhtä, vaan kaikki yrittivät todistaa olevansa toisiaan parempia. Kurayami ei ollut poikkeus. Vaikka uros oli usein hiljainen, eikä välittänyt mistään, hän oli hyvin kiintynyt asemaansa ja itse ajatteli itseään Kurokagen armeijan parhaaksi ryhmänjohtajaksi.
"Kehtasit sittenkin tulla näyttämään pärstääsi täällä tänään!" Pystykorva huudahti väkijoukon mölinän ylitse lähestyvälle Sagasulle (?).

Jack saapui taistelukentälle ensimmäisten joukossa, kun onnistui pelottelemaan muut koirat pois altaan sirppiään huitomalla.
"Pois alta!" Tämä tuhahti pienemmälle Shiballe, joka hypähti sivuun häntä koipien välissä nähdessään koirasuden ja tämän aseen. Haha, tästä tulee hauskaa... Jack mietti, jännityksen kylmät väreet selkärankaa pitkin valuen. Pian pääsen vuodattamaan verta, ja kaikki muut tulevat katumaan sitä että edes yrittivät haastaa minut kamppailuun! Koirasusi naurahti ja kävi myös seisomaan eturiviin, itsevarman oloisena. Tämä väläytteli hampaitaan innostuneena ja ote sirpin ympärillä kiristyi. Jack halusi tietää missä muut ehdokkaat olivat, että pystyisi arvioimaan vastustajansa.

Kurokage & Dust & Yoodai

Koirasuden vakaa askellus kävi taistelukentän suuntaan. Sotureiden valtava joukko siirtyi syrjään sitä mukaa, kun Kurokage eteni. Kukaan ei tahtonut jäädä tyrannin tielle, sillä vaikka koirasusi oli hyvällä tuulella, ei tämä missään kohtaa hyväksyisi epäkunnioittavaa käytöstä.

Taistelukentän reunalla Kurokage kiipesi suurelle, tasaiselle kivelle. Aikaisemmin se oli ollut eräänlainen vartiointipaikka opettajille, jotka valvoivat oppilaidensa harjoittelua. Kurokage kuitenkin tarvitsi omaa tilaa saadakseen suuren joukon huomion, ja seisoi ryhdikkäästi odottaessaan joukkojen järjestäytymistä kentän laitamille.

"Ensin testiin pääsevät salamurhaajaehdokkaat. Siirtykää kentän keskelle, ja odottakaa kokeen alkua!" Kurokage kuulutti. Joukoista erottui muutama soturi, jotka kävelivät kentän keskelle odottamaan. Dust tajusi aikansa tulleen, ja hermostuneena vilkaisi ympärilleen, ennen kuin käveli kohti muita sotureita. Mustaturkki oli kuitenkin hyvin tyynen ja itsevarman näköinen ulospäin. Dust tunsi katseet selässään, mutta yritti olla välittämättä niistä.

Myös Yoodai oli kiinnostunut ottamaan selvää, ketkä tulisivat täyttämään korkeammat arvot. Sekarotuinen taivalsi melko rennoin askelin kentän reunalle, vilkuillen haaleilla silmillään väkijoukkoa. Yoodai liikkui kuin aave sulavasti joukon keskellä, väistellen taidokkaasti väenpaljoutta, päästäkseen aitiopaikalle seuraamaan kokelaiden toimintaa. Verinen taistelu...verinen taistelu tulossa. Yoodai kuuli äänen päässään, ja virnisti niin, että epätasainen hammasrivistö paljastui hetkeksi. Uros nuolaisi huuliaan, ja jäi odottamaan tilanteen etenemistä.

// Anteeksi kamalasti kaikille, jos jumitin peliä aikaansaamattomuudellani, on ollut paljon kiireitä. D: Yritän kuitenkin nyt parhaani mukaan pysyä peleissä mukana. :)  //

Sagasu

Tummaturkkinen Sagasu oli jatkanut matkaansa taistelukentälle muun lauman mukana miltei transsissa, ajatellen vain kenraalivalintojen lopputulosta hitaasti kasvavalla huolestuksella. Kuitenkin, tilanteeseen epätavallisen uhmakkaat sanat kaikuivat uroksen korviin lähistöltä jopa lauman aiheuttaman metelin yli, Sagasun erinomaisen kuulon ansiosta. Kuka ihme haluaa nyt haastaa riitaa? Kurokagekin on paikalla. Sekarotuinen tuumaili, vilkaistessaan äänen tulosuuntaan, ja sai silmiinsä etäämmällä seisovan Kurayamin (?), joka näytti puhuneen Sagasulle itselleen. Uros hämmentyi havainnosta hieman, sillä ei ollenkaan osannut odottaa tätä.

Hän ei juurikaan tuntenut Kurayamia, mutta tunnisti tämän kyllä yhtenä lauman muista ryhmänjohtajista. Sagasu ei tietoisesti hakenut vihollisia laumassa, tai aikonut haastaa turhaa riitaa, sillä ei suinkaan halunnut tehdä olostaan ryhmänjohtajana hankalaa, muttei todellakaan aikonut jättää tällaista uhmakasta käytöstä huomioimatta. Hänen silmissään Kurayami oli heittänyt haasteen, ja kenraaliehdokkaat saisivat odottaa hetkisen. Uros saattoi näyttää hitusen hämmentyneeltä aluksi, mutta oli nyt vakavoittanut ilmeensä, ja huuliaan lipaistua lähti ottamaan askeleita toista ryhmänjohtajaa kohti.

Hetkeen tämä ei sanonut mitään, vaan naulitsi katseensa Kurayamiin, ja mietti tarkkaan siirtoaan, sekä sitä, olisiko tämä hänen vaivansa arvoista. Kurokage ei varmasti katsoisi hyvällä, jos hän olisi osallisena jossain riidassa tai tappelussa näin tärkeässä tilaisuudessa, mutta samalla Sagasu tunsi suurta halua vastata nuoremmalle ryhmänjohtajalle, ja tehdä selväksi sen, ettei hän sallisi tällaista kuonolle hyppimistä. "Anteeksi kuinka?" Sagasu lopulta kysyi, kyseenalaistavalla ja epäuskoisella äänensävyllä, pysähtyen parin metrin päähän Kurayamista.

Raiden & Malum Nox

Kaksikko seuraili kentän laitamilta kun Kurokage kuulutti että salamurhaajaehdokkaat aloittaisivat. Ehdokkaitten astellessa kentän keskelle Raiden seuraili heidän olemuksiaan ja koitti jo etukäteen arvailla kuka täyttäisi paikan. " Nox nyt näit miten täällä noustaan arvoasteikolla ylöspäin." Raiden sanoi pieni hymy huulillaan kun susi käänsi hämmentyneen katseensa ehdokkaista Raideniin. Dobermanni oli aina tykännyt taisteluista ja etenkin jos siitä oli hyötyä hänelle ja johtajalle.

Raidenin korvat painuivat hiukan taakse päin tämän korviin kantautuvan huudahduksen takia ja tämä sai vanhemman koiran pään kääntymään närkästyneesti. Uros hetken etsi mistä ääni tuli, mutta huomasikin että kaksi ryhmänjohtajaa olivat tämä lähde äänelle. Nox itsekkin oli kiinnostunut mitä turhille huutelijoille kävisi, mutta tämän nähdessä kauempana Sagasun, se vilautti ärtymyksessä hampaitaan ja kääntyi vaivihkaan toiseen suuntaan. Dobermanni naurahti, koska tiesi että hukan ja Sagasun välit eivät olleet lähelläkään hyvää, vaan jopa vanhemman koiran mielestä hyvin koomisen huonot. Raiden ei vain tykännyt tilaisuuden turhasta pitkittämisestä taikka että johtajan läheisyydessä käyttäydytään kuin epäkunnioittavasti.

Hetken tilannetta kauempaa seurannut dobermanni käänsi päänsä takaisin johtajansa suuntaan korostaen vielä ryhtiään. Aloittakaa jo... Raiden ajatteli hiukan malttamattomana.

// Anteeks turha "täyteteksti", mutta en olisi halunnut mitään hirveän lyhyttäkään kirjoittaa //

// Pahoittelen poissaoloani! D: Mutta olen nyt palannut ja yritän taas pysyä mukana! //

Kurayami ja Jack
Kurayami piti ainoan silmänsä kiinni Sagasussa kun tämä tuli lähemmäksi. Kun tämä pysähtyi, Kurayami hymähti ja ja katsoi kohti salamurhaajaehdokkaita.
"Heh... Ei mitään sen ihmeellisempää... Muistin vain että yksi sinun alaisistasi yrittää salamurhaajaksi tänään." Tummaturkki sanoi ja otti ryhdikkäämmän asennon, katsoen jokaista ehdokasta vuorollaan. "Kuka heistä on sinun kätyrisi?" Pystykorva kysyi Sagasulta, lipaisten huuliaan.

Jack kuuli Kurokagen käskevän ehdokkaita tulemaan eteenpäin, ja virnisti kierosti. Nyt se alkaa! Jack mietti, ja käveli itsevarmasti, sirppiään ylpeästi kannatellen ringin keskelle. Hän silmäili vastustajiaan ilkeästi ja innostuneesti. Kuka kuolee ensin? Kuka? Jack kyseli mielessään hullun lailla. Uros pystyi melkein jo haistamaan veren rautaisen katkun ja maistamaan sen suussaan. Tämän lihakset jännittyivät kun tämä odotti Kurokagen käskyä aloittamaan kamppailu salamurhaajan asemasta.

Kurokage & Dust

Kurokage odotti, ettei ketään enää siirtynyt kentän keskelle, ennen kuin asteli sitten itse lähemmäs kokelaita. Koirasuden massiivinen ja ylpeä olemus huokui itsevarmuutta ja pelottomuutta, sekä myös jotain kiehtovalla tavalla pahaa. Oli vaikeaa määritellä tarkkaan, miksi Kurokagen pelkkä ulkoinen olemus sai useimpien rivisoturien jalat tutisemaan, vaikka kehonkieli oli rennon oloinen. Ehkä se oli aggressiota ja vaikutusvaltaisuutta täynnä oleva karisma, ehkä myös Kurokagen ulkonäkö. Hämmästyttävällä tavalla paholaisjohtaja erottui suuren joukkion keskeltä, eikä kenellekään jäänyt epäselväksi, kuka oli lauman pää.

Kurokage suoristautui täyteen pituuteensa, venyttämällä lihaksikasta kaulaansa kohottaakseen päänsä korkealle. Häntä, joka yleensäkin kaartui selkeän dominoivasti ylöspäin, nousi aavistuksen lisää selkälinjan suoristuessa. Kurokage tarkkaili salamurhaajaehdokkaitaan nyt paremmin näkevällä, punertavalla silmällään hyvin tarkasti. Erityisesti sen huomio kiinnittyi mustasilmäiseen Dustiin, ja sirppiä kantavaan, arpiseen Jackiin, ja koirasusi arveli, että jompikumpi kaksikosta selviytyisi haasteesta voittajana. Heillä oli tietynlaiset edut verrattuna muihin kokelaisiin, mutta demoni päätti antaa lopputuloksen arvailun varaan, ja julistaa testin alkaneeksi.

"Päästäkää syötti irti." Kurokage ilmoitti kantavalla, matalalla äänellään. Jokin sanoissa tuntui oudolta, ja viimeistään nämä epäilykset osoittautuivat oikeiksi, kun tämä "syötti" raahattiin paikalle. Yksi alaisista raahasi mukanaan nuorta urosta, joka itki pelokkaan näköisenä. Koira oli kishu, ehkä juuri ja juuri vuoden ikäinen. Vaikka se olikin hyvin vahingoittumattoman näköinen, se oli selvästi peloissaan. Kurokagessa toisesta hohkaava pelko sai tuntemaan valtavaa ylemmyydentunnetta, eikä koirasusi voinut estää virnistyksen leviämistä huulilleen.

Alainen teki työtä käskettyä, ja irrotti otteensa valkeasta uroksesta, joka hetkeäkään epäröimättä syöksyi matkaan. Kishu ei kuulunut Japanin ninjaklaaneihin, mutta sen liikkeistä oli selvästi havaittavissa notkeus ja ketteryys, kun nuori uros katosi pian metsikköön. Kurokagen katse kääntyi nyt salamurhaajakokelaisiin, ennen kuin paholaisen tyytyväinen ilme muuttui jäätäväksi, ja silmät kaventuivat viiruksi. "Tuokaa se minulle." Kurokage sanoi. Nopeasti uros nuolaisi huuliaan, ennen kuin jatkoi yhtä kylmällä äänellä: "Kuolleena." Kurokage oli valinnut tarkoituksella kokeeseen uhriksi viattoman, nuoren koiran, joka suorastaan symboloi puhtautta ja hyvyyttä. Uros tahtoi, ettei salamurhaaja säälisi edes pientä pentua, ja siksi näiden oli oltava valmiita tappamaan vaikka oma veljensä hänen käskystään.

Dust tajusi kokeen alkaneen, ja tiesi, että heidän täytyisi kilpailla siitä, kuka saisi vangin kiinni ensimmäisenä. Tummasilmä ehti tuskin kuulla johtajansa sanat loppuun, kun sen jalat sinkosivat sen matkaan kuin jouset, ja Dust syöksyi kishun perään, aikomuksenaan tuoda se herralleen ensimmäisenä.

Kurokage katsoi sotureita, jotka syöksähtivät lähes yhtä aikaa matkaan (?). Se kuvitteli erityisesti sirppiä kantavan kokelaan upottavan aseensa kishun kurkkuun, tahrien valkean turkin tummanpunaiseen vereen. Jokin tässä mielikuvassa huvitti ja tyydytti uroksen murhanhimoa karmivalla tavalla, ja se oikeastaan melkein toivoi, että arpikehoinen uros saisi uhrin kiinni ensimmäisenä. Ehkä se oli toisen ase, joka oli selvästi tarkoitettu vain ja ainoastaan tappamista varten.

Shitsumei ja Yoshi.

Mustaturkkinen saksanpaimenkoira oli tarkkaillut tilannetta jonkin aikaa aivan hiljaa, hänen ystävänsä, Aka ja Hulk, punaturkkinen husky ja suurikokoinen masfiffi seisoivat virnistellen hänen vierellään, Shitsumei tiesi miten pelottava näky hän oli, samoin oli hänen ystävänsä, Akalta puuttui toinen korva ja toiseen oli ihminen kiinnittänyt korvakorun, Akalta puuttui hieman nahkaa kuonosta ja keho oli arpien peitossa, Hulk taas oli pelottavan näköinen suurien lihaksiensa ja suuren kokonsa takia.

Sokea koira päätti lähteä hetkeksi pois paikalta ja meni vankiluolalle missä makasi Yoshi hiljaa paikoillaan,''Kerroppa minulle että mitä ihmettä teet täällä, ensin tapat pari ystävääni ja sitten nöyryytät minua kaikkien edessä, niin, miksi?'', Shitsumei huusi raivoissaan toiselle mustaturkkiselle koiralle, sokeudestaan huolimatta, Shitsumei vainusi missä Yoshi oli ja hyökkäsi tätä kohti tarttuen salukin näköisen koiran kurkkuun kiinni.

''Nyt olisi hyvä aika puhua suu puhtaaksi, minä tapan nopeasti, Kurokage varmaankin kiduttaisi sinua ensin.'', Yoshi ei välittänyt toisen sanoista vaan pysyi hiljaa ja rauhalisena, Shitsumei heitti Yoshin ilmaan ja uros paiskautui lujasti päin seinää, ''Etkö muka tunne kipua, häh?'', Sokea uros kysyi, ''No kohta tunnet!'', hän huusi ja hyökkäsi uudestaan Yoshia kohti.

// Anteeksi kauheasti hiljaisuuteni. :( //

Sagasu

Mitä hän haluaa minusta? En tarvitse vihollisia juuri nyt, Nox on jo tarpeeksi. Tummaturkki ajatteli ärsyyntyneenä Kurayamin puheista, sekä hänen selkästä olemuksestaan, joka suorastaan loisti kilpailuhenkisyyttä. Kurayamin mainittua, että Sagasun ryhmäläinen oli pyrkimässä salamurhaajaksi, uros käänsi katseensa salamurhaajaehdokkaisiin, tunnistaen erään heistä välittömästi hänen kantamansa sirpin takia. Ahaa, Jack... Jos hän onnistuu, ehkä voisin hyötyä siitä jotenkin? Sagasu ajatteli heti aluksi, tavanomaisen itsekkäästi, mutta siirsi sitten katseensa ja ajatuksensa takaisin Kurayamiin.

"Älä huoli, saat sen varmasti selville ihan pian." Sagasu totesi toiselle samalla virnistäen pienesti, hento ja teennäinen ystävällisyyden sävy äänessään. Siinä samassa uros käänsi selkänsä toiselle ja käveli sivummalle tästä, tarkkailemaan salamurhaajien karsintoja ilman Kurayamin seuraa. Sekarotuinen ei ollut täysin varma, mikä toisen motiivi oli, mutta uskoi hänen olevan vain kilpailuhenkinen. Sagasulla kuitenkaan ei ollut aikaa, eikä oikeastaan kiinnostustakaan kilpailuun nyt, kun hänellä oli jotain aivan muuta tähtäimessään, nimittäin verivihollisensa Malum Nox.