Nouseva Myrsky

Yoel & Kurokage

Yoel käännähti nopeasti ympäri, tajutessaan, että oli onnistunut iskussaan. Sekarotuinen syöksähti Kurayamin kimppuun, mutta toinen oli ehtinyt jo vastahyökkäykseen. Hän on liian vahva... Yoel ehti ajatella, kun Kurayami iski kohti hänen kylkeään. Väsynyt Yoel ei kyennyt kunnolla väistämään, vaan sai iskun kylkeensä, ja paiskautui maahan. Ilmat karkasivat keuhkoista uudemman kerran, ja sekarotuinen haukkoi henkeään. Tajuhan siinä melkein lähti, mutta Yoel teki kaikkensa, että pysyisi hereillä. Uros tunsi kipua kyljessään, mutta hieman liikahdettuaan varmistui siitä, ettei Kurayamin isku ollut onnistunut murtamaan luita. Yoel yritti nousta, mutta uusi voimakas isku kehoon oli lamaannuttanut sen täysin. Perhana, en minä voi kuolla nyt! Yoel ajatteli epätoivoisena.

Kurokage nauroi, kun Kurayami iski Yoelin maahan. Koirasusi tiesi, että kaksi niin voimakasta iskua väsyttäisi kehoa ankarasti. Luukasvo nuolaisi huuliaan kevyesti, kohdistaen sitten katseensa ryhmänjohtajaan. "Nyt, tee siitä selvää." Kurokage sanoi murhanhimoisella äänellään.

Kurayami
Kurayami laskeutui vähän matkan päähän vastustajastaan. Pystykorva kääntyi ja katsoi maahan kaatunutta Yoelia läähättäen, tyytyväisenä siihen että oli osunut oikein kunnolla. Kuullessaan johtajansa käskyn, tummaturkki katsoi tätä ja nyökkäsi.
"Kuten haluatte, Kurokage-herra." Kurayami sanoi ja käveli uhkaavasti Yoelia kohti. "Hmh. Harmi että sinusta ei ollut parempaa vastustajaa." Uros sanoi toiselle ja silmäili tätä, kun Yoel huohotti maassa. Sitten, salamannopeasti Kurayami tarttui kiinni Yoelin kaulaan (?). "Taistelit hyvin, Ohulainen, mutta et tarpeeksi hyvin." Kurayami sanoi matalalla äänellä ja valmistautui puremaan Yoelin pois hengiltä.

Yoel

Yoel ei kyennyt liikahtamaan, kun Kurayamin hampaat iskeytyivät sen kurkkuun. Sekarotuinen tajusi joutuneensa lopetusiskun uhriksi, ja siksi sen aivot alkoivat viimein raksuttaa. Älä luulekaan, että antaudun näin helpolla.. Uros ajatteli, ja toivoi Kurayamin kuvittelevan, että hän olisi täysin voimaton.

Nopeasti Yoel nytkähti maassa, ponnistaen vauhtia takajaloillaan. Se yritti kierähtää hiukan ylöspäin maasta, ja iskeä hampaansa kohti Kurayamin poskea. Vaikka toisen hampaat olivat tämän kurkulla, Yoel saisi hyvällä tuurilla vauhdin ansiosta taivutettua niskaansa niin, että isku onnistuisi, ja pakottaisi ehkä Kurayamin irrottamaan otteensa hänestä.

Kurayami
Yoelin vastaisku tuli yllätyksenä Kurayamille. Tämä oli luullut osuvansa toisen kylkeen niin pahasti ettei tämä enään pystyisi jatkamaan. Kurayami ei osannut odottaakkaan toisen panevan hanttiin. Kun pystykorva tunsi Yoelin hampaat poskessaan, tämä murahti yllättyneenä ja hellitti otettaan hieman. Kurayami tajusi virheensä ja toivoi ettei Yoel huomaisi hänen otteensa hellittävän. Pieninkin virhe saattaisi antaa Yoelille mahdollisuuden päästä vapaaksi.

Yoel & Kurokage

Yoel huomasi tilaisuutensa tulleen, kun Kurayamin ote sen kaulalla hellitti hiukan. Sekarotuinen ponnisti vauhtia taaksepäin, ja onnistui irrottautumaan vihollisen otteesta. Se jätti kuitenkin pahannäköiset viiltohaavat kaulantienoille, mutta Yoel ei siitä välittänyt. Jos hän olisi jäänyt Kurayamin hampaisiin, hän olisi tukehtunut kuoliaaksi.

Yoel päätti, että nyt oli hänen tilaisuutensa häipyä. Vaikka se olikin nöyryyttävää, niin uros tiesi, ettei ollut täysissä voimissaan. Olisi hullua jatkaa enää, kun vaaleaturkki ei tiennyt, millaisessa kunnossa Kurayami oli.

Juuri, kun Yoel oli kääntymässä juostakseen karkuun, joku tarttui vahvoilla leuoillaan hänen niskaansa, ja nosti uroksen ilmaan, kuin tämä olisi ollut kevyt jäniksenraato. Kurokagen terävät hampaat lävistivät niskanahan, ja Yoel ulvahti kivusta. "Turha yrittää mitään, Ohulainen." Koirasusi sanoi, ja paiskasi Yoelin takaisin Kurayamin armoille. Sekarotuinen rysähti maahan kyljelleen, ja jäi siihen makaamaan. Yoel tunsi tajuntansa hämärtyvän. "Tapa se jo, vai eikö sinusta ole siihen?" Kurokage sanoi Kurayamille. Vaikka uroksen ääni oli vakaa, siitä kuulsi kärsimättömyys. Yoel ei pystynyt enää nousemaan ylös. Se oli pettynyt siihen, ettei ollut tarpeeksi voimissaan taistellakseen. Pitkän matkan uuvuttamana hän oli hävinnyt tämän taistelun, ja se näytti koituvan hänen kohtalokseen.

Kurayami
Pystykorva kirosi kun Yoel pääsikin irti hänen otteestaan. Kurayami puri hampaansa yhteen, muristen matalasti. Perhanan perhana! Kurayami kirosi typeryyttään ja oli jo lähdössä takaa-ajoon, kun Kurokage astui väliin. Johtaja nakkasi Yoelin suoraan Kurayamin kuonon eteen, ja tummaturkki pysähtyi. Toisella meni muutama sekuntti tajuta mitä oli tekeillä, mutta kuullessaan Kurokagen äänen, Kurayami tajusi heti ettei tämä enään ollut leikin asia. Pystykorva murahti vastaukseksi ja katsoi Yoelia.
"Anteeksi Kurokage-Herra." Kurayami sanoi hiljaa ja iski hampaansa Yoelin kaulan ympärille (?). "Et tule pettymään." Sitten Kurayami alkoi hitaasti ja kivuliaasti, tuttuun tapaansa painaa hampaitaan syvemmälle vaaleaturkkisen koiran kurkkuun (?).

Yoel & Kurokage & Akame

Yoel makasi maassa, eikä kyennyt tekemään elettäkään, kun Kurayami tarttui sen kurkkuun, ja alkoi kiristää otettaan. Veri alkoi valua pieninä noroina niistä kohtaa, joista toisen hampaat menivät läpi. Tämä sai Kurokagen virnistämään hyytävästi. Koirasusi toivoi, että Yoel kohtaisi tuskaisen lopun, ja tahtoi nähdä toisen kärsivän. Sekarotuinen näytti kuitenkin olevan ihmeen liikkumatta siihen nähden, että oli pian tukehtumaisillaan. Anteeksi, Yukimura...anteeksi Gin...anteeksi kaikki ystävät.. Yoel ajatteli, kunnes tunsi miltei tajuntansa hämärtyvän.

Samaan aikaan Akame oli kovaa vauhtia matkalla Akitaan kahden muun entisen igan kanssa. Vähän aikaa sitten sen luo oli saapunut haavoittunut Ohun soturi, joka kertoi hänen pikkuveljensä jääneen Kurokagen vangiksi. Kishu tiesi, ettei ehkä voisi pelastaa enää toista, mutta ei voinut jättää ystävää pulaan. Olihan tämän isoveli anellut häntä pelastamaan nuoremman uroksen, eikä näinä aikoina ollut varaa menettää yhtäkään ylimääräistä soturia. Valkoturkkisen jalat liikkuivat tarkasti oksalta oksalle, sen kiitäessä eteenpäin hurjaa vauhtia.

Akame pysähtyi hengästyneenä, sillä oli haistanut ilmassa rautaisen veren katkun. Kaksi muuta kishua asettuivat lähistölle aloilleen ja tarkkailemaan. Akame katsoi pettyneenä alas maahan, jossa hiekanvärinen uros makasi kuolleena, vatsa julmasti auki revittynä. Uros pisti merkille kurkussa olevat pistohaavat, ja päätteli tekijän olleen Kurokage. Valkoturkkinen alkoi hetimmiten kuunnella ympäristöään, sillä uhri oli kohdannut loppunsa vasta hetki sitten, ja viholliset olivat ehkä yhä lähistöllä. Akame pysytteli hetken hiljaa, muttei kuullut mitään. Myös kaksi muuta igaa pudistelivat päätään.

Sitten, aivan yhtäkkiä jostain kauempaa kuului puheensorinaa, ja se sai shinobimestarin liikkeelle. Valkoturkki loikki äänettömästi muutaman sataa metriä oksistossa eteenpäin, ja hänen alaisensa lähtivät oitis seuraamaan häntä. Akame nyökkäsi päällään sivuun, merkiksi siitä, että kaksikko pysähtyisi. Sitten kishu vilkaisi alaspäin, ja tapasi katseellaan ensin Kurokagen sotureineen, ja toisen tumman uroksen, joka piti otteessaan vaaleaturkkista urosta. Hetken aikaa uhria tutkailtuaan tunnisti Akame tämän yhdeksi Ohun ryhmänjohtajista. Häntä on autettava... Kishu ajatteli, ja antoi sitten merkkinsä kahdelle muulle koiralle.

Tuuli puhalsi voimakkaasti maan kamaralla, nostattaen kevyesti satanutta lunta, ja syksyn unohtamia lehtiä pyörteiksi. Kurokage huomasi ilmassa jotain outoa, ja katseli ympärilleen, korvat liikahdellen puolelta toiselle. "Mitäs hemmettiä?" Koirasusi totesi, sillä tilanteessa oli jotain etäisesti tuttua. Juuri, kun Kurokage katsoi ylöspäin, valkoturkkinen koira viilsi häntä kipeästi kaulaan. Toinen kishuista syöksyi Kurokagen sotureiden kimppuun, ja tappoi noista yhden. Kaksi muuta lähtivät hänen peräänsä.

Akame sen sijaan oli ottanut kohteekseen Kurayamin. Se syöksyi hurjaa vauhtia Raikaken -tekniikallaan kohti vihollista, yrittäen iskeä tuon maahan, jotta Yoel vapautuisi.

Kurayami
Kurayami tunsi hapaansa pureutuvan entistäkin syvemmälle Yoelin kaulaan, ja veren maku sai tummaturkin hymyilemään kierosti. Hyvästi, kirottu Ohulainen. Pystykorva mietti ja valmistautui repäisemään Yoelin kurkun auki.

Yhtäkkiä muutokset ja liikkeet ilmassa saivat myös Kurayamin huomion. Kurayami pysähtyi, silti pitäen tiukasti kiinni Yoelin kaulasta ja tarkkaili ympäristöä. Mitä tapahtuu? Kurayami mietti ihmeissään, kun yhtäkkiä kaksi valkoista välähdystä kiisivät salamannopeasti Kurayamin ohi ja yksi rivisotilaista kaatui kuolleena maahan. Hänen johtajansa oli myös saanut iskun kaulaansa. Sitten kuin tyhjästä, Kurayami tunsi kipua niskassaan ja yllättyneenä Kurayami pudotti Yoelin maahan.
"Kuka hitto-?" Kurayami huudahti, mutta Akame oli iskeytynyt tummaturkkiin sellaisella voimalla että Kurayami kaatui maahan (?).

Kurokage & Yoel & Akame

Akame pyrki vain saamaan Kurayamin otteen irti Yoelista, muttei halunnut ryhtyä taistelemaan. Yoelin päästyä irti otteesta, uros haukkoi henkeään, maaten kyljellään maassa. "Pystytkö kävelemään itse?" Akame kysyi, mutta Yoel ei kyennyt vastaamaan. Kishu teki nopean päätöksen, ettei ryhmänjohtaja pystyisi hetkeen liikkumaan itse. Vaaleaturkilla oli kehossaan muutama haava, pahimmat kurkun seudulla.

"Tobirama!" Akame huudahti, kun metsiköstä syöksyi valkea kishu läähättäen. Sen suupielissä olevat veritahrat kertoivat siitä, että ninjakoira oli onnistunut eliminoimaan kaksi muuta Kurokagen soturia. Akame piti koko ajan silmällä Kurayamia, kun Tobirama otti nopeasti Yoelin selkäänsä, ja lähti juoksemaan poispäin. Onneksi Yoel ei ollut kovin painava, joten pienempi kishu jaksoi kantaa sitä hyvin.

Samassa kuului karjahdus, kun Kurokagen hampaat olivat uponneet toisen Akamen alaisen rintaan, ja koirasusi roikotti pienempäänsä ilmassa. "Shinjin!" Akame huudahti, mutta vilkaisi sitten Kurayamia. "Kas, sinähän olet se Ginin rakas ystävä..Akame." Kurokage sanoi hampaidensa välistä, ja kiristi otettaan Shinjinin kaulalla silmien kavetessa viiruiksi. Shinjin nytkähti kivun aallon väristäessä sen kehoa. "Pakene, Akame-san!" Shinjin huusi, mutta päästi suustaan huudon, kun Kurokagen hampaat upposivat jälleen syvälle sen lihaan. Ninjakoirana Akame tiesi, että uhrautuminen oli ninjan tehtävä, mutta oli yrittänyt Ohuun liityttyään muuttaa käsitystään. Hän ei ollut enää varsinaisesti ninja.

"Päästä hänet, Kurokage." Akame sanoi, tuijottaen viisailla silmillään koirasuden silmiin. Kurokage päästi kolkon naurun, muttei tehnyt elettäkään päästääkseen irti. "Vain, jos sinä lähdet panttivangiksemme. Vapaaehtoisesti." Kurokage sanoi. Akame puri hampaansa yhteen, muttei liikahtanut, tai sanonut mitään. Kurokage nyökkäsi Kurayamin suuntaan, jotta tuo tarttuisi kiinni kishuun, ettei tämä pääsisi pakenemaan.

Kurayami
Tummaturkki ravisti päätään ja nousi huterasti ylös, juuri kun yksi Kishuista lähti viemään Yoelia pois taistelukentältä. Akamen isku oli lamauttanut Kurayamin hetkeksi, ja tämä joutui haukkomaan henkeään.
"Takaisin! Et ole vielä kuollut!" Kurayami huusi Yoelin ja Tobiraman perään, ja yritti lähteä takaa-ajoon. Kuitenkin, Shinjin kivunhuuto sai uroksen pysähtymään ja tämä kääntyi katsomaan Kuroagea, ja miten tämä roikotti pienempää Kishua ilmassa, uhkaillen Akamea. Akame... Siis Ginin oikea tassu? Kurayami mietti ja hymyili kierosti. Nyt sattui kyllä hyvä tuuri!

Nähdessään Kurokagen nyökkäävän hänen suuntaansa, Kurayami murahti ja käveli lähemmäs Akamea. "Vanhus... Uskallatkin uhmata Kurokage-herraa!" Tummaturkki haukahti ja tarttui tiukasti kiinni Akamen niskanahkaan (?). Muistinmenetyksen takia, Kurayami ei tajunnut että hän oli juuri iskenyt hampaansa oman isoisoisänsä niskaan. Silmäpuoli ei millän olisi voinut muistaa että hänen oikea äitinsä oli taistelukoira Jupiter, ja että hänen oikea isänsä oli Kyūsoku, yksi Akamen lapsenlapsista. Kurayami vilkaisi johtajaansa, päästämättä irti Akamesta (?). "Viemmekö hänet takaisin Gajoulle, Kurokage-herra?" Pystykorva kysyi.

Kurokage & Akame

Akamen suupielet nytkähtivät aavistuksen, kun Kurayamin hampaat upposivat kishun niskanahkaan. Shinjin katsoi kauhuissaan, kun hänen mestarinsa joutui vihollisen otteeseen. "Ei, Akame-san!" Valkoinen uros huusi toiselle, mutta Akamen ilme pysyi vakavana. Kurokage piti yhä otteessaan hänen alaistaan, ja kishu odotti Kurokagen täyttävän lupauksensa.

Seuraavat tapahtumat saivat jopa aina niin tyynen Akamen järkyttymään syvästi. Kurokage puristi leukansa tiukemmin yhteen Shinjin rinnan ympärille. Valkea kishu avasi suunsa, mutta sieltä kuului vain pihinää, silmien auetessa täysin ammolleen. "Lopeta, Kurokage!" Akame huusi, mutta siinä samassa kuului ilkeä rusahdus, ja veri purskahti Shinjin suusta. Koirasusi piti vielä nytkähtelevää ruumista hampaissaan, kunnes tuon valahdettua veltoksi, pudotti sen maahan.

"No niin..." Kurokage sanoi matalalla äänellä, ja lipaisi verisiä huuliaan. Akame oli yhä järkyttynyt, ja vihainen itselleen siitä, että oli uskonut Kurokagen päästävän alaisensa otteestaan. "Luulitko todella, että tekisin vaihtokaupat? Hänhän olisi vain lähtenyt hakemaan apua. Se toinen pikku ystäväsi jää viimeistään rajavartioiden kynsiin. Kukaan ei tule hakemaan sinua." Kurokage sanoi. Akame ei edelleenkään saanut sanaa suustaan. Se vastasi vain kylmällä katseella Kurokagen häijyyn ilmeeseen, kunnes koirasusi nyökkäsi Kurayamia seuraamaan. "Pidäkin otteesi tiukasti." Kurokage sanoi vielä varoittavasti ryhmänjohtajalleen. Akame alkoi kuumeisesti miettiä jatkosuunnitelmaa. Onnea matkaan, Tobirama. Akame ajatteli vielä, toivoen toisen alaisen onnistuvan pakenemaan.

Kurayami
Ryhmänjohtaja seurasi hiljaa, mutta virnuillen kierosti kun hänen johtajansa teurasti Akamen kätyrin. Noin käy, jos uhmaatte meitä. Kurayami mietti ja mulkaisi Akamea, kiristäen otettaan tämän niskassa (?).

Sitten Kurokage nyökkäsi tummaturkille ja käski tätä seuraamaan. Kurayami nyökkäsi kuuliaasti ja lähti kovakouraisesti raahaamaan Akamea Gajouta kohti (?).
"Ei hätää, Kurokage-Herra." Kurayami murahti. "Hän ei pääse pakoon, sen voin luvata." Silmäpuoli oli hyvin ärsyyntynyt että Yoel oli päässyt pakoon elävänä. Jos Kurokage ei olisi ollut täällä, niin pystykorva olisi lähtenyt takaa-ajoon, ja varmistanut ettei Yoel hengittäisi enään koskaan. Mutta käskyt olivat käskyjä, ja nyt Kurayamia oli käsketty tuomaan Akame Gajoulle panttivangiksi.

// Tämän pelin voisi tuoda pian päätökseensä, ja edetä siitä sitten suoraan pahispeliin. ^^^//

Akame & Kurokage

Kurokage vilkaisi Kurayamia "parasta olisi" -ilmeellä, mutta oli äärimmäisen hyvillä mielin. Akame oli erittäin arvokas panttivanki, jota ei jätettäisi heidän armoilleen noin vain. Hyvässä tuurissa jopa Yukimura saattaisi lähteä pelastamaan alaistaan, ja silloin Kurokagella olisi mahdollisuus tappaa tämä. Itsekseen ajatuksilleen kevyesti virnistäen Kurokage johti pientä joukkoaan takaisin kohti Gajyota.

Matkalla he törmäsivät Ohun soturiin, jonka ruumis makasi silvottuna maassa. Kurokage ei edes vilkaissut murhatyönsä tuloksia, mutta Akamea kylmäsi se, miten joku pystyi niin viileän rauhallisesti tappamaan jonkun tuolla tavoin. Kishu tunsi Kurayamin hampaiden painavan kipeästi niskanahkaansa, mutta piti ilmeensä peruslukemilla. Askellus oli hiukan vaivalloista, kun piti kulkea toisen roikottamana ja mahdollisimman samaan tahtiin. Akame pohti, miten pääsisi pinteestä. Jos hän ei olisi Kurayamin otteessa, voisi hän paeta helposti nopeutensa turvin. Akame ei kuitenkaan aikonut raahautua Gajyolle asti. Mieluummin hän kuolisi, kuin asettaisi ystävänsä vaaraan oman henkensä tähden.

Sivusilmällä kishu vilkaisi Kurayamia. Onnekseen hän käveli silmäpuolen sokealla puolella (?) eikä toinen siksi helposti huomaisi, että Akame luki toisen ruumiinkieltä, etsien mahdollisia heikkouksia. Kurayamilla oli vankan näköinen ja lihaksikas keho, joka varmasti vaimentaisi iskuja. Akamella ei ollut kovin paljon fyysistä voimaa, mutta sen sijaan iskujen teho oli niin tarkka, että niihin ei tarvinnut kovaa voimaa. Kishu liu'utti katsettaan pitkin Kurayamin kylkeä, kohti lantiota, eikä enää epäröinyt hetkeäkään. Akame riuhtaisi itseään Kurayamin otteessa hiukan sivuun, ja latasi sitten takajalallaan napakan iskun kohti toisen vyötäröä. Kyseisellä taktiikalla Akame oli jopa lamaannuttanut uhrejaan, mutta nyt kishun oli tarkoitus vain onnistua irroittautumaan toisen otteesta.

Kurayami
Pystykorva käveli kuuliaasti Kurokagen perässä, raahaten Akamea mukanaan. Kylläpä kävi hyvä tuuri! Kurayami mietti ja vilkaisi nopeasti Akamea sivusilmällä. Ohun rakit tulevat varmasti etsimään tätä vanhusta! Voimme tappaa kaikki kerralla! Kurayamin mielessä näkyi raaka kuva sadoista kuolleista Ohun sotureista, makaamassa verisessä lumessa Gajoun edessä. Kurayami naurahti pienesti ja jatkoi kävelemistä.

Sitten yhtäkkiä, Akame iski Kurayamia tämän vyötäröön, ja pystykorva tunsi pistävää kipua alavartalossaan. Kipu sai uroksen ärähtämään kivusta, ja sen seurauksena hellitti otettaan hiukan.
"Samperi!" Kurayami kirosi ja katsoi raivoissaan Akamen suuntaan. Ei hemmetti! Se ei saa päästä pakoon! Uros murisi hiljaa, miettien mitä tapahtuisi hänelle jos hän päästäisi arvokkaan panttivangin karkuun. Kiristäen hampaitaan, Kurayami keräsi kaikki voimansa ja loikkasi ilmaan, iskeytyen sitten alaspäin. Tämä toivoi osuvansa Akamen selkään kovalla voimalla että saisi painettua toisen maahan.

// oikeastaan voisimme korottaa panoksia niin, että Akame voisi jäädä hetkellisesti panttivangiksi (; //

Kurokage & Akame

Akame käytti hyväkseen vastustajan otteen lipeämistä, ja riuhtaisi itsensä kovakouraisesti irti. Niskanahkaan jäi vuotavat hampaanjäljet, mutta ne eivät olleet mitään siihen verrattuna, että kishu oli nyt vapaa. Kurokage kuitenkin reagoi salamannopeasti, kun tajusi Akamen livistävän Kurayamin otteesta. Koirasusi oli hetkessä ninjakoiran edessä, ennen kuin Kurayamin ote lipesi kokonaan, ja paholainen kohotti etujalkaansa, iskien kishua voimakkaasti rautakäpälällään kasvoihin. Akamen poskeen ilmestyi heti kaksi, vuotavaa pintanaarmua, mutta itse isku sai sen miltei menettämään tajuntansa. Nopeasti shinobimestari oli kuitenkin jälleen ajan tasalla, mutta tässä vaiheessa Kurayami oli jo ehtinyt syöksyä jälleen hänen kimppuunsa.

Kurokage murahti varoittavasti ryhmänjohtajalleen. "Idiootti! Oli vähällä, ettei hän päässyt karkuun!" Koirasusi ärähti, mutta koska kishu oli yhä Kurayamin hallussa (?), ei Kurokage jaksanut räyhätä kauempaa. "Mennään sitten. Ja pidäkin nyt huoli, ettei hän pääse pakoon." Luukasvoinen töksäytti, ja jatkoi sitten matkaansa, pitäen nyt sivusilmällä Kurayamia ja Akamea tarkkailussaan.

// Voit päättää pelin omalla vuorollasi (; //

//Selvä! ^^ //

Kurayami
Pystykorva huojentui kun sai Akamen kiinni ja vilkaisi Kurokagea. Tämä oli pettynyt, koska oli melkein päästänyt yhden Ohun suurimmista sotureista pakoon.
"Anteeksi, Kurokage-herra." Kurokage sanoi hiljaa ja katsoi maahan, nyt pidellen shinobikoiraa kiinni entistä tiukemmin (?). "Ei tapahdu toiste." Tummaturkki nipisti silmänsä kiinni ja odotti johtajansa iskevän tätä rangaistuksena, mutta mitään ei tapahtunut. Pystykorva huokaisi ja lähti rajusti raahaamaan Akamea taas Kurokagen perässä Gajouta kohti (?). "Ohulainen Lurjus..." Kurayami murisi hiljaa Akamelle, ja katsoi eteenpäin, seuraten johtajaansa.

//Kurayami poistuu, otetaanko seuraava peli Gajoulla? //