Nouseva Myrsky

// Untamed Yoelin kanssa tähän suuntaan! Muutkin saavat liityä jos haluaa! ^^//

Kurayami
Tummaturkkinen koira lekotteli kivellä. Taivaalla oli paljon harmaita pilviä, ja näytti siltä että pian alkaisi satamaan. Kurayami murahti itsekseen. Hän oli jotenkin kiitollinen, että useimmat soturit tämän ryhmässä pelkäsivät ukonilmaa. Tällaisina päivinä Kurayami pystyi olemaan rauhassa. Yhtäkkiä Kurayami haistoi toisen koiran. Tummaturkki nousi pystyyn, ja paljasti hampaansa.
"Tule esiin, että pystyn repimään sinut palasiksi!" Kurayami huudahti metsään.

Yoel

Yoel oli uskaltautunut turhan lähelle Ohun entisiä alueita tutkiskellessaan sen rajoja. Se oli huomaamattaan tullut jo Akitaan asti. Se alkoi tuntea jo olonsa turhan hermostuneeksi, mutta luotti siihen, että olisi tarvittaessa tarpeeksi nopea pakenemaan.

Kuljeskellessaan hitaasti eteenpäin, Yoel päätti ottaa riskin, ja oikaista Akitan poikki toiselle rajalle, ja hipsiä sieltä hissunkissun takaisin Alpeille päin. Yhtäkkinen vihainen ääni kuitenkin sai uroksen jähmettymään hetkeksi paikoilleen, ja Yoel kirosi mielessään tuuriaan. Sekarotuinen pohdiskeli hetken mahdollisuuksiaan, mutta tuli siihen tulokseen, että pakeneminen olisi tässä tilanteessa liian riskialtista. Se päättikin kokeilla mahdollisuuksiaan, ja astui esiin metsiköstä. "Noinko tervehditte ohikulkijoita?" Yoel kysyi nuivasti, päättäen olla paljastamatta mitään kuulumisestaan Ohun joukkoihin.

Kurayami
Kurayami kohautti kulmiaan kun metsästä tulikin esiin vaalea, sekarotuinen paimenkoira. Kurayami oli uskonut pelästyttävänsä tulijan pois uhkailullaan. Yoelin kysymyksen kuullessaan Kurayami murahti varoittavasti.
"Varo suutasi, tunkeilija. Etkö tiedä kenen mailla kuljet?" Pystykorva kysyi ja väläytti toiselle hampaitaan. Viimeaikoina Kurokagen alueelle oli eksynyt paljon ohikulkijoita, ja Kurayami oli saanut työkseen tappaa kaikki ohikulkijat.

Yoel

Uros kohotti kevyesti toista kulmaansa Kurayamin räyhäämiselle. Se tiesi kyllä vallan hyvin kenelle alue kuului, muttei sanonut sitä ääneen. "Itse asiassa en tiedä. Tutkiskelen vain mahdollisuuksiani liittyä johonkin laumaan, mutta en ole kuullut, että täällä asuisi ketään." Yoel vastasi rauhallisesti, pysytellen yhä paikoillaan. Jestas, Yoel....et nyt kyllä ala soluttautumistehtäviin. uros painotti itselleen. Sen olisi päästävä tilanteesta mahdollisimman nopeasti, mutta ei keksinyt mitään, ja pakeneminen ei kannattaisi vielä näin syvällä vihollisten alueen uumenissa. Minun on päästävä jotenkin lähelle rajaa... Yoel mietti, ja alkoi punoa mielessään suunnitelmaa, jonka avulla voisi tehdä sen.

Kurayami
Tummaturkki katsoi Yoelia epävarmasti. Vai yksinäinen kulkija... Pitäisikö uskoa häntä...? Kurayami naurahti sitten kierosti ja katsoi Yoelia.
"Olet siis laumaton? No sehän muuttaa asioita..." Pystykorva lipaisi huuliaan. "Kuules, teen sinulle hyvän tarjouksen: liity Kurokagen laumaan, niin saat pitää henkesi. Muuten tapan sinut nyt ja tässä." Tummaturkki katsoi Yoelia, odottaen vastausta. "Valinta on sinun." Nyt nähdään mistä oikeasti tulet... Kurayami mietti.

Yoel

Sekarotuinen tuijotti Kurayamia hiukan epäuskoinen ilme kasvoillaan, kun toinen pyysi häntä mukaansa liittymään Kurokagen laumaan. Yh..sen niljakkeen joukkoihin en liittyisi mistään hinnasta.. Uros ajatteli mielessään, pitäen kuitenkin kasvonsa peruslukemilla. Yoel tajusi, että joutuisi taistelemaan vapaudestaan tässä ja nyt. Se jo mietti ensimmäistä iskuaan vihollista vastaan, kun äkkäsi jotain mielessään.

Hetkinen...jos oikein muistan, niin olemme pian lähellä rajaa...jos seuraan häntä, niin saatan päästä helpommalla... Yoel tajusi. Se päätti avata nyt suutaan. "Hmm..enpäs tiedä. Toki kuolema ei kuulosta kovin houkuttelevalta, mutta en tunne johtajaasi. Teillä on lisäksi kummallinen tapa värvätä joukkoja.." Yoel tuumi ääneen, rauhallisesti, ja antaen itsestään hiukan varomattoman kuvan juuri siksi, että toinen luulisi hänen todella olevan laumaton kulkija. "Toisaalta, mitäpä muuta menetettävää minulla olisi henkeäni lukuun ottamatta?" Yoel jatkoi, ja siirsi painoaan jalalta toiselle. "Hyvä on. Lähden mukaasi." Yoel sanoi sitten päättäväisesti, ja siirtyi askeleen eteenpäin. Toivottavasti olen oikeassa... Uros ajatteli vielä mielessään, mutta tiesi, että rajaa lähestyessään hänen olisi hyökättävä Kurayamin kimppuun, että saisi etumatkaa pakoonsa.

Kurayami
Pystykorva hymähti Yoelille. Nyt en olekkaan varma... Hän näyttää sellaiselta tyypiltä joka kuuluisi Ohun laumaan, mutta käyttäytyy kuin laumaton... Kurayami virnisti kierosti Yolille ja hypähti alas kiveltä.
"Hyvä valinta. Mennään esittelemään sinut Kurokage-herralle." Kurayami sanoi ja lähti kävelemään Gajoun suuntaan, pitäen toista silmällä. Kurayami ei vieläkään luottanut Yoeliin, mutta päätti viedä tämän Gajoulle joka tapauksessa. Jos hän paljastuukin petturiksi, voin teurastaa hänet Kurokagen edessä. Kurayami mietti ja virnisti itsekseen.

// Tuon lisäjännitystä tuomalla Kurokagenkin peliin >8] //

Yoel & Kurokage

Yoel huokaisi melkein helpotuksesta, kun Kurayami ei epäillyt mitään. Sekarotuinen lähti sanaakaan sanomatta seuraamaan vihollistaan. Se tuntui uroksesta oudolta, mutta Yoel vain toivoi, että pian raja lähestyisi, ja hän pääsisi pakenemaan.

Matka tuntui taittuvan hitaasti, mutta ilokseen Yoel huomasi olleensa oikeassa rajan suhteen. Uros vilkaisi nopeasti taivaalle, jota verhosivat tummat pilvet pikkuhiljaa, kuin enteenä jostain pahasta. Sekarotuinen käänsi korviaan aavistuksen takaviistoon, ja pudotti sitten tuiman katseensa Kurayamiin. Oli yllätyshyökkäyksen aika, ja mikä parasta, Yoel pääsi lähestymään toista suoraan takaa.

Yhtäkkiä kuitenkin jokin sai Yoelin keskeyttämään päätöksensä. Uros siirsi katseensa Kurayamin ohi suoraan eteenpäin, ja jähmettyi. Joku lähestyi heitä. Samassa tunnistaessaan tumman hahmon, Yoel kalpeni. Kurokage saapui suoraan heitä kohti kolmen soturin kanssa. He tavoittivat kaksikon nopeasti, ja Yoel ei voinut olla vilkaisematta nopeasti päävihollistaan suoraan kasvoihin.

Kurokagen arpi peitti puolet sen kasvoista. Koskaan Yoel ei ollut nähnyt koirasutta näin läheltä, mutta repaleinen arpi, ja paljastunut kallo karmaisivat sitä. Pitkä rivi teräviä hampaita ei saanut Yoelin jalkoja tottelemaan, jotta hän olisi voinut kääntyä kannoillaan ja juosta. Ja tuo kelmeä, pupilliton silmä, joka näytti ilmeettömyydestään huolimatta tuijottavan suoraan Yoeliin.

"Kukas sinulla on mukana, Kurayami?" Kurokage kysyi matalalla äänellään. Äänenpaino nousi hiukan loppua kohden, saaden lausahduksen kuulostamaan hiukan ivalliselta ja huvittuneelta. Kurokage selvästi tutki Yoelia katseellaan, ja samoin teki Yoel itse. Kurokagen treenatun näköiset lihakset saivat Yoelin tajuamaan, että vaikka hän itse olikin vahva, hän tulisi jäämään koirasudelle kakkoseksi. Hänhän on suurikokoinen pirulainen.. Yoel tajusi. Uros ei tuntenut sen suurempaa pelkoa tai kauhua, enemmänkin hermostuneisuutta siitä, tulisiko selviämään enää hengissä, ja suurta raivoa edessään seisovaa hirviötä kohtaan. Yoel päätti tukalasta tilanteesta huolimatta pitää tyynen ulkomuotonsa, ja antoi Kurayamille oikeuden vastata hänen puolestaan. Samaan aikaan uros alkoi punoa mielessään suunnitelmaa B.

Kurayami
Pystykorva vieläkin epäili Yoelin kuuluvan Ohun joukkoihin, muttei ollut asiasta varma. Kurayami yritti pitää toista silmällä, muttei silmäpuolena nähnyt kunnolla taakseen. Kirottu... Tummaturkki ei edes saanut ajatusta loppuun. Muistinmenetyksen takia uros ei edes muistanut miten hän oli menettänyt silmänsä. Hänen isänsä oli aina syyttänyt Jupiteria, mutta haavat eivät vaikuttaneet koiran tekemiltä. Uros huokaisi ja yritti parhaansa mukaan keskittyä nykyhetkeen... Ja tuohon salaperäiseen tyyppiin joka seurasi häntä.

Kurayami käveli rauhalliseen ja normaaliin tahtiin, kun yhtäkkiä heidän eteensä ilmaantui toinen koira muutaman soturin kanssa. Kurayami kohotti katseensa ja kumarsi heti päätään nähdessään tulijan tutun, mutta silti hiukan karmivan naaman.
"Kurokage-Herra... Olin juuri etsimään teitä." Kurayami sanoi ja vilkaisi sivusilmällä Yoelia. Toinen vaikutti hiukan säikähtäneeltä, mikä oli hyvä merkki. Hahaa... Menivätkö suunnitelmasi pipariksi, Ohulainen? Kurayami mietti ja katsoi taas johtajaansa. "Johtaja, Löysin tämän rakin rajalta. Olin jo tappamassa hänet, kun hän paljastuinkin laumattomaksi. Joten ajattelin että hänestä olisi enemmän hyötyä armeijassanne kun kuolleena." Pystykorva selitti, kääntäen päätään aina silloin tällöin nähdäkseen Yoelin.

Yoel & Kurokage

Kurokagen katse pysytteli vielä hetken Yoelissa, kunnes se kääntyi takaisin Kurayamiin. "Noh. Ainahan uusille tulokkaille on tarvetta." Koirasusi sanoi muka huolettoman kuuloisesti, ja se sai Yoelin vain sekunnin murto-osaksi hiukan varomattomammaksi. Hetken Yoel jopa ajatteli, että asia oli tällä selvä. Hän vain saapuisi tukikohtaan, ja yrittäisi paeta viimeistään yön turvin.

Sen sijaan Kurokage lähtikin kävelemään hitaasti häntä kohti. "Vai olet sinä laumaton..." Kurokage puheli enemmän itsekseen, kuin esittääkseen kysymyksensä suoraan sekarotuiselle. "Mikä on nimesi?" Kurokage kysyi, pysähtyen nyt Yoelin eteen. "Yoel." Toinen uros vastasi, ja Kurokage kävi nopeasti mielessään läpi muutamia tietämiään Ohulaisia, muttei törmännyt vastaavaan nimeen.

"Selvä sitten." Kurokage sanoi, ja virnisti ensin huvittuneeksi, kunnes kääntyi takaisin soturiensa puoleen. "Sinun on kuitenkin todistettava, että sovit joukkoomme. Ettet ole Ohun soturien kaltainen." Kurokage sanoi pahaenteisesti, ja sai Yoelin taas varuilleen. Koirasusi kääntyi kolmen soturinsa puoleen, joista kaksi astui sivuun, ja takaa paljastui kolmas soturi, joka piteli pientä ja kauhistuneen näköistä nuorta urosta otteessaan. "Tämä tässä on Ohun soturi, joka löydettiin nuuskimasta rajalta. Saat paikan laumassani, kun tapat hänet." Kurokage sanoi Yoelille, ja soturi heitti haavoittuneen nuorukaisen suoraan Yoelin jalkojen eteen. Yoel epäröi seuraavaa liikettään.

Kurayami
Pystykorva nyökkäsi Kurokagelle kunnioittavasti ja käänsi katseensa taas Yoeliin. Kun Yoelin eteen heitettiin Ohulainen, paimenkoira näytti epäröivän. Kurayami virnisti nähdessään tämän. Nyt jäät varmasti kiikkiin... Tummaturkki mietti.
"Älä...Kuuntele..." Haavoittunut Ohulainen kähisi, mutta Kurayami murahti tiedustelijalle hiljaa, mutta uhkaavasti.
"Mikä maksaa, lurjus?" Kurayami kysyi Yoelilta, ehkä hiukan pilkkaavasti. "Tee kuten johtaja käskee, ja tapa tunkeilija. Vai oletko pelkuri?" Uros lipaisi huuliaan, valmiina loikkaamaan Yoelin kurkkuun, heti jos toinen tekisi jotain epäilyttävää.

Yoel & Kurokage

Sekarotuinen katsoi hetken aikaa Kurayamia, ja siristi silmiään. Sen kasvoilla kävi vihainen ja ärsyyntynyt ilme, sen ajatellessa, miten naurettavia käytäntöjä Kurokagella oli. Yoel kuitenkin kätki suuttumuksensa taitavasti, ja tuhahti. "Älä nimitä minua pelkuriksi." Uros vastasi, vilkaisten sitten Kurokagea, jonka ilme oli jo hiukan kärsimätön. Koirasusi ei sanonut hänelle mitään, joten Yoel katsoi sitten Ohulaista, joka makasi maassa, ja valmistautui. Toinen ei ollut hänelle tuttu, joten Yoel kiitti siitä onneaan. "Ole kiltti.. älä tee sitä..et ole heidän kaltaisensa." Soturi sanoi, ja se sai Yoelin tuntemaan piston sydämessään.

Uros iski kuitenkin hampaansa laumatoverinsa kurkkuun. Yoelin ote näytti tiukalta, mutta todellisuudessa se ei ollut kovinkaan luja. Tämän huomasi myös Ohun koira, joka pysyi hetken hiljaa, ja alkoi sitten vaikeroida suureen ääneen kivusta. Yoel olisi lyönyt ylävitosen itsensä kanssa, jos olisi pystynyt. Soturi oli tajunnut hänen juonensa. Anteeksi.. Yoel kuiskasi mielessää ennen seuraavaa liikettään, ja paiskasi sitten soturin maahan lujalla voimalla. Tämä menetti tajuntansa, ja Yoel riepotteli toisen velttoa ruumista vielä melko rajun näköisesti, ennen kuin heilautti toisen kaaressa pusikkoon. "Se siitä sitten." Yoel tuumasi, ja lipaisi huuliaan, jotka olivat tahriintuneet haavoittuneen soturin verestä. Kurokage kohotti toista kulmaansa arvioiden, ja katsoi sitten Yoelia.

"Valehtelet." Kurokage sanoi, ja se sai sekarotuisen hätkähtämään. Yoel ei saanut sanaakaan suusta, sen tuijottaessa koirasuden julmia kasvoja. "Millä perusteella? Minähän tapoin hänet." Yoel vastasi, ja alkoi jo kelata päässään varasuunnitelmaa. "Tuki turpasi. Yksikään koira ei vaikeroi noin, kun hänen kurkkuunsa käydään kiinni. Silloin suusta ei lähde kuin pihaus, jos sitäkään." Kurokage sanoi, pelottavan voitonriemuisesti, ja se sai Yoelin tajuamaan, ettei vihollisjohtaja todellakaan ollut mikään typerys. Yoel luimisti korvansa, ja murisi hiljaa. "Tappakaa se." Kurokage sanoi kylmästi, ja soturit hänen takanaan siirtyivät Kurayamin rinnalle, odottaen käskyä ryhmänjohtajalta. Yoel murisi vielä hetken, arvioiden vastustajiaan, kunnes tuli siihen tulokseen, että oli paras ottaa jalat alle. Notkeasti sekarotuinen hypähti ympäri, ja lähti juoksemaan. Yoelin oli kuitenkin tehtävä äkkipysähdys muutaman askeleen jälkeen. Perhanan perhanan perhana! Uros kirosi mielessään, muistaessaan Ohun soturin, jonka oli heittänyt pusikkoon. Uros oli pattitilanteessa, ja se tajusi ainoaksi mahdollisuudekseen taistella.

Kurayami
Tummaturkki tarkkaili Yoelin liikkeitä. Mikä esitys tuo on olevinaan...? Kurayami mietti kun Yoel viskasi Ohun soturin pusikkoon. Ei hän sitä tappanut. Näkeehän sen ihan selvästi. Pystykorva mietti ja vilkaisi Kurokagea sivusilmällä. Toivottavasti Kurokage-herra tajuaa asian myös...

Kuullessaan Kurokagen sanat Kurayami hymyili kierosti ja voitonriemuisesti. Yoel oli paljastunut viholliseksi! Kun Yoel pinkaisi karkuun, tummaturkki lipaisi huuliaan ja murahti.
"Piirittäkää se. Älkää päästäkö sitä karkuun!" Sotilaat tekivät kuten käskettiin ja saarsivat Yoelin, katkaisten tämän pakotiet täysin (?). Yksi sotilaista lähti juoksemaan kohti Yoelia, hampaat paljastettuina, kun Kurayami haukahti varoittavasti. "Ääliö! Käskin vain piirittää sen! Minä hoidan tappamisen." Uros murahti ja rivisotilas hiipi takaisin paikalleen. "Hän on minun vastuuni. Minä hoitelen hänet." Kurayamin yllätykseksi Yoel olikin pysähtynyt ja pystykorva äkkiä hoksasi miksi. Se Ohun rakki siellä pusikossa! Kurayami mietti ja lähti kävelemään kohti saarrettua Yoelia (?).

"Yoel, tai mikä ikinä nimesi onkin..." Kurayami aloitti ja pysähtyi toisen eteen, paljastellen kulmahampaitaan. "Minä olen Kurayami, yksi Kurokage-herran ryhmänjohtajista. Minua voisi myös kutsua vaikka 'ammattitappajaksi.' Tiedätkö miksi?" Kurayami otti vauhtia ja syöksyi kohti Yoelin kaulaa, hampaat paljastettuina. "Koska olen elämäni aikana repinyt tuhansia sinunlaisia Ohun lurjuksia palasiksi! Olet onnekas, Yoel: Saat kuolla ammattilaisen hampaissa!" Pystykorva karjahti ja valmistautui upottamaan hampaansa Yoelin kurkkuun.

Yoel & Kurokage

Yoel tiesi, että se oli tehnyt pahan virheen. Sen ei olisi alunperinkään pitänyt kuvitella, että paljastuttuaan toiset uskoisivat hänen tappaneen Ohun koiran oikeasti. Voi perhanan perhana.. Sekarotuinen ajatteli seistessään nyt paikoillaan, ja tuijottaen Kurayamin lähestymistä. Yoel päätti, että oli pakko yrittää taistella.

Kurokage katsoi ryhmänjohtajansa perään, ja käveli sitten pusikossa makaavan Ohun soturin luo. Koirasusi hymähti muka säälivä ilme kasvoillaan, ja riuhtaisi tajuttoman koiran eteensä tielle makaamaan. "Sääli...olisin mielelläni keksinyt sinulle jotain muuta käyttöä." Kurokage sanoi, ja takana olevat soturit kerääntyivät vähän matkan päähän seuraamaan esitystä. Kurokage läpsäisi käpälällään soturia kasvoihin, ja tämä havahtui hereille. Nähdessään arpikasvon, se suorastaan hätääntyi, mutta Kurokage painoi rautakyntensä sen kurkulle, ja virnisti. "Kerro terveisiä Kuoleman herralta matkallasi helvettiin." Uros sanoi, ennen kuin iski hampaansa toisen vatsaan, ja repi sen terävillä hampaillaan auki.

Yoel havahtui paikoillaan karmivaan huutoon, joka kantautui vähän matkan päästä. Ei tarvinut olla mikään älypää tajutakseen, että Kurokage oli tappanut hänen laumatoverinsa. Sekarotuinen tajusi, että hänen tekemänsä virhearvio oli vaatinut hengen. Se sai Yoelin muistelemaan kauas menneisyyteensä, ja raivon kihisemään sekarotuisen suonissa. Kun Kurayami pysähtyi sen eteen uhkailemaan ja väläyttelemään teräviä hampaitaan, seisoi Yoel tyynen rauhallisesti paikoillaan. Se ei hätkähtänyt toisen sanoja, sillä Yoel alkoi virittäytyä taistelun tunnelmaan. Kun toinen hyökkäsi, kävi Yoel heti vastahyökkäykseen. Kurayamin hampaat hipoivat uroksen kaulaa, mutta Yoel väisti viime hetkellä täpärästi sivuun, ja yritti iskeä omansa Kurokagen ryhmänjohtajan niskaan.

Kurayami
Tummaturkki kuuli kivunhuudon etäältä, ja tiesi heti että Kurokage oli hoidellut toisen Ohulaisen. Mutta Kurayami ei miettinyt asiaa liikaa, vaan päätti keskittyä taisteluunsa. Kun hänen hampaansa hipoivat Yoelin kaulaa, Kurayami oli melkein satavarma että oli onnistunut. Mutta sitten uros tunsi pistävää kipua niskassaan ja tajusi että oli jäänyt alakynteen.
"Perhana sentään..." Kurayami ärähti ja vilkaisi taakseen. En voi hävitä... Muuten Kurokage-Herra antaa minulle selkään! Kurayami kirosi ja lähti juoksemaan puuta kohti, tarkoituksena iskeä Yoel puuta vasten.

Yoel & Kurokage

Yoel tunsi saaneensa tiukan otteen Kurayamin niskasta (?), ja siksi se päätti, ettei irrottaisi enää. Toista tilaisuutta ei ehkä tulisi, ja tämä voisi olla mahdollisuus päihittää vastustaja. Kurayami lähti yhtäkkiä syöksymään eteenpäin, mutta Yoel ei nähnyt minne. Ehkä hän yrittää liiskata minut jotakin vasten... Sekarotuinen tajusi äkkiä, ja teki sekunnin murto-osassa päätöksensä pyrkiä pitämään kiinni kaikin voimin.

Isku vasten puuta lamautti Yoelin kehon hetkeksi. Se sai ilman karkaamaan kehosta, ja lihakset jäykistymään kivusta. Yoel yritti kuitenkin sitkeästi pitää otteensa Kurayamin niskassa (?), vaikka väistämättä tämän ote hellitti hiukan. Yoel tunsi leukojensa väsyvän, sillä iskusta aiheutuvan, kouristavan kivun vuoksi uroksen oli pakko pitää keskittymisensä purennassaan.

Kurokage oli saapunut nyt sinne, missä Kurayami ja muutama muu hänen soturinsa oli. Koirasusi näki parahiksi, kun Kurayami iski Yoelin puuta vasten, ja hymähti arvioivasti, kun Ohulainen ei irrottanut sitä. "Tee siitä selvää. Se on vain yksi Ohun rakki." Kurokage sanoi hiukan välinpitämättömään sävyyn, kuin olisi itsestäänselvyys, että Kurayami päihittäisi vastustajansa.

Kurayami
Tummaturkki häkeltyi kun Yoel ei päästänytkään irti tämän iskeytyessä puuta vasten. Häh...?! Tuollaisesta iskusta olisi varmasti mennyt taju... Kuullessaan Kurokagen käskyn, Kurayami murahti pienesti vastaukseksi.
"Sitkeä pirulainen..." Kurayami murisi Yoelille ja oli valmiina iskemän tämän puuta vasten uudestaan, kun uros tunsi Yoelin otteen lipeävän hieman. Nyt kuolet! Kurayami rimpuili hiukan ja sai Yoelin irti, paiskaten toisen maahan (?). Tummaturkki paljasti hapaansa ja syöksyi kohti Yoelin kylkeä, tarkoituksenaan murtaa tai vahingoittaa toisen kylkiluita.

Yoel & Kurokage

Yoel ei voinut iskun vuoksi enää pitää otettaan yhtä tiukkana, vaan paiskautui irti Kurayamin niskasta, ja jäi hetkeksi maahan haukkomaan henkeään uuden iskun voimasta. Kurokage katseli tyytyväisenä vierestä, ja ajatteli, miten typerää oli antaa paiskata itsensä puuta vasten. Yoel huohotti raskaasti, ja vaikka kehoon sattui, se piti katseensa tarkkaavaisena Kurayamissa.

Pian toinen hyökkäsi kohti hänen kylkeään, ja viime hetkellä Yoel pyörähti sivuun. Uros sai jalat vatsansa alle, ja nousi nopeasti täriseville jaloilleen. Sekarotuinen tuijotti nyt suoraan vihollistaan, odottaen tuon seuraavaa siirtoa. Yoel päätti, ettei hyökkäisi vielä, vaan keskittyisi väistelemään, jotta saisi kerättyä lisää voimia.

Kurayami
Pystykorva kirosi henkensä alla kun ei osunutkaan. Perhana sentään! Kurayami mietti ja nousi seisomaan, paljastellen hampaitaan. Veri valui tummanpunaisina puroina uroksen tummaa kaulaa pitkin, ja sen haju sai Kurayamin entistäkin agressiivisemmaksi. Yoel näytti olevan jo valmiiksi väsynyt, mikä oli Kurayamille hyvä asia. Saan hänet hoideltua hetkessä! Tummaturkki hymyili kierosti toiselle ja alkoi pilkata Yoelia, kun toinen ei hyökännytkään.
"Höh... Etkö osaakkaan taistella?" Kurayami kysyi ivallisesti ja samalla jännitti lihaksensa, valmiina hyökkäykseen. "Vai alkoiko pelottaa?" Tummaturkki valitsi Yoelin kurkun kohteekseen ja odotti oikeaa hetkeä milloin hyökätä.

Yoel

Sekarotuinen seisoi yhä paikoillaan, melko rennon oloisesti, mutta lihakset olivat silti aavistuksen jännittyneet sen valmistautuessa ensimmäiseen väistöön. Jalkojen tärinä oli loppunut, mutta kehoon sattui vielä joka puolelle inhottavasti pistellen. Uroksen hengitys alkoi pikkuhiljaa tasaantua, ja Yoel kiitti onneaan, että oli syntynyt villinä ja tottunut haasteisiin, sillä hänen kehonsa oli nopea palautumaan rasituksesta. Silti uros tiesi, ettei saisi yliarvioida vointiaan. Kurayami ei ollut mikä tahansa vastustaja, eikä sekarotuinen voittaisi tätä, jos ei olisi tarpeeksi voimissaan.

Yoel ei reagoinut Kurayamin sanoihin mitenkään. Se tiesi, että toisen oli tarkoitus vain ärsyttää häntä. Ärsyyntyminen taas saisi keskittymisen herkästi herpaantumaan, ja sitä uros yritti kaikin tavoin välttää. Pienen, sekunnin murto-osan ajan Yoel oli näkevinään, että Kurayamin katse kävi hänen kaulansa tienoilla, ja samoihin aikoihin toisen kehon lihakset jännittyivät niin, että vaaleaturkkinen erotti ne selvästi toisen ihon lävitse. Nyt tarkkana... Yoel ajatteli mielessään, pitäen katseensa Kurayamissa, valmistautuen väistöön, jos toinen hyökkäisi.

Kurayami
Pystykorva piti katseensa kiinni Yoelissa pitkään, lihakset jännittyneinä. Kurayami kuuli kun yksi hänen alaisensa mutisi henkensä alla:
"Mitä oikein odotat, Pomo?" Uros ärsyyntyi tästä ja tajusi ettei voinut vain seistä ja odottaa vihollisen hyökkäävän. Perhana, ei tästä tule mitään! Tummaturkki mietti ja lähti sitten juoksemaan kohti Yoelia. Kurayami tähtäsi tämän kaulaan, mutta viime sekunnilla uros vaihtoi hyökkäyksensä suuntaa, ja yritti iskeä hampaansa kiinni Yoelin vatsaan. Jos en saa kurkkuasi auki, niin sitten on varmaan pakko repiä sisusksesi ulos! Kurayami mietti ja toivoi että saisi otteen Yoelin vatsasta.

Yoel & Kurokage

Yoel pysytteli yhä paikallaan, odottaen. Se alkoi jo oikeastaan ihmetellä, miksei Kurayami hyökännyt jo. Aikoiko se todellakin odottaa, että Yoel hyökkäisi ensin? Siihen menisi siinä tapauksessa ikuisuus, sillä vaaleaturkkinen ei aikonut liikkua.

Syrjäsilmällä uros vilkaisi taka-alalla seisovaa suurta hahmoa, Kurokagea, joka oli hyvin tyynen näköisenä aloillaan. Sen katse oli nauliintunut Yoelin edessä seisovaan Kurayamiin, kuin nälkäisellä saalistajalla, joka vaani uhriaan. Yoel tajusi, että koirasusi tarkkaili ryhmänjohtajansa toimintaa arvioiden, ja se varmasti asetti myös tämän jonkinlaiseen paineeseen.

Yoel yritti jollain tapaa keksiä, miten käyttäisi sitä hyödykseen, mutta yhden soturin mutina sai Kurayamin toimimaan yllättäen. Sekarotuinen ei ehtinyt kuin kääntää katseensa vastustajaansa, kun tuon hampaat iskeytyivät kohti Yoelin kaulaa. Uros kirosi mielessään keskittymisensä herpaantumista, ja kavahti taaksepäin, mutta vastustaja tekikin toisen ennalta-arvaamattoman liikkeen, ja lähti syöksymään kohti hänen vatsaansa.

Yoel murahti, kierähtäen ilmassa sivuun niin nopeasti kuin vain äskeiseltä liikahdukseltaan kykeni, ja tunsi pian lantion ja kyljen seudulla polttavaa kipua. Uros laskeutui jaloilleen, ja laskeutumisen aiheuttaman vauhdin voimasta otti pari askelta taaksepäin. Pikaisesti Yoel vilkaisi kylkeään, johon oli ilmestynyt melko ilkeän näköinen naarmu. Se tuhri turkin vereen, mutta kivusta huolimatta ei ollut onneksi kovin vakava. Yoelin ilme muuttui kylmemmäksi. Uros kohotti hiukan päätään hartioiden yläpuolelle, ja nosti hiukan häntäänsä, ottaen tukevamman asennon. "Nyt riittää leikkiminen." Uros sanoi, ja syöksyi nopeasti kohti Kurayamia, yrittäen iskeä tuota ensin kylkeen, ja sitten hyökätä takaisinpäin viiltääkseen toista selkään. Adrenaliinin ansiosta aikaisempi väsymys väistyi ainakin hetkellisen voimanponnistuksen ajaksi.

Kurayami
Kurayami murahti tyytyväisenä ja voitonriemuisena kun tunsi hampaidensa iskeytyvän Yoelin lihaan ja hypähti taaksepäin vastustajastaan, ketterästi ja valmiina seuraavaan liikkeeseen. Yoel ei kuitenkaan näyttänyt hätkähtävän pienestä, ja toinen lähtikin melkein samantien vastahyökkäykseen. Mutta Kurayami ei antaisi toisen käydä kiinni tällä kertaa, ja loikkasi korkealle ilmaan Yoelin yläpuolelle. Kurayami tunsi pientä kipua vasemmassa takajalassaan ja tajusi että Yoel oli onnistunut iskemään häntä sittenkin. Pystykorva laskeutui kömpelösti Yoelin taakse ja vilkaisi vasenta takajalkaansa, johon oli ilmestynyt haava. Veri valui pitkin tummaturkin jalkaa ja kipu vain sai Kurayamin suuttumaan vielä enemmän.
"Perhana!" Kurayami sähähti ja syöksyi kohti Yoelia, yrittäen iskeä hampaansa toisen selkään.

Yoel

Uroksen suupielestä valui pieni verinoro, ja rautainen maku suussa kertoi, että Yoel oli osunut. Kurayamin jalka näytti vuotavan, mutta sekarotuinen ei ollut kovin tyytyväinen paikkaan, johon oli osunut. Se ei ollut kovin elintärkeä tai vahingollinen, eikä haava näyttänyt niin pahalta, ettei Kurayami kykenisi jatkamaan.

Oikeassa Yoel oli. Silmäpuoli päästi suustaan vihaisen ärähdyksen, ennen kuin syöksyi vaaleaturkkista kohden. Yoel valmistautui hypähtämällä taaksepäin taisteluasentoon, ja pyrki ennakoimaan Kurayamia. Tällä kertaa toinen ei tehnyt hämäysliikettä, mikä helpotti hiukan Yoelia. Uroksen tarkkaavaisuus ei väsymyksen vuoksi ollut parhaimmillaan, mutta nyt hän kaikeksi onneksi pystyi ennustamaan iskun sijainnin. Kurayami oli nopea, minkä vuoksi tämän hampaat ehtivät naarmuttaa uroksen selkää vikkelästä väistöliikkeestä huolimatta, mutta heti perään Yoel ponnisti takajaloillaan, ja yritti puskea Kurayamin hyppynsä aikana nurin iskemällä tätä hartiavoimin kohti toisen kylkeä.

Kurayami
Pystykorva lipaisi huuliaan ja oli jo kääntymässä tarkistaakseen iskun vakavuuden, mutta kuin tyhjästä, Yoel kävi uudelleen hyökkäykseen ja onnistui horjauttamaan Kurayamin tasapainon. Tummaturkki kaatui maahan yllättyneenä, yskähtäen vähän. Isku oli tyhjentänyt pystykorvan keuhkot ilmasta. Siitä huolimatta uros jäänyt makoilemaan. Hampaitaan kiristäen Kurayami kierähti kauemmas vastustajastaan ja otti uudelleen vauhtia, syöksyen jälleen kerran kohti Yoelia. Kurayami aikoi iskeä uudestaan Yoelin kylkeen. Jos onnistun murtamaan tai vahingoittamaan kylkiluita, niin sitten ei haittaa jos hän pääseekin pakoon. Kurayami ajatteli. Murtuneilla kylkiluilla ei pääse pitkälle. Hän ei pysty metsästämään, tai edes liikkumaan hyvin, joten hän kuolee hitaasti ja tuskallisesti joka tapauksessa, vaikka en pystyisikään tappamaan häntä tässä.