Sisarusten Aamupäivä (AVOIN Kaikille Yukimuran pennuille)

Shiro

Shiro oli mielissään Saiyurin sanoista. Se alkoi myös maalailla mielessään kaikenlaisia hurjia mielikuvia tulevaisuudesta ylipäällikköinä. "Miettikää, kun me kaikki käyttäisimme battougaa - yhtäaikaa! Kurokage juoksisi häntä koipien välissä karkuun." Shiro nauroi.

Pian Kousuke mainitsi arvonimen vaarallisuudesta, ja Shiro nyökkäili Saiyurin sanoille. "Niin juuri! Sitä paitsi, se vastuu on kannettava, jos aikoo olla ylipäällikkö." Shiro sanoi, ja alkoi myöskin toivoa, että jonain päivänä he voisivat johtaa laumaa.

Saiyuri ja Kousuke
Saiyuri kuvitteli kun hän ja kaikki hänen sisaruksensa hyppäisivät alas kohti Kurokagen laumaa, kaikki käyttäen Battougaa. Ajatus sai Saiyurin hymyilemään.
"Vau... Se vasta olisikin siistiä!" Narttu sanoi ja katsoi Kousukea. "Tosin, sinun pitäisi oppia tekniikka paremmin..." Hopeaturkki sanoi veljelleen ja nyrpisti nenäänsä. Kousuke huokaisi.
"Olen yrittänyt! En vain ole nähnyt isää pitkään aikaan, eikä isoisällä tai Weed-sedällä ole aikaa opettaa minua." Punaturkki selitti. Saiyuri katsoi Shiroa ja heilautti häntäänsä.
"Mutta mehän osaamme sen! Me voimme opettaa sinua!" Saiyuri ehdotti. Kousuke alkoi pudistelemaan päätään.
"Kiitos, mutta ei tarvitse... Haluan että isä opettaa minua..." Mutta Saiyuri ei kuullut toisen sanoja.
"Mitäs sanot, Shiro?"

Shiro

Shiro virnisti isosiskonsa sanoille. Kun Kousuke ja Saiyuri alkoivat väitellä battougan opettelusta, ja sisko kysyi valkoturkkisen mielipidettä, pentu innostui. "Joo! Sehän on mainio idea!" Shiro hihkaisi, ja katsoi Kousukea. "Älä marmata! Opit sen ihan yhtä hyvin kuin isän tai isoisän tai kenen tahansa muun vanhemman kanssa!" Shiro huudahti, ja käveli sitten aukiolle odottamaan kaksikkoa.

Pentu ei osannut aavistaakaan, minkälainen vaara battougassa oli, jos sitä ei osannut, ja sen suoritti väärällä tavalla. Eivätkä Shiro ja Saiyuri edes osanneet sitä niin hyvin, että voisivat opettaa jotain toista, mutta sitähän valkoturkkisen ei koskaan myöntäisi.

Saiyuri ja Kousuke
Hopeaturkkinen narttu hihkaisi onnesta ja lähti työntämään pikkuveljeään Shiroa kohti.
"Ei se ole niin vaikeaa... Usko pois!" Saiyuri sanoi. Kousuke yritti väittää vastaan, mutta Saiyuri ei kuunnellut. Punaturkki istahti maahan, huokaisten. Minulla on paha tunne tästä... Kousuke mietti, muttei sanonut mitään, sillä tiesi että vanhemmat pennut vain jatkaisivat touhujaan, kuuntelematta sanaakaan.
"Noh... Mitä teen ensin?" Kousuke kysyi epävarmasti. Saiyuri hymähti ja avasi suunsa.
"Helppoa! Sinä-!" Hopeaturkin lause jäi lyhyeksi ja narttu joutui miettimään. Lopulta Saiyuri katsoi Shiroa. "Miten meidän pitäisi aloittaa?"

Shiro

Pentu nauroi Saiyurin mukana, ja hyppelehti paikallaan. Kun Kousuke kysyi, mistä hän aloittaisi, Shiro käänsi katseensa isosiskoonsa, mutta tajusi samassa itsekin, ettei oikein osannut sanoa. "Öööh.." Shiro sanoi, ja kallisti hiukan päätään. "Nyt tiedän!" Shirolla välähti, ja pentu hypähti jaloilleen.

"Sinun täytyy ensin osata pyörähtää ainakin kerran ennen kuin voit pyöriä monta kertaa ympäri." Shiro sanoi. "Se on kuitenkin hieman hankalaa, jos et osaa aloittaa. Siksipä voit hypätä tuolta alas!" Shiro ehdotti, ja osoitti suurta kivenlohkaretta, josta oli alas muutaman metrin pudotus. "Yrität pyöriä pudotessasi. Ja me otamme sinut sitten vastaan, älä pelkää!" Shiro sanoi, ja lähti jo harppomaan kivenlohkaretta kohti.

Kousuke ja Saiyuri
Punaturkkinen uros vilkaisi kiveä ja nielaisi peloissaan. Kousuken hopeanharmaat silmät täyttyivät kauhusta.
"Hypätä... Alas?" Kousuke kysyi epävarmasti. Saiyuri naurahti ja töytäisi veljeään.
"Mikä hätänä? Pelottaako, jänishousu?" Narttu härnäsi. Kousuke katsoi Saiyuria ja Shiroa.
"No... Vähän! Eikös tuo ole hiukan vaarallista?" Kousuke kysyi. "Mitä jos en laskeudu oikein, ja murran jalkani uudestaan? Se ei nimittäin ollut mukavaa!" Saiyuri tuhahti ja alkoi työntämään Kousukea kiveä kohti.
"Ei hätää! Et murra jalkaasi!" Hopeaturkkinen pentu vakuutti ja tarttui veljeään niskasta.
"Hei-! Saiyuri?!" Kousuke älähti, kun Saiyuri raahasi veljensä kiven päälle.
"Ei se edes ole niin pitkä pudotus..." Saiyuri sanoi ja loikkasi itse alas, laskeutuen sulavasti Shiron vierelle (?). "Näetkös? Sinun täytyy vain hypätä alas, ja pyörähtää kerran. Siinnä kaikki!" Kousuke seisoi kiven päällä, häntä koipien välissä, vapisten kauttaaltaan.
"Aah... Tämä ei ole turvallista..." Kousuke mutisi ja katsoi vanhempia pentuja. "En tiedä pystynkö tähän...!" Saiyuri tuhahti.
"Älä ole vellihousu, Kousuke! Hyppää jo!" Narttu huudahti ja vilkaisi Shiroa. "Me pidämme huolen ettei mitään pahaa tapahdu!"

Shiro

Shiro nauroi, kun Saiyuri raahasi vastahakoisen Kousuken ylös. "Lopeta tuo nynnyily! Olet Ohun ylipäällikön jälkeläinen, sinun ei edes pitäisi tietää, mitä pelko tarkoittaa!" Shiro näpäytti muka viisaana, ja istuutui alas, kun sisko hyppäsi alas lohkareelta. Shiro kuljetti katsettaan rosoista pintaa pitkin ylöspäin, kohti Kousukea, miettien samalla, että kiven oli täytynyt levätä paikoillaan jo vuosikymmeniä. "Noniin, Valmistaudu!" Shiro huudahti, ja nousi taas jaloilleen.

"Tiedät kyllä, miten battouga toimii. Nyt sinun ei kuitenkaan tarvitse keskittyä kuin pelkkään pyörimiseen. Putoamisvoima pitää huolen lopusta!" Shiro neuvoi, ja vilkaisi sitten Saiyuriin. "No niin, olemme valmiita. Hyppää, Kousuke!" Shiro kannusti pikkuveljeään.

Saiyuri ja Kousuke
Narttu nyökkäsi ja katsoi ylös.
"Hyppää jo! Meillä ei ole koko päivää!" Saiyuri huudahti. Kousuke vapisi kiven päällä ja oli jo melkein puhkeamassa kyyneliin. Mutta sitten jokin muuttui pennun sisällä. Pieni urheuden kipinä välähti Kousuken sisällä. He ovat oikeassa. En voi olla pelkuri koko loppuelämäni ajan! Pentu mietti ja nipistäen silmänsä tiukasti kiinni, uros huudahti ja loikkasi alas kiveltä. Kousuke yritti pyörähtää Battougamaisesti, muttei onnistunut pyörähtämään kokonaan ympäri. Punaturkki huudahti kun hän iskeytyi selälleen, suoraan Saiyurin päälle. Hopeaturkki yskäisi ja katsoi Kousukea. "Siinnäs näit! Ei se niin vaikeaa ole! Kiipeä takaisin tuonne ylös ja kokeillaan uudestaan!" Saiyuri sanoi. Mutta Kousukella ei ollut aikomustakaan yrittää uudestaan.
"Ääh!" Kousuke huudahti ja nousi horjuen pystyyn. Pentu juoksi lähimmän kuusen alle ja istahti alas, nipistäen silmänsä tiukasti kiinni. Kousuke puri hampaansa yhteen ja yritti olla itkemättä. "Lopettakaa! En tule oppimaan isän tekniikkaa ikinä!" Kousuke huudahti. Saiyuri vilkaisi Shiroa ja tuhahti.
"Tuolla asenteella et tule oppimaan mitään, hölmö!" Saiyuri huudahti, vähän liian äksysti. "Sinun pitäisi ajatella positiivisesti! Ehkä sitten oppisit jotain!" Kousuke katsoi maahan, muttei sanonut mitään. Hän tiesi Saiyurin olevan oikeassa, muttei halunnut myöntää sitä.

Shiro

Valkoturkkinen pentu nauroi, kun Kousuke rojahti suoraan Saiyurin päälle. "Mitäs me sanoimme, kyllä me sinut kiinni otamme!" Shiro huudahti, mutta katsoi sitten ihmeissään, kun Kousuke pinkoi kuusen alle, ja huusi, ettei oppisi tekniikkaa koskaan. Saiyuri juoksi pikkuveljen perään, eikä Shiro kuullut kovin hyvin noiden keskusteluja. Viimeiset sanat pentu erotti, ja päätti lähteä myös rohkaisemaan veljeään.

"Kokeile vain uudestaan! Et voi olettaa, että osaisit sen heti ensimmäisellä kerralla. Luota itseesi! Voit kokeilla myös tasaisella maalla, jos sinua pelottaa hypätä!" Shiro sanoi, ja katsoi sitten Saiyuria, ja taas Kousukea. Se yritti maanitella Kousukea kokeilemaan uudestaan.

Kousuke ja Saiyuri
Kousuke vilkaisi sisaruksiaan ja tuhahti.
"Helppohan teidän on sanoa... Te ette pelkää mitään." Punaturkki mutisi. Saiyuri vilkaisi Shiroa ihmeissään ja katsoi sitten Kousukea.
"Mikä ihme sinuun on mennyt, Kousuke?" Saiyuri kysyi. "Olet aina ollut aikamoinen arkajalka... Mutta tällainen käytös ei ole sinun tapaistasi!" Kousuke oli hetken hiljaa ja mietti. Niin... Miksi ajattelen näin negatiivisesti? Eihän minulla ole mitään syytä sanoa tuommoisia...

Hetken ajan kuluttua, Kousuke otti syvän henkäisyn ja nousi seisomaan päättäväisesti. Pentu vieläkin vapisi putouksen jäljiltä. "Kokeilen uudestaan..." Kousuke sanoi hiljaa. Saiyurin kasvot kirkastuivat ja hopeaturkki innostui niin paljon että alkoi hyppiä ympäriinsä.
"Jes! Niin sitä pitää, velipoika!" Narttu huudahti innoissaan ja heilutti häntäänsä. "Mennään heti yrittämään uudelleen!" Saiyuri alkoi loikkia kohti isoa kiveä. Kousuke vilkaisi Shiroa sivusilmällä.
"Luuletko todella että... Jos uskon itseeni tarpeeksi, onnistun?" Kousuke kysyi isoveljeltään.

Shiro

Shiro kuunteli kaksikon sananvaihtoa, ja nyökkäili Saiyurin sanoille vahvistukseksi. "Niin juuri! Mihin on kadonnut viimeinenkin rohkeuden rippeesi? Nouse jaloillesi, ja näytä, että pystyt siihen!" Shiro huudahti häntäänsä heiluttaen. Hetken aikaa pikkuveli näytti miettivältä, ennen kuin nousi ylös, ja ilmoitti yrittävänsä uudelleen. Shiron reaktio oli saman kaltainen kuin siskollaan. "Hyvä päätös, hienoa Kousuke!" Valkoturkkinen kehui, ja katsoi sitten Saiyurin perään, kun tuo loikki kohti kiveä.

Kousuke jäi vielä hänen luokseen, ja esittäessään epävarmalta kuulostavan kysymyksensä, Shiro katsoi tuota rohkaisevasti, ja nyökkäsi. "Olen varma siitä! Sinussa virtaa sama karhukoirien veri, kuin meissä muissakin. Miksi sinusta ei siis olisi siihen? Sinun vain täytyy luottaa itseesi täysin. Ja meihin tietysti!" Shiro sanoi. "Tule!" Pentu huudahti, juostessaan Saiyurin perään.

Kousuke ja Saiyuri
Kousuke nyökkäsi veljelleen ja saapui suuren kiven luokse. Saiyuri hypähti paikallaan pari kertaa, heiluttaen häntäänsä.
"Yritä oikein tosissasi, Kousuke!" Saiyuri yritti rohkaista pikkuveljeä. "Me otamme taas kiinni!" Kousuke kiipesi epävarmasti kiven päälle ja katsoi alas. Mutta Kousuke ei enään vapissut. Kousuke veti henkeä ja sulki silmänsä. Pystyn siihen... Shiro ja Saiyuri ovat oikeassa! En ole pelkuri! Tällä kertaa Punaturkkinen uros otti oikein kunnolla vauhtia ja loikkasi alas.
"Aaah!" Kousuke huudahti samaan aikaan kun pyörähti huojuvasti pari kolme kertaa. Kierroksissa ei ollut samanlaista voimaa tai nopeutta kun Battougassa, mutta nämäkin kierrokset olivat suuri suoritus pelkurimaiselle Kousukelle. Pentu mätkähti maahan, kyljelleen, mutta toinen oli niin iloinen että oli onnistunut, ettei tämä edes välittänyt. Parin sekunnin kuluttua, Kousuke oli jo jaloillaan, hyppien iloisesti Saiyurin ja Shiron edessä (?). "Minä tein sen! Onnistuin! Onnistuin!" Pentu hoki onnessaan. Saiyuri hymyili ja töytäisi veljeään.
"Tiesin että pystyisin siihen! Hyvää työtä, Kousuke!" Saiyuri onnitteli veljeään. Saiyuri tiesi vallan mainiosti ettei Kousuken tekniikka ollut lähellekkään Battougan veroinen, muttei sanonut mitään Kousukelle. Pentu oli viimein päässyt hetkeksi eroon pelkurimaisesta luonteestaan, eikä Saiyuri halunnut pilata hetkeä.

Shiro

Kousuken into ja rohkeus tarttuivat valkoturkkiseen pentuunkin, ja se hyppelehti innoissaan kielekkeen alapuolella. "Sinä pystyt siihen!" Shiro huudahti, ja katsoi sitten Saiyuria voitonriemuisena.

Kun Kousuke hyppäsi, ja pyörähti muutaman kerran, Shiro hämmentyi niin, ettei ehtinyt syöksyä ottamaan pikkuveljeä kiinni. Kun Kousuke mätkähti maahan, Shiro lamaantui paikoilleen. Voi ei..tämän jälkeen hän ei taatusti yritä uudelleen! Valkoturkkinen ajatteli.

Kun Kousuke kuitenkin nousi ylös riemusta hyppelehtien, Shiro alkoi heiluttaa häntäänsä. "Jee! Hyvä Kousuke!" Shiro huudahti, ja katsoi sitten Saiyuria, iskien toiselle silmää (?). He molemmat olivat ilmeisesti samaa mieltä siitä, ettei hetkeä kannattanut pilata puuttumalla epäkohtiin.

Saiyuri ja Kousuke
Saiyuri hymyili takaisin Shirolle, viestiäkseen että oli huomannut toisen iskevän silmää. Hopeaturkki kuitenkin kääntyi katsomaan pikkuveljeään.
"Noh, yritätkö uudelleen?" Saiyuri kysyi. Kousuke näytti mietteliäältä. Hän oli onnistunut, mutta hän vieläkin pelkäsi hiukan. Alas syöksyminen vieläkin tuntui ihan hirveältä.
"Mnjaa... Ehkä pitäisi..." Kousuke sanoi hiljaa ja hymyili pienesti. Saiyuri virnisti ja alkoi heti työntää veljeään ylös kiven päälle.
"Totta kai sinun pitäisi! Ylös vaan ja uudestaan!" Narttupentu kehotti ja otti paikkansa kiven alapuolella. Punaturkkinen pentu seisoi kiven päällä ja valmistautui hyppäämään alas.

Shiro

"Sinä pystyt kyllä siihen!" Shiro kannusti veljeään, ja syöksyi sitten lohkareen alapuolelle, valmistautuen Kousuken hyppyyn. Valkoturkkinen pentu vilkaisi vielä siskoaan Saiyuria nopeasti, varmistaen, että tämäkin oli valmiina. "No niin, pikkuveikka. Anna mennä!" Shiro huudahti häntäänsä heiluttaen. Kova tuulenpuuska ravisutti puun latvustoa, mutta pentu ei ollut siitä huolissaan.

Saiyuri, Kousuke & Yukimura
"Hyppää jo!" Saiyuri kannusti ja heilutti häntäänsä. Narttu tunsi tuulen kasvoillaan ja hymyili itsekseen. Jos nyt iskisin Battougalla vastustajaa... Tuuli tekisi tekniikastani niin vahvan että hoitelisin vastustajan yhdellä iskulla! Hopeaturkki mietti. Kousuke katsoi vielä kerran sisaruksiaan ennen kun otti pari askelta taaksepäin ja valmistautui hyppäämään. Kova tuuli alkoi huolestuttaa punaturkkia, mutta pentu oli nyt vauhdissa. Uros vaiensi tunteen ja juoksi kohti kiven reunaa, hypäten samalla alas, kohti sisaruksiaan.

Kousuke oli niin varma että onnistuisi tällä kertaa. Pentu oli juuri pyörähtämässä, kun yhtäkkiä vahva tuulenpuuska lennätti kevyen ja pienen Kousuken ilman halki, sisarustensa päiden yli.
"Aaah! Apuaaa!" Kousuke kiljahti peloissaan kun tämä lensi pari metriä Shiron ja Saiyurin taakse. Saiyuri heti hyppäsi pystyyn ja juoksi veljensä perään.
"Lakkaa pelleilemästä ja tule alas sieltä!" Saiyuri huudahti. Kousuke vilkaisi ympärilleen, ja näki ruohoisen maan lähestyvän huimaa vauhtia. Nyt minä kuolen! Kousuke ajatteli paniikissa ja nipisti silmänsä kiinni.

Samaan aikaan, Yukimura oli palaamassa matkoiltaan. Voimakas tuuli puhalsi niin kovin että sai melkein aikuisen akitan horjahtamaan. Huh, mikä tuuli... Yukimura mietti. Talvi todellakin lähestyy kovaa vauhtia. Uros oli melkein saavuttanut tukikohdan, kun yhtäkkiä tämän korviin kantautui kovaääninen kiljahdus. Punaturkki pysähtyi ja lähti juoksemaan heti huudon suuntaan. Tuo kuulosti ihan Kousukelta! Mihin se poika on nyt sotkeutunut...? Ohun Ylipäällikkö kaarsi paikalle ja ehti juuri nähdä kun hänen nuorin poikansa liisi komeasti ilman halki.
"Kousuke!" Yukimuraa huudahti ja syöksyi kohti poikaansa, napaten tämän ilmasta juuri ennen kun pentu ehti mätkähtää maahan. Helpottuneena, isä laski poikansa maahan istumaan. "Hyvät luojat... Oletko kunnossa?" Yukimura kysyi pennulta. Mutta Kousuke oli ihan kalpeana pelosta eikä pystynyt vastaamaan. Syyttävästi ja hermostuneena Yukimura käänsi katseensa Saiyuriin ja Shiroon. "Mitä ihmettä te oikein teette?" Uros kysyi. Saiyuri luimisti korviaan.
"Isä...! Me... Tuota..." Saiyuri änkytti ja osoitti sitten Shiroa. "Se oli Shiron idea!" Hopeaturkki huudahti, toivoen että hän ei joutuisi vaikeuksiin. Vaikka Saiyuri olikin uhkarohkea rämäpää, edes hänkään ei uskaltanut uhmata isäänsä kun tämä suuttui. Yukimura ei kuitenkaan kuunnellut tytärtään ja katsoi molempia pentuja tiukasti, vaatien kunnollista selitystä.

Shiro

Kousuken aloitus näytti lupaavalta. "Sinä pystyt siihen pikkuveli!" Shiro kannusti vielä, ennen kuin toinen hyppäsi. Valkoturkki seurasi katseellaan toisen suoritusta, kunnes yhtäkkiä tuulenpuuska tarttui pennun kevyeen ruumiiseen ja kiepautti sen voimalla kohti maata.

"Ei!" Shiro kiljaisi, ja lähti juoksemaan kohti Kousukea. Toinen oli kuitenkin liian kaukana, ja Shiro sulki silmänsä kauhuissaan, ennen kuin näkisi Kousuken paiskautuvat maahan. Tuuli suhisi, ja Shiro odotti kauhuissaan, milloin Kousuken keho tömähtäisi kovaan maahan. Tuli kuitenkin vastoin odotuksia aivan hiljaista, ennen kuin kuului tuttu ääni, joka sai Shiron kavahtamaan.

"Isä!?" Pentu huudahti, ennen kuin Yukimura alkoi vaatia selitystä heidän touhuilleen. Saiyuri syytti Shiroa, mikä sai pennun luimistamaan korvansa, ja suun loksahtamaan auki protestin merkiksi. "Miten niin? Eikä ollut!" Shiro huudahti, vaikka oikeassahan sisko oli. Shiro kääntyi nöyrästi katsomaan isäänsä, joka tuijotti jyrkästi kaksikkoa. "Ööh...me..me vain olisimme halunneet opettaa hänelle..battougan..." Shiro sanoi tuskin kuuluvalla äänellä, ja laski sitten katseensa etutassuihinsa.

Yukimura, Saiyuri ja Kousuke
"Mitä? Battougan?!" Yukimura huudahti kauhuissaan ja katsoi tiukasti Shiroa ja Saiyuria. "Ettekö te tajua miten vaarallinen ja vaikea tekniikka Battouga on? Sitä ei voi opetella ilman aikuista, tai satutatte itsenne!" Uros torui pentujaan, nyökäten kohti Kousukea, joka oli vieläkin kalpeana putouksesta. Saiyuri katsoi tassujaan.
"Mutta se on niin helppoa meille-" Narttu piipitti, mutta Yukimura ei antanut tyttärensä puhua.
"Miksi edes haluatte opetta veljellenne Battougan? Minun ja isän- siis isoisän on tarkoitus opettaa se hänelle. Turvallisissa ja asiallisissa olosuhteissa!" Uros katsoi vihaisena kahta pentuaan, ja Saiyuri nipisti silmänsä kiinni, valmistautuen selkäsaunaan.

Samaan aikaan Kousuke alkoi toipua säikähdyksestään, ja katsoi muiden suuntaan. Vaikka Battougan opettelu oli ollutkin sisarusten idea, hänestä ei ollut reilua että kaksikolle huudettiin. He olivat vain yrittäneet auttaa häntä.
"Isä... He opettivat minua koska minä pyysin." Kousuke astui eteenpäin, täristen ja itku kurkussa. Pentu oli vieläkin shokissa ilmalennostaan, joten tämä ei pystynyt olemaan itkemättä. "Se ei ole heidän vikansa... Vaan minun. Halusin oppia Battougan, koska olen tämmöinen pelkuri. Ehkä jos oppisin tekniikan... Niin ehkä... Ehkä minusta tulisi rohkeampi ja vahvempi!" Kousuke alkoi itkeä ja halasi isänsä etujalkaa, osittain shokista, osittain katumuksesta. "Tiedän että en olisi saanut opetella Battougaa ilman sinua, mutta haluan olla rohkea, kuten Shiro ja Saiyuri... Ja Kojiro ja Hikari! Jos aiot olla vihainen, niin huuda minulle! Minä sen ansaitsen! He yrittivät vain auttaa minua... Anna anteeksi! Anna anteeksi isä!" Yukimura tuijotti poikaansa, sanaakaan sanomatta. Uros oli niin yllättynyt toisen käytökseen ettei tiennyt mitä sanoa. Saiyuri katsoi veljeään silmät leveinä, eikä voinut uskoa näkemäänsä.

Shiro

Valkoturkkinen nolostui, kun Yukimura alkoi torua heitä siitä, että battougan opettaminen oli hyvin vaarallista ilman aikuisia. Saiyuri yritti puolustautua, mutta Shiro pysyi hiljaa. Shiro luimisti korvansa, ja painoi häntänsä koipiensa väliin. Luvassa olisi taatusti jokin rangaistus, jos he olivat menneet tekemään jotain niin väärää, vaarantaneet pikkuveljensä hengen.

Yllättäen Kousuke alkoikin puolustaa heitä. Hän tunnusti itse halunneensa opetella battougan, ja itki vuolaasti Yukimuraa vasten. Shiro vilkaisi nopeasti Saiyuria, ja sitten taas isäänsä ja pikkuveljeään. Sekin oli täysin sanaton. Kousuke otti syyt niskoilleen noin vain, vaikka alunperinhän he olivat yllyttäneet nuorempaa urosta suorittamaan tekniikan. Shiro vilkaisi uudelleen siskoaan, tästä Saiyuri tuskin pitäisi. Shiro astui askeleen eteenpäin, ja kohotti varovasti katseensa.

"Isä..tuota...ei se ole kokonaan Kousuken vika..meidän olisi pitänyt tajuta, miten vaarallista se on...Kousukeen olisi voinut sattua pahasti kun...kun.." Shiro nielaisi, muistellessaan miten tuulenpuuska oli vienyt kevyen pennun mennessään.

Saiyuri, Yukimura ja Kousuke
Saiyuri vilkaisi syyttävästi Shiroa ja melkein avasi suunsa, kun narttu tajusi ettei veljen selitys ollut täysin valettakaan. Pettyneenä, hopeaturkki luimisti korviaan ja kävi makaamaan maahan häpeissään.
"Isä... Shiro puhuu totta." Saiyuri tunnusti ja nipisti silmänsä kiinni. "Emme olisi saanut opettaa Kousukelle mitään ilman sinua. Luulin että... Luulin että olimme itse tarpeeksi hyviä..." Narttupentu ei uskaltanut puhua enempää ja katsoi varovasti isäänsä.

Kousuke nosti katseensa yllättyneenä ja katsoi Saiyuria ja Shiroa epäuskoisena. Kaksi vanhempaa pentua eivät koskaan yrittänyt puolustautua tuolleen. Tyhmät! Yritin perhana auttaa teitä! Punaturkki mietti, muttei sanonut mitään vaan katsoi myös Yukimuraa.

Yukimura katsoi kaikkia pentujaan syyttävästi, muttei ollut varma mitä tehdä. Yukimuran mielestä kaikki pennut olivat jollain tavalla syyllisiä tapahtumista, mutta katsoessaan kolmikkoa Yukimura sai muistoja omasta lapsuudestaan, kun hänkin oli vielä ollut uhkarohkea rämäpää. Hän ei voinut olla vihainen pennuilleen. Joten uros vain huokaisi ja katsoi pentuja vuoron perään.
"Lopettakaa tällainen typeryys ja mennään kotiin." Yukimura sanoi ja lähti kävelemään, nostaen Kousuken selkäänsä. "Teitte väärin, mutta kyllä minäkin olin teidänlaisenne pienenä. Halusin opettaa Joelle kaiken mitä osasin." Yukimura kertoi, mutta sitten toisen ilme vakavoitui. "Mutta se ei tarkoita että te ette ole vaikeuksissa. Kunhan pääsemme takaisin kotiin, ette saa lähteä yksikseen enään mihinkään ilman aikuisia, kunnes tiedän että voin luottaa teihin. Onko selvä?" Yukimura katsoi Saiyuria ja Shiroa. Saiyuri katsoi ällistyneenä isäänsä ja sitten Shiroa.

Shiro

Valkoturkkinen istui maassa korvat sivuilla riippuen. Sen katse pysytteli mustissa etukäpälissä hyvin visusti, eikä Shiro uskaltanut sanoa mitään, tai edes vilkaista isäänsä Saiyurin puhuessa. Kun heidän välilleen tuli hiljaista, pentu kohotti varovasti katsettaan, peläten Yukimuran raivonpuuskaa tai ehkä jopa selkäsaunaa.

Nuorukaisen yllätykseksi isä ei ollutkaan niin vihainen, vaan pikemminkin ymmärtäväinen. Shiron korvat nousivat hitaasti takaisin pystyasentoon, ja pentu tunsi taas itsevarmuutensa palaavan. Se kyllä tiesi, että heidän tempauksensa oli typerä, eikä varmasti toistaisi sitä, mutta oli silti tyytyväinen, ettei rangaistus ollutkaan niin paha. Shiron naama kuitenkin venähti, kun Yukimura sanoi, etteivät he saisi poistua enää yksin mihinkään, ennen kuin olisivat ansainneet luottamuksen takaisin.

"Mu-mutta...." Shiro aloitti, mutta nipisti suunsa tiukasti kiinni. Nopeasti se vilkaisi siskoaan, joka tuijotti yhtä hämmentyneenä häntä takaisin. He olivat tottuneet liikkumaan vapaasti, vaikka eivät saaneetkaan poistua alppien tuntumasta. Nyt heiltä vietäisiin sekin vapaus. Shiro luimisti jälleen korvansa, mutta huokaisi, ja päätti alistua kohtaloonsa.

Saiyuri, Yukimura ja Kousuke
Saiyuri käänsi katseensa takaisin isäänsä ja huokaisi pettyneenä. Sitten tämä nousi seisomaan ja korvat alhaalla tuijotti tassujaan.
"Hyvä on..." Narttu mutisi hiljaa. Yukimura nyökkäsi, vakava ilme kasvoillaan.
"Hyvä. Mennään sitten." Uros sanoi ja lähti kävelemään. Hopeaturkkinen narttu tuhahti ja lähti laahustamaan isänsä perässä.
"Tämä on ihan epistä..." Saiyuri kuiskasi ja vilkaisi masentuneena Shiroa. "Mehän yritimme vain auttaa Kousukea..." Tämä ei oikein halunnut uskoa tapahtunutta, ja potkaisi etutassullaan pientä kiveä, joka lensi pari metriä eteenpäin.

Kousuke horjahti hiukan kun Yukimura lähti kävelemään, ja tämä joutui ottamaan kiinni Yukimuran kaulan ympäriltä tassuillaan.
"Jaksan kyllä kävellä itse, isä..." Nuorin pentu piipitti, mutta Yukimura vain jatkoi kävelemistä. Isä oli melkein saanut sydänkohtauksen nähdessään poikansa liitävän ilman halki, eikä halunnut päästää Kousukea pois silmiensä alta nyt vähään aikaan.

Shiro

Shiro huokaisi, ja nyökkäsi sitten varovasti Saiyurille. "Olet oikeassa...minusta meitä ei pitäisi rangaista näin kovasti..." Shiro kuiskasi takaisin, ja vilkaisi sitten Yukimuraa, ettei tuo vain kuulisi mitään. "Voit vain kuvitella, mitä äiti sanoo.." Shiro jatkoi. Chiko menisi varmasti suunniltaan huolesta, ja olisi heille vihainen.

Valkoturkkinen vilkaisi ympärilleen, ja tajusi, että oli tulossa jo myöhä. Oikeastaan se hiukan karmi Shiron selkäpiitä, vaikka pentu tahtoikin uskotella kaikille, ettei pelännyt mitään. Ei Shiro pimeää pelännyt, vaan sitä, mitä pimeydessä saattoi lymytä. Onneksi he pian olisivat takaisin perillä.

// Otetaanko vielä Chikon kanssa jotain, ennen kuin lopetetaan tämä peli? (: //

// Sopii, tuon nartun mukaan seuraavalla vuorollani //

Saiyuri, Yukimura ja Kousuke
Hopeaturkin silmät laajenivat kun tämä muisti Chikon.
"Voi ei... Hän ei varmasti tule pitämään tästä...!" Saiyuri sanoi hiljaa ja puri alahuultaan hermostuneena. "Toivotaan että hän ei ole kotona. Sitten ehkä voimme unohtaa asian ainakin huomisaamuun asti." Narttu sanoi ja vilkaisi ympärilleen, katsoen kun pimeys laskeutui heidän ympärilleen. Kylmä tuuli puhalsi vilpoisesti perheen ohi, ja se sai Saiyurin värähtämään hiukan.

Yukimura vilkaisi taakseensa, varmistaakseen että kaksi vanhempaa pentua olivat mukana, ja lähti sitten hölkkäämään pientä vuoripolkua pitkin ylöspäin. Punaturkki ei kuullut kaksikon keskustelua, mutta osasi päätellä pentujen ilmeistä mistä he puhuivat. Pian Yukimura kääntyi toiselle polulle ja hiljensi vauhtiaan, kun polku jyrkkeni. Tämä polku johdattaisi heidät vuorien suojaan, Ohun armeijan tukikohtaan.
"Pidä kiinni, Kousuke." Yukimura sanoi pojalleen. Kousuke nyökkäsi ja vilkaisi sisaruksiaan. Nuorukainen halusi liittyä sisarustensa seuraan ja kävellä heidän kanssa kotiin, mutta tämä ei uskaltanut hypätä isänsä selästä näin jyrkällä ja kapealla polulla.

Shiro

Valkoturkki nyökkäsi. Se ei tahtonut joutua selittelemään asiaa vielä äidillekin, varsinkin, kun oli jo menettänyt isänsä luottamuksen. Shiro vilkaisi Saiyuria, ja hidasti hiukan, jotta saisi vähän kuuloetäisyyttä isäänsä ja Kousukeen. "Kuule...kyllä me jotain keksitään. Jos ei saada liikkua mihinkään, niin voidaan liikkua niin, ettei kukaan saa koskaan tietää." Shiro kuiskasi niin hiljaa kuin osasi, toivoen Saiyurin kuulevan. Valkoturkkinen vilkaisi myös nopeasti isänsä suuntaan, että tuo ei vain kuulisi, tai huomaisi heidän jääneen jälkeen.

Shiro kiihdyttikin pian askeliaan, ja lähti loikkimaan vuoripolkua ylöspäin. Se tunsi tien kotiin, ja siksi osasi varoa polulla, vaikka sen kulkemisessa saikin olla tarkkana. Pentu kiihdytti Yukimuran ja Kousuken ohitse, ja pysähtyi polun yläpäässä hengästyneenä odottamaan.