Sisarusten Aamupäivä (AVOIN Kaikille Yukimuran pennuille)

Hikari naurahti Saiyurin näyttäessä kieltään Shirolle. Kun Saiyuri tuli hänen lähelleen ja tervehti Hikari hymyilin, Toisen kysyessä heidän veljestään Hikari pudisti päätään. "Kojiro ei ole mukanani.", Hikari vastasi. Shiron tehdessä Battougan Hikari ällistyi, oliko Shiro kehittynyt noin paljon sitten viime näkemän? Nuoren uroksen virnistäessä Hikari virnisti takaisin. "Katsokaas tätä!", Hikari huudahti inoissaan ja otti vauhtia. Hikari hyppäsi ilmaan ja pyörähti kolmesti battougapyörähdyksen ja laskeutui. "Mitäs pidit?", Hikari kysyi osoittaen kysymyksensä Shirolle.

Saiyuri ja Kousuke
Saiyuri ja Kousuke katselivat kahta muuta hämmästyneenä. Kaksikon tekniikat olivat jopa tehneet vaikutuksen Saiyuriin. Hopeanharmaa pentu heilutti häntäänsä.
"Siistiä! Tekin olette oppineet Battougan!" Saiyuri kehui Shiroa ja Hikaria. Kousuke katsoi kahta muuta ja hymyili.
"Nuo ovat jo reiluja tekniikkoja... Olette näköjään harjoitelleet paljon!" Kousuke sanoi ja mulkaisi Saiyuria sivusilmällä. "Toisin kun eräät..." Saiyuri katsoi Kousukea vihaisesti.
"Hei! Kyllä minäkin osaan Battougan! Katso nyt vaikka!" Saiyuri loikkasi Hikarin ja Shiron lailla ilmaan , ja pyörähti pari kertaa ilmassa Battougamaisesti. Saiyuri laskeutui huojuvasti ja katsoi sitten Kousukea. "Näithän? Ainakin minä osaan tekniikan!" Kousuke katsoi tassujaan. Isosisko oli oikeassa: Kousuke oli pennuista ainoa kuka ei osannut, tai halunnut, oppia perheen tekniikkaa. Enhän minä koskaan edes tule käyttämään sitä... Kousuke ajatteli hiljaa.

Shiro

Shiro oli innoissaan, kun myös hänen sisaruksensa osasivat battougan. "Se on selvästi meillä verissä!" Pentu hihkaisi. "Osaakohan Kojirokin tekniikan? Takuulla! Kaikkihan me näytämme osaavan sen jo nyt!" Shiro jatkoi samaan lauseeseen, ja oletti, että myös Kousuke osaa tekniikan. "Ajatelkaas, jos joskus voisimme käyttää battougia yhtä aikaa vihollisiin. Meille ei pärjäisi kukaan!" Shiro nauroi, ja istuutui.

Sitten mustavalkoinen pentu kääntyi katsomaan Kousukeen. "Näytä sinäkin battougasi!" Shiro kehotti iloisesti. Se ei syrjinyt Kousukea, kuten Saiyuri, vaikka sitäkin välillä ärsytti pennun varovaisuus ja huolehtivaisuus. Sillä ei ollut aavistustakaan nuoremman pennun osaamisesta. Eihän Shiro toisaalta itsekään tiennyt, että aikanaan sen oma battouga muovautuisi täysin omanlaisekseen.

Hikari tykkäsi kehuista ja kiitti. Hikari muisti yllättäen että hänen piti mennä tapaamaan ystäväänsä. "Anteeksi, mutta minun pitää nyt mennä. Ystäväni odottaa.", Hikari sanoi ja sanoi hei kaikille. Hikari lähti kohti Ohun tukikohtaa ja katosi hiljalleen metsään.

/Hikari poistuu, kiitos pelistä./

Saiyuri ja Kousuke
Saiyuri heilutti häntäänsä.
"Ajatteles! Mitä jos voittaisimme paratiisin takaisin ihan omin voimin pelkästään käyttämällä tekniikoitamme!" Narttu mietti innostuneena. Hikarin lähtiessä Kousuke ja Saiyuri huudahtivat vielä nopeasti toisen perään: "Hei sitten!"

Shiron kysymyksen kuullessaan, Kousuken korvat painautuivat tämän niskaa vasten.
"Minun... Battougani?" Kousuke kysyi hiljaa. Saiyuri katsoi pikkuveljeään.
"Osaathan sinä sen?" Kousuke nielaisi. Jos vastaan kieltävästi... Niin Saiyuri alkaa taas kiusaamaan... Nuorin pentu nousi vapisten ylös ja nyökkäsi.
"T-tietysti... Isä näytti sen minulle..." Kousuke sanoi hiljaisella äänellä ja huokaisi. Täytyy yrittää! Joten nuorin pentu loikkasi ilmaan, ei kovin korkealle, ja pyörähti kerran kömpelösti ilmassa. "Ah-!" Punaruskea pentu ähkäisi kun laskeutui kyljelleen maahan. Saiyuri naurahti pienesti.
"En kuvitellut sinun edes yrittävän..." Saiyuri sanoi. Kousuke nousi ylös ja yskäisi nolosti.
"Se on vielä harjoittelu vaiheessa..." Pentu sanoi ja katsoi Shiroa.

Shiro

Valkoturkki odotti maltamattomana nähdäkseen Kousuken version battougasta. Shiro oli hiukan petty, kun se oli, noh, melko kehnonpuoleinen. Kun Saiyuri naurahti, Shiro vilkaisi tuota, ja virnisti muka kauhistuneena, paljastaen samalla hampaansa. Ilme oli luokkaa "ei ole todellista." Kun Kousuke nousi ylös, Shiro otti takaisin normaalin ilmeensä, ettei pahoittaisi nuoremman veljen mieltä. Saiyuri, joka harvemmin kannusti nuorempaa urosta, totesi battougan olevan harjoitteluvaiheessa. Shiro nyökkäsi rohkaisevasti. "Kyllä se siitä!" Pentu hihkaisi. "Ainakin toivottavasti..." Shiro kuiskasi Saiyurin suuntaan niin, ettei Kousuke vain kuulisi.

Kousuke ja Saiyuri
Kousuke nyökkäsi veljelleen ja siskolleen ja katsoi maata. En aio harjoitella tuota tekniikkaa enään ikinä! Kousuke ajatteli. Saiyuri vilkaisi Shiroa sivusilmällä.
"Se oli kyllä aika kehno yritys..." Saiyuri kuiskasi takaisin, ja tämän onneksi pikkuveli ei kuullut.

Kousuke katsahti yhtäkkiä ylös ja katsoi Saiyuria.
"Hei... Mennäänkö joelle uimaan?" Kousuke kysyi. Ehkä pieni vesileikki isosisaruksien kanssa piristäisi tätä. "On niin lämmin ilmakin..." Saiyuri hymähti ja katsoi Shiroa.
"Eihän tuo nyt pahakaan idea ole!" Narttu naurahti.

Shiro

Pentu tyrskähti hiukan Saiyurin sanoille, mutta naamioi sen vaikuttamaan pelkältä yskähdykseltä. Kun Kousuke ehdotti, että he menisivät uimaan, pentu innostui. Se vilkaisi Saiyuriin, ja nyökkäsi vahvistukseksi tuon sanoille. "Mennään sitten! Viimeinen vedessä on mätä kala!" Shiro hihkaisi, ja lähti jo edeltä käsin syöksymään joelle.

Mustavalkean uroksen jalat tikkasivat maata hurjaa vauhtia, kun se rynnisti joelle ollakseen ensimmäinen. Se saikin pian veden näkyviinsä, kunnes otti iloisena vauhtia, ja loikkasi ilmaan.

"Hei, poika!" Shiro kuuli yhtäkkiä sivustastaan, ennen kuin joku tarrautui häntä niskasta, ja kiskaisi takaisin kuivalle maalle. Samassa metsästä kuului jokin kumma mölähdys, joka kuulosti hiukan peuralta. Se ryntäsi pakokauhun vallassa pusikon läpi, Shiron ja hänet sivuun vetäisseen koiraan ohi, ja kaatui veteen.

Kuului kauhea ääni, kun veden pinnan alla törröttävät oksat lävistivät saaliin. Veri tahri joen pinnan, lähtien kulkeutumaan virran mukana alajuoksun suuntaan. Shiro tuijotti silmät lautasina, kykenemättä sanomaan sanaakaan, kun Ohun metsästysryhmä kiskoi saaliin rannalle, ja hänet pelastanut koira repi muutaman terävän oksan pois joen pohjasta, heittäen ne sitten maahan. "Kuules pentu, ole jatkossa hiukan tarkkaavaisempi. Sinun olisi voinut käydä huonosti!" Koira torui, ennen kuin lähti muiden avustuksella viemään peuraa pois.

Shiro istui yhä järkyttyneen näköisenä maassa, vilkaisten sitten sisaruksiaan (?). "Ööh..vieläkö joku haluaa uimaan?" Shiro kysyi. Pentu tunsi sydämensä hakkaavan lujaa, sen ajatellessa, mikä sen kohtalo olisi ollut, jos Shiro olisikin ehtinyt hypätä. Vesi oli jälleen kirkasta, mutta silti Shirosta vesi tuntui vähemmän houkuttavalta kuin äsken.

Saiyuri ja Kousuke
Saiyuri innostui ja juoksi Shiron perään.
"En varmasti ole mikään mätä kala!" Saiyuri hihkaisi ja jätti Kousuken pölypilveen juostessaan veljensä perässä. Kousuke hymähti ja lähti juoksemaan kahden muun perään. Mutta jalkojensa takia Kousuke ei pysynyt sisarustensa perässä.

Saiyuri oli jo hyppäämässä jokeen, kun Shiro kiskaistiin sivuun. Saiyuri ehti juuri pysähtyä ja liukui maata pitkin, pysähtyen joenrantaan. Saiyuri katsoi säikähtäneenä kun vesi värjäytyi punaiseksi peuran verestä.
"Ööh... Voisimme etsiä järven jostain..." Saiyuri ehdotti ja katsoi jokea. "Mutta jostain syystä en halua uida enään tuolla..."

Kousuke saapui paikalle perästä, ja hidasti vauhtiaan. Nuorin pentu ehti juuri nähdä kun peura raahattiin pois, ja kuinka viimeiset punaiset kohdat huuhtoutuivat pois veden mukana. Kousuke katsoi sisaruksiaan.
"Tekö sen säikytitte tuonne jokeen?" Kousuke kysyi ja osoitti peuraa. "Sehän on ihan litimärkä ja joessa oli verta!"

Shiro

Mustavalkoturkkinen pentu nyökkäsi Saiyurin sanoille, ja Kousuken tullessa paikalle, ja esittäessään kysymyksensä, Shiro puuskahti. "No ei! Ne olivat Ohun metsästäjät.." Pentu sanoi, ja oli hiukan ihmeissään noiden metsästystavasta. Shiro ei tiennyt, että joukkojen oli kehitettävä metsästystapojaan, jotta riistan saamisen todennäköisyys paranisi. Näinä aikoina ei ollut varaa epäonnistumisille.

"Tuota, mennäänkö sille järvelle uimaan?" Shiro kysyi sitten, ja katsoi sisaruksiaan. "Tai oikeastaan, tässä vielä lähempänä pitäisi olla se pieni lampi, muistatteko, kävimme siellä äidin kanssa joskus?" Shiro jatkoi, ja alkoi taas innostua. "Sieltä sai aivan mielettömän hyvää kalaakin!" Pentu lisäsi.

Saiyuri ja Kousuke
Saiyurin kauhu katosi hetkessä kun Shiro mainitsi lammen. Saiyuri nyökkäsi villisti ja virnisti leveästi muistellessaan niitä aikoja kun Chiko oli vienyt pennut lammelle. Siellä pennut olivat oppineet uimaan.
"Tietenkin muistan sen paikan! Mennään sinne heti!" Saiyuri huudahti ja pinkaisi metsään. Kousuke huokaisi ja lähti siskonsa perään.

Saiyuri ehti lammelle ensimmäisenä (?). Toinen jäi rantaan odottamaan sisaruksiaan, mutta samaan aikaan tarkkaili pieniä kalanpoikasia jotka uivat ihan pinnan alla. Muistot nousivat Saiyurin mieleen kun pentu katseli ympärilleen. Saiyuri vilkaisi takaisin metsään päin ja huudahti: "Tulkaa jo, senkin etanat! Hypätään kaikki samaan aikaan veteen!"

Shiro

Pentu lähti riemunkiljahduksen saattelemana seuraamaan siskoaan hurjaa vauhtia metsän poikki. Se vilkaisi nopeasti taakseen, jotta Kousuke pysyisi perässä, sillä tiesi, ettei toinen voinut juosta kunnolla. Saavuttuaan lammelle, hengästynyt Shiro pysähtyi ensimmäisenä saapuneen Saiyurin vierelle, ja katsoi sitten kimmeltävää vettä. "Tule jo, Kousuke!" Shiro huudahti taakseen (?) sillä ei malttanut odottaa, että pääsisi loikkaamaan veteen.

Kousuke ja Saiyuri
Kousuke hölkkäsi sisarustensa perässä ja huohotti päästessään aukiolle.
"Tullaan tullaan..." Kousuke puuskutti ja kävi istumaan Shiron viereen. Saiyuri heilautti häntäänsä.
"Jes! Hyvä! Nyt hypätään kaikki samaan aikaan, yks... kaks... kolme... NYT!" Saiyuri huudahti ja loikkasi veteen. Kousuke päästi pelästyneen huudon kun pentu liukastui penkalta ja putosi veteen. Punaturkkinen uros kiipesi heti pois vedestä ja ravisteli turkkiaan.
"Yäk! Sain vettä korvaani!" Kousuke huudahti ja katsoi sisaruksiaan.

Shiro

Pentu odotti malttamattomana, kun Kousuke saapui paikalle. Se tepasteli ja hyppelehti paikoillaan, mutta kun viimein veli saapui, ja Saiyuri alkoi laskemaan, mustavalkoturkkinen jähmettyi aloilleen. "Nyt!" Shiro huusi samaan aikaan siskonsa kanssa, ja komealla loikalla läsähti veteen. Shiro sukelsi pinnan alle, potkien takajaloillaan vähän matkaa veden pinnan alapuolella, kunnes ponnisti pintaan, vetäen syvään henkeä, ja päästäen sitten naurahduksen suustaan. "Kousuke, älä viitsi! Tule uimaan!" Shiro huusi veljelleen.

Saiyuri ja Kousuke
Saiyuri roiskutti vettä punaturkkisen uroksen päälle, vaikka toinen olikin jo litimärkä.
"Tule jo, arkajalka! Vai pelkäätkö sinä vettäkin?" Saiyuri huudahti. Kousuke pudisti päätään.
"Se on kylmää! Anna minun lämmitellä vähän, ja tulen sitten perästä!" Kousuke intti. Uroksen isosisko kohautti olkapäitään ja kääntyi.
"Tee kuten haluat sitten..." Saiyuri mutisi, mutta vaikeni kun näki liikettä toisella puolella lampea. Saiyuri töytäisi Shiroa kevyesti (?). "Katso! Kaloja!" Saiyuri kuiskasi ilahtuneena ja lähti hiljaa lipumaan veden läpi kaloja kohti.

Shiro

Pentu nauroi Kousukelle, mutta hiljeni nopeasti Saiyurin tönäistessä häntä. "Au, mitä sinä..." Shiro valitti, mutta jähmettyi paikoilleen huomatessaan liikettä. "Oooh.." Pentu kuiskasi, ja virnisti Saiyurille. Kun narttu lähti lipumaan kohti kaloja, mustavalkoinen uros lähti kiertämään parven toiselle puolelle hitaasti. Nyt tarkkana.. Shiro sanoi, ja lähti hitaasti tiivistämään parvea hänen ja Saiyurin välissä.

Saiyuri ja Kousuke
Saiyuri lipaisi huuliaan ja ui vielä hiukan lähemmäksi. Sitten, Saiyuri katsoi Shiroa ja nyökkäsi. Nyt! Saiyuri viestitti katseellaan ja samassa sukelsi pinnan alle. Hopeaturkkinen pentu aukaisi suunsa ammolleen ja puri yhteen. Narttu tunsi hampadensa tarttuvan kiinni johonkin pehmeään, ja tiesi heti että oli onnistunut. Saiyuri nousi pinnalle ja vilkaisi hampaiden väliin jäänyttä kalaa. Narttu yllättyi nähdessään että kala oli paljon isompi kun hän oli luullutkaan. Toivottavasti Shirokin onnistui... Hopeaturkkinen pentu ajatteli.

Tällä välin Kousuke oli hölkännyt lammen toiselle puolelle ja katseli Shiron ja Saiyurin kalastusta.
"Osaisinpa minäkin liikkua noin nopeasti vedessä..." Kousuke mutisi hiljaa itsekseen.

Shiro

Shiron katse tavoitti Saiyurin katseen, ja pentu ymmärsi heti, mitä toinen tarkoitti. Kun sisko sukelsi, sukelsi myös nuorempi uros. Pinnalle nousi hädin tuskin edes kuplia, kun Shiro kierähti sulavasti kohti parvea. Pentu kuitenkin myös unohti opetukset tarkkaavaisuudesta, ja vain ummisti silmänsä ja haukkasi umpimähkään eteensä. Uros tunsi haparoivasta taktiikastaan huolimatta hampaidensa välissä jotain, ja nousi salamana pintaan, ennen kuin happi loppui.

Pennun tavoitettua veden pinnan yläpuolella odottava raikas ilma, kiinnitti Shiro ensimmäisen hengenvetonsa jälkeen huomionsa saaliiseensa. Yllätys oli suuri, kun Shiro tajusi saaneensa yhden suuren kalan sijasta kaksi suurehkoa kalaa. Ne roikkuivat molemmat pyrstöistään valkoturkkisen hampaiden välissä, ja ennen kuin pentu ehti henkäistä ihmetyksestä, ne alkoivat sätkiä ja toinen kaloista läiskäisi häntä naamaan. Shiron ote miltei lipesi, mutta päättäväisesti pentu puri hampaansa tiukemmin yhteen, ja lähti niin nopeasti kuin vain jaloistaan pääsi, uimaan kohti rantaa.

Shiro heitti saaliinsa penkereelle, ja tappoi saaliit nopealla puraisulla. "Huh. Olipa minulla tuuria!" Pentu hihkaisi, ja katseli kaloja, joista toisen ohuempi pyrstö oli melkein repeytynyt. Oli ollut vain sekunneista kiinni, että Shiro sai pelastettua molemmat kalansa. Se ei kuitenkaan aikonut hiiskuakaan siitä, että oli onnistunut vain sattumalta. "Hei, Kousuke! Nyt sinun ei tarvitse mennä veteen, saat näistä toisen!" Shiro huudahti veljelleen, hiukan naureskellen. Shiro kääntyi katsomaan Saiyuria, joka oli yhä vedessä (?), ja ihaili kauempaa tuon hiukan suurempaa saalista. "Tule sinäkin syömään tänne rannalle!" Shiro huusi siskolleen, ennen kuin tarttui omaan kalaansa ja alkoi repiä siitä lihaa.

Kousuke ja Saiyuri
Kousuke katsoi kaloja, ihan kun ne olisivat tupsahtaneet hänen eteensä avaruudesta. Pentu naurahti Shirolle ja otti toisen kalan.
"Kiitos..." Kousuke sanoi hiljaa, ja hiukan ihailevasti. Hän ei koskaan osaisi tuollaista.

Saiyuri vilkaisi Shiroa ja loikkasi tämän viereen, ravistellen turkkiaan. Vettä roiskui kaikkialle, ja Kousuke sai suurimman osan vedestä päälleen. Narttu istahti alas ja laski oman saaliinsa maahan. Saiyuri hielutti häntäänsä, hymyillen Shirolle.
"Ei paha! Olet taitavampi kun uskoinkaan!" Saiyuri kehui. "Sinun kannattaisi liittyä metsästysjoukkoihin!" Hopeaturkki ehdotti ja otti puraisun omasta kalastaan. Se maistui yhtä hyvälle kun silloin kauan sitten kun Saiyuri oli vielä ollut pieni.

Shiro

Valkoinen pentu oli tyytyväinen Saiyurin kehuista. Kun toinen sanoi, että hänen kannattaisi liittyä metsästysjoukkoihin, Shiro hiljeni hetkeksi, ja kallisti mietteliäänä päätään. Sitten pentu pudisteli sitä tomerasti, ja haukkasi palan kalastaan. "Ehei, kyllä minä haluan soturiksi. Olen takuulla parempi taistelemaan, kuin metsästämään!" Shiro nauroi, suu täynnä kalaa. "Sinähän haluat myös soturiksi?" Shiro kysyi Saiyurilta. "Entä sinä, Kousuke?" Pentu jatkoi, kääntäen katseensa nyt veljeensä. "Tai hei, ajatelkaas, jos jostakusta meistä tulisi jopa ylipäällikkö!" Pentu hihkaisi, ja repäisi taas uuden palasen kalastaan.

Saiyuri ja Kousuke
Saiyuri heilutti häntäänsä ja naurahti.
"Tottakai! Vaikka olenkin hyvä metsästämään, tykkään tappeluista!" Narttu sanoi ja vilkaisi Kousukea. Kousuke pudisti päätään.
"En tiedä... Soturin elämä ei oikein kiinnosta minua..." Pentu sanoi ja otti puraisun kalastaan. "Mutta jos olisi pakko valita, niin harjoittelisin oikein kunnolla ja ryhtyisin metsästäjäksi."

Shiron mainitessa ylipäällikön aseman, Saiyuri mietti hetken. Se vasta hienoa olisi! Kousuke katsoi tassujaan.
"Olisi kivaa päästä ylipäälliköksi, mutta luulen kyllä että Orion-serkku saa paikan seuraavaksi." Uros totesi. "Hän on paljon isompi ja taitavampi kun me." Saiyuri tuhahti.
"Eikä! Ei isä paikkaansa serkkupojalle luovuta!" Saiyuri sanoi. "Hänhän on vielä hyvässä kunnossa, joten isä ei tule vielä luovuttamaan paikkaansa kenellekkään!" Hopeaturkki vaikeni ja mietti asiaa. Sitten narttu huokaisi. "Totta puhuen... En usko että isä valitsisi ketään meistä... Paikka menisi varmaan Kojirolle, kun hän on kaikista vanhin." Saiyuri sanoi ja katsoi Shiroa. "Mitä sinä luulet?"

Shiro

Valkeaturkkinen pentu vilkaisi veljeään, joka mainitsi Orionin. Shiro hiukan närkästyi, mutta Saiyuri puki hänen ajatuksensa sanoiksi. "Niinpä! Eihän Weed-setä ole enää ylipäällikkö, joten isä saa itse päättää seuraajansa joskus tulevaisuudessa." Uros totesi ykskantaan, nyökäten ponnekkaasti sanoilleen. Kun Saiyuri ehdotti, että mahdollisesti Yukimura valitsisi Kojiron, Shiro kallisti päätään, ja hymähti. "Niin..ehkä. Mutta ei välttämättä! Meillä on vielä paljon aikaa todistaa, että olemme yhtä hyviä! Sitä paitsi, valitsihan isoisäkin Weed-sedän ylipäälliköksi, mutta isä voitti hänet. Mitä vain siis voi tapahtua!" Shiro hihkaisi.

Saiyuri ja Kousuke
Saiyuri hymyili innokaana Shirolle ja heilutti häntäänsä.
"Niinpä... Ehkä isä valitsee jonkun meistä, jos todistamme olevamme Kojiroa parempia!" Saiyuri ajatteli. Yhtäkkiä nartun päähän tulli hullunkurinen idea. "Hei! Mitä jos meistä kaikista tulisi ylipäällikköjä? Vai onko olemassa jokin sääntö, että ylipäällikköjä saa olla vain yksi?" Hopeaturkki kysyi Shirolta. Kousuke pudisti päätään.
"Sinä ja sinun ideasi, isosisko..." Punaturkki mutisi itsekseen.

Shiro

Shiro nauroi. "Niinpä!" Uros totesi. Kojiro oli pennuista ehkä kaikkein etäisin, ja siksi Shiro ei ollut tuon kanssa yhtä paljon samalla aaltopituudella, kuin vaikka Saiyurin kanssa. Nartun päähänpisto sai kuitenkin valkoturkkisen pennun innostumaan lisää. "Olet oikeassa! Jos minusta tulisi ylipäällikkö, voisin kyllä nimittää teidätkin ylipäälliköiksi!" Shiro totesi, ja röyhisti rintaansa. "Sitten saisimme antaa sellaisia määräyksiä, kuin itse haluamme." Shiro sanoi, ja käveli mahdollisimman päällikkömäisesti edestakaisin sisarustensa edessä, pysähtyen sitten nauramaan.

Saiyuri ja Kousuke
Saiyuri naurahti ja hyppäsi ylös myös.
"Jos minusta tulisi ylipäällikkö, tekisin varmaan kaikista meistä ylipäällikköjä! Me viisi olisimme niin vahvoja, ettei mikään Kurokagen kaltainen rakki edes uskaltaisikaan tulla Ohun lähelle, tai repisimme hänet palasiksi!" Hopeaturkki kuvitteli ja naurahti. "Meistä tulisi voittamattomia!"

Kousuke söi kalansa loppuun ja nousi ujosti seisomaan.
"Mutta... Saattaa olla vaarallista olla ylipäällikkö..." Kousuke sanoi. Saiyuri katsoi pikkuveljeään.
"Miten niin?" Punaturkki katsoi tassujaan.
"Jos joku haluaisi valtaa, niin he yrittäisivät tappaa meidät ensin! Me olisimme aina vaarassa!" Saiyuri tuhahti.
"Mutta jos meitä on viisi.... Meille ei pärjäisi kukaan!" Narttu sanoi ja istahti alas nauraen. Idea oli mahtava, ja Saiyuri alkoi jo toivoa että Yukimura nimeäisi nartun ylipäälliköksi.