Yamanashin Luonnossa

Gaikotsu

Koga katseli tarkkaavaisena, kun Volya hyökkäsi viimeisen eloonjääneen kimppuun. Yhtäkkiä vihollinen alkoi kuitenkin vaikeroida, ja anoa armoa, ja Gaikotsun ilme muuttui hetkeksi hiukan epävarmaksi. Sakemannikin näytti pysähtyvän, ja harkitsevan siirtoa. Koga oli kaikesta huolimatta sitä mieltä, että Kurokagen alainen puhui vain pelosta, ei todellisista aikeistaan. "Paha saa antaiseman palkkansa." Koga hymähti, ennen kuin Volya iski leukansa koiran kurkkuun, ja lopetti tämän siihen paikkaan.

Kun sakemanni siirsi katseensa häneen, Gaikotsu asteli hieman lähemmäs. Volyan kysymyksen myötä uros kohautti hiukan olkiaan. "Todennäköisesti ainakin osa heistä on vain naurettavia pelkureita. Säälimättömiä, jos pääsevät niskan päälle, mutta ovat heti anomassa armoa, kun jäävät alakynteen." Gaikotsu totesi. Eihän se ollut vielä montaa Kurokagen sotureita tavannut, mutta kun tiesi koirasuden tavan johtaa, ei jäänyt epäselväksi, että osa liittyjistä oli pakotettu ja uhkailtu mukaan.

Hetken aikaa koga oli taas hiljaa, tutkien vahvannäköistä sakemannia, ja tuon suojaliiviä nyt ensimmäistä kertaa hiukan lähempää. Gaikotsu näki, että ympäri suojaliiviä oli uurteita ja naarmuja, ja myös Volyan alaruumiissa sijaitsevat arvet herättivät kogassa kysymyksiä. Hän on varmasti nähnyt ja kokenut paljon. Ei siis ihme, että hän taistelee niin hyvin. Ninjakoira ajatteli, ennen kuin nosti katseensa takaisin sakemannin kasvoihin.

"Aiotko lähteä nyt jatkamaan kohti Ohua?" Gaikotsu kysyi sitten. Koga toivoi, etteivät Kurokagen alaiset olleet saaneet hänen päätöstään horjumaan. Sitä Gaikotsu ei kuitenkaan uskonut. Uros ei tiennyt mihin itse jatkaisi seuraavaksi, ehkäpä takaisin oman klaaninsa pariin.

Volya

"Pitänee välttää Kurokagen... Värväysjoukkoja." Volya vastasi kogalle sen lähestyeässä sakemannia. Hetkeksi koitti hiljaisuus ja sotakoira tuumi ninjan sanoja. Pakotettu... Tein oikein tullessani tänne. Tämä ajatteli, eikä kestänyt kauaa, ennen kuin muistot uroksen menneisyydestä palasivat jälleen kerran, nyt rauhoittunut tilanne ja hiljaisuus sallivat uroksen mielen vaipua syvään ajatteluun. Se muisti juosseensa hiekkaisessa maastossa luotien vingahdellessa sen ympärillä. Adrenaliini, pelko ihmisten aseista ja kaulan ympärillä puristava shokkipanta loivat Volyan päähän kauhistuttavan ristiriidan perääntymisestä ja taistelemisesta.

Yhtäkkiä, sotakoiran huomio palasi äkillisesti takaisin todellisuuteen Gaikotsun rikkoessa hiljaisuuden ja kysyessä, menisikö Volya etsimään Ohua. Se varmasti näytti tyrmistyneeltä hetken ajan, mutta kokosi itsensä välittömästi. "Tietysti." Tämä vastasi, yrittäen kuulostaa mahdollisimman rennolta. "Nyt kun olen nähnyt, mitä tekoa Kurokagen kätyrit ovat, en voi vastustaa Ohun joukkojen tapaamista. Toinen syy löytää heidät." Sakemanni lisäsi, nyt huomattavan optimistisena ja hymyili hieman.

Volya käänsi katseensa Alppeja kohti. "Ainakin myrsky on pois tieltä." Se sanoi ehkä hitusen helpottuneella äänellä ja siirsi katseensa takaisin kogaan. Uros ei ollut varma mitä sanoa, koska oli vielä hieman tyrmistynyt muistoistaan, se ei usein kokenut takaumia, mutta puhe pakotetuista sotilaista nosti muistot pintaan. Gaikotsu ei tietysti sitä voinut tietää.

Gaikotsu

Kogan katse muuttui hiukan hämmästyneeksi, kun Volya näytti poissaolevalta. Gaikotsu kohotti kulmaansa, ja odotti sakemannin vastausta. Tuuli heilautti shikokun mustaa harjasta hiukan tämän otsalle, ja Gaikotsu ravisteli päätään.

Kun Volya ilmoitti kaikesta huolimatta etsivänsä Ohun joukot, Gaikotsu hymyili. Uros oli pelännyt, että tällainen sotatilanne pelottaisi mahdolliset liittyjätkin pois. Mutta harmaa uros ei näyttänyt olevan sellainen. Toisessa oli...jotain, mitä Gaikotsu ei osannut edes aavistaakaan. Se kuitenkin paistoi läpi jollain selittämättömällä tavalla.

Kun Volya puhui myrskyn laantumisesta, Gaikotsu kohotti katseensa taivaalle, ja nyökkäsi. Auringonsäteitä pilkisti sieltä täältä pilvien lomasta. Hitaasti kogan katse putosi takaisin sakemanniin. "No, hyvää matkaa sitten, jo toistamiseen. Toivottavasti löydät heidät." Gaikotsu sanoi, ja hymyili ystävällisesti. Osittain uroksen äänestä varmaan kuulsi pahoittelu, kun koga itse ei voinut johtaa urosta perille saakka. Gaikotsu ei kuitenkaan ollut Ohun soturi, joten se olisi sääntöjen rikkomista.

Volya

Sakemanni naurahti hieman, Gaikotsun toivottaen hyvää matkaa jo toiseen otteeseen. Tällä kertaa heillä ei ollut ei-toivottua seuraa. "Kuten sanoin, oli hienoa tavata ninjakoira." Sinisilmä vastasi hymyillen ja alkoi kävelemään pois jaloissaan olevan ruumiin luota, valmistautuakseen lähtöön metsäaukiolta. "Olit erittäin avulias, erityisesti näiden pirulaisten ilmestyessä. Kiitän sinua siitä." Uros jatkoi, samalla nyökätessä Gaikotsun suuntaan hyväksyvästi.

"Älä huoli minusta, löydän varmasti jonkun alppien suunnasta, mutta minun pitää lähteä nyt. Menetän päivänvaloa jatkuvasti ja edessä on pitkä matka." Sotakoira sanoi ja katsoi kogaa silmiin (?) "Toivon, että tapaamme vielä. Hyvästi." Tämän sanottuaan, Volya käänsi katseensa alppien suuntaan ja ampaisi ripeään hölkkään, kulkien metsäaukeaman läpi ja häviten sitä ympäröimään metsistöön, varmana määränpäästään.

//Volya poistuu//

Gaikotsu

Kova nyökkäsi Volyalle hymyillen, ja toivotti toiselle vielä onnea matkaan, ennen kuin katosi paikoiltaan, lähtien etenemään kohti kogien aluetta.

//Gaikotsu poistuu