Yamanashin Luonnossa

// Untamed tänne Gaikotsulla, muutkin voivat osallistua : ) //

Volya

Oli kulunut jonkin aikaa Volyan rantautumisesta Japaniin. Tämä ei oikein tiennyt mistä etsiä Ohun joukkoja, joten uros lähti kulkemaan Japanin alppeja kohti, pois ihmisten läheisyydestä, tarkoituksenaan löytää kulkukoiria tai eristäytyneitä laumoja, joilta udella tietoja Japanin nykytilanteesta. Sakemanni oli päässyt Yamanashiin asti, mutta ihmeellistä kyllä, ei ollut vielä törmännyt yhteenkään koiraeläimeen. Tämä pyrki pysymään mahdollisimman kaukana jättilaumoista joiden taustasta ei ollut tietoinen, sekä ihmisten asutuksesta. Kaksijalkaisiin uros ei luottanut ollenkaan.

Harmaaturkki oli kävellyt metsäisessä ympäristössä koko päivän ja salli itselleen juomatauon saapuessaan metsäaukiolle, jonka läpi kulki puro.
Toivottavasti löydän jonkun pian. Tämä ajatteli, juodessaan purosta. Hetken päästä, kaukainen jyrinän ääni sai Volyan lopettamaan juomisen ja nostamaan päänsä ylös.

Aukion keskellä oli suuri kivirykelmä, jonka päälle saksanpaimenkoira kiipesi saadakseen paremman näyn alppien suunnasta. Kauempana, edessäpäin oli ukkospilviä. Näytti siltä että pian alkaisi satamaan. Entinen sotakoira mietti hetken aikaa, vaikeuttaisiko sää tämän matkaa.

Yhtäkkiä sakemanniin iski hermostuttava tunne. Se ei tuntenut olevansa yksin.

Uros tähyili rauhallisesti ympärilleen ja skannasi kiviröykkiötä ympäröivän alueen tarkasti, muttei nähnyt ketään.

Gaikotsu

Vaikka Arashi ei kauheasti pitänytkään siitä, että kogat liikkuivat miten sattuu, se ei estänyt Gaikotsua kuljeskelemasta kogien alueen ulkopuolella. Uros oli luotettava soturi, sillä olihan se yksi Tesshinin entisistä sotureista. Siksi urosta ei katsottu niin pahasti, vaikka tämä aina välillä poikkesikin jossain.

Nyt uros oli saanut näköpiiriinsä koiraa muistuttavan eläimen. Tuon ulkomuoto kuitenkin näytti jollain tavalla erilaiselta, kuin tavallisella koiralla. Tähyiltyään hetken toista hiljaa oksistosta, pisti Gaikotsu merkille liivin, joka toisella oli kehonsa suojana. Uros siristeli silmiään, ja tarkkaili tuntematonta urosta. Oliko hän ihmisten lemmikki? Gaikotsu katseli hieman laajemmalti ympärilleen, muttei nähnyt saatika haistanut ihmisiä. Ei, tuon täytyi olla villi, vaikka silti Gaikotsua hiukan epäilytti toisen lisävaruste.

Koga päätti kuitenkin lähteä seuraamaan toista. Äänettömästi koga puikkelehti oksistossa, pitäen tarkasti silmällä reittiään, mutta vilkuillen aina varmuuden vuoksi sakemannia. Gaikotsu huomasi liivissä olevan kahvan, ja alkoi sitä myöten arvioida toisen mahdollisia heikkouksia. Koga ei aikonut joutua taisteluun, mutta uteliaan uroksen oli pakko ottaa hiukan enemmän selvää toisesta. Lisäksi sakemanni näytti jollain tavalla eksyneeltä, kuin etsisi jotain.

Gaikotsun jalat tapasivat pehmeästi maan sen loikatessa alas oksistosta. "Hohoi! Kuka olet? Etsitkö jotain?" Koga huhuili, mutta jäi paikoilleen seisoskelemaan.

Volya

Sakemanni jatkoi epävarmana tähyilyä ympärilleen, kunnes tuntematon koira ilmestyi oksistosta aukiolle. Volya oli hieman yllättynyt nähdessään toisen koiraeläimen ensimmäistä kertaa pitkään aikaan, mutta keräsi itsensä tajutessaan mahdollisuutensa tulleen. Juuri kun tämä oli sanomassa jotain, muukalainen puhui ensin.

"En ole vihamielinen, jos sitä utelet." Harmaaturkki vastasi kuuluvalla äänellä. Tämä ei antanut nimeään, tarkoituksella. Se halusi ensin varmistaa, ettei muukalainen myöskään ollut vihamielinen. Se oli aikaisemmin kohdannut vihamielisiä villikoiria ja sen takia halusi varmistaa muukalaisten aikeet, ennen luottamusta. Volya huomioi miten koga jäi paikoilleen ja päätti myös tehdä näin. Kiviröykkiön huippu oli erinomainen puolustusasema, jos sakemanni joutuisi taistelemaan.

"En ole täältäpäin. Etsin jotakuta enkä ole varma hänen sijainnistaan, voisitko ehkä auttaa?" Sakemanni jatkoi. Se ei oikeasti etsinyt ketään tiettyä yksilöä, mutta olemattoman koiran etsiminen olisi turvallisempaa kuin tunnetun lauman etsiminen, sillä tietyn lauman etsiminen saattaisi aiheuttaa ongelmia muiden laumojen kanssa.

Volya oli nyt saanut hyvän kuvan muukalaisesta. Tämän silmiin pistivät kogan ruumiinrakenne ja erityisesti tämän kasvoissa olleet arvet. Toinen näytti myös olevan nopea ja ketterä.

Tuuli alkoi yltyä ja uros otti varmemman asennon kiviröykkiön päällä. Tämä samalla valmistui yhteenottoon, jos tilanne yllättäen muuttuisi huonompaan.

Gaikotsu

Koga tarkkaili toista kiviröykkiön huipulla, mutta kuten sakemanni itsekin, pysyi myös uros tiukasti aloillaan. Gaikotsu pää kallistui hiukan uteliaisuuttaan, ja tämä höristi korviaan Volyan sanoille. Toinen kertoi, ettei ollut vihamielinen, ja musta uros nyökkäsi, hymyillen sitten hiukan.

Sen enempää sanomatta, päätti Gaikotsu ottaa muutaman askeleen lähemmäs, mutta pysähtyi sakemannin alkaessa puhua jälleen. Toinen kertoi etsivänsä jotakuta, ja Gaikotsu päätteli, ettei se ollut ainakaan Kurokage. Ehkäpä se oli Yukimura? Tai kenties Gin? Sitä koga ei tiennyt, mutta päätti ottaa asiasta selvää.

Uros otti vielä pari askelta lähemmäs, ja istuutui rauhallisesti maahan, viestittäen näin toiselle, ettei ollut uhka. "Voin auttaa sinua, jos kerrot ensin, ketä etsit." Gaikotsu vastasi rennosti, ja naurahti hiukan. Kogalla oli joskus paha tapa ruveta liiankin tuttavalliseksi tuntemattomien kanssa, joten uros päätti sen tiedostaen hiukan ryhdistäytä. Kohteliaisuus ja hyvät tavat ensin. "Minä olen Gaikotsu. Kuulun Kogan ninjakoiriin. Olemme tavallaan Ohun puolella, mutta tavallaan taas emme...vaikea selittää." Gaikotsu sanoi, ja pudisteli hiukan päätään, kohauttaen sitten hiukan toista olkaansa.
"Entäs kukas sinä olet, jos saan kysyä? Mistä päin tulet? Veikkaan Venäjää tai Saksaa, sillä kai tuo jonkinlainen sotavaruste on?" Gaikotsu heitti, nyökäten kohti sakemannin liiviä. Samassa koga taas tajusi olevansa ehkä hiukan liian tungetteleva, joten uros otti kasvoilleen rennon perusilmeensä, ja antoi Volyalle tilaa vastata.

Volya

Sakemanni tarkkaili Gaikotsua tämän lähestyessä kiviröykkiötä. Koga näytti olevan ystävällinen ja jopa istui rauhallisesti alas. Tämä oli hyvä merkki. Volya myöskin istuutui alas, mutta ei luovuttanut asemaansa kiviröykkiön päällä. Gaikotsun esiteltyä itsensä ja Kogien yhteyden Ohuun, harmaaturkki ei voinut vastustaa pientä voitonriemuista hymyä. Kogat eivät olleet Ohun vihollisia ja ninjakoira todennäköisesti tiesi lauman sijainnin, tai ainakin voisi osoittaa oikean suunnan. Nyt sotakoiran tarvitsisi vain pelata korttinsa oikein.

Ennen kuin Volya ehti sanoa mitään, Gaikotsu kysyi sakemannin identiteettiä ja kotimaata. Uros oli hetken ymmällään, toisen arvatessa tämän kotimaan ja suojavarusteen alkuperän. Se varmasti näytti yllättyneeltä hetken ajan. Sotakoira siirsi katseensa hetkeksi suojaliiviinsä. Muistot virtasivat tämän päähän, mutta Volya työnsi ne syrjään ja palautti katseensa Gaikotsuun.

"Olen yllättynyt tietoisuudestasi." Tämä sanoi vakuuttuneella äänellä. "Ninjakoira... Olen kuullut heistä, mutten ikinä ole tavannut yhtä." Sakemanni sanoi ja nyökkäsi Kogan suuntaan. "Olen kotoisin Venäjältä, tosin, en ole ollut siellä pitkään aikaan. Saavuin tänne mantereelta etsimään... Ystävääni." Uros jatkoi ja hiljeni jälleen hetkeksi. Se ei ollut varma valehtelusta, mutta tarinan muuttaminen näin sukkelaan saisi harmaaturkin takuulla näyttämään epäluotettavalta.

"Uskon hänen olevan Ohun laumassa. Tiedätkö missä he ovat?" Volya jatkoi ja jäi innokkaana odottamaan vastausta.

Gaikotsu

Koga pysyi hiljaa, kun toinen alkoi hetkeksi hymyillä, mutta kun Volyan ilme muuttui hämmästyneeksi, Gaikotsu olisi tahtonut potkaista itseään. Oliko hän ollut sittenkin liian tuttavallinen? Sakemanni ei kuitenkaan näyttänyt pitävän häntä outona, vaan sen sijaan kehui hänen tietoisuuttaan. Gaikotsu hymyili, ja naurahti sitten kevyesti. "Täällä oppii yhtä sun toista. Ohussa on ollut paljon entisiä sotakoiria, ja olen tavannut myös ihka aitoja sotakoiria Venäjältä. Muistan paljon heidän kertomistaan tarinoista." Gaikotsu paljasti, ja hiljeni taas sitten toisen puhuessa.

Kun Volya kertoi etsivänsä ystäväänsä Ohusta, Gaikotsun ilme muuttui sekunnin sadasosaksi hiukan epäluuloiseksi. Jostain syystä koga ajatteli hetken, että Volyalla oli jotain taka-ajatuksia. Gaikotsu kuitenkin arveli toisen olevan vielä yhtä varautunut häntä kohtaan, kuin hän oli Volyaa, ja siksi päätti sivuuttaa moiset ajatukset. Ohu tarvitsisi uutta verta joukkoihinsa, ja Gaikotsun silmissä sakemanni vaikutti arvovaltaiselta soturilta.

"En voi suoraan paljastaa Ohun uutta tukikohtaa. Se on nykyään salainen." Gaikotsu kertoi. Koga tiesi, ettei Yukimura katsoisi hyvällä häntä, tai koko kogan shinobien armeijaa, jos hän menisi paljastamaan Ohun lauman asioita tuiki tuntemattomille. Eihän koga itse edes varsinaisesti kuulunut heihin. "Lisäksi laumat ovat tällä hetkellä hajalla. Ystäväsi voi olla missä vain. Mutta jos etsit Ohua, voin vain opastaa sinua kulkemaan Alppien suuntaan. Ehkä lähempää löydät oppaan, joka voi viedä sinut perille asti." Gaikotsu neuvoi, ja toivoi sen riittävän Volyalle. Uros itse ei aikonut viedä uusia liittyjiä Yukimuralle vaikka halusikin, sillä hänen velvollisuutensa oli toimia vain kogien hyväksi. Hän ei tahtonut turhaan suututtaa Arashia, tai tämä voisi kieltää häneltä kokonaan liikkumisen kogien alueen ulkopuolella.

Volya

Gaikotsun epäluuloinen ilme ja sitä seurannut hiljaisuus iskivät sakemanniin kuin luoti. Se kirosi sanavalintaansa mielessään, mutta yritti parhaansa pitää naamansa peruslukemilla. Hetken epävarmuuden jälkeen tämä epäili siitä syntyvän ongelmia. Uros huokaisi sisäisesti ja rentoutui toisen jatkaessa normaalilla äänensävyllä.

Kogakoiran puhuessa, Volya kävi mielessään läpi saamaansa tietoa.

Lauma hajalla? Alpeille? Tilanne on huonompi kuin luulin. Tämä ajatteli. Harmaaturkki käänsi katseensa alppien suuntaan. Myrskypilvet näyttivät olevan lähempänä, kuin aikaisemmin. "Pelkäsin sinun sanovan tuon. Näyttää myrskyisältä." Volya vastasi ja siirsi katseensa takaisin Gaikotsuun.

"Kiitos avustasi, Gaikotsu. On ymmärrettävää, ettet voi paljastaa heidän päämajansa sijaintia, mutta uskon pystyväni löytämään jonkun antamiesi tietojen perusteella, joka kykenee edesauttamaan etsintääni." Sotakoira jatkoi ja hymyili hieman. Volya sitten hitaasti nousi jaloilleen ja rauhallisesti pudottautui kiviröykkiön huipulta muutaman metrin päähän kogakoirasta. Se pelkäsi ninjakoiran epäilevän tämän tarinaa, joten yritti viimeisenä yrityksenä vakuuttaa toisen ja välttää ongelmia tulevaisuudessa. Sakemanni otti riskin ja luopui etulyöntiasemastaan.

Laskeuduttuaan maahan, harmaaturkki kääntyi kogakoiran suuntaan. "Oli mielenkiintoista tavata ninjakoira. Minun pitänee varmaan aloittaa matkani." Tämä vielä sanoi ja jäi odottamaan jos Gaikotsulla olisi vielä mitään sanottavaa.

Gaikotsu

Koga katsoi Volyaa, joka loikkasi ketterästi alas kivikasalta, ja huomioi, ettei toisen suojaliivi ilmeisesti ollut niin painava miltä se näytti. Gaikotsu nyökkäsi toisen sanoille, ja oli tyytyväinen siihen, että toinen hyväksyi hänen hiukan hakuammunnalta vaikuttavan ohjeistuksen. Koga ei kuitenkaan voisi paljastaa enempää.

Kun Volya alkoi vaikuttaa siltä, että tekisi jo lähtöä, nousi Gaikotsu hitaasti jaloilleen. Seisoessaan paikoillaan, nyökkäsi uros hymyillen sakemannille. "Onnea matkaan sitten. Pidä varasi, Kurokagen...." Gaikotsun lause jäi kesken, sekoittuen hiljaiseen murinaan. Joku seisoi kiviröykkiöllä heidän takanaan, eikä se näyttänyt kovin ystävälliseltä.

Volya

Sakemanni tarkkaili toisen kehonkieltä, tarkoituksenaan havaita hermostuneisuutta tai epätavallista liikehdintää vastausta odotellessaan. Tämän helpotukseksi kogakoira vaikutti luottavaiselta. Ninjan vastatessa, Volya hymyili ystävällisesti ja oli juuri nyökkäämässä vastaukseksi, kunnes Gaikotsun olemus muuttui. Aluksi sotakoira oli hämmentynyt, mutta tämä tunne muuttui epävarmuudeksi ja sitten uhatuksi sekunnin murto-osissa. Hetken ajan harmaaturkki oli vakuuttunut Gaikotsun käyvän kimppuun. Tämä kuitenkin huomasi, ettei outo käytös ollut kohdistunut sakemanniin, vaan jonnekkin muualle. Volya ensin katsoi kogaa kyseenalaistavasti, mutta sitten hitaasti ja epävarmana siirsi katseensa paikalle ilmestyneeseen muukalaiseen. Uros kääntyi kohtaamaan tuntemattoman hahmon.

"Tunnetko hänet?" Tämä kysyi hiljaa, muttei irrottanut katsettaan muukalaisesta.

Gaikotsu

Kogan silmät olivat nauliutuneet koiraan, joka tuijotti heitä uhkaavasti kalliolta. Gaikotsu pudisteli päätään Volyan sanoille. "En tunne....mutta voisi sanoa, että tiedän mistä hän on peräisin." Gaikotsu sanoi. Kalliolla oleva koira alkoi nauraa kolkosti. "Tuki suusi säälittävä koga. Et kiinnosta minua tippaakaan. Mutta sen sijaan...." Koira sanoi siirtäessään katseensa Volyaan. Hahmo lähti laskeutumaan kaksikko kohti, ja Gaikotsu jännittyi.

Pian kivikasalla seisoi muutama muukin koira, ikään kuin turvaamassa alas laskeutuneen koiran selustaa. "Kurokage etsii vahvoja sotureita. Sellaisia, kuten vaikkapa sinä." Koira kertoi, puhuen nyt suoraan Volyalle. "Ohu on vain säälittävä pikku lauma, jota johtaa nuori ja typerä rakki. Olet liian hyvä heille. Mutta sen sijaan liittymällä meihin voisit saavuttaa jotain, josta monet vain haaveilevat..." Koira jatkoi. Gaikotsu murisi hiljaa. "Hieno mainospuhe. Nyt voittekin sitten häipyä." Koga ärähti, mutta koira ei vastannut, vaan tuijotti yhä Volyaa sanaakaan sanomatta.

He siis yhä värväävät sotureita....vaikka heitä on niin paljon? Gaikotsu ajatteli huolissaan. Se vilkaisi nopeasti sakemannia, olettaen tietenkin toisen antavan kieltävän vastauksen. Tilanne oli uhkaava, ja ninjakoira tiesi, että Kurokagen alaiset eivät hyväksyisi "ei" vastausta.

Volya

Sakemanni seurasi muukalaista tarkasti katseellaan tämän laskeutuessa kiviröykkiöltä. Uros tunsi taistelun lähestyvän ja se otti hitaasti leveämmän ja valmiimman asennon tuntemattoman koiran lähestyessä, mutta piti neutraalin ja ehkä hieman varovaisen ilmeen. Muukalaisen päästyä alas, kivikasan päälle ilmestyi apuvoimia. Volya vilkaisi nopeasti näiden suuntaan ja laski kolme uutta koiraa, muttei ollut varma, olisiko lähistöllä vielä lisää.

Sotakoira oli hieman yllättynyt kuullessaan ei-toivotun vieraan tarjouksen. Se noteerasi erityisesti koiran mielipiteen Ohusta ja Kurokagen nimen. Harmaaturkki tuumasi tarjousta vain sekunnin ajan. Pelkkä tarjouksen harkitsemisen loi epämiellyttävän tunteen. Hetken ajan, tämä vannoi tuntevansa kauan sitten kantamansa sähköpannan puristuksen kaulansa ympärillä. Kurokagen kätyrin hienojen sanojen takana oli jotain muuta, se ei kertonut koko totuutta.

"Ja entä jos kieltäydyn?" Sakemanni kysyi skeptisellä äänellä.

"Sitten kuolet. Emme anna kenenkään vapaasti liittyä Ohun rakkeihin." Yksi kauempana olleista koirista sanoi vastaukseksi miltei välittömästi, ikään kuin se olisi odottanut tilaisuutta sanoa vain ja ainoastaan sen asian. Tilanne vaikutti erittäin uhkaavalta ja Volya tiesi, ettei siitä päästäisi ilman verenvuodatusta. Kurokagen värvääjät eivät näyttäneet erityisen vaarallisilta vihollisilta. Se ei ollut nähnyt Gaikotsun taitoja vielä, mutta ninjakoiran luulisi kykenevän taistelemaan yhtä vastustajaa vastaan kerrallaan. Volya itse varmaan kykenisi päihittämään koirat yksi yhtä vastaan, mutta niillä oli kiistämätön ylivoima.
Kunhan vain saamme tämän pellen heti päiviltä... Kykenemme varmaan tappamaan loput yhdessä. Uros ajatteli. Tällä hetkellä harmaaturkki luotti Gaikotsun olevan tämän puolella taistelussa, olihan Kurokagen kätyri puhunut loukkaavasti kogakoirasta.

Sakemanni hymähti hiljaa ja sulki silmänsä hetkeksi.

"Kiitos, mutta ei kiitos. Tiedän mitä te teette, pakkotyöskentelette johtajallenne. Kuolen mieluummin vapaana yksilönä, kuin jonkun diktaattorin sätkynukkena." Volya vastasi uhmakkaasti ja paljasti hampaansa. Se otti askeleen taaksepäin ja sitten täysin taisteluvalmiin asennon. Sotakoira vilkaisi vielä Gaikotsuun päin, varmistaakseen tämän olevan puolellaan taistelussa.

Gaikotsu

Gaikotsu pysyi hiljaa paikallaan kaksikon käydessä sananvaihtoa. Kogan rento ja kepeä olemus oli muuttunut uhkaavaksi. Uroksen asento oli hiukan etukumara, jalat kevyessä haara-asennossa, ja häntä dominoivasti pystyssä. Korvat olivat painautuneen niskaa vasten, ja silmissä näkyi samaan aikaan ankara keskittyminen ja valmius. Yksikin virheliike vihollisilta, ja ninjakoira syöksyisi liikkeelle kuin äärimmilleen pingotettu jousi.

Volya piti kiusallisen hiljaisuuden ennen vastaamista, ja se sai kogan hetkeksi varuilleen. Kuitenkin, sakemanni vastasi kysymykseen kuten uros oli olettanutkin, ja Gaikotsu miltei huokaisi helpotuksesta. Kun sakemanni vilkaisi häneen, Gaikotsu vastasi omalla katseellaan takaisin. Hetkeksi uroksen vakava ilme käväisi kevyen hymyn puolella, ja koga iski Volyalle silmää, kadoten sitten kokonaan paikoiltaan.

Gaikotsu ilmestyi viholliskoiran taakse, joka antoi nyt etulyöntiaseman Volyalle ja kogalle. Vihollinen oli heidän välissään, ja tuon uhkaava olemus näytti hellittävän hiukan. Paikalle laskeutui täysi hiljaisuus. Gaikotsu toivoi, etteivät kolme muuta koiraa puuttuisi taisteluun vielä. Nuo näyttivät tietävän, että jos he ryhtyisivät vastarintaan, heidän toverinsa maksaisi siitä ensimmäisenä. Gaikotsu tunsi sydämensä lyövän yhä kiivaammin, kun adrenaliini alkoi virrata hänen suonissaan. Ninjakoira oli täysin valmis taisteluun.

Sen sijaan, että vihollinen heidän välissään olisi pyytänyt apua tovereiltaan tai yrittänyt jollain tavalla keplotella itsensä tilanteesta, tuo hymähti pettyneesti, ja virnisti sitten Volyalle. "Olet typerys. Te molemmat olette." Koira sanoi, ennen kuin myös Volyan takaa ilmestyi metsän reunaan kaksi muutakin vihollista seisomaan. Gaikotsu nielaisi. Heitä on kuusi, ja meitä vain kaksi..miten selviämme? Gaikotsu ajatteli hermostuneena, ja katsoi sitten nopeasti Volyaa. Ninjakoira itse kyllä pääsisi helposti pakoon, mutta se ei ollut niin raukkamainen. Sitä paitsi koga luotti Volyan taitoihin, olihan toinen sotakoira, mutta silti villikoirat olisivat toista maata, kuin ihmisten kouluttamat koirat. Tilanne oli kärjistymäisillään, ja purkautuisi kohta katastrofaalisin seurauksin. Siltikään kukaan ei vieläkään liikkunut suuntaan tai toiseen. Nyt on pelattava kortit oikein.. Gaikotsu ajatteli, ja odotti, että joku tekisi ensimmäisen siirtonsa.

Volya

Uros yllättyi positiivisesti Gaikotsun nopeudesta ja tiesi heti tämän kykenevän taistelemaan Kurokagen alaisia vastaan. Kaksikko oli nyt etulyöntiasemassa.

Sakemanni kuuli ääniä ja vilkaisi olkansa yli, metsän reunassa oli kaksi muuta koiraa, toinen suunnilleen Volyan itsensä kokoinen ja toinen onneksi jonkun verran pienempi. Suurin ongelma oli se, että nämä olivat selustassa, joten sotakoira ei voisi keskittyä kiviröykkiöllä oleviin vastustajiin taistelun alkaessa.

Perhana. Mistä he tulivat? Pitää keksiä jotain. Sakemanni ajatteli, myöskin huolestuneena. Se kiinnitti katseensa Kurokagen koirien "puhujaan". Hän on hopealautasella... Yksi niistä on pienempikokoinen... Tapamme ne kaksi ja meillä on neljä vihollista. Onko se liikaa? En voi taistella näitä vastaan kun kaksi niistä on selustassani. Koitti hiljaisuus, kukaan ei tehnyt mitään, odottivat vain jonkun aloittavan ketjureaktion. Uros katsoi Gaikotsuun päin, sitten koiraan näiden välissä ja takaisin Gaikotsuun. Se yritti viestiä jotain. Harmaaturkki odotti pari sekuntia ja iski sitten silmää takaisin Gaikotsulle. Yllättäen tämä ampaisi juoksuun Kurokagen kätyriä kohti.

Ihmisten sodassa terävöityneet refleksit tulivat täyteen käyttöön Volyan ampaistessa vastustajaansa kohti nopeudella, jota ei ehkä odottaisi suojaliiviä kantavalta koiralta. Hetken ajan oli kuin maailma olisi hidastunut tämän ympärillä. Vastustaja näytti aluksi hieman yllättyneeltä, se ei ehkä odottanut suoraa hyökkäystä, mutta kokosi itsensä silmän räpäyksessä ja valmistautui yhteenottoon. Sotakoira näytti aluksi hämäävästi hyökkäävän hampaillaan, mutta viime hetkessä käänsi päänsä niin, että puski koiraa täydellä voimalla. Isku tuskin oli vakava, mutta se heitti koiran taaksepäin, suoraan Gaikotsun ulottuville. Tilanne oli täydellinen sen viimeistelemiseen.

Volyalla ei ollut aikaa nähdä mitä Gaikotsu tekisi, vaan tämä kääntyi välittömästi ympäri ja näki kahden selustassa olleen koiran juoksevan samalla etäisyydellä tätä päin. Kahta vastaan taisteleminen ei voisi päättyä hyvin. Uros sai idean, se juoksi pari askelta koiria vastaan ja kääntyi sitten sivuttain, ottaen hyökkääjiin kohti kallistuneen, joustavan puolustusasennon tarkoituksenaan pysäyttää tai edes hidastaa vastustajiansa. Isompi koira ei reagoinut mitenkään, mutta pienempi hidasti ja pysähtyi hetkeksi, selvästi epävarmana kimppuun ryntäämisestä, mutta palasi juoksuunsa huomatessaan toverinsa jatkavan hyökkäystä. Tämä ei ollut iso muutos, mutta tarpeeksi Volyalle. Kahdella hyökkääjällä oli nyt etäisyyttä toisistaan ja sotakoiralla olisi mahdollisuus tappaa yksi, ennen kuin ne olisivat yhdessä tämän kimpussa.

Isompi viholliskoirista oli vain parin sekunnin juoksumatkan päässä kun sakemanni hylkäsi puolustavan asemointinsa ja ampaisi juoksuun tätä kohti. Tällä kertaa siirto oli odotettu ja viholliskoira tervehti Volyaa terävällä hammasrivillä ja verenhimoisella katseella. Juuri ennen törmäystä harmaaturkki muutti suuntaansa hieman ja näytti väistävän törmäyksen vastustajansa kanssa. Hyökkääjä tajusi hetken liian myöhään, mitä oli tapahtumassa ja yritti iskeä hampaansa Volyan kehoon sen juostessa ohitse, mutta epäonnistui sillä ei saanut otetta, koiran hampaat vain osuivat suojaliiviin, aiheuttaen uusia naarmuja samalla kun sotakoira sujahti sen ulottumattomiin.

Tämä kuului sakemannin suunnitelmaan. Se ei voinut vastustaa voitonriemuista hymyä tullessaan vastakkain jälkimmäisen, pienemmän koiran kanssa. Kuin nälkäinen saalistaja, uros syöksyi kaaressa armottomasti jälkimmäistä koiraa kohti. Vastustaja reagoi liian myöhään hämmennyksen, itsesuojeluvaiston ja pienen paniikin sekoittamana ja iski tassunsa maahan jarruttaakseen. Volya iski hampaansa vastustajansa kaulaan ja painoi tämän maahan suuremman voiman ja koonsa ansiosta. Sekuntiakaan tuhlaamatta tämä repäisi suurella voimalla vastustajansa kaulasta.

Ei ollut aikaa varmistaa koiran tilaa, uroksen piti vain luottaa, että vaurio oli tarpeeksi pitääkseen sen pois taistelusta. Tämä kuitenkin maistoi verta, joka oli hyvä merkki. Yhtäkkiä toinen, isompi koira iskeytyi harmaaturkin kylkeen ja lähetti uroksen kierimään maahan. Se nousi välittömästi ylös ja oli jälleen kasvokkain kokoisensa koiran kanssa, mutta tällä kertaa vastustajan silmistä saattoi nähdä pientä epävarmuutta toverinsa menetyksestä. Kaksikko oli parin metrin päässä toisistaan, taisteluvalmiina, mutta kumpikaan ei tehnyt aloitetta.

Kivikasalla seisseet koirat eivät vielä olleet saapuneet apuvoimiksi Volyaa vastaan, joten se oletti näiden olevan Gaikotsun kimpussa. Se ei halunnut jättää kogaa yksin kolmea koiraa vastaan, mutta ei voinut keskittyä niihin, ennen kuin molemmat sen selustassa olleet koirat olivat poissa pelistä. Vastustajan epävarmuus rohkaisi Volyaa vilkaisemaan nopeasti ninjakoiran suuntaan, nähdäkseen mitä oli tapahtumassa.

Gaikotsu

Koga tajusi ilokseen, että hänen ja Volyan keskinäinen, sanaton viestintä toimi paremmin kuin hyvin. Uros ymmärsi sakemannin vihjeen heti, ja yllättäen sotakoira syöksyikin heidän välissä olevaa koiraa kohden. Gaikotsu ymmärsi heti, että toisen edestä päin lähestyvä hyökkäys olisi pelkkä hämäys, tai ainakin koga oletti niin. Sen vuoksi uros käänsi korvansa takaviistoon, kuullakseen mahdollisesti kolmen koiran lähestymisen, mutta keskittyi silti Volyaan ja viholliseen.

Gaikotsu oli valmiina, ja vihollisen sinkoutuessa tätä kohti, uros loikkasi sivuun, ja iski terävät hampaansa tuon kurkkuun. Koga näki kolmen koiran lähestyvän kiviröykkiöltä, joten uros iski takajalkansa kovalla voimalla maahan, ponnistaen vauhtia ensimmäiseen pyörähdykseen vihollisen kaulan ympäri. Sitten toisen. Pian Neck The Killingissä oli tarpeeksi voimaa pyöriä ilman vauhtia antavia potkuja, ja Gaikotsu piti otteensa, antaen vauhdin yhä kiihtyä. Samaan aikaan viholliset lähestyivät auttaakseen toveriaan, ja Gaikotsu käytti taitavasti kehoaan apuna liikutellakseen uhriaan haluamaansa suuntaan. Pyörähdysten lomassa koga pyrki potkaisemaan lähestyviä vihollisia, ja kovan vauhdin ansiosta onnistuikin yksitellen sinkoamaan noita hieman kauemmas, ehkäisten noiden mahdollisuudet tarttua kiinni kogaan.

Koska Gaikotsun purenta ei ollut vahvimmasta päästä, sai koga pyöriä tavallista kauemmin, ennen kuin tunsi veren maun suussaan. Uros ummisti silmänsä, ja antoi vielä tietoisesti lisää vauhtia tekniikalleen, keskittyen samalla potkimaan vihollisia pois kimpustaan. Tilanne oli haastava, ja kolmen koiran hyökätessä yhteistuumin, Gaikotsu irrotti viime hetkellä otteensa uhristaan. Kolme muuta koiraa eivät olleet yhtä nopearefleksisiä, joten nuo iskivät hampaansa toveriinsa. Gaikotsu laskeutui hiukan pyörällä päästään kauemmas, ja katsoi nelikkoa, joista Neck The Killinginissä henkitorvensa menettänyt oli jo hengetön, ja kaatunut maahan. Kolmikko katsoi järkyttyneenä tämän kuolemaa, mutta asettui sitten riviin, ja lähti hitaasti lähestymään Gaikotsua. Ninjakoira vilkaisi sekunnin sadasosassa takanaan olevaa Volyaa, tajuten, että he seisoivat nyt selät vastakkain neljän koiran piirittämänä.

Volya

Gaikotsu näytti tappaneen Kurokagen joukkojen "puhujan" sakemannin vilkaistessa olkansa yli. Uros ei nähnyt, mitä ninjakoira oli tehnyt, mutta oli hieman hämmentynyt verisen ruumiin tilasta. Näytti siltä kuin Kurokagen alaisen päätä oltiin yritetty sahata irti. Volyalla itsellään ei ollut kuitenkaan paljon tilaa ajatella asiaa, sillä se oli vielä vastakkain vihollisen kanssa, mutta onneksi vain yhden. Toinen, pienempi hyökkääjistä pysyi maassa, mutta oli vielä elossa ja tuotti ääniä, jotka muistuttivat veteen hukkuvaa eläintä, joka yrittää epätoivoisesti saada happea. Isompi, jäljellä oleva koira oli selvästi epävarma taistelemisesta ja tämä antoi sotakoiralle edun.

Volya ei sitä itse heti tajunnut, mutta sen suupielet ja leuka olivat veressä, kai peräisin muutaman metrin päässä kuolevan koiran kaulasta. Aiemmin lähellä sijainneet myrskypilvet olivat huomaamattomasti siirtyneet alueen yläpuolelle ja hitaasti, mutta varmasti taistelukentälle alkoi putoamaan vesipisaroita. Harmaaturkki alkoi hitaasti ottamaan askeleita takaperin, viholliskoiran vastatessa jokaiseen askeleeseen ottamalla itse yhden lähemmäs. Tällä tavoin, Volya houkutteli vastustajansa lähemmäs Gaikotsua ja kolmea muuta koiraa. Tämä rytmi jatkui parin metrin ajan, kunnes yhtäkkiä, kesken askelta, sakemanni syöksyi äkkinäisesti vihollistaan kohti ja sai tartuttua sen kaulasta.

Tämä koiran nahka oli kestävää eikä sen kaulan auki repiminen olisi yhtä helppoa, kuin aiemman. Lisäksi se oli isompi ja painavampi kuin edellinen. Sotakoira reagoi nopeasti havainnon tehtyään ja muutti suunnitelmaansa. Pistäen kaiken voimansa peliin, se sai vetäistyä vastustajansa jaloiltaan ja heitettyä tämän ympyrässä vastakkaiseen suuntaan, suoraan kolmea muuta koiraa kohti. Kätyri osui maahan koirarivin viereen ja kieri niitten ohi. "Ylös!" Keskimmäinen näistä huusi tylysti, irrottaen katseensa kogakoirasta hetkeksi, mutta palautti sen pian. Volyan heittämä koira nousi vaivalloisesti jaloilleen ja asettui toveriensa muodostelmaan. Niitä oli nyt neljä samassa rivissä, mutta Gaikotsun ja Volyan selustassa ei ollut enää ketään, joten he eivät joutuneet taistelemaan ristitulessa.

Harmaaturkki siirtyi kogan viereen, niin, että se kohtasi kaksi rivissä olleista koirista.

"Kaksi maassa." Tämä sanoi hiljaa, hieman hengästyneenä ja lipaisi huuliaan, sen katse kävi pikaisesti jokaisessa neljästä vastustajasta. Nyt alkaa oikea taistelu. Sotakoira ajatteli, sateen yltyessä joukkion ympärillä.

Gaikotsu

Koga tunsi adrenaliinin antavan lisää voimia lihaksiin, ja pienen kihelmöinnin jaloissaan, kun veri pumppautui suonia pitkin jokaiseen raajaan. Gaikotsun hengitys oli kiihtynyt, ja se pysytteli koko ajan aloillaan kolmikon lähestyessä häntä. Uros kuulosteli sivukorvalla takana käytävää välikohtausta, muttei irrottanut katsettaan vihollisrintamasta.

Yllättäen suuri koira paiskautui hänen ohitseen kolmikon eteen, joista yksi käski vihaisesti tätä nousemaan jaloilleen. Pian heitä vastassa seisoi neljä koiraa, ja Gaikotsu kuuli Volyan asettautuvan hänen rinnalleen. Koga vilkaisi toista, ja nyökkäsi nopeasti sakemannin sanoille, kääntäen kuitenkin punertavat silmänsä takaisin nelikkoon. "Pian maassa on neljä lisää.." Gaikotsu sanoi virnistäen, mutta virneestä huolimatta oli kogan yleensä leikkisästi tuikkivissa silmissä vakava katse.

Uros teki seuraavaksi nopean liikahduksen eteenpäin, ja syöksyi kohti vihollisia. Sen oli tarkoitus hämätä noita, jotta Volyalla olisi helpompi hyökätä. Koga katosi aivan nelikon edestä, ja pian se olikin jo noiden sivulla, ponnistaen takaraajoillaan vauhtia puunrungosta. Gaikotsu iski lähintä koiraa selkään, katosi, ja ponnisti noiden toiselta sivulta puunrunkoa jälleen hyödyntäen, iskien nyt toisessa reunassa olevaa koiraa kylkeen. Gaikotsun tempauksen ansiosta viholliset ärsyyntyivät, ja pysähtyivät hetkeksi, katsellen ympärilleen. Tumma koga yritti pitää vauhtia yllä, ja tehdä pieniä katoamisia aina hyppyjensä välillä. "Lopeta tuo hyppiminen, ja taistele!" Yksi koirista huusi ärtyneenä. Gaikotsu toivoi, että hänen antamansa lisäaika riitti Volyalle, ennen kuin lopetti sinkoilunsa, ja syöksyi lähimmän, huskyä muistuttavan koiran kimppuun suoraan edestä päin, ja alkoi viillellä tuon kehoa ympäriinsä. Uros oli valinnut ensimmäisen kohteensa.

Volya

Sakemanni virnisti hieman kogan sanoille. Kaksi vastustajaa olivat tieltä nopeasti, mutta nuo olivat erityistapauksia, täysin eri juttu, kuin neljä rivissä odottavaa koiraa, tämä oli kuitenkin vakuuttunut ninjakoiran nopeudesta ja luotti sen taitoihin.

Gaikotsun hävitessä ja häiritsiessä koirajoukkiota, Volya päätti mahdollisuutensa tulleen ja ampaisi kahta rivin toisella laidalla olevaa koiraa kohti, Gaikotsun temppuilu oli hämännyt näitä sen verran, etteivät ne heti tajunneet olevansa hyökkäyksen kohteena. Sotakoira syöksyi koirien väliin, niin että se sai tönäistyä ne kauemmas toisistaan. Heti mahdollisuuden saatuaan tämä nappasi vasemman puolisen koiran takajalasta ja vetäisi sen taaksepäin maahan, pois jaloiltaan. Vastustajan ollessa maassa, sakemanni läimäytti etujalkansa sen jänteen päälle, tarkoituksenaan rampauttaa vihollisensa, jotta se pysyisi pois taistelusta, se olisi nopeampaa kuin tappaminen. Koira reagoi iskuun kivuliaalla ulvaisulla.

Harmaaturkki päästi irti vastustajansa tärisevästä ja nyt hieman taipuneesta jalasta ja kääntyi toisen koiran suuntaan, muttei ehtinyt tehdä muuta, kun se tunsi hampaiden pureutuvan niskaansa ja voiman yrittävän painaa tätä alaspäin. Volyan jalat pysyivät varmoina paikallaan maata vasten, mutta se ei ollut helppoa. Urosta paikoillaan pitävä koira vaikutti vahvalta ja sillä oli etulyöntiasema. Sakemanni kamppaili uuden vastustajansa kanssa hetken aikaa tasapainosta. Sotakoira vilkuili ympärilleen keksiäkseen keinon päästä pois tukalasta tilanteesta ja huomasi Gaikotsun viiltelevän yhtä Kurokagen kätyreistä. Toinen jäljellä olevista taistelukykyisistä koirista seisoi ihan kogan vieressä, muttei joko kyvennyt ajoittamaan hyökkäystä tai ei uskaltanut mennä väliin. Maassa maannut koira ähisi kivuliaasti ja liikehti, mutta ei näyttänyt yrittävän nousta ylös.

Volyan siirtäessä takajalkaansa maata pitkin paremman asennon toivossa, se tunsi kätyrin jalan. Hetkeäkään tuhlaamatta, uros potkaisi voimakkaasti toisen koiran takajaloista sen alta. Teko aiheutti muutoksen tasapainossa ja sakemanni tunsi kehoaan alas painavan voiman siirtyvän pois. Sotakoira keräsi kaiken energiansa, heilautti vihollisensa eteenpäin ja voimakkaalla ravistelulla sai tämän irrottamaan otteensa uroksen niskasta. Hampaiden tuottama paine ja kipu häivyttyivät hitaasti ja harmaaturkki otti pikaisesti muutaman askeleen poispäin, se oli nyt selvästi hengästynyt ja tämä antoi vastustajalle rohkeutta lähteä uusintahyökkäykseen.

Kurokagen alainen lähti kaaressa syöksyyn Volyaa päin. Uros reagoi nopeasti ja meni matalaksi hyökkääjän lähestyessä, tämän saapuessa kohdille, sakemanni käytti täyttä potkuvoimaansa polkaistaessaan ylöspäin ja iski päälakensa suurella voimalla viholliskoiran leukaan (Jaw Crash). Sotakoira itse huojui hieman tekniikan jälkeen, sen kestävyys ei ollut mitenkään erikoinen ja tämä oli muutenkin uupunut taistelusta, siten törmäys otti veronsa. Ei kuitenkaan yhtä pahasti kuin tekniikan uhriin, joka lensi törmäyksen seurauksena lähellä sijaitsevaa, Gaikotsun aikaisemmin käyttämää puunrunkoa päin. Koira näytti nyt vain makaavan maassa. Tuskin kuolleena, mutta ainakin tilapäisesti ulkona taistelusta.

Havainnon tehtyään, Volya kääntyi pikaisesti ninjakoiran suuntaan nähdäkseen tilanteen ja jos hänen apuaan tarvittaisiin.

Gaikotsu

Vaikka ninjakoira oli nopea, se ei tarkoittanut sitä, että tämän voimat olisivat ehtymättömät. Kogan keho alkoi ylikuormittua sen pitäessä yhä yllä vauhdikasta viiltelysarjaansa. Gaikotsu läähätti, ja sen iskut alkoivat muuttua koko ajan kevyemmiksi. Silti uros ei voisi lopettaa vielä. Liikesarja näytti pitävän lähestyvän, yhä voimissaan olevan vihollisen loitommalla, ja pian myös hänen uhrinsa olisi taistelukyvytön.

Viimeisen hypyn aikana kogan etujalka lipesi tämän ruumiin alta, ja uros kierähti vauhdilla kyljelleen. Sen seurauksena Gaikotsun ilma karkasi keuhkoista, ja koga haukkoi henkeään. Gaikotsun uhrista ei sen sijaan ollut enää hyökkäämään hänen kimppuunsa, vaan yltä päältä veressä ja haavoittuneena tuo kaatui vaikeroiden maahan. Koga näki nyt ainoan jäljellä olevan taistelukykyisen tosa-koiran hyökkäävän häntä kohti. Uros ei pystynyt katoamaan paikaltaan, joten se yritti heilauttaa itsensä pois iskun tieltä, mutta vihollisen hampaat saivat otteen sen takajalasta, ja nostivat kevyen kogan ilmaan. Gaikotsu murahti kivusta, kun suurempi paiskasi hänet maahan, nosti uudelleen ilmaan, ja paiskasi jälleen vasten maata. Koga oli saanut voimiaan hieman takaisin, muttei päässyt irti toisen otteesta.

Kun vihollinen iski sen taas jälleen kohti taivasta, Gaikotsu käännähti ympäri ilmassa, ja käytti hyväkseen vihollisen omaa taktiikkaa. Toinen aikoi iskeä hänet jälleen vasten maata, mutta Gaikotsu iski tämän voiman avulla leukansa suoraan toisen otsaan. Veri purskahti toisen silmien välistä, ja älähtäen koiran ote irtosi Gaikotsun jalasta. Uros lensi ilman halki, ja laskeutui huojuen maahan. Kogan jalat pettivät hetkeksi alta, ja uros vajosi vatsalleen. "Minä en näe mitään!" Hän kuuli vihollisen huutavan vähän matkan päässä, ja kääntyi katsomaan taakseen. Isku oli ilmeisesti lamauttanut hänen uhrinsa näkökyvyn, ainakin hetkeksi. Gaikotsu katsoi nopeasti Volyaa, ja nyökkäsi tuolle. Olisi aika lopettaa viimeinenkin vastus, yhteisvoimin. Koga nousi ylös, ja tunsi kipua takajalassaan, mutta yritti jättää sen huomiotta.

Volya

Gaikotsun aikaisemmin viiltelemä husky näytti makaavan verisenä maassa, joka oli tietysti hyvä juttu. Valitettavasti jäljellä ollut tosa-koira oli saanut kogan kiinni ja pahaan tilanteeseen. Tämän huomatessaan, sakemanni lähti ripeään juoksuun kaksikkoa kohti. Sen apua tarvittaisiin. Lähestyessään, uros arvioi viimeisen vihollisen vahvuudet ja vaarallisuuden. Tosa näytti vahvalta ja tukevalta, erityisesti laihaan Gaikotsuun verrattuna. Juuri ennen kuin Volya ehti lähteä hyökkäykseen, ninjakoira sai vapautettua itsensä, iskettyään vastustajansa otsaan nokkelalla manööverillä.

Sotakoira juoksi kogan luokse, tämän laskeuduttua. Ninjan lyyhistyttyä hetkeksi maahan, Volyan teki mieli kysyä tämän vointia, mutta hylkäsi ajatuksen toisen nyökätessä urokselle. Sakemanni arvasi, mitä toinen tarkoitti ja siirsi katseensa viimeiseen Kurokagen kätyriin. "Sokaistit hänet, ainakin tilapäisesti, siitä huolimatta hän on yhä vaarallinen. Meidän on parempi hoitaa hänet heti pois pelistä, lamautin nuo kaksi muuta, mutta he ovat vielä elossa. Ei riskeerata mitään." Volya selosti Gaikotsulle, samalla kulkiessa tämän ja nyt sekavasti heiluvan tosan väliin.

"Minun on parasta hyökätä edestä, yritä sinä päästä selustaan. Otetaan hyöty sokeudesta, vielä kun voimme." Harmaaturkki jatkoi ja siirsi katseensa takaisin ninjakoiraan, odottaen jonkin sortin vastausta. Nyt kun kaksikko oli voitolla, hän ei halunnut minkään menevän pieleen ja se tietysti vaatisi yksimielisyyttä taistelutaktiikasta.

Gaikotsu

Uroksen katse pysyi koko ajan Volyassa, ja kaikeksi onneksi toinen näytti tajuavan myös hänen ajatuksensa. Gaikotsu nyökkäsi uudelleen toisen sanoille, ja keskitti sitten kaiken huomionsa tosaan. Pieni kipu poltteli uroksen takajalassa, mutta koga yritti olla välittämättä siitä.

Gaikotsu lähti heti etenemään, kun Volya alkoi lähestyä tosaa edestä. Koga hölkkäsi suuren koiran taakse, mutta varoi liikkumasta liian nopeasti, jotta kipeä jalka ei löisi häntä pois pelistä. Se oli venähtänyt hiukan, mutta vamma ei ollut vakava, eikä Gaikotsu tahtonut pahentaa sitä varomattomuudella. Päästyään suoraan linjaan päättömästi heiluvan tosan taa, Gaikotsu kohotti katseensa kohti Volyaa. "Nyt!" Uros huudahti, ennen kuin ampaisi eteenpäin.

Tosa näytti tajuavan tilanteen, ja hädissään pyöri ympäriinsä, yrittäen paikantaa kaksikon. Gaikotsu lähestyi takaa niin nopeasti, kuin jalka antoi periksi. Koga tähtäsi hampaansa kohti tosan alaselkää, tarkoituksenaan viiltää tuota koko selän matkalta niskaan asti, jättäen näin Volyalle tilaa hyökätä suoraan edestä.

Volya

Sakemanni seurasi tarkasti katseellaan määränpäättömästi heiluvaa tosaa, Gaikotsun kiertäessä sen selustaan. Uros oli kieltämättä ällistynyt ninjakoiran tavasta käyttää vastustajansa voimaa hyödykseen, yhdessä he olivat onnistuneet hoitamaan viisi kuudesta vihollisesta pois pelistä. Se lipaisi huuliaan ehkä hieman maltittomana. Ninjan lähestyessä selustaa, Volya alkoi ottamaan hiljaisia askeleita tosaa kohti. Se ei halunnut tuottaa liikaa ääntä, sillä ääni olisi vastustajan paras keino paikantaa uhat. Aikaisemmin alkanut sade oli muodostanut vesilätäköitä maahan ja sotakoira yritti parhaansa vältellä niitä. Lopulta tämä pysähtyi pienen matkan päähän sokeasta koirasta ja jäi odottamaan jonkinlaista merkkiä kogalta.

Gaikotsun antaessa merkin hyökkäykseen, kaksikon välissä ollut tosa ajautui vainoharhaiseen ympäri pyörintään. Volya tarkkaili vihollistaan vielä hetken ja tämän kääntyessä sivuttain, uros ampaisi syöksyyn, tähdäten tosan kaulaan. Kogan hyökkäys haavoitti tosaa huomattavasti ja tämä mahdollisti onnistuneen hyökkäyksen Volyan kannalta. Harmaaturkki onnistui upottamaan hampaansa viholliskoiran kaulaan ja syöksyssä kerätyn liikevauhdin ansiosta sai painettua vastustajansa alemmas. Tämä oli kuitenkin vain tilapäistä.

Silmänräpäyksessä sakemanni tunsi voiman pakottavan tätä ylöspäin. Sotakoiran takajalat alkoivat luisumaan kivistä maata pitkin tosan tointuessa hyökkäyksestä. Se oli vahvempi kuin Volya aluksi luuli, eikä uros pystyisi pitämään sitä paikallaan paljon kauempaa. Sakemanni teki sekunnin murto-osan päätöksen ja keskittyi täysin vihollisensa nahkan läpi puremiseen. Hetken ajan näytti siltä, että tosa oli pääsemässä takaisin jaloilleen, mutta yhtäkkiä tämän asento petti ja se vajosi hieman alaspäin. Koiran kaulasta alkoi virtaamaan verta. Se alkoi yskimään ja haukkomaan happea epätoivoisesti. Volya nousi taas korkeammalle ja näytti jälleen olevan niskan päällä.

Kaulasta virtaavan veren maistettuaan sotakoira teki päätöksen lopettaa hyökkäyksen ja kiskoi vastustajaansa voimakkaasti eteenpäin, kaataen tämän jaloiltaan. Volya yritti heittää tosan, mutta se ei juuri lentänyt minnekkään, vaan kaatui ja kierähti kyljelleen. Harmaaturkki loikkasi kauemmas, hampaat ja suupielet veressä.

Ei se voi nousta tuon jälkeen. Tämä ajatteli, hengittäessään raskaasti.

Gaikotsu

Kogan ilme oli voitonriemuinen, kun hyökkäys onnistui juuri suunnitelmien mukaan. Ninjakoira seisoi nyt hiukan sivummalla, seuraten Volyaa ja tosaa katseellaan. Hetkeksi Gaikotsun koko ruumis jännittyi, kun lihaksikas koira laittoi liiankin hyvin vastaan sakemannille, mutta kaikeksi helpotukseksi rojahti lopulta maahan raskaasti huohottaen. Gaikotsun keho rentoutui, ja tuo lähti kohti Volyaa. "Upeaa!" Ninja kehui. Sakemanni oli hyvä taistelemaan, parempi, kuin koga oli ensin edes ajatellut. Oli onni, ettei hän ollut vihollinen, tai Gaikotsu olisi ollut pulassa.

Uros katseli maassa makaavia koiria, joista ainakin yksi oli kuollut. Muut liikehtivät tuskissaan, mutta koga teki päätelmän, että nuo jäisivät henkiin, jos saisivat pian apua. Sitä ei ninjakoira kuitenkaan tarjoaisi, vaan mieluummin olisi tappanut ne kaikki. Volyalla kuitenkin näytti olevan eri käsitys kuin hänellä, ja sitä koga aikoi kunnioittaa.

"Se siitä..." Gaikotsu tuumi hiljaa. Se ei oikeastaan edes tiennyt, mitä olisi tässä tilanteessa sanonut, sillä ei keksinyt edes tavalliseen tapaansa mitään humoristista heittoa. Koga tunnosteli toista takajalkaansa, jossa polttava kipu alkoi pikkuhiljaa vaimentua. Gaikotsu kuitenkin ajatteli harmikseen, että muutama päivä täytyi ottaa hiukan rennommin.

Volya

Tosa ei näyttänyt enää nousevan ylös ja Volya hengähti hieman helpottuneena. Tilanne oli ollut vaarallinen, mutta kaksikko oli selvinnyt siitä yllättävän hyvin. Gaikotsun  lähestyessä sotakoiraa, tämä kääntyi kohdatakseen kogan.
"Pärjäsimme erinomaisesti. En olisi varmaan pärjännyt yksin, kiitos." Sakemanni vastasi hymyillen. Tämä käänsi katseensa hetkeksi aikaisempiin vastustajiinsa. Uroksen rampauttama koira oli raahautunut poispäin, muttei ollut kaukana. Puunrungon luona ollut makasi vieläkin paikoillaan.

"Pitäisi varmaan viimeistellä nuo, jos annamme niiden elää, he vain menevät takaisin Kurokagen luokse. Parempi tappaa ne nyt, kuin antaa niiden palata vahvistamaan hänen joukkojaan." Tämä jatkoi. Sakemanni ei sitä heti tajunnut, mutta hän oli puhunut Kurokagesta tietoisesti, vaikka oli tähän asti käyttänyt tekaistua syytä olla Japanissa, eikä edes näyttänyt tietävän, että Ohun lauma oli hajonneena. Jos ninjakoira ottaisi huomioon tämän asian, se saattaisi aiheuttaa epäluottamusta. Äskeisestä taistelusta huolimatta harmaaturkki ei aikonut vaihtaa tarinaansa.

"Oletko kunnossa? Tilanne näytti aika pahalta aikaisemmin." Tämä kysyi Gaikotsulta, tarkoituksenaan siirtää puheenaiheen. Sade oli alkanut hellittämään ja myrskypilvet olivat siirtymässä alueen yläpuolelta.

Gaikotsu

Gaikotsu nyökkäsi innokkaana Volyan sanoille, ja heilautti häntäänsä rennosti. "En minäkään niitä yksin olisi selvittänyt. Kiitos myös itsellesi. Olet taitava taistelija." Gaikotsu kehui, ja virnisti. "Olen kunnossa, venäytin vain vähän jalkani.." Koga sanoi sitten hiukan hiljempaa, sivuuttaen loukkaantumisensa vaivihkaa.

Hetken päästä Volya alkoi puhua sotureiden lopettamisesta, mikä hetken aikaa hämmästytti kogaa. Yleensä hän oli tottunut siihen, että hänen käskettiin antaa vihollisille armoa, joten Gaikotsu tunsi alkavansa pitää Volyasta hiukan enemmän. Sakemannin arvot vaikuttivat samankaltaisilta kuin hänen omansa. Vaikka koga oli nokkela ja fiksu, ja takertui herkästi yksityiskohtiin, se ei huomannut Volyan huoletonta mainintaa Kurokagesta. Olihan hän itse maininnut uroksesta äskettäin, ja Kurokagen alaiset olivat tehneet jo selväksi mistä he olivat peräisin. Hitaasti Gaikotsu käänsi katseensa vihollisiin, sitten takaisin Volyaan.

"Selvä sitten." Gaikotsu sanoi hiljaa, ennen kuin katosi paikoiltaan, ilmestyen jalkansa loukanneen koiran taa. Uros nappasi tuota takajalasta, kieräyttäen toisen selälleen, ennen kuin iski hampaansa säälimättömästi toisen kurkkuun, ja repi sen muutamalla Neji Ki -pyörähdyksellä auki. Gaikotsu nosti katseensa kuolleesta koirasta Volyaan, nuolaisten verta huuliltaan, ja odottaen toisen seuraavaa siirtoa.

Volya

Gaikotsun kadotessa, Volya käänsi katseensa loukkaantuneiden koirien suuntaan, tietäen ninjan aikeet. Kogan suorittaessa Nej Kin, uros tarkkaili kiinnostuneena tekniikkaa samalla lähtien rauhallisesti kävelemään toisen koiran suuntaan. Sakemanni pääsi muutaman metrin päähän puunrungosta, kunnes Gaikotsu siirsi katseensa nyt kuolleesta koirasta tämän suuntaan, ilmeisesti odottaen Volyan viimeistelevän toisen vastustajista.

Harmaaturkki lähestyi puunrungon vieressä makaavaa vihollista, joka alkoi havahtumaan aikaisemmasta iskusta. Heti tilanteen tajuttuaan, se nosti päänsä ylös säikähtyneenä ja yritti paikantaa toverinsa, mutta ne olivat kaikki kuolleet, vain Gaikotsu ja Volya olivat jäljellä, joista jälkimmäinen lähestyi hitaasti. Sakemanni ei kummemmin reagoinut vihollisen havahtumiseen, muttei voinut olla huomaamatta sen velttoa alaleukaa, joka roikkui kiusallisesti aikaisemman törmäyksen seurauksena. Uros oletti sen olevan pois paikoiltaan.

"Ei! Odota." Kurokagen loukkaantunut kätyri huusi epätoivoisella äänellä. Nyt vain metrin päässä ollut sotakoira pysähtyi ja salli vastustajansa puhua loppuun. "Anna minun elää. En halunnut työskennellä Kurokagelle, minut pakotettiin. Jos annat minun mennä, lähden kauas hänen alueiltaan." Se vaikeroi hätäisesti ja painautui maata vasten, yrittääkseen näyttää mahdollisimman viattomalta. Aikaisemmin kalliolla pelottomana seissyt hahmo oli muuttunut selkärangattomaksi pelkuriksi joutuessaan alivoimatilanteeseen.

Volya arvioi toisen esityksen, joka hetkeksi sai tämän ajattelemaan menneisyyttään. Koira oli aidosti peloissaan ja muuten uskottava mutta sen katse valehteli. Sotakoira sulki silmänsä, kallisti päätään hieman ja hymähti hiljaa. "Jos olisit halunnut paeta, olisit tehnyt sen jo." Tämä sanoi epäuskoisella äänellä ja avasi silmänsä, kohdistaen katseensa vastustajaansa, joka nyt yritti perääntyä, muttei päässyt mihinkään takana olevan puunrungon takia. Hetkeäkään tuhlaamatta Volya lähti syöksyyn ja iski hampaansa panikoivan koiran kaulaan. Harmaaturkki heilautti viholliskoiran kaaressa vastakkaiseen suuntaan, lyöden sen selkä edellä maahan.

Sakemanni kuuli, miten vastustajan keuhkoista karkasi ilma maahan osumisen seurauksena. Siitä ei olisi enää minkäänlaiseen vastarintaan. Volya siirsi toisen etujalkansa uhrinsa pään päälle, pitääkseen sen paikoillaan. Kätyri yritti vielä protestoida epätoivossa, muttei saanut ähkinnän lisäksi mitään sanottua, kun ihmisten kouluttama saksanpaimenkoira lisäsi puruvoimaa. Kuului voimakas napsahdus ja koiran liikehdintä loppui kuin tiiliseinään.

Volya ravisteli ruumista hieman, mutta reaktion puutteessa hellitti otettaan. Se nosti päänsä ylös ja siirsi jalkansa takaisin maahan vihollisensa pään päältä. Uros katsoi ympärilleen ja arvioi kaikkien Kurokagen alaisten olevan kuolleita, sitten se siirsi katseensa Gaikotsuun.

"Ovatko kaikki Kurokagen alaiset tällaisiä?" Harmaaturkki kysyi.