Kahden näin hämyssä illan (Kaksinpeli : ElCamino ja Miss Okami)

Ace

Susihukka tallusteli ripeähköä tahtia eteenpäin Kurokagen mailla vailla varsinaista päämäärää. Sen oli vain täytynyt päästä pois Torahampaalta. Ilmat olivat jo kylmentyneet reilusti ja luntakin oli jo kiitettävästi. Pieni talvinen tuulenvire leikitteli sen turkilla. Vaikka Ace olikin aika itsenäinen eikä juurikaan tarvinnut muita ympärilleen seuraksi, kaipasi se silti sillointällöin jotakuta vaikka edes vaihtamaan muutaman sanasen. Torahampaalla olisi toki ollut paljonkin koiraeläimiä, mutta juuri nyt Ace ei halunnut kuulla minkään sortin v*ttuilua miltään taholta. Torahampaalla sitä kuuli aika useinkin. Kukaan siellä ei ollut kiltti kenellekkään.

Ace oli kulkenut jo jonkin matkaa kun se päätti pysähtyä pienen kukkulan päälle katselemaan jylhiä maisemia. Olikohan lähistöllä ketään?

Mai

Naaras heikkona laahusteli Kurokagen reviirillä ja jokainen ohi kulkeva satutti sitä jotenkin. Mai ei enää jaksanut vastustaa, koska koki tätä todella usein. Mai lähtikin siksi paikkaan, jossa tiesi olevansa täysin rauhassa. Mai oli kukkulan juurella jolla Ace seisoi, mutta naaras ei ollut edes huomannut toista. Mai laittoi maata vasten kukkulan kylmää kiveä ja nuoli haavojaan. Mai oli väsynyt ja eikä jaksanut murehtia itsestään. Ilma oli muuttunut kylmäksi ja naaraan tulisi selvitä se täysin yksin. Mai ei tuntenut tätä suureksi haasteeksi, mutta haavojen ja pahoinpideltynä oli tämä huomattavasti heikompi. Mai yski muutamaan kertaan, kunnes katsoi taivaalle. Silloin naaras vasta huomasi Acen, mutta ei sanonut mitään. Mai ei pystynyt, koska tunsi, että toinen oli tullut vain tätä kiusaamaan lisää, niin kuin moni muu yleensä. Mai nousi kiireessä ylös, hieman kompuroiden ja lähti juoksemaan. Pian Mai "törmäsi" kahteen Kurokagen laumalaiseen, jotka olivat rajojen reunalla vartioimassa. "Jahas, Sitä yritetään karata." toinen sanoi virnistäen. Mai lummisti korvansa ja peruutti muutaman askeleen. Naaras ei ollut syönyt, saatika juonut kahteen päivään ja jatkuva pahoinpitely oli heikentänyt sen. Mailla ei ollut voimia sanoa mitään, kun toinen hurtista tarttui tätä niskasta. Antakaa minun jo olla... Mai ajatteli, mutta ei saanut sanottua sitä. Uros heitti Main puutavasten, mutta Mai käytti voimiaan, suojellakseen itseään. Naaras esti törmäyksen jaloillaan, mutta tömähti maahan. Kaksikko ei aikonut päästää Maita helpolla pois.

//Traagista D:

Ace

Kauaa uros ei kerennyt maisemia ihastella, kun se jo säpsähti sen takaa kuuluviin askeleisiin. Ace kääntyi hitaasti hatsomaan taakseen. Sen takana laahusti erittäin heikonnäköinen narttu joka näytti siltä kuin sitä olisi vastikään pahoinpidelty. Ace ei ollut varma oliko se joskus nähnyt toisen Torahampaalla rääkättävänä. Uros katseli vihreine silmineen lähestyvää narttua joka puolestaan ei tuntunut edes tajuavan Acen läsnäoloa. Susiherran silmään narttu oli hyvinkin sievä, haavat vain saivat toisen näyttämään kovin rosoisen oloiselta. Uros katseli toista pienen hetken aikaa mutta sitten toinen vain säntäsi pois. Ace jäi  hieman hämmentyneenä katselemaan toisen perään. Acella ei oikeastaan ollut mitään muutakaan tekemistä joten se lähti juoksemaan toisen perään aikeenaan ottaa selvää miksi toinen lähti pois.

Kun Ace sai taas nartun näköopiiriinsä se huomasi myös kaksi muuta hahmoa. Näytti aivan siltä kuin toinen niistä olisi heittänyt nartun kohti puuta. Susiuros kiihdytti vauhtiaan niin kovaksi kuin se vain suinkin saattoi. Narttujen ja pentujen pahoinpitely oli Acelle kuin punainen vaatekappale härälle. Toinen oli jo hyökkäämässä nartun kimppuun kun Ace ponnisti täydellä voimalla sitä kohti takaanta. Yhdistettynä kovaan vauhtiin ja hyvään ponnistusvoimaan Ace sai aikaiseksi erittäin nopean loikan jonka aikana se tarttui toista urosta niskasta kiinni. Tämän jälkeen susiuros painoi toisen maata vasten peittäen samalla tassullaan toisen kuonon niin ettei se saanut enää henkeä. Samalla kun tämä pyristeli vastaan niin toinen Acen lauma"toveri" vain toljotti pelästyneenä tietämättä mitä tehdä.

Jonkin ajan päästä Acen tukehduttama uros valahti aivan veltoksi eikä hengittänyt enää ollenkaan. Ace kohensi asentoaan ja ravisteli lumet pois turkistaan jonka jälkeen se katsoi toista urosta erittäin tuimana suoraan syvälle silmiin. Ace alkoi murista toiselle ja se lähestyi toista uhkaavasti. "Jos tahdot jäädä eloon niin sinun olisi parempi poistua Kurokagen reviiriltä ennen kuin muutan mieleni ja revin sinut kappaleiksi." Ace sanoi tuimana. Sutta ällötti sellaiset jotka hakkasivat narttuja ja pentuja. Acen uhkailema häipyi paikalta alta aikayksikön ja Ace kääntyi hitaasti nartun puoleen. Uros huokaisi syvään ennen kuin aloitti tiukalla äänensävyllä: "Olen Ace, ja en tahdo sinulle mitään pahaa. Se, mitä juuri hetki sitten tapahtui saa jäädä meidän väliseksemme. Onko selvä?" Ace ajatteli sitten että se saattoi kuulostaa hyvinkin uhkaavalta joten se päätti rauhoittua hieman. "Ei kai sinuun muuten sattunut?"


// Voi jeesus miten sekavaa tekstiä minulta .

Mai

Naaras ei pystynyt luottamaan Aceen vaikka toinen olikin suojellut tätä. Narttu ei sanonut mitään kun toinen kehotti tätä pysymään hiljaa tapahtuneesta. Ei narttu uskaltanut sanoa tuohon mitään. Ace kysyi tämän vointia ja Mai niskakarvat pystyssä sanoi "en tarvitse sääliäsi!"

Mai tuijotti maahan hetken ja nojasi puuta vasten. Naaraalla alkoi kyyneleet valua pitkin kasvoilla, kun tämä sanoi hiljaa "Elämä ei ole kuin ruusuilla kävelemistä..."

Mai kokosi itsensä hetkellisesti ja nosti katseensa Aceen. "Olen Mai... Lauman Orja." Mai oli yhä uuvuksissa ja istuutui, nojaten puuhun. Mai ei osannut selittää, mutta tunsi olonsa pitkään aikaan rauhalliseksi Acen seurassa.

//Jatkan, koska tylsyys iskee (jälleen)

Mai katsoi maahan ja sanoi "Kiitos. Kiitos että rökitit äsköiset hurtat. En osaa sanoa tätä kauniimmin, mutta haluaisin tappaa kaikki jotka ajattelevat tätä laumaa parhaimpana." Mai huokaisi, "Tarkoitan sitä, mutta en tee sitä. Vihaan heitä, mutten pysty enää piittaamaan vihastani."

Naaras käänsi katseen Aceen, hymyillen pitkästä aikaa. "kuulostan ja näytän romulta, enkös?"
Mai taukosi hetken "Älä huoli, en kerro äskeisestä kellekkään. Olethan laumassa ainoa, jota en harkitse vihollisenani." Naaras nousi ja käveli takaisin kukkulaa kohti. Mai tiesi, ettei pääsisi pakoon laumasta, koska rajojen vartioita oli monia ja äskeiset 2 olivat vain pieni osa siitä. Lisäksi naaras oli niin vähissä voimissa, ettei nähnyt suoraa tai kovinkaan tarkasti.

Ace

Ace oli aluksi hieman hämmillään kun narttu oli vain hiljaa, mutta sitten yhtäkkiä Mai olikin huudahtanut voimakkaasti. 'Siinäpä vasta ärhäkkä tapaus.' , uros mietiskeli huvittunut ilme kasvoillaan. Toisen esittäytyessä Ace saikin päähänsä miksi toinen oli niin tutun näköinen. "En itsekkään pidä tästä laumasta enkä varsinkaan siitä Kurokagesta. Se tappoi perheeni ja laumanikin tuhoutui lähes kokonaan. Mutta eipä täältä pakoonkaan pääse." Ace totesi hieman turhautuneena. Se katseli hetken ympärille mutta katsoi sitten taas Maihin kun se alkoi puhua ulkonäöstään. "Et oikeastaan. Tarvitsen vain lepoa ja huolenpitoa niin kauneutesi voisi tulla esiin kunnolla." , Susihukka sanoi ehkä hieman kiusoittelevaan mutta silti leikkisään äänensävyyn. Toisen lähtiessä kävelemään kohtu kukkulaa Ace juoksi nopeasti toisen eteen (?) jotta toinen pysähtyisi. "Et ole nyt niin hyväsdä kunnossa että sinun kannattaisi lähteä kävelemään minnekkään. Etsitään jokin suojapaikka ja ollaan siellä sen aikaa että haavasi paranevat hieman." , uros sanoi rauhallisena katsellen toisen vihreitä silmiä (?). Ace ei todellakaan tahtonut mennä juuri nyt takaisin Torahampaalle katselemaan hulluja, joten se jäisi mieluusti ennemmin Main seuraan. "Ja ainiin, unohdin sanoa äsken, että älä itke. Näytät hymyillessäsi kauniimmalta." , Ace totesi hymyillen.

Mai

Naaras tuijotti hetken Acea ja kuunteli tätä. Toisen halu pysyä poissa Torahampaan lähettyviltä kiehtoi naarasta, mutta tämä kylläkin pelkäsi, että tätä alettaisiin etsiä. "Mitä jos meidät löydetään? Jos pysyn poissa kauan, minut lasketaan viholliseksi ja tulevaksi raadoksi." Mai sanoi rauhallisena ja katsoi torahampaan suuntaan. "Kiitos." Mai sanoi toisen kehuista, koska se sain naaraan hieman iloisemmaksi. Mai oli hetken hiljaa ja mietti. Jos paranen, minulla saattaisi olla parempi mahdollisuus karata... "Onko sinulla ideaa, mihinä olisi hyvä suojapaikka?" Naaras uteli ilkikurinen hymy kasvoillaan.

Mai lähti seuraamaan(?) toista hiljaa ja toivoi, ettei kyseessä ollut ansa. "Toivoisin, että kurokage palaisi helvettiinsä." Mai mutisi hiljaa ajatellessaan ääneen.

Ace

Uros oli vain hiljaa toisen kertoessa että hänet voitaisiin tappaa. Sehän voisi hyvinkin olla mahdollista. Olihan toinen kuitenkin lauman orja. Ace oli jo lupautumassa valehtelemaan Kurokagelle ja muille että Ace oli pakottanut Main mukaansa jos nämä jäisivät kiinni, mutta narttu ehtikin avata suunsa aiemmin. "Itse asiassa tässä lähellä on muistaakseni pieni ja lämmin luola. eihän se nyt mikään lukaali ole, mutta kyllä siellä yöpyä voi." , Ace totesi hymyillen. Uros lähti astelemaan rauhallisesti luolaa kohti. Noin 20 metrin kävelyn jälkeen Ace kääntyi oikealle, pienelle metsäpolulle joka kiemurteli ja kaarteli. Polulla oli tuoreita jäniksenjälkiä. ´Hyvä. Kun saavumme luolalle voin hakea maille jotakin syötävää.´, Ace mietiskeli itsekseen. Urosta hirvitti edes ajatella mitä kaikkea toinen oli joutunut kokemaan Kurokagen laumassa. Metsäpolkua piti kulkea jokuset 300metriä kunnes edessä kykeni näkemään valtavan kokoisen kallion. Ace lähti kiertämään kalliota ja pienen kävelymatkan päätteeksi se saapui pienelle luolalle. Uros vilkaisi taakseen tarkistaakseen oliko Mai kunnossa.

Mai

Naaras oli hiljaisena kävelly Acen takana ja vilkuillut ympärilleen. Mai ei voinut olla ajattelematta, että Acella olisi omat aikeensa ja että naaras luottaisi väärään henkilöön. Mai ei tälle voinut mitään, kun olihan tätä pahoin pidelty niin kauan kun tämä oli ollut kurokagen laumassa. Ajatus luolasta sai naaraan vain ajattelemaan, että se oli vain ansa mitä pidemmälle he kävelivät. Mai ei kuitenkaan halunnut luovuttaa ajatuksestaan siitä, että kurokagen laumassa oli muitakin jotka eivät koko laumasta piitannut ja siksi jatkoi Acen seuraamista. Naaras kallisti päätään Acen katsoessaan taakseen. "Mitä?" Mai kysyi tuolta, hieman ihmeissään. Mai alkoikin puhdistamaan uusimpia haavojaan, koska ei halunnut niiden tulehtuvan.

Ace

"Ei mitään" , Ace sanoi hymyillen. Se katseli pienen hetken Maita ja ilmoitti sitten menevänsä hakemaan vähän syötävää. Susihukka suuntasi takaisin jäniksenjäljille jotka se oli nähnyt metsäpolulla. Oli aivan hiljaista ja oli jo alkanut hieman hämärtää. Acella ei mennyt kauaa kun se jo oli saanut kunnollisen hajujäljen jäniksestä. Vaikkapa eipä vainuakaan olisi nyt edes tarvittu , kun jäniksenjäljet näkyivät selvästi lumessa koska jäljet olivat tuoreita eikä niiden päälle ollut vielä satanut luntakaan. Välillä Ace vilkuili ympärilleen siltä varalta että se olisi ajautunut liian lähelle Futago-solan rajoja, mutta turhaan. Ace oli kaukana alueen rajoista.

Uros oli kulkenut ehkä kilometrin matkan ripeään tahtiin kun se saapui aukiolle. Vaikka oli jo ilta niin aukiolla oli vielä suhtkoht valoisaa kun puut eivät olleet valonsäteiden tiellä. Se näki noin 15 metrin päässä jäniksen. Saalis ei ollut vielä huomannut Acea, joten susiuros lähestyi jänistä hitaasti. Tottakai jänis huomasi Acen hetken kuluttua ja se lähti juoksemaan pois päin aukiolta kauhusta kankeana. Ace pinkaisi jäniksen perään niin kovaa kuin se vain suinkin jaksoi. Ace ei ehkä saisi jänistä helposti kiinni juosten vaikka olikin nopea, mutta Ace tunsi maaston kyllin hyvin jotta se tiesi että jänis oli matkalla kohti umpikujaa. Äkkiä jänis pysähtyi kuin seinään. Sen edessä oli suuri kallionseinämä. Se yritti vielä pakoon, mutta Ace oli jo saapunut paikalle ja se tappoi jäniksen. 'Tämä jänis olikin sitten vähän paksumpi tapaus' , Ace tuumi mielessään. Susi suuntasi takaisin luolalle jossa Mai oli vielä (?). Uros tiputti jäniksen maahan.

Mai

Mai ei vieläkään tiennyt luottiko Aceen, mutta kai tämä oli laskenut epäillyt sen vertaa, ettei pelennyt tuota. Ace sanoikin menevänsä metsästämään ja naaras oitis oletti, että tuolla oli itsellään nälkä tai se oli teko syy hakea lisää laumalaisia listimään hänet. Maita ei kuitenkaan se jaksanut kiinnostaa ja tämä kävi tutkimaan luolaa. Mai nuuhki paikkoja ja huomasi, ettei siellä ollut käyty pitkään aikaan. Varmaankaan vuosiin. Mai tutki paikkoja ja löysi luolassa todella piilossa olevan syvennyksen. Syvennykseen Mai saattoi juuri ja juuri asettua makaamaan, mikä merkitsi naaraalle paljon. Piilopaikkaa tuo olikin aina kaivannut. Mai asettui makaamaan siihen ja totesi, että se oli varjossa sen verran, ettei päivän palokaan osunut enää sinne. Naaras kuuli askelia ja menikin vilkaisemaan, mutta varovasti. Main iloksi se oli vain Ace, saaliineen. Main häntä heilui noin 2 kertaa hiljaa. Mai tosin ei sanonut Acelle mitään, koska ei tiennyt mitä olisi sanonut.

Ace

Acen piti ensin hetki katsella tarkemmin pimeää luolaa ennenkuin huomasi Main. 'Pelkääköhän se minua?',Uros mietiskeli. Noh, oli miten oli, niin Ace kävi luolan kylmälle ja kiviselle lattialle istumaan. Se käänsi katseensa Main suuntaan tyyni ilme kasvoillaan. "Toin sinulle ruokaa. Sinun kannattaa syödä jotta parannut. Haavoillesi en voi tehdä mitään... Ne paranevat kyllä ajan kanssa." , Ace sanoi rauhallisesti. Nartussa oli jotakin kiehtovaa. Nuo kauniit vihreät silmät. Ja Ace uskoi Main olevan todellinen semviytyjä. Olihan se jopa kestänyt Kurokagen alamaisten rääkkäämistä. "Minkä ikäinen olet?" Ace kysyi uteliaana

Mai

Naaras yllättyi, kun tuo kertoi ruuan olleen tuolle. Naaras arvosti tuota elettä ja hymyili iloisena. "Kiitos." Mai kumarsi, kuin ainoana tapana jolla pystyisi kiittämään. Naaras ei voinutkaan vastustaa lihan hajua päästyään sen lähelle ja ahmi sen nälkäänsä. Mai tyytyväisenä vetäytyi luolan perälle. Naaras asettui lepäämään ja katsoi Acea kiinnostuneena, kun tuo kysyi tämän ikää. "Olen päälle kaksi vuotias." Mai kertoi. Naaras ei ollut varma uskaltaisiko udella samaa, mutta lopulta tämä sai sanat suustaan. "Minkä ikäinen sinä olet?" Ja naaras laittoi päänsä tassujensa päälle. Naaras pysyi hiljaa hetken ja kysyi "Miksi autoit minua?" Mai ei ollut vieläkään tajunnut miksi Ace teki kaiken tapahtuneen.

//Notifications(-1) :S

Ace

Uros katseli lattialla istuskellessaan pahoin piestyä narttua myötätuntoisesti. "Minä olen hieman yli 4-vuotias. Olen kyllä tähän ikään nähden nähnyt yhtä sun toista. Olen asunut jopa Amerikassa. Päädyin sinne vasta puolenvuoden ikäisenä." , Ace kertoi toiselle. Ace oli todellakin nähnyt paljon ikäänsä verrattaen, mutta paljon oli toki vielä nähtävää ja opittavaa. Kun toinen kysyi syytä siihen miksi Ace auttoi sitä niin uros mietti ensin pienen hetken ennen kuin vastauksen. "Noh, minulla on ollut aina vahva suojeluvaisto narttuja ja pentuja kohtaan, joten sinun auttaminen tuli luonnostaan." , Ace aloitti. Hetken päästä se jatkoi pelimiehen ottein: "Ja ennen kaikkea olet kaunis" , Susi totesi silmää vinkaten.

Mai

Mai hieman yllättyi Acen iästä. Uros kun näytti tästä niin nuorelta ja siksi Mai olettikin tuon olevan tätä nuorempi. Mai hymyilikin vain tuon vastattua, koska ei muutakaan keksinyt. Mai ei ollut tajunnut, että Kurokagen laumassa olisi Acen kaltaisia. Mai ei ollut oma itsensä kuitenkaan, koska kovat kokemukset ja rasitus oli muokannut naaraasta hitaasti "todella hyväksyvän". Mai oli oman henkensä suhteen jo luovuttanut, mutta nyt kun naaras sitä mietti, tämä halusi maksaa velkansa Acelle jonain päivänä ja sitä ennen ei naaras antaisi itsensä kuolla. Maille tuli Acen kehuminen yllätyksenä ja tuo aivan punastui. Mai kun ei osannut reagoida tuohon ja piilotti kasvonsa tassunsa alle.

/Anteeksi vastauksen kestosta! Alan nyt käymään täällä taas aktiivisemmin. //

Ace

Uros naurahti iloisesti kun Mai piilotti kasvonsa. "No mutta eihän siinä nyt mitään pahaa ole jos punastuu." , Ace totesi lempeästi. 'Mai ei ole ilmeisesti pahemmin kuullut itsestään kehuja kun punastui noin helposti.', Ace mietiskeli. Urosta säälitti narttu kun se ajatteli mitä kaikkea Maille oltiin saatettu tehdä. Ja olihan Ace itsekin nähnyt pari kertaa kun Maita pahoinpideltiin Gajyolla. Gajyolla uros ei kuitenkaan uskaltanut mennä väliin koska se olisi ollut suorastaan itsemurha. Juuri nyt Acea kadutti kun ei ollut mennyt silloin väliin. "Kuules. Näin joskus aiemmin Gajyoulla kun sinua hakattiin, mutta en puuttunut asiaan. Seisoin vain kauempana katselemassa ja kirosin mielessäni itseäni kun en uskaltanut tulla väliin. Olen pahoillani siitä. Jos olisin tullut apuun niin sinun ei olisi tarvinnut olla hetkeen muiden leikkikaluna." , Ace sanoi pahoillaan.

Naaras nosti tassunsa varovan miettimisen jälkeen, pois kasvoiltaan. Main kasvoilla oli silloin vielä pieni nolostumisen punastus, mutta ei niin huomattava. Mai huokaisi hieman turhautuneena. "ei sinun itseäsi tarvitse syyttää sen takia, että olen niin huonossa asemassa jo muutenkin. Olen siihen jo tottunut, mutta en silti sitä hyväksy. En aio luovuttaa heidän pahoinpitelynkään takia." Mai sanoi totisen näköisenä ja tuijotti Acea. Naaras tuijotti toisen silmiä tuimaan ja näytti siltä kuin ei niihin luottaisi, mutta tuo vain ihmetteli toisen silmiä. Ei naaras ollut tajunnut toisen upean vihreita silmiä kunnolla. Hänelläkin on vihreät silmät... jos muistan oikein se tarkoitti jotain, että Vihreäsilmäiset päätyvät muita useammin johtajiksi ja heidän joukossaan väitetään olevan tavallista enemmän niin sanottuja "ylisuorittajia"... Emon tarinat olivat kyllä yleensä turhan pitkiä, mutta opettavaisia. Hmm... mitäköhän muita niitä oli...

Mai hymyili Acelle "Ajatteletko itsessäsi olevan johtajan ainesta, että pystyt johtamaan laumaa, kuin johtajan kuuluisi?" Mai sanoi kiinnostuneena ja mietti vielä, mitä muita asioita vihreä silmäisyyteen oli. Hmm... Kompromissien tekeminen on harvinaisempaa vihreäsilmäisten keskuudessa, sillä he tahtovat tehdä asiat juuri omalla tavallaan. heillä on lahja saada muut nauramaan ja Erilaiset taidemuodot viehättävät erityisesti vihreäsilmäisiä... Vihreäsilmäiset ovat muita useammin uteliaita, nokkelia, laskelmoivia ja hyviä kuuntelijoita. Joskus he saattavat olla kuitenkin hieman itsekeskeisiä. Luonnollinen karisma ja charmikkuus on vihreäsilmäisiä yleistä... Niinhän se olikin. Mai totesi päässään muistellessaan emonsa tarinoita.

Mai haukotteli ja katsahti Acea "Kiitos avustasi. Olen sinulle velkaa... Minun täytyy nyt levätä, kun en meinaa pysyä edes hereillä." Mai naurahti hieman ja asettui nukkumaan. Ei mennyt kauaakaan, kun tuo jo nukahti. Mai nukkuisi seuraavaan aamun asti vaikka olikin vielä päivä kun tuo alkoi nukkua.

Jos on joku joka ottaa Acen itselleen, voin tätä peliä heidän kanssa jatkaa... En vain tiedä miten tuon Puoliso jutun suhteen asia nyt menee, että onko Ace enää Main tuleva puoliso vai ei. Sen saanee uusi pelaaja sitten päättää ^^