Leona - Gaian tytär

Nimi: Leona
Skp: Narttu
Ikä: 2v
Laji: Susi

Kotimaa: Japani
Liittouma: Laumaton (aiemmin Imperiumi)
Jälkeläiset: Ei ole
Puoliso: Ei ole


Motto: "Luota ainoastaan itseesi, niin et tule koskaan pettymään."






Isoisä: (Todennäköisesti) Purple Wolf ✞
Isä: Gaia ✞
Äiti: Yumi
Veli: Daiki ✞






Taito
Voima
Karisma
Nopeus
Kestävyys
Älykkyys
Puruvoima
Kivunsietokyky
Ketteryys
Refleksit
Tekniikat
Vaarallisuus
Puissa hyppely
Metsästystaito
Uimataito


Aistit

Näkö
Kuulo
Haju






Säkäkorkeus:65cm
Paino:30kg
Turkinväri: Punainen, valkoinen vatsanalus
Silmien väri: Keltainen

Leona on tyypillinen susi ulkomuodoltaan, eikä sitä edes pystyisi sekoittamaan koiraan. Naaraalla on kauniinpunainen turkki, ja karva on sudelle ominainen, karkea ja tiivis. Leonalla on älykkäät, väriltään keltaiset silmät, jotka ovat hiukan vinohkot. Vatsan- ja hännänalus sekä kasvojen alaosa on puhtaanvalkoinen, ja silmien yläpuolella on valkoiset pallokuviot. Myös korvien sisäpinnalla on valkoista karvaa, samoin silmien ympärillä. Nartulla on selässään tummemman punainen "raita" joka kulkee otsasta hännänpäähän asti.

Leona on ruumiinrakenteeltaan vahva ja kestävä. Vaikka naaraana se on keskivertourosta sirompi, niin silti sen kehossa on paljon fyysistä voimaa. Jalat ovat pitkähköt ja jäntevät, tassut pyöreät ja melko suuret. Selkä on suoralinjainen, ja häntä tuuhea ja pitkä. Leonalla on sopivasti lihaksia, ja se on muutenkin oikein sopusuhtainen ja kaunis yksilö.

Nartun erikoisuutena ovat sen pitkät, tappavan terävät kulmahampaat, jotka ovat suoraan peruja sen isältä Gaialta. Niillä pystyy helposti tekemään pahaa jälkeä viholliseen, jopa sopivalla voimalla repimään irti raajoja. Juuri muita tunnistettavia ulkonäöllisiä ominaisuuksia Leonalla ei ole isäänsä nähden, ja turkin värityksenkin se on perinyt suoraan äidiltään.








Leona on hyvin itsenäinen, ja siksi se ei oikein viihdy toisten seurassa, varsinkaan, jos muita on paljon. Narttu luottaa vain itseensä, ja se hyvin harvoin suostuu kenenkään tarjoamaan apuun. Vaikka Leonalla olisikin ystäviä, se on silti koko ajan varautunut siihen, että hänen selkänsä takana saatetaan punoa juonia, ja nartulle ei välttämättä itsellekään tuota kauheasti vaikeuksia kääntää kelkkaansa. Menneisyytensä vuoksi se on tottunut pelkäämään selkäänpuukottajia ja hylätyksi tulemista. Yleensä muita susia tai koiria kohdatessaan Leona pyrkii pääsemään noista mahdollisimman pian eroon, mutta koska kukaan ei tiedä, mistä hän oikeasti tulee, saattaa Leona uskaltautua pienen peitetarinan turvin jopa tutustumaan pinnallisesti uusiin henkilöihin. Tuntemattomia kohtaan narttu onkin melko neutraali, ja yleisvaikutelmaltaan ystävällinen, sillä ei halua turhaan hankaluuksia kenenkään kanssa.

Punaturkki on hyvin ylpeä siitä, että on susi, ja siksi pitää susia ylempiarvoisempina kuin koiria. Leona ei kuitenkaan halveksu koiria, mutta Imperiumissa oltuaan sille taottiin päähän, että koirat ovat susista polveutuva alalaji, ja siksi heidän kuuluisi toimia susien palvelijoina. Leona ei täysin sisäistänyt ajatusta, mutta silti sen ajatukset myötäilevät jonkin verran tätä näkemystä. Imperiumi opetti nartulle myös tietynlaista manipulointia, kieroutta ja julmuutta, joista murto-osaa Leona kantaa yhä mukanaan. Se ei pitänyt laumansa julmuudesta ja sodankäynnistä Monarkiaa vastaan, mutta ei nartusta kasvanut siitä huolimatta mitään täydellistä, oikeudentajuista hyvyyden puolesta taistelijaa. Jouduttuaan nuorena eroon laumastaan, se ei kerennyt niin sanotusti aivopeseytyä Gaian julmien opetusten myötä, vaan loi yksin ollessaan omat periaatteensa. Leona ei siksi tahtoisikaan kenenkään tietävän, että hän on kuulunut Imperiumiin, sillä hiukan häpeää juuriaan ja sukulaisuuttaan Gaiaan.

Leona on hyvin taitava taistelemaan, ja lisäksi myös nartuksi fyysisesti hyvin vahva. Sen edesmennyt isä tunnettiin erittäin taidokkaana ja vahvana taistelijana, ja Leonalla on verissään Gaian parhaimpia ominaisuuksia, vaikka se ei tietenkään ihan isänsä tasolle ylläkään. Leona ei ole mikään helppo vastus, sillä se on hyvin älykäs ja lisäksi sillä on silmää, sekä strategiointikykyä. Imperiumin ankara koulutus on tehnyt siitä jo nuorena etevän, ja nartun taistelutavat eivät aina ole täysin kunniallisia. Leona ei pelkää taistelua, varsinkaan kun tietää omaavansa kyvyn suorittaa battougista vahvimman. Narttu kuitenkin tarvitsee harjoitusta onnistuakseen suorittamaan sen tahtonsa mukaan. Heikkoutena Leonalla taistellessaan on se, että se saattaa haukata liian suuren palan, ja yliarvioida omat kykynsä, ja siksi se saattaa ajautua tilanteisiin, joissa se ei voi mitenkään voittaa yksin.

Leona kokee välillä valtavaa tarvetta dominoida ja johtaa, sillä tiedostaa oikeutensa Imperiumin johtajuuteen. Silti narttu tietää, ettei voi pärjätä Black Snakelle ja suurelle laumalle yksin, ja on luopunut ajatuksista periä paikkansa. Narttu kokee voimakkaita vihantunteita Gaiaa kohtaan, sillä epäilee kuultua kertomusta salajuonesta, jonka tarkoitus oli päästä eroon Leonasta ja tämän veljestä. Monarkiaa kohtaan Leonan tunteet ovat neutraaleja opetuksista huolimatta, samoin Ohua, vaikka mihinkään läheisiin kontakteihin narttu ei noiden kanssaan toivoisikaan joutuvansa.






Leonan ja sen veljen Daikin syntymä oli puhdas vahinko. Gaia oli iskenyt silmänsä kauniiseen punaturkkiseen, Yumi -nimiseen Imperiumilaiseen. Naaras oli hyvin omanarvonsa tunteva, taitava ja kaikinpuolin upea naaras, joka veti kovasti Gaiaa puoleensa. Uroksen tunteet Yumia kohtaan olivat melko ristiriitaiset, sillä kovasydämisenä ja ankarana johtajana se ei voinut tuntea kiintymystä ja ihastusta, vaan tuntemukset Yumia kohtaan olivat enemmänkin jotain himon ja pakkomielteen kaltaisia. Niinpä hirmuhallitsija houkutteli suloisen naaraan syliinsä, ja Yumi, joka otti Gaian osoittamat tunteet häkeltyneenä vastaan, riensi johtajansa kynsiin ilman mitään epäilyksiä.

Gaia tapaili Yumia muutamaan kertaan lähemmissä tunnelmissa, kunnes lopulta keisari kyllästyi leikkikaluunsa, ja lopetti heidän suhteensa melko lyhyeen. Yumin sydän särkyi, sillä hän oli palavasti rakastunut johtajaansa. Gaia kuitenkin näytti Yumille paikkansa arvoasteikossa, ja varoitti toista puhumasta koskaan mitään heidän välisistä asioistaan. Kyyneliään nieleskellen punaturkkisen nartun oli hyväksyttävä kohtalonsa, ja niinpä se palasi takaisin asemaansa lauman soturina. Gaia ei enää osoittanut kiinnostustaan Yumia kohtaan, ja päätti unohtaa hetken huvinsa kokonaan.

Karma kuitenkin päätti rankaista Gaiaa naisen kylmästä kohtelusta, kun eräänä päivänä Yumi tajusi odottavansa pentuja keisarille. Se oli valtava katastrofi, ja Yumi pelkäsi kamalasti. Narttu ajatteli Gaian tappavan hänet, jos hän kertoisi odottavansa jälkikasvua johtajalleen. Kuitenkin, juuri noihin aikoihin Gaia alkoi taas osoittaa pieniä kiinnostuksen merkkejä narttua kohtaan, ja Yumin toivo heräsi. Se päätti sittenkin kertoa keisarille asiasta, odottaen sopivaa hetkeä.

Kun hetki sitten tuli, Gaia oli hyvin syvästi järkyttynyt. Se oli tarvinnut Yumia vain tyydyttääkseen tarpeitaan, ja viihdyttääkseen itseään, joten uutinen jälkikasvusta ei ollut urokselle mieleinen. Yumi tietenkin pelästyi johtajansa reaktiota, sillä Gaia löi häntä, ja uhkasi tappaa nartun siihen paikkaan.

Kuitenkin Gaian toivuttua alkujärkytyksestä, uros alkoi ajatella loogisesti seurauksia. Jälkikasvu ei olisi välttämättä yhtään huono juttu, sillä Gaia saisi itselleen seuraajan, tai useammankin, ja varmistaisi siten johtajanpaikan säilymisen oman nimensä takana. Niinpä se lähetti Yumin matkoihinsa, ja vannotti tätä pitämään raskautensa salassa kaikilta. Onnensa kukkuloilla oleva narttu tietenkin piti lupauksensa, eikä hiiskunut asiasta kenellekään.


Syntymä

Kun aika tuli, Yumi kiiruhti keskellä yötä Gaian luo. Keisari oli ilmoittanut vartijoilleen, että Yumin sai päästää hänen makuuluolaansa, kunhan hän oli ilmoittanut tapaamisista etukäteen. Niinpä vartijat eivät päästäneet narttua sisään, sillä Gaia ei ollut sopinut hänen kanssaan mitään. Keisari kuitenkin oli hereillä, ja se tuli itse luolan suulle päästämään Yumin peremmälle, tajutessaan synnytyksen käynnistyneen. Gaia ei pelänny jutun liikkuvan muiden korviin, sillä vartijoilla oli ankara vaitiolovelvollisuus, ja rangaistus sen rikkomisesta oli hyvin julma, kidutuskuolema.

Yumi synnytti melko nopeassa ajassa kaksi täysin tervettä pentua, uroksen ja naaraan. Narttu oli täydellinen kopio äidistään, kun taas uros vastasi ulkonäöltään enemmän isäänsä, tosin enemmän punaisen vivahteisena. Gaia oli enemmän kuin tyytyväinen. Se käski Yumia pysytellä luolassa niin kauan kuin tarpeellista, sillä ei tahtonut paljastaa uutista seuraajistaan vielä kenellekään.


2 kuukautta myöhemmin



Leonaksi ja Daikiksi ristityt pennut olivat sulautuneet hyvin Imperiumin joukkoon, kuin ketkä tahansa pennut. Gaia oli kertonut jälkikasvusta ainoastaan kouluttajalleen ja lähimmille sotureilleen, eli Siriuksen sotureille. Uutinen järkytti ensin kaikkia, mutta jokainen vannoi valan, ettei kertoisi kenellekään. Gaian mielestä vielä ei ollut sopiva aika, sillä kateelliset saattaisivat olla uhka pennuille, jotka olivat vielä liian nuoria puolustautumaan hyökkäyksiltä. Yumi kasvatti pentuja lauman keskuudessa huhujen ympäröimänä. Osa epäili jopa pentujen olevan keisarin, sillä Daikissa oli jotain etäisesti tuttua, mutta Yumi ei reagoinut huhuihin mitenkään. Se oli kaikesta huolimatta onnellinen, vaikka ei saisikaan koskaan Gaiaa kokonaan itselleen.

Leonaa ja Daikia oli alettu kouluttaa jo varhain melko ankaralla otteella, ja heille opetettiin välttämättömiä selviytymiskeinoja, kuten taistelua ja metsästystä. Molemmat olivat selvästi taitavia ja eteviä jo nuorena, ja koulutus eteni juuri, kuten pitikin. Gaia ei kuitenkaan aikonut vielä opettaa kummallekaan battougaa, sillä ajatteli sen kuuluvan vain sille, josta tulisi hänen seuraajansa, eikä se tietenkään voinut olla kuin toinen pennuista. Gaia koulutti pentuja salaa, eikä se epäröinyt isyydestään huolimatta kurittaa kaksikkoa, ja uhkailla näitä julmasti. Pennut eivät kuitenkaan pelänneet isäänsä turhaan, sillä kuten Gaian käyttämät pentusoturit, he alkoivat ihailla isäänsä ja tahtoivat tehdä kaiken kuten tämä käski.


Salaisuuden paljastaminen

Pentujen täyttäessä puoli vuotta, Gaia päätti ilmoittaa koko laumalleen jälkeläisistään, tulevista perillisistään, ja siten vahvistaa jo pitkään joukoissa liikkuneet huhut. Tieto kohahdutti joukkoa, mutta toisaalta se oli järkeenkäypää, sillä Gaia alkoi olla jo iäkäs, ja tarvitsi tulevaisuudessa jatkajan itselleen. Tietenkin seuraajaa oli aiemmin kaavailtu jostakusta kahdeksasta koirasoturista, mutta nyt säästyttäisiin ainakin turhilta kiistoilta johtajuuden suhteen.

Pennut vahvistuivat päivä päivältä, ja asemastaan huolimatta (tai ehkä juuri siitä johtuen) he joutuivat ankaran arvostelun kohteeksi. Gaia ei pitänyt siitä, että pennut tuntuivat käyttävän hänen asemaansa hyödykseen piikitellessään muille sotureille, ja ylpeilläkseen, ja keskustelut kärjistyivät usein myös Gaian johtamisen moittimiseen. Keisari tietenkin teki kaikkensa kitkeäkseen törkeät puheet joukkojensa keskuudesta, sillä ei sallinut minkäänlaista niskurointia häntä vastaan. Gaiaa vastaan kukaan ei uskaltanut suoraan sanoa mitään, ja nähdessään, miten hirvittäviä rangaistukset selän takana puhumisesta olivat, laantuivat puheet nopeasti. Osa alkoi jopa karttaa keisarin jälkeläisiä, näillä kun oli tapana joskus huvikseen ilmiantaa joitakin sotureita ilman syytä.

Eräänä iltana Gaian kootessa armeijaansa, ja nauttiessaan valta-asemastaan, sen ylitse vyöryi täysin uudenlainen tunne. Se tajusi, ettei voisi koskaan jakaa keisariuttaan kenenkään kanssa. Suden sisällä syttyi vihan polte, kun se ajatteli, että hänen kuolemansa jälkeen jompikumpi keskenkasvuisista kakaroista siirtyisi vallankahvaan, ja laittaisi kaiken Gaian vaivalla aikaansaaman uusiksi. Pennuthan vain olivat ratsastaneet Gaian maineella suoraan kohti valtaistuinta, ja olisivat muutenkin vain pilalle hemmoteltuja pehmoja. Vaikka Gaia tiesi, ettei eläisi ikuisesti, se ei enää suhtautunutkaan yhtä hyvin ajatukseen siitä, että hänen maineensa tahriintuisi osaamattoman johtajan käsissä, ja mahdollistaisi Monarkian voiton sodankäynnissä. Keisari vetäytyi omiin oloihinsa miettimään vakavasti asiaa muutamiksi päiviksi, kunnes oli yhä uudelleen ja uudelleen päätynyt siihen lopputulokseen, että pennuista oli päästävä nopeasti eroon.


Salajuoni

Tietenkään Gaia ei voinut surmata pentuja kaikkien nähden, sehän antaisi keisarille huonon maineen alaistensa silmissä. Vaikka Gaia olikin tunnettu hulluna murhaajana, niin se tiesi, että pentujen tappaminen kaikkien nähden ilman järkevää motiivia saattaisi karistaa hänen alaistensa uskoa ja kykyä hänen johtamistaitoihinsa. Niinpä uros punoi juonen, jonka seurauksena pennut tapettaisiin "ulkopuolisen tahon toimesta". Hän alkoi punoa katalaa suunnitelmaa, joka saisi pentujen kuoleman näyttämään onnettomuudelta. Syntipukiksi olisi helppo laittaa Monarkia, sillä ei olisi mahdotonta, että huhut liikkuisivat myös Reiman korviin. Murhan oli joka tapauksessa tapahduttava yöllä, sillä muuten Yumi ja pennut saattaisivat onnistua puolustautumaan, tai joku voisi nähdä todellisen murhaajan, ja kaikki menisi pieleen.

Eräänä yönä Imperiumin keskuuteen hiipi murhaaja, jonka Gaia oli omin käpälin palkannut verityöhön. Pennut vanhenivat ja vahvistuivat koko ajan lisää, ja uhka vallankumouksesta uroksen mielessä kasvoi päivä päivältä. Keisari oli myös sinä iltana tarkoituksella laskenut hiukan suojausta lauman alueella, vaikka se saattoikin olla riskaabelia. Gaia itse oli hereillä, ja sai pian merkin siitä, että palkkamurhaaja oli saapunut heidän keskuuteensa. Hän oli entinen Imperiumilainen nimeltään Ryuunosuke, joka oli kuitenkin säilynyt Gaian kanssa läheisessä kontaktissa. Ryuunosuke oli pettänyt Gaian luottamuksen, jonka vuoksi keisari ei huolinut häntä enää takaisin joukkoihin, mutta vaati tuolta jatkuvaa tekojensa hyvitystä käyttämällä nöyrää alaistaan hyväkseen. Ryuunosuke jatkoikin työskentelyä lauman ulkopuolisena, salaisena assistenttina, ansaiten elantonsa tanssimalla keisarin pillin mukaan. Yöllä hän hiipi Yumin ja pentujen makuuluolaan, ja alkoi suorittaa tehtäväänsä.

Ryuunosuke onnistui surmaamaan heti toisen pennuista, Daikin, kun Yumin pakokauhun täyttämä huuto kiiri koko lauman korviin. Narttu puolustautui, mutta tunkeilija oli vahvempi, ja se kerkesi haavoittaa narttupentua, ennen kuin Yumi esti tätä tappamasta tytärtään. Punaturkin ei auttanut enää tehdä muuta, kuin napata Leona mukaansa, ja paeta. Sen onnistui livistää vainoajansa otteesta, mutta Ryuunosuke oli nopea, ja niinpä Yumi ei ehtinyt jäädä odottamaan apua, ja sen täytyi yrittää pakoa. Nopeajalkainen narttu, adrenaliinin voimin, onnistui kantamaan ei niin enää pienen Leonan mukanaan metsään, ja karistamaan kannoiltaan murhaajan. Ryuunosuke joutui vetäytymään tehtävästä, ettei jäisi kiinni, ja se luopuikin pian ajojahdista.


Pako Imperiumista

Yumi pysähtyi vasta melko kaukana Imperiumin alueesta. Hän tarkisti nopeasti tyttärensä kunnon, jonka jälkeen mietti heidän vaihtoehtojaan. Yumi oli tajunnut sillä hetkellä, kun murhaaja oli tappanut Daikin, että tytär ei olisi enää turvassa Imperiumissa, sillä Gaian jälkeläisenä hän olisi koko ajan vihollisten ja kateellisten tappolistalla. Ja mistä muualtakaan he etsisivät Gaian nyt ainoaksi jäänyttä jälkeläistä, kuin Imperiumista. Yumi oivalsi, että olisi parasta, että kaikki luulisivat Leonan kuolleen. Siten kukaan ei hoksaisi lähteä etsimään häntä.

Yumi joutui kertomaan tyttärelleen, ettei hän saisi enää koskaan palata Imperiumiin, ja että hänen oli paettava niin kauas kuin mahdollista. Leona vastusti äitinsä tahtoa, mutta Yumi kertoi, että se oli ainoa vaihtoehto, ja takaisi hänen turvallisuutensa. Leona ei voinut lopulta muuta, kuin luottaa äitinsä sanaan. Daikin kuolema oli järkyttänyt nuorta naarasta pahoin, ja hän pelkäsi samaa kohtaloa. Yumi sanoi, että hän ei voisi lähteä tyttärensä mukaan, sillä joutuisi viemään suru-uutisen Imperiumiin, jotta kukaan ei lähtisi etsimään Leonaa. Tämän narttu ymmärsi, ja surkeana se katseli äitinsä perään, kun tämä kääntyi ja juoksi tiehensä, jättäen Leonan ypöyksin keskelle metsää, lievästi haavoittuneena.

Yumi palasi myöhään illalla takaisin laumansa luo, väsyneenä ja murtuneena. Se kertoi, että oli paennut Leonan kanssa, mutta narttu oli menehtynyt paluumatkalla verenhukkaan, ja että jokea ylittäessään Leonan ruumis oli huuhtoutunut virran mukana jäljettömiin hänen yrittäessään kantaa sitä takaisin Imperiumiin haudattavaksi. Suru, joka nartusta kuvastui, oli aitoa, ja siksi kukaan, edes aluksi hiukan skeptinen Gaia, ei lopulta epäillyt hänen peitetarinaansa. Yumi aikoi aluksi kertoa ainoastaan Gaialle Leonan olevan elossa, mutta ei lopulta tehnytkään sitä, ja hyvä niin. Yumi ei tahtonut, että Leona joutuisi enää koskaan vaaraan, ja siksi oli parempi, ettei hänestä tulisi koskaan Imperiumin johtajaa, tai edes soturia, sillä Gaia taatusti lähtisi etsimään häntä. Punaturkki, joka oli niin rakastunut keisariinsa, ei tajunnut yhtään, ettei Gaia välittänyt heidän jälkeläisistään tunnetasolla laisinkaan, vaan etsi noista ainoastaan hyötyä itselleen. Narttu oli muutenkin aivan shokissa, olihan se menettänyt poikansa, ja luopunut ehkä ikiajoiksi tyttärestään, joten se vain vetäytyi omiin oloihinsa. Ajan kuluessa Yumista tuli hyvin ahdistunut ja sulkeutunut, ja se lakkasi puhumasta juuri kenellekään.

Gaia ei luottanut täysin Yumin sanoihin, vaan varmisti vielä Ryuunosukelta, olivatko molemmat pennut todella kuolleet. Ryuunosuke vahvisti, että oli osunut myös toiseen pentuun, ja siksi Gaia luotti siihen, että myös toinen oli hengetön. Ryuunosuke ei kuitenkaan muistanut tarkkaan, oliko osunut tarpeeksi hyvin, mutta pelätessään epäonnistumista, se ei uskaltanut kertoa Gaialle kaikkea. Laumansa edessä Gaia näytteli tapahtumien takia suunnattoman vihaista, ja lietsoi raivoa Monarkiaa kohtaan, syyttäen kaikesta Reimaa ja tämän sotureita. Gaia alkoi valmistella sotaa Monarkiaa vastaan, ikään kuin "kostona" jälkeläistensä kuolemasta, vaikka oikeasti uros oli jo pitkään etsinyt sopivaa syytä hyökätä. Nyt hän oli saanut ikään kuin kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Kahden pennun kuolemalla ei ollut väliä, mutta ne sytyttivät Imperiumin sotureissa uudenlaisen aggression ja katkeruuden, ja Gaia tiesi, että he tulisivat taistelemaan valheellisen syyn vuoksi entistä rajummin.


6kk myöhemmin

Leona oli varttunut puoli vuotta yksin, ja oli nyt reilun vuoden ikäinen. Se oli onnekseen laumassa ollessaan oppinut metsästämään ja koulutuksen ansiosta taistelemaan suhteellisen hyvin nuoreen ikäänsä nähden, joten toivuttuaan perheensä menetyksestä, se alkoi pitää huolta itsestään. Suurimman osan ajastaan Leona vain piileskeli, jotta se ei törmäisi Imperiumiin. Se ei ollut nähnyt äitiäänkään kertaakaan koko aikana, ja ikävöi tuota välillä, mutta pikkuhiljaa ikävän tunteet alkoivat muuttua katkeruudeksi, ja Leona alkoi pitää hylkäämistään miltei anteeksiantamattomana. Nartulla oli tietty kylmyys ja kovuus sydämessään, sillä Imperiumi ei ollut kasvattanut häntä mitenkään lempeällä otteella, ja siksi Leona oli tottunut selviytymään ja huolehtimaan viime kädessä vain itsestään.

Yhtenä iltana, ollessaan metsällä, Leona törmäsi vieraaseen suteen. Pienen keskustelun jälkeen selvisi, että toinen oli Imperiumista. Leona varoi paljastamasta mitään, mutta toinen kertoi tietävänsä, että hän oli Gaian tytär, ja että hän oli etsinyt narttua saadessaan pieniä vihjeitä hänen elossaolostaan. Leona puolustautui heti, mutta tulija kertoi, ettei ollut vihamielinen. Hän ilmoitti, että oli saanut tarpeekseen Monarkian ja Imperiumin sodasta, ja että nyt Gaia suunnitteli hyökkäystä. Hän vaati, että Leona palaisi takaisin, ja estäisi sodan, ja syrjäyttäisi Gaian, sillä hän oli ainoa keisarin perillinen, ja ainoa oikea johtaja Gaian jälkeen. Leona kuitenkin kieltäytyi jyrkästi. Imperiumin asiat eivät enää kiinnostaneet sitä, ja miten muka kokematon ja nuori narttu pärjäisi vanhempaa sodankävijää, omaa isäänsä vastaan. Ei mitenkään. Tulija aneli ja aneli, uhkasi jopa paljastaa kaikille Leonan olevan elossa, mutta narttu varoitti toista sekaantumasta hänen elämäänsä.

Yhtäkkiä susi paljasti, että tiesi Gaian järjestäneen juonen, jonka vuoksi Daiki oli kuollut. Punaturkki järkyttyi tästä, eikä suostunut uskomaan tuntematonta sutta, vaikka tämä löi faktoja pöytään, ja kertoi isänsä olevan murhaaja. Leona raivostui Imperiumilaiselle, ja hyökkäsi tämän kimppuun. Kaksikko kamppaili hetken, mutta hyvin nopeasti Leona vei voiton, ja iski kokeneemman uroksen kevyesti maahan. Narttu valehteli, että toivoi Imperiumin voittavan, eikä hänellä ollut mitään syytä tulla estämään taistelua. Sitten punaturkki poistui paikalta sekavin ajatuksin, jättäen Imperiumilaisen taakseen.




Gaian kuolema

Aika kului, ja Leona oli 1,5-vuotias, kun se kuuli Monarkian ja Imperiumin käydystä sodasta ja sen lopputuloksesta. Sekä Reima, että Gaia olivat molemmat saaneet surmansa. Tieto oli osittain huojennus nartulle, sillä tämä pohti edelleen, mahtoiko tuntemattoman Imperiumilaisen sanat Gaian salajuonesta olla totta. Samalla Leona kuitenkin mietti, mahtoiko hänen äitinsä selvitä sodasta. Narttu ei aikonut palata takaisin sitä tarkistamaan, joten sitä hän tuskin saisi koskaan tietää, eikä Leona oikeastaan niin hirveästi edes välittänyt. Niinpä hän päätti unohtaa koko Imperiumin ikiajoiksi, ja jatkaa elämäänsä laumattomana, olihan hän pärjännyt niin ihan hyvin tähänkin asti.

Kuitenkin, kuultuaan huhuja, että Black Snake oli ottanut paikkansa uutena Imperiumin johtajana, jokin ennenkokematon tunne syttyi hitaasti kytevänä Leonan rinnassa. Hänen paikkansa olisi oikeasti Imperiumin johtajana, eikä kenenkään muun, varsinkin jos Gaia oli käyttänyt niinkin alhaisia keinoja estääkseen sitä tapahtumasta. Leona kuitenkin syrjäytti nämä typerät ajatukset nopeasti, vaikka aika ajoin ei voinutkaan olla pohtimatta, että mitä jos hän olisikin Imperiumin uusi johtaja. Ehkä hän olisikin voinut muuttaa kaiken, ja solmia rauhan Monarkian kanssa. Ken tietää, ken ei, mutta Leona ei aikonut enää vaivata päätään niillä ajatuksilla.


Zetsu Tenrou Battouga

Eräänä päivänä harjoitellessaan, Leona tuli yllätetyksi. Sen kimppuun hyökkäsi kaksi Kurokagen alaista, jotka aikoivat viedä kauniin, nuoren nartun saaliiksi johtajalleen. Leona ei ollut kuitenkaan mikään amatööri, ja siksi se taisteli taidokkaasti kahta vanhempaa urosta vastaan. Se jäi silti lopulta alakynteen kaksi yhtä vastaan asetelmassa, ja tajusi, että hänen pitäisi tehdä jotain radikaalia päästäkseen edes pakenemaan.



Leona toimi täysin vaiston varassa, ja se hyökkäsi ensimmäisen koiran kimppuun. Oikeastaan narttu ei itsekään tajunnut, mitä teki, kun pyörähti muutaman kerran, ja iski vihollisen kylkeen vertavuotavan haavan. Tästä Kurokagen alaiset järkyttyivät, sillä olivat kuulleet Monarkian ja Imperiumin koirasotureista, battougien haltijoista, ja epäilivät nartun kuuluvan jompaankumpaan laumaan. Kaksin liikkeellä ollessaan he eivät tahtoneet törmätä kokonaiseen susilaumaan, joten he päättivät livistää paikalta. Leona jäi yksin käsittelemään tapahtumia, yrittäen toistaa battougan uudelleen, siinä kuitenkaan onnistumatta. Narttu tajusi, että tarvitsisi opettajan, ja hän tiesi vain erään paikan, mistä ehkä lähteä etsimään sellaista. Nimittäin Ohu. Ainoa vain, että Ohu oli Imperiumin vihollinen, joten Leona ei voisi kertoa alkuperäänsä, vaikka ei seurannutkaan Imperiumin periaatteita, tai kuulunut koko laumaan. Lisäksi Leonalla ei ollut aavistustakaan Ohun soturien olinpaikasta. Sitä paitsi Leona oli niin ylpeä, ja tottunut pitämään susia koiria parempina, että tuntuisi jotenkin alentavalta pyytää apua koirilta, jotka eivät edes olleet alkuperäisiä battougan käyttäjiä.

Leona päättikin, että jatkaisi elämää toistaiseksi laumattomana, yrittäen harjoitella itsekseen niin paljon kuin kykenee. Se ei kuitenkaan ole täysin hylännyt ajatusta etsiä Ohun akitoja tassuihinsa, jotta voisi hallita sukunsa tekniikan täydellisesti. Jossain kytee myös alitajuisesti ajatus Imperiumin johtajuuden siirtymisestä hänelle, mikä saa Leonan harjoittelemaan tietämättään entistä kovemmin.






Gaia ja kouluttaja opettivat Leonaa ja Daikia taistelemaan hyvin, ilman varsinaisia tekniikoita. Battougan Leona oppi itsekseen, joten muita tekniikoita narttu ei toistaiseksi osaa.


-Zetsu Tenrō Battōga - Ei osaa vielä kunnolla. Kykenee suorittamaan ainoastaan, jos kokee taistellessaan valtavan tunnepurkauksen, muttei osaa lainkaan hallita tekniikkaa.



Suunnitelmat hahmon varalle:

-Hengailla aluksi laumattomana, ja toivoa, ettei kukaan saa tietää hänen yhteydestään Gaiaan ja Imperiumiin.
-Jossain vaiheessa lähteä ehkä etsimään Ohun ylimistöä, jotta voisi oppia käyttämään battougaansa oikein.
-Mahdollisesti myöhemmin, kun susijuoni on edennyt, alkaa koota armeijaa, ja pyrkiä saamaan Imperiumin johtajuus itselleen, ja jopa ehkä sitoa rauha Monarkian ja Imperiumin välille.




Pelaaja: Untamed